Tulokulma-podcast

Hanne: Ootko sä hei lukenut päivän horoskoopin jo?

Jussi: Ai niin horoskoopit, joo. Eikö ne 90-luvulla jo vähän kuollut, kun lehdet siirtyi nettiin?

Hanne: No ei todellakaan.

Jussi: OK eli en, en lukenut päivän horoskooppia.

Hanne: OK. Mulle taas ennustettiin, että tänään mulla syttyy joku oivalluksen lamppu tai välähdys johonkin aikaan päivästä. Se on niin voimakas, että sitten pitää tiedät sä niin ku rynnätä toteuttamaan välittömästi tätä välähdystä. Jännityksellä odotan milloin tää tulee.

Jussi: Ehkä munkin täytyisi lukea se horoskooppi sittenkin.

Hanne: Hyvä.

Tämä on Tulokulma-podcast. Avaamme keskustellen ovea Verohallinnon uudenlaiseen työkulttuuriin ja sen taustalla olevaan johtamiseen, positiiviseen työntekijä- ja asiakaskokemuksen rakentamiseen. Meidän vieraana on tänään kehittämisen asiantuntija Mikael af Hällström, Veron tuotehallintayksiköstä. Mun nimi on Hanne Lotsari, Veron viestinnästä ja kanssani mikrofonia jakaa Jussi Miettinen, Virkamiesverolta hänkin. Ja vapaalla vantaalainen farmari.

Jussi: Hei Mikke!

Mikke: Moi moi!

Hanne: Kiva, että pääsit tulemaan tänne. Onko ok, että sua kutsutaan tässäkin Mikeks, koska sehän lipsahtaa ihan väkisinkin?

Mikke: Sopii mainiosti.

Hanne: Aivan loistavaa. Miten kesä meni?

Mikke: Joo kiitoksia siinähän se, lämpimiä kelejä ja muutama ulkomaan matkakin. Nyt taas paluu vähän normaalimpaan kesän viettoon.

Hanne: Noni. Akut on ladattu ja energia virtaa ilmeisestikin. Kerro hei tähän alkuun vähän itsestäsi?

Mikke: Joo. Mulla on todellakin aika pitkä Verohallintotausta. Aloitin jo viime vuosituhannella organisaatiossa. Silloin sen nimi oli Verohallitus ja keskitetysti pohdittiin asioita verotuksen parissa. Ei niinkään sitä ihan operatiivista toimintaa vaan enemmän sen ohjausta ja suunnittelua ja muuta tällaista. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ja oikeastaan siitä lähtien oon vahvasti siirtynyt tekemään asioita, jotka liittyy digitalisaatioon sekä Verohallinnossa, että mitä enenevässä määrin itse asiassa yhteiskunnassa laajemminkin eli myös Verohallinnon ulkopuolella.

Hanne: Mm-m.. Minkälaisessa tiimissä sä teet duunia?

Mikke: Meillä on tällä hetkellä viimeisimmän organisaatiouudistuksen jälkeen ihan kiva tiimi. Meillä on tämmöinen Kokeilut ja ekosysteemit ja innovaatiot -niminen porukka.

Hanne: Wow. Kuulostaa jännälle.

Mikke: Nimenomaan saa tehdä sitä mitä tiimin nimi on, itse asiassa miltä se kuulostaakin eli me ollaan keskitytty aika paljon siihen, että ollaan mukana erilaisissa mahdollisimman innovatiivisissa projektitekemisissä. Itse edistän aika vahvasti just tätä kokeilukulttuuria, kokeilutekemistä. Voin kertoa siitä vähän enemmän myöhemmin. Sitten nää ekosysteemiasiat on semmoinen ”up and coming” juttu ei vaan Verohallinnossa, vaan se on ihan tämmöinen julkishallinnon ehkä keskeisimpiä semmoisia uudenlaisia asiakaspalvelun, palvelun yleensäkin kehittämisosastouudistuksia mitä nyt on liikkeellä.

Hanne: Aivan.

