Verotulojen kehitys vuonna 2015
Verohallinnon vuonna 2015 keräämät verojen nettokertymät olivat yhteensä 55,1 miljardia euroa. Kasvua vuodentakaiseen tuli 1,1 miljardia (+2,1 %). Verohallinnon verokertymissä ei näy Tullin ja Trafin keräämät verot.
Noin puolet kasvusta selittyi henkilöasiakkaiden tuloverolla ja toinen puoli yhteisöjen tuloverolla (kts. taulukko 1). Muutokset muissa verolajeissa olivat pienempiä.
Euromääräisesti eniten kasvoi henkilöasiakkaiden tuloverokertymä, kaikkiaan 612 miljoonaa (+2,1 %). Tuloveron tärkeimmän osatekijän eli ennakonpidätysten samansuuruinen 2,1 prosentin kasvu oli seurausta ansiotulojen alle 2 prosentin noususta sekä hienoisesta tuloverotuksen kiristymisestä (kts. merkittävimmät veroperustemuutokset: Verotulojen kehitys -tilaston lukuohje).
Vuoden 2015 yhteisöverokertymä (+15 %) kasvoi euroissa mitattuna lähes yhtä paljon kuin henkilöasiakkaiden tuloverokertymä, mutta tärkeänä tekijänä taustalla oli kalenterivuoden 2014 vaatimaton kertymä verovuoden 2014 lopputulokseen verrattuna. Verovuoden 2014 ennakkoverojen kokonaistaso osoittautui turhan matalaksi, minkä vuoksi verovuoden 2014 veroja ja erityisesti ennakon täydennysmaksuja maksettiin huomattavan paljon vielä vuoden 2015 puolella. Verovuoden 2015 yhteisöverotuksesta tiedetään enemmän vasta myöhemmin keväällä ja tiedot varmistuvat lokakuun 2016 lopussa.
Kumulatiivinen verokertymä vuoden alusta
Verokertymien aikasarjat veroryhmittäin 2011-2015
Verohallinnon keräämien verotulojen määrä on kasvanut viime vuosien aikana nopeasti. Kuten kuviosta 2 käy ilmi, finanssikriisin jälkimainingeista on noustu jo reilun 10 miljardin verran ylöspäin nimellisen BKT:n vanavedessä ja veroperusteissa tapahtuneiden kiristysten avittamana. Inflaatiopuhdistettuna 2015 kertymä on kutakuinkin samaa tasoa kuin vuonna 2008 ennen finanssikriisin tuomaa romahdusta verotuloihin.
Verotulojen kehitykseen vaikuttavat oleellisesti taloudellisessa aktiviteetissa sekä veroperusteissa tapahtuneet muutokset. Verojen kokonaisnettokertymät ovat vuosina 2003–2011 seuranneet vuositasolla bruttokansantuotteen kehitystä varsin tarkasti.
Vuosina 2012–2014 tähän on kuitenkin tullut muutos, sillä verokertymät ovat kasvaneet, vaikka reaalinen bruttokansantuote on supistunut. Tähän on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin, koska verokertymätkin ovat nimellisiä, käyvin hinnoin laskettu nimellinen bruttokansantuote kuvaa paremmin verokertymien muutossuuntaa. Inflaation vaikutuksesta nimellinen BKT on kasvanut vuosina 2012–2014 aivan niin kuin verokertymätkin.
Toiseksi, veroperuste- ja myös menettelymuutoksilla on suuri rooli verokertymien kehityksessä. Esimerkiksi vuonna 2013 voimaan astui useita veroperusteiden kiristyksiä (merkittävimpänä arvonlisäverokantojen korotukset) ja kokonaan uusia veroja (Yle-vero sekä pankkivero), minkä johdosta verokertymien kasvuvauhti oli selvästi nimellisen bruttokansantuotteen kasvua nopeampaa. Vaikka vuonna 2014 verotus keveni oleellisesti yhteisöverotuksessa, henkilöasiakkaiden tuloverotus kiristyi edelleen ja lisäksi veromenettelyissä tapahtui muutos listaamattomien yritysten osinkojen ennakonpidätyksiin liittyen. Vastaavasti vuoden 2015 alussa henkilöasiakkaiden tuloverotus, perintö- ja lahjaverotus sekä kiinteistöverotus kiristyivät jonkin verran.
