Harmaa talous on osa työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan liiketoimintamallia
Lähde: HEUNI, Anniina Jokinen 10.3.2020
Suomessa on tunnistettu kasvava määrä työperäisiä hyväksikäyttö- ja ihmiskauppatapauksia siivous-, ravintola-, rakennus-, maatalous-, ja tuotantoaloilla. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa (HEUNI) aiheesta on tehty tutkimusta jo yli 10 vuotta.
HEUNIn tutkimusten mukaan työntekijöiden hyväksikäyttö on taloudellisesti tuottoisaa, ja kiinnijäämisen ja rangaistuksen riski on yleensä alhainen. Häikäilemättömät yritykset ja vilpilliset yrittäjät hyödyntävät laillisia rakenteita ja keinoja maksimoidakseen voittonsa sekä piilottaakseen tapahtuneen hyväksikäytön viranomaisilta. Paperilla kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta todellisuudessa työvoimaintensiivisillä riskialoilla ulkomaalaiset työntekijät kohtaavat usein alipalkkauksen lisäksi myös muita hyväksikäytön muotoja (kuva 1). Myös harmaa talous linkittyy voimakkaasti ilmiöön.
Kuva 1. Työperäisen hyväksikäytön muodot
Työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa
Kaikki työperäinen hyväksikäyttö ei ole ihmiskauppaa, vaikka ilmiötasolla kyse on usein samasta asiasta, jossa ulkomaalaistaustaisen työntekijän huonoa asemaa ja tietämättömyyttä käytetään hyväksi eri tavoin. Ihmiskauppa on monimuotoinen rikos, joka koostuu kolmesta elementistä: keinoista, tekotavasta ja tarkoituksesta. Ihmiskaupparikoksessa rikoksentekijä hyödyntää uhrin haavoittuvuutta, luottamusta tai riippuvaisuutta rikoksentekijästä ja saattaa tämän hyväksikäytön – tässä tapauksessa pakkotyön – kohteeksi. Pakkotyö ei vaadi äärimmäistä työntekijän pakottamista, väkivaltaa ja kontrollointia, vaan olennaista on huomioida myös hienovaraiset kontrollikeinot, kuten ne seikat, joiden takia työntekijä ei voi lähteä työpaikalta. Näitä ovat esimerkiksi velasta johtuva riippuvuus työnantajasta, sekä tietämättömyydestä ja vaihtoehdottomuudesta johtuva haavoittuva asema.
Usein rajanveto työperäisen ihmiskaupan ja ”pelkän” työperäisen hyväksikäytön välillä ei ole helppoa. Suomessa toinen keskeinen aiheeseen liittyvä rikosnimike on kiskonnantapainen työsyrjintä, joka määritellään ihmiskaupan kaltaiseksi rikokseksi. Kiskonnantapaisessa työsyrjinnässä edellytetään, että työntekijä on asetettu huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä. Yleensä kyse on alipalkkauksesta ja huonoista työehdoista. Kiskonnantapainen työsyrjintä on nimenomaan tarkoitettu syrjintää koskeviin tilanteisiin, kun taas ihmiskauppa on vapauteen kohdistuva rikos. Kyse on ihmiskaupasta, jos henkilöllä ei ole kokonaisvaltaisesta kontrollista johtuen tosiasiallisia keinoja lähteä työsuhteesta.
Monissa tapauksissa viranomaiset tunnistavat vain osan hyväksikäyttöön liittyvistä rikoksista. Ihmiskauppa on piilorikollisuutta ja uhrit pelkäävät usein viranomaisia. Näin ollen potentiaalisia tapauksia ei välttämättä tutkita tai määritellä ihmiskaupaksi tai edes työrikoksiksi, ja niitä voidaan käsitellä esimerkiksi pelkästään talousrikoksina, kuten veropetoksina.
Hyväksikäytön liiketoimintamalli
HEUNIn koordinoima EU-rahoitteinen FLOW-hanke tarkastelee työperäisen ihmiskaupan ja talousrikollisuuden yhteyksiä Suomen lisäksi Virossa, Latviassa ja Bulgariassa. Vuoden 2019 lopussa julkaistussa raportissa Likainen vyyhti (PDF 5,42 Mt) avataan tapausanalyysin pohjalta työperäisen hyväksikäytön liiketoimintamallia.
