Siirtohinnoittelu

Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisten liiketoimien (etuyhteysliiketoimien) hinnoittelua. Siirtohinnoittelussa verotuksellisen arvioinnin kohteena ovat lähtökohtaisesti kaikki konserniyhtiöiden väliset liiketoimet, kuten tavaroiden ja palvelujen kauppa, korvaus aineettoman omaisuuden hyödyntämisestä sekä rahoitus. Siirtohinnoittelulla on olennainen merkitys konserniyhtiöiden tuloverotuksessa, koska konserniyhtiöiden välisessä liiketoimessa käytetty hinta vaikuttaa konserniyrityksen verotettavan tulon tai tappion määrään.

Sen lisäksi, että siirtohinnoittelu vaikuttaa yksittäisen verovelvollisen verotettavan tulon tai tappion määrään, sillä on yleensä myös laajempi kansainvälinen ulottuvuus. Tuloverotuksen näkökulmasta siirtohinnoittelu vaikuttaa siihen, mihin valtioon kansainvälisen konsernin tulot ja menot kertyvät sekä missä valtiossa verotettavaa tuloa voidaan verottaa. Siten siirtohinnoittelua koskevaa sääntelyä on tyypillisesti kansallisten siirtohinnoittelusäännösten lisäksi myös valtioiden välisissä verosopimuksissa, joissa on määräyksiä valtioiden verotusoikeudesta etuyhteysliiketoimiin liittyen (esimerkiksi OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan kaltainen määräys).

Siirtohinnoittelu vaatii tapauskohtaista arviointia

Näillä sivuilla esitetyn tiedon tavoitteena on auttaa yrityksiä havaitsemaan, mitä siirtohinnoitteluun liittyviä asioita niiden tulisi huomioida omassa toiminnassaan. Siirtohinnoitteluun liittyvien kysymysten arviointi on kuitenkin aina vahvasti sidoksissa yrityksen liiketoimintaan ja tapauskohtaisiin olosuhteisiin.

Siirtohinnoittelun on oltava markkinaehtoista

Koska konserniyhtiöt ovat osa samaa kokonaisuutta, konsernin sisäisten liiketoimien ehdot eivät yleensä määräydy normaalin markkinakäyttäytymisen mukaisesti. Erilaisten liiketoimien hinnan ja muiden ehtojen asettaminen tapahtuu konsernissa usein keskitetysti. Konsernin sisäisten liiketoimien ehtojen on kuitenkin oltava markkinaehtoisia. Konsernin sisäisissä liiketoimissa on siis käytettävä vastaavia hinnoittelu- ja muita ehtoja kuin sellaisissa liiketoimissa, jotka tehtäisiin samanlaisissa olosuhteissa riippumattomien yritysten välillä. Markkinaehtoperiaatteen noudattamisella pyritään siihen, että tulo kertyy ja vero maksetaan oikeassa valtiossa.

Markkinaehtoperiaatteesta on säädetty verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ssä ja se sisältyy myös Suomen solmimiin verosopimuksiin (tyypillisesti artikla 9).

Konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa ei ole välttämätöntä asettaa liiketoimen hintaa samalla menetelmällä, jolla markkinaehtoisuutta arvioidaan ja todennetaan verotusta varten. Verotusta varten yrityksen on kuitenkin hyväksyttyjä menetelmiä soveltamalla pystyttävä osoittamaan, että konsernissa käytetyt hinnat vastaavat riippumattomien osapuolten välisiä hintoja ja muita ehtoja. Siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden todentamiseksi on käytettävissä useita erilaisia menetelmiä, joita on kuvattu OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa. OECD:n ohjeet ovat kansainvälisesti ja kansallisesti hyväksytty, tärkeä tulkintalähde markkinaehtoperiaatteen soveltamisessa.

Markkinaehtoperiaatetta on noudatettava myös yrityksen ja sen kiinteän toimipaikan välisissä toimissa.

Konserniyhtiöitä arvioidaan verotuksessa erillisyhtiöperiaatteen mukaan

Markkinaehtoperiaatteen kulmakivi on erillisyhtiöperiaate. Erillisyhtiöperiaatteen mukaan konserniyhtiöitä arvioidaan verotuksessa kuin ne olisivat itsenäisiä yhtiöitä.

Ota yhteyttä Verohallintoon siirtohinnoitteluasioissa

Verohallinto suosittelee, että yritykset ottaisivat aktiivisesti yhteyttä Verohallintoon siirtohinnoittelukysymyksissä, joissa yritys kaipaa tukea. Yhteydenottopyynnön tai kysymyksiä voi lähettää Verohallinnon sähköpostiosoitteeseen siirtohinnoittelu(a)vero.fi. Sähköpostiyhteys ei ole suojattu sähköpostiyhteys. Yritys voi pyytää suojatun sähköpostiyhteyden käyttöä sähköpostilla ennen varsinaisen sähköpostikirjeenvaihdon aloittamista. Verohallinnon siirtohinnoittelutoiminto vastaa yritysten siirtohinnoitteluun liittyviin kysymyksiin.

Tutustu tarkemmin OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin

Sivu on viimeksi päivitetty 16.2.2024