Sairausvakuutusmaksu

Tässä ohjeessa käsitellään vakuutetun sairausvakuutusmaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua verotuksessa. Ohjeeseen on päivitetty vuoden 2020 maksuprosentit sekä tehty tarvittavat tarkistukset liittyen sairausvakuutuslainsäädännön 1.1.2020 voimaan tulleisiin muutoksiin. Lisäksi ohjeeseen on tehty eräitä teknisluonteisia tarkistuksia.

Ohje on tarkoitettu sekä vakuutettujen että työnantajien käyttöön. Ohjeessa selostetaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun määräytyminen pääpiirteissään. Kotitaloustyönantajien sairausvakuutusmaksuja on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalous työn teettäjänä. Laskutuspalveluyritysten käyttäjien saamista suorituksista maksettavia sairausvakuutusmaksuja on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä.

1 Johdanto

1.1 Sairausvakuuttamista koskeva lainsäädäntö

Sairausvakuutuksesta säädetään sairasvakuutuslaissa (1224/2004, SVL). Sairausvakuutuslailla turvataan vakuutetun oikeus korvaukseen tarpeellisista sairauden hoidon aiheuttamista kustannuksista ja lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä (SVL 1:1).

Kansallisen lainsäädännön lisäksi EU-jäsenvaltioiden välillä liikkuvien tai toisessa EU-jäsenvaltiossa työskentelevien henkilöiden sosiaaliturvaan vaikuttaa EU-lainsäädäntö. EU-asetusten määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. Keskeisimmät sosiaaliturvaan liittyvät asetukset ovat:

• Euroopan parlamentin ja Neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (jäljempänä perusasetus) ja sen täytäntöönpanoasetus (EY) N:o 987/2009, sekä
• Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (jäljempänä sosiaaliturva-asetus).

Sosiaalivakuutusmaksujen määräytymiseen vaikuttavat kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön lisäksi myös Suomen solmimat kansainväliset sosiaaliturvasopimukset. Sosiaaliturvan määräytymistä kansainvälisissä tilanteissa on käsitelty tarkemmin erillisissä ohjeissa Ulkomailla työskentelyn verotus, Ulkomailta Suomeen tulevan verotus ja Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

1.2 Sairausvakuutuksen rahoitus

Sairausvakuutuksen rahoituksesta säädetään SVL 18 luvussa. Sairausvakuutuksen rahoitus on jaettu kahteen osaan: sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen.

Sairaanhoitovakuutuksen perusteella vakuutettu on oikeutettu saamaan sairausvakuutuslain mukaisia sairaanhoitoetuuksia ja eräitä kustannusten korvauksia. Sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen osallistuvat sekä vakuutetut että valtio. Vakuutetut osallistuvat sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen maksamalla saamansa veronalaisen tulon perusteella sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua (katso tarkemmin jäljempänä kohdat 3.1, 3.2.1 ja 3.3.2). Valtio rahoittaa yksin EU-maihin maksettavat sairaanhoidon kustannusten nettokorvaukset (katso tarkemmin SVL 18:9 ja 18:10).

Työtulovakuutuksesta rahoitetaan sellaiset sairausvakuutus- ja kuntoutusetuudet, joiden suuruus määräytyy palkkatulon tai yrittäjätulon perusteella ja jotka liittyvät kiinteästi työsuhteeseen tai yrittäjyyteen. Työtulovakuutuksen rahoittamiseen osallistuvat työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät sekä eräiden kulujen rahoituksen osalta valtio (katso tarkemmin SVL 18:12–13 ja 18:21–22). Työnantajat osallistuvat työtulovakuutuksen rahoitukseen maksamalla palkkojen perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua (katso tarkemmin jäljempänä kohdat 2.3 ja 4). Palkansaajat ja yrittäjät osallistuvat työtulovakuutuksen rahoitukseen maksamalla saamansa veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella sairausvakuutuksen päivärahamaksua (katso tarkemmin jäljempänä kohdat 3.1, 3.2.2 ja 3.3.3).

Yrittäjän eläkelain (1272/2006, YEL) mukaisesti vakuutetuilta yrittäjiltä peritään myös niin sanottua yrittäjän lisärahoitusosuutta, jolla rahoitetaan näille YEL-vakuutetuille yrittäjille maksettavat sairauspäivärahan eräät omavastuuajan korvaukset (katso tarkemmin SVL 8:10 ja 18:13.6, sekä jäljempänä kohta 3.3.4).

1.3 Sairausvakuutusmaksujen vuosittainen tarkistaminen

Sairausvakuutusmaksut ovat veronluonteisia maksuja, joiden tarkistamisperusteista on säädetty sairausvakuutuslaissa. Sairausvakuutusmaksujen maksuprosenttien suuruudesta säädetään vuosittain annettavassa valtioneuvoston asetuksessa (SVL 18:23 ja 18:24). Vuoden 2020 maksuprosenteista on säädetty valtioneuvoston asetuksessa sairausvakuutusmaksujen maksuprosenteista vuonna 2020 (1068/2019, jäljempänä VNA).

Sairausvakuutusmaksujen maksuprosentteja on käsitelty tarkemmin jäljempänä kohdissa 3.2.3, 3.3.4 ja 4.4. Seuraavassa taulukossa on yhteenvetona esitetty vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun (ennen vuotta 2017 työnantajan sosiaaliturvamaksu) prosenttimäärät vuosina 2011–2020.

Vuosi	Pvr-maksu %	YEL-yrittäjän pvr-maksun korotus %	Sh-maksu %	Korotettu sh-maksu %	Työnantajan sava-maksu %
2011	0,82	0,10	1,19	1,36	2,12
2012	0,82	0,15	1,22	1,39	2,12
2013	0,74	0,14	1,30	1,47	2,04
2014	0,84	0,13	1,32	1,49	2,14
2015	0,78	0,13	1,32	1,49	2,08
2016	0,82	0,13	1,30	1,47	2,12
2017	1,58*	0,06	0,00	1,45	1,08
2018	1,53**	0,17	0,00	1,53	0,86
2019	1,54***	0,23	0,00	1,61	0,77
2020	1,18****	0,15	0,68	1,65	1,34
	*Jos palkka- ja työtulo on 14 000 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %
	**Jos palkka- ja työtulo on 14 020 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %
	***Jos palkka- ja työtulo on 14 282 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %
	****Jos palkka- ja yrittäjätulo on 14 574 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %

2 Vakuutusmaksuvelvolliset

2.1 Sairausvakuutuslain mukaan vakuutetut

Sairausvakuutuslain soveltamisalasta on säädetty SVL 1 luvun 2 §:ssä. Kyseisen pykälän mukaan sairausvakuutuslain soveltamisala määräytyy pitkälti asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) mukaisen asumisen perusteella.

Sairausvakuuttaminen Suomessa perustuu joko asumiseen, työskentelyyn, yritystoiminnan harjoittamiseen tai perheenjäsenyyteen. Sosiaaliturvalainsäädännön mukainen Suomessa asuminen voi siten erota tuloverolain (1535/1992, TVL) tai verosopimusten mukaisesta asumisesta. Päätökset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta tekee Kansaneläkelaitos tai eräissä tilanteissa Eläketurvakeskus. Lue lisää sosiaaliturvalainsäädännön soveltumisesta Kansaneläkelaitoksen sivulta.

Eräissä tilanteissa henkilön on mahdollista pysyä asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä, vaikka hän oleskelee ulkomailla. Ulkomailla oleskelun vaikutusta sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseen on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ulkomailla työskentelyn verotus.

Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän sairausvakuuttamista on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus.

