Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista

Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus 1.4.2011 alkaen

Antopäivä
6.10.2010
Voimassaolo
Toistaiseksi

Arvonlisäverotuksessa verovelvollinen on yleensä palvelun myyjä. Käännetty arvonlisäverovelvollisuus tarkoittaa sitä, että palvelun myynnistä verovelvollinen on ostaja. Menettely on yksinkertaista, mutta ostajan ja myyjän on tiedettävä, milloin sitä sovelletaan.

Suomessa rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta on sovellettava aina kun molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

  1. Palvelu on rakentamispalvelua tai työvoiman vuokrausta rakentamispalvelua varten.
  2. Ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka toiminnassaan muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalvelua tai vuokraa työvoimaa rakentamispalvelua varten. Ostaja voi olla myös ns. välimies eli elinkeinonharjoittaja, joka myy edelleen kyseisen palvelun edellä määritellylle elinkeinonharjoittajalle.

Käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvat palvelut

Rakentamispalvelujen käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta sovelletaan sellaisiin kiinteistöön kohdistuviin palveluihin, jotka liittyvät

  • maapohja- ja perustustöihin
  • rakennustyöhön
  • rakennusasennukseen
  • rakennuksen viimeistelyyn
  • rakennuskoneiden vuokraukseen, kun samalla vuokrataan kone ja sen käyttäjä
  • rakennussiivoukseen
  • työvoiman vuokraukseen rakentamispalvelua varten.

Kiinteistöön kohdistuva

Kiinteistö on määritelty arvonlisäverolain (AVL) 28 §:ssä. Kiinteistöllä tarkoitetaan maa-aluetta, rakennusta ja pysyvää rakennelmaa tai niiden osaa (tai yhdistelmää).

Pysyviä rakennelmia ei ole tarkoitettu siirrettäviksi eikä tilapäisiksi. Niillä on usein kiinteät perustukset. Pysyviä rakennelmia ovat esimerkiksi sillat, laiturit, hiihtohissien kiinteät rakenteet, kanavat, vesiväylät, sähkö-, vesi- ja kaukolämpöverkostot sekä televerkot.

Tilapäiset rakennelmat, rakennustelineet jne.

Työmaalla olevat siirrettävät taukotuvat ja toimistot eivät ole pysyviä rakennelmia. Niiden pystytykseen, purkuun ja niihin kohdistuviin sähkö- ja putkiasennuksiin sekä muihin työsuorituksiin ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta. Myös rakennusaidat, rakennustelineet, nosturit ja työmaan rakennushissit ovat tilapäisiä rakennelmia eikä niistä muodostu kiinteistön osia. Niiden asennukseen tai purkamiseen ei siten sovelleta käännettyä verovelvollisuutta. Sama koskee ko. tilapäisten rakennelmien vuokrausta.

Kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palvelevat laitteet

Kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palvelevat koneet, laitteet ja kalusteet eivät kuulu kiinteistöön (esimerkiksi elintarviketuotantolaitoksen viilennysjärjestelmä). Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta näiden laitteiden asennustyöhön, korjaamiseen ja huoltamiseen.

Rakentamispalvelu

Rakentamispalvelu on määritelty AVL 31 §:n 3 momentissa. Rakentamispalvelua on kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen. Käännettyä verovelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta AVL 31 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisiin palveluihin (suunnitteluun, valvontaan ja muuhun niihin verrattaviin palveluihin).

Rakentaminen jakaantuu talonrakentamiseen, maa- ja vesirakentamiseen ja erikoistuneeseen rakennustoimintaan.

Rakentaminen voi luonteeltaan olla uudisrakentamista, perusparannusta, korjausrakentamista sekä muutos-, laajennus- tai kunnostustyötä. Rakentamista on myös tehdasvalmisteisten rakennusten ja rakennelmien pystyttäminen rakennuspaikalla.

Maa- ja vesirakentamiseen kuuluvat kulkuyhteyksien (tiet, kadut, rautatiet, vesiväylät, kanavat ja lentokentät), verkostojen (vesi-, viemäri-, tietoliikenne-, kaasu-, lämpö- ja sähköverkostot) sekä muiden ympäristö- ja maarakenteiden (esimerkiksi ojien) rakentaminen.

