Tulokulma-podcast

2. jakso: Kuka teki Jean Sibeliuksen veroilmoitukset?

Hanne: Tiedätkö, mikä yhdistää tämänkertaista vierastamme ja Jean Sibeliusta?

Jussi: No, mä en kyllä suoralta kädeltä osaa sanoa. Jean Sibeliusta soitettiin ymmärtääkseni Bidenin virkaanastujaisissa niin. Olisikohan toi vieraamme Heli Lähteenmäki ollut sitten myöskin siellä paikan päällä.

Hanne: No nyt menet kyllä aika kauas, mutta palataan tähän. Katsotaan tuleeko vastausta tuohon juttuun.

Tämä on Tulokulma-podcast, jossa avaamme keskustellen ovea Verohallinnon uudenlaiseen työkulttuuriin ja sen taustalla olevaan johtamiseen positiiviseen työntekijä- ja asiakaskokemuksen rakentamiseen. Meidän vieraanamme on tänään ylijohtaja Heli Lähteenmäki. Mun nimi on Hanne Lotsari verolla viestijä ja kanssani mikrofonia jakaa Jussi Miettinen virkamies verota hänkin ja vapaalla vantaalainen farmari.

Hanne: Heli kiva että sä pääsit tänne meidän kanssa juttelemaan.

Heli: Kiitos. Oli tosi mukava tulla. Te olette molemmat tollasia virkeitä tyyppejä ja teidän kanssa on aina hauska vaihtaa ajatuksia.

Hanne: Hienoa. Katsotaan miten meidän stoori tästä jatkuu. Meillä on tänään aiheena johtaminen ja muutos. Nehän on hirveän isoja asioita kaiken kaikkinensa. Mutta ennen sitä, mun mielestä on aika loistavaa se, että me ollaan Jussin kanssa itseasiassa nyt täällä Järvenpään verotalolla. Ja sellaisessa neuvotteluhuoneessa kuin "Susihukka". Mä en voi ymmärtää kuka näitä nimiä keksii oikein täällä. Eli sinä olet ilmeisesti kyllä jossain muualla. Eli olenko ymmärtänyt oikein eli Joutsassa?

Heli: Olet ymmärtänyt aivan oikein, että mä oon tehnyt etätöitä tässä aika lähes koko vuoden täällä mökillä Joutsassa ja me ollaan vain käyty kääntymässä kotona Järvenpäässä.

Hanne: Okei toi Järvenpää nyt pyörii tässä meidän niinku huulilla. Mitä se merkitsee sinulle? Mitä Järvenpää merkitsee sinulle?

Heli: Mähän oon syntynyt Järvenpäässä ja mä oon ihan niin kuin asunut koko ikäni Järvenpäässä, että siinä mielessä niin se on. Siel on mun juuret ja toki mä olen sitten saanut työskennellä siellä suurimman osan työurastani, tai ainakin semmoisen parikymmentä vuotta. Ei Järvenpää ole mitenkään muuten niin erityinen, mutta se on sopivalla etäisyydellä Helsingistä ja se on sopivalla etäisyydellä lentokentästä ja moottoritiestä. Sieltä pääsee mukavasti moneen paikkaan.

Jussi: Mä oon törmännyt suhun aika paljon. Useammin tuolla meidän pääkonttorilla Helsingin Vallilassa, eli ilmeisesti siellä olet normaali aikoina kuitenkin pääasiallisesti vaikuttanut.

Heli: Joo, sehän on mun virkapaikka oikeesti. Ja tullaan näkemään toinen toisiamme siellä todennäköisesti jossain vaiheessa joko syksyllä tai sitten ensi keväänä. Miten tämä korona tästä nyt oikeasti muuttaa muotoaan. Olen aika paljon tehnyt myös tuollaista etätyöskentelyä ja silloin se Järvenpää on myös hyvä paikka, kun se on niin lähellä minua. Ja mikä parasta siellä näkee asiakkaita.