2.2 Ulkomailla asuvat eläkkeensaajat

Velvollisuus maksaa sairausvakuutuksen vakuutusmaksuja perustuu lähtökohtaisesti henkilön asemaan sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutettuna (katso edellä kohta 2.1). Poikkeuksen tähän muodostavat tietyin edellytyksin ulkomailla EU/ETA-alueella tai Sveitsissä asuvat eläkkeensaajat siltä osin kuin on kyse sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta (SVL 18:6). Sairaanhoitomaksun määräämistä Suomesta ulkomaille maksettavista eläkkeistä on käsitelty tarkemmin jäljempänä kohdassa 3.4.3 sekä Verohallinnon erillisessä ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

2.3 Työnantajat

Työnantajat osallistuvat sairausvakuutuslain mukaisten työtulovakuutuksen etuuksien rahoittamiseen maksamalla työnantajan sairausvakuutusmaksua (SVL 18:4, 18:7 ja 18:12). Työnantajan sairausvakuutusmaksusta säädetään laissa työnantajan sairausvakuutusmaksusta (771/2016, TaSavaL). Työnantajan sairausvakuutusmaksua on käsitelty tarkemmin jäljempänä kohdassa 4.

3 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

3.1 Yleistä vakuutetun sairausvakuutusmaksusta

Sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutetut henkilöt osallistuvat sairausvakuutuslaissa mainittujen etuuksien rahoittamiseen maksamalla saamansa veronalaisen tulon perusteella vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Lähtökohtaisesti kaikki Suomessa sairausvakuutuslain mukaan vakuutetut ovat velvollisia suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään (SVL 18:5.1)

Vakuutetulle ei määrätä sairausvakuutusmaksua tämän kuolinvuodelta (SVL 18:5.3). Sairausvakuutusmaksua ei määrätä myöskään, jos Suomea sitova kansainvälinen sosiaaliturvasopimus tai EU-lainsäädäntö estää maksun määräämisen.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu muodostuu sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja sairausvakuutuksen päivärahamaksusta (SVL 18:4). Maksuilla on erilainen rahoituspohja ja myös eri peruste (rahoituspohjasta katso kohta 1.2 edellä ja maksujen perusteesta kohdat 3.2–3.3 jäljempänä). Sairausvakuutuslaissa säädettyjä kansainvälisiin tilanteisiin liittyviä erityisiä maksuperusteita on käsitelty jäljempänä kohdassa 3.4.

3.2 Palkan- ja etuudensaajan sairausvakuutusmaksu

3.2.1 Sairaanhoitomaksun maksuperuste

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu peritään kaikilta vakuutetuilta riippumatta vakuutetun iästä. Palkan- ja etuudensaajan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään lähtökohtaisesti vakuutetun kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella (SVL 18:14.1). Sairaanhoitomaksun pääsääntöisenä maksuperusteena ovat siten kaikki vakuutetun saamat tulot, joita verotetaan kunnallisverotuksessa eli palkka-, eläke-, etuus- ja muut ansiotulot. Eläke- ja etuustuloista sairaanhoitomaksu määrätään korotettuna (sairaanhoitomaksun määrää on käsitelty tarkemmin jäljempänä kohdassa 3.2.3).

3.2.2 Päivärahamaksun maksuperuste

3.2.2.1 Palkkatulo

Sairausvakuutuksen päivärahamaksu peritään vain palkansaajilta ja yrittäjiltä. Päivärahamaksua ei peritä esimerkiksi eläketulosta. Vakuutetun velvollisuus maksaa päivärahamaksua alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vakuutettu täyttää 68 vuotta (SVL 18:5.2). Päivärahamaksua ei siten määrätä alle 16-vuotiaalle eikä 68 vuotta täyttäneelle.

Sairausvakuutuksen päivärahamaksu määrätään lähtökohtaisesti vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella (SVL 18:15.1). Päivärahamaksun perusteena olevaa veronalaista palkkatuloa on sairausvakuutuslaissa määritelty palkkatulo, joka sisältyy päivärahaetuuden perusteena olevaan vuosituloon (SVL 11:2:1).

Päivärahamaksun perusteena olevasta palkkatulosta säädetään SVL 11 luvun 3 §:n 2-5 momenteissa. Palkkatuloa on:

• ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka, palkkio ja korvaus;
• urheilijan palkkio;
• rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, LähdeVL) 4 §:ssä tarkoitettu palkka ja mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettu esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtainen korvaus;
• tuloverolain (1535/1992) 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatu EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka;
• vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha; ja
• työsuhteessa saadut palvelurahat.

Myös palkkana pidettävät kustannusten korvaukset ovat päivärahan perusteena olevaa palkkaa (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa).

Päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa laskettaessa kunnan eläinlääkärin tulona huomioidaan palkan lisäksi eläinlääkärin eläimen omistajilta tai haltijoilta periminä eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 19 §:ssä tarkoitettuina palkkioina mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun kunnan toimielimen vuosittain vahvistama rahamäärä (SVL 11:3.5). Kyse on laskennallisesta, kunnan toimielimen eläinlääkärille vahvistamasta palkkioiden määrästä, ei todellisista eläinlääkärin asiakkailta perimistä palkkioista.

3.2.2.2 Palkkatuloon kuulumattomat erät

Edellä kohdassa 3.2.2.1 esitetyn mukaisesti päivärahaetuuden perusteena olevaan vuosituloon luettavaa palkkatuloa ovat lähtökohtaisesti kaikki työ- tai virkasuhteessa saadut palkat, luontoisedut, provisiot, bonukset ja lisät. Työ- tai virkasuhteessa saatavan palkan käsite on kuitenkin sairausvakuutuslaissa suppeampi kuin ennakkoperintälaissa.

Sairausvakuutuslaissa on erikseen säädetty eristä, joita ei pidetä sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena olevana palkkatulona, vaikka ne olisivat veronalaisia. Kyseessä ovat erät, joiden perusteella ei makseta sairausvakuutuksen päivärahaa. Ne eivät myöskään ole päivärahamaksun maksuperusteena pidettävää vastiketta työntekijän tekemästä työstä, vaikka ne liittyvätkin työsuhteeseen.

Päivärahamaksun perusteena olevana palkkatulona ei pidetä seuraavia eriä (SVL 18:15.2 ja 11:3.3):

1. Työnantajalta saatu henkilökuntaetu (katso Verohallinnon ohje Henkilökuntaedut verotuksessa).
2. Korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta.
3. Etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan (henkilöstöannista saatu etu), jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä.
4. TVL 66 §:ssä tarkoitettu työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu tai sellainen työsuhteeseen perustuva suoritus, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus).
5. Palkkio, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus).
6. Työsopimuslain 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu odotusajan palkka (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
7. Työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettava korvaus ja muu vahingonkorvaus (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
8. Työ- tai virkasuhteeseen perustumattomat luento- ja esitelmäpalkkiot, kokouspalkkiot ja hallintoelimen jäsenyydestä saadut palkkiot, jos palkkion perusteella ei henkilöön sovellettavien työeläkelakien mukaan tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua (katso Verohallinnon ohje Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus).  Luento-, esitelmä- ja kokouspalkkion perusteella ei siten tarvitse maksaa päivärahamaksua silloin, kun työ- tai virkasuhdetta ei ole ja eläkevakuutusmaksun suorittaminen on eläkelakien mukaan vapaaehtoista.
   Palkkion maksajaan työ- tai virkasuhteessa olevalle henkilölle maksetun luento-, esitelmä- ja kokouspalkkion perusteella on aina suoritettava päivärahamaksu. Sillä ei ole tässä tilanteessa merkitystä, onko palkkiosta maksettava eläkevakuutusmaksu.
9. Henkilöstörahastolaissa (934/2010, HRL) tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on siirretty henkilöstörahastoon, tai henkilöstörahastosta nostettu rahasto-osuus (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus).
10. Henkilöstörahastolaissa tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on nostettu HRL 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona edellyttäen, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella tai viraston taikka kunnan soveltaman tulospalkkiojärjestelmän mukaisesti (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus).
11. 11.  Erät, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää ja että käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat edellä mainitun 10 kohdan ja HRL 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus).