Erikoistuneeseen rakennustoimintaan kuuluvat rakennusasennus (esimerkiksi LVI-, sähkö- ja kattotyöt), rakentamisen viimeistelytyöt (esimerkiksi rappaus, maalaus ja lasitus) sekä rakennuspaikan valmistelutyöt ja rakennusten purku.

Rakennuksiin kiinteästi kuuluvien varusteiden ja laitteiden kuten hissien asentaminen sekä valvonta- ja hälytysjärjestelmien asentaminen on rakentamispalvelua. Tällaisten hissien huolto luetaan rakentamiseen.

Rakennussiivousta pidetään rakentamispalveluna. Rakennussiivous tarkoittaa uusien tai kunnostettujen talojen siivousta ennen sisäänmuuttoa. Rakennussiivous voi olla myös siivousta rakentamisen aikana; ei kuitenkaan esimerkiksi pelkkää rakennusjätteiden poiskuljetusta.

Rakentamiseen kuuluu myös rakennuskonevuokraus käyttäjineen.

Rakentamista ei ole:

  • tuotantotoiminnassa käytettävien koneiden ja laitteiden asentaminen ja pystyttäminen
  • viheralueiden istutus ja hoito
  • arkkitehtipalvelut
  • rakennus- ja rakennesuunnittelu sekä muut insinööripalvelut ja tekninen suunnittelu
  • rakennuskoneiden vuokraus ilman kuljettajia tai koneenkäyttäjiä
  • ulkotilojen (tiet, lentokentät, torit, puistot yms.) puhtaanapito
  • kuljetuspalvelut.

Kuljetuspalvelut

Rakennusmateriaalin kuljettaminen esimerkiksi kuorma-autolla ei ole rakentamispalvelua. Rakennusmateriaalin siirto rakennuspaikalla rakennustyökoneella sitä vastoin on rakentamispalvelua.

Kiinteistönhoito

Kiinteistönhoito ei ole rakentamispalvelua. Kiinteistönhoitopalvelulla tarkoitetaan tavanomaisesti jatkuvaluonteista palvelukokonaisuutta, johon kuuluvat mm. siivous, tilojen kunnossapito, lumenauraus, hiekoitus, lämmitysjärjestelmän, ilmanvaihdon ja ilmastoinnin hoito ja pienet korjaukset. Pienet korjaukset ovat usein osa tavanomaista kiinteistönhoitosopimusta eikä niitä veloiteta erikseen. Jos kiinteistönhoitoa harjoittava yritys veloittaa korjauspalvelut erikseen, niitä pidetään rakentamispalveluna.

Kiinteistön ilmanvaihtojärjestelmän säätöä pidetään rakentamispalveluna.

Ohjelmointi jne.

Jos palvelu on pelkästään kiinteistön lukitus- ja hälytysjärjestelmän ohjelmointia (esim. uusien henkilökorttien, tunnuslukujen tai aikojen ohjelmointia), käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta. Kiinteistön lukitus- ja hälytysjärjestelmän ohjelmointia pidetään kuitenkin rakentamispalveluna silloin kun se myydään osana järjestelmän asentamis- ja kokoamispalvelua.

Maa- ja vesirakentaminen

Puun korjuu (tai esimerkiksi kannonnosto energiatuotantoa varten) ei ole rakentamispalvelua kun taas rakennuspaikan raivaus rakentamista varten on. Ojitus on rakentamispalvelua, samoin vesiväylän rakentaminen, korjaus ja ruoppaus. Kaivuu turvetuotantoa varten ei ole rakentamispalvelua. Siirtonurmen asentaminen ei ole rakentamista.

Tien kunnossapito ja hoito

Tien hoito ja ylläpito käsittää usein sekä rakentamispalveluja että muita tien hoitoon liittyviä palveluja. Jos palvelu sisältää pelkästään tien hoitoon sisältyviä palveluja kuten aurausta, hiekoitusta, suolausta, liikennemerkkien vaihtoa ja pensaiden raivausta, ei palvelua pidetä rakentamispalveluna. Rakentamispalvelua sitä vastoin on esimerkiksi tien asfaltointi tai muu peruskorjaus.

Tien kunnossapito ja hoito voidaan toteuttaa myös ns. elinkaarimallin avulla AVL 29 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kokonaishoitopalveluna. Kokonaishoitopalvelulla tarkoitetaan yleisen tien tai rautatien rakentamis- ja kunnossapitopalvelua, josta saatava vastike määräytyy liikennemäärän tai muun vastaavan tien tai rautatien käyttöä kuvaavan suoritemäärän perusteella. Kokonaishoitopalvelun myyntiä ei pidetä rakentamispalveluna.