Jussi: Hypätään Mikki heti tuonne syvään päätyyn. Mä tosiaan tiedän, että sä oot monessa mukana niin kuin tuossa äsken kerroitkin ja nimenomaan tähän digitaalisuuteen ja automaatioon liittyen nyt tällä hetkellä. Miten sä nyt näkisit, että tällaiset verotukseen liittyvät asiat olisi ratkaistavissa tai ainakin nopeutettavissa näillä keinoin?

Mikke: Joo meillähän on ollut jo vuosia itse asiassa meidän Verohallinnossa aika loistava tämmöinen strateginen visio tai etenkin ehkä se visiotason päämäärä. Siellä puhutaan pitkälti siitä, että riippumatta asiakasryhmästä pitäisi pystyä tekemään verotus mahdollisimman yksinkertaiseksi niin, että asiakasta ei tarvitse vaivata. Sitten mielenkiintoisena uutuutena on oikeastaan se, että puhutaan siitä, että verotus tapahtuisi siellä asiakkaan luona. On he sitten henkilöasiakkaita tai yritysasiakkaita eli ikään kuin se on aika iso tämmöinen paradigman muutos. Ei meillä olisikaan enää tulevaisuudessa tämmöistä massiivista tiedonkeruuta Verohallinnon ikään kuin kuvainnollisesti seinien sisään. Ja sitten meillä olisi niin kun nykyään tämmöinen tietotehdas, joka jauhaa sitä tietoa palasiksi ja siitä suoltaa sitten näitä päätöksiä asiakkaille, vaan se menisikin mahdollisesti niin päin, että mentäisiinkin sinne asiakkaiden luo eli oletetaan että heillä on tietojärjestelmät, jotka toteuttaa sitä asiaa mitä verotetaan eli palkanmaksua tai liiketoiminnan kirjanpitoa tai jotain muuta. Ja meillä olisikin sitten vaan näitä sääntöjä, jota me ikään kuin tuputettaisiin/tarjottaisiin sinne näille asiakasjärjestelmien toteutettavaksi. Eli silloin tulevaisuudessa niin, jos teknologinen kehitys näin sallii ja sen pitäisi sallia ja mahdollistaa, että meillä ei olisikaan semmoista massiivista tiedonsiirtoa asiakasjärjestelmistä meidän järjestelmiin, vaan se olisikin huomattavasti ketterämpää ja pienimuotoista se tiedonsiirtely. Eli ne säännöt siirtyisi sinne asiakasjärjestelmiin ja verotus tapahtuisikin jossain muualla, kuin varsinaisesti kuvainnollisesti Verohallinnon seinien sisällä. Tää on semmoinen iso megatrendi, jota tässä nyt sekä tutkitaan, että kokeillaan ja edistetään ja kaikkea siihen liittyvää.

Hanne: Mutta eikö se ole niin, että mitään tuommoista kehitystyötä tai kokeiluja ei oo järkevää tehdä yksin? Pystyisitkö sä avaamaan tai kertomaan pikkaisen tarkemmin, että minkälaista tää yhteistyö on, kun tehdään tämmöistä tulevaisuuteen katsovaa kokonaisuutta ja ollaan niiden asioiden tiimoilla?

Mikke: Joo, se onkin melko haastavaa. Mä vähän vertailen sitä niin kun nyky kutsuisiko sitä nyt paradigma tässä julkishallinnossa ja siihen sitä mihin ollaan menossa toivon mukaan. Eli asiakkaille tarjotaan kyllä usein hyviä palveluita, ne voi olla jopa sähköisiä, mutta ne on tällä hetkellä aika lailla siiloutuneita. Ne on tämmöisiä organisaatiokohtaisia esimerkiksi Verohallinto tarjoaa asiakkailleen ihan hyviä verotuspalveluita, mutta siihen se sitten vähän loppuukin, koska se on se meidän lakisääteinen tehtävä: verottaa ja  meidän toimivalta on sitten vaan pysyä siinä omassa laatikossa. Kehitys menee nyt vahvasti siihen suuntaan yhteiskunnassa, että pitäisi ehkä miettiä just se meidän strategia ja vision mukaista ajatusta, että mitäs jos tehtäisiinkin asioita asiakkaan näkökulmasta enemmän. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi olla siinä asiakkaan elämässä, yrityksen yritystoiminnassa ja oikeastaan häivyttää itsemme. Se johtaa sitten väistämättä siihen, että kehittämisestä tulee tämmöistä yhteiskehittämistä. Eli siinä otetaan ensinnäkin asiakkaat mukaan, mutta otetaan myös hyvin paljon muita sidosryhmiä, jotka on sen asiakkaan kanssa myös tekemisissä erilaisissa tilanteissa. Esimerkkinä vaikkapa henkilöasiakkaiden kohdalla puhutaan nyt tämmöisestä elämäntapahtumalähtösestä kehittämisestä. Niin silloin asiakas on keskiössä ja hänen se elämäntilanne/elämäntapahtuma, johon liittyy esimerkiksi jokin verotus. Silloin jumpataan sitä kokonaisuutta enemmän sitten kaikkien sidosryhmien kanssa, jotka liittyy siihen elämäntapahtumaan ja yhdessä me päästään toivon mukaan sitten siihen, että jokaisen osallistuvan tahon oma osuus voidaan automatisoida, ehkä se voidaan jopa poistaa kokonaan. Joka tapauksessa loppupeleissä vähentää hyvin ratkaisevasti sen asiakkaan omaa osallistumista tähän mihinkään toimintaan.