Edellä kohdassa 11 tarkoitetussa tilanteessa edellytetään lisäksi, että voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta ja että omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja että voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen. Lisäksi edellytyksenä on, että asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla (SVL 11:3.4).

3.2.3 Maksujen suuruus

Vakuutetuilta vuonna 2020 perittävä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu on 0,68 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta maksuperusteesta (VNA 1 §:n 1 momentti). Sairaanhoitomaksu määrätään sairausvakuutuslain mukaisesti korotettuna eläketulosta, etuustulosta ja muusta sellaisesta tulosta, josta ei makseta sairausvakuutuksen päivärahamaksua (SVL 18:20.3).  Myös alle 16- ja yli 67-vuotias maksavat korotettua sairaanhoitomaksua, koska sairaanhoitomaksu on maksettava korotettuna suorituksista, joista ei makseta päivärahamaksua.

Vuonna 2020 edellä mainittu korotettu sairaanhoitomaksu on 1,65 prosenttia (VNA 1 §:n 2 momentti). Yleensä korotetun maksun perusteena ovat eläkkeet ja etuustulot, joista ei makseta päivärahamaksua, koska ne eivät ole palkka- tai yrittäjätuloa.

Korotettu sairaanhoitomaksu määrätään kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon ja päivärahamaksun perusteena olevan tulon erotuksesta (SVL 18:20.4). Jos päivärahamaksun maksuperuste on yhtä suuri tai suurempi kuin sairaanhoitomaksun maksuperuste, korotettua sairaanhoitomaksua ei peritä. Näin voi olla, jos vakuutetun eläke- ja etuustulot ovat pienet verrattuna palkka- ja yrittäjätuloihin.

Palkansaajalta ja yrittäjältä vuonna 2020 perittävä sairausvakuutuksen päivärahamaksu on 1,18 prosenttia palkkatulosta, yrittäjätulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta päivärahamaksun maksuperusteesta. Päivärahamaksua ei kuitenkaan peritä lainkaan sellaisilta pienituloisilta palkansaajilta ja yrittäjiltä, joiden vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä alittaa 14.574 euroa (SVL 18:15.3 ja VNA 2 §:n 1 momentti). Jos palkka- ja työtulon yhteismäärä on 14.574 euroa tai enemmän, päivärahamaksu peritään myös rajan alittavasta tulonosasta.

Sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun vuosittaisista tarkistamisperusteista katso edellä kohta 1.3.

3.3 Yrittäjän ja apurahansaajan sairausvakuutusmaksu

3.3.1 Yleistä yrittäjien ja apurahansaajien vakuuttamisesta

Yrittäjät ovat tietyin kriteerein velvollisia vakuuttamaan itsensä YEL:n mukaisesti työeläkeyhtiössä taikka eläkekassassa tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, MYEL) mukaisesti Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Lisätietoja vakuuttamisvelvollisuudesta eri tilanteissa saa eläkevakuutusyhtiöiltä, Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta sekä Eläketurvakeskuksesta.

Eläkelaitos vahvistaa yrittäjälle yrittäjän työpanosta vastaavan YEL:n mukaisen vuotuisen työtulon (YEL-työtulo). Eläkelaitos vahvistaa YEL-työtulon yrittäjän hakemuksessaan antamien tietojen, yrittäjän toimintaolosuhteiden ja Eläketurvakeskuksen ohjeiden avulla.

MYEL-vakuutus perustuu MYEL:n mukaiseen työtuloon (MYEL-työtulo), joka kuvaa maatalousyrittäjän tilallaan tekemää työpanosta. Maatalousyrittäjien eläkelaitos vahvistaa maatalousyrittäjälle vuotuisen MYEL-työtulon (lisätietoa MYEL-työtulon vahvistamisesta on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan sivuilla).

Maatalousyrittäjien lisäksi Suomessa asuvat ja Suomesta myönnetyn apurahan turvin työskentelevät apurahansaajat ovat tietyin kriteerein velvollisia vakuuttamaan  itsensä maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesti (katso lisätietoja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan apurahansaajia koskevilta sivuilta). Maatalousyrittäjien eläkelaitos vahvistaa näille apurahansaajille vuotuisen MYEL-työtulon apurahalla työskentelyn ajaksi. Maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutettujen apurahansaajien sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu määräytyvät samoin kuin maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vakuutettujen yrittäjien.

Verohallinto saa eläkevakuutuslaitoksilta vuosittain tiedon yrittäjien vahvistetusta YEL-työtulon ja MYEL-työtulon määrästä.

3.3.2 Sairaanhoitomaksun maksuperuste

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu peritään kaikilta vakuutetuilta riippumatta vakuutetun iästä. Lähtökohtaisesti sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella (SVL 18:14.1). Vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo korvaa kuitenkin sairaanhoitomaksua määrättäessä henkilön yritystoiminnasta saamat ansiotulot.

Sairausvakuutuslain (SVL 18:14.2) mukaan kunkin vuoden vahvistettua YEL- tai MYEL-työtuloa käytetään YEL:n ja MYEL:n nojalla vakuutettujen sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun perusteena siltä osin kuin tämä työtulo korvaa:

• verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan tai hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman palkan;
• perheenjäsenen tai kuolinpesän osakkaan yritystoiminnasta tai maataloudesta saaman palkan;
• osake- tai muusta yhtiöstä saadun palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana;
• omasta yrityksestä saadun työkorvauksen ja käyttökorvauksen;
• elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadun ansiotulo-osuuden;
• verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan saaman ansiotulo-osuuden;
• porotalouden ansiotulon;
• hankintatyön arvon;
• osakkaan yhtiöstä saaman osingon ja osuuden- tai osakkeenomistajan osuuskunnasta saaman ylijäämän ansiotulo-osuuden sekä peitellyn osingon sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön tai osuuskuntaan työsuhteessa olevana; sekä
• apurahan.

Yrittäjän, maatalousyrittäjän ja apurahansaajan sairaanhoitomaksua määrättäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kunnallisverotuksessa verotettavan tulon laskemisesta säädetään. Siten esimerkiksi kunnallisverotuksessa tehtävä ansiotulovähennys lasketaan ansiotuloa korvaavan työtulon perusteella. Lopputuloksena on kunnallisverotuksessa verotettavan tulon tapaan laskettu tulo, jossa tuloina on käytetty vahvistettua työtuloa korvattujen tulojen tilalla. Sairaanhoitomaksua määrättäessä ei kuitenkaan vähennetä YEL:n tai MYEL:n nojalla maksettua vakuutusmaksua (SVL 18:14.3).

3.3.3 Päivärahamaksun maksuperuste

Yrittäjiltä peritään myös sairausvakuutuksen päivärahamaksu. Vakuutetun velvollisuus maksaa päivärahamaksua alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vakuutettu täyttää 68 vuotta (SVL 18:5.2). Päivärahamaksua ei siten määrätä alle 16-vuotiaalle eikä 68 vuotta täyttäneelle.

Sairausvakuutuksen päivärahamaksu määrätään lähtökohtaisesti vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella. Sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena olevaa yrittäjätuloa on vahvistettu YEL- ja MYEL-työtulo (SVL 18:15). Vuoden 2020 alusta lukien yrittäjän päivärahamaksun perusteena on edellä mainitulla tavalla yrittäjätulojen osalta vain vahvistettu YEL- tai MYEL -työtulo. Jos yrittäjällä on tuloja yrittäjätoiminnasta, mutta hän ei ole ottanut YEL- tai MYEL -vakuutusta, hänellä ei ole päivärahamaksun perusteeksi tulevaa yrittäjätuloa. Muutos liittyy sairausvakuutuslain muutokseen, jonka mukaan päivärahaetuuden perusteeksi voi tulla vain YEL- tai MYEL -työtulo. Muun kuin yritystoiminnan ansiotulon päivärahamaksun maksuperusteesta katso kohta 3.2.2 edellä.

