Kotitalousvähennys verotuksessa

Aikaisempi kotitalousvähennystä koskeva Verohallinnon ohje Kotitalousvähennys (A254/200/2017) on jaettu kolmeen osaan. Tässä ohjeessa käsitellään kotitalousvähennyksen yleisiä edellytyksiä, joita sovelletaan riippumatta vähennykseen oikeuttavan työn luonteesta. Kotitalousvähennykseen oikeuttavia ja oikeuttamattomia töitä on listattu taulukossa Kotitalousvähennykseen oikeuttavat työt.

Kotitalousvähennykseen oikeuttavaa tavanomaista kotitalous-, hoiva- ja hoitotyötä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalousvähennys tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä (VH/2491/00.01.00/2018). Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyötä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalousvähennys asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä sekä öljylämmityksestä luopumisesta aiheutuneista töistä (VH/2489/00.01.00/2018).

1.1.2020 alkaen kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2 250 euroa vuodessa. Kotitalousvähennyksenä voi vähentää enintään 40 prosenttia ennakkoperintärekisteriin kuuluvalle yrittäjälle tai yritykselle maksetusta työkorvauksesta tai 15 prosenttia maksetun palkan määrästä sekä palkan sivukulut.

1 Kotitalousvähennyksen yleisiä periaatteita

Jos verovelvollinen teettää työtä kotonaan, hän voi saada vähentää osan työn kustannuksista veroistaan kotitalousvähennyksenä. Kotitalousvähennys ei ole nimestään huolimatta kotitalous-, vaan henkilökohtainen vähennys. Esimerkiksi molemmat puolisot voivat siis saada kotitalousvähennyksen, jos heillä on riittävästi kotitalousvähennykseen oikeuttavia kustannuksia.

Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä verovelvollisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Tavanomaisuusvaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä. Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota tehdään yleisesti kodin ja siellä asuvien henkilöiden hyväksi.

Vähennyksen voi saada myös vastaavista töistä, jotka on tehty verovelvollisen ja hänen puolisonsa tai edesmenneen puolison vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa.

Sen sijaan alenevassa polvessa olevien sukulaisten käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehty työ ei oikeuta vähennykseen. Siten esimerkiksi vanhemmat eivät voi vähentää lastensa asunnon korjauskustannuksia, jos he eivät myös samalla itse asu kyseisessä asunnossa.

Jos kotitalous palkkaa työntekijän, kotitalousvähennyksenä voi vähentää 15 % maksetusta palkasta. Lisäksi palkan sivukulut voidaan vähentää kokonaan. Palkan sivukuluja ovat työnantajan sairausvakuutusmaksu, pakollinen työeläkemaksu, tapaturmavakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja ryhmähenkivakuutusmaksu.

Jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys, yrittäjä tai yleishyödyllinen yhteisö, vähentää voi 40 % laskussa olevasta työn osuudesta eli työkorvauksesta. Työkorvauksella tarkoitetaan yrittäjälle, yritykselle tai yleishyödylliselle yhteisölle työn tekemisestä maksettua korvausta, joka ei ole luonteeltaan palkkaa.

Kotitalousvähennyksen tarkoitus on parantaa työllisyyttä kannustamalla kotitalouksia teettämään ulkopuolisilla sellaisia töitä, jotka ne aikaisemmin ovat tehneet itse. Lisäksi vähennyksen tarkoitus on edistää asuntojen omatoimista ylläpitotoimintaa ja torjua harmaata taloutta.

2 Vähennyksen saa vain luonnollinen henkilö

Kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Vähennystä ei siis myönnetä esimerkiksi osakeyhtiölle, yleishyödylliselle yhteisölle eikä muulle juridiselle henkilölle tai yhteenliittymälle. Elinkeinonharjoittajan ja maataloudenharjoittajan oikeutta kotitalousvähennykseen on käsitelty jäljempänä kohdassa 5.

Kuolinpesä ei voi saada vähennystä kuin henkilön kuolinvuodelta toimitettavassa verotuksessa. Kuolinvuodelta kotitalousvähennys myönnetään, jos henkilö on vielä elinaikanaan tilannut ja maksanut työn. Vähennys voidaan myöntää myös, jos henkilö on ennen kuolemaansa sitovasti tilannut kotitalousvähennykseen oikeuttavan työn ja työ on aloitettu henkilön vielä ollessa elossa mutta se on valmistunut vasta hänen kuoltuaan. Tällöin vähennys voidaan myöntää myös kuolinvuotta seuraavana vuonna.

2.1 Ennakkoperintärekisteröinnin merkitys

Kotitalousvähennyksen yhtenä edellytyksenä on, että työstä maksetun suorituksen (työkorvaus) saaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoittaa tuloveron alaista toimintaa (Tuloverolaki 127 b §, TVL). Tuloveronalaisen toiminnan harjoittajalla tarkoitetaan tässä sitä, että kotitalouden maksama suoritus verotetaan maksun saajan tuloverotuksessa. Poikkeuksena tähän ovat tuloverotuksessa verovapaat yleishyödylliset yhteisöt, jotka suorittavat tavanomaista kotitalous-, hoiva- ja hoitotyötä (katso kohta 2.3 jäljempänä). Alla on tarkemmin selvitetty yrityksen tai yrittäjän ennakkoperintärekisteröinnin merkitystä.

2.2 Yrityksen tai yrittäjän on oltava ennakkoperintärekisterissä

Kotitalousvähennyksen saaminen edellyttää, että työn tehnyt yritys tai yrittäjä kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Työkorvauksen maksajan on siten tarkastettava, kuuluuko työn tekevä yhteisö, yritys tai yrittäjä ennakkoperintärekisteriin. Jos yritys tai yrittäjä ei suorituksen maksuhetkellä kuulu ennakkoperintärekisteriin, maksajan on myös toimitettava suorituksesta ennakonpidätys. Ennakkoperintärekisteriin kuulumisen tarkistamista ja kotitalouden velvollisuutta toimittaa ennakkoperintä maksetusta suorituksesta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kun palkkaat työntekijän tai ostat palvelua – kotitalouden velvollisuudet työnantajana.

Työn teettäjän on käytännössä tarkastettava yrityksen tai yrittäjän ennakkoperintärekisteröinti jo sopimuksentekohetkellä, jotta hän voi varmistua siitä, että hänellä on oikeus saada kotitalousvähennys. Ennakkoperintärekisteröinnin tarkastaminen sopimuksentekohetkellä riittää, jos toimeksiantosopimus koskee esimerkiksi määräaikaista remonttityötä tai muuta enintään vuoden kestävää määräaikaista työtä.

Jos työ perustuu yli vuoden kestävään toimeksiantosopimukseen, maksajan on tarkastettava ennakkoperintärekisteröinti vähintään kerran vuodessa sen varmistamiseksi, että yritystä tai yrittäjää ei ole sopimuksen voimassaoloaikana poistettu ennakkoperintärekisteristä. Esimerkiksi jos sopimus on tehty 15.4.2017, ennakkoperintärekisterimerkinnän voimassaolo on tarkistettava seuraavan kerran viimeistään 15.4.2018. Kotitalousvähennyksen saa muiden vähennyksen edellytysten täyttyessä aina maksuista, jos maksunsaaja on ollut ennakkoperintärekisterissä maksuhetkellä.

Jos maksun saanut yritys tai yrittäjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, ei yrityksen tai yrittäjän laskuttaman työkorvauksen perusteella myönnetä lainkaan kotitalousvähennystä. Ennakkoperintärekisteriin kuulumattomalle yritykselle tai yrittäjälle maksettu työkorvaus ei ole myöskään palkkaa, josta saisi kotitalousvähennyksen. Vähennystä ei saa siinäkään tapauksessa, että maksun saanut yrittäjä tai yritys on ostanut kyseisen työn alihankintana toiselta ennakkoperintärekisteriin merkityltä yrittäjältä tai yritykseltä.

Ennakkoperintärekisterimerkinnän tarkastaminen on suorituksen maksajan velvollisuus. Tästä huolimatta työn tehnyt yritys voi kuluttajasuojalain perusteella joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos se on jättänyt kertomatta asiakkaalleen, että ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Korkein oikeus velvoitti päätöksessään (KKO 2008:91) remonttiyrityksen korvaamaan asiakkaalleen 750 euroa vahingonkorvausta menetetystä 1 165 euron kotitalousvähennyksestä, koska yritys ei ollut kertonut, että se ei ole ennakkoperintärekisterissä.

2.3 Yleishyödylliset yhteisöt

Yleishyödyllisen yhteisön tekemä tavanomainen kotitalous-, hoiva- ja hoitotyö oikeuttaa kotitalousvähennykseen, vaikka yleishyödyllistä yhteisöä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, eikä se harjoita tuloveronalaista toimintaa (TVL 127 b §). Sen sijaan asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö ei oikeuta vähennykseen, jos yleishyödyllistä yhteisöä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä se harjoita kunnossapito- tai perusparannustyötä tuloveronalaisena toimintana.

