Verotus rojalteja ja käyttökorvauksia maksettaessa
Rojalteilla ja käyttökorvauksilla tarkoitetaan pääsääntöisesti erilaisten aineettomien oikeuksien käytöstä maksettavia korvauksia. Tällaisten korvausten suorittamiseen ja verotukseen liittyy maksajan näkökulmasta omia erityispiirteitä, jotka liittyvät ennakkoperinnän ja lähdeverotuksen osalta erityisesti tietyn suorituksen tunnistamiseen rojaltiksi tai käyttökorvaukseksi sekä tulorekisterin ilmoittamismenettelyyn.
Suoritusten tunnistaminen ja lainsäädäntö
Aineettomien oikeuksien käytöstä maksettavia korvauksia koskeva oikeuspohja on laaja, sillä kansallisen sääntelyn lisäksi myös kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi solmitut verosopimukset sisältävät rojalteihin kohdistuvia paikoin yksityiskohtaisiakin määräyksiä. Samoin myös EU-oikeus on ulottunut rojaltien verokohteluun muun muassa säätämällä verovapaiksi tietyt lähiyhtiöiden väliset rojaltisuoritukset.
Erilaisten aineettomien oikeuksien käyttöön liittyvien suoritusten kohdalla on olennaista tapauskohtaisesti tarkistaa tulotyyppiluokittelu. Kansallinen lainsäädäntö sisältää omat määritelmänsä käyttökorvaukselle ja rojaltille, mutta usein rajat ylittävissä tilanteissa tyhjentävä määritelmä löytyy sovellettavasta verosopimuksesta. Suorituksen tunnistaminen esimerkiksi verosopimusoikeudellisesti rojaltiksi on tapauskohtaista arviointia, sillä sopimukset eivät ole tältä osin aina identtisiä. Epäselvissä tilanteissa on suositeltavaa hakea Verohallinnolta ennakkoratkaisua tulkintaepäselvyyden poistamiseksi.
Ilmoitukset rojalteista ja käyttökorvauksista
Rojalteista ja käyttökorvauksista annetaan ilmoitukset tulorekisteriin. Rojalteista ja käyttökorvauksista tehtävät ilmoitukset poikkeavat siis useiden muiden tuotonmaksujen ilmoittamismenettelystä, sillä valtaosasta osinko- ja korkosuorituksista maksajan on annettava erikseen oma-aloitteisten verojen ilmoitus sekä vuosi-ilmoitus. Rojalteista ja käyttökorvauksista annettavat tulorekisteri-ilmoitukset korvaavat näiltä osin sekä kauden verojen yhteismäärän kokoavan oma-aloitteisten verojen ilmoituksen että saajakohtaisen vuosi-ilmoituksen.
Alla kuvataan Suomessa yleisesti verovelvollisille maksettavien käyttökorvausten osalta ennakonpidätyksen toimittamista ja tulorekisteri-ilmoittamista pääpiirteiltään sekä lähdeveron perimistä ja tulorekisteri-ilmoittamista rajoitetusti verovelvollisille maksettujen rojaltien kohdalla.
Käyttökorvauksen kansallisen määritelmän mukaan kyse on tekijänoikeuden, valokuvaan perustuvan oikeuden ja teollisoikeuden, kuten patentin tai tavaramerkin käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä suoritettavasta korvauksesta taikka teollisia, kaupallisia ja tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista suoritettavasta korvauksesta.
Ennakonpidätys ja tulorekisteri-ilmoitus käyttökorvausta maksettaessa
Kansallisessa tilanteessa käyttökorvauksen maksajan tulee lähtökohtaisesti toimittaa ennakonpidätys suoritusta maksettaessa sekä antaa tästä oikea-aikainen tulorekisteri-ilmoitus. Ilmoittamisvelvollisuus on sidottu ennakonpidätyksen toimittamiseen lukuun ottamatta tilanteita, joissa saajana on luonnollinen henkilö, joiden kohdalla tulorekisteri-ilmoitus annetaan aina. Maksajan on toimitettava ennakonpidätys tilanteissa, joissa saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.