YEL:n mukaan vakuutetuilta yrittäjiltä peritään päivärahamaksun lisäksi niin sanottu yrittäjän lisärahoitusosuus eli YEL-työtulosta määrätään korotettu yrittäjän päivärahamaksu (SVL 18:13.6, katso jäljempänä kohta 3.3.4). MYEL-työtulosta ei määrätä korotettua päivärahamaksua.

3.3.4 Maksujen suuruus

Vakuutetuilta vuonna 2020 perittävä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu on 0,68 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta maksuperusteesta (VNA 1 §:n 1 momentti). Sairaanhoitomaksu on kuitenkin 1,65 prosenttia eläketulosta, etuustulosta ja muusta sellaisesta tulosta, josta ei suoriteta päivärahamaksua (SVL 18:20.3, VNA 1 §:n 2 momentti, katso korotetusta sairaanhoitomaksusta tarkemmin edellä kohta 3.2.3). Sairausvakuutuslain 18 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetuista yritystoiminnan ansiotuloista ei kuitenkaan peritä tätä sairaanhoitomaksun lisäosuutta, vaikka niistä ei suoriteta päivärahamaksua (katso luettelo näistä yritystoiminnan ansiotuloista edellä kohdassa 3.3.2).

Palkansaajalta ja yrittäjältä vuonna 2020 perittävä sairausvakuutuksen päivärahamaksu on 1,18 prosenttia palkkatulosta, yrittäjätulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta päivärahamaksun maksuperusteesta. Päivärahamaksua ei kuitenkaan peritä sellaisilta pienituloisilta palkansaajilta ja yrittäjiltä, joiden vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä alittaa 14 574 euroa (SVL 18:15.3 ja VNA 2 §:n 1 momentti). Jos palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä on 14 574 euroa tai enemmän, päivärahamaksu peritään myös rajan alittavasta tulonosasta.

Sairausvakuutuslain mukainen omavastuuaika on YEL:n mukaisesti vakuutetuilla yrittäjillä lyhyempi kuin palkansaajilla. Tämän vuoksi päivärahamaksun lisäksi YEL-vakuutetuilta yrittäjiltä peritään päivärahamaksun yrittäjän lisärahoitusosuutta (SVL 18:13.6, katso myös edellä kohta 1.2). YEL:n mukaan vakuutetulta yrittäjältä vuonna 2020 perittävä yrittäjän lisärahoitusosuus on 0,15 prosenttia YEL:ssä tarkoitetun vakuutuksen mukaisesta työtulosta (VNA 2 §:n 2 momentti). MYEL-työtulosta ei määrätä korotettua päivärahamaksua.

Sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun vuosittaisista tarkistamisperusteista katso edellä kohta 1.3.

3.4 Erityiset maksuperusteet

3.4.1 Rajoitetusti verovelvollisen ansiotulo

Jos henkilö on tuloverolain mukaan Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, hän on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamistaan tuloista. Rajoitetusti verovelvollisen saaman palkkatulon vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksuperuste poikkeaa eräissä tilanteissa yleisesti verovelvollisiin sovellettavasta maksuperusteesta. Rajoitetusti verovelvollisia ja heidän verotustaan on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus ja Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus. 

Jos rajoitetusti verovelvollinen työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu (katso edellä kohta 2.1), ja hänen ansiotulonsa verottamiseen sovelletaan LähdeVL:n lähdeveroa koskevia säännöksiä, vakuutetun sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään pääsääntöisesti  palkkatulon osalta lähdeveron alaista palkkaa (LähdeVL 4 §) ja esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaisen korvauksen osalta lähdeveron alaista henkilökohtaista korvausta (LähdeVL 3 §). (SVL 18:16.1)

Jotta rajoitetusti verovelvolliset eivät olisi huonommassa asemassa kuin yleisesti verovelvolliset, yllä mainittuun sairausvakuutusmaksun perusteena olevaan palkkaan ei lueta edellä kohdassa 3.2.2.2 lueteltuja eriä. Maksujen perusteena olevasta rajoitetusti verovelvollisen palkasta ei vähennetä LähdeVL 6 §:ssä tarkoitettua vähennystä. Asiaa on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus.

Jos Suomessa työskentelevä rajoitetusti verovelvollinen työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu (katso edellä kohta 2.1), ja hänen ansiotulonsa verottamiseen sovelletaan VML:n koskevia säännöksiä, määrätään vakuutetun sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu kuten yleisesti verovelvollisille (SVL 18:16.3, katso edellä kohdat 3.2 ja 3.3). Se osa maksuperusteesta, josta maksu määrätään, saadaan käyttämällä samaa laskentatapaa kuin LähdeVL 14 §:ssä. Eläketuloon sovelletaan eri säännöksiä (katso jäljempänä kohdat 3.4.3 ja 3.4.4).

Jos kyseessä on Suomesta ulkomaille lähetetty työntekijä, joka on tullut rajoitetusti verovelvolliseksi, vaikka on edelleen vakuutettu Suomessa, sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksun maksuperusteena on kuitenkin työeläkelaeissa tarkoitettu vakuutuspalkka (SVL 18:18.2). Vakuutuspalkan käyttäminen maksuperusteena edellyttää, että vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella. Asiaa on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ulkomailla työskentelyn verotus.

3.4.2 Ulkomaantyötulo

TVL 77 §:ssä säädetään niin kutsutusta kuuden kuukauden säännöstä, jonka mukaan ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka on Suomessa tietyin edellytyksin verovapaata tuloa. Kuuden kuukauden sääntöä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailla työskentelyn verotus. Suomessa asuva henkilö on yleensä velvollinen maksamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun myös TVL 77 §:ssä tarkoitetun ulkomaantyötulon perusteella, vaikka tästä tulosta ei makseta veroa.

Ulkomailla työskentelevän vakuutetun henkilön sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksun perusteena on pääsääntöisesti ulkomaantyötulon sijasta henkilölle ulkomaantyöskentelyä varten vahvistettava työeläkelakien mukainen vakuutuspalkka.  Tämä edellyttää, että vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella (SVL 18:18.1). Jos ulkomailla työskentelevälle vakuutetulle ei ole vahvistettu edellä mainittua työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa, maksut määrätään EPL 13 §:ssä tarkoitetusta ennakonpidätyksen alaisesta palkasta (SVL 18:17.1).

Jos verovapaata ulkomaantyötuloa saava henkilö on kyseessä olevassa työssä eläkevakuutettu YEL- tai MYEL-eläkejärjestelmässä, hänen sairaanhoitomaksunsa ja päivärahamaksunsa perusteena käytetään maksetun palkan sijasta vahvistettua YEL- tai MYEL-työtuloa kuten muillakin yrittäjillä (SVL 18:17.2, katso edellä kohta 3.3). Näillä henkilöillä ei ole vakuutuspalkkaa.

Ulkomaantyötulosta toimitettavaa ennakonpidätystä (niin sanottu minipidätys) ja sen määrää on käsitelty jäljempänä kohdassa 3.5.1. Vakuutuspalkkaa ja ulkomailla työskentelevälle määrättävää vakuutetun sairausvakuutusmaksua on lisäksi käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailla työskentelyn verotus.

3.4.3 Ulkomaille maksettava eläke

Ulkomailla asuvan eläkkeensaajan on eräissä tapauksissa suoritettava sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu myös sen jälkeen, kun hän ei enää ole sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu. Jos ulkomailla asuva eläkkeensaaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään eläketulon osalta Suomesta ulkomaille maksettavaa eläkettä, josta on tehty tuloverolaissa tarkoitetut kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset (SVL 18:19).

