Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa

1 Yleistä laskutussäännösten muutoksista

Euroopan unionin (EU) yhteiset laskuja koskevat säännöt arvonlisäverotuksessa säädettiin neuvoston direktiivillä 77/388/ETY. Tätä direktiiviä muutettiin direktiivillä 2001/115/EY. Muutosten jälkeenkin direktiivi antoi EU-maille joiltakin osin useita eri soveltamisvaihtoehtoja, minkä takia laskutussäännöt eivät olleet yhdenmukaisia EU-maissa.

Koska ensimmäisellä direktiivin muutoksella ei täysin saavutettu asetettuja tavoitteita, neuvosto hyväksyi 13.7.2010 direktiivin 2010/45/EU direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta laskutussääntöjen osalta (laskutusdirektiivi). Tämä direktiivi sisältää muutoksia laskun antovelvollisuutta, laskun sisältöä, sähköisen laskutuksen edellytyksiä sekä laskujen tallentamista koskeviin säännöksiin. Laskutusdirektiivissä on säännökset siitä, minkä EU-maan säännöksiä sovelletaan laskutukseen. Lisäksi direktiivillä tarkistetaan tavaroiden yhteisömyyntien ja -hankintojen verosaatavan syntymisajankohtaa sekä valuutan muuntoa koskevia säännöksiä.

Arvonlisäverolakia muutettiin laskutusdirektiivin mukaiseksi lailla arvonlisäverolain muuttamisesta 29.6.2012/399. Muutokset tulevat voimaan 1.1.2013 ja niitä sovelletaan, kun veron suoritusvelvollisuus on syntynyt 31.12.2012 jälkeen.

Tässä ohjeessa on useita pykäläviittauksia, joilla tarkoitetaan 1.1.2013 voimaan tulevalla lailla säädettyjä lainkohtia. Verokannat ovat 1.1.2013 voimaantulevien verokantojen mukaisia. Verokantamuutoksista on annettu 17.9.2012 Hallituksen esitys eduskunnalle arvonlisäverolain muuttamisesta (HE 89/2012).

Tähän ohjeeseen on yhdistetty seuraavat ohjeet: ”Laskua koskevat vaatimukset arvonlisäverotuksessa” (30.6.2003, Dnro 1731/40/2003), ”Eräitä kysymyksiä arvonlisäverotuksen laskutussäännöksistä” (20.2.2004, Dnro 357/40/2004) ja ”Arvonlisäverolain vähäisen laskun enimmäismäärä alenee 250 euroksi” (6.9.2005, Dnro 1119/40/2005).

• Laskua koskevat vaatimukset arvonlisäverotuksessa, 30.6.2003, Dnro 1731/40/2003
• Eräitä kysymyksiä arvonlisäverotuksen laskutussäännöksistä, 20.2.2004, Dnro 357/40/2004
• Arvonlisäverolain vähäisen laskun enimmäismäärä alenee 250 euroksi , 6.9.2005, Dnro 1119/40/2005

Verohallinto muuttaa tällä ohjeella aikaisempaa tulkintaansa kulujen edelleenlaskutuksen verokäsittelystä (Verotiedotteet 1/2004 ja 1/2005). Aikaisemman tulkinnan mukaan edelleenlaskuttajan lisäämän oman palkkion verokanta määräytyi itsenäisesti. Muuttuneen tulkinnan mukaan palkkion katsotaan liittyvän edelleenlaskutettavaan tavaraan tai palveluun ja olevan osa tavaran tai palvelun myyntihintaa. Tällöin palkkion verokanta on sama kuin edelleenlaskutettavan tavaran tai palvelun verokanta.

2 Kirjanpito ja tositteet

Kirjanpitolain (1336/1997) mukaan jokainen, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen. Arvonlisäveroasetuksen (AVA 1 § 1 mom.) mukaan suoritettavan ja vähennettävän arvonlisäveron selvittämiseksi kirjanpitovelvollisen verovelvollisen on kirjattava veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat aikajärjestyksessä. Kirjaus tehdään sen ajankohdan mukaan, jolloin niiden perusteella suoritettava tai vähennettävä vero on otettava huomioon verokaudelta tilitettävää veroa laskettaessa.

Verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien kirjausten on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuihin tositteisiin ottaen lisäksi huomioon, mitä arvonlisäverolaissa säädetään tositteista (AVL 209 §).

Kirjaukset voidaan tehdä erilliseen laskutus- tai muuhun kirjaan siten, että niiden yhteys kirjanpitolaissa tarkoitettuun kirjanpitoon on vaikeuksitta todettavissa. Eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa.

Kirjanpitolain mukaan käteisellä rahalla suoritetun maksun kirjaaminen aikajärjestykseen on tehtävä viivytyksettä päiväkohtaisesti. Muut kirjaukset saadaan tehdä kuukausikohtaisesti tai neljän viikon jaksolta viimeistään neljän kuukauden kuluessa kalenterikuukauden tai jakson päättymisestä.

Kirjanpitovelvollisen, joka on verovelvollinen ja jonka verokausi on kalenterikuukausi tai neljännesvuosi, on kirjattava suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kuukausikohtaisesti verokautta seuraavan toisen kuukauden 12 päivään mennessä. Kirjanpitovelvollisen, joka on verovelvollinen ja jonka verokausi on kalenterivuosi, on kirjattava suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kirjanpitolain mukaisesti, kuitenkin kuukausikohtaisesti viimeistään verokautta seuraavan helmikuun 28 päivään mennessä (AVA 2 §).

Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Merkintöjen tulee perustua päivättyihin ja numeroituihin tositteisiin ottaen huomioon, mitä arvonlisäverolaissa säädetään tositteista (AVL 209 §).

Suomessa sijaitsevassa kiinteässä toimipaikassa toimintaansa harjoittava ulkomaalainen on soveltuvin osin kirjanpitovelvollinen (kirjanpitolautakunnan lausunto 1275/1994). Ulkomaalainen, joka on arvonlisäverovelvollinen Suomessa harjoittamastaan toiminnasta, ja jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, on arvonlisäverolain mukaan muistiinpanovelvollinen. Merkitystä ei ole sillä, johtuuko ulkomaalaisen verovelvollisuus suoraan AVL 9 §:stä vai ulkomaalaisen verovelvolliseksi hakeutumisesta. Verovelvolliseksi hakeutuneen ulkomaalaisen edustaja on myös vastuussa verovelvollisen muistiinpanovelvollisuuden täyttämisestä.

Kirjanpitolautakunta on antanut yleisohjeen arvonlisäveron kirjaamisesta 6.5.2008. Kirjanpitolautakunta on antanut myös 1.2.2011 yleisohjeen koskien kirjanpidon menetelmiä ja aineistoa.

3 Laskun käsite

Arvonlisäverolain säännöksissä käytetään käsitettä lasku. Arvonlisäverolaissa ja tässä ohjeessa laskulla tarkoitetaan arvonlisäverodirektiivin mukaisesti varsinaisten laskujen lisäksi myös muita laskuina toimivia tositteita. Laskuna pidetään myös laskuja ja kaikkia tositteita sekä ilmoituksia, jotka sisältävät muutoksen tai viittauksen alkuperäiseen laskuun. Lasku voidaan antaa ostajalle paperilla tai vastaanottajan suostumuksin myös sähköisesti. Sähköisellä laskulla tarkoitetaan laskua, joka annetaan ja vastaanotetaan sähköisessä muodossa. EU-maat eivät saa asettaa sähköisille laskuille erityisiä edellytyksiä.

Useasta erillisestä tavaroiden ja palvelujen myynnistä voidaan antaa yhteinen lasku.

Lasku voi muodostua useammasta erillisestä asiakirjasta. Tämän vuoksi varsinaisessa laskussa ei tarvitse olla kaikkia arvonlisäverolain vaatimia merkintöjä, jos tiedot ovat muussa asiakirjassa, joka on sekä myyjällä että ostajalla. Edellytyksenä on tällöinkin, että jälkimmäisessä asiakirjassa on yksiselitteinen viittaus toiseen asiakirjaan. Laskussa voidaan esimerkiksi viitata ostajalle samassa yhteydessä annettavaan lähetyslistaan, jossa on selvitetty myyty tavara. Riittävää on, että asiakirjat yhdessä täyttävät arvonlisäverolain sisältövaatimukset. Tätä ei kuitenkaan sovelleta tavaran kaukomyyntiin, tavaran yhteisömyyntiin eikä toisessa EU-maassa tapahtuvaan tavaran tai palvelun myyntiin, josta ostaja on käännetyn verovelvollisuuden perusteella verovelvollinen. Näistä myynneistä annettavissa laskuissa on oltava kaikki vaadittavat laskumerkinnät.

Urakkasopimusta ei tarvitse liittää jokaiseen laskuun vaan riittää, että siihen viitataan mainitsemalla urakkasopimuksen numero ja päivämäärä sekä laskutuspostin numero. Kiinteistön käyttöoikeuden arvonlisäverollisessa luovutuksessa laskun voi muodostaa vuokranantajan ja vuokralaisen tekemä sopimus ja sitä täydentävät tilisiirtolomakkeet. Kaikki tiedot voivat olla myös esimerkiksi vuokrasopimuksessa ja maksutositteita ei lähetetä lainkaan.

Luottokorttiyhtiön laskua ei pidetä myyjän antamana laskuna. Luottokorttiyhtiön laskun yhteydessä antama erittely luottokortinhaltijan suorittamista hankinnoista ei siis ole vähennykseen oikeuttava lasku, vaan vähennys tehdään varsinaisen tavaran tai palvelun myyjän antaman laskun perusteella.

Laskuna pidettävässä tositteessa ei tarvitse olla otsikkona ”Lasku”. Asiakirjan riittävä tietosisältö ja riittävät viittaukset muihin asiakirjoihin muodostavat arvonlisäverotuksessa laskun.