Ennakonpidätyksen suuruus ja käyttökorvauksen saantoperuste
Käyttökorvausta maksettaessa tulee pidättää saajan verokortin ennakonpidätysprosentin mukainen osuus suorituksen kokonaismäärästä. Mikäli maksajalla ei syystä tai toisesta ole ennakonpidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja käytettävissään, tulee tämän toimittaa ennakonpidätys 60 prosentin suuruisena silloin, kun käyttökorvaus on saajalleen ansiotuloa. Kun kyse on saajan pääomatulosta, on ennakonpidätys toimitettava 30 prosentin suuruisena. Saajan ollessa ennakkoperintärekisteriin merkitsemätön yhteisö, yhteisetuus tai yhtymä, ennakonpidätys toimitetaan 13 % suuruisena.
Suorituksen saajan ollessa luonnollinen henkilö on paitsi oikean tulolajin myös ennakonpidätyksen suuruuden määrittämiseksi tarpeen selvittää käyttökorvauksen kohteen omistusoikeuden alkuperä eli saantoperuste. Pääomatulona on pidettävä käyttökorvausta oikeudesta, joka on saatu perintönä, testamentin perusteella tai joka on hankittu vastiketta vastaan. Muilta osin luonnollisen henkilön saamat käyttökorvaukseksi luetut tulot ovat ansiotulona verotettavia.
Tulorekisterin palkkatietoilmoitus
Maksajan tulee ilmoittaa käyttökorvaukseksi luettavat suoritukset tulorekisteriin. Tulorekisterin palkkatietoilmoituksella annetaan tiedot ensinnäkin kaikista ennakonpidätyksen alaisista käyttökorvauksista. Lisäksi ilmoitukset tulee antaa aina luonnollisille henkilöille maksetuista käyttökorvauksista, oli ennakonpidätys toimitettu tai ei.
Tiedot maksetun käyttökorvauksen sekä pidätetyn veron määrästä tulee ilmoittaa viimeistään viidentenä kalenteripäivänä maksupäivän jälkeen. Jos ilmoituksen määräpäivä on kuitenkin lauantai, sunnuntai tai muu pyhäpäivä, tiedot voidaan ilmoittaa tätä seuraavana arkipäivänä.
Ilmoituksella yksilöidään tulonsaaja suomalaisella henkilötunnuksella, mikäli tällainen saajalla on. Muutoin saajan yksilöinnissä käytetään ulkomaista tunnusta, jolloin tulee ilmoittaa lisäksi suorituksen saajan tarkemmat yksilöintitiedot, kuten nimi, syntymäaika, sukupuoli ja osoite. Saajan ollessa yhteisö valitaan lisäksi Tulonsaajan lisätiedon tyyppi: Yhteisö.
Kun käyttökorvaus on saajalleen ansiotuloa, ilmoitetaan suoritus tulolajilla 313 Käyttökorvaus ansiotuloa. Tulolajilla 313 Käyttökorvaus ansiotuloa ilmoitetaan myös yhtymän, yhteisön tai yhteenliittymän saamat käyttökorvaukset. Saajalleen pääomatuloa oleva suoritus ilmoitetaan tulolajilla 314 Käyttökorvaus pääomatuloa. Ilmoitukset molemmilla tulolajeilla tehdään bruttomääräisinä ja toimitetun ennakonpidätyksen määrä ilmoitetaan erikseen tulolajilla 402 Ennakonpidätys.
Kun yleisesti verovelvollisen muun kuin luonnollisen henkilön saamasta käyttökorvauksesta ei toimiteta ennakonpidätystä, ei tällaista suoritusta ilmoiteta tulorekisteriin. Tämä eroaa rajoitetusti verovelvolliselle maksettuun rojaltisuoritukseen nähden, jolloin tulorekisteri-ilmoitus tehdään aina, oli suorituksesta peritty lähdeveroa tai ei.