Edellä mainittu johtaa siihen, että rajoitetusti verovelvollisen eläkkeensaajan sairaanhoitomaksu määräytyy saman maksuperusteen mukaisesti kuin yleisesti verovelvollisen eläkkeensaajan maksu. Sairaanhoitomaksun määräämistä Suomesta ulkomaille maksettavista eläkkeistä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

3.4.4 Ulkomailta maksettu eläke

Suomessa asuva henkilö, joka saa eläkettä ulkomailta, on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua myös ulkomailta saamansa eläketulon perusteella. Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuen eräissä tilanteissa sairaanhoitomaksun maksuvelvollisuutta tai sen enimmäismäärää on kuitenkin rajoitettu. Nämä tilanteet koskevat toisesta EU- tai ETA-maasta Suomessa asuvalle eläkkeensaajalle maksettavaa sosiaaliturva-asetuksen tai perusasetuksen mukaista ulkomaaneläkettä (SVL 18:19 a). Asiaa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

3.5 Maksun määrääminen, maksaminen ja ilmoittaminen

3.5.1 Ennakkoperintä

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ennakonpidätyksessä sovelletaan ennakkoperintälain säännöksiä (SVL 18:29.1). Vakuutetun sairausvakuutusmaksu peritään siten lähtökohtaisesti ennakkoperinnän yhteydessä joko ennakonpidätyksenä tai ennakonkantona verojen tapaan.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy verokortin ennakonpidätysprosenttiin. Ennakonpidätyksen toimittamista on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen. Yrittäjille määrättävä päivärahamaksu peritään ennakonkannon yhteydessä, joten myöskään yrittäjän ei tarvitse maksaa sitä erikseen.

Työnantajan on perittävä vakuutetun sairausvakuutusmaksu rajoitetusti verovelvolliselta vakuutetulta lähdeveron lisäksi (katso tarkemmin SVL 18:32). Jos rajoitetusti verovelvollisen ansiotulosta toimitetaan ennakonpidätys rajoitetusti verovelvollisen progressiivisen verokortin mukaan, vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy ennakonpidätysprosenttiin. Rajoitetusti verovelvollisen ansiotuloa vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksuperusteena on käsitelty edellä kohdassa 3.4.1.

Veronalainen apuraha on vapautettu ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuudesta (Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta, VH/2593/00.01.00/2019, 1 §:n 13 kohta). Tästä syystä vakuutetun sairausvakuutusmaksu saattaa apurahan saajilla tulla maksettavaksi jäännösveroina, vaikka veronalaisesta apurahasta ei tuloverotuksessa jäisi verotettavaa tuloa. 

Ulkomaantyötuloa vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksuperusteena on käsitelty edellä kohdassa 3.4.2. Ulkomaantyötulosta toimitetaan niin sanottu minipidätys vain vakuutetun sairausvakuutusmaksun suorittamiseksi. Ennakonpidätys ulkomaantyötulosta toimitetaan Suomessa vakuutetun palkasta 1,86 prosentin suuruisena vuonna 2020, kun ulkomaantyötulo tai vakuutuspalkka on vähintään 14 574 euroa vuodessa. Jos ulkomaantyötulo tai vakuutuspalkka on alle 14 574 euroa vuodessa, ennakonpidätys toimitetaan 0,68 prosentin suuruisena. (Verohallinnon päätös ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä 3 a §, VH/5462/00.01.00/2019).

3.5.2 Maksaminen

Työnantajasuorituksena ennakonpidätys kuuluu niin sanottuihin oma-aloitteisiin veroihin, joiden verotusmenettelyyn ja muutoksenhakuun sovelletaan lakia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä. Maksajan on oma-aloitteisesti laskettava veron määrä, tarkastettava eräpäivä ja maksettava vero. Vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksamiseen, palauttamiseen ja perimiseen sovelletaan veronkantolain säännöksiä.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu maksetaan Verohallinnolle samassa yhteydessä ennakonpidätysten, lähdeverojen ja ennakkoverojen kanssa. Ohjeita maksamiseen on löydettävissä vero.fi-sivustolta esimerkiksi kohdasta Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen ja Verojen maksaminen - Henkilöasiakas.

Verohallinto tilittää maksuista kertyvät varat Kelalle (SVL 18:34). Kela ratkaisee etujen saamisen itsenäisesti riippumatta siitä, onko nämä maksut Verohallinnolle maksettu. Kela voi myös antaa päätöksen sairausvakuutuksen piiriin kuulumisesta. Lisätietoja sairausvakuutuskorvauksista saa Kansaneläkelaitokselta.

3.5.3 Ilmoittaminen

Verotusta toimitettaessa yleisesti verovelvollisen maksuihin sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia. Verotuksen toimittamisen yhteydessä lasketaan verojen ohella vakuutetun sairausvakuutusmaksun määrä ja liikaa tai liian vähän peritty osa veroista ja sairausvakuutusmaksuista määrätään maksettavaksi tai palautetaan.

Verotuksessa päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun määrääminen perustuu lähtökohtaisesti sivullisilmoittajilta saatuihin tietoihin. Työnantajien ja muiden ilmoitusvelvollisten on annettava maksetuista palkoista ja työnantajasuorituksista sähköisesti ja maksukohtaisesti ilmoitukset tulorekisteriin (laki tulotietojärjestelmästä, 53/2018). Yksityiskohtainen ohjeistus palkkojen ja työnantajasuoritusten ilmoittamisesta tulorekisteriin löytyy Tulorekisterin sivuilta.

Eläkkeiden ja etuuksien maksajat antavat edelleen verovuodelta 2020 oma-aloitteisten verojen veroilmoituksen. Eläkkeiden ja etuuksien suorituslajeilla ilmoitetut suoritukset eivät kuulu päivärahamaksun perusteeseen. Korotettu sairaanhoitomaksun laskentatavasta johtuen (katso edellä kohta 3.2.3) ei ole tarpeen erikseen ilmoittaa, mitkä tulot ovat korotetun sairaanhoitomaksun perusteena. Myös näiden maksajien oma-aloitteisten verojen veroilmoitus poistuu 1.1.2021 alkaen eläkkeiden ja etuuksien siirtyessä tulorekisteriin ilmoitettaviin tuloihin.

Maksetuista osingoista annetaan Verohallinnolle edelleen vuosi-ilmoitus. Osingonjakajan on ilmoitettava vuosi-ilmoituksella, jos osingonsaaja on YEL:n tai MYEL:n mukaan vakuutettu osinkoa jakavan yhtiön toiminnasta. On mahdollista, että osingonsaaja ei ole ollut koko kalenterivuoden ajan vakuutettu osinkoa jakavan yhtiön toiminnasta (esimerkiksi, jos enemmistö yhtiön osakkeista vaihtaa omistajaa kesken vuoden, katso tarkemmin Myel- tai Yel-vakuutetun saaman osingon ilmoittamisesta). Jos osingonsaaja on osingon nostettavissa olohetkellä ollut vakuutettu yhtiön toiminnasta YEL:n tai MYEL:n mukaan, vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo korvaa sairaanhoitomaksun perusteena yhtiöstä saaman osingon ansiotulo-osuuden.

3.6 Maksun vähennyskelpoisuus

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ei ole vähennyskelpoinen verotuksessa. Sairausvakuutuksen päivärahamaksu on tuloverotuksessa vähennyskelpoinen (TVL 96 §:n 1 momentti). Vähennys tehdään verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta, joten se ei vaikuta verovuoden tappion määrään. Verohallinto tekee vähennyksen viran puolesta.