Työn teettäjä ei voi varmuudella selvittää Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä tai muustakaan julkisesta rekisteristä, harjoittaako yleishyödyllinen yhteisö tilattua työtä tuloveronalaisena toimintana. Verosalaisuuden vuoksi Verohallinto ei voi myöskään antaa tästä tietoa työn teettäjälle. Jos verovelvollinen on teettämässä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyötä yleishyödyllisellä yhteisöllä, hänen on itse varmistettava tältä yhteisöltä, harjoittaako se tuloveronalaista toimintaa ja voiko kotitalousvähennyksen saada.

Vähennyksen saa yleishyödyllisellä yhteisöllä teettämästään asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä vain, jos vähennysvaatimukseen liitetään työn tekijäyhteisöltä saatu selvitys siitä, että sen harjoittama tällainen toiminta on tuloveron alaista. Lopullisesti oikeus kotitalousvähennykseen ratkeaa kuitenkin vasta verotusta toimitettaessa.

2.4 Kaupungit, kunnat ja kuntayhtymät

Kunnat on poikkeuksellisesti merkitty ennakkoperintärekisteriin, vaikka ne eivät ole verovelvollisia omalla alueellaan harjoittamastaan elinkeinotoiminnan tulosta (TVL 21 §:n 4 momentti). Kunta on kuitenkin verovelvollinen kunnan ulkopuolella harjoitetusta toiminnasta, joten siltä osin voi saada kotitalousvähennyksen, jos vähennyksen edellytykset muutoin täyttyvät.

Kunnille ja kaupungeille maksetut suoritukset eivät siis yleensä oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi kunnallisen kotiavustajan, kunnan työpajojen ja oppilaitosten työsuorituksista ei saa vähennystä. Kotitalousvähennystä ei saa myöskään muista kunnalle tai kaupungille maksetuista maksuista, kuten palvelutaloasumiseen liittyvien kotitalous-, hoiva- ja hoitotöiden maksuista.

Myöskään kunnan tai kaupungin alaisuudessa toimivien tahojen työt eivät oikeuta kotitalousvähennykseen. Tällaiset toimijat laskuttavat työn kunnan tai kaupungin Y-tunnuksella. Vähennystä ei saa, vaikka työn olisi näissä tapauksissa suorittanut yleishyödyllinen yhteisö. Vähennyskelvottomuus johtuu siitä, että ennakkoperintärekisteröinnin lisäksi yhtenä kotitalousvähennyksen edellytyksenä on hallituksen esityksen (HE 144/2006) perustelujen mukaan, että kotitalousvähennys myönnetään ainoastaan sellaisesta työkorvauksesta, joka verotetaan maksun saajan tuloverotuksessa. Kunnalle ja kaupungille maksetuissa suorituksissa tämä edellytys ei täyty.

Kuntayhtymä on verovelvollinen alueellaan harjoittamasta elinkeinotoiminnasta (TVL 21 §:n 4 momentti). Vähennystä varten verovelvollisen on selvitettävä, harjoittaako kuntayhtymä hänen teettämäänsä työtä tuloveronalaisena toimintana. Selvitys on pyydettävä joko kuntayhtymältä tai Verohallinnolta. Jos kuntayhtymä harjoittaa veronalaista elinkeinotoimintaa ja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, sille maksettu suoritus oikeuttaa vähennykseen.

Jos kunta järjestää kunnallisia palveluita kuntayhtymän kautta, kuntayhtymälle maksetut maksut eivät oikeuta kotitalousvähennykseen kuten eivät kunnallekaan maksetut suoritukset.

Esimerkki 1: Kuntayhtymä perii sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 734/92 mukaisia asiakasmaksuja kunnan sijasta. Asiakasmaksusta ei saa kotitalousvähennystä.

3 Vähennyksen saa vain työn osuudesta

Kotitalousvähennyksen voi saada vain vähennykseen oikeuttavan työn kustannuksista. Vähennystä ei saa esimerkiksi laskuun sisältyvistä muista työkustannuksista eikä laitteista, tarvikkeista, materiaaleista, aineksista, matkakuluista tai kuljetuskustannuksista.

Käytännössä yllä mainittu tarkoittaa sitä, että laskussa ilmoitetaan vähennykseen oikeuttavan työn tuntimäärä ja hinta tai vähennykseen oikeuttavan työn urakkahinta. Lisäksi laskulle on eriteltävä muut työt ja muut erät, jotka eivät oikeuta vähennykseen, kuten laitteiden, tarvikkeiden, materiaalien, ainesten, matkakulujen ja kuljetuskustannusten hinta sekä matka-ajasta veloitettu kustannus.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 2009:73 mukaan verovelvollisella oli kuitenkin oikeus saada kotitalousvähennys maalämpöjärjestelmän toimitukseen liittyvästä työkorvauksesta, joka sisälsi palkkakustannukset, toimittajan kiinteitä ja muuttuvia kustannuksia sekä porauksessa käytettävistä laitteista aiheutuvia kustannuksia. Ratkaisun perusteella kotitalousvähennyksen voi siis saada työkorvauksesta, joka sisältää myös koneen osuuden.

Työn tehneen yrityksen on itse arvioitava työn osuus, koska sillä itsellään on tähän paras asiantuntemus ja parhaat edellytykset. Laskuun merkityn vähennykseen oikeuttavan työn hinnan on kuitenkin vastattava siihen kohdistuvia todellisia työkustannuksia. Vähennykseen oikeuttavan työkustannuksen kasvattamista keinotekoisesti kotitalousvähennykseen oikeuttamattomien erien avulla ei hyväksytä. Yrityksen on laskutettava vähennyksen ulkopuolelle jäävistä eristä sama todellinen hinta, jonka se yleisesti laskuttaa asiakkailtaan. Laskuun on siis merkittävä oikea hinta esimerkiksi laitteille ja tarvikkeille.

4 Vähennys vain asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä

Vähennykseen oikeuttaa työ, joka on tehty vähennystä vaativan verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa (TVL 127 a §).

Sen sijaan alenevassa polvessa olevien sukulaisten käyttämässä asunnossa tehty työ ei oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi vanhemmat eivät voi vähentää lastensa asunnon korjauskustannuksia, jos he eivät myös samalla itse asu kyseisessä asunnossa.

Asunnon tyyppi (omakotitalo, erillistalo-, paritalo-, rivitalo- tai kerrostalohuoneisto) tai hallintatapa eivät vaikuta vähennykseen. Asunto voi olla omistus- tai vuokra-asunto. Asuminen voi perustua myös asunnon luovutuksen yhteydessä pidätettyyn asumis- tai hallintaoikeuteen. Esimerkiksi vanhemmat ovat voineet lahjoittaa asunnon lapsilleen mutta ovat säilyttäneet itsellään asumisoikeuden siihen.

Verovelvollisella tai hänen sukulaisillaan voi olla käytössään vakituisen asunnon ja varsinaisen vapaa-ajan asunnon lisäksi muukin asunto (esimerkiksi kakkosasunto tai kaupunkiasunto). Pelkästään asunnon omistaminen ei oikeuta vähennykseen. Verovelvollisen tai hänen puolisonsa tai vähennyksen ehdot täyttävän sukulaisen on pitänyt käyttää asuntoa vakituisena asuntona, niin sanottuna kakkosasuntona tai vapaa-ajan asuntona, jotta kotitalousvähennys myönnetään. Jos henkilö on pysyvässä laitoshoidossa, hänen aikaisempi asuntonsa on edelleen hänen käytössään, jos hänen irtaimistonsa on siellä.

Muualla kuin asunnossa tehty työ ei oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi muualla pidettävien juhlien järjestäminen tai muualla kuin asunnossa tapahtuva ruuan laitto tai vaatteiden huolto ei oikeuta vähennykseen. Korkeimman hallinto oikeuden ratkaisussa KHO 2001:52 muualla kuin verovelvollisen kotona suoritettua pesulapalvelua ei pidetty luonteeltaan tavanomaisena kotitaloustyönä.

4.1 Asunto ja vapaa-ajan asunto

Verovelvollisen käyttämään asuntoon tai vapaa-ajan asuntoon kuuluvat myös asunnon piha-alue ja sillä olevat asumista palvelevat rakennukset ja rakennelmat, esimerkiksi erillinen sauna, varasto, autotalli ja puuvaja.
Piha-alueella tarkoitetaan yleensä tonttia. Piha-alueena voidaan haja-asutusalueella pitää rakennusta ympäröivää enintään 10 000 neliömetrin suuruista aluetta. Tämä alue käy monesti parhaiten ilmi tätä asuntoa ympäröivästä rakennuspaikan suuruisesta alueesta. Piha-alueen ulkopuolelle jäävä yksityistie ei kuulu asuntoon.

4.2 Yhtymän tai kuolinpesän asunto

Jos asuntoa hallitaan yhtymänä tai asunto kuuluu kuolinpesään, yhtymän tai kuolinpesän osakkaina olevat luonnolliset henkilöt saavat vähentää asunnon korjaus- ja perusparannustyöstä aiheutuneet kustannukset, jos he asuvat kyseisessä asunnossa ja maksavat kustannukset itse omilla varoillaan. Myös yhtymän tai kuolinpesän omistamassa asunnossa vuokralla asuva osakas voi saada vähennyksen. Myös kotitaloustyöstä ja hoiva- tai hoitopalveluista voi tällaisessa tapauksessa saada vähennyksen.

