Siirtohinnoittelun verovalvonta
Verovelvollisen tuloverotus toimitetaan verovelvollisen antaman veroilmoituksen, sivulliselta tiedonantovelvolliselta saatujen tietojen ja asiasta saadun muun selvityksen perusteella. Kun verovelvollinen on täyttänyt ilmoittamisvelvollisuutensa, Verohallinnon ja verovelvollisen tulee osallistua mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Pääasiallisesti asiasta antaa selvityksen se osapuoli, jolla on siihen paremmat edellytykset.
Siirtohinnoittelusta on annettava vuosittain selvitys veroilmoituksessa
Jos yritys on velvollinen dokumentoimaan siirtohinnoitteluaan, sen pitää antaa veroilmoituksen liitteenä selvitys verovuoden aikana tehtyjen etuyhteysliiketoimien siirtohinnoittelusta (lomake 78 Selvitys siirtohinnoittelusta), kun liiketoimen toisena osapuolena on ollut ulkomainen etuyhteysyritys. Yrityksen ei kuitenkaan tarvitse toimittaa laatimaansa siirtohinnoittelun dokumentointia veroilmoituksen liitteenä.
Katso lomakkeen 78 täyttöohjeet.
Lue lisää siirtohinnoittelun dokumentoinnista ja dokumentointivelvollisuudesta.
Yleensä Verohallinto ei tutki siirtohinnoittelua veroilmoituksen käsittelyn yhteydessä, koska se vaatii usein erittäin laajaa tapauskohtaisten olosuhteiden ja tosiseikkojen selvittämistä.
Siirtohinnoitteluoikaisun edellytyksistä
Verohallinnon siirtohinnoitteluoikaisun edellytyksistä on säädetty verotusmenettelystä annetun lain (VML) 31 §:ssä.
Verohallinto oikaisee siirtohinnoittelua, jos verovelvollisen ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhtiön välisessä liiketoimessa on poikettu markkinaehtoperiaatteesta ja yrityksen verotettava tulo on jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se markkinaehtoisena olisi ollut. Etuyhteysliiketoimessa on tuolloin sovittu ehdoista, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu vastaavissa olosuhteissa. Tällöin Verohallinto lisää tuloon määrän, joka olisi kertynyt riippumattomien osapuolten välillä samanlaisessa liiketoimessa ja tilanteessa.
Verohallinnon arvioidessa VML 31 §:n nojalla sitä, onko etuyhteysliiketoimessa noudatettu edellä kuvattua markkinaehtoperiaatetta, Verohallinto tunnistaa asiaankuuluvat kaupalliset tai rahoitukselliset suhteet ja niihin vaikuttavat taloudellisesti olennaiset erityispiirteet. Näitä taloudellisesti olennaisia erityispiirteitä ovat VML 31 §:n 2 momentin ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden (luku I, D.1.) mukaan:
- sopimusehdot
- osapuolten toiminnot, varat ja riskit (ns. toimintoarviointi)
- siirretyn omaisuuden tai tarjotun palvelun ominaispiirteet
- osapuolten ja markkinoiden taloudelliset olosuhteet
- osapuolten liiketoimintastrategiat.
Näiden tosiseikkojen perusteella Verohallinto määrittää etuyhteysliiketoimen sen tosiasiallisen sisällön mukaisena. Liiketoimen määrittämisen tarkoituksena on selvittää se, millaisesta liiketoimesta tosiasiallisesti on kyse ja mikä on liiketoimen osapuolten välinen vastuunjako ja tosiasiallinen käyttäytyminen liiketointa toteuttaessaan. Määrittämisen lähtökohtana on etuyhteysliiketoimesta mahdollisesti laadittu sopimus ja verovelvollisen siirtohinnoitteludokumentoinnissaan tekemä liiketoimen määrittäminen.
Lue lisää liiketoimen määrittämisestä siirtohinnoittelun dokumentointiohjeesta.
