Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: luontoisedut ja kustannusten korvaukset

Ohje on tarkoitettu suorituksen maksajille. Ohjeessa kuvataan esimerkkien avulla eri luontoisetujen ja kustannusten korvausten ilmoittamista tulorekisteriin.

Maksetut suoritukset on aina ilmoitettava tulorekisteriin vähintään yhteissummana (ilmoittamisen suppeampi tarkkuustaso, niin sanottu ilmoitustapa 1). Halutessaan maksaja voi ilmoittaa maksamansa suoritukset pakollista ilmoitustapaa eritellymmin käyttämällä siihen tarkoitettuja erillisiä täydentäviä tulolajeja (ilmoittamisen laajempi tarkkuustaso, niin sanottu ilmoitustapa 2). Rahapalkkojen ilmoitustavasta riippumatta luontoisedut ja verovapaat kustannusten korvaukset on aina ilmoitettava erikseen omina tulolajeinaan.

Ohjeen esimerkeissä kuvataan tietojen ilmoittamista sekä yhteissummana että eritellysti. Esimerkeissä ei esitetä kaikkia pakollisesti annettavia tietoja, vaan ainoastaan luontoisetujen ja kustannusten korvausten ilmoittamisessa tarpeellisia tietoja. Esimerkiksi ennakonpidätyksen ilmoittamista ei ohjeisteta erikseen, paitsi luvussa 1.6. Esimerkeissä käytetyt rahasummat ovat esimerkinomaisia ja sosiaalivakuutusmaksujen suuruus, ennakonpidätysprosentti sekä verovapaiden matkakustannusten korvausten enimmäismäärät on tarkistettava vuosittain. Ennakonpidätys määräytyy saajakohtaisen ennakonpidätysprosentin perusteella.

Ohjeessa kuvataan ilmoittamista kotimaisissa tilanteissa. Tulorekisteriin ilmoittamista kansainvälisissä tilanteissa kuvataan ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kansainväliset tilanteet. Ilmoitettujen luontoisetujen ja kustannusten korvausten korjaamista on kuvattu ohjeessa Tietojen korjaaminen tulorekisterissä.

Tämä ohje korvaa aikaisemman Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: luontoisedut ja kustannusten korvaukset -nimisen ohjeen. Ohjetta on päivitetty:

• Luvun 1.3 esimerkkiin 28 on täydennetty ilmoittamisen ajankohta.
• Luvun 1.4 esimerkkiin 29 on lisätty rahapalkan, ennakonpidätyksen ja työntekijämaksujen määrät.
• Lisätty uusi luku 2.1.5 matkakustannukset osana kokonaispalkkaa. Vastaavasti luvusta 2.6 on poistettu aiempi ohjeistus aiheesta.
• Lukuun 2.4 on täydennetty hyvinvointialueet ja -yhtymät.

Ohjeen esimerkeissä käytetyt työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen määrät ovat vuoden 2023 tasolla. Kunakin vuonna voimassa olevat määrät ovat vakuuttamistietojen sivulla. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun määränä esimerkeissä on käytetty alle 53-vuotiailla ja yli 62-vuotiailla käytössä olevaa määrää.

Kun ohjeessa käsitellään verovapaita matkakustannusten korvauksia, kuten päivärahoja, kilometrikorvauksia ja ateriakorvauksia, niiden enimmäismäärät ovat vuoden 2023 voimassa olleen päätöksen mukaiset. Kunakin vuonna voimassa olevat määrät ovat Verohallinnon päätöksessä verovapaista matkakustannusten korvauksista.

1 Luontoisedut

Luontoisetu on työstä saatava vastike, jonka työntekijä saa työnantajalta muuna kuin rahana. Luontoisetu on veronalaista palkkatuloa, josta edun antaneen työnantajan on toimitettava ennakonpidätys ja maksettava sosiaalivakuutusmaksut.

Jos työnantaja ei maksa työntekijälle lainkaan rahapalkkaa, luontoisedusta ei voi toimittaa ennakonpidätystä. Jos työntekijälle ei ole maksettu rahapalkkaa, joka riittäisi työntekijän työeläkevakuutusmaksun ja työttömyysvakuutusmaksun pidättämiseen, työnantaja voi pidättää nämä työntekijän vakuutusmaksut myöhempien palkanmaksujen yhteydessä laissa säädetyissä aikarajoissa. Työnantaja ilmoittaa nämä maksut tulorekisteriin kohdissa Työntekijän työttömyysvakuutusmaksu ja Työntekijän työeläkevakuutusmaksu sen maksupäivän ilmoituksella, jolloin ne on työntekijältä pidätetty. Jos työntekijältä ei edellä kuvatussa tilanteessa peritä työntekijän sosiaalivakuutusmaksuja myöhemmän palkanmaksun yhteydessä, työnantajan maksamat työntekijämaksut ilmoitetaan palkkatietoilmoituksella työntekijälle maksettuna muuna luontoisetuna, katso tarkemmin luku 1.3. Ennakonpidätys luontoiseduista ilmoitetaan tulorekisteriin vain, jos se on toimitettu.

Luontoisetuja koskevat tiedot on annettava viimeistään luontoisedun kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä. Jos luontoisedun kertymiskuukaudelta kuitenkin maksetaan rahapalkkaa kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden aikana, voidaan luontoisetua koskevat tiedot antaa myös ilmoittamalla luontoisetu sen kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden tuloksi. Ilmoitus on tällöin annettava viimeistään sitä kuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka tuloksi luontoisetu on ilmoitettu. Kertymiskuukaudella tarkoitetaan sitä kalenterikuukautta, jonka aikana etu on ollut käytössä.

Jos työntekijälle annetaan pelkkä luontoisetu ilman, että hänelle maksetaan rahapalkkaa, tieto edun määrästä on ilmoitettava kuukausittain tulorekisteriin ja maksupäiväksi palkkatietoilmoitukselle on merkittävä sen kuukauden päivä, esimerkiksi kuun viimeinen päivä, jolloin etu on ollut tulonsaajan käytettävissä.

Jos työntekijälle maksetaan palkkaa kahden viikon jaksoissa, halutessaan suorituksen maksaja voi ilmoittaa edun kahdesti kuussa jakamalla verotusarvon saman kuukauden kahdelle eri palkanmaksukaudelle. Suosituksena kuitenkin on, että luontoisetu ilmoitetaan vain kerran kuukaudessa. Luontoisetujen ilmoittamisen määräaikoja kuvataan tarkemmin luvussa 1.5.

Luontoisedut ilmoitetaan tulorekisteriin siinäkin tapauksessa, että työntekijä on maksanut luontoisedusta työnantajalle luontoisedun raha-arvoa vastaavan tai sitä suuremman korvauksen, eikä palkkaan lisättävää määrää jää lainkaan. Luontoisedusta peritty korvaus on ilmoitettava samalla palkkatietoilmoituksella kuin luontoisetu. Jos työnantaja on perinyt luontoisedusta korvausta enemmän kuin luontoisedun verotusarvo, palkkatietoilmoituksella ilmoitetaan luontoisedusta perittynä korvauksena korkeintaan verotusarvoa vastaava määrä. Peritty korvaus alentaa verotettavaa tuloa ja sosiaalivakuutusmaksujen perusteena olevaa työansiota.

Verohallinto vahvistaa päätöksellään vuosittain luontoisetujen raha-arvot. Päätös on osoitteessa vero.fi > Syventävät vero-ohjeet > Päätökset > Verohallinnon päätös vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista. Jos edun verotusarvoa ei ole erikseen vahvistettu Verohallinnon antamalla päätöksellä, luontoisedun arvo on sen käypä arvo. Käyvällä arvolla tarkoitetaan edun hankinnasta aiheutuneita todellisia kustannuksia.

1.1 Luontoisedut, jotka ilmoitetaan aina omina tulolajeinaan

Luontoiseduista autoetu, työsuhdematkalippuetu, polkupyöräetu ja asuntolainan korkoetu ilmoitetaan aina omina tulolajeinaan.

1.1.1 Autoetu

Työntekijälle muodostuu autoetu, kun työnantaja antaa työntekijän tai tämän perheen käyttöön omistamansa tai hallitsemansa auton, jonka yksityiskäyttö on sallittu.

Työnantaja ilmoittaa tulorekisteriin autoedun määrän tulolajilla Autoetu (304). Sillä ei ole merkitystä, ilmoittaako työnantaja rahapalkat yhteissummana (ilmoitustapa 1) vai eritellysti (ilmoitustapa 2). Autoedun lisäksi työnantajan pitää ilmoittaa Autoedun tyyppi -tietona se, onko kyseessä käyttöetu vai vapaa autoetu. Käyttöetu on kyseessä silloin, kun työntekijä maksaa itse ainakin auton käyttövoimakulut. Vapaasta autoedusta on kyse silloin, kun työnantaja maksaa kaikki autosta aiheutuneet kustannukset.

Työnantajan pitää ilmoittaa tulorekisteriin tieto Auton ikäryhmästä. Arvolistalta valitaan A, B, C tai U. Luontoisetuautot on jaettu kolmeen ikäryhmään (A, B ja C) auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella. Käyttöönottovuotena pidetään vuotta, jolloin auton ensirekisteröinti on tehty. Autot kuuluvat kolmen ensimmäisen käyttövuoden aikana ikäryhmään A, kolmen seuraavan vuoden aikana ikäryhmään B ja tämän jälkeen ikäryhmään C. Arvo U tarkoittaa ulkomailla käytössä olevaa ja sieltä saatua autoetua. Käyttöönottovuodella ei tällöin ole merkitystä.

Jos työntekijän autoedun käyttökustannukset lasketaan kilometrikohtaisena arvona kuukausikohtaisen arvon sijaan, työnantajan pitää ilmoittaa tulorekisteriin Auton kilometrimäärä -tieto. Kohtaan merkitään työsuhdeautolla yksityiskäytössä ajettujen kilometrien määrä. Verohallinnon päätöksen mukaan työnantaja voi ilmoittaa kilometrimäärän palkkakausittain tai vaihtoehtoisesti viimeistään vuoden viimeisellä ilmoituksella. Jos työnantaja saa autoedun kilometrimäärän tietoonsa vasta edun saamiskuukauden jälkeen, annettua ilmoitusta on korjattava.