Esimerkki 2: Kuolinpesä omistaa asunnon. Kuolinpesässä on kolme osakasta, joista kaksi käyttää asuntoa vakituisena asuntona. Osakkaat teettävät asunnossa kotitalousvähennykseen oikeuttavia korjaustöitä Kolmas osakas ei käytä asuntoa, mutta osallistuu kustannuksiin kuolinpesän osuutensa mukaisessa suhteessa. Asuntoa käyttävät kaksi osakasta saavat kotitalousvähennyksen. Kolmas osakas ei saa kotitalousvähennystä, koska ei itse käytä asuntoa.

4.3 Yhteiskäytössä oleva vapaa-ajan asunto

Vapaa-ajan asunto voi olla useampien kotitalouksien tai henkilöiden yhteiskäytössä. Jos yhteiskäytöstä esitetään selvitys, kotitalousvähennyksen saavat kaikki asuntoa käyttäneet henkilöt, jotka ovat osallistuneet kotitalousvähennykseen oikeuttaviin kustannuksiin. Vapaa-ajan asunto voi olla myös kuolinpesän omistama. Vähennys myönnetään siinä suhteessa, missä kukin on kustannuksiin osallistunut.

4.4 Asunto palvelutalossa ja asuntolassa

Palvelutaloissa ja asuntoloissa tehdään kotitaloustyön luonteista työtä sekä hoito- ja hoivatyötä osittain asukkaan hallitsemassa huoneessa ja osittain yhteisissä tiloissa. Kotitalousvähennys voidaan myöntää siltä osin kuin siihen oikeuttava tavanomainen kotitalous-, hoiva- ja hoitotyö tehdään henkilön yksityisesti hallitsemissa tiloissa.

5 Vähennystä ei saa omasta työstä

Tuloverolain 127 a §:n mukaan kotitalousvähennystä ei myönnetä verovelvollisen itse tekemästä työstä eikä työstä, jonka on tehnyt vähennystä vaativan verovelvollisen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö.

Verovelvollinen ei saa vähennystä esimerkiksi palkoista, jotka hän maksaa puolisolleen, avopuolisolleen tai kotona asuville lapsilleen. Hallituksen esityksen (HE 144/2006) mukaan vähennystä ei saa myöskään työstä, joka on ostettu verovelvollisen omalta tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan henkilön yritykseltä, jos työn tekee verovelvollinen itse tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuva henkilö. Kotitalousvähennystä ei siis saa, jos samassa taloudessa asuvat henkilöt tekevät työtä käytössään olevassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa omaksi tai toistensa hyväksi.

Jokainen samassa asunnossa asuva ei kuitenkaan välttämättä kuulu samaan talouteen. Esimerkiksi kotitalous- tai hoivatyötä säännöllisesti tarvitseva henkilö voi vuokrata osan asunnostaan perheensä ulkopuoliselle kodinhoitajalle tai hoivapalvelujen tarjoajalle, taikka tarjota tälle luontoisetuasunnon. Tällaisessa tapauksessa henkilöiden ei kuitenkaan katsota asuvan samassa taloudessa, vaikka he asuisivatkin samassa asunnossa.

Elinkeinonharjoittaja (liikkeen- tai ammatinharjoittaja) ei voi saada kotitalousvähennystä elinkeinotoimintaan liittyvästä työstä tai elinkeinotoiminnassa käyttämiensä rakennusten korjaamisesta. Vähennystä ei voi saada myöskään elinkeinonharjoittajan omasta työstä.

Elinkeinon- tai maataloudenharjoittaja voi teettää sinänsä kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työtä palveluksessaan olevalla työntekijällä, joka ei ole hänen kanssaan samassa taloudessa asuva henkilö. Elinkeinonharjoittaja joutuu tällöin tulouttamaan tätä työsuoritusta vastaavan yksityiskäyttöönoton ja maksamaan siihen mahdollisesti liittyvän arvonlisäveron. Elinkeinonharjoittaja ei saa tällaisesta työstä kotitalousvähennystä, koska yksityiskäyttöönoton tuloutus ei ole TVL 127 b §:ssä tarkoitettu kotitalousvähennyksen peruste.

Elinkeinon- tai maataloudenharjoittajalla voi sen sijaan olla oikeus saada kotitalousvähennys palkasta, jonka hän on maksanut vähennykseen oikeuttavasta työstä palveluksessaan olevalle henkilölle.

Maatalouden harjoittaja ei saa vähennystä maa- ja metsätalouteen liittyvästä työstä, kuten karjanhoidosta, viljelystä tai maatalousrakennusten korjaustöistä. Jos korjaustyöt kuitenkin kohdistuvat maatalouden harjoittajan asuinrakennuksen korjaukseen, korjaustyöt voivat oikeuttaa vähennykseen. Vähennystä ei kuitenkaan saa siltä osin kuin asuntoa käytetään esimerkiksi maatilamatkailuun.

6 Tukien vaikutus vähennykseen

Tuloverolain 127 a §:n 3 momentin mukaan kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos välittömästi samaa työsuoritusta varten on saatu omaishoidon tukea, kunnan myöntämä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteli, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua tukea tai julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) mukaista palkkatukea.

Vähennystä ei myöskään myönnetä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyön perusteella, jos asunnon korjaukseen on myönnetty valtion tai muun julkisyhteisön varoista korjausavustusta. Vähennystä myönnettäessä ei kuitenkaan oteta huomioon asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta- avustuksista annetun lain (1184/2005) mukaista pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettävää energia-avustusta.

Edellä mainittu laki 1184/2005 on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella lailla asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista (9.12.2016/1087), joka ei enää koske pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettäviä avustuksia. Uusi laki koskee valtion varoista myönnettäviä avustuksia hissien jälkiasentamiseen ja liikkumisesteiden poistamiseen asuinrakennuksissa sekä iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen.

Tuki tai palveluseteli estää kotitalousvähennyksen vain, jos sitä on maksettu juuri samaa työtä varten, jonka kustannuksista vähennystä vaaditaan. Tuet ja palvelusetelit estävät vähennyksen kokonaan, vaikka saatu avustus ei kattaisi kaikkia samasta työstä aiheutuneita kustannuksia. Esimerkiksi, jos palvelun hinta on 100 euroa ja verovelvollisen saama palveluseteli kattaa siitä 40 euroa, hän ei saa vähennystä 60 eurosta, jotka hän maksaa itse.

Tuen pitää tulla myös suoraan kotitalouden hyväksi, jotta se estäisi vähennyksen. Tuki tulee suoraan kotitalouden hyväksi silloin, kun se maksetaan kotitalousvähennystä vaativalle verovelvolliselle tai tämän perheenjäsenelle. Esimerkiksi lapset eivät saa kotitalousvähennystä vanhemmille tai isovanhemmille hankituista palveluista, jos vanhemmat tai isovanhemmat ovat itse saaneet samaa työtä varten edellä mainittuja tukia.

Tuki ei estä kotitalousvähennystä silloin, jos sitä ei makseta kotitaloudelle vaan työn tehneelle yritykselle, yrittäjälle tai yleishyödylliselle yhteisölle (esimerkiksi yleishyödylliselle yhdistykselle tai työosuuskunnalle).
Kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöhön saatuja tukia on käsitelty tarkemmin ohjeessa Kotitalousvähennys tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä. Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöhön saatuja tukia käsitellään tarkemmin ohjeessa Kotitalousvähennys asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä.

7 Vähennyksen perusteena olevat työkustannukset

Kotitalousvähennykseen oikeuttavien työkustannusten määrä riippuu siitä, palkkaako kotitalous työntekijän työsuhteeseen vai ostaako kotitalous työn ennakkoperintärekisteriin kuuluvalta yritykseltä, yrittäjältä tai yleishyödylliseltä yhteisöltä.
Luontoisetuna saatu työ ei oikeuta vähennykseen, vaikka työ olisi luonteeltaan kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työtä (KVL 35/1999).

7.1 Yritykselle tai yrittäjälle maksettu työkorvaus

Jos kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä on maksettu arvonlisävelvollista työkorvausta ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle, työkorvauksesta saa vähentää 40 %.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 2009:73 mukaan verovelvollisella oli oikeus saada kotitalousvähennys maalämpöjärjestelmän toimitukseen liittyvästä työkorvauksesta, joka sisälsi palkkakustannukset, toimittajan kiinteitä ja muuttuvia kustannuksia sekä porauksessa käytettävistä laitteista aiheutuvia kustannuksia. Ratkaisun perusteella kotitalousvähennyksen voi siis saada työkorvauksesta, joka sisältää myös koneen osuuden.

Tavaroista ja matkakuluista (esimerkiksi kilometrikorvaukset ja päivärahat) ei saa vähennystä. Matka-ajasta veloitetusta korvauksesta ei myöskään saa kotitalousvähennystä, koska kyse ei ole korvausta verovelvollisen asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä.