Rakentamispalveluun sisältyvät suoritteet, joihin erikseen myytynä ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta

Rakentamispalveluun, joka tavallisesti toteutetaan urakka- tai muulla rakentamissopimuksella, sisältyy usein myös ostettuja tai itse toteutettuja muita suoritteita, joita erikseen hankittuna ei pidettäisi rakentamispalveluna. Tämän kokonaispalvelun myyntiin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta, jos ostaja täyttää säädetyt edellytykset. Siinä tapauksessa, että suoritteet myydään erillään rakentamispalvelusta, niihin ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta. Sopimuksen sisältö määrittää sen, onko palvelu rakentamispalvelua, ei lasku.

Esimerkkejä:

1. LVIS-urakoitsija urakoi pääurakoitsijalle aliurakkana kiinteistön LVIS-saneerauksen. LVIS-urakoitsija joko ostaa urakkaa koskevan suunnittelun tai toteuttaa sen itse. Jos LVIS-urakoitsija ostaa suunnittelupalvelun ulkopuoliselta, ei siihen sovelleta käännettyä verovelvollisuutta, koska suunnittelupalvelut eivät ole käännetyn verovelvollisuuden piirissä. Koko aliurakkaan sovelletaan kuitenkin käännettyä verovelvollisuutta, koska kysymyksessä on rakentamispalvelun myynti.  Jos pääurakoitsija teettää itse alihankintana LVIS-suunnitelman, ei siihenkään sovelleta käännettyä verovelvollisuutta.

2. Maansiirtourakoitsija tekee pääurakoitsijan kanssa urakkasopimuksen, joka käsittää tontilla olevien maamassojen kaivuun ja niiden poiskuljetuksen. Maansiirtourakoitsija tekee itse kaivuun ja ostaa alihankintana maamassojen poiskuljetuksen. Maansiirtourakoitsijan myymään kokonaispalveluun sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta. Sitä vastoin maamassojen poiskuljetuksesta huolehtivan kuljetusyrittäjän veloitukseen maansiirtourakoitsijalta ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta, koska kuljetuspalvelut eivät ole rakentamispalvelua.

Palvelu vai tavara, työn yhteydessä asennetun tavaran myynti

Käännetty verovelvollisuus koskee vain palvelun myyntiä, ei tavaran myyntiä. Jos rakentamispalveluun sisältyy myös materiaalia, pidetään sitä kuitenkin yhtenä kokonaisuutena ja rakentamispalvelun myyntinä. Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan silloin sekä itse työn että materiaalin ja työssä käytettävien tavaroiden myyntiin.

Esimerkiksi parkettiliike voi myydä pelkkää tavaraa tai se voi myydä parkettia asennettuna. Parketin myynti sellaisenaan on rakennusmateriaalin, tavaran myyntiä, johon käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta. Parketin myynti asennettuna taas on rakentamispalvelun myyntiä.

Rakentamispalvelua on esimerkiksi rakennuselementtien, ovien ja ikkunoiden myynti asennettuna. Betonin myyntiä kuljetettuna ja purettuna autosta kohteeseen pidetään tavaran myyntinä. Betonin myyntiä pidetään rakentamispalvelun myyntinä ainoastaan silloin, kun betonin myyjä myös levittää ja/tai tasoittaa betonin, tekee valukallistuksia tai muutoin osallistuu purkamisen jälkeisiin betoniin kohdistuviin rakentamistöihin.  (29.3.2011 poistettu teksti: Betonin myyntiä kuljetettuna kohteeseen siten, että se puretaan rännillä, hihnapurkuna tai suoraan vastaanottosuppiloon, pidetään tavaran myyntinä. Jos betoni siirretään puomistolla pumppaamalla, sitä pidetään rakentamispalveluna.)Vastaavia periaatteita sovelletaan myös esimerkiksi puhallusvillan ja kevytsoran toimitukseen. Kiinteistön lukitus- ja hälytysjärjestelmien myyntiä asennettuna pidetään rakentamispalveluna. 