Kun samalle vastaanottajalle lähetetään useita sähköisiä laskuja sisältävä erä, yksittäisiin laskuihin liittyvät yhteiset tiedot tarvitsee mainita ainoastaan kerran, jos tiedot kunkin laskun osalta ovat saatavissa kokonaisuudessaan ostajalta tai myyjältä.

4 Minkä EU-maan laskutussäännöksiä sovelletaan

4.1 Pääsääntö

Laskutukseen sovelletaan arvonlisäverolain säännöksiä, jos tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Ellei luovutusta tai suoritusta ole mistään kiinteästä toimipaikasta, arvonlisäverolain säännöksiä sovelletaan, jos myyjän kotipaikka on Suomessa.

4.2 Poikkeukset

Arvonlisäverolain säännöksiä sovelletaan myös seuraavissa tilanteissa silloin, kun myyjä luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän kotipaikka on Suomessa ja:

1. myyjä laatii laskun tavaran tai palvelun myynnistä, joka tapahtuu toisessa EU-maassa ja josta ostaja on käännetyn verovelvollisuuden perusteella verovelvollinen eli myyjällä ei ole kyseisessä EU-maassa kotipaikkaa tai sellaista kiinteää toimipaikkaa, joka osallistuu tavaroiden tai palvelujen myyntiin.
2. tavaran tai palvelun myynti tapahtuu EU:n ulkopuolella.               

Kiinteä toimipaikka, jota yllä tarkoitetaan, on se myyjän kiinteä toimipaikka, jonka henkilöstöresursseilla ja muilla resursseilla tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan.

Arvonlisäverolain säännöksiä ei sovelleta toiseen EU-maahan sijoittautuneen myyjän Suomessa suorittamaan myyntiin, josta ostaja on käännetyn verovelvollisuuden perusteella verovelvollinen ja josta myyjä laatii laskun. Jos ostaja laatii laskun, arvonlisäverolain säännöksiä sovelletaan. Toiseen EU-maahan sijoittautunut myyjä tarkoittaa myyjää, jonka kiinteä toimipaikka, josta myynti (tavaroiden luovutus tai palvelujen suoritus) tehdään, tai ellei myyntiä tehdä kiinteästä toimipaikasta, kotipaikka on toisessa EU-maassa.

4.3 Yhteenveto tilanteista, joissa laskutukseen sovelletaan arvonlisäverolain säännöksiä

Suomeen sijoittautunut verovelvollinen tarkoittaa seuraavassa verovelvollista, joka luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jonka kotipaikka on Suomessa.

Laskutukseen sovelletaan arvonlisäverolain säännöksiä aina kun:

• Suomeen sijoittautuneen verovelvollisen myymän tavaran tai palvelun myyntimaa on Suomi
• Suomeen sijoittautunut verovelvollinen myy tavaran yhteisömyyntinä toiseen EU-maahan 
• Suomeen sijoittautunut verovelvollinen myyjä laatii laskun toisessa EU-maassa tapahtuvasta tavaran tai palvelun myynnistä, josta ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella 
• Suomeen sijoittautunut ostaja laatii laskun toiseen EU-maahan sijoittuneen myyjän myynnistä, josta ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella 
• Suomeen sijoittautuneen verovelvollisen myymän tavaran tai palvelun myyntimaa on EU:n ulkopuolella
   
• EU:n ulkopuolelta olevan myyjän myymän tavaran tai palvelun myyntimaa on Suomi. EU:n ulkopuolelta oleva myyjä tarkoittaa EU:n alueelle sijoittumatonta eli sellaista, joka ei myy tavaroita tai palveluja EU:n alueella olevasta kiinteästä toimipaikasta tai ellei myyntiä mistään kiinteästä toimipaikasta ole, jonka kotipaikka on EU:n ulkopuolella.

4.4 Esimerkkejä

5 Laskunantovelvollisuus

5.1 Yleistä

Myyjän on annettava lasku alla kohdassa 5.2 selvitetyistä myynneistä (AVL 209 b §). Muista myynneistä myyjän ei tarvitse antaa arvonlisäverolain tietosisältövaatimusten mukaista laskua. Myynnistä on kuitenkin kirjanpitoa tai muistiinpanoja varten oltava tosite. Jos myyjä antaa useampia laskuja samasta liiketoimesta, niissä on viitattava aikaisempiin samaa liiketoimea koskeviin laskuihin.

Myyjän on annettava ostajalle lasku, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, verollisesta tavaran tai palvelun myynnistä, eräistä verottomista myynneistä (ks. kohta 5.2.2) sekä eräistä Suomessa verottomiksi säädetyistä myynneistä, kun myynti tapahtuu toisessa EU-maassa (ks. kohta 5.2.3). Tätä ei sovelleta verottomien rahoitus- ja vakuutuspalvelujen myyntiin. Muista verottomista myynneistä kuin sellaisista, jotka oikeuttavat ostoihin sisältyvän veron palautukseen, ei ole velvollisuutta antaa laskua.

Lasku on annettava myös kaukomyynnistä, uusien kuljetusvälineiden myynnistä yksityishenkilölle, kunnalle myytävistä terveyden- ja sosiaalihuoltoon liittyvistä palveluista, ennakkomaksuista sekä oikaisueristä ja korvauksista.

Tavaroiden yhteisömyyntejä koskevista ennakkomaksuista ei ole velvollisuutta antaa laskua. Näistä myynneistä on annettava lasku viimeistään tavaroiden toimituksen tapahduttua. Ennen 1.1.2013 saatuihin ennakkomaksuihin sovelletaan aiemmin voimassa olleita säännöksiä.

Myyjä voi halutessaan antaa laskun myös niistä myynneistä, joista ei ole velvollisuutta antaa laskua.

5.2 Myynnit, joista myyjän on annettava lasku

5.2.1 Verollinen myynti

Myyjän on annettava verollisesta tavaran tai palvelun myynnistä ostajalle lasku, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Verollisella myynnillä tarkoitetaan myyntiä, josta arvonlisäverolain säännösten mukaan on suoritettava veroa. Verollista myyntiä on myös ulkomaalaisen myynti Suomessa, jos ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Ostajan laatima lasku katsotaan myyjän antamaksi, jos myyjä ja ostaja ovat sopineet asiasta ja jos on olemassa järjestely, jonka mukaan myyjä hyväksyy laskun. Ks. kohta 5.4 Itselaskutus.

5.2.2 Veroton myynti

Myyjän on annettava elinkeinonharjoittajalle tai oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, lasku seuraavista verottomista myynneistä:

• sijoituskullan myynti ja välitys (AVL 43 a §)
• sanoma- ja aikakauslehden painoksen myynti yleishyödylliselle yhteisölle (AVL 56 §)
• vähintään 10 metrin pituisten vesialusten myynti, vuokraus tai rahtaus sekä vesialukseen kohdistuva työsuoritus ja tarvikkeet (AVL 58 §)
• kullan myynti keskuspankille (AVL 59 § 4 k)
• kansainväliseen kauppaan liittyvien tavaroiden myynti (AVL 70 §, 70 b §)
• kansainväliseen kauppaan liittyvien palvelujen myynti (AVL 71 §, 72 §)
• tavaroiden yhteisömyynti (AVL 72 a § - 72 c §)
• tavaroiden ja palvelujen myynti toisissa EU-maissa sijaitseville diplomaattisille ja muille samassa asemassa oleville edustustoille, lähettyjen konsulien virastoille, kansainvälisille järjestöille, Euroopan unionin elimille ja Pohjois-Atlantin Liittoon kuuluvien maiden puolustusvoimille (AVL 72 d §)
• moottoriajoneuvojen myynti eräissä tilanteissa (AVL 72 e §)
• varastointimenettelyyn, vapaa-alueisiin ja vapaavarastoihin liittyvät myynnit (AVL 72 h §).

Muista kotimaan verottomista myynneistä ei tarvitse antaa arvonlisäverolain tietosisältövaatimusten mukaista laskua.

5.2.3 Suomessa verottomaksi säädetty myynti, joka tapahtuu toisessa EU-maassa

Myyjän on annettava ostajalle lasku, kun myynti tapahtuu toisessa EU-maassa elinkeinonharjoittajalle tai oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Laskunantovelvollisuus koskee kuitenkin vain niitä myyntejä, jotka olisivat verottomia Suomessa myytyinä.

Nämä verottomat myynnit ovat:

• yleishyödyllisten yhteisöjen veroton myynti (AVL 4 §)
• uskonnollisten yhdyskuntien veroton myynti (AVL 5 §)
• kiinteistönluovutukset (AVL 27 §)
• terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynti sekä eräät muut tähän liittyvät palvelut (AVL 34 § ja 36 §)
• sosiaalihuolto- ja koulutuspalvelujen myynti (AVL 37 § ja 39 §)
• esiintymispalkkioiden ja eräiden immateriaalioikeuksien myynti (AVL 45 §)
• käypien maksuvälineiden myynti, arpajaisten järjestäminen, hautaustoimintaan liittyvien palvelujen myynti, kuurojen tulkkauspalvelujen myynti ja itse poimittujen luonnonvarasten marjojen ja sienien myynti (AVL 59 § 1-3 k ja 5-6 k)
• sokean henkilön myymät tavarat ja palvelut ja vähennysrajoituksen piiriin kuuluvien tavaroiden ja palvelujen myynti (AVL 60 § ja 61 §).

Laskunantovelvollisuutta ei ole, jos edellä mainitut tavarat tai palvelut on myyty EU:n ulkopuolella.

5.2.4 Kaukomyynti ja uusien kuljetusvälineiden myynti yksityishenkilöille

Myyjän on annettava lasku tavaroiden kaukomyynnistä ja uusien kuljetusvälineiden myynnistä yksityishenkilöille toiseen EU-maahan (AVL 63 a § ja 72 b § 4 mom.).

