Etuudet: takaisinperintä ja regressi

Ohjetta on päivitetty:

• Korjattu esimerkkiä 11 siten, että sijaissaajalle maksettua perusteetonta etua ja takaisinperintää ei ilmoiteta tulorekisteriin.

1 Johdanto

Tulorekisteriin annettavalla etuustietoilmoituksella ilmoitetaan sekä eläke- että etuustuloja. Tässä ohjeessa termillä "etuus" tarkoitetaan sekä eläkkeitä että etuuksia, ellei erikseen mainita jotain muuta.

Eläkkeitä ja etuuksia voidaan eräissä tilanteissa periä takaisin etuuden saajalta, josta tässä ohjeessa käytetään pääosin nimitystä tulonsaaja. Tulonsaaja on voinut saada virheellisesti liian suuren suorituksen, etuuden maksu on voinut tapahtua väärin perustein tai tulonsaaja on saanut takautuvasti muuta etuutta samalta ajalta, jolta hän aikaisemmin on jo saanut jotain toista eläkettä tai etuutta. Kun tulonsaaja maksaa aiheettomasti maksetun perusteettoman edun tai muun suorituksen takaisin, tieto takaisinmaksusta on ilmoitettava tulorekisteriin.

Takaisinperittyä summaa ei korjata alkuperäiselle etuustietoilmoitukselle, vaan takaisinperitty summa ilmoitetaan uudella ilmoituksella kohdistamalla se maksupäivälle, jolloin tulo on palautettu maksajalle. Takaisinperintä ilmoitetaan antamalla tulolajiin liitettävä "Takaisinperintä – Kyllä" -tieto sekä siihen liittyvät lisätiedot. Maksupäiväksi merkitään päivä, jolloin tulonsaaja maksaa liikasuorituksen takaisin tai liikasuoritusta kuitataan myöhemmästä etuudesta. Tulon kuittaus ilmoitetaan käyttäen takaisinmaksun lisätietoja, eikä sitä pidä sekoittaa regressi- tai muihin vähennyksiin.

Alkuperäinen suorituksen maksupäivä on vapaaehtoisesti ilmoitettava tieto. Joissain tilanteissa se on kuitenkin välttämätön, jotta Verohallinto voi kohdistaa tulonsaajan verotuksen oikein. Maksupäivä on tarpeellinen esimerkiksi silloin, kun takaisinperitty ennakonpidätys pitää kohdistaa siihen verovuoteen, jonka aikana se on suorituksesta pidätetty.

Takaisinperitystä suorituksesta annetaan seuraavat pakolliset tiedot:

• Tulolaji
• Takaisinperintä – Kyllä
• Määrä
• Takaisinmaksupäivä
• Alkuperäisen maksukauden alku- ja loppupäivä.

Tieto takaisinperinnästä on ilmoitettava tulorekisteriin viimeistään viidentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin maksaja on saanut tiedon takaisinperityn määrän maksamisesta, sen maksajasta ja siitä, mihin suoritukseen tai korvaukseen maksu liittyy. Näitä tietoja tarvitaan takaisinperinnän kohdistamiseen. Varsinainen takaisinmaksupäivä ilmoitetaan Takaisinmaksun lisätiedot -tietoryhmässä.

Takaisinperinnän lisäksi ohjeessa käydään läpi myös regressitilanteita. Regressillä tarkoitetaan tilanteita, joissa tulonsaajalle myönnetään takautuvasti etuus samalle ajalle, jolle tulonsaajalle on aiemmin myönnetty toinen etuus. Aiemman etuuden maksajalle voi tulla regressioikeus myöhemmin myönnettävään takautuvaan etuuteen. Tulonsaajalle on siis myönnetty kahta etuutta päällekkäin samalta ajalta, ja regressi korvaa toisen etuuden liikasuorituksen aiemman etuuden maksajalle, jotta maksajan ei tarvitse periä liikasuoritusta takaisin tulonsaajalta. Regressitilanteessa myöhemmin maksetun etuuden maksaja ei maksa suoritusta tulonsaajalle, vaan suoritus maksetaan joko kokonaan tai osittain aiemman etuuden maksajalle.

Ohjeeseen on koottu niitä tilanteita, joissa ilmoittamiseen sovelletaan tuloverolain (TVL) 112 a §:ää "Eräiden takaisin perittyjen etuustulojen oikaisu". Koska kyseistä tuloverolain pykälää sovelletaan ainoastaan eläkkeisiin, opintorahoihin ja muihin lakisääteisiin etuuksiin, ohjeessa käytettävällä termillä "muu kuin lakisääteinen etuus" tarkoitetaan sellaisia etuuksia, joihin tuloverolain 112 a §:ää ei sovelleta. Tuloverolain 112 a § ei sovellu myöskään pääomatulona verotettaviin suorituksiin.

Ohjeessa käydään esimerkkien avulla läpi tilanteet, joissa maksetaan etuutta, ilmoitetaan perusteeton etu, peritään etuutta takaisin tai luovutaan takaisinperinnästä. Ohjeessa kerrotaan lisäksi esimerkkien avulla mahdollisista ongelmatilanteista, jotka liittyvät vuodenvaihteeseen ja takaisinperittyyn määrään kohdistuvaan ennakonpidätykseen. Verohallinnon on pystyttävä kohdentamaan takaisinperitty ennakonpidätys siihen verovuoteen, jolloin se on suorituksesta pidätetty (esimerkit 2, 3 ja 12).

Ohjeessa ei käsitellä tilannetta, jossa päällekkäisten etuuksien myöntäjät tasaavat kustannukset keskenään taustalla eikä tulonsaajalla ole tietoa rahansiirrosta. Tällöin kyse ei ole varsinaisesta regressimenettelystä. Ohjeessa ei myöskään käsitellä vakuutuslaitosten välisiä takautumissuorituksia. Tällaisia laitosten välisiä suorituksia ovat esimerkiksi takautumissuoritukset, jotka maksetaan

• työtapaturma- ja ammattitautivakuuttajien ja liikennevakuuttajien välillä
• eläkelaitosten ja korvausvelvollisen välillä, kun korvaus maksetaan raideliikennevastuulain tai potilasvakuutuslain mukaan.

Luvussa 4.4 Tulorekisterin ilmoittamisen ulkopuolelle jäävät takautumisoikeustilanteet käsitellään tarkemmin niitä tilanteita, joita ei ilmoiteta tulorekisteriin.

Ohjeessa käsitellään vain yleisesti tulonsaajan etuustulojen takaisinperintää ja regressiä. Oma-aloitteisesti palautettavaa etuutta käsitellään tarkemmin ohjeessa Etuudet: Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin.

Ohjeessa kuvataan esimerkkien avulla yleisimpiä tulorekisterin ilmoitustilanteita. Esimerkeissä ei ole huomioitu kaikkia annettavia tietoja vaan ainoastaan käsiteltävän asian ratkaisemisessa olennaiset tiedot.

Perusteettoman edun toteaminen on itsenäinen tapahtuma. Perusteettoman edun ilmoittamiseen ei vaikuta se, annetaanko etu joltain osin anteeksi tai saadaanko sitä koskaan perittyä takaisin. Perusteettoman edun antamista anteeksi tai sen kohtuullistamista ei ilmoiteta tulorekisteriin. Asia näkyy tulorekisteristä vain välillisesti siten, että ilmoitusta takaisinperinnästä ei koskaan tehdä, tai siten, että takaisinperityt määrät kattavat vain osan perusteettomasta edusta.

1.1 Tuloverolain 112 a §

Takaisinperittyjen etuustulojen oikaisusta säädetään tuloverolain (TVL) 112 a §:ssä. Ohjeessa on huomioitu tuloverolain 112 a §:n 1 momentin muutos, jota sovelletaan ensimmäisen kerran verovuoden 2020 verotuksessa.