Edellä mainitun vähennyskelpoisuuden vuoksi työnantajan on palkanmaksun yhteydessä ilmoitettava palkansaajalle ennakonpidätyksenä perityn sairausvakuutuksen päivärahamaksun määrä (SVL 18:30). Käytännössä tämä ilmoitus annetaan erittelemällä päivärahamaksun osuus palkkatodistuksella. Päivärahamaksun lopullinen määrä vahvistetaan verotusta toimitettaessa.

4 Työnantajan sairausvakuutusmaksu

4.1 Maksuvelvollinen työnantaja

Työnantaja on lähtökohtaisesti maksamiensa palkkojen perusteella velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun (SVL 18:7 ja TaSavaL 4 §:n 1 momentti). Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa työnantajalla tarkoitetaan samaa kuin ennakkoperintälaissa eli sitä, jonka lukuun tehdystä työstä palkka maksetaan. Siten jokainen palkkaa maksava on työnantaja ja lähtökohtaisesti velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Jos työnantajia on useampia, he vastaavat yhteisvastuullisesti työnantajan sairausvakuutusmaksun suorittamisesta.

Työnantajina velvollisia maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ovat myös (TaSavaL 3 §:n 1 momentti):

• Pohjoismaiden investointipankki, Pohjoismaiden kehitysrahasto ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö,
• LähdeVL:ssa ja ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa (1151/1995) tarkoitettu lähdeveron perimiseen velvollinen palkan maksaja, ja
• suomalainen työnantaja, joka lähettää työntekijän ulkomaille samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan ulkomaisen emo-, tytär- tai sisaryrityksen palvelukseen taikka sellaisen ulkomaisen yrityksen palvelukseen, jossa suomalaisella työnantajalla on määräämisvalta.

Edellä viimeisessä kohdassa tarkoitetussa etuyhteystilanteessa suomalainen työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ulkomaisen työnantajan puolesta, vaikka työ tehtäisiin ulkomaisen yrityksen lukuun ja palkka maksettaisiin ulkomailla (TaSavaL 4 §:n 4 momentti).

Vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha on päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa (SVL 11:3.2). Tällainen sairauskassa on TaSavaL:ssa tarkoitettu työnantaja, kun se maksaa täydennyspäivärahaa (TaSavaL 3 §:n 2 momentti).

Eräissä tilanteissa palkan voi työnantajan sijasta maksaa työntekijälle niin sanottu sijaismaksaja eli esimerkiksi työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi työvoimaviranomainen. Tällöin ennakonpidätyksen toimittaa sijaismaksaja (EPL 9 §:n 2 momentti, katso sijaismaksajasta tarkemmin Verohallinnon ohje Ennakonpidätyksen toimittaminen). Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuvelvollisuus on kuitenkin aina varsinaisella työnantajalla (TaSavaL 4 §:n 5 momentti). 

Myös ulkomainen työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua jäljempänä mainittavien perusteiden mukaisesti, jos sillä on Suomessa kiinteä toimipaikka ja työ tehdään sen lukuun. Ulkomaisten yritysten työnantajavelvoitteista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeistuksessa Yrityksen työnantajavelvollisuudet.

4.2 Maksuperuste

4.2.1 Palkat

Työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun, jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu (SVL 18:7 ja TaSavaL 4 §:n 1 momentti).

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on työnantajan oma maksu, joka määräytyy lähtökohtaisesti maksettavien palkkojen yhteismäärän perusteella (TaSavaL 5 §:n 1 momentti). Yrittäjien saamat palkat kuuluvat työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteeseen samoin kuin muiden palkansaajien palkat, jos yrittäjä on YEL:n tai MYEL:n mukaan vakuuttamisvelvollinen (katso jäljempänä kohta 4.3.4).

Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena olevaa palkkaa ovat seuraavat Suomessa vakuutetuille maksettavat suoritukset (TaSavaL 5 §:n 2 momentti):

1. EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka, palkkio ja korvaus;
2. vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha;
3. työsuhteessa saadut palvelurahat;
4. tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatu EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka;
5. LähdeVL 4 §:ssä tarkoitettu palkka ja 3 §:ssä tarkoitettu taiteilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuva korvaus;
6. ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain (niin sanottu avainhenkilölaki) 10 §:ssä tarkoitettu palkka; ja
7. Pohjoismaiden Investointipankin, Pohjoismaiden projektivientirahaston, Pohjoismaiden kehitysrahaston ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön palveluksessa olevien henkilöiden verottamisesta annetun lain (562/1976) 2 §:ssä tarkoitettu palkka.

Jos vakuutettu työskentelee ulkomailla ja hän saa TVL 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa tai hän on rajoitetusti verovelvollinen, työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään edellä olevan luettelon 4 kohdassa tarkoitetun ulkomaantyötulon sekä 5 kohdassa tarkoitetun palkan ja korvauksen sijasta niin sanottua vakuutuspalkkaa. Tämä edellyttää, että vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella (TaSavaL 5 §:n 4 momentti).

Jos työntekijä on vakuutettu YEL:n tai MYEL:n mukaan, työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan vahvistetun YEL- tai MYEL-työtulonperusteella (näillä henkilöillä ei ole vakuutuspalkkaa). Asiaa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailla työskentelyn verotus.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteeseen luetaan lähtökohtaisesti kaikki työ- tai virkasuhteessa saadut palkat, luontoisedut, provisiot, bonukset ja lisät. Eräitä työsuhteeseen liittyviä suorituksia ei kuitenkaan lueta työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena oleviin palkkoihin (katso jäljempänä kohta 4.2.2) ja eräät palkat on erikseen vapautettu työnantajan sairausvakuutusmaksusta (katso jäljempänä kohta 4.3).

Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuvelvollisuus ei riipu siitä, toimitetaanko palkasta ennakonpidätys. Siten esimerkiksi pelkästään luontoisetuna maksettavasta palkasta on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu, vaikka ennakonpidätystä ei rahapalkan puuttumisen vuoksi voida toimittaa (KHO 1982-B-II-582). Luontoisedut otetaan maksuperusteessa huomioon saman suuruisina kuin ennakonpidätystä toimitettaessa (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Luontoisedut verotuksessa).

Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei makseta voitto-osuuksista, korvauksista tai palkkioista, jotka eivät ole edellä tarkoitettua palkkaa. Siten esimerkiksi urheilijan palkkioista ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua, koska palkkiota ei makseta työsuhteen perusteella. Urheilijan palkasta maksetaan työnantajan sairausvakuutusmaksu normaalisti (urheilijarahastoon maksamisen osalta katso työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuajankohdasta tarkemmin kohta 4.6 jäljempänä).

Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei makseta myöskään verovapaista kustannusten korvauksista. Palkkana pidettävistä kustannusten korvauksista on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu. Asiaa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

4.2.2 Palkkatuloon kuulumattomat erät

Työ- tai virkasuhteessa saatavan palkan käsite on sairausvakuutuslaissa suppeampi kuin ennakkoperintälaissa. Sairausvakuutuslaissa on erikseen säädetty eristä, joita ei pidetä palkkana, vaikka ne olisivat veronalaisia. Kyseessä ovat erät, joiden perusteella ei makseta sairausvakuutuksen päivärahaa ja joita ei lueta päivärahamaksun maksuperusteeseen vastikkeena työntekijän tekemästä työstä, vaikka ne liittyvätkin työsuhteeseen.

Erät, joita ei lueta päivärahamaksun perusteena olevaan palkkatuloon on listattu edellä kohdassa 3.2.2.2. Näitä samoja eriä ei lueta myöskään työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena oleviin palkkoihin, vaikka ne olisivatkin ennakonpidätyksen alaista palkkaa (TaSavaL 5 §:n 3 momentti).