Jos työnantaja on alentanut autoedun määrää siksi, että työsuhdeauto on nollapäästöinen tai vähäpäästöinen, työnantajan pitää ilmoittaa myös Auton päästöarvo. Autoedun määrää voi alentaa, jos auton ajonaikainen hiilidioksidipäästö (CO₂-päästö) on autoverolaissa (777/2020) tarkoitetulla tavalla määriteltynä 0–100 grammaa kilometriä kohden. Määrän alentaminen perustuu tuloverolain (1535/1992)  64 a §:ään, ja alennukset ovat voimassa vuoteen 2025 asti. Auton päästöarvo ilmoitetaan tämän vuoksi vuosilta 2022–2025. Päästöarvo ilmoitetaan kuukausittain samalla kertaa autoedun alennetun verotusarvon kanssa.

Työnantaja voi periä autoedun omavastuuosuuden työntekijän nettopalkasta. Tällöin työntekijä käytännössä maksaa omavastuun, ja tämä autoedun omavastuuosuus alentaa verotettavaa etua tai poistaa sen kokonaan. Jos autoedun omavastuuosuus on autoedun verotusarvoa alempi, autoedun arvon ja autoedusta perityn korvauksen erotus käsitellään työntekijän veronalaisena luontoisetuna. Jos omavastuuosuus vastaa autoedun verotusarvoa, verotettavaa etua ei synny. Työnantaja ilmoittaa tulorekisteriin luontoisedun verotusarvon tulolajilla Autoetu (304) ja työntekijältä perityn omavastuuosuuden määrän tulolajilla Autoedusta peritty korvaus (401).

Autoetu on ilmoitettava siinäkin tapauksessa, että työnantaja on perinyt työntekijältä luontoisedusta luontoisedun raha-arvoa vastaavan tai sitä suuremman korvauksen, eikä palkkaan lisättävää määrää jää lainkaan. Vaikka työnantaja olisi perinyt autoedusta sen verotusarvoa suuremman korvauksen, palkkatietoilmoituksella ilmoitetaan autoedusta perittynä korvauksena korkeintaan verotusarvoa vastaava määrä.

Työntekijältä peritty omavastuuosuus ilmoitetaan erikseen tulolajilla Autoedusta peritty korvaus (401).  Edun verotettava arvo ilmoitetaan tällöinkin täysimääräisenä tulolajilla Autoetu (304), eikä siitä vähennetä perityn korvauksen määrää. Autoedusta peritty korvaus on ilmoitettava samalla palkkatietoilmoituksella kuin autoetu, vaikka työnantaja perisi korvauksen autoedun ilmoittamista edeltävän palkanmaksukauden aikana tai vasta sen jälkeen.

1.1.2 Työsuhdematkalippuetu

Työsuhdematkalippu on työnantajan työntekijälle antama joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten. Osa työsuhdematkalipun arvosta on verovapaata ja osa veronalaista. Veronalainen osuus on luontoisetua, ja se katsotaan palkaksi. Työsuhdematkalipusta 3 400 euroa vuodessa on verovapaata tuloa. Jos työntekijä saa sekä työsuhdematkalipun että polkupyöräedun, niiden verovapaa määrä voi olla yhteensä korkeintaan 3 400 euroa kalenterivuodessa. Työnantajan on aina ilmoitettava työsuhdematkalippuetu tulorekisteriin siinäkin tapauksessa, että verotettavaa etua ei muodostu.

Työnantaja ilmoittaa työsuhdematkalipun verovapaan osan tulolajilla Työsuhdematkalipun verovapaa osuus (341). Palkaksi katsottavan osuuden työnantaja ilmoittaa tulolajilla Työsuhdematkalipun palkaksi katsottu osuus (342). Ilmoitus työsuhdematkalippuedusta annetaan tulorekisteriin aina edellä mainittuina tulolajeina. Sillä ei ole merkitystä, ilmoittaako työnantaja rahapalkat tulorekisteriin yhteissummana (ilmoitustapa 1) vai eritellysti (ilmoitustapa 2).

Työsuhdematkalipun ilmoittaminen poikkeaa muista luontoiseduista, koska maksajan on vähennettävä palkaksi katsottavasta osuudesta työntekijältä perimänsä korvaus. Palkaksi katsottavana osuutena ilmoitetaan se osuus edun arvosta, josta työnantaja on jo vähentänyt mahdollisesti tulonsaajalta perimänsä korvauksen. Jos palkaksi katsottavaa etua ei muodostu, työnantajan on vähennettävä työntekijältä perimänsä korvaus työsuhdematkalipun verovapaasta osuudesta. Työsuhdematkalipun verovapaana osuutena ilmoitetaan jäljelle jäävä määrä.

Jotta etua voidaan käsitellä työsuhdematkalippuna, lipun pitää olla työnantajan hankkima. Työnantaja voi hankkia työsuhdematkalipun eri tavoin:

1. Työnantaja hankkii matkalipun tai sopii palveluntarjoajan kanssa matkalipun laskuttamisesta kokonaan tai osaksi työnantajalta.

• Etu katsotaan sen kuukauden tuloksi, jonka aikana työntekijä saa matkalipun.

2. Työnantaja antaa työntekijälle työmatkasetelin tai työmatkakortin, jolla työntekijä itse hankkii matkalipun.

• Etu katsotaan sen kuukauden tuloksi, jonka aikana työnantaja antaa työsuhdematkalipun ostoon oikeuttavan työmatkasetelin tai työmatkakortin. Antamishetki määrää myös lipun verovuoden.

3. Työnantaja antaa työntekijälle digitaalisen työmatkasetelin tai työmatkakortin tai lataa työsuhdematkalipun käyttöoikeutta mobiilisovellukseen työntekijän käyttäjätilille. Työntekijä hankkii matkalipun itse.

• Etu katsotaan sen kuukauden tuloksi, jonka aikana työntekijä ostaa lipun. Ostohetki määrää myös lipun verovuoden.

Jos työnantaja ei hanki lippua, vaan työntekijä ostaa matkalipun itse ja työnantaja maksaa työntekijälle matkalipun hinnan tai osan siitä, kyse ei ole työsuhdematkalippuedusta. Tällöin työnantajan maksama korvaus katsotaan kokonaisuudessaan työntekijän palkaksi. Työntekijälle maksettu määrä ilmoitetaan tulolajilla Palkka yhteissumma(101) tai Muu maksettu lisä (216).

Työnantaja voi ilmoittaa työsuhdematkalipun samalta ajalta kertyneen palkan yhteydessä. Jos esimerkiksi työnantaja on antanut työsuhdematkalipun joulukuussa, mutta joulukuulta kertynyt palkka maksetaan työntekijälle vasta tammikuussa, työnantaja voi ilmoittaa työsuhdematkalipun tammikuussa maksettavan rahapalkan yhteydessä. Vaihtoehtoisesti työnantaja voi ilmoittaa edun erikseen omalla ilmoituksellaan viimeistään helmikuun viidentenä päivänä. Maksupäiväksi on merkittävä tammikuun maksupäivä, esimerkiksi tammikuun viimeinen päivä. Etu katsotaan tällöin tulonsaajalle tammikuun tuloksi ja otetaan huomioon, kun seurataan tammikuussa alkaneen verovuoden euromääräisiä rajoja.

Työsuhdematkalippuetu ilmoitetaan sen palkanmaksukauden tulona, jona etu on käsitelty työntekijän palkanlaskennassa. Jos verovapaata työsuhdematkalippuetua ei käsitellä palkanlaskentajärjestelmässä lainkaan, voi verovapaan työsuhdematkalippuedun ilmoittaa kerran vuodessa. Suosituksena kuitenkin on, että etu ilmoitetaan sen kuukauden ilmoituksella, jonka tuloa etu on (katso edellä esimerkit lipun hankkimisesta eri tavoin). Esimerkiksi jos tulonsaajalle annetaan työsuhdematkalippuetua 300 euroa helmikuussa, ilmoitetaan tieto helmikuun palkkatietoilmoituksella.  Jos kuitenkin helmikuulta kertynyt palkka maksetaan maaliskuussa, voidaan työsuhdematkalippuetu ilmoittaa samanaikaisesti maaliskuun palkanmaksun yhteydessä tai erikseen huhtikuun 5. päivänä.

Jos työnantaja ei anna matkalipun ostoon oikeuttavia maksuvälineitä, vaan hankkii työntekijän käyttöön lipun, jonka voimassaoloaika ajoittuu kahdelle eri vuodelle, työnantajan on jaettava lipun hinta näille vuosille lipun voimassaoloaikojen suhteessa ja ilmoitettava tiedot vastaavasti palkkatietoilmoituksilla. Lippu on ilmoitettava tällä tavoin, vaikka verovapaata työsuhdematkalippuetua ei käsiteltäisikään palkanlaskentajärjestelmässä.

Työnantaja voi periä omavastuuosuuden työntekijän nettopalkasta. Omavastuuosuus ilmoitetaan tulolajilla Työsuhdematkalipusta peritty korvaus (415). Peritty korvaus ilmoitetaan täysimääräisenä, vaikka se olisikin suurempi kuin palkaksi katsottu osuus. Peritty korvaus pitää vähentää palkaksi katsottavasta osuudesta. Palkaksi katsottavana osuutena ilmoitetaan jäljelle jäävä määrä.

Jos palkaksi katsottavaa etua ei muodostu, työnantajan on vähennettävä työntekijältä perimänsä korvaus työsuhdematkalipun verovapaasta osuudesta. Työsuhdematkalipun verovapaana osuutena ilmoitetaan jäljelle jäävä määrä.