Aiemman 1 momentin mukaan takaisinmaksu voitiin ottaa huomioon alkuperäisen maksuvuoden verotuksessa, jos takaisinmaksuvuosi oli alkuperäistä maksuvuotta seuraava ja maksaja ehti ottaa takaisinperinnän huomioon joko alkuperäisellä, tammikuussa annettavalla vuosi-ilmoituksella tai myöhemmin antamallaan korvaavalla vuosi-ilmoituksella. Tällöin maksuvuoden verotuksessa ei syntynyt takaisinperintävähennystä. Jos takaisinmaksu tapahtui niin myöhään, että suoritusta ei voitu ottaa huomioon etuuden maksajan antamassa vuosi-ilmoituksessa, takaisin maksettu määrä vähennettiin takaisinperintävähennyksenä takaisinmaksuvuonna.

Muutetun 1 momentin mukaan takaisin maksettu määrä vähennetään takaisinmaksuvuoden verotuksen oikaisuna (takaisinperintävähennyksenä), jos takaisinmaksu on tehty niin myöhään, että suoritusta ei voida ottaa huomioon tulonsaajan verotuksessa alkuperäisen suorituksen maksuvuonna. Takaisinmaksu voidaan ottaa kuitenkin huomioon tulonsaajan maksuvuoden verotuksessa, jos suoritus maksetaan takaisin siihen määräpäivään mennessä, joka vahvistetaan Verohallinnon päätöksessä takaisin perittyjen etuustulojen takaisinmaksun määräpäivästä etuudensaajan verotuksessa. Kyseisestä Verohallinnon päätöksestä käytetään tässä ohjeessa nimitystä etuuden saajan määräpäiväpäätös.

Tuloverolain 112 a §:n 1 ja 2 momentit koskevat erityisesti etuuden takaisinperintää tulonsaajalta. Suorituksen maksajien välisestä kuittauksesta taas on säädetty pykälän 3 momentissa.

Tuloverolain 112 a § soveltuu vain eläkkeisiin, opintorahaan sekä muihin lakisääteisiin etuuksiin. Muihin kuin lakisääteisiin etuuksiin säännös ei sovellu. Muita kuin lakisääteisiä etuuksia ovat esimerkiksi vakuutusehtoihin perustuvat suoritukset ja sellaiset kunnan maksamat suoritukset, jotka perustuvat kunnan tekemään päätökseen. Jos tällaisia muita kuin lakisääteisiä suorituksia peritään tulonsaajalta takaisin, takaisinperintä huomioidaan oikaisemalla alkuperäisen maksuvuoden verotusta oikaisuaikojen puitteissa. Katso tarkemmin maksajan välisistä tilanteista luku 4 Regressitilanteet.

1.2 Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 51 §:n 5 momentti

Maksajan velvoitteiden oikaisusta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (OVML). Ohjeessa on huomioitu lain uusi 51 §:n 5 momentti, joka tuli voimaan 1.1.2020.

Lain 51 §:n 5 momentin mukaan suorituksen maksajan verokauden veroa ei oikaista, jos suorituksen saaja maksaa suorituksen maksajalle takaisin aikaisempana vuonna saamaansa tuloa niin myöhään, että tulosta toimitettu ennakonpidätys tai peritty lähdevero on otettu huomioon suorituksen saajan verotuksessa. Pykälän 5 momentin nojalla annettu Verohallinnon päätös takaisin perittyjen tulojen takaisinmaksun määräpäivästä suorituksen maksajan verotuksessa määrittää käytännössä sen, mihin saakka maksaja voi periä suorituksen takaisin nettona. Päätöstä sovelletaan ensimmäisen kerran sellaisista suorituksista toimitettuun ennakonpidätykseen ja perittyyn lähdeveroon, jotka maksetaan takaisin lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Kyseisestä Verohallinnon päätöksestä käytetään tässä ohjeessa nimitystä suorituksen maksajan määräpäiväpäätös.

1.3 Tulonsaaja palauttaa etuuden oma-aloitteisesti

Tulonsaaja voi palauttaa saamaansa etuutta oma-aloitteisesti, vaikka etuus ei ole tulonsaajalle perusteetonta etua eikä se myöhemminkään muutu perusteettomaksi eduksi. Etuuden maksaja ei anna tällaisessa tilanteessa ilmoitusta perusteettomasta edusta. Tulorekisterin perusteettoman edun tilanteita ei pidä sekoittaa oma-aloitteisten palautusten tilanteisiin.

Palautettu summa ilmoitetaan tulorekisteriin antamalla tieto "Oma-aloitteinen palautus – Kyllä". Tietoa ”Oma-aloitteinen palautus – Kyllä” ei voi käyttää samanaikaisesti tietojen ”Perusteeton etu – Kyllä”, ”Regressi – Kyllä” tai ”Takaisinperintä – Kyllä” kanssa.  Ilmoituksen maksupäiväksi ilmoitetaan päivä, jolloin tulo on palautettu maksajalle. Maksaja ilmoittaa lisäksi Takaisinmaksun lisätiedot -tietoryhmän, jonka avulla Verohallinto pystyy toimittamaan tulonsaajan verotuksen oikein. Brutto- ja nettoperinnän ilmoittamisen periaatteita sovelletaan myös oma-aloitteiseen palautukseen.

Ilmoittamisesta kerrotaan tarkemmin ohjeessa Etuudet: Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin.

2 Tulonsaaja maksaa suorituksen takaisin

Tuloverolain 112 a §:n 1 momentissa säädetään menettelystä, jossa tulonsaaja maksaa suorituksen takaisin etuuden maksajalle. Maksamisen ajankohta ratkaisee, voidaanko takaisinperintä huomioida verotuksessa nettoperintänä. Maksaja voi aina periä suorituksen takaisin bruttona. Nettoperintää käsitellään ohjeen luvussa 2.2.1 ja bruttoperintää luvussa 2.2.2.

Takaisinperintä ilmoitetaan antamalla tulolajiin liitettävä "Takaisinperintä – Kyllä" -tieto ja siihen liittyvät lisätiedot. Tiedot takaisinperinnästä on annettava viimeistään viidentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin etuuden maksaja on saanut tiedon takaisinperityn määrän maksamisesta, sen maksajasta ja siitä, mihin suoritukseen tai korvaukseen maksu liittyy, sekä takaisinperintä on saatu kohdistettua etuuden maksajan omassa järjestelmässä.

Jos tulo peritään takaisin nettona, etuuden maksaja ilmoittaa tulonsaajalta takaisinperittyyn summaan kohdistuvan ennakonpidätyksen tiedolla "Takaisinmaksuun kohdistuva ennakonpidätys". Jos tulo peritään tulonsaajalta takaisin bruttona, etuuden maksaja ei ilmoita takaisinperittävästä suorituksesta aiemmin toimitettuja ennakonpidätyksiä. Tällöin takaisinperittyyn määrään kohdistuva ennakonpidätys luetaan tulonsaajan hyväksi maksuvuoden verotuksessa.

Tulo voidaan periä tulonsaajalta nettona, jos tulo maksetaan takaisin samana vuonna tai seuraavan vuoden alussa siten, että edellisen vuoden verotus ei ole vielä valmistunut. Verohallinto määrää etuuden saajan määräpäiväpäätöksessä, mihin alkuperäisen suorituksen maksuvuotta seuraavan vuoden kalenteripäivään mennessä takaisinmaksu on tehtävä, jotta maksu voidaan ottaa huomioon tulonsaajan verotuksessa alkuperäisen suorituksen maksuvuonna. Myös siitä, mihin mennessä suoritus on maksettava takaisin, jotta maksajan verokauden veroa voidaan oikaista, Verohallinto määrää suorituksen maksajan määräpäiväpäätöksessä. Jos suoritus maksetaan takaisin Verohallinnon päätöksessä vahvistetun määräpäivän jälkeen, maksajan pitää käyttää bruttoperintää.

