Työnantajan sairausvakuutusmaksu

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Palkkatulojen verotus

---

Verohallinnon aiempi ohje Työnantajan ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu (VH/7135/00.01.00/2023) on korvattu kahdella uudella ohjeella. Tässä ohjeessa käsitellään työnantajan sairausvakuutusmaksua. Vakuutetun sairausvakuutusmaksua verotuksessa käsitellään ohjeessa Vakuutetun sairausvakuutusmaksu.

Aiemmasta ohjeesta tähän ohjeeseen siirretyn tekstin rakennetta on ohjeita uudistettaessa jonkin verran muutettu. Ohjeeseen on myös lisätty ohjeistusta sairausvakuutusmaksun kirjanpito- ja muistiinpanokäsittelystä sekä uusia esimerkkejä. Lisäksi ohjeeseen on päivitetty vuoden 2025 maksuprosentti.

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta erilaisissa rajat ylittävissä tilanteissa kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa. Työnantajan sairausvakuutusmaksua kotitaloustyönantajilla käsitellään tarkemmin ohjeessa Kotitalous työn teettäjänä ja laskutuspalveluyrityksillä ohjeessa Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä.

1 Johdanto

1.1 Sairausvakuutus osana sosiaaliturvaa

Sairausvakuutus muodostaa keskeisen osan sosiaaliturvasta. Suomessa iso osa sosiaaliturvasta on järjestetty lakisääteisin ja pakollisin sosiaalivakuutuksin, jollainen myös sairausvakuutus on. Sosiaalivakuutuksilla pyritään vakuuttamisen keinoin turvaamaan riittävä perustoimeentulo sellaisten elämänmuutosten tai vahinkotapahtumien varalta, jotka estävät tai heikentävät yksilön tavanomaisia mahdollisuuksia tulojen hankkimiseen.

Sairausvakuutuksesta säädetään sairasvakuutuslaissa (1224/2004, SVL). Sairausvakuutuslain mukaan sairausvakuutuksella turvataan vakuutetun oikeus korvaukseen tarpeellisista sairauden hoidon aiheuttamista kustannuksista ja lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä (SVL 1 luvun 1 §). Sairausvakuutuslaissa säädetään myös sairausvakuutusetuuksista sekä niiden rahoittamisesta vakuutetuilta ja työnantajilta kerättävin sairausvakuutusmaksuin.

Sairausvakuutuslainsäädännöstä ja sosiaaliturvajärjestelmän yleisestä kehittämisestä vastaa Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö (STM).

1.2 Sairausvakuuttaminen Suomessa

Työntekijän aseman Suomessa sairausvakuutettuna ratkaisee Kansaneläkelaitos (Kela). Tietyissä kansainvälisissä tilanteissa työntekijän kuulumisen Suomen sosiaaliturvaan ratkaisee Eläketurvakeskus (ETK). Lisätietoa sairausvakuuttamisesta ja sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta on näiden tahojen omilla Internet-sivuilla.

Sairausvakuuttaminen Suomessa perustuu joko asumiseen, työskentelyyn tai yritystoiminnan harjoittamiseen. Sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:n mukaan vakuutettuna pidetään henkilöä, joka asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019, AspSotuL) tarkoittamalla tavalla työskentelee, asuu tai toimii yrittäjänä Suomessa tai jota pidetään Suomessa asuvan henkilön asemassa. Jos jokin lain edellytyksistä täyttyy, henkilö on automaattisesti Suomessa sairausvakuutettu. Työnantajan ei siis tarvitse erikseen ottaa sairausvakuutusta työntekijöilleen. Sairausvakuuttamisesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vakuutetun sairausvakuutusmaksu.

1.3 Työnantajan sairausvakuutusmaksu

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on työnantajan maksettavaksi kuuluva maksu. Työnantajan sairausvakuutusmaksusta säädetään työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa (771/2016, TaSavaL). Vuonna 2025 työnantajan sairausvakuutusmaksu on 1,87 prosenttia. Maksun määrästä kerrotaan tarkemmin luvussa 5.

Työnantajan sairausvakuutusmaksua maksamalla työnantajat osallistuvat työtulovakuutuksesta maksettavien sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseen (SVL 18 luvun 7 §, 12 § ja 22 §). Työtulovakuutuksesta maksetaan sellaisia sairausvakuutus- ja kuntoutusetuuksia, joiden suuruus määräytyy palkkatulon tai yrittäjätulon perusteella, ja jotka liittyvät kiinteästi työsuhteeseen tai yrittäjyyteen. Esimerkiksi sairaus- ja vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahat sekä työnantajille maksettavat korvaukset työterveyshuollon järjestämisestä kustannetaan työtulovakuutuksesta. Työnantajien lisäksi työtulovakuutusta rahoittavat vakuutetut (katso SVL 18 luvun 21 § sekä Verohallinnon ohje Vakuutetun sairausvakuutusmaksu).

Työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun omista varoistaan sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen yhteismäärän perusteella (katso luvut 3 ja 4). Työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua vain sellaisten sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen perusteella, jotka se maksaa Suomessa sairausvakuutetuille työntekijöille.

Vaikka työnantaja ei olisi velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua, se voi halutessaan maksaa maksun vapaaehtoisesti. Esimerkiksi tiettyjä Kelan maksamia korvauksia (kuten korvauksen työterveyshuollon järjestämisestä) työnantaja voi saada vain siltä osin kuin se on maksanut työntekijöiden palkoista työnantajan sairausvakuutusmaksun.