Jussi: Olisiko se jotenkin nähtävissä tai kerrottavissa, että miltä toi visio mitä tuossa äsken kuvailit näyttäisi sitten konkretian tasolla?

Mikke: Joo. Meillä on yks tämmöinen kutsutaan sitten yhteiskehittämistä hankkeeksi tai verkostotyöksi tai jopa ekosysteemiiksi, tai siitä voisi tulla ekosysteemi, jota me ollaan jumpattu tässä jo useampi vuosi ja se on työ nimeltä läheisen kuolema. Siinä on just tää elämäntapahtumalähtöisyys keskiössä. Eli jos asetetaan se asiakas/henkilö keskiöön, niin elämäntapahtumana ihmisen kuolema ja mihin se sitten johtaa niin on se mitä yritetään ratkaista. Verohallinnon osaltahan se liittyy sitten pääsääntöisesti ainakin tuohon perintöverotukseen. Käytännössä jos vertaa nykytilaan, koska jokainen toimija toimii itsenäisesti ja tekee sitä omaa pätkäänsä niin se prosessi on työllistävä. Se on hidas ja siinä ei todellakaan ole hirveästi automaatiota. Eli jokainen tähän kuolintapahtumaan liittyvä sekä julkishallinnon, että yksityissektorin puoleinen palvelu pitää hoitaa edelleenkin siinä yhdessä yhden organisaation asiointikanavassa. Esimerkiksi vaikkapa, että tarvitaan saldotodistuksia pankista, jotta voidaan todistaa paljonko vainajalla oli pankkitilillä talletuksia, niin se haetaan siitä yhdestä kyseisestä pankista ja saadaan todistus. Näitä tietoja sitten kerätään ja näin muodostetaan se perukirja, jonka perusteella sitten verotetaan. Toivon mukaan tulevaisuudessa mennään enemmän just siihen, että hyödynnetään niitä digitalisaation mahdollisuuksia.  Esimerkiksi tää kuolintapahtuma tämmöisenä tapahtumana voidaan rekisteröidä digitaalisesti ja se voi käynnistää jokaisessa tähän ekosysteemiin kuuluvassa toimijassa jonkun semmoisen prosessin, joka liittyy siihen kuolemaan. Eli voidaan automatisoida sitä, että hei hetkinen mehän voidaan ryhtyä keräämään välittömästi niitä kuolinpäivän mukaisia tietoja, kun meillä on se infrastruktuuri paikalla eli meillä on nämä niin sanotut rajapinnat, tekniset mahdollisuudet kysellä tietojärjestelmästä tietoja. Otetaan esimerkki, jos nyt sattuisin tässä kupsahtamaan niin saman tien kun se tieto tulee Väestötietojärjestelmän rekisteröintiin niin voidaan sitten käsitellä tän päivän mun sukulaisuussuhteet, ominaisuustiedot, velkatiedot ja muut ja kerätä niitä automaattisesti eli jopa muodostaa niin kuin ihan koneellisesti ja automaattisesti tämmöinen perukirja-niminen dokumentti, joka sitten toimii muun muassa perintöverotuksen pohjana. Tämä on esimerkkinä.