Jos työntekijä saa sekä työsuhdematkalipun että polkupyöräedun, niiden verovapaa määrä voi olla yhteensä korkeintaan 3 400 euroa. Työnantajan antama polkupyöräetu vähentää siten työsuhdematkalipun verovapaata enimmäismäärää.

Työsuhdematkalipussa veronalaisen ja verovapaan edun määrä arvioidaan koko vuoden ajalta, toisin kuin muissa luontoiseduissa, joiden määrä arvioidaan kuukauden ajalta. Jos työsuhdematkalippu annetaan kerran vuodessa, esimerkiksi vuoden alussa ja korvausta peritään säännöllisesti koko vuosi, käytännössä vuoden alussa henkilölle muodostuisi veronalainen etu, koska maksaja ei ole vielä ehtinyt periä kuin ensimmäisen kuukauden korvauksen edusta. Jotta maksajan ei tarvitsisi korjata annettuja ilmoituksia edellä kuvatussa tilanteessa, maksaja voi jo etukäteen ennakoida tilanteen, jakaa verovapaan osuuden koko vuodelle ja ilmoittaa sen kuukausittain tulorekisteriin samassa yhteydessä perimänsä korvauksen kanssa.

Jos työsuhdematkalippuetu on annettu vuoden alussa koko vuodeksi ja työsuhde päättyy kesken vuotta, maksajan on korjattava antamansa ilmoitukset. Tällöin työsuhdematkalippuetua on vain se osuus, joka kohdistuu työssäoloaikaan. Loppuosa työsuhdematkalipun arvosta on palkkaa, ellei työnantaja peri siitä korvausta. Lippu on korjattava palkaksi käyttäen palkan tulolajeja viimeistään viimeiselle palkanmaksukuukaudelle.

Työsuhdematkalippuetu annetaan työntekijän rahapalkkaa alentamalla

Työsuhdematkalippuetu voidaan antaa työntekijän rahapalkkaa alentamalla, jos työnantaja ja työntekijä näin sopivat. Tällaisessa tilanteessa työntekijän sovitusta rahapalkasta vähennetään verovapaata luontoisetua vastaava määrä. Luontoisetu siis alentaa työntekijän veronalaista bruttopalkkaa. Vastaavasti ennakonpidätyksen ja sairausvakuutusmaksun alainen palkka alenee. Huomioitavaa kuitenkin on, että työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksu lasketaan palkasta, josta ei ole vähennetty luontoisedun arvoa. Eläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuuttajien näkökulmasta rahapalkkaa alentamalla annettu verovapaa etu on vastiketta työstä, siksi näiden vakuutusmaksujen perusteena oleva palkan määrä eroaa veronalaisen palkan määrästä. Työnantaja ilmoittaa, että rahapalkkaa alentamalla annettu etu on eläke-, työttömyys- sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alainen liittämällä tulolajiin Työsuhdematkalipun verovapaa osuus (341) tiedot Vakuuttamistiedon tyypeistä. Muuten työsuhdematkalippuetu ilmoitetaan tulorekisteriin kuten tavanomaisena palkanlisänä annettu luontoisetu.

Jos osa työsuhdematkalippuedusta on veronalaista etua, se ilmoitetaan tulorekisteriin tulolajilla 342 Työsuhdematkalipun palkaksi katsottu osuus.

Jos rahapalkkaa alentamalla annetusta työsuhdematkalippuedusta on poikkeuksellisesti peritty työntekijältä korvaus, se ilmoitetaan tulolajilla Työsuhdematkalipusta peritty korvaus (415). Maksaja vähentää perityn korvauksen tulolajilla Työsuhdematkalipun palkaksi katsottu osuus (342) ilmoitettavasta osasta. Jos palkaksi katsottavaa osuutta ei ole, maksaja vähentää perityn korvauksen tulolajilla Työsuhdematkalipun verovapaa osuus (341) ilmoitettavasta osasta. Jos palkaksi katsottavaa osuutta ei ole ja peritty korvaus vähennetään verovapaasta osuudesta, työeläke-, työttömyys- sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alainen ansio alenee vastaavasti. Maksaja ilmoittaa sosiaalivakuutusmaksujen alaisen määrän liittämällä tulolajiin 341 Vakuuttamistiedon tyyppi -tiedon.

Lue lisää ohjeesta Työsuhdepolkupyöräedun ja työsuhdematkalippuedun ottaminen huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa (tyoelakelakipalvelu.fi).

1.1.3 Polkupyöräetu

Polkupyöräetu muodostuu, kun työnantaja antaa polkupyörän työntekijän yksityiskäyttöön. Pyörä voi olla työnantajan omistama tai hankittu leasingsopimuksella. Polkupyöräedusta on kyse myös silloin, jos työnantaja muulla vastaavalla tavalla järjestää työntekijälle mahdollisuuden käyttää polkupyörää vapaa-ajallaan.

Polkupyöräedusta 1 200 euroa vuodessa on verovapaata tuloa, ja loput veronalaista luontoisetua. Jos työntekijä saa sekä polkupyöräedun että työsuhdematkalipun, niiden verovapaa määrä voi olla yhteensä korkeintaan 3 400 euroa, eli verovapaa polkupyöräetu vähennetään työsuhdematkalipun verovapaasta enimmäismäärästä.

Polkupyöräedun arvo määräytyy käyvän arvon mukaan. Verohallinto määrää vuosittain luontoisetujen käypien arvojen laskentaperusteet. Polkupyöräedun määrän laskeminen on kuvattu Verohallinnon ohjeessa Luontoisedut verotuksessa ja Verohallinnon päätöksessä verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista.  

Polkupyöräetu on aina ilmoitettava palkkatietoilmoituksella, myös silloin kun verotettavaa etua ei muodostu.

Verovapaa polkupyöräetu ilmoitetaan sen palkanmaksukauden tulona, jona etu on käsitelty työntekijän palkanlaskennassa. Jos verovapaata polkupyöräetua ei käsitellä palkanlaskentajärjestelmässä lainkaan, voi verovapaan polkupyöräedun ilmoittaa kerran vuodessa. Suosituksena kuitenkin on, että etu ilmoitetaan sen kuukauden ilmoituksella, jonka aikana se annetaan. Sitä vastoin palkaksi katsottu osuus polkupyöräedusta ilmoitetaan niiltä kuukausilta, kun etu on ollut työntekijän käytettävissä. Polkupyöräedun palkaksi katsottava osuus ja verovapaa osuus on eriteltävä, koska ne vaikuttavat työntekijän kodin ja työpaikan välisten matkakulujen vähennyskelpoisuuteen.

Polkupyöräedun ilmoittaminen poikkeaa muista luontoiseduista samalla tavalla kuin työsuhdematkalipun ilmoittaminen, koska maksajan on vähennettävä palkaksi katsottavasta osuudesta työntekijältä perimänsä korvaus. Palkaksi katsottavana osuutena ilmoitetaan se osuus edun arvosta, josta työnantaja on jo vähentänyt mahdollisesti tulonsaajalta perimänsä korvauksen.

Jos palkaksi katsottavaa etua ei muodostu, työnantajan on vähennettävä työntekijältä perimänsä korvaus polkupyöräedun verovapaasta osuudesta. Polkupyöräedun verovapaana osuutena ilmoitetaan jäljelle jäävä määrä.

Polkupyöräetu annetaan työntekijän rahapalkkaa alentamalla

Polkupyöräetu voidaan antaa työntekijän rahapalkkaa alentamalla, jos työnantaja ja työntekijä näin sopivat. Tällaisessa tilanteessa työntekijän sovitusta rahapalkasta vähennetään verovapaata luontoisetua vastaava määrä. Luontoisetu siis alentaa työntekijän veronalaista bruttopalkkaa. Vastaavasti ennakonpidätyksen ja sairausvakuutusmaksun alainen palkka alenee. Huomioitavaa kuitenkin on, että työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksu lasketaan palkasta, josta ei ole vähennetty luontoisedun arvoa. Eläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuuttajien näkökulmasta rahapalkkaa alentamalla annettu verovapaa etu on vastiketta työstä, siksi näiden vakuutusmaksujen perusteena oleva palkan määrä eroaa veronalaisen palkan määrästä. Työnantaja ilmoittaa, että rahapalkkaa alentamalla annettu etu on eläke-, työttömyys- sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alainen liittämällä tulolajiin Polkupyöräedun verovapaa osuus (363) tiedot Vakuuttamistiedon tyypeistä. Muuten polkupyöräetu ilmoitetaan tulorekisteriin kuten tavanomaisena palkanlisänä annettu luontoisetu.

Jos osa polkupyöräedusta on veronalaista etua, se ilmoitetaan tulorekisteriin tulolajilla Polkupyöräedun palkaksi katsottu osuus (364).

Jos rahapalkkaa alentamalla annetusta polkupyöräedusta on poikkeuksellisesti peritty työntekijältä korvaus, se ilmoitetaan tulolajilla Polkupyöräedusta peritty korvaus (420). Maksaja vähentää perityn korvauksen tulolajilla Polkupyöräedun palkaksi katsottu osuus (364) ilmoitettavasta osasta. Jos palkaksi katsottavaa osuutta ei ole, maksaja vähentää perityn korvauksen tulolajilla Polkupyöräedun verovapaa osuus (363) ilmoitettavasta osasta. Jos palkaksi katsottavaa osuutta ei ole ja peritty korvaus vähennetään verovapaasta osuudesta, työeläke- työttömyys- sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alainen ansio alenee vastaavasti. Maksaja ilmoittaa sosiaalivakuutusmaksujen alaisen määrän liittämällä tulolajiin 363 Vakuuttamistiedon tyyppi -tiedot.

Lue lisää ohjeesta Työsuhdepolkupyöräedun ja työsuhdematkalippuedun ottaminen huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa (tyoelakelakipalvelu.fi).