Työnantaja maksaa sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle, joka tilittää keräämänsä maksut edelleen Kelalle. Kela ratkaisee vakuutettujen oikeudet sairausvakuutuslain mukaisten etujen saamiseen itsenäisesti ja riippumatta siitä, onko vastaavat maksut maksettu Verohallinnolle.

Työnantaja voi olla velvollinen maksamaan palkan sivukuluina myös muita sosiaalivakuutusmaksuja, kuten eläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuutusmaksuja. Asianomaiset vakuuttajatahot ja -viranomaiset ohjeistavat näitä maksuja koskevissa kysymyksissä.

2 Sairausvakuutusmaksuvelvollinen työnantaja

2.1 Suomalainen työnantaja

Suomessa oleva työnantaja on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun Suomessa sairausvakuutetuille työntekijöilleen maksamiensa palkkojen perusteella (SVL 18 luvun 7 § ja TaSavaL 4 §:n 1 momentti).

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa työnantajalla tarkoitetaan samaa kuin ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 14 §:ssä eli sitä, jonka lukuun tehdystä työstä palkka maksetaan. Jos työnantajia on useampia, he vastaavat yhteisvastuullisesti työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta. Myös kotitalous (luonnollinen henkilö tai kuolinpesä) voi toimia työnantajana.

Työnantajina velvollisia maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ovat myös (TaSavaL 3 §:n 1 momentti):

• Pohjoismaiden investointipankki, Pohjoismaiden kehitysrahasto ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö
• rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetussa laissa (627/1978, lähdeverolaki) sekä ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa (1551/1995, ns. avainhenkilölaki) tarkoitettu lähdeveron perimiseen velvollinen palkan maksaja
• suomalainen työnantaja, joka lähettää työntekijän ulkomaille samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan ulkomaisen emo-, tytär- tai sisaryrityksen palvelukseen taikka sellaisen ulkomaisen yrityksen palvelukseen, jossa suomalaisella työnantajalla on määräämisvalta.

Edellä olevan luettelon viimeisessä kohdassa tarkoitetussa etuyhteystilanteessa suomalainen työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ulkomaisen työnantajan puolesta, vaikka työ tehtäisiin ulkomaisen yrityksen lukuun ja palkka maksettaisiin ulkomailla (TaSavaL 4 §:n 4 momentti).

Eräissä tilanteissa (esimerkiksi työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi) työntekijän palkan voi työnantajan sijasta maksaa niin sanottu sijaismaksaja, kuten työvoimaviranomainen. Tällöin sijaismaksaja toimittaa palkasta ennakonpidätyksen (EPL 9 §:n 2 momentti; katso myös Verohallinnon ohje Ennakonpidätyksen toimittaminen). Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuvelvollisuus on kuitenkin aina varsinaisella työnantajalla (TaSavaL 4 §:n 5 momentti). Työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuus muodostuu palkan tosiasiallisena maksuajankohtana eli sillä hetkellä, jona sijaismaksaja maksaa suorituksen työntekijälle.   

2.2 Sairauskassa

Vakuutuskassalaissa (948/2021) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha on päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa (SVL 11 luvun 3 §:n 2 momentti). Tällainen sairauskassa on työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa tarkoitettu työnantaja, kun se maksaa täydennyspäivärahaa (TaSavaL 3 §:n 2 momentti).

2.3 Ulkomainen työnantaja

Ulkomaista yhteisöä, jolla on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka, pidetään Suomessa tuloverolain (1535/1992, TVL) 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella yleisesti verovelvollisena. Yleisesti verovelvollisella ulkomaisella työnantajalla on vastaavat työnantaja- ja sairausvakuutusmaksuvelvoitteet kuin kotimaisella työnantajalla. Tosiasiallisen johtopaikan muodostumista ja sen vaikutuksia käsitellään tarkemmin asiakasohjeessa Yleisesti verovelvollinen ulkomainen yhteisö Suomessa.

Ulkomainen työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun myös silloin, jos sillä on Suomessa tuloverotuksen kiinteä toimipaikka (TVL 13 a §), jonka lukuun työ tehdään. Ulkomaisten yritysten työnantajavelvoitteista kerrotaan tarkemmin asiakasohjeessa Yrityksen työnantajavelvollisuudet.

3 Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuperuste

3.1 Yleistä maksuperusteesta

Työnantajan on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu Suomessa sairausvakuutetuille työntekijöille maksamiensa sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen yhteismäärän perusteella (TaSavaL 5 §:n 1 momentti). Työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuus muodostuu, kun palkka maksetaan tulonsaajalle tai tämä saa suorituksen muutoin vallintaansa. Sairausvakuutusmaksuvelvollisuus ei riipu siitä, toimitetaanko palkasta ennakonpidätys tai peritäänkö siitä lähdevero.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena ovat lähtökohtaisesti kaikki työ- tai virkasuhteessa maksetut palkat, luontoisedut, provisiot, bonukset ja lisät sekä muut luvussa 3.2 mainitut erät. Eräiden palkkatulojen perusteella työnantajan ei kuitenkaan tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua. Näistä poikkeuksista kerrotaan tarkemmin luvussa 4.

Muusta tulosta kuin palkasta (esimerkiksi työkorvauksista, voitto-osuuksista, muista ansiotuloista tai etuuksista) ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua.  

Asiakasohjeesta Työnantajasuoritukset voi tarkistaa tulotyypeittäin, mistä suorituksista työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava ja onko jokin tietty suoritus työnantajan sairausvakuutusmaksun alainen vai ei. 