7.2 Yleishyödyllisen yhdistyksen tekemä kotitaloustyö

Yleishyödylliselle yhteisölle tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoitotyöstä maksettu korvaus oikeuttaa vähennykseen, vaikka yhteisöä ei olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä se harjoittaisi tuloveronalaista toimintaa. Verovelvollinen voi tässäkin tapauksessa vähentää maksamastaan arvonlisäverollisesta työkorvauksesta 40 %.
Sen sijaan asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöstä yleishyödyllisille yhteisöille maksetun työn kustannukset eivät oikeuta vähennykseen, jos yleishyödyllistä yhteisöä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä se harjoita kyseisen työn osalta tuloveronalaista toimintaa.

7.3 Välitetty työ

Työsuorituksen välittäjälle maksettu välityspalkkio ei oikeuta kotitalousvähennykseen, koska välityspalkkio ei ole korvaus tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöstä eikä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöstä. Työsuorituksen välitys ei myöskään tapahdu kotona tai vapaa-ajan asunnossa.

Välittäjälle maksetusta työkorvauksesta voi saada kotitalousvähennyksen vain, jos verovelvollinen tekee ennakkoperintärekisteriin merkityn välittäjän kanssa sopimuksen työn tekemisestä ja välittäjä teettää kyseisen työn alihankintana toisella yrityksellä. Vähennyksen edellytyksenä on, että:

• sopimus on tehty nimenomaan kotitalouden ja välittäjän kesken
• välittäjä on vastuussa työn lopputuloksesta kotitaloudelle
• kotitalous maksaa korvauksen työstä välittäjälle ja
• myös työn alihankkijana suorittava yritys tai yrittäjä on merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Välittäjän on eriteltävä laskulle, mikä osuus maksusta on välityspalkkiota ja mikä korvausta verovelvollisen asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä. Välityksestä maksettu osuus ei oikeuta kotitalousvähennykseen. Välittäjälle maksetusta palkkiosta ei voi saada kotitalousvähennystä myöskään tilanteessa, jossa sopimus työn tekemisestä on tehty verovelvollisen ja työn tekevän yrityksen välillä ja välittäjälle maksetaan erillinen välityspalkkio.

Esimerkki 3: Ennakkoperintärekisteriin merkitty välittäjäyritys välittää siivouspalveluja. Verovelvollinen tekee välittäjäyrityksen kanssa sopimuksen siivouspalveluista. Välittäjä laskuttaa verovelvolliselta siivoustyöstä kokonaisuudessaan 1 200 euroa, josta välityspalkkion osuus on 200 euroa ja siivoustyön osuus 1 000 euroa. Kotitalousvähennys voidaan myöntää siivoustyön osuudesta eli 1 000 eurosta. Välityspalkkion osuus 200 euroa on vähennyskelvoton.

Esimerkki 4: Verovelvollinen saa yhteyden ennakkoperintärekisteriin merkittyyn rakennusliikkeeseen välittäjäyrityksen kautta ja tekee rakennusliikkeen kanssa sopimuksen. Verovelvollinen maksaa välityspalkkion välittäjäyritykselle. Verovelvollinen ei saa välityspalkkiosta kotitalousvähennystä. Rakennusliikkeen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella maksetusta työn osuudesta voi saada kotitalousvähennyksen.

Jos verovelvollinen palkkaa välittäjän välityksellä työntekijän, voi tämän tekemästä työstä saada kotitalousvähennyksen, jos vähennyksen yleiset edellytykset täyttyvät. Tällöin verovelvollisen on myös suoritettava kaikki palkan sivukulut, koska kyseessä on työsuhde (katso seuraava kohta 7.4).

7.4 Palkka ja palkan sivukulut

Palkalla tarkoitetaan kaiken laatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- ja virkasuhteessa. Palkattu työntekijä voi olla Suomessa yleisesti tai rajoitetusti verovelvollinen. Yleisesti verovelvollisia ovat Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt. Rajoitetusti verovelvollisia Suomessa ovat täällä enintään kuuden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti oleskelevat henkilöt.

Kotitalousvähennys on 15 % palkasta. Kotitalousvähennyksen perusteena olevaan palkkaan lasketaan työntekijälle maksetun rahapalkan lisäksi mm. työntekijälle annetut luontoisedut ja muut etuudet. Lisäksi voidaan vähentää palkkaan liittyvät ja kotitalouden maksettaviksi jäävät palkan sivukulut. Sivukuluja ovat työnantajan sairausvakuutusmaksu, pakolliset työeläkemaksut, tapaturmavakuutusmaksut, työttömyysvakuutus-maksut ja ryhmähenkivakuutusmaksut. Vähennykseen ei siis oikeuta palkansaajan osuus työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksusta, koska ne jäävät työntekijän maksettaviksi. Palkan maksamisesta aiheutuneita palvelumaksuja ei voi vähentää.

Kotitalousvähennystä ei saa työntekijälle maksettavista verovapaista työmatkakustannusten korvauksista kuten päivärahasta, kilometrikorvauksesta, ateriakorvauksesta tai yömatkarahasta. Vähennykseen eivät oikeuta myöskään työntekijälle maksetut työstä välittömästi aiheutuneet kustannusten korvaukset, kuten esimerkiksi työvälineistä aiheutuneet menot.

Kotitalousvähennyksen voi saada myös ulkomailta Suomeen tulevan au pair työntekijän palkasta ja mahdollisesti maksettavista palkan sivukuluista. Au pairin kotitaloudelta saama taskuraha on myös veronalaista palkkatuloa. Au pair työntekijän palkkaa ovat myös hänen saamansa luontoisedut ja etuudet (esimerkiksi täysihoitoetu, puhelinetu ja bussilippu).

Kotitalouden palkan maksuun liittyviä työnantajavelvoitteita käsitellään Verohallinnon ohjeissa Kun palkkaat työntekijän tai ostat palvelua – kotitalouden velvollisuudet työnantajana ja Kotitalous työn teettäjänä.

7.5 Ulkomailla maksettu palkka

Kotitalousvähennys voidaan myöntää maksetun palkan perusteella myös silloin, kun työ on tehty ulkomailla olevassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa, jos kotitalousvähennyksen muut edellytykset täyttyvät.

Vähentää saa myös ne ulkomailla maksetut, työnantajan maksettavaksi jäävät palkan sivukulut, jotka vastaavat Suomen työnantajan sairausvakuutusmaksua, pakollista työeläkemaksua, tapaturmavakuutusmaksua, työttömyysvakuutusmaksua ja ryhmähenkivakuutusmaksua. Palkan sivukulut saa vähentää niiden määrästä riippumatta.

7.6 Työkorvaus rajoitetusti verovelvolliselle yritykselle tai yrittäjälle Suomessa tehdystä työstä

Kotitalousvähennyksen yhtenä edellytyksenä on TVL 127 b § 2 kohdan mukaan, että vähennykseen oikeuttava työ on maksettu ennakkoperintärekisteriin merkitylle yrittäjälle tai yritykselle. Jos työkorvaus maksetaan rajoitetusti verovelvolliselle yritykselle tai yrittäjälle, työkorvauksen perusteella voi saada kotitalousvähennyksen vain, jos kyseinen yritys tai yrittäjä on merkitty Suomen ennakkoperintärekisteriin.

Ulkomaalaisten yritysten ja yrittäjien pääsy Suomen ennakkoperintärekisteriin tuli mahdolliseksi vuoden 2007 alussa. Ennakkoperintälain (EPL) 25 §:n mukaan rajoitetusti verovelvollinen voidaan merkitä Suomen ennakkoperintärekisteriin, jos hänen kotipaikkansa on valtiossa, jonka kanssa Suomella on kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, vaikka hänellä ei olisi kiinteää toimipaikkaa Suomessa.

Ulkomaiselle yritykselle Suomessa tehdystä maksetusta työkorvauksesta ei saa kotitalousvähennystä, jos ulkomainen yritys ei ole ennakkoperintärekisterissä Suomessa (KHO 2012:132).

7.7 Työkorvaus Euroopan talousalueella suoritetusta työstä

Kotitalousvähennyksen saa myös silloin, kun työ on tehty muussa Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa. Vähennyksen saa työkorvauksesta, joka on maksettu vähennykseen oikeuttavasta työstä yrittäjälle, yritykselle ja yleishyödylliselle yhteisölle. Vähennyksen vaatimista verotuksessa käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa 13.5.

7.8 Kotitalouksien työnantajarinki

Kotitaloudet voivat palkata yhteisen siivoojan, lastenhoitajan tai muun työntekijän. Usein näissä tapauksissa yksi henkilö hoitaa ennakonpidätyksen toimittamisen, ennakonpidätyksen ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisen Verohallinnon tilille sekä muut työnantajavelvoitteet. Vastuuhenkilö käyttää asioinnissa yleensä omaa henkilötunnustaan.

Kukin työnantajarinkiin osallistuva kotitalous saa vähennyksen sen mukaan, mikä on kotitalouden suhteellinen osuus työntekijälle maksetusta palkasta. Työnantajaringille voidaan antaa myös Y-tunnus. Tällöin rinki toimii kuten ennakkoperintälaissa tarkoitettu yhteisvastuullinen työnantaja.