Vaikka tavaran myyntiin sisältyy asennus, voivat olosuhteet olla asennustyön vähäisyyden takia sellaiset, että koko toimitusta pidetään tavaran toimituksena, jolloin käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta. Näin on kyse esimerkiksi jääkaapin, pakastimen tai astianpesukoneen myynnissä, kun myyjä toimittaa ja liittää koneet. Uuni asennetaan yleensä kiinteäksi, joten sen myyntiä asennettuna pidetään rakentamispalveluna. Samoin keittiökalusteiden myyntiä asennettuna pidetään rakentamispalveluna. Jos keittiökoneita asennetaan osana keittiöremonttia esimerkiksi niin, että sama asentaja asentaa kaapit, tasot ja astianpesukoneen, koko palvelua pidetään rakentamispalveluna. Käännetyn verovelvollisuuden soveltamisala on siten laaja.

Työvoiman vuokraus

Työvoiman vuokrauksessa yritys vuokraa henkilöstöä ja asiakas määrittelee tehtävät, päättää menetelmistä ja on vastuussa valvonnasta. Yritys veloittaa esimerkiksi työhön käytetyn ajan mukaan.

Työvoiman vuokraukseen rakentamispalveluja varten sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta. Työvoimaa voidaan vuokrata myös niin, että työ on pääasiassa rakentamispalvelua, mutta samaa työvoimaa käytetään myös esimerkiksi rakennustelineiden pystytykseen. Tällöin pääsuorite ratkaisee menettelyn. Sopimuksen sisältö määrittää sen, onko palvelu rakentamispalvelua.

Ostajan ja myyjän asema

Rakentamispalvelun ostajan verovelvollisuudesta säädetään AVL 8 c §:ssä. 

Käännetyn verovelvollisuuden soveltaminen edellyttää, että palvelun ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka toiminnassaan muutoin kuin satunnaisesti myy säännösten tarkoittamia palveluita (Suomessa tai ulkomailla) tai suorittaa AVL 31 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 33 §:ssä tarkoitettuja kiinteistön luovutuksia (ks. jäljempänä Omaan lukuun rakentaminen ja kiinteistön luovutukset ennen käyttöönottoa). Lisäksi säännöstä sovelletaan, kun ostaja on toinen elinkeinonharjoittaja, joka myy em. tyyppiselle elinkeinonharjoittajalle kyseisen palvelun eli ostaja on ns. välimies.

Myyjän tulee asiaan kuuluvaa huolellisuutta noudattaen selvittää, täyttääkö ostaja nämä edellytykset, jotta myyjä voi toimia oikein. Epäselvissä tapauksissa myyjän tulee pyytää selvitystä ostajalta.

Rakentamispalvelun myyntiin yksityishenkilöille ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta.

Muutoin kuin satunnaisesti

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan rakennusyritysten välisissä liiketoimissa laajassa merkityksessä. Ostajan toiminnan ei tarvitse olla pääasiallisesti rakennustoimintaa. Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan myös silloin, kun ostaja sivutoimisesti myy kyseisiä palveluja. Esimerkkinä voidaan mainita yritys, jonka pääasiallinen toiminta on rakennusmateriaalin edelleen myyntiä, mutta yrityksen palveluksessa on puuseppiä ja se myy myös puuseppien suorittamia rakentamispalveluita.

Yritys, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluita, on verovelvollinen kaikesta kyseisten palvelujen hankinnasta toimintaansa. Tämä koskee siis myös tilannetta, jossa ostettua palvelua ei myydä edelleen, esimerkiksi rakentamispalvelu kohdistuu ostajan toimistokiinteistöön.

Ostajan pääasiallinen toimiala ja toiminta, rakentamispalvelujen myynnin säännöllisyys sekä palvelusuoritusten määrä ja laajuus vaikuttavat sen arviointiin, onko ostaja elinkeinonharjoittaja, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluja.

Satunnainen rakentaminen tarkoittaa pääasiassa kertaluonteista, tilapäistä, ei toistuvaa tai vähäistä rakentamista, jota ei ole tarkoitettu jatkuvaksi toiminnaksi.