4.3 Työnantajan sairausvakuutusmaksusta vapautetut palkat

4.3.1 Palkat alle 16-vuotiaille ja yli 68-vuotiaille

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 16 vuotta. Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei ole velvollisuutta maksaa myöskään sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdat).

4.3.2 Kotitalouksien maksamat vähäiset palkat

Myös kotitalous voi toimia työnantajana. Luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille on säädetty huojennus työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta silloin, kun maksettu palkka ei liity niiden harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Kotitalouksien huojennusta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalous työn teettäjänä.

Huojennus koskee siis vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettavaa palkkaa. Jos samalle saajalle työstä maksettava tällainen palkka ei ylitä 1 500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 3 kohta ja EPA 13 §).

Jos 16 - 67 -vuotiaalle työntekijälle maksetaan vuoden aikana palkkaa yli 1 500 euroa, työnantajan sairausvakuutusmaksu on kuitenkin maksettava koko vuoden palkkasummasta. Työnantajan sairausvakuutusmaksun oikaisemista on käsitelty jäljempänä kohdassa 4.6.

4.3.3 Satunnaiset ja vähäiset suoritukset

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on vähäinen (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 4 kohta). Suoritus on vähäinen, jos sen määrä on enintään 20 euroa kalenterikuukaudessa (EPA 14 §). Satunnaista ja vähäistä suoritusta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

4.3.4 Eräiden yrittäjien palkat

Yrittäjän päivärahamaksun perusteena on yrittäjätulojen osalta vain vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo. Tästä syystä myöskään työnantajan sairausvakuutusmaksua ei makseta yrittäjän palkasta, jos yrittäjällä ei ole päivärahaetuuden perusteeksi tulevaa YEL- tai MYEL-työtuloa.

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua EPL 13 §:n mukaisesta palkasta, joka maksetaan yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle tämän tekemästä työstä, jos hän ei ole YEL:n tai MYEL:n mukaisesti vakuuttamisvelvollinen (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 5 kohta). Jos yrittäjä tai maatalousyrittäjä on vakuuttamisvelvollinen ja hänen päivärahaetuutensa määräytyy vahvistetun YEL- tai MYEL-työtulon perusteella, työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava yrityksestä mahdollisesti nostetuista palkoista tai laskutuspalveluyrityksen maksamista palkoista.

Lisätietoa: Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä

4.4 Maksun suuruus

Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä lasketaan prosentteina maksun perusteena olevasta palkkasummasta (katso edellä kohta 4.2). Maksu lasketaan verokauden koko palkkasummasta pyöristämällä lopputulos lähimpään senttiin normaalien pyöristyssääntöjen mukaan.

Työnantajan vuonna 2020 maksama työnantajan sairausvakuutusmaksu on 1,34  prosenttia maksuperusteesta (VNA 3 §). Maksu on saman suuruinen kaikille työnantajille. Kunkin vuoden maksuprosenttia sovelletaan sinä vuonna maksettaviin palkkoihin. Sillä ei ole merkitystä, miltä ajalta palkka on ansaittu.

Luontoisetu on sen ajankohdan tuloa, jolloin se on ollut palkansaajan käytettävissä (nautintaperiaate). Edun käyttövuoden perusteella määräytyy myös työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosentti.

4.5 Maksun palauttaminen

4.5.1 Työnantajalle maksettava vuosilomakustannuskorvaus

Työnantajalla on sairausvakuutuslain mukaan eräissä tilanteissa oikeus vuosilomakustannuskorvaukseen. Tällä korvauksella työnantajalle korvataan perhevapaiden aikana työntekijälle kertyvistä lakisääteisistä vuosilomista aiheutuvia kustannuksia. Vuosilomakustannuskorvauksesta löytyy lisätietoa Kansaneläkelaitoksen sivuilta.

Oikeus vuosilomakustannuskorvaukseen syntyy, jos työnantajan on lain mukaan maksettava työntekijälle vuosiloman ajalta vuosilomapalkkaa tai lomakorvausta siltä ajalta, jolta työntekijä olematta työssä on saanut erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa (katso tarkemmin SVL 14:1). Työnantajalla on oikeus saada Verohallinnolta takaisin sairausvakuutusmaksu, joka on maksettu edellä tarkoitetun vuosilomapalkan tai lomakorvauksen perusteella (TaSavaL 9 §:n 1 momentti).

Niin sanottu perhevapaakorvaus (SVL 14:4) ei ole vuosilomakustannuskorvaus, vaan perhevapaakorvauksen tarkoituksena on tasata vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia. Perhevapaakorvausta on käsitelty myös seuraavassa kohdassa 4.5.2.

4.5.2 Työnantajalle maksettavat eräät muut etuudet

Työnantajan sairausvakuutusmaksua palautetaan myös eräissä muissa tilanteissa, joissa työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa ajalta, jonka työntekijä on ollut työstä poissa. Työnantajan velvollisuus palkan maksuun työstä poissa olevalle työntekijälle voi seurata laista tai esimerkiksi työehtosopimuksesta.

Työntekijällä on esimerkiksi sairauden aikana sosiaalivakuutuslainsäädännön nojalla oikeus etuuteen tai korvaukseen työstä poissaolon ajalta. Työnantajalla taas on velvollisuus maksaa tietyltä ajalta sairausajan palkkaa, jos työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään. Tällöin siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa, sosiaalivakuutuslainsäädännön mukainen työntekijän saama etuus tai korvaus maksetaan hakemuksesta suoraan työnantajalle.

Työnantaja maksaa työntekijän palkoista työnantajan sairausvakuutusmaksun. Siltä osin kuin työntekijän saama etuus tai korvaus maksetaan edellä mainituin tavoin työnantajalle, on maksettu työnantajan sairausvakuutusmaksu aiheeton. Jos työnantajalle on maksettu palkansaajalle myönnettyä lakiin perustuvaa eläkettä tai päivärahaa tai muuta ansionmenetystä korvaavaa etuutta siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut palkkaa, työnantajalla on oikeus saada maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksu Verohallinnolta takaisin sitä osin kuin se vastaa työnantajalle maksettua suoritusta (TaSavaL 9 §:n 2 momentti) Työnantajan oikeus sairausvakuutusmaksun palautukseen koskee tällä hetkellä esimerkiksi seuraavia työnantajalle maksettavia  sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaisia etuuksia ja korvauksia:

• sairausvakuutuslain mukainen päivärahaetuus,
• Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukainen kuntoutusraha,
• työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain (1522/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (276/2009) mukainen tapaturmaeläke;
• liikennevakuutuslain (460/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukainen ansionmenetyskorvaus;
• potilasvahinkolain (585/1986) mukainen ansionmenetyskorvaus; ja
• työeläkelakien mukainen eläke, kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun palauttamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, kenen ottama vakuutus on. Etuuden tai korvauksen ylittävästä palkasta on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Työnantaja voi hakea niin sanottua perhevapaakorvausta kustannuksista, jotka aiheutuvat naispuolisen työntekijän vanhemmuudesta. Korvauksen maksamisen eräänä edellytyksenä on, että työnantaja on työntekijän raskauteen tai adoptioon perustuen maksanut äitiys- tai adoptioäidin vanhempainrahakauden aikana palkkaa vähintään yhdeltä kuukaudelta (katso tarkemmin SVL 14:4).

Perhevapaakorvaus ei ole työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua palkansaajalle myönnettyä lakiin perustuvaa eläkettä tai päivärahaa tai muuta ansionmenetystä korvaavaa etuutta. Työnantajalla ei siten ole oikeutta työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen sille maksetun perhevapaakorvauksen perusteella.

4.5.3 Palauttamismenettely

Sairausvakuutusmaksun palauttamiseen sovelletaan, mitä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 25 a §:ssä säädetään virheen korjaamisesta (TaSavaL 9 §:n 3 momentti). Kyseisessä lainkohdassa tarkoitettua virheen korjaamista on käsitelty tarkemmin Tulorekisterin sivuilla.  