1.1.4 Asuntolainan korkoetu

Asuntolainan korkoetu muodostuu, kun työnantaja perii työntekijälle myöntämästään asuntolainasta vuotuista korkoa, joka on alempi kuin yleisesti markkinoilla käytössä oleva viitekorko. Viitekorolla tarkoitetaan 1, 3, 6 ja 12 kuukauden euriborkorkoa tai muuta viitekorkoa, jota pankki käyttää yleisesti asiakkaidensa luotoissa, esimerkiksi pankin omaa primekorkoa. Tällaista korkoetua käsitellään verotuksessa palkkana.

Työnantaja ilmoittaa veronalaisen korkoedun määrän tulolajilla Asuntolainan korkoetu (302). Korkoetu on ennakonpidätyksen alainen, mutta siitä ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja.

1.2 Luontoisedut, jotka voi ilmoittaa kahdella tavalla

Tulorekisteriin voidaan ilmoittaa tietoja suppeammalla tai laajemmalla ilmoitustavalla. Luontoiseduista autoetu, työsuhdematkalippuetu, polkupyöräetu ja asuntolainan korkoetu ilmoitetaan aina eritellysti omina tulolajeinaan. Sen sijaan asuntoetu, puhelinetu ja ravintoetu voidaan ilmoittaa kahdella tavalla: joko yhteissummana Muu luontoisetu -tulolajilla (317) tai vaihtoehtoisesti omina tulolajeinaan.

Jos työnantaja ilmoittaa asuntoedun, puhelinedun ja ravintoedun yhteissummana tulolajilla Muu luontoisetu (317), työnantajan pitää lisäksi eritellä, mitä luontoisetuja ilmoitettu yhteissumma sisältää. Tämä tehdään Edun tyyppi -tiedon avulla.

Jos työnantaja ilmoittaa Asuntoedun (301), Puhelinedun (330) ja Ravintoedun (334) omina erillisinä tulolajeinaan, kyseisiä etuja ei ilmoiteta Muu luontoisetu (317) -tulolajilla.

Vaikka maksaja ilmoittaisi edellä mainitut kolme luontoisetua (asuntoetu, puhelinetu ja ravintoetu) omina tulolajeinaan, rahapalkat voi silti ilmoittaa samalla palkkatietoilmoituksella kummalla tahansa tavalla, yhteissummana tai eritellysti.

1.2.1 Asuntoetu

Työntekijä saa asuntoedun, kun työnantaja antaa työntekijän käyttöön omistamansa tai hallitsemansa asunnon palvelussuhteeseen liittyvän vuokrasuhteen perusteella tai palkkaan sisältyvänä etuna. Jos asuntoedun arvoa on alennettu Verohallinnon päätöksen mukaisesti, ilmoitetaan tulorekisteriin alennettu arvo.

Työnantaja voi ilmoittaa asuntoedun erikseen Asuntoetu-tulolajilla (301) tai yhteissummana Muu luontoisetu -tulolajilla (317). Jos työnantaja ilmoittaa jälkimmäisellä tavalla, sen on lisäksi ilmoitettava Muu luontoisetu -tulolajiin liittyvän Edun tyyppi -tiedon avulla, että Muu luontoisetu -tulolajilla ilmoitettu tulo sisältää asuntoedun. Jos etu ilmoitetaan erikseen tulolajilla Asuntoetu, sitä ei enää ilmoiteta Muu luontoisetu -tulolajilla. 

1.2.2 Puhelinetu

Työntekijä saa puhelinedun, kun työnantaja maksaa työntekijälle hankkimansa ja kustantamansa puhelinliittymän kulut myös työntekijän vapaa-ajan yksityiskäytöstä.

Työnantaja voi ilmoittaa puhelinedun erikseen Puhelinetu-tulolajilla (330) tai yhteissummana Muu luontoisetu -tulolajilla (317). Jos työnantaja ilmoittaa jälkimmäisellä tavalla, sen on lisäksi ilmoitettava Muu luontoisetu -tulolajiin liittyvän Edun tyyppi -tiedon avulla, että Muu luontoisetu -tulolajilla ilmoitettu tulo sisältää puhelinedun. Jos etu ilmoitetaan erikseen tulolajilla Puhelinetu, sitä ei enää ilmoiteta Muu luontoisetu -tulolajilla. 

Jos puhelinedun kertymiskuukaudelta maksetaan rahapalkkaa kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden aikana, voidaan puhelinetu ilmoittaa sen kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden tuloksi. Ilmoitus on tällöin annettava viimeistään sitä kuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka tuloksi puhelinetu on ilmoitettu. Kertymiskuukaudella tarkoitetaan sitä kalenterikuukautta, jonka aikana etu on ollut käytössä. Näin ollen jos työntekijä on saanut puhelinedun työsuhteen alkaessa huhtikuun puolivälissä, mutta rahapalkka huhtikuun vajaan kuukauden työskentelystä maksetaan vasta toukokuun palkanmaksun yhteydessä, voi huhtikuun puhelinedun ilmoittaa samalla ilmoituksella huhtikuulta kertyneen rahapalkan kanssa toukokuussa tai erikseen palkanmaksua seuraavan kuukauden eli kesäkuun viidentenä päivänä.

Jos tulonsaajalla on pelkkä puhelinetu, voi puhelinedun ilmoittaa etukäteen tammikuun ilmoituksella koko vuodelta kerralla sen mukaisesti kuin etu on käsitelty palkanlaskennassa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

• puhelinetu ei ole työeläke-, työttömyys- eikä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksujen alaista, kuten YEL-vakuutetuilla osakkailla
• henkilölle ei makseta mitään muuta tuloa eikä anneta muuta etua.

1.2.3 Ravintoetu

Työntekijä saa ravintoedun, kun työnantaja tarjoaa työntekijälleen aterian käypää arvoa alempaan hintaan tai täysin vastikkeetta. Työnantaja voi tukea ruokailukustannuksia ruokailulipukkeella, kuten lounassetelillä, tai muulla kohdennetulla maksuvälineellä, kuten maksukortilla tai mobiilisovelluksella, taikka järjestämällä työpaikkaruokailun. Ravintoedun toteutustavasta riippumatta ravintoedun määrä on ilmoitettava kuukausittain tulorekisteriin. Lue ravintoedun ilmoittamisen ja täsmäyttämisen ajankohdasta tarkemmin luvusta 1.5.

Työnantaja voi ilmoittaa ravintoedun erikseen Ravintoetu-tulolajilla (334) tai yhteissummana Muu luontoisetu -tulolajilla (317). Jos työnantaja ilmoittaa jälkimmäisellä tavalla, sen on lisäksi ilmoitettava Muu luontoisetu -tulolajiin liittyvän Edun tyyppi -tiedon avulla, että Muu luontoisetu -tulolajilla ilmoitettu tulo sisältää ravintoedun. Jos etu ilmoitetaan erikseen tulolajilla Ravintoetu, sitä ei enää ilmoiteta Muu luontoisetu -tulolajilla. 

Jos työnantaja perii työntekijältä ravintoedusta sen verotusarvoa vastaavan korvauksen, tulorekisteriin ilmoitetaan tieto Ravintoedusta peritty korvaus vastaa verotusarvoa: Kyllä. Ravintoedun euromäärää ei tällöin ilmoiteta. Jos työntekijältä peritään ravintoedusta sen verotusarvoa vastaava korvaus, Muu luontoisetu -tulolajia ei saa käyttää. Ravintoedusta perittyä määrää ei ilmoiteta erikseen Muista luontoiseduista peritty korvaus -tulolajilla.

Joskus työntekijällä voi poikkeuksellisesti olla työtehtävistä johtuen saman palkanmaksukauden aikana käytössään kaksi eri ravintoetua siten, että toisesta edusta peritty korvaus vastaa verotusarvoa ja toisesta peritään verotusarvoa pienempi korvaus. Tällöin työnantajan on ilmoitettava ravintoedut yhteissummana joko tulolajilla Ravintoetu (334) tai tulolajilla Muu luontoisetu (317). Peritty korvaus ilmoitetaan yhteissummana tulolajilla Muista luontoiseduista peritty korvaus (407).

Jos työnantaja perii työntekijältä ravintoedusta sen verotusarvoa pienemmän korvauksen, työnantajan on ilmoitettava ravintoetu joko käyttämällä Ravintoetu-tulolajia (334) tai käyttämällä Muu luontoisetu -tulolajia (317) ja antamalla tiedon Edun tyyppi: Ravintoetu. Peritty korvaus ilmoitetaan erikseen tulolajilla Muista luontoiseduista peritty korvaus (407). Ravintoetuna ilmoitetaan ravintoedun verotusarvon määrä ja perittynä korvauksena työntekijältä perityn omavastuuosuuden määrä. Vaikka työntekijältä peritty korvaus pienentää verotettavan ravintoedun määrää, työnantaja ilmoittaa edun arvon täysimääräisenä eikä vähennä perityn korvauksen määrää ravintoedun määrästä tietoja ilmoittaessaan.

Luvussa 1.4 Muista luontoiseduista peritty korvaus on lisää esimerkkejä ravintoedusta peritystä korvauksesta.

Työharjoittelijalle tarjotun aterian ilmoittaminen tulorekisteriin vaihtelee sen mukaan, saako harjoittelija koulupäivinään oppilaitoksessaan ilmaisen ruoan. Työharjoittelulla tarkoitetaan opintoihin kuuluvaa työharjoittelua, työssäoppimisjaksoa tai koululaisten ja maahanmuuttajien työelämään tutustumisjaksoa (TET). Jos harjoittelija saa koulupäivinä ilmaisen ruoan oppilaitokselta, ei harjoitteluaikana saaduista aterioista synny verotettavaa etua, eikä saatua ateriaa ilmoiteta etuna tulorekisteriin. Jos oppilaitoksessa ei ole järjestetty ilmaista ruokailua, harjoittelupaikassa saadusta ateriasta muodostuu harjoittelijalle ansiotulona verotettava etu, joka ilmoitetaan tulorekisteriin tulolajilla Muu veronalainen ansiotulo (316).  Saadun edun euromääränä ilmoitetaan aterian käypä arvo, ei ravintoedun verotusarvoa. Jos maksaja perii korvausta ateriasta, tulorekisteriin ilmoitetaan vain veronalainen osuus.  