5.2.5 Veroton myynti kunnalle

Myyjän on annettava lasku, kun myyjä luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita, joista kunnalla on oikeus saada palautuksena laskennallinen vero (AVL 130 a §).

5.2.6 Ennakkomaksut

Muista kuin yhteisömyyntien ennakkomaksuista täytyy antaa lasku. Ennakkomaksuja ovat ennen tavaroiden toimitusta tai palvelujen suoritusta myyjälle kertyneet vastikkeet.  Jos ennakkomaksuina ei ole laskutettu koko vastiketta, lasku on annettava myös silloin, kun tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu. Tällöin on selkeintä laskuttaa vain jäljellä oleva määrä. Vaihtoehtoisesti laskuun voidaan merkitä vähennyksenä aikaisemmin laskutetut ennakkomaksut siten, ettei sekaantumisen vaaraa ole sekä viittaus aikaisempiin laskuihin.

5.2.7 Oikaisuerät

Myyjän on annettava lasku ostajalle annetuista verollista myyntiä ja yhteisöhankintaa koskevista vuosi- ja vaihtoalennuksista, osto- ja myyntihyvityksistä, ylijäämäpalautuksista sekä muista sellaisista oikaisueristä sekä palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritetuista korvauksista, jos niitä ei ole huomioitu aikaisemmin annetuissa laskuissa. Näihin laskuihin ei tarvitse merkitä yksikköhintaa. Laskua ei anneta, jos oikaisuerät tai korvaukset on huomioitu aiemmin annetussa laskussa joko suoraan hyödykkeen hinnassa tai muutoin.

Uusi lasku on annettava myös silloin, kun laskutuksen jälkeen on tapahtunut muu hinnan muutos tai kaupan purkautuminen.

5.3 Ryhmärekisteröidyt elinkeinonharjoittajat ja poron omistajat

Arvonlisäverolain laskuja koskevia säännöksiä sovelletaan poronhoitolain (848/90) mukaisen paliskunnan poronomistajiin. Laskua ei tarvitse antaa verovelvollisuusryhmän sisällä tapahtuvista myynneistä eikä poronhoitolain mukaisista paliskunnan poronomistajien välisistä myynneistä.

5.4 Itselaskutus

Ostaja voi jäljempänä mainituin edellytyksin laatia laskun myyjän puolesta. Esimerkiksi puukaupassa ja alkutuotannon jatkojalostusteollisuudessa on yleinen käytäntö, että ostaja laatii myyntiasiakirjat. Myyjä on kuitenkin aina vastuussa laskun oikeellisuudesta. Ostajan laatima lasku katsotaan myyjän antamaksi, jos myyjä ja ostaja ovat sopineet asiasta ja jos on olemassa järjestely, jonka mukaan myyjä hyväksyy laskun.

Sopimuksella tarkoitetaan myös kauppatapaan perustuvaa niin sanottua hiljaista sopimusta. Ostajan on toimitettava jokainen laatimansa lasku myyjän hyväksyttäväksi. Myös laskun hyväksyminen voi olla hiljainen siten että jos myyjä ei reagoi laskun sisältöön sovitussa kohtuullisessa ajassa, hänen katsotaan hyväksyneen laskun. Jos sopimus ja järjestely ovat olemassa, ostajan laatima lasku katsotaan arvonlisäverolain tarkoittamaksi myyjän antamaksi laskuksi. Jos myyjä toteaa ostajan laatiman laskun joiltain osin virheelliseksi, myyjän on annettava arvonlisäverolain vaatimukset täyttävä lasku. Tässä laskussa on oltava viittaus ostajan laatimaan laskuun.

5.5 Laskutuksen ulkoistaminen

Laskutustehtävät voidaan ulkoistaa eli laskun voi laatia myös kolmas osapuoli. Laskutukseen liittyvien tehtävien siirtäminen toisen yrityksen hoidettavaksi ei poista myyjän arvonlisäverolain mukaisia laskuihin liittyviä velvollisuuksia.

5.6 Laskun antamisen määräaika

Laskun antamiselle on määräaika tavaroiden yhteisömyynneissä sekä rajat ylittävien palvelujen myynneissä, joista ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella toisessa EU-maassa.

Tavaroiden yhteisömyynnistä on annettava lasku viimeistään tavaran toimituskuukautta seuraavan kalenterikuukauden 15. päivänä.

Jos palvelun myyntiin sovelletaan toisen EU-maan Suomen vastaavaa yleissääntöä (AVL 65 §), lasku on annettava viimeistään palvelun suorituskuukautta seuraavan kalenterikuukauden 15. päivänä.

Lasku katsotaan annetuksi sinä ajankohtana, jona laskun laatija asettaa sen vastaanottajan saataville. Esimerkiksi sähköinen lasku voidaan toimittaa vastaanottajalle suoraan, kuten sähköpostitse, tai yhden tai useamman palveluntarjoajan kautta. Lisäksi se voidaan asettaa vastaanottajan saataville esimerkiksi verkkoportaaliin.

Muiden kuin edellä mainittujen myyntien osalta laskun antamiselle ei ole arvonlisäverolaissa määräaikaa. Kirjanpitolain mukainen kirjausaika on neljä kuukautta kalenterikuukauden tai laskutusjakson päättymisestä.

6 Laskumerkinnät

6.1 Yleiset laskumerkinnät

Arvonlisäverolain 209 e § sisältää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, jotka ovat:

• laskun antamispäivä
• juokseva tunniste
• myyjän arvonlisäverotunniste
• ostajan arvonlisäverotunniste käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa tai kun on kyse tavaroiden yhteisömyynnistä
• myyjän ja ostajan nimi ja osoite
• tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji
• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä
• veron peruste verokannoittain, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole huomioitu yksikköhinnassa
• verokanta
• suoritettavan veron määrä
• merkintä myynnin verottomuudesta tai viittaus arvonlisäverolain taikka arvonlisäverodirektiivin kyseiseen säännökseen
• ostajan verovelvollisuudesta merkintä ”käännetty verovelvollisuus”
• ostajan laatimaan laskuun merkintä ”itselaskutus”
• tiedot uusista kuljetusvälineistä
• merkinnät ”voittomarginaalijärjestelmä-käytetyt tavarat”, ”voittomarginaalijärjestelmä-taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä-keräily- ja antiikkiesineet”
• merkintä ”voittomarginaalijärjestelmä-matkatoimistot”
• merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä
• muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

Laskulta vaadittavat tiedot voivat olla millä kielellä tahansa. Verohallinto voi tarvittaessa valvonnan yhteydessä vaatia laskun kääntämistä.

6.1.1 Laskun antamispäivä

Laskun antamispäivällä tarkoitetaan esimerkiksi päivää, jolloin lasku on toimitettu ostajalle. Antamispäivä voi olla myös laskun kirjoituspäivä, tulostuspäivä tai muu vastaava päivä.

6.1.2 Juokseva tunniste

Tunnistevaatimus perustuu siihen, että sen avulla lasku voidaan kiistatta yksilöidä. Olennaista on myös se, että järjestelmällisen sarjan perusteella voidaan todeta mahdollinen puuttuva lasku. Samana vuonna annetuissa laskuissa ei saa olla samaa tunnistetta. Verovelvollinen saa käyttää eri tunnistesarjoja. Tunnisteen ei tarvitse koostua pelkästään numeroista.

Jos ostaja laatii laskut, niiden tulisi olla myyjällä aukottomassa sarjassa. Tämä edellyttää käytännössä, että ostaja käyttää myyjäkohtaista sarjaa. Ostaja voi vaihtoehtoisesti käyttää kaikille myyjille samaa juoksevaa sarjaa.

Vaihtokauppatilanteissa voidaan samalla laskulla sekä myydä että ostaa tavaraa tai palveluja. Näitä tilanteita on esimerkiksi autokaupassa, jossa autokauppias laatii laskun ja sekä myytävä auto että vaihdossa asiakkaalta ostettava auto merkitään samalle laskulle. Koska tässä tapahtuu kaksi kauppaa, autoliike numeroi oman myyntilaskun ja vaihtoauton myyjän myyntilaskun, jos tämän on suoritettava myynnistä arvonlisäveroa. Laskuun tulee kaksi numerointia. Laskumerkintävaatimukset eivät koske tilanteita, joissa vaihtoauton myyjä on yksityishenkilö tai auto on ollut vähennykseen oikeuttamattomassa käytössä.

Hintojen ja verojen netottaminen vaihtokauppatilanteissa ei ole sallittua. Tällä tarkoitetaan sitä, että myytyjen ja ostettujen hyödykkeiden hinnat ja verot ilmoitetaan myynti- ja ostohinnan ja myynnin veron ja oston veron erotuksena.

6.1.3 Myyjän arvonlisäverotunniste

Yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) mukaan jokaisella elinkeinonharjoittajalla on Y-tunnus. Elinkeinonharjoittajan on merkittävä Y-tunnuksensa elinkeinotoimintaan liittyviin asiakirjoihin. Elinkeinonharjoittaja merkitsee laskuun lisäksi arvonlisäverotunnisteen, kun hän myy tavaroita yhteisömyyntinä tai yleissäännöksen (AVL 65 §) mukaisia palveluja.

Suomalainen arvonlisäverotunniste muodostetaan maatunnuksesta FI ja Y-tunnuksesta ilman kahden viimeisen numeron välissä olevaa väliviivaa. Myyjän on merkittävä arvonlisäverotunnisteensa laskuun myös silloin, kun kyse on toiseen EU-maahan tapahtuvasta tavaroiden kaukomyynnistä tai kun hän myy uuden kuljetusvälineen toiseen EU-maahan muullekin kuin arvonlisäverovelvolliselle ostajalle.

6.1.4 Ostajan arvonlisäverotunniste

Myyjän on merkittävä laskuun ostajan arvonlisäverotunniste, jos ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella tai on kysymys tavaroiden yhteisömyynnistä.