Esimerkkejä tilanteista, joissa ostaja satunnaisesti tai muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluja:

1. Rakentamispalvelujen säännöllinen myynti

Maanviljelijä, joka silloin tällöin ja tiettyyn aikaan vuodesta tekee kaivuutyötä kaivurillaan ja myy tätä palvelua muille, harjoittaa toimintaa muutoin kuin satunnaisesti, vaikka toiminta olisi hyvinkin vähäistä suhteessa hänen päätoimialaansa. Kun tämä maanviljelijä ostaa rakentamispalvelua, esimerkiksi korjauttaa navettaansa, korjaukseen sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

2. Useita palveluja rajatun ajan sisällä

Yritys myy kiinteistönhoitopalvelua useille kiinteistönomistajille. Pienet korjauspalvelut sisältyvät kiinteistönhoitosopimuksiin eikä niitä laskuteta erikseen. Myrskyn jälkeen useissa yrityksen hoitamissa kiinteistöissä ilmenee kattovaurioita ja yritys tekee kymmenen sopimusta katonkorjaustöistä, jotka se laskuttaa erikseen kiinteistönomistajilta. Koska yritys ei ole aiemmin myynyt katonkorjauspalvelua eikä työ jatku näiden kymmenen korjaustyön valmistuttua, rakentamispalvelun myynti katsotaan satunnaiseksi eikä käännettyä verovelvollisuutta sovelleta yhtiön ostamiin rakentamispalveluihin.  

3. Yksi pitkäaikainen rakennusprojekti

Kiinteistönomistaja toimii vuokranantajana ja korjauttaa kaikkien vuokra-asuntojensa kylpyhuoneet. Työ on mittava ja sen arvioidaan kestävän kaksi vuotta. Kiinteistönomistaja tilaa kaikki materiaalit rakennusmateriaalia myyvältä yritykseltä, joka ei ole aikaisemmin myynyt rakentamispalveluja. Kiinteistönomistaja sopii yrityksen kanssa, että yritys on projektin vastuuyritys ja voi käyttää aliurakoitsijoita tarpeen mukaan. Yritys hankkii materiaalin ja palvelut ja tarjoaa niitä kiinteistönomistajalle omissa nimissään. Palvelun katsotaan muodostavan rakentamispalvelukokonaisuuden ja sen myyntiä kiinteistönomistajalle ei voida pitää satunnaisena niin kauan kun projekti on kesken. Yrityksen ostamiin rakentamispalveluihin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

4. Lyhyt rakennusprojekti

Yrityksellä on hotelli ja se harjoittaa majoitustoimintaa. Se rakennuttaa sisaryrityksensä kiinteistölle ja omistukseen hotellin, jossa sisaryritys harjoittaa majoitustoimintaa. Yritys ostaa tarvittavat palvelut ulkopuolisilta. Yritys saa kertakorvauksen kuusi kuukautta kestävästä kokonaisurakasta sisaryritykseltään. Yrityksen katsotaan myyvän rakentamispalvelua vain satunnaisesti, sillä hotellin rakentaminen on yksittäinen tapahtuma. Satunnaisuutta arvioitaessa asiaan vaikuttaa myös se, että uudella hotellilla on liittymäkohta yrityksen päätoimialaan ja konsernin toiminnan laajenemiseen. Yrityksellä ei ole tarkoitusta jatkaa rakennustoimintaa.

5. Teollisuusyritys

Teollisuusyritys tilaa rakennusyhtiöltä perusparannuksen teollisuuskiinteistöön, josta puolet on sen omassa käytössä ja puolet tytäryhtiön käytössä. Rakennusyhtiö veloittaa rakentamispalveluista tilauksen tehnyttä teollisuusyritystä, joka veloittaa edelleen puolet maksamistaan kustannuksista tytäryhtiöltään. Teollisuusyrityksen ei näiden veloitusten perusteella katsota myyvän rakentamispalveluja muutoin kuin satunnaisesti rakennusprojektin kestosta riippumatta. Rakennusyhtiön veloitukseen ei näin ollen sovelleta käännettyä verovelvollisuutta.

6. Keskinäinen kiinteistöyhtiö

Keskinäisen kiinteistöyhtiön osakas tilaa rakennusyhtiöltä hallitsemiensa tilojen perusparannustyön. Osakas maksaa rakennusyhtiölle huoneistokohtaisten kulujen lisäksi myös vastuunjakotaulukon perusteella kiinteistöyhtiölle kuuluvia kuluja. Viimeksi mainitut kulut osakas veloittaa edelleen kiinteistöyhtiöltä. Osakkaan ei tällöin katsota myyvän rakentamispalveluja muutoin kuin satunnaisesti, vaikka osakkaalla olisi tällaisia veloituksia useissa eri kohteissa. Hänen ostoihinsa ei siis sovelleta käännettyä verovelvollisuutta.