Oheinen Verotulojen kehitys –tilaston katsaus pyrkii avaamaan verokertymiin liittyviä tilastolukuja ja nostaa esiin tärkeimpiä muutoksia verotulojen kehityksessä. Seuraavissa luvuissa on eritelty tarkemmin vuoden 2015 kehitystä.
Henkilöasiakkaiden tulovero
Henkilöasiakkaiden tuloveroa kertyi vuonna 2015 yhteensä 30,0 miljardia kattaen yli puolet kaikista Verohallinnon keräämistä veroista (kts. kuvio 1). Tuloveron määrä kasvoi 612 miljoonaa (+2,1 %).
Tuloveron ylivoimaisesti merkittävimmän osatekijän eli ennakonpidätysten määrä nousi 579 miljoonaa (+2,1 %), joka oli kuitenkin reilusti vähemmän kuin vuosina 2011–2014, jolloin ennakonpidätykset kasvoivat 3,5–4,8 prosentin vuosivauhtia. Vuoden 2015 kasvuprosenttia pienempi lukema nähtiin viimeksi vuonna 2010 (+1,7 %).
Ennakonpidätysten kehitystä selittävät ansiotasossa, työllisyydessä sekä veroperusteissa tapahtuneet muutokset. Heikentyneestä työllisyystilanteesta sekä palkkojen matalista yleiskorotuksista johtuen palkkasumman kasvuvauhti on viimeisten kolmen vuoden aikana (2013–2015) hyytynyt 0,5–0,8 prosenttiin. Sitä kautta myös ansiotulojen yhteismäärän kasvuvauhti on hidastunut 2 prosentin huonommalle puolelle. Kaiken kaikkiaan vuosina 2013–2015 palkkasumman ja ansiotulojen yhteismäärän kasvu oli suhteellisen tasaista ja vuoden 2015 ennakonpidätysten alhaisempi muutosprosentti selittyykin vuosien 2013 ja 2014 suuremmilla veroperustemuutoksilla. Vuoden 2015 alussa tuloverotus kiristyi vain hieman ja siten pääosa 2015 ennakonpidätysten määrän muutoksista oli suoraan seurausta tulojen kasvusta.
Kuviossa 4 on esitetty ansiotulojen yhteismäärän ja sen tärkeimpien osatekijöiden eli palkkojen, eläketulojen ja työttömyysetuuksien indeksoidut muutokset 2008–2014 (2015 luvut ansiotuloista ja palkkasummasta ovat alustavia arvioita pohjautuen tammi-marraskuun kausiveroilmoitustietoihin). Palkkasumma on kasvanut vuosien 2008–2014 välisenä aikana vain 11 prosenttia, kun samaan aikaan eläketulot ovat kasvaneet 38 prosenttia ja työttömyysetuuksien määrä on yli kaksinkertaistunut (+121 %). Tämän kehityksen seurauksena palkkasumman osuus ansiotuloista on laskenut 2008–2014 välisenä aikana noin 70 prosentista 65 prosenttiin. Samaan aikaan eläkkeiden osuus kasvoi noin 20 prosentista 24 prosenttiin ja työttömyysetuuksien osuus noin 2 prosentista 4 prosenttiin.
Kuviosta näkyy hyvin myös veronalaisten pääomatulojen vaihtelut, jotka selittyvät pitkälti luovutusvoittojen heilumisella.