Poikkeuksellisissa olosuhteissa on myös mahdollista, että Verohallinto sivuuttaa tuloverotuksessa etuyhteysliiketoimen ja tarvittaessa korvaa sen toisella liiketoimella VML 31 §:n 3 momentin nojalla. Etuyhteysliiketoimen sivuuttamisessa olisi kyse siitä, että markkinaehtoperiaatteeseen nojautuvan liiketoimen määrittämisen ja 3 momentin mukaisen kokonaisarvion perusteella Verohallinto toteaa, etteivät riippumattomat, taloudellisesti järkevästi toimivat osapuolet olisi toteuttaneet sellaista liiketoimea tai liiketoimien kokonaisuutta, jonka etuyhteysosapuolet ovat toteuttaneet. Tämän perusteella verotuksellisessa tarkastelussa etuyhteysosapuolten toteuttama liiketoimi voitaisiin jättää ottamatta huomioon ja tarvittaessa korvata toisella, määritetyn tosiasiallisen liiketoimen kanssa mahdollisimman samankaltaisella liiketoimella. Verohallinto voi sivuuttaa liiketoimen vain huolelliseen tutkimiseen perustuen.
Tutustu myös hallituksen esitykseen (HE 188/2021 vp) ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin.
Siirtohinnoittelua voidaan selvittää valvontakäynnillä ja verotarkastuksessa
Verohallinto voi käyttää valvontakäyntiä tai verotarkastusta valvontakeinona silloin, kun Verohallinto on tunnistanut siirtohinnoitteluun liittyvän riskin. Esimerkiksi Verohallinnon tekemän riskianalyysin perusteella saatetaan päätyä siihen, että konserniyhtiöiden välisen liiketoimen markkinaehtoisuuden selvittäminen edellyttää valvontakäyntiä tai verotarkastusta. Verotarkastus tai valvontakäynti pyritään suorittamaan mahdollisimman pian siirtohinnoitteluriskin havaitsemisen jälkeen. Pääsääntöisesti valvontakäynti ja verotarkastus keskittyvät aiempina verovuosina toteutuneisiin tapahtumiin ja liiketoimiin, kun taas Verohallinnon ennakolliset toimenpiteet kohdistuvat suunnitteilla oleviin liiketoimiin tai järjestelyihin.
Valvontakäynti perustuu verotusmenettelylain 11 §:ään ja verotarkastus perustuu verotusmenettelylain 14 §:ään.
Valvontakäynti
Siirtohinnoittelun valvontakäynnillä selvitetään yleensä rajattua asiaa tai asiakokonaisuutta ja se on usein toimenpiteenä nopeampi ja reaaliaikaisempi kuin verotarkastus. Valvontakäynnillä voidaan myös ohjata ja neuvoa asiakasyritystä toimimaan oikein. Valvontakäynnillä ei tehdä verotustoimenpiteitä. Tarvittaessa asian selvittämistä voidaan jatkaa verotarkastuksella.
Valvontakäynnillä asiakasyritys ja Verohallinto keskustelevat Verohallinnon tekemästä riskihavainnosta. Verohallinto voi pyytää verovelvollista esittämään siirtohinnoitteludokumentoinnin tai yksittäistä liiketoimea koskevia muita tositteita, sopimuksia ja muuta aineistoa. ​Verohallinto laatii valvontakäynnistä aina valvontakäyntikertomuksen, joka sisältää kuvauksen valvontakäynnin tarkoituksesta, asian selvittämisestä, osapuolten näkemyksistä sekä asiaa koskevan johtopäätöksen. Kertomus voi sisältää myös ohjauksen tai kehotuksen itseoikaisuun, jos Verohallinto toteaa yrityksen menetelleen virheellisesti. Verohallinto valvoo myöhemmin, noudattaako yritys kertomuksella annettua ohjausta.
Yrityksellä on mahdollisuus kommentoida valvontakäyntikertomusta ennen sen valmistumista, mutta lopullinen kertomus ei ole valituskelpoinen päätös. Jos yritys on eri mieltä Verohallinnon kertomuksessa antamasta ohjauksesta ja jos asia on edelleen tai tulevina vuosina ajankohtainen, yritys voi hakea asiasta valituskelpoisen ennakkoratkaisun.
Verotarkastus
Siirtohinnoittelua koskeva verotarkastus suoritetaan tyypillisimmin silloin, kun Verohallinto on tunnistanut riskin merkittävästä hinnoitteluvirheestä markkinaehtoperiaatteen näkökulmasta. Verotarkastus voi olla soveltuva jälkivalvontakeino myös silloin, kun havaittu riski kohdistuu rajatumpaan siirtohinnoittelukysymykseen. Verotarkastus voi olla käyttökelpoinen esimerkiksi uuden ilmiön tutkimiseksi tai ennakollisessa keskustelussa annetun ohjauksen jälkiseurannan toteuttamiseksi.