6.1.5 Myyjän ja ostajan nimet ja osoitteet

Laskuun on merkittävä myyjän nimi tai myyjien nimet. Ostajaksi merkitään sen nimi, jolle tavara tai palvelu myydään. Lasku on osoitettava ostajalle tai jos ostajia on enemmän kuin yksi, ostajille. Jos esimerkiksi kaksi elinkeinonharjoittajaa ostaa yhdessä tuotantokoneen, molempien nimet tulee olla merkittynä laskuun. Vain tällöin molemmat ostajat saavat tehdä vähennyksen omasta osuudestaan. Jos jako-osuutta ei mainita laskulla, olettama on tasajako.

Laskuun merkitään myyjän ja ostajan toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään Verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä.

Kun elinkeinonharjoittaja toimii toisen nimissä ja lukuun eli välittäjänä, välitettyyn tuotteeseen liittyvästä laskusta on käytävä ilmi tuotteen varsinaisen myyjän nimi.

Yhdessä alkutuotantoa harjoittavat puolisot muodostavat arvonlisäverotuksessa yhtymän. Käytännön syistä tällaiset yhtymät on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin vain toisen puolison nimellä ja vain hänelle on annettu Y-tunnus. Laskuun merkitään sen puolison nimi, joka on rekisterissä. Laskuun voidaan merkitä lisäksi toisen puolison nimi.

Jos myyjän tai ostajan virallinen nimi on Oy Yritys Ab, se voi olla laskussa muodossa Yritys Oy, Yritys Oy Ab, Oy Yritys tai Yritys Ab. Olennaista on, ettei myyjää tai ostajaa voi sekoittaa toiseen elinkeinonharjoittajaan.

Myyjän ja ostajan nimen lisäksi laskuun voi olla merkittynä esimerkiksi laskunkäsittelijän nimi.

Jos myyjällä on useampia osoitteita, myyjä voi valita, minkä osoitteen hän merkitsee laskuun. Suositeltavaa on, että laskuun merkitään päätoimipaikan osoite tai sen toimipaikan osoite, josta tavaran toimitus tapahtuu tai palvelun suoritus tehdään. Osoitteena voidaan käyttää tunniste- tai koodimerkintää, jos sekä myyjällä että ostajalla, ja tarvittaessa Verohallinnolla on käytettävissä selite, jolla selvästi voidaan tunnistaa myyjä ja ostaja.

Ostajan osoitetietona voidaan katuosoitteen sijasta käyttää myös postilokero-osoitetta tai postinumero-osoitetta. Laskun lähetysosoite voi olla muu kuin ostajan osoite eli lasku voidaan lähettää esimerkiksi tilitoimistoon, isännöitsijälle tai konsernin palveluyhtiöön. Lähetysosoitteen lisäksi laskussa tulee olla kuitenkin myös ostajan osoitetieto.

6.1.6 Myytyjen tavaroiden määrä ja palvelujen laajuus sekä näiden laji

Tavarat yksilöidään käyttämällä kaupallista kuvausta tai tavaroiden nimeä. Palvelujen osalta palvelut yksilöidään mainitsemalla palvelun tyyppi. Tavara ja palvelu voidaan kuvata myös koodimerkinnällä, jos myyjällä, ostajalla ja tarvittaessa Verohallinnolla on käytettävissä koodiselite. Jos koodiselite on erillinen, se on säilytettävä laskun tavoin. Kuvaus voidaan myös tehdä viittaamalla sopimukseen, tilaukseen tai ostajalle toimitettuun tuoteluetteloon.

Palvelujen laajuus -merkintä on tarpeen vain silloin, kun laskusta ei muutoin käy ilmi myydyn suoritteen sisältöä. Esimerkiksi tavaran vuokrauksessa, palvelujen laajuus käy ilmi palvelun suoritusajankohdan eli laskutettavan vuokrakauden ilmoittamisella.

6.1.7 Tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksujen maksupäivä

Tavaroiden toimituspäivän tai palvelujen suorituspäivän taikka ennakkomaksun maksupäivän merkitseminen laskuun on tarpeen veron kohdistamiseksi oikein. Jos palvelujen suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, on riittävää ilmoittaa suorituskuukausi. FOB- tai CIF -kauppalausekkein myydyn tavaran toimituspäivänä voidaan pitää laivan lähtöpäivää.

Kun tavaran toimituspäivä tai palvelun suorituspäivä on sama kuin laskutuspäivä, toimitus- tai suorituspäivätietoa ei tarvitse ilmoittaa erikseen laskussa. Jos mahdollista, laskussa voidaan käyttää merkintää laskun päivä/tavaran toimituspäivä tai laskun päivä/palvelun suorituspäivä.

Ennakkomaksun maksupäivä merkitään ennakkomaksua koskevaan laskuun silloin, kun se on mahdollista. Ennakkomaksujen maksupäiviä ei tarvitse merkitä loppulaskuun. Loppulaskuun on merkittävä tavaroiden toimituspäivä tai palvelun suorituspäivä.

Jatkuvaluonteisella suorituksella tarkoitetaan jatkuvaluonteista myyntiä, jossa vastike määräytyy ajan kulumisen perusteella eli esimerkiksi vuokrauspalvelua. Sellainen myynti, jossa vastike suoritetaan useassa erässä ja myynti, jossa vastike ei perustu aikaan vaan toimitettuun määrään, ei ole jatkuvaluonteinen. Esimerkiksi rakennusurakka ei ole jatkuvaluonteinen suoritus.

Jatkuvaluontoisten tavaratoimitusten ja palvelusuoritusten osalta toimituksen tai suorituksen katsotaan tapahtuvan kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättymispäivänä. Toimituspäiväksi merkitään tämä päivä. Selvyyden vuoksi laskuun voidaan merkitä myös laskutusajanjakso.

Kun jatkuvaluonteisesti toimitetun tavaran tai palvelun toimitus- tai suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, laskuun merkitään aika, jonka kuluessa liiketoimi suoritetaan.

Jos yhteisömyyntinä myytävät tavarat toimitetaan yli yhden kalenterikuukauden ajan jatkuvana toimituksena, tavarat katsotaan toimitetuksi kunkin kalenterikuukauden päättyessä.

6.1.8 Veron peruste, yksikköhinta ja alennukset

Veron perusteella tarkoitetaan myynnistä saatua hintaa ilman veron osuutta. Hyödykkeiden veron perusteet merkitään jokaisen verokannan tai verottomuuden osalta erikseen. Lisäksi merkitään hyödykkeen yksikköhinta ilman veroa. Esimerkiksi urakassa koko urakkahinta on yksikköhinta ja sähkön myynnissä yksikköhinta on kilowattitunnin hinta. Jos yksikköhinta on määritelty 100 kappaletta tavaraa kohden, tämä 100 kappaleen määrä on yksikköhinta. Myös kokonaishinnalla myytävää tuotepakettia voidaan pitää yksikkönä. Jos pakettikokonaisuus sisältää eri verokantojen alaisia hyödykkeitä, veroerittely tehdään siten, että veron peruste esitetään verokannoittain ja veron määrä joko yhteissummana tai verokannoittain. Jos samalla laskulla myydään sekä verollisia että verottomia hyödykkeitä, ne on selkeästi eroteltava toisistaan.

Jos hyvitystä tai alennusta ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa, niiden määrä on merkittävä erikseen joko prosentteina tai rahamääräisenä. Tällöin alennukset voidaan ilmoittaa hyödykelajeittain tai yhteissummana laskun loppusummasta laskun lopussa ja verokannoittain eriteltynä. Hyvityksen tai alennuksen määrää ei tarvitse ilmoittaa rivikohtaisesti vaan se voidaan ilmoittaa missä tahansa laskun kohdassa. Alennusten merkitsemisvaatimus liittyy vain alennuksiin, jotka on jo annettu ostajalle eli jotka ostaja on saanut hyväkseen laskutushetkellä. Laskutuksen jälkeen annettavista alennuksista on tehtävä erillinen lasku.

Myyjän on annettava erillinen lasku laskutushetkellä sovituista ehdollisista alennuksista silloin, kun ostaja saa ne hyväkseen. Erillistä hyvityslaskua ei yleisen käteisalennuksen sisältävän maksuehdon (esimerkiksi ”14 päivää – 2 %, 30 päivää netto”) osalta kuitenkaan tarvitse antaa. Tällaisessa käteisalennuksessa on kyse vähäisestä määrästä alennukseen liittyvästä arvonlisäverosta. Laskuun on tällöin merkittävä kummankin eräpäivän mukainen verollinen loppusumma tai vähintään käteisalennuksen verollinen arvo valmiiksi laskettuna. Käteisalennuksen sisältävä lasku voidaan kirjanpidossa kirjata siten, että veron peruste ja maksettava vero kirjataan kirjanpitoon kokonaissummina alennusta vähentämättä ja alennus ja siihen liittyvä vero kirjataan erikseen, kun alennus on käytetty. Myyjän on siis huolehdittava laskun ja maksun välisestä yhteydestä, jotta hän suorittaa veron oikean määräisenä. Ostaja voi tehdä kirjanpidon kirjaukset samalla tavalla kuin myyjäkin. Ostajan on myös huolehdittava laskun ja maksun välisestä yhteydestä, jotta hän tekee vähennyksen oikean määräisenä.

Hyvityslaskussa viitataan vuosialennusta annettaessa esimerkiksi siihen ajanjaksoon, jolta alennus annetaan. Laskuihin ei tarvitse viitata. Riittävää on viitata ajanjaksoon myös silloin, kun hyvitys liittyy vain tiettyyn tuoteryhmään.

Viittaus alkuperäiseen laskuun, jolla elinkeinonharjoittaja on luovuttanut palautettavat pakkaukset tai kuljetustarvikkeet, saattaa käytännössä olla mahdotonta. Tämän vuoksi viittaus alkuperäiseen laskuun tehdään, jos se on mahdollista.