Omaan lukuun rakentaminen ja kiinteistön luovutukset ennen käyttöönottoa

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan myös silloin, kun ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka rakentaa tai rakennuttaa hallinnassaan olevalle maa-alueelle rakennuksen tai pysyvän rakennelman myyntiä varten (AVL 31 §:n 1 momentin 1 kohta). Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan muissakin tilanteissa, kun ostajana on elinkeinonharjoittaja, joka luovuttaa kiinteistön ennen kuin se on otettu käyttöön rakentamispalvelun suorittamisen jälkeen (AVL 33 §). Edellytyksenä näissäkin tilanteissa on, että ostaja harjoittaa rakentamistoimintaansa muutoin kuin satunnaisesti.

Välimies

Jotta säännöstä ei voitaisi kiertää, käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan myös, kun ei-rakennusalalla toimiva yritys tilapäisesti myy välimiehenä ostamansa rakentamispalvelun edelleen rakennusyritykselle. Jos esimerkiksi yritys, joka ei harjoita rakennustoimintaa, ostaa ja edelleen myy asennustyön rakennusalan yritykselle, sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta molempiin myynteihin.

Myynti valtiolle tai kunnalle

Valtion katsotaan myyvän rakentamispalvelua satunnaisesti. Käännettyä verovelvollisuutta ei siten sovelleta valtion ostamiin rakentamispalveluihin. Valtion liikelaitokset ja valtion omistamat osakeyhtiöt ovat valtiosta erillisiä verovelvollisia, joten niiden asemaa ostajana tarkastellaan itsenäisesti.

Kuntia tarkastellaan kuntakohtaisesti. Jos yksittäinen kunta tai kuntayhtymä myy rakentamispalvelua ulkopuolisille muutoin kuin satunnaisesti, käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan kaikkiin kyseisen kunnan tai kuntayhtymän ostamiin rakentamispalveluihin.

Myyjän asema

Arvonlisäverolaissa ei ole vaatimuksia sille, että myyjän tulisi harjoittaa tietyntyyppistä toimintaa, jotta käännetty verovelvollisuus soveltuisi. Ratkaisevaa on sen sijaan palvelun laji ja ostajan edellytysten täyttyminen. Käännetty verovelvollisuus soveltuu myös silloin, kun yritys, joka ei normaalisti toimi rakennusalalla, myy kyseisiä palveluja edellytykset täyttävälle ostajalle. Myyjän toimialaluokituksella ei ole merkitystä.

Jos myyjä ei ole arvonlisäverovelvollisten rekisterissä sillä perusteella, että myyjän liikevaihto on enintään 8500 euroa tilikaudessa, käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta. Jos myyjä on silti vapaaehtoisesti hakeutunut rekisteriin, käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan.

Ulkomainen elinkeinonharjoittaja

Ulkomaalaisella tarkoitetaan sellaista elinkeinonharjoittajaa, jonka kotipaikka on ulkomailla. Elinkeinonharjoittajan kotipaikka on hänen liiketoimintansa kotipaikka tai ellei sellaista ole, paikka, jossa hän asuu tai jatkuvasti oleskelee.

Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut täällä verovelvolliseksi, Suomessa myymistä tavaroista ja palveluista verovelvollinen on yleensä ostaja.

Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan pysyvää liikepaikkaa, josta liiketoimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan. Rakennus- tai asennustoiminnassa kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan urakointikohde tai useat peräkkäiset urakointikohteet, jotka kestävät yli 9 kuukautta.

Ulkomainen myyjä on kuitenkin verovelvollinen mm. silloin, kun ostajana on

  • yksityishenkilö tai
  • ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.

Rakentamispalvelu

Kahden ulkomaisen elinkeinonharjoittajan välisestä rakentamispalvelun myynnistä ostaja on kuitenkin aina verovelvollinen, jos ostaja on sellainen elinkeinonharjoittaja, joka toiminnassaan muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalvelua. Jos ostaja ei täytä näitä edellytyksiä, myyjä on verovelvollinen ja hän joutuu rekisteröitymään Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi.

Suomalaisen elinkeinonharjoittajan myydessä rakentamispalvelun ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka toiminnassaan muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluja, myyntiin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta. Tällaisen ulkomaisen ostajan, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja joka ei ole hakeutunut täällä verovelvolliseksi, on rekisteröidyttävä ilmoituksenantovelvolliseksi.