Toimialatietojen perusteella palkkoja maksavista päätoimialoista suurin muutos vuonna 2015 tapahtui informaatiossa ja viestinnässä (+5,6 %). Terveys- ja sosiaalipalveluiden toimittamien ennakonpidätysten määrä nousi 1,6 prosenttia ja rahoitus- ja vakuutustoiminnan 2,3 prosenttia. Vastaavasti teollisuudessa (-0,9 %), rakentamisessa (-0,3 %) sekä kaupassa (-0,8 %) tultiin viime vuodesta alaspäin. Eläkkeistä, työttömyysturvasta sekä muista sosiaalietuuksista koostuvan pakollisen sosiaalivakuutustoiminnan (TOL 843) toimittamien ennakonpidätysten määrä kasvoi puolestaan 3,5 prosenttia. (kts. Henkilöasiakkaiden ennakonpidätysten nettokertymä toimialoittain).
Henkilöasiakkaiden tuloveron verolajeista toiseksi merkittävin euromääräinen muutos vuonna 2015 tapahtui osinkojen ennakonpidätyksissä, joita maksettiin yhteensä 601 miljoonaa. Tämä oli 103 miljoonaa (+21 %) vuodentakaista enemmän. Erityisesti listaamattomien yhtiöiden maksamien osinkojen määrä nousi. Osinkojen ennakonpidätysten yhteissummasta 281 miljoonaa (+2,5 %) maksettiin pörssiyhtiöiden ja 319 miljoonaa (+42 %) listaamattomien yhtiöiden toimesta.
Muista tuloveron verolajeista jäännösveroja (+8,0 %) ja hieman myös ennakkoveroja (+0,4 %) kertyi edellisvuotta enemmän, ennakon täydennysmaksuja (-13 %) puolestaan vähemmän ja tuloveron nettokertymää laski myös asiakkaille palautettavien ennakonpalautusten (+3,0 %) määrän nousu. Ennakonpidätyksissä ja ennakkoveroissa oli pääosin kyse verovuoden 2015 veroista, kun taas ennakon täydennysmaksut viittaavat erityisesti verovuoden 2014 pääomatuloihin. Verovuoden 2015 pääomatuloverojen osalta tiedetään enemmän vasta myöhemmin kuluvan kevään aikana ennakon täydennysmaksujen sekä vuosi-ilmoitusten antamisen myötä. Vuonna 2015 palautetut ennakonpalautukset liittyvät pääosin verovuoden 2014 verotukseen, kun taas 2015 maksetuissa jäännösveroissa oli suurimmaksi osaksi kyse verovuoden 2013 jäännösveron 2. erän ja verovuoden 2014 jäännösveron 1. erän maksuista.
Yhteisöjen tulovero
Yhteisöjen tuloveroa kertyi vuonna 2015 lähes 4,6 miljardia, joka oli 580 miljoonaa (+15 %) vuodentakaista enemmän. Kasvusta lähes puolet eli 280 miljoonaa selittyi ennakkoverojen määrän nousulla (+8,9 %). Täydennysmaksuissa nousua oli 141 miljoonaa (+14 %), jäännösveroissa 98 miljoonaa (+23 %) ja lisäksi ennakonpalautuksia palautettiin edellisvuotta 61 miljoonaa (-11 %) vähemmän.
Ennakon täydennysmaksut liittyivät suurimmaksi osaksi verovuoteen 2014, kun taas jäännösveroissa ja ennakonpalautuksissa oli verovuoden 2014 lisäksi myös huomattavia määriä vanhempien verovuosien veroja.
Ennakkoverokertymän kasvu pohjautui verovuoden 2015 ennakkoverojen verovuotta 2014 korkeampaan kokonaistasoon. Verovuoden 2015 ennakkoverojen yhteismäärä oli vuoden lopussa noin 200 miljoonaa korkeampi kuin se oli vuotta aiemmin verovuoden 2014 ennakoilla (kts. kuvio 6). Suurista toimialoista eniten nousivat rahoitus- ja vakuutustoiminnan (+16 %) ja teollisuuden (+9,4 %) maksamat ennakkoverot (kts. Yhteisöjen ennakkoveron nettokertymä toimialoittain).