Alkuperäinen maksukausi on ilmoitettava vähintään kalenterivuoden tarkkuudella. Alkuperäisellä maksukaudella tarkoitetaan sitä kuukautta tai muuta ajanjaksoa, jonka aikana takaisinperittävä tulo alun perin on maksettu. Etuuden maksaja voi halutessaan ilmoittaa tarkemman maksukauden (katso tarkemmin esimerkki 1). Kun Verohallinto saa tiedot takaisinmaksuun kohdistuvasta ennakonpidätyksestä, se oikaisee ennakonpidätysvelvoitetta siltä kuukaudelta, jolle etuuden maksajan ilmoittama alkuperäinen maksupäivä ajoittuu. Jos etuuden maksaja ei ole ilmoittanut alkuperäistä maksupäivää, Verohallinto kohdistaa suorituksen ilmoitetun alkuperäisen maksukauden loppupäivän mukaiselle verokaudelle. Etuuden maksaja voi tällaisessa tilanteessa menettää hyvityskorkoa, joka lasketaan palautettavan ennakonpidätyksen määrän perusteella.

Ohjeen esimerkeissä 2, 3 ja 12 tuodaan esille ongelmatilanteita, jotka liittyvät vuodenvaihteeseen ja takaisinperittyyn määrään kohdistuvaan ennakonpidätykseen. Takaisinperitty ennakonpidätys on pystyttävä kohdentamaan samaan verovuoteen, jolloin se on suorituksesta toimitettu.

Ulosoton kautta saadut suoritukset rinnastetaan etuuden maksajan itse omista varoista maksamiin suorituksiin.

Työttömyysetuuksien ilmoittamisen yhteydessä Etuuden yksikkö -tietoryhmän antaminen on pakollista niin sanottujen työttömän korvauspäivien määrittämiseksi. Työttömyysetuuksia ovat esimerkiksi työttömyyspäivärahat ja työmarkkinatuki. Etuuden yksikkö -tietoryhmän antaminen on pakollista myös perhevapaan tulolajeissa, jos tulon maksupäivä on 1.1.2023 tai sen jälkeen. Perhevapaan tulolajeja ovat esimerkiksi vanhempainraha ja raskausraha . Etuuden maksajien on ilmoitettava Verohallinnolle niiden verovuoden korvauspäivien lukumäärä, joilta verovelvolliselle on maksettu tuloverolain (TVL) 93 §:n 4 momentissa tarkoitettuja työttömyysetuuksia tai perhevapaaetuuksia (Verohallinnon päätös yleisestä tiedonantovelvollisuudesta).

Etuuden yksikön voi ilmoittaa myös muille etuuksille, ja se on suositeltavaa. Kun tieto etuuden yksiköstä ja määrästä on annettu, voi tulorekisterin tiedon käyttäjä selvittää esimerkiksi etuuden määrän kultakin päivältä ansaintakaudella. Poikkeus tästä on soviteltu työttömyysetuus. Kun ilmoitetaan soviteltua työttömyysetuutta, työttömän korvauspäivät muunnetaan täysiksi päiviksi. Tämän vuoksi tiedon käyttäjällä ei näissä tilanteissa ole aukottomasti mahdollisuutta päätellä etuuden määrää kultakin päivältä.

Ne työttömyys- ja perhe-etuuksien tulolajit, joille Etuuden yksikkö -tietoryhmän antaminen on pakollista ja joiden pohjalta korvauspäivien lukumäärä määritetään, on lueteltu tulorekisterin Etuudet – Tulolajit – Koodistot -dokumentissa. Etuuden yksikkönä näissä etuuksissa käytetään päivää. Yksiköiden määränä ilmoitetaan tulolajin ansaintakauden aikana toteutuneiden yksiköiden määrä.

2.1 Maksaja perii takaisin ennen vuotta 2021 maksetun suorituksen

Vuonna 2021 tai sen jälkeen takaisinperityt suoritukset ilmoitetaan tulorekisteriin, vaikka alkuperäinen tulo olisi maksettu ennen vuotta 2021. Vaikka tieto takaisinperinnästä ilmoitetaan tulorekisteriin, alkuperäisestä etuudesta annettua ilmoitusta ei voi korjata tulorekisteriin, jos etuus on maksettu ennen vuotta 2021. Tällaiset korjaukset on tehtävä kunkin tiedon käyttäjän ohjeistuksen mukaisesti.

2.2 Maksaja perii suorituksen takaisin alkuperäisen maksuvuoden aikana

2.2.1 Nettoperintä

Jos tulonsaaja (tai jokin muu taho hänen puolestaan, esimerkiksi puoliso) maksaa liikasuorituksen takaisin alkuperäisen suorituksen maksuvuonna, tulonsaaja voi palauttaa takaisin suorituksen nettomäärän eli määrän, josta on vähennetty ennakonpidätys. Verohallinto määrää, mihin päivään mennessä tehty takaisinmaksu voidaan ottaa huomioon alkuperäisen suorituksen maksuvuonna (Verohallinnon päätös takaisin perittyjen etuustulojen takaisinmaksun määräpäivästä etuudensaajan verotuksessa). Nettoperintätilanteissa etuuden maksajan pitää ilmoittaa tulorekisteriin takaisinperitty suoritus bruttomääräisenä sekä siitä toimitettu ennakonpidätyksen määrä. Takaisinperittyyn määrään kohdistuvaa ennakonpidätystä ei lueta tulonsaajan hyväksi maksuvuoden verotuksessa, vaan se huomioidaan maksajan ennakonpidätysvelvoitteissa takaisinmaksun lisätietojen perusteella. 

2.2.2 Bruttoperintä

Etuuden maksaja voi halutessaan periä maksamansa suorituksen takaisin bruttona. Tällöin tulonsaaja maksaa etuuden ja siitä toimitetun ennakonpidätyksen takaisin etuuden maksajalle. Etuuden maksajan maksuhetkellä toimittama ennakonpidätys luetaan tulonsaajan hyväksi verotuksessa.

Ilmoittaminen tulorekisteriin tapahtuu kuten kohdassa 2.2.1, mutta bruttoperinnässä ei ilmoiteta tietoa Takaisinmaksuun kohdistuva ennakonpidätys. Bruttoperinnässä alkuperäisen maksukauden voi ilmoittaa verovuoden tarkkuudella.

2.3 Maksaja perii suorituksen takaisin alkuperäisen maksuvuoden jälkeen

Jos tulonsaaja maksaa suorituksen takaisin maksuvuotta seuraavan vuoden alussa Verohallinnon päätöksessä vahvistettuun määräpäivään mennessä, käytetään samaa menettelyä kuin takaisinperintään, joka tapahtuu maksuvuoden aikana.

Jos tulonsaaja maksaa suorituksen takaisin alkuperäistä maksuvuotta seuraavana vuonna Verohallinnon päätöksessä vahvistetun määräpäivän jälkeen (tai myöhempinä vuosina), takaisin maksettu määrä vähennetään tulonsaajan takaisinmaksuvuoden verotuksessa takaisinperintävähennyksenä. Takaisinperitty etuus on aiemmin toimitetussa verotuksessa verotettu tulonsaajan tulona, ja ennakonpidätys on luettu hänen hyväkseen. Etuuden maksaja ei voi periä suoritusta takaisin nettona, vaan maksajan on perittävä tulonsaajalta suoritus bruttomääräisenä.

Koska takaisinperintä kohdistuu aikaisempana vuonna maksettuun suoritukseen, riittää, että maksaja ilmoittaa alkuperäisen maksukauden tulorekisteriin kalenterivuoden tarkkuudella. Alkuperäisen suorituksen maksupäivää tai muuta ilmoituspäivää ei tarvitse ilmoittaa.

2.4 Maksaja perii suorituksen takaisin osissa ja takaisinperinnässä tapahtuu virhe

Joissakin tilanteissa tulonsaajalle maksettua etuutta peritään takaisin useassa osassa eli tulonsaajalla on maksettavana useita maksuja samasta takaisinperinnästä. Tällainen tilanne kuvataan esimerkeissä 5 ja 6. Kun takaisinperintää tehdään osissa, viimeisen takaisinperintäerän kohdalla ei välttämättä ajoissa huomata lakkauttaa meneillään olevaa takaisinperintää. Esimerkissä 5 kuvataan tilanne, jossa takaisinperinnän viimeisen erän olisi pitänyt olla pienempi kuin aiemmin perityt erät. Esimerkissä 6 taas on tilanne, jossa on epähuomiossa peritty yksi kokonainen erä liikaa. Tilanteissa on kysymys takaisinperinnän virheestä. Tulonsaajan oikeus etuuteen ei muutu. Luvussa 2.5 käsitellään sellaisia tilanteita, joissa tulonsaajan etuutta koskeva päätös kumotaan esimerkiksi oikeuden päätöksellä, ja annettuja ilmoituksia pitää korjata muuttuneiden olosuhteiden takia.