Kotitalouden palkan maksuun liittyviä työnantajavelvoitteita käsitellään Verohallinnon ohjeissa Kun palkkaat työntekijän tai ostat palvelua – kotitalouden velvollisuudet työnantajana ja Kotitalous työn teettäjänä

7.9 Laskutuspalveluyritykset ja muut vastaavat palveluntarjoajat

Laskutuspalveluyritykset toimivat erilaisilla toimintamalleilla. Eri palveluntarjoajien toimintaa ja kotitalouden oikeutta kotitalousvähennykseen on tästä syystä arvioitava tapauskohtaisesti. Sinänsä palveluntarjoajan käyttö ja työn laskuttaminen sen kautta tai nimissä ei ole este kotitalousvähennykselle.

Tyypillisesti laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja sopivat muodollisesta työsuhteesta, jolloin laskutuspalveluyritys välittää asiakkaan maksaman korvauksen työn suorittajalle palkkana. Työn suorittaja ja laskutuspalveluyritys voivat tehdä myös laskutussopimuksen, jonka perusteella laskutuspalveluyritys välittää asiakkaan maksaman korvauksen työn suorittajalle työkorvauksena.

Vähennyksen saa, jos kotitalousvähennyksen myöntämisen yleiset edellytykset täyttyvät. Työn on oltava kotitalousvähennykseen oikeuttavaa ja palkkaa maksavan palveluntarjoajan ja vastaavasti työkorvausta saavan työn suorittajan on oltava ennakkoperintärekisterissä. Myös laskutuspalveluyritystä käytettäessä vähennyksen saa ainoastaan laskulle merkitystä työn osuudesta. Vähennystä ei saa muista kustannuksista, kuten palveluntarjoajan palkkiosta tai työn suorittajan matkakustannuksista.
Laskutuspalveluyrityksistä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä.

8 Vähennyksen enimmäismäärä ja vähentämisvuosi

8.1 Vähennyksen enimmäismäärä

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2 250 euroa vuodessa. Vähennyksen omavastuu on 100 euroa vuodessa henkilöä kohden. Vähennyksen enimmäismäärä ja omavastuu ovat samat riippumatta siitä, ostetaanko vähennykseen oikeuttava palvelu yritykseltä tai yrittäjältä, vai palkataanko työhön työsuhteinen työntekijä.

Omavastuu lasketaan vähennettävästä määrästä. Jos työn osuus yritykselle maksetussa laskussa on esimerkiksi 4 000 euroa, vähennyksen määrä ennen omavastuuta on 1 600 euroa (4 000 euroa x 40 %). Tästä vähennetään omavastuu 100 euroa, jolloin kotitalousvähennys on 1 500 euroa.

Omavastuuosuus vaikuttaa siten, että vähennystä voi saada vasta, kun yritykselle tai yrittäjälle maksetun vähennykseen oikeuttavan työn osuus ylittää 250 euroa (250 euroa x 40 % = 100 euron omavastuu). Täyden kotitalousvähennyksen eli 2 250 euroon saa, jos työkorvaus ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle on 5 875 euroa (5 875 x 40 % - 100 = 2 250 euroa).

Vastaavasti työsuhteessa maksetun palkan on oltava noin 333,33 euroa (333,33 euroa x 15 % (palkan vähennyskelpoinen osuus) + 333,33 euroa x 15 % (arvioidut palkan sivukulut) = 100 euron omavastuu), ennen kuin vähennystä alkaa saada. Jos työn tekee palkattu henkilö ja palkan sivukulut ovat 15 %, täyden 2 250 euron vähennyksen saa noin 7 833,33 euron suuruisella palkalla (15 % x 7 833,33 + 15 % x 7 833,33 – 100 = 2 250,00 euroa).

8.2 Vähentämisvuosi

Kotitalousvähennys ja omavastuu ovat kalenterivuosikohtaisia. Jos työ on jo tehty, vähennys myönnetään palkan, palkan sivukulujen tai työkorvauksen maksuvuonna. Jos palkka ja sivukulut jo tehdystä työstä maksetaan eri vuonna (esimerkiksi joulukuussa tehdyn työn palkka maksetaan tammikuussa), vähennyksen voi tehdä vasta maksuvuonna. Ennakkomaksuja käsitellään jäljempänä kohdassa 8.3.

Jos vähennykseen oikeuttavan suorituksen maksuaikataulua järjestellään keinotekoisesti kotitalousvähennyksen saamiseksi useina peräkkäisinä vuosina, voidaan asiaan puuttua veron kiertämistä koskevan säännöksen nojalla (verotusmenettelystä annettu laki 28 §). Tällaisena järjestelynä pidetään esimerkiksi sitä, että työn suorittajan normaaleista maksuehdoista poiketaan olennaisesti siitä syystä, että kotitalousvähennykseen oikeuttavat työkustannukset saadaan jaettua eri kalenterivuosille. Tällöin verotuksessa menetellään kuin olisi käytetty oikeaa muotoa ja vähennyksen saa vain yhdeltä vuodelta.

Esimerkki 5: Puutarha-alan yritys myöntää laskuilleen normaalisti 14 päivän maksuajan työn suorittamisesta. Verovelvollinen on tehnyt puutarha-alan yrityksen kanssa sopimuksen puutarhan uudistamistyöstä alkuvuonna 2019. Sopimuksen mukaisesti työ on tehty keväällä 2019. Työ laskutetaan sopimuksen mukaan kahdessa erässä. Sopimuksessa on todettu, että työn osuudesta kotitalousvähennykseen oikeuttava ylijäävä osa laskutetaan vasta tammikuussa 2020.

Verovelvollinen on maksanut ensimmäisen laskun 4.200 euroa toukokuussa 2019. Vuoden 2019 verotuksissa verovelvolliselle ja hänen puolisolleen myönnetään laskun työn osuuden perusteella kotitalousvähennys täysimääräisesti puoliksi kummallekin. Toinen lasku 2.800 euroa on päivätty 31.12.2019 ja sen eräpäivä on 14.1.2020. Verovelvollinen maksaa laskun sen eräpäivänä. Kotitalousvähennystä ei myönnetä vuoden 2020 puolella maksetun laskun perusteella.

8.3 Rahoitus- ja osamaksusopimus, lahjakortti ja ennakkomaksut

Kotitalousvähennykseen oikeuttava työ voidaan ostaa yritykseltä samalla, kun ostetaan esimerkiksi keittiö- tai kylpyhuonekalusteita. Jos työ maksetaan osamaksulla, osamaksusopimuksen maksuerän maksuvuosi ratkaisee työkustannusten vähennysvuoden.

Kalusteiden ja asennustyön rahoitus voidaan siirtää rahoitussopimuksella rahoitusyhtiölle. Rahoitussopimus voidaan rinnastaa lainan ottoon. Työkustannusten vähentämisvuodeksi katsotaan se vuosi, jonka aikana rahoitussopimus solmitaan. Jos työ kuitenkin aloitetaan vasta rahoitussopimuksen solmimisvuoden jälkeen, vähennyksen saa vasta sinä vuonna, jona työ on aloitettu. Koska kotitalousvähennyksen saa vain työn osuudesta, on rahoitussopimuksessa eriteltävä työn osuus.

Esimerkki 6: Verovelvollinen tekee urakoitsijan kanssa 1 000 euron suuruisen rahoitussopimuksen 2019. Kotitalousvähennykseen oikeuttavat työt aloitetaan vasta maaliskuussa 2020. Koska työ on aloitettu vasta vuonna 2020, myönnetään kotitalousvähennys vuoden 2020 verotuksessa.

Jos verovelvollinen on saanut lahjana lahjakortin ja hän maksaa sillä kotitalousvähennykseen oikeuttavan työn kustannuksia, hän saa vähennyksen vasta maksaessaan työn. Kotitalousvähennystä ei siis saa vielä silloin, kun verovelvollinen saa lahjakortin. Kotitalousvähennyksen vähentämisvuosi määräytyy näissä tilanteissa samalla tavalla kuin rahoitussopimustilanteissa.

Jos verovelvollinen maksaa ennakkoon kotitalousvähennyskelpoisia kustannuksia, on niiden maksuvuosi lähtökohtaisesti myös niiden vähentämisvuosi. Jos työ kuitenkin aloitetaan vasta ennakon maksuvuoden jälkeen, vähennyksen saa vasta sinä vuonna, jona työ on aloitettu. Jos ennakkoon maksettua suoritusta jostakin syystä palautetaan, palautetusta määrästä ei saa kotitalousvähennystä.

Esimerkki 7: Verovelvollinen maksaa ennakkoon vuoden 2019 lokakuussa remontin työn osuudesta 1 000 euroa. Työt aloitetaan vasta vuonna 2020. Verovelvollinen saa kotitalousvähennyksen verovuoden 2020 verotuksessa.

9 Vähennyksen tekeminen verosta

Kotitalousvähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista samassa suhteessa, kun veroja tulisi maksettavaksi. Ansiotulojen verosta vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä.