Ennakkoverojen kokonaistasosta ei voi kuitenkaan vetää varmoja johtopäätöksiä yritysten tulosnäkymistä eikä verotuksesta, koska kuluvan ja tulevan vuoden ennakkoverot pohjautuvat suurelta osin viimeksi valmistuneen/valmistuvan verotuksen tietoihin. Esimerkiksi verovuoden 2014 ennakkoverojen yhteismäärä osoittautui verotuksen valmistuessa tavallistakin enemmän alakanttiin jääneeksi, minkä takia ennakon täydennysmaksut nousivat vastaavasti tavallisista suuremmiksi. Ennakon täydennysmaksuilla yhteisöillä on mahdollisuus maksaa lopullisesta tuloverostaan puuttuva osa korottomasti vielä 4 kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Siten verovuoden 2015 yhteisöveron kokonaismäärä alkaa hahmottua tarkemmin vasta kuluvan vuoden huhtikuun jälkeen, jolloin ennakon täydennysmaksunsa maksavat tilikautensa vuodenvaihteeseen päättäneet yritykset.
Kuviossa 7 näkyy yhteisöveron maksuunpantu kokonaismäärä verovuosina 2000–2014 verotuksen valmistumisen hetkellä. Pienenä maana yksittäisten isojen yritysten vaikutukset näkyvät Suomen yhteisöveropotissa helposti. Yksittäisten huipputulosten lisäksi yritysten vanhojen vuosien tappiot ja ulkomaisen veron hyvitykset ovat sellaisia liikkuvia palikoita, joiden takia Suomen yhteisövero voi kehittyä mihin suuntaan tahansa riippumatta esimerkiksi vallitsevasta taloussuhdanteesta. Siitä huolimatta yhteisöveron kehitystä kannattaa tarkastella juuri verovuosikohtaisesti, joka tarjoaa joka tapauksessa vertailukelpoisemman asetelman kalenterivuosittaiseen tarkasteluun verrattuna. Kalenterivuoden aikana kertyy ja palautetaan usean eri verovuoden veroja ja yhteisöveron kehityksen vertailukelpoisuutta hämärtää lisäksi veronmaksun ajoittumiseen ja sen optimointiin liittyvät heilahtelut eli juurikin mainitut ennakon täydennysmaksut. Eli verovuoden 2015 yhteisöveron kokonaismäärää on mahdollista arvioida paremmin vasta kuluvan vuoden huhtikuun jälkeen ja luotettavasti vasta verotuksen valmistuessa lokakuun 2016 lopussa.
Arvonlisävero
Arvonlisäveroa kertyi vuonna 2015 yhteensä 14,2 miljardia, joka oli 113 miljoonaa (+0,8 %) enemmän kuin vuotta aiemmin. Tullin keräämä arvonlisävero maahantuonnin osalta ei näy Verohallinnon luvuissa.
Kuten kuviosta 8 näkyy arvonlisäveron nettokertymä on polkenut aika lailla paikoillaan viimeiset kolme vuotta (2013–2015) ja 2013 vs. 2012 tapahtunut miljardin kasvukin selittyi suurimmaksi osaksi arvonlisäverokantojen prosenttiyksikön suuruisilla korotuksilla, jotka astuivat voimaan 2013 (edelliset arvonlisäverokantojen korotukset tapahtuivat 2010 heinäkuussa).
Arvonlisäveron nettokertymä on kaksinapaisempi kuin muut verolajit johtuen arvonlisäveron palautusten suuresta määrästä: ALV-palautukset ovat yleensä lähes 50 prosenttia bruttokertymästä (50 % raja on ylittynyt yleensä hyvinä vientivuosina ja viimeksi vuonna 2008). Tämän vuoksi arvonlisäveron nettokertymän analysointi edellyttää sekä bruttokertymän että palautusten tarkastelua. Arvonlisäveron bruttokertymän muutos mukailee kotimaan myynnin kehitystä 2 kuukauden viiveellä, koska arvonlisäverolliset myynnit on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa. ALV-palautuksissa on puolestaan suurimmaksi osaksi kyse tavaroiden ja palvelujen viennistä, jossa 0-verokannan myötä ei synny lainkaan suoritettavaa veroa. Viennin kehityksen ja ALV:n palautusten välinen suhde ei ole kuitenkaan yhtä yksiselitteinen kuin kotimaan myynnillä ja ALV:n bruttokertymällä, koska ALV:n palautuksia on mahdollista hakea jo ennen vientitapahtumaa sitä mukaa, kuin vientikauppaa varten tehtyjä hankintoja syntyy. Kaiken kaikkiaan viennin rooli verotulojen kerryttäjänä on kaksijakoinen: ALV:n palautusten pieneneminen parantaa suoraan ALV:n nettokertymää, mutta vastaavasti viennin vaikeudet heijastuvat talouden kehitykseen laajemminkin pienentäen muita verokertymiä. Muita tyypillisiä ALV-palautuksiin johtavia tilanteita ovat suuret investoinnit, sesonkikauppaan valmistautuminen sekä kunnille palautettava ALV (esim. kuntien ostaessa terveyspalveluita).