Kun maksaja korjaa tällaisen takaisinperinnässä tapahtuneen virheen, ilmoittamiseen vaikuttaa se, tapahtuvatko tulonsaajan tekemä takaisinmaksu ja virheellisesti takaisinperityn määrän palauttaminen tulonsaajalle Jos suorituksen maksaja palauttaa takaisinperittyä suoritusta vasta verovuoden vaihtumisen jälkeen, pitää takaisinperintäilmoitus jättää ennalleen ja antaa uudesta maksusta uusi ilmoitus, jossa annetaan lisäksi "Maksun oikaisu: Kyllä" -tieto. Tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu hallintaan (tuloverolaki 110 §). Jos suorituksen maksaja tämän korjauksen yhteydessä maksaa tulonsaajalle sellaisen suorituksen, joka on alun perin ollut veronalainen, pitää uudesta maksusta toimittaa ennakonpidätys.

Työttömyysetuuksissa sekä perhevapaan etuuksissa Etuuden yksikkö -tietoryhmän antaminen on pakollista. Näiden etuuksien perusteettoman edun ja takaisinperinnän ilmoituksissa pitää etuuden yksikkönä olla päivä ja yksiköiden määränä 0. Muiden etuuksien osalta tieto yksiköstä on vapaaehtoinen, mutta sen ilmoittaminen on kuitenkin suositeltavaa. Kun tieto etuuden yksiköstä ja määrästä on annettu, voi tulorekisterin tiedon käyttäjä selvittää esimerkiksi etuuden päiväkohtaisen määrän ansaintakauden aikana.

2.4.1 Takaisinperinnän viimeisen erän määrä on virheellinen

Tulonsaajalle maksettua etuutta voidaan periä takaisin osissa. Esimerkissä 5 kuvataan tilannetta, jossa takaisinperinnän viimeinen erä peritään virheellisesti liian suurena.

2.4.2 Maksaja on perinyt takaisin ylimääräisen erän

Jos maksaja perii tulonsaajalta kokonaisen erän virheellisesti, tiedot mitätöidään esimerkin 6 mukaisesti.

2.5 Perusteettoman edun takaisinperintä perutaan, koska tulonsaajan oikeus etuuteen palautuu

Joissakin tilanteissa edun perusteettomuus purkaantuu ja tulonsaajan oikeus etuuteen palautuu. Tällöin tulonsaajalle on maksettu etuus, joka on myöhemmin todettu perusteettomaksi, ja maksaja on perinyt sen takaisin. Tämän jälkeen olosuhteet ovat muuttuneet uudelleen siten, että tulonsaajalla on jälleen oikeus etuuteen. Tällainen tilanne voi syntyä silloin, jos tulonsaajan asiaa on käsitelty esimerkiksi muutoksenhakulautakunnassa tai jossakin oikeusasteessa ja tulonsaajan oikeus etuuteen muuttuu uuden päätöksen nojalla.  Seuraavien alalukujen esimerkeissä 7, 8 ja 9 kuvataan ilmoittaminen näissä tilanteissa. Ilmoittamiseen vaikuttaa se, onko tulonsaaja ehtinyt palauttaa tuloa maksajalle vai ei.

Tämän luvun tilanteissa ilmoitusten korjaaminen ei liity takaisinperinnän virheeseen vaan taustalla olevat olosuhteet ovat muuttuneet. Takaisinperinnän virheiden korjaamista käsitellään luvussa 2.4.

2.5.1 Tulonsaaja on ehtinyt palauttaa osan takaisinperittävästä määrästä

Jos tulonsaaja on palauttanut osan peritystä määrästä, tiedot ilmoitetaan ja korjataan esimerkin 7 mukaisesti.

2.5.2 Tulonsaaja on ehtinyt palauttaa takaisinperityn määrän kokonaan

Jos tulonsaaja on palauttanut perityn määrän kokonaan, tiedot ilmoitetaan ja korjataan esimerkin 8 tai 9 mukaisesti. Esimerkissä 8 koko etuus todetaan perusteettomaksi ja esimerkissä 9 vain osa etuudesta todetaan perusteettomaksi. Esimerkkiin 9 sisältyy kaksi erilaista tapaa ilmoittaa etuuden yksikön tiedot.

2.5.3 Tulonsaaja ei ole ehtinyt palauttaa takaisinperittyä määrää

Jos tulonsaaja ei ole palauttanut mitään osaa peritystä määrästä,  tiedot korjataan esimerkin 10 mukaisesti.

2.6 Takaisinperittävän etuuden kohtuullistaminen ja muut muutokset

Joissain tilanteissa perusteeton etu voidaan antaa anteeksi tai takaisinperittävää määrää voidaan kohtuullistaa esimerkiksi oikeusasteen tai muutoksenhakulautakunnan ratkaisun johdosta. Takaisinperinnästä voidaan myös luopua kokonaan. Perusteettoman edun toteaminen on kuitenkin aina itsenäinen tapahtuma. Perusteettoman edun ilmoittamiseen ei vaikuta se, annetaanko etu joltain osin anteeksi tai saadaanko sitä koskaan perittyä takaisin.

Perusteettoman edun antamista anteeksi tai sen kohtuullistamista ei ilmoiteta tulorekisteriin. Asia näkyy tulorekisteristä vain välillisesti siten, että ilmoitusta takaisinperinnästä ei koskaan tehdä, tai siten, että takaisinperityt määrät kattavat vain osan perusteettomasta edusta. Samat ilmoittamisen ohjeet pätevät, vaikka takaisinperittävää määrää kohtuullistettaisiin tai perinnästä luovuttaisiin.

Tieto perusteettomasta edusta jätetään tulorekisteriin yksittäisistä maksutapahtumista annettuihin ilmoituksiin huolimatta siitä, onko tulonsaaja ehtinyt palauttaa kohtuullistettua määrää vai ei. Maksajan ei tarvitse korjata tulorekisterin tietoja tai antaa uusia ilmoituksia, jos tulonsaaja ei ole ehtinyt palauttaa määrää maksajalle lainkaan tai tulonsaaja on palauttanut enintään sen osuuden, joka jää hänen maksettavakseen kohtuullistamispäätöksen jälkeen.

Sen sijaan maksajan pitää korjata ilmoituksia silloin, jos tulonsaaja on ehtinyt palauttaa maksajalle suuremman osuuden kuin hänen maksettavakseen kohtuullistamispäätöksen jälkeen jää. Silloin korjaamisen ohjeet riippuvat siitä, tapahtuvatko tulonsaajan tekemä takaisinmaksu ja virheellisesti takaisinperityn määrän palauttaminen tulonsaajalle saman verovuoden aikana vai vasta verovuoden vaihtumisen jälkeen.

• Jos tulonsaaja on ehtinyt palauttaa kohtuullistettua suoritusta vain osin ja jos takaisinmaksu ja takaisinperityn määrän palauttaminen tulonsaajalle tapahtuvat saman verovuoden aikana, maksaja antaa tulorekisteriin takaisinperintäilmoituksesta korvaavan ilmoituksen todellisin, kohtuullistamispäätöksen jälkeen huomioiduin tiedoin. Tällaisessa tilanteessa maksaja palauttaa tulonsaajalle aiheettomasti takaisinperityn (kohtuullistetun) osuuden ja antaa tulorekisteriin korvaavan ilmoituksen oikein tiedoin. Tätä uudelleen tulonsaajalle maksettavaa  määrää ei ilmoiteta tulorekisteriin.
• Jos tulonsaaja on ehtinyt palauttaa kohtuullistetun suorituksen takaisin kokonaan ja takaisinmaksu ja takaisinperityn määrän palauttaminen tulonsaajalle tapahtuvat saman verovuoden aikana, suorituksen maksaja mitätöi antamansa takaisinperintäilmoituksen. Uudelleen tulonsaajalle maksettavaa määrää ei ilmoiteta tulorekisteriin.
• Jos suorituksen maksaja palauttaa takaisinperittyä suoritusta tulonsaajalle vasta verovuoden vaihtumisen jälkeen, pitää takaisinperintäilmoitus jättää ennalleen ja antaa uudesta maksusta uusi ilmoitus, jossa annetaan lisäksi ”Maksun oikaisu: Kyllä” -tieto. Jos suorituksen maksaja tämän korjauksen yhteydessä maksaa tulonsaajalle sellaisen suorituksen, joka on alun perin ollut veronalainen, pitää uudesta maksusta toimittaa ennakonpidätys. Tällä maksuilmoituksella ilmoitus annetaan alkuperäisellä tulolajilla ja lisäksi etuuden yksikköinä 0.