Jos kyseessä on työnantajan maksama ateriatuki, tietoa ei ilmoiteta tulorekisteriin. Ateriatuki on kyseessä, kun työnantaja tukee työntekijöidensä ruokailua muutoin kuin antamalla työntekijöille luontoisetupäätöksessä tarkoitetun ravintoedun. Tyypillisesti työnantaja tekee ravintolan kanssa sopimuksen, jonka mukaan työnantaja tukee työntekijöidensä ruokailua tietyllä euromäärällä ateriaa kohden ja ravintola perii työntekijöiltä vastaavasti alemman hinnan. Jos tuen määrä ei ylitä ravintolan välillisiä kustannuksia, työntekijä ei saa veronalaista etua. Tällöin etua ei synny, vaikka työntekijän maksama hinta alittaa ravintoedun arvon, eikä tukea ilmoiteta tulorekisteriin.

1.3 Muut verotettavat luontoisedut

Tulolajilla Muu luontoisetu (317) ilmoitetaan työnantajan muuna kuin rahana antamien etujen, kuten asunto-, puhelin- ja ravintoedun yhteismäärä, ellei näitä ole ilmoitettu tulorekisteriin omina tulolajeinaan.

Muita tulolajilla ilmoitettavia luontoisetuja ovat esimerkiksi autotalli-, moottoripyörä- ja vene-etu, palkaksi katsotut henki- ja eläkevakuutusmaksut, yksilöimättömästä lahjakortista syntyvä etu ja merimiespalveluksessa olevan henkilön merimiehenä saama luontoisetu. Merimiespalveluksessa saatuun luontoisetuun ja siitä mahdollisesti perittyyn korvaukseen pitää liittää lisätieto, että suoritus on maksettu merityötulona.

Työnantajan on ilmoitettava Muu luontoisetu (317) -tulolajin yhteydessä, mitä luontoisetuja maksettu summa sisältää. Tämä tehdään antamalla Edun tyyppi -tieto: Asuntoetu, Puhelinetu, Ravintoetu, Muut edut. Arvoja voi valita useita samalle summalle.

Jos luontoisetu ei poikkeuksellisesti olisikaan sosiaalivakuutusmaksujen alainen, suorituksen maksaja ilmoittaa tämän käyttämällä Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoryhmää. Vakuuttaminen kuvataan tarkemmin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: vakuuttamiseen liittyvät tiedot.

Jos työnantaja maksaa työntekijän puolesta eläke- tai vakuutusmaksut silloin, kun niiden periminen palkasta olisi vielä mahdollista, esimerkiksi sen vuoksi, että palkkaa edelleenkin maksetaan eikä laissa säädetty aikaraja ole vielä ylittynyt, on tämä pääsääntöisesti työntekijän eläkkeen perusteena olevaa työansiota, josta maksetaan työeläkevakuutusmaksu. Tällöin tieto ilmoitetaan tulorekisteriin käyttäen Muu luontoisetu -tulolajia (317). Tulo on kaikkien vakuutusmaksujen alainen, joten Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoa ei tarvitse antaa.

1.4 Muista luontoiseduista peritty korvaus

Työnantaja voi periä työntekijän nettopalkasta omavastuuosuuden myös muista luontoiseduista kuin autoedusta, polkupyöräedusta ja työsuhdematkalipusta. Omavastuuosuus ilmoitetaan tulorekisteriin tulolajilla Muista luontoiseduista peritty korvaus (407). Tulolajilla Muista luontoiseduista peritty korvaus (407) ilmoitetaan se osuus luontoisedun arvosta, joka peritään työntekijältä. Tulolajilla ilmoitetaan summa, joka työntekijältä on peritty muista luontoiseduista kuin autoedusta tai työsuhdematkalippuedusta. Luontoisedun arvo ilmoitetaan lisäksi täysimääräisenä omalla tulolajillaan. Muista luontoiseduista peritty korvaus -tulolajilla ilmoitetaan työntekijältä perityn omavastuuosuuden määrä.

Luontoisedusta peritty korvaus on ilmoitettava samalla palkkatietoilmoituksella kuin luontoisetu, vaikka korvaus perittäisiin etukäteen tai myöhemmin. Jos perittyä korvausta ei ilmoiteta samalla palkkatietoilmoituksella kuin luontoisetua, ilmoitukset jäävät sosiaalivakuuttajien näkökulmasta virheellisiksi, koska vakuutusmaksut perustuvat väärään summaan. Tämän vuoksi vakuuttajat tulevat myöhemmin pyytämään maksajaa korjaamaan ilmoituksen. 

Jos työnantaja on perinyt luontoisedusta korvausta enemmän kuin luontoisedun verotusarvon, palkkatietoilmoituksella ilmoitetaan luontoisedusta perittynä korvauksena korkeintaan verotusarvoa vastaava määrä. Työsuhdematkalipusta peritty korvaus on kuitenkin ilmoitettava täysimääräisenä. Peritty korvaus alentaa verotettavaa tuloa ja sosiaalivakuutusmaksujen perusteena olevaa työansiota. Luontoisetu ilmoitetaan tällöinkin täydestä verotusarvostaan, eikä siitä vähennetä perittyä korvausta.

Jos työnantaja perii työntekijältä ravintoedusta sen verotusarvoa vastaavan suuruisen korvauksen, tulorekisteriin ilmoitetaan tieto Ravintoedusta peritty korvaus vastaa verotusarvoa: Kyllä. Tällöinkin on annettava tulolaji Ravintoetu (334), mutta euromäärän voi jättää tyhjäksi. Jos työntekijältä peritään ravintoedusta sen verotusarvoa vastaava korvaus, ravintoedun määrää ei saa ilmoittaa käyttämällä tulolajia Muu luontoisetu (317) ja antamalla Edun tyyppi -tietoa: Ravintoetu, koska kyseistä tulolajia käyttäen samalla ilmoituksella voidaan antaa myös muita luontoisetuja koskevia tietoja. Ravintoedun euromääräistä tietoa ei voi eritellä yhteismäärästä.

Jos työnantaja perii työntekijältä vain osan ravintoedun verotusarvosta, ravintoedun määrä ilmoitetaan tulorekisteriin joko tulolajilla Ravintoetu (334) tai tulolajilla Muu luontoisetu (317) ja antamalla Edun tyyppi: Ravintoetu. Työntekijältä peritty korvaus pienentää verotettavan ravintoedun määrää. Ravintoedusta peritty euromäärä ilmoitetaan tulolajilla Muista luontoiseduista peritty korvaus (407).

Jos tulolajilla Muu luontoisetu (317) ilmoitettu luontoisetu ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen ja suorituksen maksaja on ilmoittanut tämän käyttämällä Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoryhmää, vastaava Vakuuttamistiedon tyyppi -tieto on lisättävä myös Muista luontoiseduista peritty korvaus -tulolajiin (407) siltä osin, kun peritty korvaus kohdistuu siihen osaan etua, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen. Vaikka tulolajin oletuksena on, ettei se ole sosiaalivakuutusmaksujen perusteena, pitää maksajan vahvistaa ilmoituksella tiedot edellä kuvatulla tavalla. Näin tulorekisterin tiedon käyttäjät saavat oikeat tiedot.

Jos ilmoitetun luontoisedun määrässä on virhe, luontoisetu korjataan oikean suuruiseksi alkuperäisen käyttökuukauden ilmoitukseen. Luontoisetu ei voi olla perusteetonta etua, koska henkilöllä on ollut etu käytössään kyseisenä aikana. Tietyissä tilanteissa luontoisedun osuuden voi kuitenkin periä takaisin rahapalkasta. Tällöin työnantaja ilmoittaa perimänsä määrän luontoisedusta perittynä korvauksena. Luontoisetujen korjaamista kuvataan tarkemmin ohjeen Tietojen korjaaminen tulorekisterissä kohdassa 4.10 Luontoisetu peritään takaisin.

1.5 Luontoisetujen ilmoittamisen määräaika ja nautintaperiaate

Ennen vuotta 2020 luontoisedut ilmoitettiin tulorekisteriin pääsääntöisesti nautintaperiaatteen mukaan, mikä tarkoittaa, että etu on sen ajankohdan tuloa, jolloin se on ollut työntekijän käytettävissä. Palkkatietoilmoitus annettiin luontoisedun käyttöajankohdan perusteella.

Vuodesta 2020 alkaen lähtökohtana on ollut edelleen se, että luontoisedut on ilmoitettava viimeistään luontoisedun kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä. Jos työntekijälle annetaan pelkkä luontoisetu ilman, että hänelle maksetaan rahapalkkaa, tieto edun määrästä on ilmoitettava kuukausittain tulorekisteriin viimeistään kertymiskuukautta seuraavan kuukauden viidentenä päivänä. Maksupäiväksi palkkatietoilmoitukselle on merkittävä sen kuukauden päivä, esimerkiksi kuun viimeinen päivä, jolloin etu on nautintaperiaatteen mukaan ollut tulonsaajan käytettävissä. 

Vuodesta 2020 alkaen luontoisedun on voinut aina ilmoittaa viimeistään kertymiskuukautta seuraavan kuukauden viidentenä päivänä riippumatta siitä, missä vaiheessa kuukautta rahapalkka on maksettu.

Jos luontoisedun kertymiskuukaudelta maksetaan rahapalkkaa kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden aikana, voidaan luontoisetu ilmoittaa myös sen kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden tuloksi. Ilmoitus on tällöin annettava viimeistään sitä kuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka tuloksi luontoisetu on ilmoitettu.

Jos luontoisedun kertymiskuukaudelta maksetaan palkkaa useampana maksupäivänä, luontoisetu voidaan ilmoittaa viimeistään viidentenä päivänä viimeisen palkanmaksun jälkeen. Tässä tilanteessa ei ole merkitystä, kumpana kuukautena viimeinen palkanmaksu tapahtuu. Vaihtoehtoisesti luontoisetu on ilmoitettava viimeistä palkanmaksua seuraavan kuukauden 5. päivänä.