3.2 Sairausvakuutusmaksun alainen palkka

Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena olevaa palkkaa on (TaSavaL 5 §:n 2 momentti):

• ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka, palkkio ja korvaus
• vakuutuskassalaissa tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha
• työsuhteessa saadut palvelurahat
• tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatu EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka
• lähdeverolain 4 §:ssä tarkoitettu palkka
• lähdeverolain 3 §:ssä tarkoitettu taiteilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuva korvaus
• avainhenkilölain 10 §:ssä tarkoitettu palkka
• Pohjoismaiden Investointipankin, Pohjoismaiden projektivientirahaston, Pohjoismaiden kehitysrahaston ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön palveluksessa olevien henkilöiden verottamisesta annetun lain (562/1976) 2 §:ssä tarkoitettu palkka.

Suomesta ulkomaille työskentelemään lähetetylle työntekijälle maksetun palkan sijaan työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena voi tietyin edellytyksin olla laskennallinen vakuutuspalkka (TaSavaL 5 §:n 4 momentti). Tästä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa.

3.3 Luontoisetu ja henkilökuntaetu

Luontoisetu on ennakkoperintälaissa tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa (EPL 13 §:n 3 momentti), joten työnantajan on maksettava edun arvosta työnantajan sairausvakuutusmaksu. Sairausvakuutusmaksu on maksettava, vaikka työnantaja ei voisi toimittaa luontoisedun arvosta ennakonpidätystä. Esimerkiksi pelkästään luontoisetuna maksettavasta palkasta on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu, vaikka ennakonpidätystä ei rahapalkan puuttumisen vuoksi voida toimittaa (KHO 1982-B-II-582).

Luontoisedut arvostetaan ja otetaan työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuperusteessa huomioon samansuuruisina kuin ennakonpidätystä toimitettaessa (katso Verohallinnon ohje Luontoisedut verotuksessa). Esimerkiksi työntekijältä edusta peritty korvaus alentaa myös työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena olevaa edun määrää.

Jos luontoisetu on vastiketta hallintoelimen jäsenyydestä (hallituspalkkiota), edun arvosta on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu vain siinä tapauksessa, että edun saaja on työ- tai virkasuhteessa edun antajaan.

Verovapaa henkilökuntaetu ei ole ennakonpidätyksen alaista palkkaa, joten siitä ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua. Myöskään veronalaisesta henkilökuntaedusta ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos etu on kollektiivinen (katso luku 4.1 ja Verohallinnon ohje Henkilökuntaedut verotuksessa).

3.4 Kustannusten korvaukset

Palkkana pidettävistä kustannusten korvauksista on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Verovapaista kustannusten korvauksista ei sen sijaan makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua, koska ne eivät ole ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Esimerkiksi verovapaista matkakustannusten korvauksista tai omien työvälineiden käytöstä maksetusta verovapaasta korvauksesta ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Jos työnantaja vähentää työntekijälle työstä välittömästi aiheutuneiden kustannusten osuuden palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista (EPL 15 §:n 1 momentti), myös työnantajan sairausvakuutusmaksun peruste pienenee vastaavasti.

Kustannusten korvauksia ja niiden sairausvakuutusmaksun alaisuutta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa ja Työstä välittömästi johtuvat kustannukset ennakkoperinnässä.

3.5 Urheilijan palkkio ja palkka

Urheilijan palkkio ei ole työsuhteen perusteella maksettavaa palkkatuloa, joten sen perusteella ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua. Sen sijaan urheilijan palkasta maksetaan työnantajan sairausvakuutusmaksu kuten muustakin palkasta.

Työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun myös tuloverolaissa tarkoitettuun urheilijarahastoon urheilutulona maksamastaan urheilijan palkasta. Työnantajan sairausvakuutusmaksu rahastoitavasta tulosta maksetaan jo siinä vaiheessa, kun palkka siirretään rahastoon (TaSavaL 7 §), vaikka palkka ei vielä tuolloin ole urheilijan veronalaista tuloa. Kun varoja myöhemmin maksetaan urheilijalle urheilijarahastosta, niiden perusteella ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua.

4 Palkat, joista ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua

4.1 Maksuperusteeseen kuulumattomat palkat (SVL 11 luvun 3 §:n 3 momentti)

Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena olevana palkkana ei pidetä sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 3 momentissa mainittuja eriä (TaSavaL 5 §:n 3 momentti). Edellä tarkoitettua sairausvakuutuslain säännöstä on pidettävä tyhjentävänä ja sitä on poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti. Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan säännöksessä mainituista tuloista työnantajan sairausvakuutusmaksua, vaikka tuloja verotettaisiinkin ennakonpidätyksen alaisena palkkana.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 3 momentissa mainittuja tuloja ovat:

1. Työnantajalta saatu kollektiivinen henkilökuntaetu (katso Verohallinnon ohje Henkilökuntaedut verotuksessa). Jos muu kuin rahana annettu etu on tarjottu koko henkilökunnalle, sen arvosta ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua, vaikka etu olisi epätavanomainen tai sitä ei voitaisi pitää määrältään kohtuullisena.
2. Korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta (katso Verohallinnon ohje Luontoisedut verotuksessa).
3. Etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan (henkilöstöannista saatu etu), jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä (katso Verohallinnon ohje Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus).
4. TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu tai sellainen työsuhteeseen perustuva suoritus, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella. Lisäksi edellytetään, ettei työsuhdeoptiolla merkittävän osakkeen sovittu merkintähinta olennaisesti alita osakkeen käypää arvoa työsuhdeoption antamishetkellä ja ettei tällaista työsuhdeoptiota käytetä vuoden kuluessa option antamisesta. Kyse ei myöskään voi olla sellaisesta palkkiosta, jota 5 kohdan perusteella pidetään vastikkeena työstä. (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus)
5. Palkkio, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisella säännellyllä markkinalla tai viranomaisen valvonnan alaisessa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana. Edellytyksenä on, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä vähintään vuoden ajan palkkion lupaamisen ja antamisen välisenä aikana. (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus)
6. Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu odotusajan palkka (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
7. Työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettava korvaus ja muu vahingonkorvaus (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
8. Työ- tai virkasuhteeseen perustumattomat luento- ja esitelmäpalkkiot, kokouspalkkiot ja hallintoelimen jäsenyydestä saadut palkkiot, jos palkkion perusteella ei henkilöön sovellettavien työeläkelakien mukaan tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua (katso Verohallinnon ohje Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus). Palkkion maksajan ei ole maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksua edellä tarkoitettujen henkilökohtaisten palkkioiden perusteella, jos vakuutettu ei ole työ- tai virkasuhteessa palkkion maksajaan ja työntekijän eläkevakuutusmaksun suorittaminen on työeläkelakien mukaan vapaaehtoista. Jos vakuutettu on työ- tai virkasuhteessa palkkion maksajaan, palkkion perusteella on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.
9. Henkilöstörahastolaissa (934/2010, HRL) tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on siirretty henkilöstörahastoon, tai henkilöstörahastosta nostettu rahasto-osuus (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus).
10. Henkilöstörahastolaissa tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on nostettu HRL 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona. Lisäksi edellytetään, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella tai viraston, kunnan taikka hyvinvointialueen soveltaman tulospalkkiojärjestelmän mukaisesti. (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus)
11. Yhtiökokouksen päätöksen perusteella työntekijälle voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona maksettavat erät edellyttäen, että:

• käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää
• käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat 10 kohdan ja HRL 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus)
• yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä
• voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta
• omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen
• asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (1333/2021) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla.

12. Yhtiön osakkaan nostama voitto-osuus tai osinko, ellei kyse ole TVL 33 b §:n 3 momentissa säädetystä työpanososingosta.

4.2 Palkat alle 16-vuotiaille ja 68 vuotta täyttäneille

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua alle 16-vuotiaan työntekijän palkasta. Työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuus alkaa sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 16 vuotta (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 1 kohta).

Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei tarvitse maksaa myöskään sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 2 kohta).

4.3 Kotitalouksien maksamat vähäiset palkat

Kotitalouden (luonnollisen henkilön tai kuolinpesän) ei tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua määrältään vähäisistä palkkasuorituksista (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 3 kohta). Vähäisenä pidettävän suorituksen enimmäismäärästä säädetään TaSavaL 4 §:n 3 momentin mukaan tarkemmin ennakkoperintäasetuksessa (1124/1996, EPA). Vähäisenä pidetään enintään 1 500 euron palkkaa samalle saajalle kalenterivuoden aikana (EPA 13 §).

Jos kotitaloustyönantaja maksaa 16–67-vuotiaalle työntekijälle vuoden aikana palkkaa yli 1 500 euroa, työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava työntekijän koko vuoden bruttopalkkojen yhteismäärästä. Sairausvakuutusmaksun ilmoittamista käsitellään Tulorekisterin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kotitalous työn teettäjänä.

Kotitaloustyönantajien sairausvakuutusmaksuhuojennus koskee vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettavaa palkkaa eli sellaista palkkaa, joka ei liity kotitalouden harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi vuokraustoimintaan).

Kotitaloustyönantajien sairausvakuutusmaksua käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalous työn teettäjänä.

4.4 Satunnaiset ja vähäiset palkkasuoritukset

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos yksittäisen, satunnaisesti maksettavan palkkasuorituksen määrä on vähäinen (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 4 kohta). Vähäisenä pidettävän suorituksen enimmäismäärästä säädetään tarkemmin ennakkoperintäasetuksessa (TaSavaL 4 §:n 3 momentti). Suoritus on vähäinen, jos sen määrä on enintään 20 euroa kalenterikuukaudessa (EPA 14 §).

Satunnaista ja vähäistä suoritusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

4.5 Eräät yrittäjien ja maatalousyrittäjien palkat

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle maksamansa palkan perusteella, jos palkan saaja ei ole yrittäjän eläkelain (1272/2006, YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, MYEL) mukaisesti eläkevakuuttamisvelvollinen. Työnantajan sairausvakuutusmaksu yrittäjän tai maatalousyrittäjän palkan perusteella on maksettava vain silloin, jos yrittäjä on YEL-vakuuttamisvelvollinen tai maatalousyrittäjä MYEL-vakuuttamisvelvollinen siitä työskentelystä, josta palkka maksetaan (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 5 kohta).

Jos työnantaja maksaa palkkaa yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle, joka ilman eläkevakuuttamisvelvollisuutta on ottanut vapaaehtoisen YEL- tai MYEL-vakuutuksen tätä työskentelyä varten, työnantajan ei tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle maksetun palkan ilmoittamisesta kerrotaan tarkemmin tulorekisterin ohjeissa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: Työntekijän palkitseminen, yrittäjälle maksettavat suoritukset ja muut erityistilanteet ja YEL- tai MYEL-vakuutetun yrittäjän vakuutustietojen ilmoittaminen. Työnantajan sairausvakuutusmaksun ilmoittamisesta kerrotaan tämän ohjeen luvussa 6.3.