Jussi: tuo virkamiesura ylipäätänsä on monelle meidän vaikka korkeakoulutetuille niin haaveissa ja siihen liittyy sitten ehkä avoimia kysymyksiä paljon, ehkä jopa vanhoja ennakkoluuloja. Minua kiinnostaisi tietää, että miten sä aikanaan ajauduin virkamies uralle.

Heli: No tota, mä kuulun siihen ryhmään, joita meitä on aika paljon varmaan verolla, että mä tulin kesätöihin. Mä tulin kesätöihin vuonna 80. mä en siinä vaiheessa mitenkään haaveillut virkaura, että toinen vaihtoehto oli pyrkiä pankkiin, mutta Verohallinto oli nopeampi ja silloinen Järvenpää. Verojohtajana oli Kauko Valkama, joka palkkas mut samassa kättelyssä ensi käynnin jälkeen. Siitä jatkoin sitten kesätyöntekijänä ja se, että miksi olen oikeasti pysynyt verolla, niin tämä on tarjonnut aivan mielettömiä mahdollisuuksia tehdä töitä erilaisissa hankkeissa, erilaisissa tehtävissä niin esimies, asiantuntija kun kaikissa muissakin tehtävissä. Siinä mielessä Järvenpää on ollut erinomainen paikka, että siitä on ollut helppo kulkea. Eli on päässyt eri verotoimistoon. Ja sitten tietysti toi Helsinki on ollut paikka, jossa on ollut aikanaan lääninverovirasto ja sitten tietysti Verohallitus. Se on ollut niin kuin helppo asua yhdessä paikassa ja vaihtaa tehtäviä ja työpaikkaa.

Hanne: Virkamiesten nimikkeet on kyllä aika vänkä. Siis sieltähän löytyy toimistotarkastajaa ja ylitarkastaja, ylijohtajakin sieltä löytyy. Mitäs nimikkeen takana on? Sinä olet nimenomaan ylijohtaja, eikö näin ole?

Heli: Joo, kyllä kyllä. Ylijohtajana tai siis nimikkeen takana on se, että meitähän on nyt oikeastaan vuoden alusta 3 ylijohtaja eli näiden uusien yksiköiden johtajat on ylijohtajia eli asiakkuuksien, tuotehallinnan ja verotuksen. Ei se sen kummempi ole. Se on virkanimike.

Jussi: Saat Heli olet ollut pitkään johtajana ja olet Verohallinnossa erittäin oleellisia, tällaisia yhteiskunnallisesti merkityksellisiä toimintoja johtanut ja tällä hetkellä sun yksikössä on yli 4000 henkilöä. Aika iso putiikki ylläpidettävänä. Ja niinku tuossa sanoitkin niin meidän veron organisaatio myllättiin vuodenvaihteessa aika pitkälti uuteen uskoon. Mitkä sun mielestä oli semmoisia oleellisimpia johtamisen asioita, jotka siinä yhteydessä nousi tai nousee esiin?

Heli: No se, että mikä minua innosti tässä uudessa organisaatiossa liittyy osittain tähän johtamiseen, niin asiakaslähtöisyys on minulle aina ollut semmoinen sydämen asia ja nyt mun mielestä tällä organisaatiomallilla meillä on oikeastaan ensimmäistä kertaa koko Verohallinnossa mahdollisuus toteuttaa aitoa asiakaslähtöistä toimintaa. Asiakkuudet päättää, mitä tehdään ja kuuntelee asiakkaiden tarpeita. Tuotehallinta toteuttaa sitä ja verotus on sitten se, joka kohtaa asiakkaan niin palvelutekemisessä kun valvontatekemisessä. Tuottaa sitä hyvää asiakaskokemusta siinä asiakaskohtaamisessa. Meistä mikään yksikkö ei voi toimia yksin. Yksin ei voi onnistua, vaan me kaikki yhdssä voidaan onnistua erinomaisesti, mutta kaikkia tarvitaan. Se on se juttu.