Jos työntekijän luontoisetu muuttuu, palkanlaskenta saattaa saada tiedon muutoksesta vasta palkanmaksun jälkeen. Jos tulorekisteriin ilmoitettu luontoisedun määrä on ollut virheellinen, annettu ilmoitus on korjattava.

Jos työntekijän palkanmaksupäivä on esimerkiksi kuukauden puolivälissä, tieto ravintoedun määrästä annetaan tulorekisteriin ennen kuin on varmuutta ravintoedun kokonaismäärästä kyseisenä kuukautena (esimerkiksi mahdolliset poissaolot eivät ole työnantajan tiedossa). Tämän vuoksi on katsottu riittäväksi, että ravintoetu täsmäytetään oikean suuruiseksi viimeistään seuraavalla palkkatietoilmoituksella. Joulukuun ravintoedun määrä on korjattava antamalla joulukuulle korvaava ilmoitus, jotta ravintoedun määrä korjaantuu oikealle verovuodelle. Jos kuitenkin joulukuulta kertynyt palkka maksetaan tammikuussa, tiedot joulukuun ravintoedun määrästä voidaan ilmoittaa tammikuun ilmoituksella. Jos ravintoetu toteutetaan saldoon perustuvaa maksuvälinettä käyttäen (esimerkiksi maksukortti), täsmäytys on tehtävä vähintään vuoden viimeisellä palkkatietoilmoituksella. Katso tarkemmin Verohallinnon ohje Luontoisedut verotuksessa.

1.6 Ennakonpidätyksen ilmoittaminen luontoiseduista

Tiedot ilmoitetaan tulorekisteriin maksuperiaatteen mukaisesti. Vastaavasti ennakonpidätys ilmoitetaan sen palkanmaksukauden ilmoituksella, jolloin se on palkasta toimitettu. Jos työntekijän palkka koostuu pelkästään muuna kuin rahana annetusta edusta, kuten luontoisedusta, ei ennakonpidätystä voi  toimittaa eikä sen vuoksi myöskään ilmoittaa. Ennakonpidätys luontoiseduista ilmoitetaan vain silloin, kun se tosiasiassa peritään työntekijältä tai työntekijä maksaa työnantajalle ennakonpidätystä vastaavan summan.

Ennakonpidätys muusta kuin rahana annettavasta edusta, kuten luontoisedusta, toimitetaan eri tavalla riippuen siitä, annetaanko etu toistuvasti vai satunnaisesti. Jos työntekijä saa muuna kuin rahana annettavan edun toistuvasti, ennakonpidätys toimitetaan palkanmaksukausittain lisäämällä edun arvo rahana maksettavaan määrään. Toimitetun ennakonpidätyksen määrä ilmoitetaan tällöin palkkatietoilmoituksella omalla tulolajilla 402 Ennakonpidätys.

Jos työntekijä saa muuna kuin rahana annettavan edun satunnaisesti, ennakonpidätyksen voi toimittaa saman kalenterivuoden aikana kahdella tavalla:

• Työnantaja lisää koko edun arvon edun myöntämistä seuraavan palkanmaksukauden aikana rahana maksettavaan määrään ja toimittaa yhteissummasta ennakonpidätyksen.
• Työnantaja jakaa edun arvon tasasuuruisiin eriin, lisää erät edun myöntämistä seuraavina maksukuukausina rahana maksettaviin määriin ja toimittaa yhteissummista ennakonpidätyksen. Kaikki erät on lisättävä saman kalenterivuoden aikana maksettaviin määriin.

Jälkimmäisellä tavalla on toimittava, kun kyse on euromäärältään suuresta edusta eikä työntekijälle maksettu rahapalkka riitä ennakonpidätyksen toimittamiseen. Jos satunnaisesti annettavan edun arvo on enintään 400 euroa vuodessa, ennakonpidätyksen voi toimittaa kerran vuodessa, viimeistään kalenterivuoden viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä (ennakkoperintäasetus 9 §). Vaikka ennakonpidätyksen toimittaminen jaettaisiin samalle kalenterivuodelle edellä esitetyn mukaisesti, luontoisetu ilmoitetaan kokonaisuudessaan silloin, kun etu on ollut käytössä tai kun edun kertymiskuukaudelta maksetaan rahapalkka.

2 Kustannusten korvaukset

2.1 Työntekijälle maksetut verovapaat matkakustannusten korvaukset

Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus, majoittumiskorvaus, yömatkaraha eikä rajanylitysraha, jos ne täyttävät laissa säädetyt verovapauden edellytykset. Matkustamiskustannusten korvauksia ovat esimerkiksi työmatkalla kulkuneuvon käyttämisestä aiheutuneet kilometrikorvaukset korotuksineen. Tulorekisteriin ilmoitetaan verovapaat kilometrikorvaukset, päivärahat ja ateriakorvaukset.

Työntekijälle maksetut matkakustannusten korvaukset ovat verovapaata tuloa vain niiltä osin, kun ne on maksettu lain tai verovapaista matkakustannusten korvauksista annetun Verohallinnon päätöksen mukaisesti. Jos matkakustannusten korvaukset on maksettu vastoin Verohallinnon päätöksen mukaisia aika- ja kilometrirajoja, ne ovat kokonaan veronalaisia ja ne ilmoitetaan palkkana tulorekisteriin. Jos työnantaja maksaa työntekijälle matkakustannusten korvauksia Verohallinnon päätöksen mukaisia määriä enemmän, työnantajan maksamasta korvauksesta on verovapaata tuloa vain se määrä, joka vastaa Verohallinnon päätöksen mukaista määrää. Tämän määrän ylittävä osuus korvauksesta on työntekijälle veronalaista palkkaa.

Verovapaista matkakustannusten korvauksista ei toimiteta ennakonpidätystä eikä makseta sosiaalivakuutusmaksuja.

Veronalaiset matkakustannusten korvaukset tai kulukorvaukset on aina ilmoitettava tulorekisteriin. Verovapaat kustannusten korvaukset ilmoitetaan, jos kyse on päivärahasta, ateriakorvauksesta, kilometrikorvauksesta tai muusta vastaavasta tilanteesta, jota tarkoitetaan Verohallinnon päätöksessä yleisestä tiedonantovelvollisuudesta. Velvollisuus ilmoittaa nämä suoritukset tulorekisteriin vastaa verotuksen aiempaa ilmoittamisvelvollisuutta. Verovapaat kustannusten korvaukset voidaan ilmoittaa maksukuukautta seuraavan kuukauden viidenteen päivään mennessä. Suoritukset voidaan ilmoittaa yhdellä ilmoituksella kerran kuukaudessa, vaikka kustannusten korvausten maksupäiviä olisi useita saman kuukauden aikana. Maksupäiväksi ilmoitukselle merkitään tällöin kuukauden viimeisin kustannusten korvausten maksupäivä.

Jos  työntekijälle maksetaan  liikenteenharjoittajan antaman tositteen (esimerkiksi junalipun) perusteella korvauksia työmatkoista ja verovapaiden korvausten maksamisen edellytykset täyttyvät, tällaisia korvauksia ei ilmoiteta tulorekisteriin. Myöskään majoittumiskorvausta, yömatkarahaa tai rajanylitysrahaa ei ilmoiteta tulorekisteriin, jos ne maksetaan Verohallinnon päätöksen enimmäismäärien mukaisesti.

Matkaennakko on työnantajan maksama summa, jolla katetaan esimerkiksi matkasta aiheutuvia kuluja. Matkaennakkoa ei tarvitse ilmoittaa tulorekisteriin. Jos kuitenkin matkaennakkoa jää käyttämättä ja sen määrästä kuitataan tulonsaajalle maksettavia verovapaita kustannusten korvauksia, pitää työnantajan ilmoittaa päivärahana, kilometrikorvauksena tai kustannusten korvauksena se osuus, joka on katsottu tulonsaajalle maksetuksi kuluksi. Velvollisuus ilmoittaa tietoja syntyy, kun matkalasku on tehty ja ylisuuresta ennakosta on kuitattu tulonsaajalle maksettavia kustannusten korvauksia.

2.1.1 Kilometrikorvaus (verovapaa)

Verovapaata kilometrikorvausta voidaan maksaa sekä palvelussuhteessa oleville että sellaisille henkilöille, jotka eivät ole palvelussuhteessa, mutta joille maksetaan ennakkoperintälaissa tarkoitettuja henkilökohtaisia palkkioita kuten kokous- tai luentopalkkiota.

Verovapaan kilometrikorvauksen määrä ilmoitetaan tulolajilla Kilometrikorvaus (verovapaa) (311). Lisäksi ilmoitetaan Kilometrien määrä -tieto. Kyseisessä kohdassa ilmoitetaan maksetun verovapaan kilometrikorvauksen perusteena oleva kilometrimäärä. Tieto kilometrimääristä voidaan antaa palkkakausittain. Tieto kyseessä olevan vuoden aikana maksettujen verovapaiden kilometrikorvausten perusteena olevista kilometreistä on annettava kuitenkin viimeistään vuoden viimeisellä ilmoituksella.

Oman auton käytöstä maksettavaa kilometrikorvausta voidaan tietyissä tapauksissa korottaa (esimerkiksi muiden henkilöiden kuljettaminen). Korotuksen perusteet on mainittu Verohallinnon päätöksen 9 §:n 1 momentissa. Tulolajilla Kilometrikorvaus (verovapaa) (311) ilmoitetaan maksettujen korvausten yhteismäärä korotuksineen.

2.1.2 Rakennusalalla maksettavat asunnon ja erityisen työntekemispaikan väliset matkakustannusten korvaukset

Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista maksetaan matkakustannusten korvausta (”tossurahaa”) erityisen taulukon mukaan. Jos työehtosopimuksen mukainen korvaus on enintään Verohallinnon päätöksen mukaisen kilometrikorvauksen suuruinen, korvaus on verovapaa. Tätä suuremmat korvaukset ovat veronalaisia päätöksen mukaisen enimmäismäärän ylittävältä osalta. Veronalaisten korvausten ilmoittaminen kuvataan luvussa 2.2 Työntekijälle maksetut veronalaiset korvaukset matkakustannusten korvaukset.