Vastaavasti kuin muidenkin työnantajien, laskutuspalveluyrityksen on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu YEL- tai MYEL-vakuuttamisvelvollisille työn suorittajille maksamiensa palkkojen perusteella. Laskutuspalveluyrityksen on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu myös silloin, jos työn suorittajalla on vapaaehtoisesti otettu YEL- tai MYEL-vakuutus tai jos työn suorittajan eläkevakuutusasema ei ole tiedossa (katso Verohallinnon ohje Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä).

Yrittäjän tai maatalousyrittäjän on tarvittaessa selvitettävä eläkevakuuttamisvelvollisuutensa eläkelaitoksilta. Eläkelaitos tekee päätöksen YEL-vakuutuksen myöntämisestä yrittäjälle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) MYEL-vakuutuksen myöntämisestä maatalousyrittäjälle.

5 Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä

5.1 Maksuprosentin määräytyminen

Työnantajan sairausvakuutusmaksun tarkistamisperusteista säädetään sairausvakuutuslaissa. Työnantajan sairausvakuutusmaksuprosentin suuruudesta säädetään vuosittain annettavassa valtioneuvoston asetuksessa (SVL 18 luvun 24 §).

Tämänhetkisestä työnantajan sairausvakuutusmaksuprosentista on poikkeuksellisesti säädetty laissa sairausvakuutusmaksujen maksuprosenteista vuonna 2025 (694/2024, ns. maksuprosenttilaki). Vuonna 2025 työnantajan sairausvakuutusmaksu on 1,87 prosenttia maksuperusteesta (maksuprosenttilain 3 §).

5.2 Sairausvakuutusmaksun määrän laskeminen

Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä lasketaan prosentteina maksun perusteena olevasta bruttopalkkojen yhteissummasta. Maksu lasketaan kertomalla verokauden aikana maksettujen sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen määrä työnantajan sairausvakuutusmaksuprosentilla, ja lopputulos pyöristetään lähimpään senttiin normaalien pyöristyssääntöjen mukaan.

Kunkin vuoden maksuprosenttia sovelletaan kyseisenä vuonna maksettaviin palkkoihin. Merkitystä ei ole sillä, miltä ajalta palkka on ansaittu.

Luontoisetu on sen ajankohdan tuloa, jona se on ollut työntekijän käytettävissä (nautintaperiaate). Edun käyttövuoden perusteella määräytyy myös työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosentti.

6 Sairausvakuutusmaksuun liittyvät työnantajan velvoitteet

6.1 Työnantajan sairausvakuutusmaksu oma-aloitteisena verona

Työnantajasuorituksena työnantajan sairausvakuutusmaksu rinnastuu niin sanottuihin oma-aloitteisiin veroihin. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan on itse laskettava työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä, ilmoitettava maksua koskevat tiedot tulorekisteriin sekä maksettava maksu Verohallinnolle.

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 2 §:n mukaan työnantajan sairausvakuutusmaksun verotusmenettelystä ja muutoksenhausta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016, OVML).

6.2 Kirjanpito- tai muistiinpanovelvollisuus

Kirjanpitovelvollisen työnantajan on pidettävä työnantajan sairausvakuutusmaksuista palkkakirjanpitoa (OVML 26 §:n 3 momentti). Tiedot työnantajan sairausvakuutusmaksusta on merkittävä palkkakirjanpitoon siten, että kirjausten yhteys Verohallinnolle maksettaviin ja tulorekisteriin ilmoitettaviin määriin on vaikeuksitta todettavissa. Työnantajan on muun muassa merkittävä työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä kalenterikuukausittain laadittavaan palkkasuoritusten yhdistelmään. (Valtioneuvoston asetus oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (1355/2016) 7 §:n 4 momentti ja 11 §:n 2 momentti.)

Jos työnantaja ei ole kirjanpitovelvollinen, tämän on vastaavasti pidettävä työnantajan sairausvakuutusmaksusta riittäviä muistiinpanoja (OVML 27 §:n 3 momentti). Muistiinpanovelvollisia työnantajia ovat tyypillisesti esimerkiksi kotitaloustyönantajat sekä maa- ja metsätalouden harjoittajat. Katso myös Verohallinnon päätös muistiinpanovelvollisuudesta.

Kirjanpidossa ja veroilmoituksilla työnantajan sairausvakuutusmaksu kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana maksun perusteena olevasta palkasta on toimitettava ennakonpidätys tai perittävä lähdevero (TaSavaL 6 §). Merkitystä ei ole sillä, onko palkasta tosiasiassa voitu toimittaa ennakonpidätys tai periä lähdevero. Jos työnantaja soveltaa EPA 9 §:n 1 momenttia eli jaksottaa muuna kuin rahana maksettavasta satunnaisesta suorituksesta muodostuvan edun saman kalenterivuoden myöhemmille kuukausille, työnantajan sairausvakuutusmaksun voi jaksottaa vastaavalla tavalla kuin ennakonpidätyksen. Vaihtoehtoisesti työnantaja voi kohdentaa työnantajan sairausvakuutusmaksun kokonaisuudessaan sille kaudelle, jona edun arvo nautintaperiaatteen mukaisesti ilmoitetaan tulorekisteriin.