Jos ostaja on myynnistä verovelvollinen, laskuun on merkittävä AVL 209 e §:n 8, 9 ja 10 kohtien sijasta veron peruste kunkin myydyn tavara- tai palvelulajin osalta. Tällöin laskuun ei siis merkitä:

• kohdan 8) veron perustetta kunkin verokannan tai verottomuuden osalta, yksikköhintaa ilman veroa eikä hyvityksiä ja alennuksia,
• kohdan 9) verokantaa,
• kohdan 10) suoritettavan veron määrää.

6.1.9 Verokanta

Laskuun merkitään hyödykkeen verokanta silloin, kun myyjä on velvollinen suorittamaan myynnistä veron. Jos laskulla myydään eri verokannan alaisia hyödykkeitä, laskuun merkitään jokainen sovellettu verokanta. Sovellettaessa käännettyä menettelyä, jolloin ostaja on verovelvollinen myynnistä, laskuun ei merkitä verokantaa.

6.1.10 Suoritettavan veron määrä

Suoritettavan veron määrällä tarkoitetaan veroa, joka myyjän on tällä laskulla laskutettavasta myynnistä tai sen osasta arvonlisäverolain mukaan suoritettava. Laskuun merkitään suoritettavan veron kokonaismäärä. Veron määrää ei tarvitse merkitä verokannoittain, koska veron määrä voidaan laskea muiden tietojen perusteella. Veron määrän merkitseminen verokannoittain on kuitenkin suositeltavaa.

Laskuun ei saa merkitä sellaista veron määrää, joka on laskutettu jo aikaisemmassa laskussa, ellei kyse ole korjauslaskusta. Laskuun ei myöskään merkitä veron määrää, kun myyntiin sovelletaan käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä. Jos ostaja on verovelvollinen myynnistä, veron määrää ei merkitä, vaan laskuun tehdään merkintä ostajan verovelvollisuudesta.

Veron määrä ilmoitetaan kahden desimaalin tarkkuudella. Matemaattisen pyöristyssäännön mukaan, kun desimaaliluku katkaistaan, niin viimeinen mukaan tuleva numero korotetaan yhdellä, jos ensimmäinen pois jäävä numero on 5 tai sitä suurempi numero. Pyöristys tehdään laskun loppusumman osalta.

Suoritettavan veron määrä ilmoitetaan sen EU-maan valuutassa, missä myynti tapahtuu. Ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan euroiksi käyttämällä veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtana (AVL 15 § tai 16 §) verovelvollisen valinnan mukaisesti viimeisintä liikepankin tai Euroopan keskuspankin julkaisemaa myyntikurssia (AVL 80 a §). Rahamäärä muunnetaan kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohdan valuuttakurssin mukaan silloin, kun vero kohdistetaan laskutus- tai kertymiskuukaudelle. Jos kotimaan kaupassa käytetään muuta valuuttaa kuin euroa, myyjän on merkittävä laskuun suoritettavan veron määrä euroissa.

Laskussa ei saa mainita veron määrää tai verokantaa, jos myyjää ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Jos myyjän rekisteröinti on vireillä, myyjä voi kuitenkin merkitä laskuun veron ja verokannan edellyttäen, että hän mainitsee rekisteröinnin olevan vireillä. Merkintänä käytetään ”alv-rekisteröinti vireillä”. Jos ostaja tekee vähennyksen, hänen on varmistettava, että myyjä rekisteröidään verovelvolliseksi. Tieto rekisteröinnistä löytyy esimerkiksi Internet-osoitteessa www.ytj.fi.

Myyjän on annettava oikaisulaskut, jos myöhemmin todetaan, ettei häntä merkitä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Oikaisulaskut on annettava, vaikka myyjä valittaa rekisteröintipäätöksestä.

6.1.11 Merkintä myynnin verottomuudesta

Verottomuuden perustetta ei tarvitse merkitä laskuun. Pelkkä merkintä myynnin verottomuudesta on riittävä. Laskulle voidaan merkitä esimerkiksi ”Veroton myynti”. Merkintä voidaan tehdä vaihtoehtoisesti myös viittaamalla arvonlisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen.

Verohallinto suosittelee seuraavia merkintätapoja epäselvyyksien välttämiseksi:

• Verottomista myynneistä elinkeinonharjoittajalle tai oikeushenkilölle annetaan lasku silloin, kun myynti tapahtuu toisessa EU-maassa. Laskunantovelvollisuus liittyy myynteihin, jotka olisivat verottomia, jos myynti tapahtuisi Suomessa. Nämä myynnit on mainittu AVL 209 b § 1 momentin 3 kohdassa ja niihin liittyviin laskuihin merkitään ”käännetty verovelvollisuus” tai ”reverse charge” tai arvonlisäverodirektiivin vastaava säännös.
   
• Vientimyynti ilmaistaan merkinnällä ”ALV 0 %, veroton myynti EU:n ulkopuolelle ” tai ”AVL 70 § ” tai ”VAT 0 %, Export of goods” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 146 art.”.
   
• Yhteisömyynti ilmaistaan merkinnällä ”ALV 0 % yhteisömyynti” tai ”VAT 0 % Intra Community supply” tai ”AVL 72 a §” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 138 art.”.
   
• EU-tavarakaupan kolmikantakaupassa ensimmäinen myyjä merkitsee laskuun normaaliin tapaan oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi ostajan arvonlisäverotunnisteen ja merkinnän yhteisömyynnistä.
  
  EU-tavarakaupan ensimmäinen ostaja eli toinen myyjä merkitsee laskuun oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi toisen ostajan arvonlisäverotunnisteen ja maininnan siitä, että kysymys on kolmikantatilanteesta esimerkiksi ”Kolmikantakauppa” tai ”Triangulation”. Kolmikantatilanteessa laskuun merkitään ”ALV 0 %” tai ”AVL 63 g §” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 141 art.”.
   
• Myynnin verottomuus voidaan ilmoittaa EU:n ulkopuolelle tapahtuvaan tavaran kuljetukseen laskumerkinnällä ”ALV 0 %, Tavaran kuljetus EU:n ulkopuolelle”, tai ”VAT 0 %, Transport of goods outside the European Union” tai ”AVL 71 §” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 146 art.”.
   
• Kun suomalainen elinkeinonharjoittaja myy palvelun, jonka myyntimaa on muu kuin Suomi ja ostaja on verovelvollinen, myyjän kirjoittamaan laskuun on tehtävä merkintä käännetystä verovelvollisuudesta. Esimerkiksi yleissäännön (AVL 65 §) mukaisen palvelun myynnistä laskuun merkitään ”Käännetty verovelvollisuus, arvonlisäverodirektiivi 44 art.” tai ”Reverse charge, VAT Directive art 44.” Tämä soveltuu sekä EU:ssa että EU:n ulkopuolella olevaan ostajaan.
   
• Rakennusalan käännetyn verovelvollisuuden mukaisiin laskuihin merkitään tieto siitä, että ostaja on verovelvollinen merkinnällä ”AVL 8 c §”.
   
• Liikkeen tai sen osan luovutuksesta laskuun tehdään merkintä ”AVL 19 a §:ssä tarkoitettu luovutus”.
   
• Kun palvelujen tuottaja luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon tai sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita, laskuun merkitään terveyden- tai sairaanhoitopalvelun osalta ”AVL 34 §:ssä tarkoitettu myynti” ja sosiaalihuoltopalvelujen osalta ”AVL 37 §:ssä tarkoitettu myynti”.
   
• Kun osittain vähennykseen oikeuttavassa käytössä oleva tavara tai palvelu myydään, veroa on suoritettava vain siltä osin, kun tavarasta tai palvelusta on voitu tehdä vähennys. Tällöin laskussa täytyy olla suoritettavan veron määrä. Laskuun merkitään ”AVL 61 §:ssä tarkoitettu osittain vähennyskelvottomassa käytössä olleen tavaran/palvelun myynti”.

6.1.12 Merkintä käännetystä verovelvollisuudesta

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan:

• jälkimmäisen ostajan ostoihin AVL 72 g §:ssä tarkoitetussa kolmikantakaupan tilanteessa AVL 2 a §:n mukaisesti
• kun myyjä on AVL 9 §:n mukainen ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja,
• sijoituskullan, kulta-aineksen tai kultapuolivalmisteen myyntiin AVL 8 a §:ssä tarkoitetulle ostajalle,
• päästöoikeuksien myyntiin AVL 8 b §:ssä tarkoitetulle ostajalle
• myyntiin AVL 8 c §:n mukaiselle rakentamispalvelun tai työvoimanvuokrauspalvelun ostajalle
• kun elinkeinonharjoittajalle myydään AVL 65 §:ssä tarkoitettu yleissäännön mukainen palvelu, joka luovutetaan joko Suomessa tai toisessa EU-maassa, jossa on ostajan kiinteä toimipaikka tai ostajan kotipaikka
• toisen EU-maan AVL 2 a §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin jälkimmäisen ostajan ostoihin kolmikantakaupan tilanteissa
• toisen EU-maan AVL 9 §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin myynteihin, kun myyjänä on suomalainen elinkeinonharjoittaja

Käännetyllä verovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että verovelvollinen myynnistä on myyjän sijasta ostaja.

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan, jos ulkomaalaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi täällä. Jos ulkomaalaisella on Suomessa kiinteä toimipaikka, joka ei kuitenkaan osallistu kyseiseen myyntiin, sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta, jos ostaja on yksityishenkilö tai ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi. Käännettyä verovelvollisuutta ei myöskään sovelleta kaukomyyntiin, henkilökuljetuspalveluihin ja oikeuteen päästä opetus-, tiede-, kulttuuri-, viihde- ja muuhun vastaavaan tilaisuuteen sekä pääsyyn välittömästi liittyviin palveluihin.

Laskuun tehdään merkintä ”Käännetty verovelvollisuus” (ks. kohta 6.1.11).