Kohtuullistaminen ei vaikuta Etuuden yksikkö -tietojen ilmoittamiseen tai näiden tietojen korjaamiseen. Jos on kyse sellaisesta etuudesta, jonka yhteydessä on annettu tiedot etuuden yksiköstä,  rekisteriin annettujen ilmoitusten Etuuden yksikkö -tiedoksi jää voimaan alkuperäisen maksutapahtuman yhteydessä annettu päivien määrä (joka sittemmin Perusteeton etu -tiedon antamisen yhteydessä on muutettu 0:ksi).

2.7 Maksaja perii suorituksen takaisin väärinkäytöksen vuoksi

Etuutta voidaan joutua perimään takaisin myös sen vuoksi, että tulonsaaja on antanut etuuden myöntäjälle vääriä tietoja, salannut tietoja tai esimerkiksi jättänyt ilmoittamatta olosuhteiden muutoksesta. Takaisinperintä voi tapahtua etuuden maksajan tekemän takaisinperintäpäätöksen tai tuomioistuimen päätöksen perusteella.

Tällaiset takaisinperinnät ilmoitetaan tulorekisteriin samalla tavoin kuin muutkin takaisinperinnät. Ilmoittamiseen vaikuttaa se, milloin suoritus maksetaan takaisin ja maksaako tulonsaaja sen itse vai kuitataanko takaisinmaksu jostain myöhemmästä etuudesta.

Jos tulo on perusteetonta etua tulonsaajalle, tulo pitää aina ilmoittaa tulorekisteriin perusteettomaksi eduksi, vaikkei sitä perittäisikään takaisin. Jos tuloa ei peritä takaisin, vaan tulonsaaja tuomitaan maksamaan etuuden myöntäjälle vahingonkorvausta, maksua ei ilmoiteta tulorekisteriin. Vahingonkorvaus tai sakko eivät kuulu tulorekisteriin ilmoitettaviin tulolajeihin, eikä tulonsaajalta tuomion avulla perittävä saatava ole tulonsaajan tulon palautusta, vaan kyseessä on maksajan saama tulo.

2.8 Sijaissaajalle maksettu perusteeton etu

Sijaissaajalla tarkoitetaan maksunsaajaa tilanteessa, jossa etuus maksetaan jollekin muulle kuin tulonsaajalle itselleen. Sijaissaajan tiedot ilmoitetaan muun muassa regressitilanteissa sekä tilanteissa, joissa tulonsaajan tulo maksetaan kokonaan tai osittain toisaalle. Etuustietoilmoituksessa sijaissaajana voi olla esimerkiksi työnantaja tai joissakin tapauksissa maksaja itse. Tulonsaajan tulosta vähennetty sijaissaajan osuus ilmoitetaan Vähennykset-tietoryhmän tiedoilla, joita voi olla useampia yhtä tulolajia kohden.

Jos alun perin sijaissaajalle maksettu etuus tai osa siitä muuttuu myöhemmin perusteettomaksi eduksi, tätä osuutta tai sen takaisinperintää ei ilmoiteta tulorekisteriin. Tällaisessa tilanteessa maksaja antaa korvaavan ilmoituksen, jolla korjaa etuuden määräksi sen summan, johon tulonsaaja on oikeutettu sekä korjaa vähennyksen määräksi sen, jonka kuuluu jäädä sijaissaajalle. Perusteettomana etuna ja takaisinperintänä ilmoitetaan ainoastaan tulonsaajalle maksettu liikamaksu ja sen mahdollinen palautus. Sijaissaajan palauttamaa liikamaksua ei ilmoiteta tulorekisteriin. Lue lisää esimerkkejä tilanteista, joissa sijaissaajalle liikaa maksettu etuus muuttuu joko kokonaan tai osittain perusteettomaksi eduksi, ohjeen Etuudet: tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin luvusta 5.4.5 Etuutta on maksettu sijaissaajalle liikaa.

2.9 Muiden kuin lakisääteisten etuuksien takaisinperintä

Muiden kuin lakisääteisten etuuksien takaisinperintä ilmoitetaan tulorekisteriin kuten muidenkin etuuksien takaisinperintä. Muiden kuin lakisääteisten etuuksien takaisinperintään ei sovelleta tuloverolain 112 a §:ää. Jos tällainen etuus peritään takaisin alkuperäisen maksuvuoden aikana tai seuraavana vuonna suorituksen maksajan määräpäiväpäätöksessä vahvistettuun määräpäivään mennessä, takaisinperintä voidaan tehdä ja ilmoittaa nettoperintänä kuten luvussa 2.2. on ohjattu. Verohallinto huomioi takaisinperityn määrän tulonsaajan verotuksessa alkuperäisenä maksuvuonna.

Muiden kuin lakisääteisten etuuksien takaisinperintään ei sovelleta tuloverolain 112 a §:ssä säädettyä takaisinperintävähennystä. Jos suoritus peritään takaisin alkuperäisen maksuvuoden jälkeen Verohallinnon päätöksessä vahvistetun määräpäivän jälkeen, pitää suoritus periä takaisin bruttona. Verohallinto oikaisee tulorekisteriin annetun takaisinperintäilmoituksen perusteella alkuperäisen maksuvuoden verotusta oikaisuaikojen puitteissa.Tulonsaaja voi myös itse hakea oikaisua verotukseensa.

Tiedot takaisinperinnästä annetaan kuten luvussa 2.3 on ohjattu.

3 Kuittaus

Kuittauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa sama etuuden maksaja perii aiemmin perusteettomasti maksamaansa etuutta myöhemmin maksamastaan etuudesta. Kuitattava ja kuittauksen kohteena oleva suoritus voivat olla samoja tai eri etuuksia. Esimerkiksi eläke voidaan kuitata eläkkeestä tai jostain muusta suorituksesta, esimerkiksi sairauspäivärahasta. Samalta ajalta myöhemmin maksettavaa etuutta ei siis makseta aiemman etuuden sijaan.

Tuloverolain 112 a §:n 2 momentti säätelee tilannetta, jossa kuittauksen kohteena on aikaisempana vuonna maksettu suoritus. Tällöin menetellään ensimmäisessä momentissa säädellyllä tavalla. Toisessa momentissa ei kuitenkaan säädetä tilanteesta, jossa takaisinperintä kohdistuu samana vuonna maksettuun suoritukseen. Tuloverolain esitöissä (HE 57/2004) on kuitenkin todettu, että tilanteessa, jossa etuuden maksaja perii etuutta takaisin samasta tai muusta etuudesta samana vuonna, jona se on maksanut myös toista etuutta, takaisinperintä voidaan hoitaa vastaavalla tavalla kuin tuloverolain 112 a §:n 1 momentissa.

Sisäinen regressi tarkoittaa sitä, että sama etuuden maksaja perii aiemmin maksamaansa etuutta myöhemmin maksamastaan etuudesta. Sisäisen regressin ja kuittauksen ero on siinä, että sisäisessä regressissä samalta ajalta myöhemmin maksettava etuus maksetaan aiemman etuuden sijaan. Edellä mainituissa tuloverolain esitöissä on mahdollistettu, että tilanteessa, jossa sama etuuden maksaja maksaa tulonsaajalle toista etuutta samalta ajalta kuin ensin maksamaansa etuutta, voi etuuden maksaja menetellä kuten tuloverolain 112 a §:n 3 momentissa säädetään. Sisäinen regressi voi tapahtua joko samana vuonna tai jonain myöhempänä vuotena. Sisäinen regressi ilmoitetaan samalla tavalla kuin eri maksajien välinen regressi, katso luku 4. Regressit ilmoitetaan aina Vähennykset-tietoryhmällä.