Hakeutuminen verovelvolliseksi

Ulkomainen elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, voi hakeutua verovelvolliseksi, jos hän harjoittaa täällä tavaroiden tai palvelujen myyntiä. Myös sellainen ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa Suomessa vain rakentamispalvelujen myyntiä, voi halutessaan hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi. Tällaisen ulkomaalaisen myyntiin sovelletaan AVL 8 c §:n perusteella käännettyä verovelvollisuutta, jos ostajana on sellainen elinkeinonharjoittaja, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluja. Ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joka on hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi, ilmoittaa Verohallinnolle kaikki myynneistä suoritettavat ja ostoista vähennettävät verot. Tällaisella verovelvollisella ei ole oikeutta ns. ulkomaalaispalautukseen.

Tarkempaa tietoa ulkomaalaisen rekisteröinnistä arvonlisäverovelvolliseksi tai ilmoituksenantovelvolliseksi Suomessa on sivulla Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa.

Kausiveroilmoittamisesta ja maksamisesta on tarkempaa tietoa Kausiveroilmoituksen täyttöoppaassa, sekä sivulla Verojen maksaminen.

Esimerkkejä:

1.  Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan (U) myydessä Suomessa rakentamispalvelua suomalaiselle elinkeinonharjoittajalle (S) sovelletaan myyntiin käännettyä verovelvollisuutta AVL 9 §:n 1 momentin mukaisesti ja verovelvollinen on suomalainen ostaja riippumatta siitä, myykö ostaja rakentamispalveluja muutoin kuin satunnaisesti.

2. Suomalainen elinkeinonharjoittajan (S) myy Suomessa rakentamispalvelua ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle (U), joka ei ole ilmoittautunut tai hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa. Myyntiin sovelletaan AVL 8 c §:n mukaista käännettyä verovelvollisuutta, jos ostaja U myy toiminnassaan muutoin kuin satunnaisesti rakentamispalvelua.

Ostaja U ilmoittaa suoritettavat ja vähennettävät verot tämän ohjeen kohdan Ilmoittaminen mukaisesti. Ostajalla U on oikeus vähentää myyjältä S ostamastaan rakentamispalvelusta ilmoittamansa vero vähennysoikeuden yleisten edellytysten mukaisesti.

Koska ilmoittaminen koskee rakentamispalvelujen ostoja, ostaja voi ilmoittaa vähennettävissä veroissa (307) vain kyseisen rakentamispalvelun ostosta ilmoittamansa veron (318). Muihin Suomessa tehtyihin hankintoihin sisältyvät verot ulkomainen ostaja voi saada ns. ulkomaalaispalautuksena, jos palautuksen edellytykset muutoin ovat olemassa.

3. Ulkomainen elinkeinonharjoittaja (U1) myy Suomessa rakentamispalvelua toiselle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle (U2). Kumpikaan ei ole ilmoittautunut tai hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa. Myyntiin sovelletaan AVL 9 §:n 1 ja 3 momentin mukaista käännettyä verovelvollisuutta, jos ostaja U2 toiminnassaan muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalvelua.

Myyjä U1 ei ole velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa.

Ostaja U2 ilmoittaa suoritettavat ja vähennettävät verot tämän ohjeen kohdan Ilmoittaminen mukaisesti. Ostajalla on oikeus vähentää myyjältä U1 ostamastaan rakentamispalvelusta ilmoittamansa vero vähennysoikeuden yleisten edellytysten mukaisesti.

Muihin Suomessa tehtyihin hankintoihin sisältyvät verot ulkomaalainen ostaja U2 saa ns. ulkomaalaispalautuksena, jos palautuksen edellytykset muutoin ovat olemassa.

Myyjä U1 saa palautuksena rakentamispalvelun myyntiin liittyviin hankintoihin sisältyvät arvonlisäveroverot ns. ulkomaalaispalautuksena, jos palautuksen edellytykset muutoin ovat olemassa.

Tarkempaa tietoa ulkomaalaispalautuksista on sivulla Arvonlisäveron palauttaminen toiseen EU-maahan sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle 1.1.2010 alkaen sekä sivulla Arvonlisäveron palauttaminen EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle.

Menettely

Laskutus

Kun kyse on rakentamispalvelun myynnistä, myyjällä on laskunantovelvollisuus, vaikka ostaja on velvollinen suorittamaan ja ilmoittamaan myynnin veron. Myyjän on asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen selvitettävä, täyttääkö ostaja kohdassa Ostajan ja myyjän asema mainitut edellytykset.