Tulolajilla Kilometrikorvaus (verovapaa) (311) ilmoitetaan rakennusalan työehtosopimuksen mukaisesti maksettujen matkakustannusten korvausten yhteismäärä. Kilometrimäärää ei ilmoiteta kohdassa Kilometrien määrä.

2.1.3 Päiväraha

Päiväraha on verovapaa kustannusten korvaus kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elantokustannusten lisäyksestä, joka korvauksen saajalle aiheutuu työmatkasta. Verohallinto vahvistaa vuosittain verovapaat enimmäismäärät antamallaan päätöksellä verovapaista matkakustannusten korvauksista.

Tulolajilla Päiväraha (331) ilmoitetaan verovapaiden päivärahojen ja ateriakorvausten yhteismäärä. Lisäksi ilmoitetaan Päivärahan tyyppi -tieto. Arvoja voi valita useita samalle summalle. Päivärahan tyyppi voi olla

• ateriakorvaus
• kotimaan kokopäiväraha
• kotimaan osapäiväraha
• ulkomaan päiväraha
• ulkomaan työskentelyyn liittyvät verovapaat korvaukset.

Jos päiväraha puolitetaan työnantajan tarjoaman aterian vuoksi, myös puolitettu päiväraha ilmoitetaan Päivärahan tyyppi -tiedolla kotimaan kokopäivärahana tai ulkomaan päivärahana. Vastaavasti myös puolitettu kotimaan osapäiväraha ilmoitetaan Päivärahan tyyppi -tiedolla kotimaan osapäivärahana.

Ateriakorvaukset ilmoitetaan tulolajilla Päiväraha vain, jos niitä ei ole ilmoitettu erillisenä Ateriakorvaus-tulolajina (303), katso luku 2.1.4 Ateriakorvaus.

Tulolajilla Päiväraha (331) ilmoitetaan myös seuraavat ulkomaan työskentelyyn liittyvät verovapaat korvaukset:

• verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja matkakustannukset työntekovaltioon ja takaisin
• työnantajan ulkomailla kustantama tavanomainen yksityinen palveluhenkilöstö
• työnantajan kustantama lasten perus- ja lukiotason koulutus.

Päivärahan tyyppi -tietona ilmoitetaan tällöin Ulkomaan työskentelyyn liittyvät verovapaat korvaukset. Ulkomaan työskentelyyn liittyvillä verovapailla kustannusten korvauksilla tarkoitetaan tuloverolain 76 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisia ulkomailla työskentelyyn liittyviä verovapaita korvauksia. Kyseisen Päivärahan tyyppi -tiedon avulla ilmoitetaan kaikki ulkomailla työskentelyyn liittyvät verovapaat kulut, kuten lentokulut, tietullimaksut ja muut kustannukset. Näin ollen myös liikenteenharjoittajan antamaan tositteeseen perustuvat kulut ilmoitetaan kyseisen Päivärahan tyyppi -tiedon avulla, jos kyse on ulkomaan työskentelyyn liittyvistä tuloverolain 76 §:n mukaisista kulueristä.

2.1.4 Ateriakorvaus

Työmatkasta aiheutuvista ateriointikuluista voidaan maksaa verovapaata ateriakorvausta, jos työntekijällä ei ole mahdollisuutta aterioida ruokailutauon aikana tavanomaisella ruokailupaikallaan, eikä ruokailua ole järjestetty esimerkiksi kurssipakettiin kuuluvana työnantajan kustantamana ruokailuna. Verovapaata ateriakorvausta ei voi myöskään maksaa samasta työmatkasta yhtä aikaa verovapaan päivärahan kanssa.

Tulolajilla Ateriakorvaus (303) ilmoitetaan vain verovapaiden ateriakorvausten määrät. Verovapauden perusteet säädetään päätöksessä, jonka Verohallinto antaa verovapaista matkakustannusten korvauksista. Jos korvaus maksetaan vastoin päätöksessä säädettyjä perusteita, suoritus ilmoitetaan sosiaalivakuutusmaksujen alaisena palkkana käyttämällä palkan tulolajeja, esimerkiksi aikapalkkaa. Jos korvausta maksetaan enemmän kuin Verohallinnon päätöksessä on säädetty, enimmäismäärän ylittävä osuus ilmoitetaan käyttämällä palkan tulolajeja.

Ateriakorvaus voidaan ilmoittaa erikseen, mutta se on ilmoitettava vähintään yhteissummana tulolajilla Päiväraha (331). Tällöin on lisäksi ilmoitettava tulolajiin liittyvän Korvauksen tyyppi -tiedon avulla, että Päiväraha-tulolajilla ilmoitettu korvaus sisältää ateriakorvauksen.

Jos ateriakorvaus ilmoitetaan erikseen, sitä ei ilmoiteta Päiväraha-tulolajilla.

2.1.5 Matkakustannukset osana kokonaispalkkaa

Työnantaja ja työntekijä voivat tehdä niin sanotun kokonaispalkkasopimuksen, jolloin tulon määrä on sama riippumatta siitä, korvaako työnantaja työntekijälle työstä aiheutuneita kustannuksia vai ei. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että verovapaat matkakustannusten korvaukset ovat osa työstä sovittua kokonaispalkkaa. Verotuskäytännössä on vahvistettu (KHO 2022:72), että tällöin päivärahat ja kilometrikorvaukset ovat työntekijälle verovapaata tuloa, jos ne on maksettu Verohallinnon kustannuspäätöksen ja työsopimuksen mukaan. Matkakustannusten määrä vähennetään kokonaispalkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Veronalaisena tulona ilmoitetaan sovitun kokonaispalkan ja verovapaiden kustannusten korvausten erotus. Lisäksi maksetut verovapaat kustannusten korvaukset ilmoitetaan erikseen.

2.2 Työntekijälle maksetut veronalaiset matkakustannusten korvaukset

Jos matkakustannusten korvaukset on maksettu vastoin Verohallinnon päätöksen mukaisia aika- ja kilometrirajoja, ne ovat kokonaan veronalaisia. Korvaukset rinnastetaan palkkaan.

Jos kilometrikorvaukset maksetaan vastoin Verohallinnon päätöstä, ne ilmoitetaan tulorekisteriin joko tulolajilla Palkka yhteissumma (101) (suppeampi ilmoitustapa 1) tai tulolajilla Kilometrikorvaus (veronalainen) (209) (laajempi ilmoitustapa 2).

Jos kilometrikorvaukset maksetaan Verohallinnon päätöksen mukaan, mutta suurempina kuin päätöksessä on määrätty verovapaaksi, osa korvauksista on palkkaa ja osa verovapaata. Palkkaa on se osa, joka ylittää Verohallinnon päätöksessä mainitut rajat. Tämä osa ilmoitetaan joko tulolajilla Palkka yhteissumma (101) tai Kilometrikorvaus (veronalainen) (209). Tulolajilla Kilometrikorvaus (verovapaa) (311) ilmoitetaan vain verovapaat korvaukset. Verovapaiden kilometrien määrä ilmoitetaan kohdassa Kilometrien määrä.

Oletuksena tulolajilla Kilometrikorvaus (veronalainen) (209) on, että se on sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

Jos kilometrikorvaus ei ole jonkin sosiaalivakuutusmaksun alainen, suorituksen maksaja ilmoittaa erillistä Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoa käyttäen, ettei tulo ole ilmoitetun vakuutusmaksun alainen. Katso tarkemmin ohje Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: vakuuttamiseen liittyvät tiedot. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun työnantaja maksaa työntekijälle veronalaista kilometrikorvausta työehtosopimuksen perusteella Verohallinnon päätöstä lievemmin perustein, ja korvauksen määrä ei ylitä Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisia verovapaiden suoritusten enimmäismääriä. Tällöin tulo ei ole työeläke-, työttömyys- eikä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alainen.

Jos päivärahat tai muut tulolajilla Päiväraha (331) ilmoitetut korvaukset maksetaan Verohallinnon päätöstä lievemmin perustein (esimerkiksi kokopäiväraha 5 tuntia kestäneeltä työmatkalta), korvaukset ilmoitetaan tulolajilla Palkka yhteissumma (101) tai Muu maksettu lisä (216) ilman Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoa, jolloin ne ovat myös sosiaalivakuutusmaksujen alaisia.

Jos lievemmin perustein maksetusta päivärahasta ja ateriakorvauksesta on sovittu työehtosopimuksella, korvaukset eivät ole työeläke-, työttömyysvakuutus- eikä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alaisia. Näissä tilanteissa työnantaja ilmoittaa tulon tulolajilla Muu maksettu lisä ja samalla sen, mikä osuus suorituksesta ei ole eläkevakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alaista. Korvaukset ovat työnantajan sairausvakuutusmaksun alaisia.

2.3 Veronalaiset muutto- ja matkustamiskustannusten korvaukset

Vuoden 2020 alusta voimaan tulleessa tuloverolain 69 c §:ssä säädetään, että työnantajan maksamista työntekijän ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja matkustamiskustannuksista 50 prosenttia on verovapaita. Huojennuksen edellytyksenä on, että muutto tapahtuu työntekijän työskentelypaikan sijainnin vuoksi. Muuttokustannuksina pidetään välittömästi muuttoon liittyviä kustannuksia, joita ovat esimerkiksi tavaroiden pakkaamisesta, purkamisesta ja kuljettamisesta johtuvat kustannukset.