Yleensä vilpilliset yrittäjät keskittyvät kahteen pääasialliseen voitontekemiskeinoon: kustannusten vähentämiseen sekä tulojen kerryttämiseen laskuttamalla työntekijältä erilaisia ylimääräisiä kustannuksia (kuva 2). Kustannusten vähentämisstrategia nojautuu työvoimakustannusten karsimiseen esimerkiksi alipalkkauksella, teettämällä ylipitkiä työpäiviä maksamatta lakisääteisiä lisiä, joiden lisäksi kustannuksia vähennetään jättämällä maksamatta työnantajamaksut sekä verot. Tulojen kerryttämisstrategia puolestaan perustuu ennakkomaksujen perimiseen työntekijöiltä esimeriksi palkkauksen tai koulutuksen yhteydessä sekä erinäisten kulujen ylihinnoitteluun (mm. välitysmaksut, kuljetus, majoitus, ruoka, vaatteet, työvarusteet ja työkalut). Yleisimmin hyväksikäytössä on kyse huomattavasta alipalkkauksesta, jonka yhteydessä palkasta vähennetään erinäisiä kuluja, kuten välityspalkkiota tai asumis-, ruoka- ja työvälinekustannuksia. Tämä puolestaan voi johtaa velkaantumiseen ja näin ollen suurempaan riippuvaisuussuhteeseen hyväksikäyttäjästä.
Kuva 2. Työperäisen hyväksikäytön liiketoimintamalli
Rakenteellisen tason ongelma
Pohjimmiltaan työperäisessä hyväksikäytössä ja ihmiskaupassa on kyse rakenteellisista ongelmista. Työperäisen hyväksikäytön riskejä kasvattavat suuri ja voimakkaasti vaihteleva työvoiman tarve sekä tarve joustavaan ja tilapäiseen työvoimaan. Riskit lisääntyvät matalapalkka-aloilla ja kausityössä, sekä palveluiden ulkoistamisen ja pitkien alihankintaketjujen yhteydessä. Samalla nämä sinänsä lailliset ja yleisesti käytössä olevat käytännöt mahdollistavat etenkin ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden hyväksikäytön. Rikoksentekijät hyödyntävät laillisia liiketoiminnan rakenteita, ja käyttävät esimerkiksi moniportaista alihankintaa, bulvaaneja ja postilaatikkoyrityksiä työvoiman lähettämiseen EU:n sisällä maasta toiseen. Tällä tavoin kierretään tilaajavastuuta ja muita velvoitteita, pidetään yrityksen paperit puhtaana ja piilotetaan toiminta viranomaisilta. Myös laillisesti toimivat yritykset voivat joutua osalliseksi ihmiskauppaan esimerkiksi alihankinnan kautta. Tämän vuoksi HEUNIssa on viime vuosina tehty yhteistyötä yritysten kanssa ja kehitetty Opas yrityksille ja työnantajille riskienhallintaan erityisesti alihankintaketjuissa (PDF 1,43 Mt). Myös FLOW-hankkeessa tehdään yrityksille käytännön läheistä työkalupakettia työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi, keskittyen etenkin omaehtoisen valvonnan kehittämiseen.
Ihmiskauppaan puuttuminen vaatii yhteistyötä
Ihmiskauppa ja siihen rinnasteiset ilmiöt voivat tulla ilmi useiden eri viranomaisten toimialoilla, minkä takia viranomais- ja sidosryhmäyhteistyö on tärkeää. Poliisin lisäksi erityisesti työsuojeluviranomaiset, veroviranomaiset ja muut lainvalvontaviranomaiset sekä järjestöt ja ammattiliitot voivat tunnistaa työperäiseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan viittaavia tapauksia. FLOW-hankkeessa kehitetään tähän liittyen opasmateriaalia erityisesti lainvalvonta- ja työsuojeluviranomaisille.
Ihmiskaupan ehkäisemiseksi on tärkeää puuttua oikea-aikaisesti myös lievempiin työperäisen hyväksikäytön ja talousrikosten muotoihin. Uhrien näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että ihmiskauppaan viittaavat tapaukset tunnistetaan ja tutkitaan oikealla nimikkeellä. Ihmiskaupan uhrilla on oikeus saada apua Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä [.fi]›. Sieltä uhri voi saada mm. majoitus-, terveydenhoito- ja sosiaalipalveluita, oikeudellista neuvontaa, tukea rikosprosessiin sekä oleskeluluvan hakemiseen, kun taas kiskonnantapaisen työsyrjinnän tai muun työrikoksen uhrilla ei ole pääsyä vastaaviin palveluihin. Sen vuoksi viranomaisten ja muiden tietoisuuden lisääminen ihmiskaupasta on hyvin tärkeää.
Lisätietoa ihmiskaupasta löytyy ihmiskauppa.fi [.fi]› ja Rikosuhripäivystys [.fi]› verkkosivuilta.
Lisätietoa FLOW-hankkeesta löytyy HEUNIn englanninkielisiltä verkkosivuilta täältä [.fi]›.
HEUNIn raportteja työperäisestä ihmiskaupasta:
Uusia työkaluja yrityksille: Miten puuttua työperäiseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan? [.fi]›
Työperäisen ihmiskaupan paljastaminen (PDF 2,8 Mt)