Siirtohinnoittelun verotarkastus alkaa yleensä sillä, että Verohallinto pyytää yritystä esittämään siirtohinnoittelun dokumentoinnin. Samalla voidaan sopia verotarkastuksen aloituksesta. Kaikki Verohallinnon pyynnöt esittää dokumentointi eivät kuitenkaan johda verotarkastukseen.
Verotarkastusta tehdessään Verohallinto perehtyy siirtohinnoitteludokumentointiin, sopimuksiin ja muuhun aineistoon, pyytää tarvittaessa lisäselvityksiä sekä kohdistaa ja rajaa verotarkastuksen alustavasti tiettyyn asiaan. Verohallinto voi tarvittaessa tutkia myös kirjanpitoaineistoa ja haastatella yrityksen työntekijöitä. Verotarkastajat laativat verotarkastuksesta verotarkastuskertomuksen, johon yhtiöllä on mahdollisuus esittää vastineensa.
Verotarkastuskertomuksessa kuvataan liiketoimi sen tosiasiallisen sisällön mukaisena. Liiketoimen määrittämisen perusteeksi tunnistetaan etuyhteysliiketoimeen liittyvät asiaankuuluvat kaupalliset tai rahoitukselliset suhteet ja niihin vaikuttavat taloudellisesti olennaiset erityispiirteet (ks. VML 31 § 2 momentti). Keskeisessä osassa on tarkasteltavaan etuyhteysliiketoimeen liittyvä toimintoarviointi, jonka avulla Verohallinto pyrkii tunnistamaan osapuolten suorittamat taloudellisesti merkittävät toiminnot ja vastuut, toiminnoissa käyttämä tai toimintoihin panostama omaisuus sekä toiminnoissa ottamat riskit.
Toinen keskeinen osa verotarkastuskertomusta on vertailuarviointi. Sen jälkeen, kun liiketoimi on edellä esitetyllä tavalla määritetty sen tosiasiallisen sisällön mukaisena, verotarkastajat selvittävät sen, millaisesta hinnasta riippumattomat osapuolet olisivat määritetylle liiketoimelle sopineet. Vertailuarvioinnin avulla verotarkastajat arvioivat siirtohinnoittelumenetelmien soveltumista ja vertailukohteiden vertailukelpoisuutta. Niiden perusteella voidaan todentaa sovelletun hinnoittelun markkinaehtoisuus. Verotarkastajat laativat tarvittaessa vertailutietohaun ja taloudellisen analyysin.
Koska siirtohinnoittelua koskevissa verotarkastuksissa tutkittavat asiakokonaisuudet ja aineistot voivat olla erittäin laajoja, verotarkastukset voivat kestää pitkään ja vaatia yritykseltä ja Verohallinnolta merkittävää panostusta.
Verohallinnon siirtohinnoittelutoiminto suorittaa siirtohinnoitteluun liittyvät verotarkastukset.
Tutustu verotarkastusta koskeviin yleisiin ohjeisiin.
Verotusta voidaan muuttaa verotarkastuksen perusteella
Verovelvollista kuullaan aina, jos verotarkastuskertomuksessa esitetään siirtohinnoitteluoikaisua. Verovelvollista kuullaan myös, jos verotarkastuskertomuksessa annetaan merkittävää ohjausta. Verotarkastuskertomusta koskevan kuulemisen jälkeen Verohallinto tekee päätöksen mahdollisesta siirtohinnoitteluoikaisusta ja veron määräämisestä. Päätös tehdään verotarkastuskertomuksen, vastineen ja muuten Verohallinnon tietoon tulleiden seikkojen perusteella.
Verotuksen muuttamista ja muutoksenhakua koskeva sääntely on muuttunut vuoden 2017 alusta. Sääntelyn perusteella Verohallinto voi oikaista verovelvollisen verotusta kuuden vuoden määräajassa, jos oikaisun perusteena on verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ssä tarkoitettu siirtohinnoitteluoikaisu (VML 56 b §).