6.3 Maksun ilmoittaminen tulorekisteriin

Työnantajan on ilmoitettava tiedot maksamistaan palkoista ja muista työnantajasuorituksista tulorekisteriin tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018, tulorekisterilaki) mukaisesti (OVML 16 §). Verohallinto muodostaa näin annetuista tiedoista verokauden veroa ja maksua koskevat tiedot.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä sekä siitä mahdollisesti tehdyt vähennykset ilmoitetaan tulorekisteriin palkanmaksukuukausittain työnantajan erillisilmoituksella (tulorekisterilain 12 §:n 11 momentti). Lisätietoa työnantajan sairausvakuutusmaksun ilmoittamisesta on tulorekisterin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: työnantajan erillisilmoitus.

Verohallinto valvoo työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuuden noudattamista muun muassa vertaamalla työnantajan erillisilmoituksella ilmoitettuja sairausvakuutusmaksun määriä palkkatietoilmoitusten perusteella laskemaansa vertailuarvoon. Tästä kerrotaan tarkemmin asiakasohjeessa Miten Verohallinto laskee työnantajan sairausvakuutusmaksun alaiset palkat.

Jos työnantaja on jättänyt työnantajan sairausvakuutusmaksun kokonaan tai osittain ilmoittamatta, Verohallinto voi määrätä puuttuvan maksun työnantajalle (OVML 40 §). Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä voidaan myös arvioida, jos työnantaja ei esitä maksun määräämiseksi tarvittavia tietoja (OVML 43 §). Sanktioksi työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvoitteiden laiminlyönnistä Verohallinto määrää veronkorotuksen (OVML 37–38 §).

6.4 Maksun maksaminen Verohallinnolle

Työnantaja on vastuussa työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta Verohallinnolle (TaSavaL 8 § ja SVL 18 luvun 7 §).

Työnantajan on laskettava sairausvakuutusmaksun määrä ja maksettava se oma-aloitteisesti esimerkiksi OmaVerossa. Verohallinto ei lähetä maksamista varten erillisiä tilisiirtolomakkeita. Työnantajan sairausvakuutusmaksun ja muiden oma-aloitteisten verojen maksamisesta kerrotaan tarkemmin ohjesivulla Oma-aloitteiset verot.

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava viimeistään palkanmaksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 12. päivänä (OVML 32 §:n 1 momentti). Työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaankin Verohallinnolle yleensä samalla kuin palkasta toimitettu ennakonpidätys tai peritty lähdevero.

Jos työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle laissa säädetyn eräpäivän jälkeen, myöhässä maksettavalle määrälle on maksettava viivästyskorkoa (laki veronlisäyksestä ja viivekorosta (1556/1995) 5 a ja 5 b §). Korkoa kertyy eräpäivää seuraavasta päivästä maksupäivään saakka.

TaSavaL 2 §:n perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksun veronkantoon sovelletaan veronkantolain (11/2018, VKL) säännöksiä. Veronkantolaissa säädetään tarkemmin muun muassa maksun kohdistamisesta ja käyttämisestä verovelvoitteille, mahdollisen palautuksen käyttämisestä sekä maksun perinnästä.

6.5 Virheen korjaaminen

Jos työnantaja huomaa ilmoittaneensa työnantajan sairausvakuutusmaksua liikaa tai liian vähän, virhe on oikaistava välittömästi ja ilman aiheetonta viivytystä. Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrää on oikaistava esimerkiksi silloin, jos työnantaja perii työntekijältä takaisin tälle aiheettomasti maksamaansa palkkaa tai kun kyseessä on lasku­‑, merkintä-, laintulkinta- tai muu vastaava virhe.

Työnantajan sairausvakuutusmaksutietojen korjaamista käsitellään tarkemmin tulorekisterin ohjeessa Tietojen korjaaminen tulorekisterissä.

Työnantajan sairausvakuutusmaksua koskevan virheen oikaisemisessa noudatetaan tulorekisterilain säännöksiä (OVML 25 a §). Niiden mukaisesti virhe on korjattava alkuperäiselle maksukaudelle annettavalla korvaavalla ilmoituksella. Liikaa maksetun työnantajan sairausvakuutusmaksun osalta korjaus voidaan kuitenkin tehdä myös vähentämällä liikamaksun osuus saman kalenterivuoden muulle kaudelle ilmoitetusta työnantajan sairausvakuutusmaksusta (TaSavaL 9 §:n 3 momentti). Jos kyseessä on työnantajan sairausvakuutusmaksun palautus TaSavaL 9 §:n 1–2 momenttien tarkoittamalla erityisellä palautusperusteella, oikaisu ilmoitetaan erillisenä sairausvakuutusmaksuvähennyksenä (katso luku 7).

Työnantajan sairausvakuutusmaksua koskevat tiedot on korjattava verotuksen yleisten muutoksenhakuaikojen puitteissa, eli kolmen vuoden kuluessa sitä kalenterivuotta tai tilikautta seuraavan vuoden alusta, jona sairausvakuutusmaksu olisi pitänyt ilmoittaa ja maksaa (OVML 25 a §:n 1 momentti ja 4 §:n 1 momentti).

Jos työnantajan sairausvakuutusmaksu on ilmoitettu virheellisesti liian pienenä ja työnantaja korjaa tietoja tulorekisteriin, työnantajalle voidaan määrätä tietojen myöhässä ilmoittamisesta myöhästymismaksua. Ilmoittamisen laiminlyönneistä määrättävistä seuraamusmaksuista kerrotaan tarkemmin Tulorekisterin seuraamusmaksuohjeessa.