Hanne: Musta tässä nyt ehkä vähän tämmöinen kömpelö siirtyminen johtoryhmiin ja johtoryhmän työskentelyyn, saat verohallinnon johtoryhmässä ollut pitkäaikainen jäsen. Millaista se johtoryhmätyöskentely oikein on?

Heli: No pahimmillaan se on puuduttavaa. Se on sitä, että kuunnellaan esityksiä ja istutaan ja kommentoidaan. Onneksi sellainen maailma alkaa olla mennyttä. Se on yhdessä tekemistä, keskustelua lyhyiden asiantuntija-alustusten perusteella ja sellaisen yhteisen näkemyksen hakemista. Se on minun mielestä sitä innostavaa. Eli me pystytään rakentamaan keskustelun kautta sitä yhteistä näkemystä ja saamaan sellasta parempaa lopputulosta aikaiseksi. Se on minusta hienoa.

Jussi: Olisin halunnut vielä kysyä tähän liittyen, että tosiaan niin Hanne tuossa äsken sanoit, niin sä olet jo pitkään ollut Verohallinnon yläsektorissa työskentelemässä ja minua kiinnostaisi se, että miten sun mielestäni naisjohtajuus on tänä aikana muuttunut? Tietysti Verohallinnossa meillä on paljon naisia myöskin niin johtotehtävissä ja on ollut pääjohtajana nainen. Onko siinä sun mielestä jotain kehitystä tai muutosta tapahtunut?

Heli: Nyt oli paha kysymys. Mä en ole koskaan ajatellut itseäni naisjohtajana. En kyllä ajatellut miehiäkään miesjohtajina vaan johtajana. Tuota minua on aina kohdeltu, ole ollut missään johtoryhmässä tahansa, niin tasavertaisesti ja yhdenvertaisesti miesten kanssa. Sanoisin, että ei siinä ole minusta mitään eroa. Mä en ole ainakaan huomannut, että meillä olisi mitään ero miesten ja naisten välillä tai  että meillä olisi siinä jotain ongelmia. Mä sanoisin pikemmin niin, että Verohallinto on ollut hyvin edistyksellinen tälläsen tasa-arvoisen kulttuurin edelläkävijänä. Se on näkynyt myös johtajien sukupuolesta riippumatta ja johtajien urakehityksessä. Pikemminkin päinvastoin, että naiset on päässyt aika hyvin eteenpäin. Johtuuko se siitä, että naiset on ollut sitten parempia henkilöstöjohtaja vai mistä johtuu? Mutta tuota en ole tunnistanut, että tuossa olisi mitään erityisesti ongelmaa.

Jussi: Ehkä asiat on ollut hyvällä tolalla jo sitten jonkin aikaa. Erittäin hyvä näin.

Hanne: Meidän asiakkaat siirtynyt yhä enemmän tuonne digitaalisia asiointi kanaviin. Siellä meidän OmaVerossa on yli 3 miljoonaa henkilöasiakasta vieraillut ja palveluun on kirjauduttu yhteensä yli 25 miljoonaa kertaa ja kaikesta meidän asioinnista jo kahdeksankymmentäyhdeksän prosenttia hoidetaan OmaVerossa eli erittäin suuri osa. Mikä on se seuraava tavoite kun iso osa meidän asiakkaista on jo sähköisesti toimivia?

Heli: No mä en sanoisi seuraava tavoite, vaan kyllähän se tavoite on niin, että me pystyttäisiin tämä verotus hoitamaan siellä taustalla niin että asiakkaitten ei tarvitsisi tehdä oikeastaan mitään. Me hoidettaisiin erilaisten ekosysteemien kautta veroasioita, mutta siihen menee aikaa. Se ei ole ensi vuonna. Eikä se ole vielä seuraavana vuonna. Mutta se on tavoite ja sitä kohti mennään näillä meidän sähköisillä palveluilla mitä meillä on. Ja pikkuhiljaa niitäkin kehitetään. Mahdollisesti sidosryhmiltä saatavia tietoja sinne taustalle, että esimerkiksi henkilöasiakkaiden esitäytetty ilmoitus olisi vielä kattavampi kuin se on tänä päivänä.