Suomesta saatua tuloa on esimerkiksi rojalti, lisenssimaksu ja muu niihin rinnastettava hyvitys. Lähtökohdan rojaltin määritelmälle ja kulloinkin sovellettavalle lähdeverokannalle muodostaa rajat ylittävissä tilanteissa kansallinen oikeus. Rojaltilla tarkoitetaan korvausta kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen tekijänoikeuden, valokuvaan perustuvan oikeuden taikka patentin, tavaramerkin, mallin, muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistustavan käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.
Rajat ylittävän rojaltisuorituksen yhteydessä kansallisen lainsäädännön ohella sovellettavaksi voi nousta verosopimus- ja/tai EU-oikeus. Maksajan tuleekin huomioida, että soveltuvan lähdeverokannan ohella myös rojaltin määritelmissä on usein eroavaisuuksia. Tarkempi kuvaus rojaltin määritelmistä eri tilanteissa löytyy Verohallinnon syventävistä ohjeista Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit sekä Verosopimusten artiklat.
Sovellettava lähdeverokanta
Kansallisen lainsäädännön nojalla lähdeverokanta on ulkomaisen yhteisön kohdalla 20 % ja muun saajan kohdalla 30 % rojaltin määrästä. Useimmissa verosopimuksissa myös joko rajoitetaan osittain lähdevaltion verotusoikeutta rojaltisuorituksista tai rajataan se kokonaan pois. Lisäksi niin sanotun korko-rojaltidirektiivin edellytykset täyttävistä lähiyhtiöiden välisistä rojaltisuorituksista ei suoriteta lähdeveroa lainkaan. Soveltuva lähdeverokanta tulee näin ollen tarkastaa kulloinkin tapauskohtaisesti.
Sovellettaessa verosopimukseen perustuen kansallista lainsäädäntöä matalampaa lähdeverokantaa, maksajan vastuulla on tarkistaa verosopimuksen soveltamisedellytysten täyttyminen. Epäselvissä tai tulkinnanvaraisissa tilanteissa saaja voi hakea Verohallinnolta lähdeverokorttia, jota maksaja voi soveltaa maksaessaan rojaltia.
Tulorekisteri-ilmoitus on annettava aina
Rajoitetusti verovelvolliselle saajalle maksetut rojaltit ilmoitetaan aina tulorekisteriin. Tämä maksajan poikkeukseton ilmoittamisvelvollisuus on täytettävä siitä huolimatta, että korko-rojaltidirektiivin ja useiden verosopimusten nojalla lähdevaltiolla ei ole oikeutta verottaa maksettua rojaltisuoritusta lainkaan. Tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyönnistä voidaan kuitenkin näissäkin tapauksissa määrätä maksajalle myöhästymis- tai laiminlyöntimaksu. Ilmoitukset toimivat perustana muun muassa kansainväliselle tietojenvaihdolle.
Tiedot maksetun rojaltin sekä perityn lähdeveron määrästä tulee ilmoittaa viimeistään viidentenä kalenteripäivänä maksupäivän jälkeen. Jos ilmoituksen määräpäivä on kuitenkin lauantai, sunnuntai tai muu pyhäpäivä, tiedot voidaan ilmoittaa tätä seuraavana arkipäivänä.
Ilmoituksessa on tulonsaajan osalta yksilöitävä ulkomainen henkilötunniste tai verotunniste (TIN), nimi, syntymäaika, sukupuoli, asuinvaltio ja osoite. Tulonsaajan tiedoissa on lisäksi ilmoitettava kohdassa Rajoitetusti verovelvollinen: Kyllä. Saajan ollessa yhteisö valitaan lisäksi Tulonsaajan lisätiedon tyyppi: Yhteisö.
Rajoitetusti verovelvolliselle saajalle maksettu rojalti ilmoitetaan tulorekisteriin bruttomääräisenä palkkatietoilmoituksen tulolajilla 362 Rajoitetusti verovelvolliselle maksettu rojalti. Peritty lähdevero ilmoitetaan tulolajilla 404 Lähdevero sen mukaan kuin sitä on tosiasiassa peritty. Mikäli lähdeveroa ei ole suoritusta maksettaessa peritty, sen määräksi ilmoitetaan 0 euroa. Tulorekisteri-ilmoitus annetaan maksuhetkellä toteutuneen tilanteen mukaisesti.