Jos vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, ylittävä osa vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Sairausvakuutuksen päivärahamaksusta vähennystä ei voi tehdä.

Jos verovelvollisen verot eivät riitä kotitalousvähennyksen tekemiseen tai vähennystä ei muusta syystä voi tehdä, kustannuksia ei voi vähentää tulevien vuosien verotuksessa.

10 Kotitalousvähennys avio- ja avopuolisoilla, lapsilla sekä yhtymän osakkailla

10.1 Yleistä kustannusten vähentämisestä

Tuloverolain mukaan verovelvollinen voi saada kotitalousvähennyksen vain vähennykseen oikeuttavan työn tekijälle maksamiensa palkkojen (sivukuluineen) perusteella ja ennakkoperintärekisteriin merkitylle työn suorittajalle maksamiensa työkustannusten perusteella (TVL 127a § ja 127b §). Lähtökohtana on siten, että vähennystä vaativan verovelvollisen on oltava itse maksanut vähennyksen perusteena olevat työkustannukset suoraan työn tekijälle.

Käytännössä toimitaan usein siten, että esimerkiksi toinen puolisoista tai joku yhtymän taikka kuolinpesän osakkaista maksaa työkustannukset omalta tililtään työn tekijälle ja kerää tarvittavan osan maksuun tarvittavista varoista puolisolta tai muilta osakkailta joko etu- tai jälkikäteen. Seuraavissa kohdissa on käsitelty tarkemmin kustannusten maksamista ja vähennysoikeutta näissä tilanteissa.

10.2 Puolisoiden oikeus vähennykseen

Tuloverolain 7 §:n mukaan puolisoilla tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat solmineet avioliiton ennen verovuoden päättymistä. Tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös rekisteröidyssä parisuhteessa eläviin henkilöihin.

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on henkilökohtainen. Puolisoista kumpikin voi saada täyden vähennyksen, jos molemmilla on riittävästi vähennyskelpoisia kustannuksia. Puolisoiden kohdalla ei ole merkitystä sillä, kumpi vähennyskelpoiset kustannukset on maksanut. Vähennys myönnetään siltä osin, kuin vähennettävä osa kustannuksista kummankin osalta ylittää 100 euron omavastuuosuuden.

Tuloverolain 127 c §:n mukaan vähennys myönnetään puolisoille siten kuin he ovat vaatineet vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä. Vähennystä ei voi siirtää puolisolta toiselle enää verotuksen päättymisen jälkeen. Jos kumpikin puoliso vaatii vähennystä samojen kustannusten perusteella, vähennys myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka valtion tulovero on verosta tehtävien vähennysten jälkeen suurempi.

Jos vähennystä vaatineen puolison verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen, tai jos vähennys ylittää säädetyn enimmäismäärän, Verohallinto vähentää vähentämättä jääneen määrän toisen puolison veroista. Vähennys tehdään samalla tavalla kuin se olisi tehty, jos puoliso olisi itse vaatinut vähennystä. Kotitalousvähennystä koskevan hallituksen esityksen (HE 140/2000) perustelujen mukaan tarkoituksena on, että vähennys ei missään tapauksessa jäisi pienemmäksi verrattuna siihen, jos toinen puoliso olisi sitä vaatinut.

Esimerkki 8: Puolisot A ja B vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kumpikin on esittänyt selvityksen vähennyksen perusteena olevista kustannuksista. A:n verotuksessa vähennettävät kustannukset ovat 3 100 euroa (= 8 000 euroa x 40 % - 100 euroa) ja B:n 2 700 (= 7 000 euroa x 40 % - 100 euroa). A:n verot ovat 20 000 euroa ja B:n 15 000 euroa. A ja B saavat kumpikin täyden 2 250 euron vähennyksen.

Esimerkki 9: Puolisot C ja D vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kummallakin on veroja 15 000 euroa. C:n verotuksessa vähennettävät kustannukset ovat 2 500 euroa (= 6 500 euroa x 40 % - 100 euroa) ja D:n 700 euroa (=2 000 x 40 % - 100 euroa). C:lle myönnetään suurin mahdollinen vähennys, 2 250 euroa. Koska enimmäismäärä ylittyi, ylimenevä määrä 250 euroa (= 2 500 euroa - 2 250 euroa) vähennetään D:n verotuksessa viran puolesta. D:n saama vähennys on siten yhteensä 950 euroa (= 700 euroa + 250 euroa).

Esimerkki 10: Puoliso G:n verot ovat 10 000 euroa. Puoliso E:llä ei ole lainkaan veroja, mutta hän on vaatinut kotitalousvähennystä ja esittänyt vähennettäviä kustannuksia 700 euroa (= 2 000 euroa x 40 % - 100 euroa). G on esittänyt vähennettäviä kustannuksia 1 300 euroa (= 3 500 euroa x 40 % - 100 euroa). E:n verotuksessa vähentämättä jäänyt määrä 700 euroa vähennetään G:n veroista. G saa vähentää yhteensä 2 000 euroa.

Esimerkki 11: Puolisoilla H ja J on kotitalousvähennykseen oikeuttavia kustannuksia yhteensä 4 000 euroa. He haluavat jakaa vähennyksen puoliksi. Kummankin vähennys on 700 euroa (= 2 000 euroa x 40 % - 100 euroa), koska omavastuu vähennetään kummaltakin puolisolta. Jos vain toinen puolisoista olisi vaatinut vähennystä 4 000 euron kustannusten perusteella, kokonaisvähennys olisi ollut 1 500 euroa, koska omavastuu olisi laskettu vain kerran.

Puolisoita koskevia säännöksiä ei sovelleta aviopuolisoihin, jotka ovat yhteiselämänsä lopettaakseen joko asuneet koko verovuoden erillään tai muuttaneet verovuoden aikana pysyvästi erilleen. Säännöksiä ei sovelleta myöskään aviopuolisoihin, jos molemmat eivät ole Suomessa yleisesti verovelvollisia.

10.3 Avopuolison ja lapsen oikeus vähennykseen

Avopuoliso voi saada kotitalousvähennyksen, vaikka hänellä ei olisi omistusoikeutta käyttämäänsä asuntoon tai vapaa-ajan asuntoon. Hän voi saada vähennyksen, jos hän on teettänyt käyttämässään asunnossa kotitalousvähennykseen oikeuttavia töitä.

Vähennyksen siirtäminen toiselle avopuolisolle (katso edellä kohta 10.2) koskee kuitenkin vain henkilöitä, joita pidetään verotuksessa puolisoina. Verotuksessa puolisoina pidetään myös avoliitossa olevia, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Myös kotona asuva lapsi voi saada kotitalousvähennyksen, jos hänellä on tuloja, joilla hän on osallistunut vähennettävien kustannusten maksuun. Jotta vähennys voidaan myöntää, vähennystä vaativan lapsen on pystyttävä osoittamaan, että hän on itse maksanut vähennykseen oikeuttavia kustannuksia. Selvyyden vuoksi on suositeltavaa, että laskussa on kaikkien laskun maksajien nimet tai jokaiselle osoitetaan oma lasku omasta osuudesta, jos maksajia on useampi kuin yksi.

Kotitalousvähennystä ei voi saada sillä perusteella, että oma osuus työkustannuksista maksetaan välillisesti esimerkiksi maksamalla muita toisen maksettavaksi kuuluvia asumiseen liittyviä kustannuksia (esimerkiksi osan asunnon vastikkeesta) tai tekemällä toiselle työsuorituksia.

Esimerkki 12: Avopuoliso A omistaa puolisoiden käytössä olevan asuinhuoneiston. Avopuolisot ovat sopineet, että A ja B maksavat puoliksi asunnon hoitovastikkeen. Avopuolisot tekevät asunnossa pintaremonttia, jonka kustannukset A maksaa työn tehneelle yritykselle. A ja B ovat sopineet remontin rahoituksesta siten, että B kuittaa oman osuutensa remontista maksamalla A:n osuuden hoitovastikkeesta kuuden kuukauden ajalta. Avopuoliso B ei voi saada kotitalousvähennystä tällä tavalla välillisesti maksamistaan remonttikustannuksista.

10.4 Yhtymän tai kuolinpesän osakkaan vähennysoikeus

Yhtymän tai kuolinpesän osakas voi saada kotitalousvähennyksen yhtymänä hallitussa tai kuolinpesään kuuluvassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdyn työn kustannusten perusteella. Asunnossa tehdyn työn kustannusten perusteella vähennyksen saa vain osakas, joka asuu kyseisessä asunnossa.

Vähennys voidaan saada vain, jos osakas maksaa kustannukset omilla varoillaan. Esimerkiksi kuolinpesän osakas ei voi saada vähennystä kuolinpesän varoista maksettujen työkustannusten perusteella. Selvyyden vuoksi on suositeltavaa, että laskussa on jokaisen laskun maksajien nimet tai jokaiselle osoitetaan oma lasku omasta osuudesta, jos maksajia on useampi kuin yksi.