Vuonna 2015 sekä bruttokertymä (+2,8 %) ja että palautukset (+5,4 %) nousivat, mutta noin puolet molempien kasvusta oli seurausta yksittäisistä poikkeuksellisen suurista investoinneista. Ilman niitä bruttokertymän ja palautusten muutokset olisivat jääneet edellisten vuosien tapaan varsin pieniksi. Investointien nettovaikutus alv-kertymässä ei ole investointiaikana suuri, sillä investoija voi vähentää alihankkijalle/urakoitsijalle maksamansa arvonlisäveron, jonka puolestaan alihankkija/urakoitsija tilittää Verohallinnolle. Kuukausitasolla arvonlisäveron nettokertymät voivat kuitenkin heilahdella paljon, koska arvonlisäveron palautuksia saavat jättävät kausiveroilmoituksen usein jo kohdekautta seuraavan kuukauden aikana. Tilitettävää arvonlisäveroa maksavat odottavat puolestaan yleensä eräpäivään asti, joka on tästä vielä kuukautta myöhemmin. Siten suurissa investoinneissa arvonlisäveron palautukset menevät usein kuukauden verran alv-bruttokertymän edellä (juuri tästä syystä arvonlisäveron nettokertymät heilahtelivat kuukausittain 2015 enemmän kuin 2014, kts. kuvio 9). Pidemmällä aikavälillä nämä erot tasoittuvat. Arvonlisäveron nettokertymä kasvaa pysyvämmin vasta investoinnin loppuvaiheessa eli sitten, kun lopputuotteen myyjä tilittää loppukäyttäjän maksaman veron. Suurista investoinneista voi kuitenkin seurata muita huomattavia verovaikutuksia jo aiemmin esimerkiksi yritysten parantuneiden tulosten ja palkkaamien henkilöiden kautta.
Suurista toimialoista vuoden 2015 alv-nettokertymä laski kaupassa (-2,8 %) sekä informaatiossa ja viestinnässä (-5,5 %). Teollisuudessa (+6,1 %) ja rakentamisessa (+6,5 %) alv-nettokertymät kasvoivat. (kts. Arvonlisäveron nettokertymä toimialoittain). Tosin teollisuudessa alv-nettokertymän lasku olisi jopa suotavaa, jos se johtuisi selvästi kasvaneista alv-palautuksista, jotka puolestaan ovat tyypillinen merkki viennin piristymisestä.
Arvonlisäveron ilmoitustietoihin, joista näkee muun muassa alv-suoritusten jakautumisen eri alv-kantojen välillä, voi tutustua oheisen linkin kautta: Kausiveroilmoitustiedot: Arvonlisävero.
Muut verot
Kelalle tilitettävää työnantajan sosiaaliturvamaksua kertyi vuonna 2015 lähes 1,7 miljardia, joka oli 26 miljoonaa (-1,5 %) edellisvuotta vähemmän. Lasku oli seurausta veroperusteessa tapahtuneesta muutoksesta: maksuprosentti aleni 2,08 prosenttiin maksetuista palkoista, kun se vuonna 2014 oli 2,14 prosenttia.