Jussi: Mun mielestä erittäin hyvä esimerkki ja kuvaa just sitä, että miten myöskin meidän asiakkaat hyvin saattaisi arvostaa ton tyyppistä toimimista.

Hanne: Kyllä mulla tulee kyllä mieleen, että tuossa on monia asioita mitä kuvailit ja tietysti myös johtamista pelissä paljon. Miten se tapahtuu tämmöisessä poikkihallinnollisessa yhteistyökuviossa?

Mikki: Joo. Nyt tullaan todella vaikeiden asioiden ääreen eli ollaan siellä niin kuin se haaste, jota ei todellakaan vielä ole ratkaistu. Eli jos aloitetaan kuitenkin siitä mikä on vähän niinku ratkaistu on tää näiden asioiden käynnistäminen. Eli on jo ikään kuin mandaatti ainakin julkkari puolella vähän toimia sitten poikkihallinnollisesti tässä toiminnan alkuvaiheessa. Eli, kun kartoitetaan tämmöisiä potentiaalisia laajempia elämäntapahtumalähtöisiä palvelukokonaisuuksia niin siinä meillä kyllä selkeästi on tämmöinen viesti muun muassa tuolta julkisen hallinnon uudesta strategiasta, että näin kuuluukin toimia. Eli se on ihan ok, että virkahenkilö tekee vähän niin kun oman työn ulkopuolella siitä omasta boksista hyppäävät ulos ja ovat aktiivisessa kanssakäymisessä muidenkin toimijoiden kanssa sekä yksityissektorin että muiden viranomaisten kanssa ja silloin voidaan niin kuin valmistella sitä, että miten se voisi olla. Eli tehdään ikään kuin puhutaan nyt perinteisellä terminologialla vaikkapa esiselvitystä siitä, että mikä olisi semmoinen yhteinen tavoitetila, mihin kaikki voisi sitoutua, mutta sitten tullaan niihin hankaliin palasiin ja siinä vaiheessa, kun meillä on esimerkiksi jo joku ihan konkreettinen tavoitetila ehdotus ja jopa ratkaisu sille, että miten se pitäisi organisoida, eli mitä pullonkauloja pitää tän hetkisestä systeemistä ratkaista ja näin päin niin se toimivalta ja resursointikysymys on sitten se, joka on haastava. Juuri nyt itse asiassa tänä syksynä tähän on yksi tämmöinen selvitystyö meneillään, jossa tutkitaan, että voisiko tämmöisestä niin sanotusta allianssimallista olla apua. Allianssimalli on enemmän ehkä tuolla muun muassa rakennusteollisuudessa ja infrarakentamisessa ja muussa tämmöisissä isoissa tie- ja liikennehankkeissa toteutettu malli, jossa vähän niin kuin perustetaan tilapäinen konsortio, joka tekee yhdessä yhteistä tavoitetta ja jos onnistuvat paremmin kuin mitä perinteisellä mallilla, niin jakavat sitten ikään kuin ne voitot siitä. Tässä tulee tietysti sitten se kysymys, että mitä se tarkoittaa julkishallinnon puolella sitten, että ne hedelmät sitä allianssimallin mahdollisesta menestymisestä, niin miten ne jaetaan? Mutta joka tapauksessa se ajatus siitä, että saataisiin uudenlainen ohjausmalli, ettei aina jouduttaisi valitsemaan joku hallinnonala jonkun ministeriön alainen viranomainen ja nimetä se vastuulliseksi ja periaatteessa antaa sille tehtäväksi tehdä asioita, jolloin se on sitä perinteistä kehitystyötä: yks virasto tekee ja muut sitten ehkä osallistuu, mutta eivät ehkä koe sitä sitten omaksi hommakseen.

Jussi: Vähän niin kuin tuollaista tiimimäistä ajattelua, mutta vaan ylemmällä tasolla kyllä.

Hanne: Joo totta kyllä. Hei tässä kesäkuussa 22. Vero julkaisi tämmöisen Tulevaisuuden ilmiöt -tilaisuuden ja siellä oli aiheena saumaton yhteiskunta. Satuitteko olemaan muuten kuulolla tai paikalla jopa?