Vähennystä ei voi saada sillä perusteella, että asuntoa käyttävä yhtymän tai kuolinpesän osakas maksaa oman osuutensa työkustannuksista välillisesti esimerkiksi maksamalla toisille osakkaille muita näiden maksettavaksi kuuluvia asumiseen liittyviä kustannuksia (esimerkiksi osan asunnon vastikkeesta tai kiinteistön hoitomenoja) tai tekemällä toiselle työsuorituksia.

Kotitalousvähennystä ei voi saada myöskään sillä perusteella, että myöhemmin esimerkiksi vasta yhtymää purettaessa tai kuolinpesää jaettaessa vähennykseen oikeuttavia toteutuneita työkustannuksia kuitataan jollekin osakkaalle kuuluvasta osuudesta.

Esimerkki 13: Kuolinpesän tililtä on maksettu työn suorittaneelle yritykselle kuolinpesän osakkaiden käytössä olevalla vapaa-ajan kiinteistöllä tehdyistä pihatöistä. Kuolinpesän osakas A ei ollut osallistunut työkustannusten maksamiseen siirtämällä osuuttaan vastaavan summan kuolinpesän tilille. Hänen osuutensa kyseisistä kustannuksista oli otettu huomioon vasta perinnönjaossa vähentämällä se A:lle maksettavasta osuudesta. A:lla ei ole oikeutta kotitalousvähennykseen häneltä perinnönjaon yhteydessä tapahtuneen kulujen kuittauksen perusteella.

11 Vakuutusyhtiön maksaman korvauksen vaikutus

Verovelvollinen on voinut saada vakuutusyhtiöltä korvausta työhön, jonka perusteella hän vaatii kotitalousvähennystä. Tyypillisimpiä tällaisia tapauksia lienevät vesivahingon, tulipalon tai muun vastaavan vahingon korjaustyöt sekä niiden korjaamiseen saadut vakuutuskorvaukset.

Kotitalousvähennystä koskevan TVL 127 b §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää itse maksamansa kustannukset. Kotitalousvähennystä ei siten saa siitä osuudesta, jonka vakuutusyhtiö on korvannut (katso myös KHO 2008:55).

12 Vähennyksen vaikutus omaisuuden hankintamenoon ja tulonhankkimiskustannuksiin

12.1 Kotitalousvähennys ja asunnon hankintamenon määrittäminen

Kotitalousvähennys on erityisvähennys, jonka käyttäminen ei vaikuta omaisuuden hankintamenon määrittämiseen.

Verovelvollinen on voinut saada kotitalousvähennyksen käyttämänsä ja omistamansa asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä. Jos asunnon luovutus ei ole verovapaa, verovelvollinen saa vähentää luovutushinnasta asunnon hankintamenoon luettavat menot. Hankintamenoon luetaan yleisten periaatteiden mukaan menot asunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä, vaikka samojen menojen perusteella olisi jo myönnetty kotitalousvähennys.

Verovelvollinen on voinut saada kotitalousvähennyksen myös sellaisen asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä, joka on ollut hänen TVL 127 a §:n 5 momentissa mainittujen sukulaistensa käyttämä ja omistama. Tällaisia kunnossapito- ja perusparannusmenoja ei voi vähentää luovutusvoittoa laskettaessa.

12.2 Vuokratulosta vähennettävät kustannukset

Verovelvollinen ei voi saada kotitalousvähennystä omistamansa sijoitusasunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä, koska tällainen asunto ei ole omassa käytössä. Vuokranantaja saa vähentää asuntoon kohdistuvat korjauskulut vuokratulon tulonhankkimiskuluina, jos vuokrausta voidaan pitää tulonhankkimistoimintana. Vuokrausta ei pidetä tulonhankkimistoimintana esimerkiksi silloin, kun asunto on vuokrattu lähisukulaiselle pelkkää yhtiövastiketta vastaan.

Asunto on voitu vuokrata käyvästä vuokrasta sellaiselle sukulaiselle, jonka asunnossa tehdystä työstä aiheutuneet kustannukset saa muutoin vähentää kotitalousvähennyksenä. Asuntoon kohdistuvat korjauskustannukset saa silloin kotitalousvähennyksestä huolimatta vähentää myös vuokratulosta.

Jos asunto on sekä omassa käytössä että vuokrattuna, kunnossapito- ja perusparannustöiden kustannukset pitää jakaa oman käytön osuuteen ja vuokrattuun osuuteen. Oman käytön osuudesta voi saada kotitalousvähennyksen ja vuokratun osuuden kuluista ei. Vuokrattuun osuuteen kohdistuvat kulut voi vaatia vähennettäväksi vuokratuloista. Omassa käytössä olevaan osaan kohdistuvia kustannuksia ei voida vähentää vuokratuloista, vaikka kotitalousvähennyksen enimmäismäärä ylittyisi.

Esimerkki 14: Asuinhuoneistosta on vuokrattu yksi huone alivuokrasopimuksella. Muu osa huoneistosta on omassa käytössä. Jos koko huoneiston lattiamateriaali uusitaan, vuokrattua huonetta koskeva osuus kustannuksista kohdistuu vuokratuloon. Tästä osuudesta ei voi saada kotitalousvähennystä. Omassa käytössä olevaan huoneiston osaan kohdistuvista kustannuksista voi saada kotitalousvähennyksen.

Jos edellä olevan esimerkissä olisi uusittu vain vuokratun tilan lattiamateriaali, kotitalousvähennystä ei myönnettäisi, koska tila ei ole omassa käytössä.

Esimerkki 15: Loma-osakehuoneistoa vuokrataan satunnaisesti siten, että se on osan aikaa tyhjänä ja osan omassa käytössä. Huoneisto on esimerkiksi 4 viikkoa vuokralla, tyhjänä 40 viikkoa ja omassa käytössä 8 viikkoa. Tällöin voidaan vuokratuloista vähentää mahdollisista korjauskuluista vuokrausaikaan kohdistuva 4/52 osaa. Kuluista omaan käyttöön kohdistuu 48/52 osaa ja niistä voi saada kotitalousvähennyksen muiden vähennyksen edellytysten täyttyessä. Jos huoneisto olisi seuraavana vuonna vuokralla 6 viikkoa, tyhjänä 34 viikkoa ja 12 viikkoa omassa käytössä, voisi kyseisenä vuonna kotitalousvähennyksen saada korjauskulujen 46/52 oman käytön osuudesta vähennyksen edellytysten muutoin täyttyessä.

Jos omistaja teettää vuokrauskäytössä olleessa asunnossa vuosikorjauksia ennen asunnon ottamista omaan käyttöön, on arvioitava tapauskohtaisesti, vaikuttaako käyttötarkoituksen muutos kotitalousvähennyksen myöntämiseen. Vuosikorjausmenot ovat vähennyskelpoisia vuokratulosta siltä osin kuin korjaukset johtuvat vuokrauksesta. Jos verovelvollinen vähentää vuosikorjausmenoja päättyneeseen vuokraustoimintaan kohdistuvina menoina, niiden perusteella ei ole mahdollista saada myös kotitalousvähennystä.

Verovelvollinen voi saada kotitalousvähennyksen vain käyttämässään asunnossa tehdyn työn kustannusten perusteella. Kotitalousvähennystä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 140/2000) todetaan, että ”asunnon olisi oltava verovelvollisen omassa käytössä. Työt verovelvollisen muissa omistusasunnoissa, joista yleensä kertyy pääomatuloa, eivät ole kotitaloustyötä eivätkä oikeuttaisi vähennykseen”.

Huoneisto ei ole hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla verovelvollisen käytössä vuokrausaikana, joten siksi siihen kohdistettujen vuosikorjauskustannusten perusteella ei voi saada lisäksi kotitalousvähennystä. Vuokratulosta vähennyskelpoisista kuluista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vuokratulojen verotus.

Siltä osin kuin verovelvollinen ei vähennä vuosikorjausmenoja vuokraustoiminnan menoina, hän voi saada niihin sisältyvien työkustannusten perusteella kotitalousvähennyksen.

Asunnon peruskorjauskustannuksista vuokrakäytön jälkeen voi saada kokonaisuudessaan kotitalousvähennyksen, jos sen edellytykset muutoin täyttyvät.

Jos aikaisemmin omassa käytössä olleeseen huoneistoon tehdään perusparannus ennen sen vuokralle antamista, katsotaan perusparannuskustannusten kohdistuvan kokonaan vuokrauskäyttöön, eikä niistä voi saada kotitalousvähennystä. Sen sijaan vuosikorjauskustannuksia voidaan tällaisessa tilanteessa käsitellä samalla tavalla kuin otettaessa asunto vuokrakäytön jälkeen omaan käyttöön.

12.3 Pääomatulojen hankkimiseen liittyvät kustannukset

Kotitalousvähennys voidaan myöntää esimerkiksi verovelvollisen pihapuun kaatotyön kustannuksista, jos puu on kaadettu omakotitalon piha-alueelta. Jos pihapuunsa kaadattanut henkilö myy puun, saa hän vähentää pihapuun kaatamistyön kustannukset myös tulonhankkimiskuluina puun myynnistä saamistaan pääomatuloista.