6.6 Maksun vähentäminen tuloverotuksessa

Elinkeinotoiminnan verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) ja maatilatalouden tuloverolain (543/1967, MVL) mukaan työnantaja voi vähentää verovuonna maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksun verotuksessaan samoin kuin muutkin palkan sivukulut (EVL 8 §:n 1 momentin 4 kohta ja MVL 6 §:n 1 momentin 1 kohta).

Sairausvakuutusmaksu on vähennyskelpoinen vain siltä osin kuin se on maksettu verotuksessa vähennyskelpoisten palkkojen perusteella. Yksityisen elinkeinonharjoittajan puolisolleen maksama palkka ei ole elinkeinotoiminnan tulosta vähennyskelpoinen meno (EVL 16 §:n 1 momentin 1 kohta), jolloin myöskään tällaisen palkan perusteella maksettua työnantajan sairausvakuutusmaksua ei voi vähentää verotuksessa. Vastaavasti maataloudenharjoittajan puolisolleen maksamaan palkkaan perustuva työnantajan sairausvakuutusmaksu ei ole vähennyskelpoinen maatalouden veronalaisesta tulosta (MVL 7 §:n 1 momentin 1 kohta).

Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä voi vähentää työnantajan sairausvakuutusmaksun kotitalousvähennyksenä, jos sairausvakuutusmaksun perusteena on ollut kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksettu palkka (TVL 127 b §:n 1 momentin 1 kohta). Kotitalousvähennyksestä ja edellytyksistä sen saamiselle kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalousvähennys verotuksessa sekä asiakasohjeessa Kotitalousvähennys.

7 Sairausvakuutusmaksun erityiset palautusperusteet (TaSavaL 9 §)

7.1 Yleistä työnantajan sairausvakuutusmaksun palauttamisesta

Tietyissä tilanteissa työnantaja voi saada aiemmin maksamaansa työnantajan sairausvakuutusmaksua palautuksena takaisin itselleen. Työnantajan sairausvakuutusmaksun palauttamisesta niin sanotuilla erityisillä palautusperusteilla säädetään TaSavaL 9 §:n 1–2 momenteissa.

Työnantajalla voi olla oikeus palautukseen, jos sille maksetaan vuosilomakustannuskorvausta (katso luku 7.2) tai työntekijälle myönnettyä sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaista etuutta tai korvausta (katso luku 7.3). Lisäksi palautuksen saamisen muiden edellytysten on täytyttävä. Työnantajan on haettava palautusta oma-aloitteisesti (katso luku 7.4).

7.2 Työnantajalle maksettava vuosilomakustannuskorvaus

Työnantajalla on oikeus saada Verohallinnolta takaisin sairausvakuutusmaksu, jonka se on maksanut SVL 14 luvun 1 §:ssä tarkoitetun vuosilomapalkan tai lomakorvauksen perusteella (TaSavaL 9 §:n 1 momentti). Säännöksessä mainitulla vuosilomapalkalla tai lomakorvauksella tarkoitetaan suoritusta, jonka perusteella työnantaja on oikeutettu Kelan maksamaan vuosilomakustannuskorvaukseen.

Vuosilomakustannuskorvauksella työnantajalle korvataan palkkakustannuksia, jotka ovat aiheutuneet työntekijöiden perhevapaiden aikana kertyneistä lakisääteisistä vuosilomista. Työnantajalla on oikeus korvaukseen, jos sen on lain mukaan maksettava työntekijälle vuosiloman ajalta vuosilomapalkkaa tai lomakorvausta siltä ajalta, jolta työntekijä on työssä olematta saanut SVL 1 luvun 4 §:n 7 momentissa tarkoitettua vanhempainpäivärahaa (erityisraskaus-, raskaus- tai vanhempainrahaa). Korvausta maksetaan myös työntekijän vuosilomalain (162/2005) 27 §:n mukaisina säästövapaina pidettäväksi säästämistä vuosilomapäivistä. Lisätietoa vuosilomakustannuskorvauksesta on Kelan Internet-sivuilla.

Jos Kela maksaa työnantajan hakeman vuosilomakustannuskorvauksen ennen kuin työnantaja on maksanut vastaavan lomapalkan työntekijälle, työnantajan sairausvakuutusmaksun oikaisu tehdään vasta sitten, kun korvaukseen oikeuttava lomapalkka on maksettu.

Sairausvakuutuslain 14 luvun 4 §:ssä säädetty kertakorvaus vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista (niin sanottu perhevapaakorvaus) ei ole vuosilomakustannuskorvaus, joten sen perusteella ei voi saada työnantajan sairausvakuutusmaksun palautusta.

7.3 Työnantajalle maksettavat eräät muut etuudet

Työnantajan sairausvakuutusmaksua voidaan palauttaa myös eräissä muissa tilanteissa, joissa työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa ajalta, jona työntekijä on ollut työstä poissa.

Työnantajalla voi olla lakiin tai työehtosopimukseen perustuva velvollisuus maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa, jos työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään. Työntekijällä puolestaan voi vastaavan työpoissaolon ajalta olla sosiaalivakuutuslainsäädäntöön perustuva oikeus sairausvakuutusetuuteen tai ‑korvaukseen. Tällöin siltä ajalta, jona työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa, Kela tai muu etuuden maksaja voi hakemuksesta maksaa työntekijälle myönnetyn etuuden tai korvauksen suoraan työnantajalle.

