Perustietoa finanssilaitoksen asiakkaalle

Finanssilaitos on pankki, vakuutuslaitos, sijoituspalveluyritys, muu rahastoyhtiö tai muu sellainen.

Miksi finanssilaitos kysyy asiakkaalta tietoja hänen verotuksen asuinvaltiostaan?

Kun asiakas avaa esimerkiksi pankkitilin tai merkitsee rahastoyhtiön rahasto-osuuksia, tulee finanssilaitoksen pyytää asiakkaalta verotukseen liittyviä tietoja sen tutkimiseksi ja tunnistamiseksi, mihin valtioihin asiakas on verovelvollinen. Finanssilaitoksen velvollisuus pyytää tietoja perustuu lainsäädäntöön ja Suomen tekemiin kansainvälisiin verosopimuksiin. Kyse on siis pakollisista, kaikkia Suomessa toimivia finanssilaitoksia koskevista velvoitteista. Mikäli asiakkaalta ei saada finanssilaitoksen pyytämiä tietoja, finanssilaitos ei voi perustaa asiakkuutta, avata pankkitiliä tai esimerkiksi merkitä rahasto-osuuksia.

Finanssilaitoksen on pyydettävä tietoja asiakkaalta myös rahanpesun estämiseksi säädetyn lainsäädännön noudattamiseksi ja asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn noudattamiseksi (AML = Anti Money Laundering, KYC = Know Your Customer). Finanssilaitos käyttää näitä tietoja asiakkaan verostatuksen oikeellisuuden varmistamisessa.

Finanssilaitoksen asiakkaan on huomioitava, että tässä on kysymys nimenomaan tietojenvaihdosta. Finanssitiedon lähettäminen ei siis tarkoita sitä, että asiakas tulisi automaattisesti verotetuksi tilitietoja vastaanottavassa valtiossa. Asiakkaan tulee antaa finanssilaitoksen pyytämät tiedot, vaikka hänen tuloon ei kohdistuisikaan verotusta hänen verotuksen kotivaltiossaan. Se miten tulon varsinainen verotus tapahtuu, on viime kädessä asiakkaan ja hänen kotivaltionsa välinen asia. Lainsäädäntö edellyttää, että tarvittavat tiedot on annettava myös aiemmin avattujen finanssitilien osalta.

Katso lisätietoja asiakkaan velvollisuuksista CRS/DAC2:n soveltamisesta annetun syventävän ohjeen kohdasta 4.8.

Mihin lainsäädäntöön tämä perustuu?

FATCA-sopimus ja siihen liittyvät säännökset:

Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on verotietojen vaihtoa koskeva FATCA (Foreign Account Tax Compliance Act) -sopimus. FATCA-sopimuksen ja sen perusteella tapahtuvan tietojenvaihdon tarkoituksena on estää veronkiertoa. FATCA-sopimus velvoittaa finanssilaitoksia tutkimaan ja tunnistamaan Yhdysvalloissa verovelvolliset henkilöt sekä näiden Suomessa olevia tuloja ja varallisuutta koskevat tilitiedot. Finanssilaitos on velvollinen raportoimaan nämä tiedot Verohallinnolle, joka lähettää tiedot edelleen Yhdysvaltain veroviranomaiselle. Suomen verolainsäädännössä FATCA-sopimuksen mukaiset velvoitteet on voimaanpantu erityislailla, verotusmenettelylain 17 a §:llä ja voimaansaattamisasetuksella. Verohallinto on antanut FATCA-sopimuksen soveltamisesta syventävän ohjeen.

CRS ja DAC2 ja siihen liittyvät säännökset:

OECD on tehnyt finanssitilejä koskevan kansainvälisen automaattista tietojenvaihtoa koskevan standardin, Common Reporting Standard (lyhenne CRS). Euroopan unionissa CRS:n mukainen tietojenvaihto toteutetaan ns. DAC2-direktiivimuutokseen perustuen. Tietojenvaihdon tarkoituksena on estää kansainvälistä veronkiertoa. Standardi ja direktiivi velvoittavat finanssilaitoksia tutkimaan ja tunnistamaan asiakkaidensa verotuksellisen asuinvaltion sekä näiden Suomessa olevia tuloja ja varallisuutta koskevat tilitiedot. Finanssilaitos on velvollinen raportoimaan nämä

tiedot Verohallinnolle, joka lähettää tiedot edelleen muiden valtioiden verohallinnoille. Suomen verolainsäädännössä standardin ja direktiivin vaatimukset on voimaanpantu direktiivin voimaanpanolailla sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:llä. Verohallinto on antanut CRS:n ja DAC2:n soveltamisesta syventävän ohjeen.

Millä tavalla finanssilaitos kerää asiakkaiden tietoja?