Jussi: Satuin.

Hanne: Satuit, oletko sä Mikke?

Mikke: Mä taisin just silloin olla lomamatkalla ja jäi väliin.

Hanne: Joo, noh seminaarissa puhuttiin digiosallisuudesta ja muun muassa teknologiapolitiikan periaatepäätöksestä, josta on myös muuten tämä Ollin nosto tällä kertaa. Teksti on Valtiovarainministeriön julkaisemasta kolumnista historian periaatepäätös teknologiapolitiikasta ja sekin on kirjoitettu siis huhtikuusta 2022. Tässä on kirjoittajana teknologianeuvottelukunnan puheenjohtaja Risto Siilasmaa ja pääsihteerinä Anita Juho. Risto Siilasmaa muuten oli myös puhumassa tuolla Tulevaisuuden ilmiöt semmassa ja mielenkiintoisia ajatuksia siitähän sitten ihan tallennetta löytyy tuolta Youtubesta jos kiinnostelee.

Jussi: Suosittelen. Se oli mun mielestä erinomainen puheenvuoro.

”Nykyinen elämänmenomme on riippuvainen teknologiasta. Erityisen teknologian riippuvaisia me olemme myös suurten ihmiskuntaa kohtaavien haasteiden ratkaisemisessa. Pelkkä teknologian kehittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan sitä on osattava myös hyödyntää. Haasteiden ratkaiseminen edellyttää meiltä määrätietoista pyrkimystä hyödyntää teknologiaa halutun tulevaisuuden luomiseksi, mutta myös kykyä luopua vanhoista toimimattomista käytännöistä ja rakenteista. Tämä vaatii päättäjiltä paitsi rohkeutta, myös uudenlaista osaamista. Valtioneuvosto hyväksyi 31. maaliskuuta periaatepäätöksen teknologiapolitiikasta. Teknologiapolitiikka voidaan jakaa karkeasti kahtia. Toisaalta teknologiapolitiikalla luodaan kilpailukykyistä toimintaympäristöä teknologian kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Ja toisaalta opitaan hyödyntämään teknologiaa palveluiden toteuttamiseksi laadukkaammin ja tehokkaammin. Asetetun päämäärän saavuttamiseksi meidän tulee menestyä molemmilla osa-alueilla. On luonnollista, että kaikki hallinnonalat hyödyntävät teknologiaa palvelutuotantoonsa. Tässä on koko ajan opittava myös paremmaksi. Vähäisemmälle huomiolle jää se, että kaikki hallinnonalat vaikuttavat myös toimintaympäristömme kilpailukykyisyyteen.”

Jussi: Olli nosti tuossa taas kerran niin painavaa asiaa esiin, mutta miten sä Mikke näkisit, että mitkä on nämä digitaalisen palveluiden mahdollisuudet ja vastaavasti haasteet? Ja miten Verohallinto pystyisi vaikuttamaan tuohon tuossa kolumnissa esille nostettuun kilpailukykyyn?

Mikke: Joo. Tota tässä on tämmöinen mielenkiintoinen tilanne, että tietysti riippuu vähän keneltä kysyy, että missä tilanteessa ollaan sen digitalisaation kanssa suomalaisessa yhteiskunnassa. Joidenkin mielestä me ollaan todella pitkällä ja ihan tässä viime aikoina taas nähtiin näissä desimittauksissa, että ollaan ihan maailman huippua, mutta se riippuu tietysti ihan siitä, että mitä mitataan. Eli meillä on hyvät infrastruktuurit, hyvät valmiudet ja hyvät laitteistot ja muut tämmöiset sitten digitalisaation edistämiseen ja digitaalisten palvelujen hyödyntämiseen, mutta se toteutus siellä taustalla vähän ontuu. Yks asia joka myös vähän ontuu, johon pitää panostaa tässä lähivuosina niin on tämmöinen ikään kuin kattava yhteinen digitaalinen infrastruktuuri. Eli meillä on se digitalisaatio niin kuin lähtenyt liikkeelle organisaation etenkin julkishallinnon puolella niin se ongelma on, että kuitenkin ne on ne viranomaiset, joilla on se budjetti ja määräysvalta sitten toteuttaa sitä omaa lakisääteiseen tehtävään liittyvää digitalisaatiota eli tehdä siihen jotain järjestelmiä omaa asian käsittelyä varten tai tehdä jotain sähköisiä palveluita asiakkaille. Mutta sitten se yhteinen tekeminen ja kokonaiskuva niin se on vähän ontuva. Okei meiltä löytyy DVV toimijana, jolla on tehtävänä rakentaa yhteisiä digitaalisia palveluita, mutta se panostus on ehkä vähän riittämätön sitten kuitenkin, että niitä palveluita tulee vähän liian hitaalla aikataululla ja ehkä ne ei ihan sitten ole just soveltuvia kaikkeen. Eli tähän digi- infrastruktuuriin nyt pitäisi ehdottomasti lähivuosina panostaa.