Vain veronalaisen etuuden takaisinperintä otetaan huomioon verotuksessa. Jos tulonsaaja saa verovapaata etuutta (esimerkiksi asumistukea), sen takaisinperintä ei vaikuta verotukseen, koska alkuperäistä suoritustakaan ei ole verotettu. Sama koskee myös tilannetta, jossa alkuperäinen verovapaa etuus peritään takaisin kuittaamalla se myöhemmin maksettavasta veronalaisesta etuudesta. Tällaisessa tapauksessa myöhemmin maksettu etuus on kokonaan veronalaista. Ilmoittaminen ei näissä tilanteissa kuitenkaan eroa veronalaisen etuuden kuittauksen ilmoittamisesta.

3.1 Kuittaus ja alkuperäinen maksu samana vuonna

Jos kuittaus tehdään sen vuoden aikana, jolloin aiempi suoritus on maksettu, voi etuuden maksaja vähentää suorituksen bruttomäärän (määrä, josta ennakonpidätystä ei ole vähennetty) tulonsaajalle myöhemmin maksettavan suorituksen bruttomäärästä. Etuuden maksajan ei tarvitse oikaista aikaisemmin toimitetun ennakonpidätyksen määrää, vaan riittää, että etuuden maksaja laskee ennakonpidätyksen maksettavan etuuden bruttomäärästä (etuuden määrä kuittauksen jälkeen).

Poikkeuksena tästä on tilanne, jossa aikaisempi suoritus on ollut veronalainen ja sen liikaa maksettu määrä kuitataan myöhemmin maksettavasta verovapaasta etuudesta. Tällöin etuuden maksajan suositellaan käyttävän nettoperintää.

3.1.1 Aiemmin maksettu suoritus ja myöhemmin maksettava suoritus ovat veronalaisia

Jos aiemmin maksettu ja myöhemmin maksettava suoritus ovat veronalaisia, annetaan ilmoitus esimerkin 12 mukaisesti.

3.1.2 Aiemmin maksettu suoritus on verovapaa ja myöhemmin maksettava suoritus veronalainen

Jos aiempi suoritus on verovapaa ja myöhempi suoritus veronalainen, ennakonpidätys lasketaan veronalaisen suorituksen koko määrästä. Maksaja antaa ilmoituksen esimerkin 13 mukaisesti.

3.1.3 Aiemmin maksettu suoritus on veronalainen ja myöhemmin maksettava suoritus verovapaa

Jos aiempi suoritus on veronalainen, mutta myöhemmin maksettava suoritus on verovapaa, maksaja kuittaa myöhemmin maksettavasta suorituksesta nettomäärän. Jos takaisinperintä tehtäisiin bruttomäärästä, tulonsaajan tuloista olisi toimitettu liian suuri ennakonpidätys. Maksaja antaa ilmoituksen esimerkin 14 mukaisesti.

3.1.4 Aiemmin maksettu suoritus ja myöhemmin maksettava suoritus ovat verovapaita

Jos sekä aiempi että myöhempi suoritus on verovapaa, annetaan ilmoitus esimerkin 15 mukaisesti.

3.2 Kuittaus maksuvuotta seuraavan vuoden alussa Verohallinnon määräpäivään mennessä

Jos takaisinperintä tehdään kuittaamalla, verotus tapahtuu samalla tavalla kuin silloin, jos tulonsaaja palauttaa itse suorituksen takaisin (tuloverolain 112 a §:n 2 momentti). Ilmoittamisen ja verotuksen  kannalta ratkaisevaa on, milloin kuittaus tehdään.

Takaisinperintä kohdistetaan alkuperäiseen maksuvuoteen, jos kuittaus tapahtuu viimeistään Verohallinnon päätöksessä vahvistettuun määräpäivään mennessä. Etuuden maksaja voi tällöin periä liikaa maksamansa suorituksen takaisin nettona (määrä, josta ennakonpidätys on vähennetty). Ennakonpidätyksen osuus huomioidaan maksajan ennakonpidätysvelvoitteissa.

Kun kuittaus tehdään aiemmin maksetun etuuden maksuvuotta seuraavan vuoden alussa Verohallinnon päätöksessä vahvistettuun määräpäivään mennessä, uuden etuuden ennakonpidätystä laskettaessa takaisinperittävän määrän on oltava mukana määrässä, josta ennakonpidätys toimitetaan. Etuuden maksaja vähentää takaisin perimänsä määrän tulonsaajalle maksettavasta määrästä.

Alkuperäinen suorituksen maksupäivä on vapaaehtoisesti ilmoitettava tieto. Joissain tilanteissa se on kuitenkin välttämätön, jotta Verohallinto voi kohdistaa tulonsaajan verotuksen oikein. Maksupäivä on tarpeen esimerkiksi silloin, kun takaisinperitty ennakonpidätys pitää kohdistaa siihen verovuoteen, jonka aikana se on suorituksesta pidätetty.

3.3 Kuittaus alkuperäisen maksuvuoden jälkeen

Kun suoritus peritään takaisin maksuvuotta seuraavana vuonna etuuden saajan määräpäiväpäätöksessä vahvistetun määräpäivän jälkeen tai myöhempinä vuosina, takaisinperintää ei voida enää huomioida alkuperäisen maksuvuoden verotuksessa. Tällöin takaisinperitty määrä vähennetään takaisinperintävuoden verotuksessa takaisinperintävähennyksenä.

Etuuden maksaja ei ota huomioon takaisin perimäänsä määrää toimittaessaan ennakonpidätystä siitä suorituksesta, josta kuittaa aikaisemman suorituksen. Kuittaus tehdään bruttomääräisenä.

Etuuden maksaja voi vuonna 2021 tai myöhemmin kuitata tuloa, joka on maksettu ennen vuotta 2021. Tällöin aiemmin maksettua tuloa ei ole ilmoitettu tulorekisteriin. Vaikka aiempaa suoritusta ei ole ilmoitettu tulorekisteriin, maksajan on annettava ilmoitus takaisinperinnästä.

3.4 Muun kuin lakisääteisen etuuden takaisinperintä kuittaamalla

Muiden kuin lakisääteisten etuuksien takaisinperintään ei sovelleta tuloverolain 112 a §:n takaisinperintävähennystä. Jos muu kuin lakisääteinen etuus peritään takaisin kuittaamalla se saman etuuden maksajan myöhemmin maksamasta etuudesta, tieto takaisinperinnästä ilmoitetaan kuten muistakin etuuksista. Etuus voidaan kuitata myöhemmin maksettavasta samasta tai toisesta etuudesta.

Jos etuus peritään takaisin kuittaamalla se toisesta etuudesta suorituksen alkuperäisenä maksuvuotena tai sitä seuraavan vuoden alussa suorituksen maksajan määräpäiväpäätöksessä vahvistettuun määräpäivään mennessä, voidaan takaisinperintä tehdä ja ilmoittaa tulorekisteriin kuten luvuissa 3.1. ja 3.2 on ohjattu.

Jos takaisinperintä tehdään alkuperäisen maksuvuoden jälkeen Verohallinnon päätöksessä vahvistetun määräpäivän jälkeen, Verohallinto oikaisee tulonsaajan alkuperäisen maksuvuoden verotusta maksajan antamien tulorekisteri-ilmoitusten perusteella oikaisuaikojen puitteissa. Tulonsaaja voi myös itse hakea oikaisua verotukseensa. Tiedot takaisinperinnästä ilmoitetaan kuten luvussa 3.3 on ohjattu.