Hanne: Vuonna kaksituhattaseitsemän tehtiin juttu Verohallinnon henkilöstölehteen otsikolla "Kuuntelua herkällä korvalla". Artikkelissa Heli ja filosofi Esa Saarinen keskustelivat työelämästä ja johtajuudesta, eli tänäkin päivänä erittäin ajankohtainen aihe. Kuunnellaan Ollin nosto tuosta artikkelista:

"Saarinen sanoo johtajuudesta. Uudistus edellyttää, että irrottaudumme ja katsomme asioita eri suunnista. Tämä ei tapahdu automaattisesti, vaan se edellyttää johtajuutta, joka luo tilaa pääasiallisten prosessien rinnalle. Mielestäni iso kysymys on, millä tavalla organisaatiot vapautuvat ajattelemaan asioita uusista suunnista suhteessa niihin tavanomaisiin, joita sillä on. Yksi suurista työelämän kysymyksistä on ajatella laajemmin, kokonaisvaltaisemmin, ennakkoluulottoman ja dialogisemmin. Ihmisillä on suuri määrä potentiaalisuutta, lahjakkuutta ja kyvykkyyttä, joka on kutistettu keinotekoisesti. Puhe synnynnäisestä lahjakkuudesta on hieman vaarallista ja mahdollisuuksia poissulkevaa. Meidän pitää etsiä yhä enemmän avauksia uusiin oviin. Ei edistää sellaisia näkökulmia, jotka sulkevat ovia. Haastattelun lopuksi Saarinen hehkuttaa: Olen rohkaistunut Verohallinnon tulevaisuuden suhteen kohdatessani madame johtajan värikylläisen olemuksen. Mielestäni hallinto tarvitsee uusia hahmoja, joista ensi silmäyksellä näkee, ettei hän sovi totuttuun, vaan tuo tullessaan aivan jotain uutta.

Jussi: Aivan mahtava toi Saarisen huomio tuosta Helin persoonasta tossa ihan lopussa.

Hanne: Ihan totta ja pitää niin paikkaansa, koska mä ainakin tunnistan Helin hyvin värikkäänä hahmona siellä meidän avokonttorin käytävillä.

Heli: Kiitos.

Jussi: Moni on sanonut, että tämmöisiä suuria persoonallisuuksia Verohallinnossa ei ole enää niin paljon kuin ennen. Siihen nähden olet kyllä todistanut, että se ei ihan kokonaan ainakaan sitten paikkaansa pidä. Mut miten sä Heli kommentoisit muuten Saarisen ajatuksia tuosta johtajuudesta ja uudistumisesta?

Heli: Joo, sehän oli aivan upea tilaisuus päästä leopardikuviosen takkimiehen kanssa keskustelemaan hienoista isoista asioista. Mä olen aina arvostanut Esa Saarisen mielipiteitä ja innokkaasti kuunnellut, mitä hänellä on sanottavaa. Olen samaa mieltä siitä, että mitä meillä nyt oikeesti tehdäänkin. Kyllä mä sanoisin, että meidän Markku (Verohallinnon pääjohtaja) on hyvin edistyksellinen ja hän ajaa nimenomaan sitä ajattelua laatikon ulkopuolella. Sitä meidän jokaisen pitäisi tehdä ja sanoisin, että tämä meidän toimintatapauudistus, joka johti sitten tähän organisaatiouudistuksen, niin se on niin kuin ennalta varautumista tulevaisuuteen. Toimintatapojen ja yksikkörakenteiden muokkaamista siihen, että me pystytään vastaamaan jatkossakin tulevaisuuden haasteisiin. Ja semmoinen positiivinen ihmiskäsitys, mikä Saarisella on, että meissä kaikissa on erittäin paljon kykyjä, joita me ei oikeesti työelämässä välttämättä päästä käyttämään, niin siitä mä olen samaa mieltä. Mä toivoisin, että me entistä enemmän meidän johtamisessa rakennettaisiin ihmisten vahvuuksien päälle. Vieläkin jaksan innostua.