Jos rakentamispalvelun myyntiin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta, myyjä antaa ostajalle laskun, joka sisältää yleiset laskumerkinnät. Laskuun ei kuitenkaan merkitä verokantaa eikä veron määrää. Laskussa tulee olla lisäksi ostajan arvonlisäverotunniste (suomalaisella ostajalla Y-tunnus) ja tieto siitä, että ostaja on veronmaksuvelvollinen. Laskuun merkitään joko ostajan verovelvollisuuden peruste taikka viittaus AVL 8 c §:ään tai Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivin 2006/112/EY artiklaan 199.

Jos lasku on virheellinen esimerkiksi siten, että myyjä on merkinnyt laskuun veron määrän ja verokannan, myyjän on annettava ostajalle uusi lasku, jossa on viittaus alkuperäiseen laskuun.

Tarkempaa tietoa laskua koskevista yleisistä vaatimuksista on sivulla Laskua koskevat vaatimukset arvonlisäverotuksessa sekä sivulla .

Ilmoittaminen

Kausiveroilmoituksessa on erilliset kohdat rakentamispalvelun käännetyn verovelvollisuuden osalta sekä palvelun myynnille että ostolle.

Myyjä ilmoittaa kohdassa 319 myymiensä käännetyn verovelvollisuuden alaisten rakentamispalvelujen yhteismäärän.

Ostaja ilmoittaa kohdassa 320 ostamiensa käännetyn verovelvollisuuden alaisten rakentamispalvelujen yhteismäärän. Ostaja laskee suoritettavan veron 23 % verokannan mukaan ja ilmoittaa sen kohdassa 318. Siltä osin kuin ostot ovat vähennyskelpoisia, ostaja laskee vähennettävän veron 23 %:n verokannan mukaan ja ilmoittaa ne vähennettävinä veroina kohdassa 307.

4001 Kausiveroilmoitus

Vähennysoikeus

Ostajalla on oikeus vähentää arvonlisävero, jonka hän on velvollinen suorittamaan käännetyn verovelvollisuuden perusteella, jos vähennysoikeuden yleiset edellytykset täyttyvät ja ostaja on täyttänyt AVL 162 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. Vähennysoikeudesta säädetään AVL 10 luvussa.

Palvelun myyjä saa vähentää hankintoihinsa sisältyvät arvonlisäverot normaaliin tapaan, vaikka ostaja on palvelun myynnistä verovelvollinen.

Siirtymävaihe

Rakentamispalvelun käännettyä verovelvollisuutta tulee soveltaa silloin, kun veronsuorittamisvelvollisuus on syntynyt 1.4.2011 tai sen jälkeen. Käännettyä verovelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin keskeneräisiin palveluihin, joiden suorittamiseen on tosiasiallisesti ryhdytty ennen 1.4.2011. Käännetyn verovelvollisuuden soveltamista tarkastellaan sopimuskohtaisesti. Sopimuksen tekoajankohdalla ei ole merkitystä, vaan ratkaisevaa on se, milloin rakentamiseen liittyviin toimenpiteisiin on ryhdytty.

Esimerkkejä:

1. Jos rakennuskohteen perustusten rakentaminen on alkanut ennen 1.4.2011, perustusten aliurakoitsija ei voi soveltaa myyntiinsä käännettyä verovelvollisuutta.  Sen sijaan samassa rakennuskohteessa 1.4.2011 jälkeen aloitettavaan sähköasennustöiden aliurakointiin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

2. Urakoitsija A on solminut urakkasopimuksen ennen 1.4.2011. Suoriutuakseen urakastaan A tilaa aliurakat B:ltä ja C:ltä. B:n työt alkavat ennen 1.4.2011, joten B ei sovella myyntiinsä käännettyä verovelvollisuutta. C:n työt alkavat 1.4.2011 jälkeen ja C soveltaa laskutukseen käännettyä verovelvollisuutta. A ei sovella oman urakkansa laskutuksessa käännettyä verovelvollisuutta olipa ostajana toinen urakoitsija tai rakentamistyön tilaaja, sillä A:n urakka on alkanut viimeistään silloin, kun B:n aliurakka alkoi.

Sivu on viimeksi päivitetty 6.10.2010