Jussi: Onko niin että toi meidän tämmöinen korkeampi organisaatiorakenne ikään kuin on tehty tähän vanhan malliseen toimintaan?

Mikke: Joo siinä on selkeästi niin kuin, että tämmöisiä meillä on nyt meneillään tämmöisiä, kokeiluja. Eli nyt just näiden kokeilujen ja sen innovatiivisen toiminnan kauttahan me havaitaan niitä puutteita. Just ollaan hahmoteltu, että mitä tämmöisiä rakennuspalikoita nyt tämmöisestä yhteisestä digi-infrasta puuttuu ja niitä on aika paljon itse asiassa. Tämmöisiä asioita, jotka sitten esimerkiksi mahdollistaisi sen, kun nyt hallintolakia uudistetaan ja automaattinen päätöksenteko nyt sitten tulee lailliseksi, että sitä saa tehdä niin ne palikat, jotka mahdollistaa sen, että melkein mikä tahansa julkishallinnon päätös eri hallinnonaloilla eri lainsäädännön nojalla niin, että se saataisi jopa sataprosenttisesti automatisoitua. Siitä puuttuu vielä paljon näitä rakennuspalikoita, että se olisi mahdollista.

Hanne: Me ollaan hei aika monen henkilön kanssa juteltu tässä Tulokulma-podcast eri jaksoissa, niin tiedolla johtamisesta, miten se näkyy sun työssä?

Mikke: Joo se on mielenkiintoista, koska tieto käsitteenä tai terminä on vähän hankalaa suomen kielessä, koska se kattaa niin monta eri asiaa. Jos menee muihin kieliin meillä on niin kuin englanniksi data information collage, muita tämmöisiä ja näitä kaikkia yritetään melkein kattaa sillä tiedolla. Eli sitten huomataan keskusteluissa, että se ensimmäinen ongelma tulee siitä, että se mitä tieto edustaa eri toimijoille niin on vähän erilaista, se on poikkeavaa. Mä itse ehkä liikun siellä syvemmissä vesissä siltä osin, että se tieto mulle on semmoisia niitä pieniä palasia, jonka perusteella voidaan ihmisille ja yrityksille tehdä jotain esimerkiksi päätöksiä tai ratkaisuja. Tai ne on ikään kuin ominaisuustietoja vaikkapa, että ihmisellä on tuloja tai ihmisellä on lapsia tai, että ihminen asuu jossain ja sen perusteella voidaan tehdä jotain hallinnollisia ratkaisuja. Sitten taas tiedolla johtaminen vaatii yleensä tämmöisiä laajempia koko yhteiskuntaa tai tiettyjä asiakassegmenttejä koskevia, niin kun koosteita raporttityyppisiä, jotta me nähdään ikään kuin trendejä. Esimerkiksi vaikkapa, että miten asiat menee verrattuna vuosi sitten tai jotenkin muuten. Siltä osin, niin se tiedolla johtaminen joo kyllä se automaattinen tieto yksi yksilöstä tai siis henkilöstä tai yrityksestä tai kiinteistöstä tai jostain muusta, niin se pitää olla kunnossa ja hyvin määriteltyä ja kuranttia ja saatavilla, jotta siitä saadaan tehokkaasti johdettua luotettavaa semmoista koostetietoa, joka sitten koskee jotain laajempaa ajanjaksoa tai isompaa asiakasryhmää tai jotain muuta. Eli se ikään kuin raportointi jos se perustuu huonoon laaduttomaan ei-laadukkaaseen pohjatietoon niin sitten se tiedolla johtaminen on vähän niin sanotusti stetson menetelmä.