Välittömästi muuttoon liittyvinä matkoina pidetään muuton yhteydessä tehtäviä matkoja vanhan ja uuden asunnon välillä. Jos välittömästi muuttoon liittyvä matka tehdään työntekijän omalla kulkuneuvolla, työnantaja voi korvata matkan matkalaskua vastaan. Myös näissä tilanteissa työnantajan maksamasta korvauksesta puolet on verovapaata tuloa ja puolet veronalaista tuloa. Säännöksessä tarkoitettuna muuttokustannuksena pidetään näissä tilanteissa enintään Verohallinnon vahvistaman verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärää. Jos työnantaja korvaa matkasta enemmän kuin verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän, verovapaata tuloa on puolet siitä määrästä, joka ei ylitä Verohallinnon vahvistamaa verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärää. Enimmäismäärän ylittävä korvauksen osuus on kokonaan veronalaista ansiotuloa. Verovapaiden muutto- ja matkustamiskustannusten edellytyksiä kuvataan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa. 

Työnantajan korvaamista muutto- ja matkustamiskustannuksista ilmoitetaan tulorekisteriin ansiotulona verotettava osuus eli 50 prosenttia työnantajan maksamista kustannuksista, joita pidetään työntekijän ja hänen perheenjäsenensä elantomenoina. Tiedot ilmoitetaan tulolajilla Muu maksettu lisä (216). Tulo on edellä kuvatuissa tilanteissa kaikkien sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

Muutto- ja matkustamiskustannusten korvausten verovapaata osuutta ei ilmoiteta tulorekisteriin.

2.4 Julkisyhteisöjen maksamat matkakustannusten korvaukset

Myös valtion tai sen laitoksen, kunnan tai kuntayhtymän, hyvinvointialueen tai -yhtymän, kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän ja yliopiston on ilmoitettava kaikki verovapaat matkakustannusten korvaukset, jotka on maksettu Verohallinnon päätöksen mukaisin perustein. Myös veronalaiset kustannusten korvaukset on ilmoitettava. Tiedot ilmoitetaan kuten luvuissa 2.1 Työntekijälle maksetut verovapaat matkakustannusten korvaukset ja 2.2 Työntekijälle maksetut veronalaiset matkakustannusten korvaukset on esitetty. Julkisyhteisö käyttää ilmoittaessaan Maksajan tyyppi -tietoa Julkisyhteisö tai Valtio.

Julkisyhteisön korvauksettomaan vapaaehtoistyöhön osallistuville henkilöille maksettujen kustannusten korvausten ilmoittamista kuvataan ohjeessa Työntekijän palkitseminen, yrittäjälle maksetut suoritukset ja muut eritysitilanteet.

2.5 Veronalaiset kustannusten korvaukset

Veronalainen kustannusten korvaus maksetaan työntekijälle korvauksena kustannuksista, jotka ovat välittömästi aiheutuneet työtehtävien hoitamisesta. Tulolajilla Veronalainen kustannusten korvaus (353) ilmoitetaan kaikkien sellaisten veronalaisten kustannusten korvausten yhteissumma, jota ei ilmoiteta muilla tulolajeilla.

Tulolajilla Veronalainen kustannusten korvaus (353) ilmoitetaan sellaiset muista kuin työmatkasta maksetut veronalaiset kustannusten korvaukset, joista työnantaja ei toimita ennakonpidätystä. Nämä kustannusten korvaukset maksetaan palkan lisäksi. Tällaisia ovat muun muassa kustannukset, jotka ovat aiheutuneet työvälineiden ja materiaalin hankkimisesta. Näiden kustannusten korvauksia ei pidetä ennakonpidätystä toimitettaessa palkkana, eikä työnantaja lisää niitä tulorekisteriin ilmoitettavaan palkkaan, esimerkiksi tulolajiin Palkka yhteissumma (101) tai Aikapalkka (201).

Jos työntekijä on hankkinut työnantajan puolesta työvälineitä ja työmateriaaleja ja työnantaja on korvannut ne työntekijälle tositetta vastaan, maksettua korvausta ei ilmoiteta tulorekisteriin.

Työnantaja ei toimita veronalaisista kustannusten korvauksista ennakonpidätystä eikä maksa sosiaalivakuutusmaksuja. Korvaukset ovat kuitenkin työntekijän veronalaista tuloa. Työntekijän tulee vaatia todelliset kustannukset vähennettäviksi veroilmoituksellaan.

Esimerkki 43: Rakennusalalla maksetaan työehtosopimukseen perustuvaa työvälinekorvausta. Tällaisesta korvauksesta ei toimiteta ennakonpidätystä eikä makseta sairausvakuutusmaksua. Korvauksen rahamäärä ilmoitetaan tulolajilla Veronalainen kustannusten korvaus (353).

2.6 Vähennys ennen ennakonpidätystä

Tulolajilla Vähennys ennen ennakonpidätystä (419) ilmoitetaan työntekijän itsensä maksamat työn tekemisestä aiheutuneet välittömät kustannukset, jotka työnantaja vähentää bruttopalkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisia kustannuksia ovat muun muassa työntekijän itsensä maksamat kustannukset moottorisahan käytöstä ja muut työvälineistä aiheutuneet kustannukset. Tulolajia Vähennys ennen ennakonpidätystä käytetään vain silloin, kun työntekijälle maksetaan palkkaa tai urheilijan palkkiota ja kyse on työntekijän itsensä maksamista työn tekemisestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista, jotka vähennetään palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Maksaja voi lisäksi tietyissä laissa säädetyissä tilanteissa vähentää urheilijan palkkiosta ennen ennakonpidätyksen toimittamista sellaisia kustannuksia, jotka urheilija on itse maksanut ja jotka ovat välittömästi aiheutuneet urheilusta.

Tulolajilla ilmoitetaan vähennys, joka on tehty ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Kohdassa ilmoitetun vähennyksen määrän tulee sisältyä myös tulorekisteriin ilmoitettuun palkkaan. Vähennyksen määrä alentaa sosiaalivakuutusmaksujen alaista työansiota, vaikka verotettavana ansiona säilyy edelleenkin alkuperäinen palkan määrä. Vähennyksen määränä voidaan ilmoittaa enintään suorituksen määrän suuruinen summa.

Tulolajin Vähennys ennen ennakonpidätystä (419) oletuksena on, ettei se ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen. Tietyissä tilanteissa tämä vakuuttamistieto pitää kuitenkin vahvistaa, vaikka se on oletuksen mukainen, jotta on selvää, mistä tulosta vähennys on tehty.

Jos maksaja tekee vähennyksen sellaisesta tulosta, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen, maksajan on annettava tulolajille 419 tieto Vakuuttamistiedon tyyppi: Sosiaalivakuutusmaksujen alainen: Ei. Vakuuttamistiedon tyyppiä ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos ilmoituksella ilmoitetaan ainoastaan tuloa, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alaista (katso esimerkki 46). Vakuuttamistiedon tyyppiä ei anneta myöskään silloin, jos ilmoitetaan ainoastaan sosiaalivakuutusmaksujen alaista tuloa (katso esimerkki 48). Näissä tilanteissa on muutenkin selvää, millaisesta tulosta vähennys on tehty. Jos osa ilmoitettavasta tulosta on sosiaalivakuutusmaksujen alaista ja osa ei, tulolajille 419 pitää aina antaa vakuuttamistiedon tyypiksi Ei, jos vähennys kohdistuu tuloon, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen (katso esimerkit 45 ja 47). Jos vähennys samassa tilanteessa kohdistuu tuloon, joka on sosiaalivakuutusmaksujen alainen, tulolajiin 419 ei liitetä vakuuttamistiedon tyyppiä.  

Jos samalla maksukerralla maksetaan sekä sosiaalivakuutusmaksun alaista palkkaa että sellaista ennakkoperintälain 13 §:n mukaista palkkaa, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen perusteena, ja jompaankumpaan tuloon kohdistuu kuluja, jotka vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista, maksajan on annettava Vakuuttamistiedon tyyppi -tieto. Sen avulla vähennys kohdistuu oikeaan tulolajiin.

Jos maksaja vähentää samalla maksukerralla kuluja sosiaalivakuutusmaksujen alaisista tuloista ja sellaisista tuloista, joista ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja, maksajan on ilmoitettava vähennykset erikseen. Vakuuttamistiedon tyyppi (Sosiaalivakuutusmaksujen alainen: Ei) pitää liittää siihen vähennykseen, joka tehdään tulosta, josta ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja. Vastaavasti jos tulo, josta vähennys tehdään, ei ole ollut jonkun yksittäisen sosiaalivakuutusmaksun alainen, esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksun alainen, maksaja voi vahvistaa vain tämän yhden sosiaalivakuutusmaksun osalta, ettei vakuuttamisvelvollisuutta ole ollut.

Jos vähennys ennen ennakonpidätyksen toimittamista tehdään sellaisesta tulosta, joka on kaikkien sosiaalivakuutusmaksujen alainen, maksajan ei tarvitse ilmoittaa Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoa, ellei se maksa samalla jotain muuta tuloa, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

2.7 Muut kustannusten korvaukset

Työ- ja käyttökorvauksiin liittyviä kustannusten korvauksia sekä yleishyödyllisen yhteisön maksamia matkakustannusten korvauksia kuvataan ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: työntekijän palkitseminen, yrittäjälle maksettavat suoritukset ja muut erityistilanteet. Lue ohjeesta erityisesti luku 3 Yrityksille ja yrittäjille maksetut suoritukset, luku 4 Käyttökorvaus, luku 5.1.2 Urheilijan palkkio sekä luku 5.11 Yleishyödyllisen yhteisön ja julkisyhteisön maksama korvaus vapaaehtoisille.

Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osakkaan palkkakirjanpidossa käsitelty kustannusten korvaus, joka on sijoitettu yhtiöön yksityissijoitukseksi, ilmoitetaan tulorekisteriin palkkatietoilmoituksella ja kyseiseen korvaukseen sopivalla tulolajilla, esimerkiksi Päiväraha (331) tai Kilometrikorvaus (verovapaa) (311). Ilmoitusvelvollisuus alkaa silloin, kun kustannusten korvaus merkitään kirjanpitoon yksityissijoitukseksi. Tästä hetkestä alkaa kulua viiden kalenteripäivän määräaika ilmoittamiselle. Maksaja ilmoittaa maksupäiväksi kirjanpitoon kirjauspäivän.