Jos EU:n ulkopuoliselta myyjältä saadusta laskusta puuttuu ostajan arvonlisäverotunniste tai merkintä ”Käännetty verovelvollisuus” ostaja voi myös itse täydentää myyjältä saamaansa tositetta. Täydennetystä laskusta on käytävä ilmi, mitkä tiedot ovat alkuperäisiä. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa laskuun ei merkitä verokantaa eikä veron määrää. Näitä tietoja ostaja ei saa lisätä laskuun.

6.1.13 Merkintä itselaskutuksesta, jos ostaja laatii laskun

Laskuun merkitään ”itselaskutus” tai vastaava muun kielinen ilmaus. Englanniksi merkintä on ”Selfbilling”.

6.1.14 Uusien kuljetusvälineiden myyntiin liittyvät merkinnät

Tämän säännöksen tarkoittamia kuljetusvälineitä ovat henkilö- ja tavarakuljetukseen tarkoitetut moottorikäyttöiset maakuljetusvälineet joiden iskutilavuus on yli 48 cm³ tai teho yli 7,2 kW, ja yli 7,5 metriä pitkät vesialukset sekä ilma-alukset, joiden suurin sallittu lähtömassa on yli 1 550 kg.

Arvonlisäverolaissa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen määritelmästä sekä sen myynnistä toiseen EU-maahan ja hankinnasta toisesta EU-maasta on 1.3.2010 annettu Verohallinnon ohjeet ”Uusien kuljetusvälineiden arvonlisäverosta arvonlisäverovelvollisille” ja ”Yksityishenkilö ostaa uuden kuljetusvälineen toisesta EU-maasta”.

• Uusien kuljetusvälineiden arvonlisäverosta – ohje arvonlisäverovelvollisille
• Yksityishenkilö ostaa uuden kuljetusvälineen toisesta EU-maasta

Maakuljetusvälineen myyntilaskuun merkitään myyntipäivä, käyttöönottopäivä, moottorin iskutilavuus tai teho ja kuinka monta kilometriä kuljetusvälineellä on ajettu. Vesialuksen myyntilaskuun merkitään myyntipäivä, käyttöönottopäivä, kuinka monta tuntia vesialuksella on ajettu tai purjehdittu. Ilma-aluksen myyntilaskuun merkitään myyntipäivä, käyttöönottopäivä ja kuinka monta tuntia ilma-aluksella on lennetty.

6.1.15 Marginaaliverotusmenettelyyn liittyvät merkinnät

Kun myyjä soveltaa AVL 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä, ostajalla ei ole vähennysoikeutta verosta, jonka myyjä suorittaa voittomarginaalista. Suositeltavaa on, että laskuun merkitään maininta siitä, että myyntihinta ei sisällä vähennettävää veroa.

Laskuun merkitään ”voittomarginaalijärjestelmä – käytetyt tavarat”, ”voittomarginaalijärjestelmä – taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä – keräily- ja antiikkiesineet”. Englanniksi merkinnät ovat ”Margin scheme – Second-hand goods”, “Margin scheme — Works of art” ja “Margin scheme — Collector’s items and antiques”.

Verohallinto on 1.4.2010 antanut ohjeen ”Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettely”.

Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettely

6.1.16 Matkatoimistopalvelun myyntiin liittyvät merkinnät

Laskuun merkitään ”voittomarginaalijärjestelmä – matkatoimistot”. Englanniksi merkintä on ”Margin scheme - Travel agents”.

6.1.17 Sijoituskullan myyntiin liittyvät merkinnät

Sijoituskullan myynnistä on laadittu Verohallinnon ohje ”Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus”. Ohjeen kohdassa 7 on esimerkit laskumerkinnöistä eri tilanteissa.

Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus

6.1.18 Muutoslaskun merkinnät

Jos alkuperäistä laskua muutetaan siten, että annetaan uusi lasku, uuteen laskuun on tehtävä viittaus aiemmin annettuun laskuun. Viittausvaatimus koskee kaikkia tilanteita, joissa laskua muutetaan. Oleellista on, että viittaus aiempaan laskuun on yksiselitteinen. Viittauksessa voidaan käyttää laskun tunnistetta. Jos muutoslasku koskee tietyn ajanjakson aikana tapahtuneita myyntejä, voidaan viitata tähän ajanjaksoon. Näin tulee tehdä esimerkiksi laskussa, jolla annetaan vuosialennus.

Jos lasku liittyy kaukomyyntiin, yhteisömyyntiin tai rajat ylittävään myyntiin, josta ostaja on verovelvollinen, ja alkuperäistä laskua muutetaan siten, että annetaan uusi lasku, tässä muutoslaskussa on oltava kaikki tiedot. Tässä tapauksessa ei riitä, että viitataan aiempaan laskuun.

6.2 Kevennetyt laskumerkintävaatimukset

Kevennetyistä laskumerkintävaatimuksista säädetään AVL 209 f §:ssä. Kevennettyjä sisältövaatimuksia ei sovelleta tavaroiden yhteisömyyntiin (AVL 72 b §) tai tavaroiden kaukomyyntiin (AVL 63 a §) eikä sellaiseen toisessa EU-maassa tapahtuvaan tavaran tai palvelun myyntiin, josta ostaja suorittaa veron käännetyn verovelvollisuuden perusteella (AVL 2 a § tai 9 §:ää vastaava säännös)

Muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa riittää, että laskussa on kevennetyt laskumerkinnät, kun laskun loppusumma on enintään 400 euroa.

Lisäksi kevennettyjä sisältövaatimuksia sovelletaan vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa. Tässä tapauksessa laskun loppusummalla ei ole merkitystä ja se voi siis ylittää 400 euroa (verollinen loppusumma). Vähittäiskauppaan rinnastettavaa myyntitoimintaa harjoittavat esimerkiksi kioski, suutari, kampaamo tai hautaustoimisto.

Kevennetyt laskumerkinnät ovat riittävät myös ravintola- ja ateriapalvelulaskuissa sekä henkilökuljetuslaskuissa, lukuun ottamatta edelleen myytäväksi tarkoitettuja palveluja sekä pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamissa tositteissa.

Laskuissa, joihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä, täytyy olla seuraavat tiedot:

• laskun antamispäivä,
• myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus),
• myytyjen tavaroiden määrä ja palvelujen laajuus sekä näiden laji,
• suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain,
• muutoslaskujen osalta viittaus alkuperäiseen laskuun sekä ne tiedot, joita laskulla muutetaan.

Kevennetyn sisältövaatimuksen laskuissa on mahdollista ilmoittaa hinnat arvonlisäverollisina, jos suoritettavan veron määrä on merkitty laskuun. Veron perustetta ei siis tarvitse ilmoittaa.

Laskuissa saa myös olla enemmän tietoa kuin mitä arvonlisäverolain säännökset edellyttävät.

Hotellilaskussa, joka on määrältään enintään 400 euroa, ei tarvitse olla ostajan nimeä (yöpyjän työnantajan nimeä), mutta siinä saa olla yöpyjän (työntekijän) nimi.

6.3 Muut selvitykset

6.3.1 Selvitykset ja muistiotositteet

Arvonlisäverolaki määrittelee tietosisältövaatimukset myös muille asiakirjoille kuin varsinaisille myyntilaskuille, jos asiakirjoilla on vaikutusta arvonlisäverotukseen (AVL 22 luku).

6.3.2 Selvitys rakentamispalvelusta

Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten ostamastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen veron, joka myyjän on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista suoritettava (AVL 103 §). Edellä tarkoitetun vähennysoikeuden edellytyksenä on myyjän ostajalle antama selvitys myyjän suoritettavan veron määrästä. Selvityksestä on käytävä ilmi selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet, Y-tunnukset, luovutuksen luonne ja myyjän suoritettavan veron määrä.

6.3.3 Selvitys energiahyödykkeestä

Ostaja saa tehdä vähennyksen ostetusta energiahyödykkeestä silloin, kun laskutus sisältyy kiinteistön verottomaan vuokraan tai vastikkeeseen (AVL 111 §). Vastaavasti vähennys voidaan tehdä, kun vuokranantaja laskuttaa energiahyödykkeen vuokrasta tai vastikkeesta erillisenä. Ostaja saa kuitenkin vähentää vain kiinteistön omistajan tai haltijan ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa veroa vastaavan määrän. Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että myyjä antaa ostajalle selvityksen myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrästä.

Selvityksessä on oltava selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet sekä mahdolliset Y-tunnukset, luovutuksen luonne ja kohdekuukausi, vuokran tai yhtiövastikkeen kokonaismäärä ja energian osuus siitä sekä myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suorittaman veron määrä.

Selvityksessä on oltava merkintä myynnin verottomuudesta ja verottomuuden perusteesta. Siinä ei tarvitse olla tunnistetta eikä yksikköhintaa.

6.3.4 Liiketoiminnan jatkajan ja luovuttajan annettavat selvitykset

Veroa ei suoriteta liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen luovuttamisesta liiketoiminnan jatkajalle, joka ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita ja palveluja vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen (AVL 19 a §). Jatkajan on annettava selvitys luovuttajalle siitä, että luovutettuja hyödykkeitä ryhdytään käyttämään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.

Liiketoiminnan luovuttajan on annettava jatkajalle selvitys AVL 79 f § ja 79 g §:ssä tarkoitettujen edellytysten olemassaolosta, kun on kyse käytetyistä tavaroista tai taide-, keräily- tai antiikkiesineistä.

Luovuttajan tulee antaa jatkajalle myös selvitys luovutettavista kiinteistöistä. Selvityksen sisältö ilmenee tarkemmin AVL 209 k § ja 209 l §:stä ja Verohallinnon ohjeesta ”Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus” (14.12.2007, Dnro 1845/40/2007).

Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus

6.3.5 Muistiotosite alkuvarastovähennyksestä ja käyttötarkoituksen muutoksesta

Aloittaessaan verollisen liiketoiminnan verovelvollinen saa, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, tehdä vähennyksen hallussaan olevasta verollisena hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta tai palvelusta (AVL 112 § 2 mom.). Lisäksi verovelvollinen saa tehdä vähennyksen tavarasta tai palvelusta, jonka hän siirtää vähennyskelvottomasta toiminnasta vähennyskelpoiseen toimintaan (käyttötarkoituksen muutos, AVL 112 § 1 mom.).

Verovelvollinen saa vähentää sen veron, joka on sisältynyt hyödykkeen ostohintaan tai jonka hän on suorittanut tavaran maahantuonnin, yhteisöhankinnan tai valmistuksen yhteydessä. Vero saadaan vähentää vähennyshetken mukaista arvoa vastaavilta osin. Ostajalla täytyy olla tavaroista alkuperäinen lasku ja vähennyskelpoiseen tarkoitukseen ottamisen ajankohtana laadittu muistiotosite.

Muistiotositteessa on oltava tositteen laatimispäivä, verovelvollisen nimi, tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji. Lisäksi tositteesta on ilmettävä se päivä, jona hyödyke on otettu vähennyskelpoiseen käyttöön, jos se ei ole sama kuin tositteen laatimispäivä, hankintaan sisältynyt vero tai omasta käytöstä suoritettu vero sekä viittaus hankintaan tai omasta käytöstä suoritettavaa veroa koskevaan tositteeseen. Todennäköinen luovutushinta ilman veron osuutta, verokanta ja vähennettävä vero ovat myös muistiotositteeseen merkittäviä tietoja. Itse valmistettujen tavaroiden ja suoritettujen palvelujen osalta laaditaan muistiotosite, joka sisältää tavaroiden valmistamiseen tai palvelujen suorittamiseen käytettyjen hyödykkeiden ostotositteet.

6.3.6 Luettelo tavaroista, jotka kuljetetaan toiseen EU-maahan tiettyä tarkoitusta varten

Verovelvollisen on pidettävä luetteloa tavaroista, kun tavarat siirretään toiseen EU-maahan:

1. kuljetuksen päättymisvaltiossa suoritettavaa, verovelvolliselle myytävää tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta tai arviointia varten ja tavara palautetaan työn jälkeen Suomeen
2. väliaikaisesti verovelvollisen toisessa EU-maassa myymää palvelua varten
3. väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaa täysin tullittomaan väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen EU:n ulkopuolelta tuotaessa.

Luettelo on vapaamuotoinen.

6.3.7 Eräitä suosituksia

Myyjän laskunantovelvollisuus on säännelty tyhjentävästi AVL 209 b §:ssä. Myynnistä on kuitenkin kirjanpitoa tai muistiinpanoja varten oltava tosite (Kirjanpitolaki 2 luku 5 § ja VHp ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista 1551/2011, 36 §). Lisäksi myyjällä voi olla laskunantovelvollisuus toisen valtion lainsäädännön mukaan.

Verohallinto suosittelee seuraavia lasku- ja tositemerkintöjä tilanteissa, joissa myyjän ei ole Suomen arvonlisäverolain säännösten mukaan annettava laskua:

• Kun myydään sellaisia arvonlisäverolain 4 luvussa tarkoitettuja verottomia hyödykkeitä, joista myyjä ei ole laskunantovelvollinen, laskuun merkitään, minkä hyödykkeen myynnistä on kysymys ja arvonlisäverolain säännös, johon verottomuus perustuu. Esimerkiksi ”Veroton kiinteistön luovutus, AVL 27 §” tai ”Veroton rahoituspalvelu, AVL 41 §”. 
• Veroa ei suoriteta muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan tavaran tai palvelun myynnistä. Vähennyskelvottomassa käytössä olleen tavaran tai palvelun myyntiä koskevaan tositteeseen tehdään verottomuutta osoittava merkintä esimerkiksi ”Vähennyskelvottomassa käytössä ollut tavara”.

7 Laskuihin liittyvä varmistusvelvollisuus

Kirjanpitolain mukaan tositteet ja kirjanpitomerkinnät saadaan tehdä koneelliselle tietovälineelle. Kirjanpitovelvollisen on tarvittaessa saatettava ne selväkieliseen kirjalliseen muotoon.

Laskun alkuperän aitous, tietojen muuttumattomuus ja luettavuus on varmistettava laskun antamishetkestä laskun säilytysajan loppuun saakka myös sähköisessä laskussa. Elinkeinonharjoittaja voi määrittää varmistustavan millä tahansa liiketoiminnan valvontakeinolla, joka luo luotettavan tarkastusketjun laskun sekä tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen välille.

Alkuperän aitoudella tarkoitetaan vakuuttuneisuutta luovuttajan tai suorittajan taikka laskun laatijan henkilöllisyydestä. Sekä myyjä että ostaja voivat varmistaa alkuperän aitouden toisistaan riippumatta. Myyjän tulee varmistaa, että laskulla mainitut hyödykkeiden myyntiä ja myyjää koskevat tiedot vastaavat todellisuutta. Lisäksi myyjän on varmistettava laskun laatijan henkilöllisyys, jos ostaja tai kolmas osapuoli on laatinut laskun. Elinkeinonharjoittajana toimivan ostajan on pystyttävä varmistamaan, että laskussa mainitut myyjän henkilöllisyyttä koskevat tiedot pitävät paikkansa. Lisäksi ostajan tulee varmistaa että myyjä on luovuttanut tavarat tai suorittanut palvelut, jotka laskussa mainitaan. Alkuperän aitous voitaisiin varmistaa esimerkiksi vertaamalla laskun tietoja muihin, kyseistä liiketoimea koskeviin tositteisiin. Verovelvollisen täytyy säilyttää myös varmistuksessa käyttämänsä tositteet koko laskujen säilytysajan.

Tietojen muuttumattomuudella tarkoitetaan sitä, ettei laskun sisältöä ole muutettu. Sekä myyjä että ostaja voivat toisistaan riippumatta valita tavan, jolla he täyttävät tämän varmistustavan, tai he voivat yhdessä sopia sisällön varmistamisesta esimerkiksi tietyllä tekniikalla. Näiden varmistamiskeinojen on oltava käytettävissä laskun säilytysajan. Laskun muotoa voidaan kuitenkin myös muuntaa. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi päivämäärän esitystavan muuttamista tai tiedostotyypin muuttamista esimerkiksi XML-muotoiseksi.

Laskun luettavuus tarkoittaa, että lasku on ihmisen luettavissa.

8 Laskujen säilyttäminen

Verovelvollisen myyjän on säilytettävä liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuneiden hyödykkeiden myyntilaskujen jäljennökset ja vastaanottamansa tähän toimintaan liittyvien hyödykkeiden ostolaskut. Verovelvollisen on itse huolehdittava laskujen säilytyksestä riippumatta siitä, kuka laskut on laatinut.

Verovelvollisen täytyy säilyttää laskujen lisäksi kaikki tositteet, joihin suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat perustuvat, myös esimerkiksi yksityishenkilöille annetut laskut.

Verovelvollisen täytyy säilyttää myös laskut, jotka on annettu myynneistä, joista ostaja on verovelvollinen ja jotka kohdistuvat palautukseen oikeuttavaan toimintaan (AVL 131 § 1 mom. 4 k).

Lisäksi on säilytettävä ostolaskut liittyen ostoihin, joista elinkeinonharjoittaja on käännetyn verovelvollisuuden perusteella verovelvollinen Suomessa. Ostajana olevan ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan täytyy säilyttää vain Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan vastaanottamat laskut.

Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollinen, on säilytettävä muistiinpanoaineistonsa vastaavalla tavalla (VHp ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista 35 §).

Laskut on säilytettävä Suomessa. Sähköisesti tallennetut laskut voidaan säilyttää toisessa EU-maassa, jos tallennus on suoritettu sähköisesti siten, että se takaa täydellisen tosiaikaisen tietokoneyhteyden näihin tietoihin tai elinkeinonharjoittaja on ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa.

Laskut voidaan säilyttää myös muualla kuin Suomessa tai toisessa EU-maassa. Kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n 1-2 momenttien mukaan kirjanpitokirjat, tilikauden tositteet ja muu kirjanpitoaineisto saadaan kirjanpidon hoitamiseksi tai 3 luvussa tarkoitetun tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimiseksi säilyttää tilapäisesti muualla kuin Suomessa. Kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella säädetään tarkemmin ulkomailla säilyttämisen edellytyksistä.

Kirjanpitovelvollisen Suomessa laatima tosite saadaan viedä Suomesta, jos tämä on edellytyksenä ulkomaisen viranomaisen toimintaan perustuvan edun saamiselle. Kirjanpitovelvollisen on laadittava tositteesta oikeaksi todistettu jäljennös ennen tositteen viemistä Suomesta. Jäljennöksessä tai sen liitteessä on esitettävä tieto siitä, milloin, minne ja mitä tarkoitusta varten tosite on viety. Jäljennös ja sen liite tulee sisällyttää Suomessa säilytettävään kirjanpitoaineistoon, ja niihin sovelletaan, mitä tositteesta säädetään. Näitä säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin myös muihin kuin kirjanpitolaissa tarkoitettuihin kirjanpitovelvollisiin.

Verovelvollisen on veroviranomaisen kehotuksesta valmistettava laskut sisältävästä teknisestä tallenteesta jäljennös tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen. Sijoituskullan myyjän on kehotuksesta esitettävä asiakkaan tunnistamista koskeva aineisto tarkastettavaksi ja annettava siitä tietoja. Myös verovelvolliseksi hakeutuneen edustajalla on muistiinpanovelvollisuus, laskujen säilytysvelvollisuus ja velvollisuus esittää laskut tarkastettavaksi.