4 Regressitilanteet

Etuuden takaisinperintä kohdistetaan yleensä tulonsaajaan. Regressioikeuden perusteella syntyvä regressitilanne poikkeaa muista takaisinperinnän muodoista siinä, että takaisinperintää ei kohdisteta tulonsaajaan. Regressitilanteessa etuuden maksaja voi periä aiheettomasti maksetun etuuden regressinä toiselta sosiaaliturvalaitokselta, jolloin maksajan ei tarvitse periä aiheettomasti maksettua etuutta tulonsaajalta. Regressioikeutta sääntelee esimerkiksi työntekijän eläkelain (395/2006) 123 §:n säännös sijaissaajien maksujärjestyksestä. Regressitilanteissa etuuden kuittaus tai perintä voidaan tehdä ilman tulonsaajan suostumusta.

Regressitilanteessa eri etuuksia maksetaan päällekkäin, ja ensimmäisen (aikaisemman) etuuden maksaja perii takaisin sellaista etuutta, jonka huomataan olleen toissijainen suhteessa jälkimmäiseen (myöhempään) etuuteen. Peritty määrä maksetaan tulonsaajan sijasta suoraan toissijaisen etuuden maksaneelle taholle.

Tyypillisesti regressissä on kyse kahden etuutta maksavan laitoksen välisestä vastuunjaosta. Samaa menettelyä sovelletaan kuitenkin myös sisäisessä regressissä eli tilanteessa, jossa sama etuuden maksaja maksaa sekä aiemman etuuden että myöhemmän etuuden, ja myöhempää etuutta maksetaan aiemman etuuden sijaan.

Etuuksia koskevan lainsäädännön mukaan toissijaisen etuuden maksajan pitää lähettää ensisijaista etuutta myöntävälle etuuden maksajalle ennakkoilmoitus, jotta se voisi saada liikaa maksamansa suorituksen takaisin ensisijaisen etuuden maksajalta. Pääsääntöisesti tämä ennakkoilmoitus käynnistää regressiprosessin. Ennakkoilmoituksen perusteella ensisijaisen etuuden maksaja pidättää etuuden takautuvalta ajalta, ilmoittaa asiasta ennakkoilmoituksen lähettäneelle etuuden maksajalle ja jää odottamaan siltä varsinaista regressivaatimusta, eli perimisilmoitusta. Regressivaatimuksella toissijaisen etuuden maksaja ilmoittaa, kuinka paljon liikaa se on maksanut.

Jotta kaikki tiedon käyttäjät saavat regressitilanteista tarvitsemansa tiedon, regressi ilmoitetaan tulorekisteriin käyttämällä Vähennykset-tietoryhmää. Ensimmäisen etuuden maksaja antaa tulorekisteriin korvaavan ilmoituksen, jossa ilmoittaa aiemmin ilmoittamiensa tietojen lisäksi tiedon "Regressi – Kyllä". Tämä tieto kertoo, että aiemmin maksettu tulo on saatu regressinä takaisin joltain toiselta maksajalta regressivaatimuksen perusteella.

Tuloverolain 112 a §:n 3 momentissa säädetään: "Jos eläkkeen, opintorahan tai muun lakisääteisen etuuden maksaja maksaa eläkkeestä tai muusta suorituksesta aikaisemman eläkkeen tai veronalaisen etuuden maksajalle suorituksen, jonka tämä on aikaisemmin samalta ajalta maksanut verovelvolliselle, suoritusta ei lueta veronalaiseksi tuloksi sinä vuonna, jona se maksetaan aikaisemmalle etuuden maksajalle. Aikaisemmin maksettu suoritus on sen vuoden veronalaista tuloa, jona se on saatu." Tuloverolaissa on siis säädetty verovapaaksi sellainen suoritus, jonka myöhemmän etuuden maksaja maksaa samalta ajalta suoraan aikaisemman veronalaisen etuuden maksajalle. Suorituksen verovapauteen ei vaikuta, tehdäänkö regressi aiemmin maksetun suorituksen maksuvuonna vai myöhempinä vuosina. Koska tällä tavalla regressinä takaisinperitty suoritus ei ole tulonsaajalle veronalaista tuloa, siitä ei toimiteta ennakonpidätystä.

Jotta Verohallinto saa tulorekisteristä tarvitsemansa tiedot, pitää jälkimmäisen etuuden maksajan ilmoittaa Vähennyksen tyyppi -tietona "Regressi veronalaiseen tuloon" tai "Regressi verottomaan tuloon" riippuen siitä, onko aiempi suoritus ollut veronalainen vai verovapaa.

Tuloverolain 112 a §:n 3 momentissa säädetty menettely ei sovellu muihin kuin lakisääteisiin etuuksiin, joten niihin ei voi soveltaa regressimenettelyä.

Tulorekisteriin ilmoitetaan tiedot sellaisista regresseistä, joista tulorekisteristä annetun lain 13 §:ssä tarkoitetuilla tiedon käyttäjillä on tiedonsaantioikeus. Tiedot annetaan vain siltä osin kuin tiedon käyttäjä tarvitsee niitä Etuudet: Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin -ohjeen kohdassa Etuustietojen ilmoitusvelvollisuus tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin.

Jäljempänä on esitetty regressiin liittyviä tilanteita

4.1 Aiemmin maksettu suoritus ja myöhemmin maksettava suoritus ovat veronalaisia

Jos regressitilanteessa sekä aikaisempi (toissijainen) että myöhempi (ensisijainen) suoritus ovat veronalaisia, tuloverolain perusteella myöhempi suoritus on verovapaa. Verovapaata on kuitenkin vain se osa suorituksesta, jonka myöhemmän etuuden maksaja maksaa samalta ajalta suoraan aikaisemman etuuden maksajalle. Näin estetään saman tulon kaksinkertainen verotus, koska tulonsaaja ei ole saanut myöhempää suoritusta.

Jos aiemmin maksettu suoritus on suurempi kuin samalta ajalta myöhemmin maksettava suoritus, erotuksesta muodostuu tulonsaajalle liikasuoritusta siltä ajalta, kun etuuksia maksetaan päällekkäin. Maksaja voi periä liikasuorituksen takaisin tai jättää perimättä. Perinnästä luopumiset eivät näy tulorekisterissä. Liikasuoritukset ja perusteettomat edut pitää kuitenkin ilmoittaa aina tulorekisteriin.

Jos aiemmin maksettu etuus on pienempi kuin myöhemmin maksettava etuus, etuuden maksaja maksaa erotuksen tulonsaajalle.

4.2 Aiemmin maksettu suoritus on verovapaa ja myöhemmin maksettava suoritus veronalainen

Jos aiemmin maksettu suoritus on ollut verovapaa ja samalta ajalta myöhemmin maksettava etuus on veronalainen, tuloverolain 112 a §:n 3 momentti ei sovellu. Myöhemmin maksettava tulo on tulonsaajan veronalaista tuloa, josta on toimitettava ennakonpidätys siitä huolimatta, että suoritus maksetaan ensimmäisen etuuden maksajalle.

4.3 Aiemmin maksettu suoritus on veronalainen ja myöhemmin maksettava suoritus verovapaa

Tuloverolain 112 a §:n 3 momentti soveltuu vain tilanteeseen, jossa takaisinperintä tehdään regressinä veronalaisesta etuudesta. Tällöin myöhemmin maksettavasta suorituksesta verotetaan vain regressin ylimenevä osa ja aikaisemmin maksettu suoritus (joka on peritty regressinä) jää edelleen maksuvuoden veronalaiseksi tuloksi.

Verohallinto ei saa tulorekisteristä tietoa verovapaista suorituksista. "Regressi veronalaiseen tuloon" -tieto on tulolajiin liittyvä vähennystieto. Näin ollen Verohallinto ei saa tulorekisteristä tietoa regressinä tehdystä takaisinperinnästä, jos myöhemmin maksettava suoritus on verovapaa ja aiemmin maksettu suoritus on veronalainen.

Ensimmäisenä maksetun suorituksen (toissijaisen suorituksen) etuuden maksaja antaa regressisuorituksen saatuaan tulorekisteriin tiedon "Regressi – Kyllä". Verohallinto ei voi kyseisestä tiedosta päätellä, onko regressi jo huomioitu myöhemmin maksetun (ensisijaisen suorituksen) vähennyksenä. Tämän vuoksi toissijaisen suorituksen maksajan pitää antaa ilmoitus takaisinperinnästä siitä verovapaasta suorituksen osasta, jonka maksaja on saanut regressinä takaisin.