Hanne: Se on tosi hyvä, siis muutos ja uudistuminen on ihan, voisiko sanoa jopa että se on normaalia ja normi tässä ajassa. Ja kyllähän se vaatii just johtamiselta, mutta vaatii jokaiselta meiltä, jotka ollaan työelämässä niin aika paljonkin. Mutta mikä saa sinut innostumaan työssäsi. Mitkä on niitä innostavia asioita ja mitkä sitten taas on toisaalta niitä haastavia ja haasteellisia?

Heli: No mä sanoisin, että mä jaksan innostua, kun mä pääsen tekemään hyvän porukan kanssa työtä. Se on sellainen juttu, joka nostaa aina seuraavalle tasolle ja nyt on taas sellainen tilanne, että tämä on aivan huikeata. Hallinnon johtoryhmät pelaa tällä hetkellä todella hyvin ja  uusi verotusyksikkö, jonka kanssa olen saanut tehdä töitä. Tämä aloitettiin oikeastaan jo viime elokuussa, vaikka virallisesti ollaan aloitettu vuoden alusta, niin siinä on tosi hyvää tekemisen meininkiä ja uusien ratkaisujen hakemista, se innostaa. Se innostaa aina, kun löydetään uusia juttuja päästään asioissa eteenpäin. Ja en mä tiedä haasteita. Meillä on varmasti jokaisella välillä haastavia tilanteita, joskus tuntuu sen mikrofonin auki saaminen olevan se suurin haaste päivässä. Välillä voi olla vähän isompiakin haasteita, mutta porukassa yleensä löytyy ratkaisut niihin.

Jussi: Joo, sä oot mun mielestä yleensä johtanut paitsi tietysti niinku tiedolla ja myöskin älyllä, niin myöskin tunteella. Se on tietysti varmaan yks tämmöisen innostavan johtamisen peruspilareita ja meidän hallinnon, Verohallinnon sisäisten kyselyiden perusteella meidän henkilöstö on yllättävänkin tyytyväistä meidän johtamiseen eli noin 80% verohallintolaisista arvioi, että heidän vuorovaikutuksensa heidän lähimmän esimiehen kanssa on sujunut erinomaisesti. Mitä sun mielestä on sellaisia asioita, joilla toi porukka pidetään innostuneena ja tyytyväisenä ja mukana siinä muutoksessa. Ja mitä se vaatii sinulta johtajana?

Heli: No tota, mun mielestä esimiesten kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita ihmisistä ja heidän pitäisi tuntea se oma porukkansa vähän muutenkin kuin, että mikä on Jussin nimi ja mitähän se Jussi mahdollisesti mahtaa tehdä. Vähän sieltä ulkopuolelta ja otetaan porukat mukaan tekemään muutosta, keskustelemaan muutoksesta niin paljon kuin se on mahdollista. Mehän ei ihan tätä 4000 henkilöä voidaan laittaa pyörimään päivätolkulla keskenään, koska meidän pitää sitä verotusta pyörittää koko ajan ja me rakennetaan sitä yksikköä. Ja ihmisten huolia pitää kuunnella. Eli kyllä se paras tapa on päästä keskustelemaan erilaisten ryhmien kanssa erilaisiin tilaisuuksiin ja kuulostella sitä, että mikä huolettaa, mikä on hyvin, mitä toivotaan ja miten voidaan niin kuin ratkoa ongelmia. Kaikkia ei voi aina tyydyttää ja miellyttää. Senhän meistä jokainen tietää, mutta annetaan sitä toimintavapautta siihen työhön ja työympäristöön niin paljon kuin mahdollista, ja luotetaan toinen toisiimme. Luotetaan meidän ihmisten ammattitaitoon ja tuetaan sitä osaamista ja tekemistä niin pitkälle kuin voidaan.