Työnantaja voi oikaista maksamaansa työnantajan sairausvakuutusmaksua myös vähentämällä liikaa maksetun määrän samalta kalenterivuodelta maksettavasta työnantajan sairausvakuutusmaksusta (TaSavaL 9 §:n 3 momentti). Vähennettävä työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä ilmoitetaan työnantajan erillisilmoituksella (menettelyä on käsitelty tarkemmin Yksityiskohtaisissa tulorekisterin ohjeissa).

Palautettava työnantajan sairausvakuutusmaksu lasketaan palkan maksuvuoden mukaisen työnantajan sairausvakuutusmaksuprosentin mukaan ja se lasketaan palkan maksuhetken mukaisesta työnantajan sairausvakuutusmaksun alaisesta palkasta. Palautus koskee vain sitä osaa maksetusta työnantajan sairausvakuutusmaksusta, joka vastaa edellä kohdissa 4.5.1 ja 4.5.2 tarkoitettua palautukseen oikeuttavaa etuutta tai korvausta.

Lähtökohtaisesti työnantaja oikaisee maksamaansa työnantajan sairausvakuutusmaksua sen jälkeen, kun päätös etuudesta tai korvauksesta on saatu. Työnantajan sairausvakuutusmaksun tulee kuitenkin olla maksettu Verohallinnolle, jotta työnantaja olisi oikeutettu työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen.

Edellä kohdassa 4.5.1 tarkoitetun vuosilomakustannuskorvauksen Kela saattaa joissakin tilanteissa maksaa jo ennen kuin työnantaja on maksanut vastaavan lomapalkan työntekijälle. Verohallinnon näkemyksen mukaan oikaisu voidaan tässä tilanteessa tehdä, kun lomapalkka on maksettu, jolloin työnantaja ilmoittaa suoraan korvauksella vähennetyn työnantajan sairausvakuutusmaksun määrän.

4.6 Maksun määrääminen, maksaminen, ilmoittaminen ja oikaisu

Työnantajasuorituksena työnantajan sairausvakuutusmaksu kuuluu niin sanottuihin oma-aloitteisiin veroihin. Tämä tarkoittaa sitä, että maksajan on oma-aloitteisesti laskettava veron määrä, tarkastettava eräpäivä ja maksettava vero.

Verohallinto kerää työnantajan sairausvakuutusmaksun ja tilittää maksuista kertyvät varat Kansaneläkelaitokselle (Kelalle). Työnantajan sairausvakuutusmaksun ilmoittamisesta, maksun määräämisestä, muutoksenhausta ja muusta verotusmenettelystä säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016). Työnantajan sairausvakuutusmaksun veronkantoon sovelletaan veronkantolain säännöksiä.

Työnantajan sairausvakuutusmaksu kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana sen perusteena olevan palkan ennakonpidätys on toimitettu tai vero peritty (TaSavaL 6 §). Työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan Verohallinnolle ennakonpidätysten ja lähdeverojen yhteydessä. Ennakonpidätystä ei voi lainkaan toimittaa, jos palkka maksetaan pelkästään luontoisetuna. Tällöin annetun luontoisedun perusteella suoritetaan vain työnantajan sairausvakuutusmaksu (katso edellä kohta 4.4.).

Myös urheilijan palkasta maksetaan työnantajan sairausvakuutusmaksu (katso edellä kohta 4.2.1). Tuloverolaissa tarkoitettuun urheilijarahastoon urheilutulona maksettavasta urheilijan palkasta työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan siinä vaiheessa, kun palkka siirretään rahastoon (TaSavaL 7 §). Urheilijarahastoon siirretystä palkasta on siten maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu jo palkan maksuvuonna, vaikka palkka ei ole urheilijan veronalaista tuloa maksuvuonna. Kun varoja myöhemmin maksetaan urheilijalle urheilijarahastosta, niiden perusteella maksetaan tulovero sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksu, mutta ei työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Jos työnantaja huomaa, että työnantajan sairausvakuutusmaksua on maksettu virheellisesti liikaa tai liian vähän, virhe tulee oikaista. Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrää voidaan joutua oikaisemaan esimerkiksi silloin, kun työnantaja perii työntekijältä takaisin tälle aiheettomasti maksettua palkkaa. Työnantajan sairausvakuutusmaksua koskevan virheen oikaisemisesta säädetään laissa oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä.

Jos työnantajan sairausvakuutusmaksua on maksettu virheellisesti liikaa, työnantaja voi saada palautuksen myös vähentämällä liikaa maksetun määrän saman verovuoden maksuista (katso palauttamismenettelystä tarkemmin edellä kohta 4.5.3). Jos työnantajan sairausvakuutusmaksua on maksettu virheellisesti liian vähän, työnantajan maksettavaksi tulee viivästysseuraamuksia (katso jäljempänä kohta 4.7).

Työnantajien ja muiden ilmoitusvelvollisten on annettava maksetuista palkoista ja työnantajasuorituksista sähköisesti ja maksukohtaisesti ilmoitukset tulorekisteriin (laki tulotietojärjestelmästä, 53/2018). Työnantajan sairausvakuutusmaksu ilmoitetaan tulorekisteriin työnantajan erillisilmoituksella. Yksityiskohtainen ohjeistus ilmoittamisesta tulorekisteriin löytyy Tulorekisterin sivuilta.

Tilanteita, joissa suoritus (esimerkiksi yhtiölle maksettu työkorvaus) katsotaan jälkikäteen henkilön palkaksi, on käsitelty erillisessä Verohallinnon ohjeessa Verotuksen muutokset, kun suoritus katsotaan jälkikäteen palkaksi. Työnantajan sairausvakuutusmaksun määräämistä ja oikaisua ulkomailta Suomeen töihin tulleen työntekijän palkasta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus. Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamista ja ilmoittamista konkurssitilanteissa on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Työnantajasuoritusten maksu- ja ilmoitusmenettely konkurssitilanteessa. Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamista ja ilmoittamista laskutuspalveluyritysten käyttäjien saamista suorituksista on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä.

4.7 Maksun tai ilmoittamisen laiminlyönti

Työnantaja on vastuussa työnantajan sairausvakuutusmaksun suorittamisesta (TaSavaL 8 § ja EPL 14 §). Jos työnantaja jättää työnantajan sairausvakuutusmaksun kokonaan tai osittain maksamatta, maksu määrätään ja peritään työnantajalta. Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä voidaan myös arvioida, jos työnantaja ei anna maksun määräämiseksi tarvittavia tietoja.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun arvioimisesta, oikaisemisesta ja perimisestä työnantajalta sekä veron määräämisestä tilanteissa, joissa työnantajan sairausvakuutusmaksun suorittaminen on laiminlyöty, säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa.

Kun työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun myöhässä, myöhässä maksettavalle määrälle on maksettava viivästyskorkoa (laki veronlisäyksestä ja viivekorosta 5 a ja 5 b §). Ilmoittamisen laiminlyönnistä aiheutuvia seuraamusmaksuja on käsitelty tarkemmin Tulorekisterin ohjeissa.

4.8 Maksun vähennyskelpoisuus

Työnantajan verotuksessa vähennyskelpoisiin palkkoihin liittyvä työnantajan sairausvakuutusmaksu on vähennyskelpoinen samoin kuin muutkin palkan sivukulut (laki elinkeinotulon verottamisesta 8 §:n 1 momentin 4 kohta).

Kotitaloustyönantaja voi vähentää kotitalousvähennyksenä maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksun, jos tehty työ oikeuttaa kotitalousvähennykseen (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Kotitalousvähennys).

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

veroasiantuntija Nella Toivonen