Joissain regressitilanteissa myöhemmin maksettava etuus voi olla osittain veronalaista ja osittain verovapaata. Tuloverolain 112 a §:n 3 momentti soveltuu vain veronalaisen etuuden regressiin. Jotta Verohallinto saa tiedon siitä, että veronalaista etuutta on peritty takaisin verovapaasta tulosta regressinä, aiemman etuuden maksajan pitää eritellä saamansa regressisuoritukset.

4.4 Tulorekisterin ilmoittamisen ulkopuolelle jäävät takautumisoikeustilanteet

Tulorekisteriin ei ilmoiteta takautumisoikeustilanteita, joissa tulonsaajalle ei tehdä päätöstä eli tulonsaaja ei ole asianosaisena päätöksessä (tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §). Lain nojalla tulorekisteriin ei ilmoiteta tietoja sellaisista vakuutuslaitosten välisistä takautumissuorituksista, joissa tulonsaaja itse ei ole asianosaisena. Tällaisia laitosten välisiä suorituksia ovat esimerkiksi takautumissuoritukset, jotka maksetaan

• työtapaturma- ja ammattitautivakuuttajien ja liikennevakuuttajien välillä
• eläkelaitosten ja korvausvelvollisen välillä, kun korvaus maksetaan raideliikennevastuulain tai potilasvakuutuslain mukaan.

Asianosaisella tarkoitetaan sitä, että tulonsaajalle tehdään päätös koko etuudesta ja se maksetaan joko kokonaan tai osittain jollekin toiselle etuuden maksajalle. Tällöin on kyse regressistä ja se ilmoitetaan tulorekisteriin. Jos tulonsaajalle ei tehdä päätöstä, ja koko suoritus tai osa siitä maksetaan jollekin toiselle etuuden maksajalle, ei tulonsaaja ole asianosainen vaan kyse voi olla takautumisoikeustilanteesta. Tällaisessa tapauksessa suoritusta ei ilmoiteta tulorekisteriin. Jos tulonsaajalle suoritetaan lisämaksu, josta tehdään erillinen päätös, tulee lisämaksusta tehdä ilmoitus tulorekisteriin suorituksen mukaisesti.

4.5 Päällekkäiset regressivaatimukset

Saman etuuden maksuun voi kohdistua useita eri tahojen regressivaatimuksia. Vaatimusten vastaanottaja seuraa sille laissa määriteltyä etusijajärjestystä ja muun muassa ulosottoviranomaisen maksukieltoa, kun se määrittää, kuinka paljon etuudesta maksetaan eri sijaissaajille. Tällaisessa tilanteessa Vähennykset-tietoryhmä toistuu useampaan kertaan sen tulolajin tiedoissa, joissa eritellään myöhemmän ensisijaisen etuuden maksu.

Jos sijaissaajille maksettujen erien ja verojen jälkeen jää tulonsaajan tilille maksettavaa määrää, ei siitä etuustietoilmoituksella anneta tietoa. Tiedon käyttäjien on itse laskettava etuuden käteen jäävä määrä sekä veronalainen määrä saamistaan tulorekisterin tiedoista.

Regressisuoritusten saajien (kuten esimerkissä 21) on annettava korvaavat ilmoitukset niistä tulorekisteriin ilmoitetuista etuuksistaan, joihin saadaan ensisijaisen etuuden maksajalta suoritus. Aiemman ilmoituksen kaikki tiedot muun muassa etuuden yksiköstä ja ennakonpidätyksestä jätetään ennalleen. Tulolajin yleistietoihin pelkästään liitetään uusi tieto, "Regressi – Kyllä".

4.6 Peräkkäiset regressivaatimukset

Samalla tulonsaajalla voi olla samalla ajanjaksolla päällekkäin maksettavaa etuutta, jotka ilmenevät eri ajanjaksoina. Peräkkäiset regressit voivat mennä päällekkäin muiden regressien kanssa, vaikka ne ajallisesti olisivatkin erillään toisistaan. Tulonsaajalla on kuitenkin oikeus vain yhteen etuuteen samanaikaisesti. Regressivaatimuksensa perusteella regressisuorituksen saanut taho ilmoittaa aina tiedon "Regressi – Kyllä" koskemaan niitä maksamiaan suorituksia, jotka se saa regressivaatimuksensa perusteella toiselta taholta. Jälkimmäinen etuuden maksaja ilmoittaa tiedot aina käyttäen Vähennykset-tietoryhmää, jotta tiedonkäyttäjät voivat hyödyntää vähennyksen tietoja sekä huomioida regressisuorituksen määrän.

4.7 Tulorekisterin ulkopuolista etuutta koskeva regressi

Kaikissa tilanteissa regressivaatimuksen taustalla olevaa alkuperäistä ilmoitusta ei ole annettu tulorekisteriin. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun suoritus on maksettu ennen tulorekisterin käyttöönottoa tai se ei  kuulu rekisteriin ilmoitettaviin tietoihin arkaluontoisuuden vuoksi. Näissä tilanteissa regressi käy ilmi vain myöhemmän etuuden maksajan Vähennykset-tietoryhmässä antamista tiedoista. Jos alkuperäisellä etuudella ei ole omaa tulolajia tulorekisterin tulolajien koodistossa, käytetään alkuperäisestä etuudesta annettavissa tiedoissa vähennyksen tulolajin koodin arvona "Muu etuus" tai "Muu eläke".

4.8 Etuuden yksikön ilmoittaminen regressitilanteissa

Regressitilanteissa jälkimmäinen etuus ei ole tulonsaajalle veronalaista tuloa, jos regressinä maksettava tulo on kertynyt samalta ajalta kuin alkuperäinen etuus. Verohallinto laskee regressitilanteissa päällekkäiseltä ajalta maksettujen etuuksien  korvauspäivät ensimmäisenä maksetun etuuden ilmoitukselta. Jälkimmäisen etuuden maksajan ilmoittamia päiviä Verohallinto ei huomioi. Jos jälkimmäinen etuus on maksettu pidemmältä ajalta kuin ensimmäinen etuus, jälkimmäisen etuuden maksajan pitää jakaa etuus ilmoituksessa kahteen osaan: päällekkäinen aika ilmoitetaan yhtenä määränä ja sen ylimenevältä ajalta maksettu etuus toisena määränä.

5 Osasuorituksen takaisinperintä

Tietyissä tilanteissa aiemmin maksettu tulo voi muuttua takautuvasti. Tulonsaajalle tehdään päätös uudesta etuudesta, joka myönnetään ainakin osittain samalle ajalle kuin aiemmin maksettu etuus. Aiemmin maksettu tulo otetaan huomioon myöhemmin maksettavan etuuden osasuorituksena. Tulonsaaja on ollut oikeutettu aiemmin saamaansa suoritukseen, joten tulo on maksuhetkellä ollut oikein. Ilmoitettua tulolajia ei näin ollen korjata, koska tulo verotetaan alun perin ilmoitetun tulolajin mukaan. Osasuorituksessa ei ole kyse aiemmin tässä ohjeessa käsitellystä perusteettomasta edusta tai regressistä.

Tulon takautuva muutos ilmoitetaan tulorekisteriin korvaavalla ilmoituksella. Alkuperäiselle tulolajille annetaan Tulolaji muuttunut, uusi tulolajin koodi -tieto, jonka arvoksi merkitään uusi tulolajin koodi. Kun tulo muuttuu takautuvasti, aiemmin maksettua eläkettä tai etuutta ei peritä takaisin, vaan se otetaan huomioon myöhemmin maksettavan etuuden osasuorituksena. Osasuorituksen ilmoittamista käsitellään tarkemmin ohjeessa Etuudet: Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin (katso luku 4.6 Tulo muuttuu takautuvasti ja aiemmin maksettu etuus otetaan huomioon osasuorituksena).

Osasuorituskin voi olla maksettu perusteettomasti, jolloin maksaja perii sen takaisin. Esimerkissä 34 käsitellään osasuorituksen takaisinperintää.