An evaluation of the scale of undeclared work in the European Union and its structural determinants: estimates using the Labour Input Method

Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön analyytikot ovat perehtyneet oheiseen Euroopan komission julkaisemaan raporttiin ja siinä käytettyyn tutkimusmenetelmään sekä Suomea koskevaan tutkimusaineistoon. Esitämme seuraavat huomiot selvityksessä käytetystä tutkimusaineistosta:

Raportissa pimeän työn määrä lasketaan työn kysynnän ja tarjonnan erotuksena. Menetelmän luotettavuus perustuu aineistojen vertailukelpoisuuteen, koska tilastojen välinen ero tulkitaan pimeän työn määräksi.

Mittauksessa ilmoitettu työn tarjonta saadaan Labour Force Survey- kyselystä. Suomessa tämä on Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, jossa haastatellaan kuukausittain 12 000 yksityishenkilöä. Kyselyn perusteella on mahdollista jakaa työn tarjonta (tehdyt työtunnit) mm. palkansaajien ja yksityisyrittäjien kesken.

Työn kysyntä saadaan Structural Business Statistics -kyselystä. Kyselyn tuloksena saadaan tieto henkilöstön määrästä henkilötyövuosina mitattuna. Kyselyihin sisältymättömien yritysten henkilötyövuositiedot estimoidaan. Palkansaajille tieto estimoidaan käyttämällä hyväksi Verohallinnon vuosi-ilmoitustietoja. Yksityisyrittäjille tiedot estimoidaan käyttämällä muun muassa Verohallinnon ja Eläketurvakeskuksen aineistoja. Tiedustelusta ei saada suoraan tehtyjä työtunteja, vaan arvio työntekijöiden määrästä. Suomessa yritysten henkilöstöä koskevat lukumääräarviot ovat suurelta osin estimoituja. Etenkin yrittäjien lukumääräarvion estimointi on osoittautunut haastavaksi vaillinaisten aineistojen johdosta. Tämä tuo luonnollisesti epävarmuutta estimointien lopputuloksiin.

Mittaustulokseen voi tulla virhettä ainakin seuraavista syistä:

Vertailtavat tilastot – työn kysyntä ja tarjonta – on muodostettu eri tavoin, mahdolliset erot voivat johtua tilastointitavoista

Tilastoidut suureet – työpaikkojen lukumäärä vs. tehdyt työtunnit – täytyy muuttaa yhteismitallisiksi, ja myös tämä voi aiheuttaa virhettä mittaukseen

Raportissa arvioidaan, että vuonna 2013 Suomessa pimeän työn osuus on yhteensä 9,3 % sekä työsuhteessa olevilla 3,6 % ja yksityisyrittäjillä 45,3 % (mittaustulos koskee pelkästään yksityisellä sektorilla tehtyä työtä).

Suomen osalta mittaustulos vaikuttaa epäuskottavan suurelta – lähes puolet yksityisyrittäjien tekemästä työstä olisi pimeää. Tuloksen luotettavuutta heikentää kysyntää kuvaavan lähdeaineiston epävarmuus. Erityisesti yksityisyrittäjien osalta SBS kyselyn kattavuus oli heikko, koska kyselyä ei lähetetä alle 5 henkilöä työllistäviin yrityksiin. Yksityisyrittäjien lukumääräarviot perustuvat siten pääosin estimointiin.

Suomen ja Ruotsin yritys- ja yhteiskuntarakennetta voidaan luonnehtia samankaltaisiksi. Ruotsissa pimeän työn osuus yksinyrittäjien osalta oli tutkimuksen tulosten perusteella huomattavasti Suomen vastaavaa lukua matalampi. Myös tämä huomio antaa viitteitä siitä, että tutkimustulos ei ole luotettava.

Fiskaalisen harmaan talouden näkökulmasta yksityisyrittäjien pimeän työn mittaaminen ei ylipäätään ole täysin relevanttia, ainakaan jos mittarina ovat tehdyt työtunnit. Yksityisyrittäjät eivät välttämättä maksa itselleen tuntipalkkaa, vaan heidän ”palkkansa” on yrityksen voitto. Näin ollen tehdyn työn määrään sijaan mitattavan muuttujan tulisi olla joku muu, kuten liikevaihto, yritystoiminnan tulos tai maksetut verot.

Harmaan talouden selvitysyksikön analyytikoilla on ollut käytössä julkisen raportin lisäksi tutkimuksen pidempi julkaisematon raportti. Kumpikaan raporteista ei sisältänyt laskutoimituksia tuloksena esitetyn pimeän työvoiman määrästä. Selvityksen syvällisempi analysointi olisi edellyttänyt tarkempaa tietoa siitä, miten pimeän työvoiman määrästä esitettyihin lukuihin on päädytty.