Laskut on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt ja johon tilikauteen liiketoimi sisältyy. Kiinteistöinvestoinnin suorittamiseen liittyvät laskut ja tositteet on kuitenkin säilytettävä 13 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tarkistuskausi on alkanut. Vastaava säilytysaika koskee selvityksiä, jotka luovuttajan on annettava kiinteistöinvestoinnista luovutuksensaajalle. Säädetyn kuuden vuoden määräajan jälkeen laskut ja tositteet voidaan korvata erityisellä selvityksellä (AVL 209 q §). Selvityksen sisällöstä on tarkemmin määrätty Verohallituksen päätöksessä arvonlisäverolain 209 m §:ssä tarkoitetusta selvityksestä (12.12.2007, Dnro 1877/40/2007).

 

9 Lasku vähennysoikeuden edellytyksenä

9.1 Alkuperäinen lasku ostajan hallussa

Verovelvollinen ostaja saa vähentää verollista liiketoimintaansa varten toiselta verovelvolliselta ostamaansa tavaraan tai palveluun sisältyvän arvonlisäveron. Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden (AVL 102 §). Jos hankinta tulee ostajalle vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, hän saa tehdä vähennyksen vain vastaavilta osin (AVL 117 §).

Verovelvollisen ostajan vähennysoikeuden edellytyksenä on, että hänellä on ostamastaan tavarasta tai palvelusta verovelvollisen myyjän antama arvonlisäverolain tietosisältövaatimusten mukainen lasku tai muu laskuna toimivat tosite. Edellytys koskee myös ennakkolaskuja. Lasku oikeuttaa vähennykseen vain, jos laskun tiedot vastaavat todellisuutta.

Jos kyse on ostosta, josta ostajan on arvonlisäverolain säännösten nojalla suoritettava veroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella, tai yhteisöhankinnasta suoritettavan veron vähentämisestä, vähennysoikeuden edellytyksenä on lisäksi, että ostaja on täyttänyt AVL 162 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa tai että Verohallinto on maksuunpannut veron.

Jos suomalainen ostaja, jonka on suoritettava veroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella, ei saa ulkomaalaiselta myyjältä laskua, ostajan vähennysoikeuden edellytyksenä on ostajan itse laatima tosite. Tositteessa täytyy olla arvonlisäverolain vaatimat laskumerkinnät sekä ostosta tai yhteisöhankinnasta suoritettava vero ja verokanta.

Maahan tuoduista tavaroista tehtävän vähennyksen edellytyksenä on, että maahantuojalla on tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat.

Vuokrauspalvelun ostaja saa vähentää vuokralle ottamansa tavaran maahantuonnista suoritettavan veron, jos hänen on suoritettava veroa tavaran vuokraamisesta käännetyn verovelvollisuuden perusteella (AVL 113 §).

9.2 Puutteelliset tai virheelliset laskumerkinnät

Vähennyksen tekeminen edellyttää, että ostajalla on hallussaan alkuperäinen lasku vähennyksen tekemishetkellä. Jos ostaja soveltaa vähennysten kirjaamisessa suoriteperustetta, vähennykset voidaan käytännössä tehdä, vaikka ostaja ei ole vielä saanut laskua. Jos myöhemmin saatu lasku ei vastaa tehtyä vähennystä, vähennystä täytyy oikaista tai, jos lasku on virheellinen, ostajan on pyydettävä myyjältä uusi lasku. Jos lasku on virheellinen, ostajalla ei ole vähennysoikeutta tämän laskun perusteella vaan vasta myyjän antaman korjatun laskun perusteella. Myyjän täytyy antaa virheellisen laskun tilalle uusi lasku, jossa on viittaus alkuperäiseen laskuun.

Myyjän laskuun tosiasiallisia olosuhteita vastaamattomasti tekemät merkinnät eivät tuo ostajalle vähennysoikeutta. Esimerkiksi, jos myyjä merkitsee laskulle suoritettavaa veroa, vaikkei häntä ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, laskun merkinnöistä huolimatta ostajalla ei ole vähennysoikeutta. Jos kuitenkin todetaan, että ostaja ei ole voinut tietää myyjän virheellisestä menettelystä ja myynti on yleensä vastaavassa tilanteessa verollinen, ostaja voi saada vilpittömän mielen suojan ja hän voi tehdä ostosta vähennyksen.

Verohallinto voi hyväksyä vähennyksen, vaikka verovelvollisella ei ole lain tietosisältövaatimusten mukaista laskua, jos verovelvollinen muutoin osoittaa, että hänellä on oikeus vähennykseen.

Koska Y-tunnus yksilöi elinkeinonharjoittajan, ostaja saa tehdä vähennyksen laskusta, jossa myyjän nimessä on kirjoitusvirhe tai kirjoitus- tai aakkostustapa eroaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä olevasta nimestä, myyjän nimestä puuttuu jokin osa tai myyjän osoite on puutteellinen. Ostaja saa tehdä vähennyksen myös laskusta, jossa on vähäinen virhe ostajan nimessä tai kirjoitus- tai aakkostustapa eroaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä olevasta nimestä.

Kirjoitusvirhe tai vastaava vähäinen virhe ei poista ostajan vähennysoikeutta, kun ostaja hankkii hyödykkeen verolliseen liiketoimintaansa eikä se ole vähennysrajoitusten alainen. Jos esimerkiksi yksikköhinnassa on virhe, mutta laskun loppusumma on oikein, ostajalla on vähennysoikeus. Tällaisessa tilanteessa ostajan ei tarvitse pyytää myyjältä korjattua laskua.

Verohallinto voi myös hyväksyä vähennyksen silloin, kun kyse on pienistä käteiskauppana tapahtuneista ostoista, joiden osalta laskua on käytännössä teknisten olosuhteiden vuoksi lähes mahdotonta saada. Tällaisia ovat esimerkiksi automaatilla maksettavat pysäköintimaksut.

Jos myyjä on soveltanut käytettyjen tavaroiden tai taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä, ostajalla ei ole vähennysoikeutta.

Kun tavaroita siirretään verovarastomenettelystä, vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on laskelma suoritettavan veron perusteesta. Verovelvollisella täytyy myös olla myyjän antama lasku tai muu laskuna toimiva asiakirja kaikista verovarastossa tapahtuvista myynneistä ja verovarastoon tapahtuvista maahantuonneista sekä yhteisöhankinnoista. Laskelma on varsinainen kirjanpitokirjauksen tosite ja alkuperäiset laskut ovat sen liitteitä. Laskelmassa täytyy viitata näihin laskuihin.

Ostajan on suositeltavaa tarkistaa myyjän arvonlisäverovelvollisuus vähennysoikeutensa varmistamiseksi. Tarkistuksen voi tehdä YTJ-tietopalvelusta Internet-osoitteessa www.ytj.fi tai puhelimitse Verohallinnon palvelunumerosta.

Ks. myös Verohallinnon ohje ”Vähennysoikeus arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemättömältä myyjältä tapahtuneesta ostosta” (6.10.2000, Dnro 2694/40/2000).10 Kulujen edelleenlaskutus

Verovelvollinen yritys voi joskus maksaa toisen yrityksen puolesta tämän verollisen liiketoiminnan kuluja, esimerkiksi samaan konserniin kuuluvan yrityksen työntekijän matka- tai hotellikuluja.

Verohallinnon kulujen edelleenveloitukseen liittyneessä aikaisemmassa ohjeessa  ”Eräitä kysymyksiä arvonlisäverotuksen laskutussäännöksistä” (20.2.2004, Dnro 357/40/2004) todetaan, että kun yritys lisää edelleenveloitukseen oman palkkionsa, kysymys ei ole kulujen edelleenveloituksesta vaan erillisen hallintopalvelun myynnistä, johon sovellettava verokanta määräytyy itsenäisesti. Verohallinto muuttaa tältä osin tulkintaansa seuraavasti: Jos verovelvollinen yritys laskuttaa toisen yrityksen puolesta maksamiaan arvonlisäverollisia kuluja edelleen, kyseessä on verollinen myynti. Jos yritys lisää laskutukseen oman palkkionsa, tämä palkkio on osa verollista myyntihintaa. Palkkion verokanta on sama kuin edelleenlaskutettavan kulun verokanta.

Edelleenlaskutukseen sovelletaan arvonlisäverolain tavaraa ja palveluja koskevia myyntimaasäännöksiä. Jos edelleen laskutettava tavara tai palvelu on myyty toisessa EU-maassa tai EU:n ulkopuolella, myynnistä ei suoriteta veroa Suomeen. Tällainen palvelu on esimerkiksi mainospalvelu, jonka myyntiin elinkeinonharjoittajalle sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

11 Sitoumusmenettelystä

Verohallinto voi AVL 178 §:n mukaan jättää veron määräämättä, jos veron maksamatta jääminen tai liian suuri palautus johtuu sellaisesta virheestä, jonka johdosta toisen verovelvollisen maksettavaksi on tullut liikaa veroa tai vero on jäänyt palauttamatta. Edellytyksenä on, että verovelvollinen esittää palautukseen oikeutetun antaman sitoumuksen, jossa tämä luopuu oikeudestaan palautukseen. Sitoumuksessa jokainen liiketoimi on yksilöitävä.

Säännös soveltuu ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa Verohallinto muutoin määräisi arvonlisäverot jälkikäteen maksettavaksi. Sitoumuksen hyväksyminen on harkinnanvaraista.

Jos Verohallinto esimerkiksi verotarkastuksen yhteydessä hyväksyy sitoumuksen, verovelvollisen ei tarvitse antaa uusia korjattuja laskuja.

12 Soveltaminen käytännössä

Tämä ohje tulee voimaan sen antamispäivänä. Siltä osin, kun ohje liittyy arvonlisäverolain muuttamisesta annetun lain 29.6.2012/399 muutoksiin, se tulee voimaan 1.1.2013 alkaen.

johtava veroasiantuntija Päivi Taipalus

veroasiantuntija Aila Miettinen