1.7.2014 ja sen jälkeen avattavat finanssitilit (CRS:n osalta 1.1.2016 ja sen jälkeen avattavat finanssitilit):

Finanssilaitoksen on pyydettävä asiakkailta ns. itse annettu todistus, jotta asiakkaan verotuksen asuinvaltio(t) voidaan selvittää. Uuden tilin avaamisen edellytyksenä on, että finanssilaitos on saanut asiakkaalta luotettavan itse annetun todistuksen. Finanssilaitos saa itse päättää, missä muodossa se kerää asiakkaalta itse annetussa todistuksessa vaaditut tiedot. Finanssilaitos ei saa avata tiliä ilman, että asiakkaalta on saatu luotettavaksi todennettu itse annettu todistus.

Ennen ajankohtaa 1.7.2014 avatut finanssitilit (CRS:n osalta ennen 1.1.2016 avatut finanssitilit):

Finanssilaitos voi näidenkin tilien osalta aina pyytää asiakkaalta itse annetun todistuksen. Vaihtoehtoisesti Finanssilaitos voi tutkia ja tunnistaa tilit aiemmin hallussaan olevien tietojen perusteella. Jos finanssilaitoksella ei ole riittäviä tietoja asiakkaan verotuksen asuinvaltion määrittämiseksi, finanssilaitoksen on pyydettävä asiakkaalta täydentävää selvitystä verotuksen asuinvaltion määrittämiseksi ja asiakkaan on annettava pyydetyt tiedot finanssilaitokselle.

Asiakkaan tulee aina ilmoittaa finanssilaitokselle olosuhteissaan tapahtuneista muutoksista. Lisäksi asiakkaan tulee antaa finanssilaitokselle sen pyytämät tiedot itse annetun todistuksen luotettavuuden vahvistamiseksi.

Mitä tietoja finanssilaitos pyytää itse annetulla todistuksella?

CRS:n tietojenvaihtoa koskevien velvoitteiden vuoksi finanssilaitos pyytää asiakkaalta itse annetun todistuksen asiakkaan verotuksen asuinvaltion/valtioiden määrittämiseksi. Finanssilaitos pyytää tätä tarkoitusta varten asiakkaalta muun muassa seuraavia tietoja:

  • nimi
  • kotipaikan osoite
  • asuinvaltio(t)
  • verotunniste (Taxpayer Identification Number, lyhenne TIN) kunkin asuinvaltion osalta
  • syntymäaika

Katso tarkemmin Verohallinnon syventävän ohjeen kohtaa 3.5 Soveltamisohje uusien henkilötilien huolellisuusmenettelyjä koskevaan IV jaksoon

FATCA-tietojenvaihtoa koskevien velvoitteiden vuoksi finanssilaitos pyytää asiakkaalta itse annettua todistusta sen määrittelemiseksi, onko kysymyksessä oleva asiakas määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Finanssilaitos pyytää tätä tarkoitusta varten muun muassa seuraavia tietoja:

  • nimi
  • osoite asuinvaltiossa
  • onko tilinhaltija määritelty yhdysvaltalainen henkilö ja erikseen kysyttynä, onko tilinhaltija Yhdysvaltain kansalainen
  • verotuksen asuinvaltio(t), jos se on muu kuin Yhdysvallat
  • Yhdysvaltalainen verotunniste (US TIN)

Kansalaisuutta koskevan tiedon osalta finanssilaitoksen tarvitsee tietojenvaihtoa koskevien velvoitteiden vuoksi pyytää asiakkaalta ainoastaan Yhdysvaltain kansalaisuutta koskevaa tietoa. CRS- ja DAC2-tietojenvaihtoa varten finanssilaitoksen ei siis tarvitse saada asiakkaalta tietoa asiakkaan muista mahdollisista kansalaisuuksista.

Mitä tietoa Suomen Verohallinto lähettää ulkomaille?

Verohallinnolla on lainsäädäntöön ja Suomen tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin perustuva velvollisuus lähettää tietoja asiakkaan asuinvaltioon ja/tai niihin valtioihin, joihin asiakkaalla on tunnusmerkkejä finanssilaitoksella olevien tietojen perusteella. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että asiakas antaa itse annetulla todistuksella oikeat tiedot olosuhteistaan ja ilmoittaa jos olosuhteissa tapahtuu muutoksia.

Finanssilaitoksen on ryhdyttävä lainsäädännön edellyttämiin toimenpiteisiin, jos finanssilaitoksella on syytä epäillä asiakkaan ryhtyneen menettelyihin, joilla se pyrkii välttämään oikean raportoinnin. Finanssilaitoksella on velvollisuus ilmoittaa näistä asiakkaista Verohallinnolle.

Asiakkaan tulee huomioida, että puutteellisten tietojen antaminen voi johtaa siihen, että tiedot ilmoitetaan tarpeettomasti tai virheellisesti Verohallinnolle. Väärien tietojen antaminen voi johtaa vero- tai rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Mikä on verotunniste (TIN: Tax Identification Number)?

