Millaiset järjestelyt on raportoitava

Ei tarvitse. Jos järjestelyn ensimmäinen vaihe on toteutettu aiemmin kuin 25.6.2018, saman järjestelyn myöhempiä toimia ei tarvitse raportoida.

Uudet toimet on kuitenkin raportoitava, jos ne täyttävät raportoitavan järjestelyn jonkin tunnusmerkin myös itsenäisesti, kun niitä arvioidaan aiemmista toimista erillisenä kokonaisuutena.

Pitää, jos maa on mustalla listalla järjestelyn aikana.

Etuyhteydessä olevien yritysten väliset maksut mustan listan maihin ovat raportoitavia järjestelyitä. Toistuvia maksuja ei kuitenkaan tarvitse raportoida useaan kertaan, vaan yhteen maahan tehtävät, perusteeltaan yhtenäiset maksut voi raportoida kerralla. Järjestelyn kuvauksessa pitää kertoa maksujen peruste ja se, että maksut ovat toistuvia.

Jos mustan listan maahan tehtävän toistuvan maksun perusteissa tai olosuhteissa tapahtuu olennainen muutos, maksua voidaan pitää uutena järjestelynä ja se on raportoitava uutena järjestelynä.

Finanssilaitosten tavanomaisia tuotteita ovat esimerkiksi

• asuntolainat
• lainsäädäntöön pohjautuvat sijoitustuotteet, kuten sijoitusvakuutukset, rahastot, osakesäästötili ja osakesijoitukset
• lainsäädännön mukaiset eläkejärjestelyt, kuten lakisääteiset ja vapaaehtoiset eläketuotteet
• lainsäädäntöön pohjautuvat henki- ja vahinkovakuutustuotteet.

Lähtökohta on, että ei tarvitse.

Automaattista tietojenvaihtoa koskevan tunnusmerkin perusteella on raportoitava järjestelyt, jotka liittyvät finanssitilitietoja koskevan raportointivelvollisuuden kiertämiseen tai välttämiseen.

• Jos maksu siirtää varat maksajan varallisuuden ulkopuolelle, kuten esimerkiksi laskua maksettaessa tapahtuu, ne eivät ole finanssitilitietoina raportoitavia maksajan varoja.
• Jos taas maksu siirtää varat sijoitettaviksi esimerkiksi sijoitusrahastoon, varat säilyvät maksajan varallisuudessa. Silloin kyseessä on raportoitava järjestely, jos varat siirtyvät finanssitilitietojen raportoinnin ulkopuolelle.

Ei ole. Suomalainen kommandiittiyhtiö on itsenäinen oikeushenkilö, joka on tuloverolain mukaan verovelvollinen ja jota pidetään Suomessa asuvana henkilönä Suomen verosopimuksissa. Suomi on tällaisen kommandiittiyhtiön verotuksellinen asuinvaltio. Jos maksun saaja on suomalainen kommandiittiyhtiö, saajalla on siis verotuksellinen asuinvaltio eivätkä raportoitavan järjestelyn edellytykset täyty pelkästään tällä perusteella.

Kyllä pitää. Kuvauksen perusteella järjestelyssä ei sovelleta yleisiä siirtohinnoittelusäännöksiä vaan valtio- tai lainkäyttöalueiden yksipuolisia siirtohinnoittelusäännöksiä (ns. safe harbour -sääntöjä).

Jos yhtiöt pystyvät osoittamaan tuotteiden hinnoittelun markkinaehtoisuuden OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa kuvatulla tavalla, järjestelyä ei tarvitse raportoida. Pelkkä mahdollisuus tai oletus ei kuitenkaan poista raportointivelvollisuutta. Se ei siis riitä, että hinnoittelu saattaa olla markkinaehtoista myös OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden näkökulmasta.

Esimerkiksi seuraavassa tilanteessa järjestelyä ei tarvitse raportoida:

Ulkomailla sijaitseva konserniyhtiö aikoo siirtää omistamansa ainutlaatuisen ja arvokkaan aineettoman omaisuuden Suomessa sijaitsevaan emoyhtiöönsä. Ulkomainen yhtiö on aikanaan hankittu konserniin yrityskaupalla, ja yhtiö on hankinnan jälkeen toiminut itsenäisesti. Yhtiö on jo pitkään toiminut vakiintuneesti ja stabiililla toimialalla. Aineettoman omaisuuden markkinaehtoinen hinta määritellään soveltamalla tavanomaisia kassavirtapohjaisia arvonmääritysmenetelmiä. Kassavirtaennusteet laaditaan siirtohetkelle johdon ennusteiden perusteella. Ennusteita voidaan pitää toimiala huomioiden luotettavina. Diskonttokorko määritetään huolellisesti, ja myös se perustuu vertailuaineistoon. Diskonttokoron määrittämiseen ei liity erityisen epävarmoja oletuksia.

Vaikka esimerkissä siirron kohteena on ainutlaatuinen ja arvokas aineeton omaisuus – jolle ei löydy luotettavia vertailuarvoja – voidaan sen hinta kuitenkin määrittää luotettavasti arvonmääritysmenetelmien perusteella. Koska arvonmäärityksessä käytetyt kassavirtaennusteet ja muut olettamukset eivät ole erityisen epävarmoja, ei kyse lähtökohtaisesti ole myöskään vaikeasti arvostettavasta aineettomasta omaisuudesta.

Kyllä. Konsernin sisäisissä, rajat ylittävissä toimintojen, riskien tai varojen siirroissa raportoinnin edellytyksenä on, että ns. EBIT-testi täyttyy eli siirtävän yksikön EBIT on kolmen seuraavan vuoden aikana alle 50 % siitä mitä se olisi ollut ilman varojen siirtoa.

Kysymyksen kuvaamassa tilanteessa sivuliikkeeltä siirtyy aineetonta omaisuutta rajojen yli Suomen yhtiölle. Kun sivuliike lopettaa toimintansa, myös raportoinnin edellytyksenä oleva EBIT-testi todennäköisesti täyttyy. Silloin järjestely pitää raportoida, vaikka siirtyvän aineettoman omaisuuden (esim. sopimukset, asiakassuhteet ja asiakaslistat) arvo olisi vähäinen.