13 Kotitalousvähennyksen vaatiminen verotuksessa

Verovelvollisen on vaadittava kotitalousvähennystä OmaVerossa tai erillisellä kotitalousvähennyslomakkeella (14A, 14B, tai 14C). Vähennys tehdään kyseisen verovuoden lopullisen verotuksen toimittamisen yhteydessä. Kotitalousvähennys voidaan kuitenkin ottaa huomioon jo ennakkoperinnässä, jos verovelvollinen sitä vaatii.

Kotitalousvähennyksen ilmoittamista verotukseen käsitellään Verohallinnon ohjeessa Näin ilmoitat kotitalousvähennyksen.

13.1 Kotitalousvähennyksen huomioon ottaminen ennakkoperinnässä

Kotitalousvähennys otetaan asiakkaan vaatimuksesta huomioon ennakkoperinnässä ennakonpidätysprosentissa tai ennakkoverojen määrässä, jos työ on tehty ja vähennykseen oikeuttava palkka tai työkorvaus on jo maksettu. Myös ETA-alueella suoritettu työ otetaan huomioon ennakkoperinnässä vähennyksen edellytysten täyttyessä.

Jos työ perustuu toistaiseksi voimassaolevaan sopimukseen, esimerkiksi pitempiaikaiseen siivoussopimukseen, kotitalousvähennys voidaan huomioida ennakkoperinnässä koko vuodelle jo alkuvuodesta, vaikka osa työstä ja maksuista hoidetaan myöhemmin vuoden aikana.

Verovelvollisen pyytämän ennakonpidätysprosentin muuttamisen perusteella ei saa verotuksessa luottamuksensuojaa. Luottamuksensuojaa myönnetään ainoastaan tulkinnanvaraisissa ja epäselvissä asioissa, joissa on toimittu viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti. Ennakonpidätysprosentin muuttaminen kotitalousvähennyksen perusteella ei ole kannanotto, joka sitoo veroviranomaista lopullisessa verotuksessa (KHO 2012:21).

Vaikka kotitalousvähennykseen oikeuttavat kustannukset olisi otettu vähennyksenä huomioon jo ennakkoperinnässä, on vähennystä vaativan joka tapauksessa veroilmoituksessa ilmoitettava, mikä on kyseisenä vuonna toteutuneiden työkustannusten lopullinen määrä.

13.2 Kotitalousvähennyksen vaatiminen veroilmoituksella

Verovelvollisen on erikseen vaadittava kotitalousvähennystä OmaVerossa tai erillisellä kotitalousvähennyslomakkeella (14A, 14B, tai 14C), jos vähennystä ei ole merkitty esitäytettyyn veroilmoitukseen jo valmiiksi oikeamääräisenä. Kotitalousvähennyksen alustava määrä voi olla merkitty veroilmoitukselle, jos verovelvollinen on ilmoittanut kotitalousvähennykseen liittyvän muutoksen joko ennakkoveron perusteisiin, ennakonpidätysprosenttiin tai ilmoittanut kotitalousvähennykseen liittyviä tietoja Palkka.fi palvelua käyttäen (katso palvelusta jäljempänä kohta 13.4).

Jokaisen on tarkastettava veroilmoituksensa ja korjattava kotitalousvähennykseen oikeuttavien toteutuneiden työkustannusten oikea määrä, jos se ei vastaa veroilmoitukselle alustavasti merkittyä määrää. Tositteita ei liitetä veroilmoitukseen vaan ne on esitettävä verotoimistolle ainoastaan pyydettäessä. Verovelvollisen on säilytettävä tositteet kuusi vuotta maksuvuoden jälkeen.

13.3 Kotitalousvähennyksen vaatiminen verotuksen päättymisen jälkeen

Jos verovelvollinen ei ole vaatinut kotitalousvähennystä verotukseensa ennen kuin verovuoden verotus on päättynyt, tai jos hänen tekemäänsä vaatimusta ei ole verotuksessa hyväksytty, hän voi hakea muutosta verotukseensa.

Esimerkki 16: Verovelvollinen on teettänyt remontin ja maksanut siitä aiheutuneen laskun vuonna 2017, mutta ei ole huomannut vaatia kotitalousvähennystä vuoden 2017 veroilmoituksellaan. Koska verovelvollinen voi tehdä oikaisuvaatimuksen kolmen vuoden kuluessa kyseisen vuoden päättymisen jälkeen, hän voi tehdä oikaisuvaatimuksen vuoden 2020 loppuun mennessä.

Aikaisempien verovuosien verotukseen voi tehdä oikaisuvaatimuksen. Muutoksen hakemista verotukseen käsitellään Verohallinnon ohjeessa Oikaisuvaatimus tuloverotuksessa.

Jos puolisot ovat vaatineet jostain asiasta kotitalousvähennystä jo ennen verotuksen päättymistä, he eivät kuitenkaan enää verotuksen päätymisen jälkeen voi tehdä sellaista oikaisuvaatimusta, joka muuttaisi pelkästään heille myönnettyjen kotitalousvähennysten keskinäistä suhdetta. Tämä johtuu siitä, että tuloverolain 127 c §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan kotitalousvähennys myönnetään puolisoille siten kuin he ovat vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä vaatineet.

Esimerkki 17: Puolisot ovat tehneet kattoremontin vanhassa omakotitalossaan ja maksaneet työstä 4 000 euroa ennakkoperintärekisteriin kuuluvalle yrittäjälle. Vuoden 2018 esitäytetyllä veroilmoituksella puolisot ovat vaatineet, että kotitalousvähennys jaetaan heille puoliksi. Heillä ei ole ollut muita kotitalousvähennykseen oikeuttavia kuluja kyseisenä vuonna. Vuoden 2018 verotuksessa heille kotitalousvähennys on myönnetty vaatimuksen mukaan puoliksi. Molemmat puolisot ovat siis saaneet kotitalousvähennystä 900 euroa (4 000/2 * 50 % - 100 euroa).

Puolisot huomaavat vasta vuoden 2018 verotuksen päätyttyä 1.11.2019, että heiltä molemmilta on mennyt 100 euron omavastuu. Puolisot päättävät tämän jälkeen tehdä oikaisuvaatimuksen vuoden 2018 verotukseen. Oikaisuvaatimuksella toinen heistä vaatii kotitalousvähennystä koko 4 000 euron työkustannusten perusteella. Koska puolisot ovat vaatineet työkustannuksia puoliksi kotitalousvähennystensä perusteeksi vuoden 2018 verotuksessa ja vuoden 2018 verotus on päättynyt 31.10.2019, oikaisuvaatimusta ei hyväksytä.

13.4 Kotitalousvähennys Palkka.fi -palvelun avulla

Palkka.fi on kotitalouksille ja muille pientyönantajille suunniteltu maksuton palkanlaskentapalvelu, jonka avulla kotitalous voi laskea työntekijän palkan sivukuluineen ja hoitaa työnantajavelvoitteet tapaturma- ja ryhmähenkivakuuttamista lukuun ottamatta.

Palkka.fi -palvelun kautta voi ilmoittaa myös kotitalousvähennykseen liittyvät tiedot Verohallintoon. Palvelun kautta ilmoitettu kotitalousvähennys siirtyy automaattisesti kyseisen vuoden veroilmoitukselle. Kotitalous voi ilmoittaa palvelun kautta kotitalousvähennystiedot maksamistaan palkoista. Lisää tietoa palvelusta löytyy osoitteessa palkka.fi. Työkorvaukset ilmoitetaan OmaVerossa.

13.5 Kotitalousvähennys ulkomailla suoritetusta työstä maksetusta työkorvauksesta

Kotitalousvähennyksen voi saada myös silloin, kun vähennyksen oikeuttava työ on tehty muussa Euroopan talousalueen valtiossa kuin Suomessa ja korvaus ei ole palkkaa. Vähennyksen voi saada, jos korvaus on maksettu yrittäjälle, yritykselle ja yleishyödylliselle yhteisölle vähennykseen oikeuttavasta työstä. Tällaisessa tapauksessa verovelvollisen on osoitettava, että suorituksen saajalla ei ole ennakkoperintälain 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä. Tällaisia laiminlyöntejä ovat olennaiset verotukseen liittyvät maksujen, ilmoitusten ja kirjanpidon laiminlyönnit.

Tarvittavan selvityksen voi antaa Verohallinnon lomakkeen 14C avulla. Selvitykseksi käy myös asianomaisen ETA-valtion veroviranomaisen antamalla muu vastaava todistus. Verovelvollinen voi selvittää vähennyksen edellytykset myös osoittamalla, että työkorvauksen saaja on merkitty kyseisessä valtiossa Suomen ennakkoperintärekisteriä vastaavaan rekisteriin. Toisessa valtiossa olevaa rekisteriä pidetään Suomen ennakkoperintärekisteriä vastaavana rekisterinä, jos kyseiseen rekisteriin merkitsemisen ja sieltä poistamisen edellytykset ovat pääosin samat kuin Suomessa.

Ulkomailla maksetun palkan vähentämisestä katso kohta edellä kohta 7.5.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Petri Manninen