Verotunnisteella tarkoitetaan valtion myöntämää tunnistetta, jolla luonnollinen henkilö ja oikeushenkilö tunnistetaan verotuksen toimittamista varten. Suomalainen verotunniste on henkilön osalta henkilötunnus ja yritysten osalta y-tunnus. Jos henkilö tai yritys on myös jossain toisessa valtiossa verovelvollinen, tulee finanssilaitokselle antaa tieto myös kyseisen valtion verotunnisteesta. Muiden valtioiden osalta verotunnisteen hakemiseen liittyvissä asioissa lisätietoja antavat kysymyksessä olevan valtion veroviranomaiset. OECD:n automaattista tietojenvaihtoa koskevassa portaalissa on valtioittain perustietoa verotunnisteita koskien.

Mikä on yhdysvaltalainen verotunniste (US TIN)?

Finanssilaitoksen on raportoitava FATCA-sopimuksen ja lainsäädännön perusteella Verohallinnolle kaikkien sellaisten asiakkaiden finanssitilitiedot, joiden verotuksellinen kotipaikka on Yhdysvallat. Mikäli tilinhaltija on Yhdysvaltain kansalainen tai Yhdysvalloissa verotuksellisesti asuva, tili on raportoitava. Yhdysvaltain kansalaisella katsotaan olevan verotuksellinen kotipaikka Yhdysvalloissa, vaikka hän on verotuksellisesti Suomessa yleisesti verovelvollinen. Finanssilaitos voi pitää asiakastaan FATCA-sopimuksen perusteella raportoitavana henkilönä perustuen myös muuhun Yhdysvaltoihin viittaavaan tietoon, esimerkiksi voimassaoleva osoite Yhdysvalloissa, ellei finanssilaitos ole saanut asiakkaaltaan luotettavaksi todennettua itse annettua todistusta, joka osoittaa, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä. Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon syventävässä ohjeessa koskien FATCA-sopimuksen soveltamista.

Kun asiakas on FATCA-sopimuksen mukaan raportoitava henkilö, tulee kyseisen asiakkaan osalta kaikissa tilanteissa raportoitava Verohallinnolle myös yhdysvaltalainen verotunniste (US TIN), mikäli asiakkaalla on raportoitavia tilejä. Asiakkaan on siis annettava finanssilaitokselle tieto yhdysvaltalaisesta verotunnisteestaan, kun finanssilaitos pyytää tätä tietoa. Verohallinto ei ole toimivaltainen viranomainen yhdysvaltalaisen verotunnisteen hakemiseen liittyvissä asioissa. Asiakkaan on hoidettava itse yhdysvaltalaisen verotunnisteen hakemiseen liittyvät asiat Yhdysvaltain veroviranomaisen kanssa. Katso lisätietoa yhdysvaltalaisesta verotunnisteesta IRS:n sivuilta.

Yritysasiakkaita koskevat huolellisuusmenettelyt

Finanssilaitoksen tulee suorittaa yksikkötilinhaltijoiden luokittelu. Tutkiminen tapahtuu itse annetussa todistuksessa saatujen tietojen perusteella. Kun yritys on avaamassa finanssitiliä, tulee finanssilaitoksen tutkia yksikkötilin osalta:

1) Onko yksikkö raportoitava henkilö tai määritelty yhdysvaltalainen henkilö?

Käytännössä yrityksen on dokumentoidusti selvitettävä finanssilaitokselle, onko se suomalainen vai ulkomaalainen yritys. Jos kysymys on ulkomaisen yrityksen tilistä, on finanssilaitoksen raportoitava tämä tili Verohallinnolle.

2) Onko yksikkö passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö tai määritelty yhdysvaltalainen kontrolloiva luonnollinen henkilö?

Käytännössä yrityksen on dokumentoidusti selvitettävä finanssilaitokselle, onko se passiivinen ei-finanssiyksikkö (Passive NFE, passive non financial entity). Mikäli kyseessä on passiivinen ei-finanssiyksikkö, tulee yrityksen dokumentoidusti selvittää, onko yksi tai useampi sen kontrolloivista henkilöistä ulkomaille verovelvollisia.

Passiivisen ei-finanssiyksikön käsite tarkoittaa yleensä sellaista yritystä, jonka tulot tulevat pääasiassa sijoitustoiminnasta (tässä yhteydessä passiivinen ei tarkoita esim. lepäävää yhtiötä). Jos on epäselvää, onko yksikkö passiivinen vai aktiivinen, on yritystä käsiteltävä passiivisena.

Kontrolloivalla henkilöllä tarkoitetaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain mukaista tosiasiallista edunsaajaa. Jos yksikin passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivista henkilöistä on ulkomaille verovelvollinen, on finanssilaitoksen raportoitava tili Verohallinnolle, vaikka yritys olisi suomalainen.

Katso lisätietoa CRS:n soveltamisesta annetusta Verohallinnon syventävästä ohjeesta, erityisesti kohdat 2.5 - 2.8 ja FATCA sopimuksen soveltamisesta annetusta Verohallinnon syventävästä ohjeesta, erityisesti kohdat 5.12 - 5.13.

Heräsikö kysymyksiä?

Ota yhteyttä fatca(a)vero.fi

 

Perustietoa finanssilaitoksen asiakkaille (pdf)