Hanne: Kuulostaa tosi hyvältä. Hei me ollaan nyt tässä kesän kynnyksellä ja syksyn suunnitelmat lienevät jo aika selvät. No mitäs sitten kesäsuunnitelmat? Mitäs te molemmat, Jussi aloita sinä vaikka minkälaiset suunnitelmat on kesälle?

Jussi:No yksi sellainen suuri suunnitelma mulla on aina veneily. Meillä on 80 vuotta vanha jaala. Ja sillä ollaan sitten aina oltu kesällä tuolla Ahvenanmaan saaristossa tai välillä ollaan menty sitten Suomenlahdella milloin minnekin. Minun suunnitelmissani on viettää niin paljon aikaa kuin mahdollista niin merellä. Sen lisäksi tietysti pitää huolehtia, että maatilan elukat pysyy hengissä, että täytyy katsoa miten nämä 2 eri harrastusta yhdistetään.

Hanne: Entäs Heli, auringon lisäksi?

Heli:  Mulla peruuntui kesäkuuksi varattu Kreikan matka. Me oltiin varattu hyvin optimistisesti matka viime elokuussa, mutta sinne ei nyt päästä. Eli toivon, että Suomessakin paistaa aurinko. Ja kyllä mun kesäsuunnitelmat on nyt tällä hetkellä sitä, että vietetään aikaa mökillä. Meillä ei ole tuollaista hienoa venettä. Meillä on noin 4,5 metrinen alumiinivene ja sillä tehdään sellaisia parin kolme tunnin retkeä, jos sää suo. Väkisin ei tarvitse mennä, koska meidän mökki ei ole saaressa. Sit mä rakastan kirjoja. Ostan kirjoja ihan tolkuttomasti ja minulla on tuota lukemattomia paljon varattu kesän aikaan, että voi nauttia niistä. Suomen kesä on aivan huikea, varsinkin tää niinku kesä-, heinäkuu ja oikeastaan heinäkuun alku. Se on kauneimmillaan ja sit mä odotan, että tulee uusia perunoita ja mansikoita ja kaikkea hyvää. Niin niillä minä ajattelin niin kuin herkutella ja viettää mahdollisimman leppoisan loman ilman mitään sellaisia pakollisia puuhia.

Hanne: Toi kuulostaa tosi hyvälle, hei me ruvetaan olemaan meidän haastattelun loppupuolella mennäänkö vielä tohon Sibeliukseen? Kiinnostaako se teitä?

Jussi:Kiinnostaa, olenko mä oikeassa?

Hanne: Niin oletko sä ollut samoissa bileissä Bidenin virkaanastujaisissa?

Heli: Kylmä telkkarin takana olin.

Jussi: Niin oli näkevinäni sut.

Hanne: Mut hei, tiedätkö Heli kuka teki tämän meidän suuren säveltäjän veroilmoitukset?

Heli: Arvaisin, että se voisi olla hänen vaimonsa.

Hanne: Se on muuten ihan totta. Aino Sibelius on tehnyt miehensä veroilmoituksia, ja tää taitaa olla aika tyypillinen kuvio vielä tänä päivänäkin eli vaimot monissa perheissä tekevät veroilmoituksia, ja vaikka ollaankin sähköisessä ajassa. Pitääkö tämä paikkansa?

Heli:Mitä tilastoa minulla ei ole, mutta kuten meiltä kotoa, niin kyllä.

Hanne: Aivan, mites teillä Jussi?

Jussi: No mä luulen kyllä, että meillä minä teen aika pitkälti veroilmoitukset ja vaimo tekee kyllä omansa, mutta kyllä sukulaiset kyselleet neuvoja, mutta se että mun verotuksen tuntemukseni on aika heikkoa, niin ei ne montaa kertaa kysy.

Hanne: Hei, kiitos oikein paljon. Tämä oli Tulokulma-podcast ja Heli oikein ihanaa kesää ja tietysti vielä toivottavasti toukokuussa saadaan paljon aurinkoisia päiviä.

Heli: Kiitos ja oikein mukavaa kesää teille molemmille.

Hanne: Kuulemisiin. Moikka.