Kunnille tilitettävää kiinteistöveroa kertyi 1,6 miljardia, jossa oli nousua edellisvuodesta 93 miljoonaa (+6,2 %). Kasvu oli odotetun kaltaista, sillä verovuoden 2015 maksuunpantu kiinteistöveron määrä nousi 6,2 prosenttia. Kiinteistöverotuksessa käytettävät verotusarvot kasvoivat vuotta aiemmasta rakennusten osalta 3 prosenttia ja maapohjan osalta 1 prosentin. Lisäksi kiinteistöveroprosentit nousivat monessa kunnassa. Kaikkiaan kiinteistöveroa määrättiin vuonna 2015 reilulle kahdelle miljoonalle asiakkaalle yhteensä 1 630 miljoonaa. Kiinteistöveron määrä on viime vuosien aikana kasvanut varsin nopeasti, sillä vuonna 2010 kiinteistöveroa määrättiin 1 184 miljoonaa euroa ja vuonna 2013 vielä 1 366 miljoonaa. Kiinteistöjen lukumäärä ei ole kasvanut samassa suhteessa ja selittävä tekijä onkin juuri kiinteistöveron perusteiden kiristyminen.
Perintö- ja lahjaverokertymä kasvoi vuonna 2015 132 miljoonaa (+26 %) yltäen 632 miljoonaan. Verotuspäätösten keskiarvoluvuissa oli kasvua: 2015 erääntyneiden perintö- ja lahjaveroerien keskiarvo oli noin 8 prosenttia suurempi kuin vuonna 2014 erääntyneillä. Lisäksi 2015 erääntyneiden erien lukumäärä oli 16 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin, joka selittyy Verohallinnon työjonotilanteella ja käsiteltyjen tapausten lukumäärän nousulla 2015.
Lähdeveron kertymä tipahti kaikkiaan 266 miljoonaa (-72 %) jääden 105 miljoonaan vanhoja verovuosia koskevien osinkojen lähdeveron suurten palautusten johdosta. Palautuspäätösten taustalla on tuore oikeuskäytäntö, jossa on katsottu, että lähdeveron periminen on ollut EU-oikeuden vastaista. Tästä syystä lähdeveroa tullaan todennäköisesti perimään jatkossa aiempaa vähemmän ja lähdeveroa jouduttaneen palauttamaan aiempaa enemmän.
Varainsiirtoveroa kertyi yhteensä 795 miljoonaa. Nousua edelliseen vuoteen tuli kaikkiaan 93 miljoonaa (+13 %). Osa kasvusta selittyi muutamalla suurella yksittäistapauksella.
Verojen tilitykset veronsaajille
Verohallinto tilitti vuonna 2015 veronsaajille yhteensä 55,1 miljardia. Summa poikkeaa 2015 nettokertymistä, koska muille veronsaajille kuin valtiolle tilitetään kerran kuukaudessa ja kertymisjakso alkaa jo edellisen kuukauden 18. päivä (tässä tapauksessa 18.12.2014) ja päättyy tilityskuukauden 17. päivä (tässä tapauksessa 17.12.2015).
2015 tilityksistä valtion osuus oli 52 %, kuntien 40 %, seurakuntien 2 % ja Kansaneläkelaitoksen 7 %.
Eri veronsaajien tilitysten muutosprosentit eivät kulje käsi kädessä, mikä johtuu seuraavista seikoista:
- Osa veroista tilitetään yksin tietyille veronsaajille (esim. valtiolle alv sekä perintö- ja lahjavero ja kunnille kiinteistövero) ja osa veroista jaetaan eri veronsaajien kesken (henkilöasiakkaiden tulovero sekä yhteisövero).
- Veronsaajien kesken jaettavissa veroissa jako-osuudet vaihtelevat eri verovuosien välillä ja lisäksi henkilöasiakkaiden tuloverossa jako-osuuksia korjataan matkan aikana sitä mukaa, kun eri veronsaajille kuuluvien verojen määrä alkaa selvitä.
Lisätietoa veronsaajien tilityksistä saa Veronsaajien palvelut –internetsivuilta.