Siltä osin kuin työntekijälle myönnetty etuus tai korvaus maksetaan työnantajalle, työnantajan vastaavasta palkasta maksama työnantajan sairausvakuutusmaksu on aiheeton. Jos työnantajalle on maksettu työntekijälle myönnettyä lakiin perustuvaa eläkettä, päivärahaa tai muuta ansionmenetystä korvaavaa etuutta siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut palkkaa, työnantajalla on oikeus saada maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksu Verohallinnolta takaisin sitä osin kuin se vastaa työnantajalle maksettua suoritusta (TaSavaL 9 §:n 2 momentti). Etuuden tai korvauksen ylittävästä palkasta on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Työnantajan oikeus sairausvakuutusmaksun palautukseen koskee tällä hetkellä esimerkiksi seuraavia työnantajalle maksettavia sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaisia etuuksia ja korvauksia:

• sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n 6 kohdan mukainen päivärahaetuus (kuten sairaus- päiväraha, vanhempainpäiväraha tai tartuntatautilain (1227/2016) 82 §:n mukainen tartuntatautipäiväraha)
• Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukainen kuntoutusraha
• työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus
• maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus
• sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus
• tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain (1522/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus
• urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (276/2009) mukainen tapaturmaeläke
• liikennevakuutuslain (460/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus
• liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukainen ansionmenetyskorvaus
• potilasvahinkolain (585/1986) tai potilasvakuutuslain (948/2019) mukainen ansionmenetyskorvaus
• työeläkelakien mukainen eläke, kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus
• rikosvahinkolain (1204/2005) mukainen ansionmenetyskorvaus.

Jos työntekijälle myönnetty etuus perustuu vakuutukseen (esimerkiksi liikenne- tai tapaturmavakuutus), työnantajan sairausvakuutusmaksun palauttamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, kenen ottama vakuutus on. Merkitystä ei ole myöskään sillä, onko vakuutus pakollinen vai vapaaehtoinen, kunhan sen perusteella saatava etuus määräytyy lakisääteisesti. 

Työnantajalle maksettu perhevapaakorvaus (SVL 14 luvun 4 §) ei oikeuta työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen, sillä kyse ei ole työntekijälle myönnetystä etuudesta. Perhevapaakorvauksella korvataan naispuolisen työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuneita kustannuksia. Myöskään muiden työnantajalle myönnettyjen etuuksien tai korvausten (esimerkiksi korvaus työterveyshuollosta, koulutuskorvaus tai palkkatuki) perusteella ei voi saada työnantajan sairausvakuutusmaksun palautusta.

7.4 Palauttamismenettely (työnantajan sairausvakuutusmaksuvähennys)

Jos työnantaja on oikeutettu TaSavaL 9 §:n 1–2 momenttien mukaiseen työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen, sen on ilmoitettava palautettavan sairausvakuutusmaksun määrä työnantajan erillisilmoituksella työnantajan sairausvakuutusmaksusta tehtävänä vähennyksenä. Muuta palautushakemusta tai -pyyntöä ei tarvitse tehdä. Työnantajan on kuitenkin pyydettäessä pystyttävä osoittamaan oikeutensa erillisilmoituksella ilmoittamaansa työnantajan sairausvakuutusmaksuvähennykseen.

Työnantaja voi oikaista maksamaansa työnantajan sairausvakuutusmaksua saatuaan päätöksen työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen oikeuttavasta etuudesta tai korvauksesta. Työnantaja voi saada sairausvakuutusmaksun palautusta vain sellaisesta korvauksesta tai etuudesta, jota vastaava palkka on maksuhetkellään ollut työnantajan sairausvakuutusmaksun alaista ja josta työnantaja on maksanut työnantajan sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun palauttamiseen sovelletaan OVML 25 a §:n säännöstä virheen korjaamisesta (TaSavaL 9 §:n 3 momentti). Sairausvakuutusmaksusta tehtävä vähennys on siis ensisijaisesti ilmoitettava samalle kuukaudelle, jolle vastaava työnantajan sairausvakuutusmaksu on alun perin ilmoitettu. Virheen korjaamisesta kerrotaan tarkemmin luvussa 6.5.

Koska sairausvakuutusmaksuvähennyksessä on kyse liikaa maksetun työnantajan sairausvakuutusmaksun oikaisemisesta, työnantaja voi myös ilmoittaa vähennyksen alkuperäisen palkanmaksukuukauden sijaan muulle saman kalenterivuoden kuukaudelle. Tällöin työnantaja ei kuitenkaan saa vastaavaa hyvityskorkoa, jonka se saisi kohdistaessaan vähennyksen takautuvasti alkuperäiselle palkanmaksukaudelle.

Työnantajan sairausvakuutusmaksuvähennyksen voi verotuksen muutoksenhakuaikojen puitteissa tehdä myös alkuperäisen palkanmaksuvuoden jälkeen. Vähennys on kuitenkin aina kohdistettava takautuvasti palkanmaksuvuodelle (joko alkuperäiselle palkanmaksukaudelle tai myöhemmälle saman kalenterivuoden kuukaudelle).

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta tehtävän vähennyksen määrä lasketaan kertomalla työnantajan saama palautukseen oikeuttavan korvauksen tai etuuden määrä sen vuoden sairausvakuutusmaksuprosentilla, jona vastaava palkka on alun perin maksettu ja jolle sairausvakuutusmaksuvähennys kohdistetaan.

Työnantajan sairausvakuutusmaksuvähennyksen ilmoittamisesta kerrotaan tarkemmin tulorekisterin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: työnantajan erillisilmoitus.

 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

erityisasiantuntija Marita Mäkeläinen