Jussi: Totta.

Hanne: Mutta hei mun on nyt pakko tota sä sulla on niin mieletön toi sun ura ensinnäkin minkälaisia asioita kaikkia sä oot tehnyt täällä Verohallinnossa niin on pakko tehdä nyt pieniä paljastuksia… Eikö se ole niin, että kuitenkin semmoinen lähtölaukaus miten sä tänne oot tullut, tulee tuolta lainsäädännön ja juridiikan puolelta? Ja nyt sä oot sitten tämmöisessä, niin kuin katselet tulevaisuuslinssien läpi tätä hommaa ja oot tuolla digitalisaation ja teknologian syövereissä syvällä tai syvemmällä ainakin kun moni muu meistä?

Jussi: Syvemmällä kuin minä.

Hanne: Mm ja sitten tämähän ei tietenkään tähän lopu vaan itse asiassa tää herkullinen juttu mitä mä en usko oikeastaan, että just Jussi säkään tiedät, niin nimenomaan sähän oot Veron virallinen ruotsinkielisen puhelinpalvelun automaattiääni.

Jussi: Oikeasti vai?

Mikke: Joo.

Jussi: Hienoa.

Mikke: Kyllä näin tää tämmöinen uravalmennus tuli tehtyä jokunen vuosi sitten ja aina satunnaisesti itse asiassa tulee luettua myös englanninkielisiä tiedotteita, että se ei jäänyt tähän kyllä.

Hanne: Mut hei millaiset asiat sua kiinnostaa nyt just?

Mikke: Oi, nyt just. No itse asiassa just tää teknologia, joka tässä niin kuin toimii mahdollistajana, se on nyt just näiden kokeilujen ja tän innovoinnin kohde ja voisin nostaa esiin pari semmoista aika mielenkiintoista aluetta. Yksi on vähän lähempänä toteutumista ja toinen on ehkä vielä vähän semmoista puoliutopiaa. Eli ensimmäinen alue on niin sanotut digilompakot eli faktalompakot, joka on näkynyt siinä, että viime vuonna EU-tasoisesti tehtiin päätös, että kansalaisille tulisi tämmöinen digitaalinen lompakko, joka mahdollistaisi sen, että perinteisesti kun joku kysyy multa jotain todistusta esimerkiksi ajolupaa tai vastaavaa, niin kaivan esiin fyysisen lompakon ja esittelen jonkun muovi läpyskän. Tai rajaa ylittäessä niin vastaavasti jotain henkilökorttia ja nämä tämän tyyppiset todisteet minulla olevista oikeuksista tai asemastani ne digitalisoitaisiin niin, että ne voitaisiin esittää digitaalisessa muodossa eri tilanteissa. Tää on todella mielenkiintoista ja tää on vaan ihan pintaraapaisu tämä ajokortti ja henkilökorttien tai passien digitointi, että siinä on sitten erittäin syvälle meneviä mahdollisuuksia ja vaikutuksia jos ryhdytään kaikkea mahdollista henkilöstö tai yrityksistä olevaa tietoa, niin kun muuttamaan tämmöiseen niin sanottuun digi- tai faktalompakkoon sopivaan muotoon, että se on hirveän jännittävä alue. Sitten on toinen alue, joka oli tässä viime vuonna mulla tutkimuskohteena ja vähän jumpattiin ja tehtiin kokeiluja. Tämmöisellä työnimellä rose s code(??) on maailmalla semmoinen liikehdintä, joka on vähän hähmäinen. Se on konsepti, mutta se voidaan kiteyttää ajatukseen, että jos nyky-yhteiskunnassa julkinen hallinto, joka toimii vain ja ainoastaan lain nojalla eli tekee vain lakisääteisiä tehtäviä, niin miksi se lainsäädäntö tuotetaan edelleen niin kuin perinteisellä tavalla? Eli kirjoitetaan ja valmistellaan pykäliä pykälämuotoon/tekstimuotoon, jotka sitten hirveän monessa tilanteessa kuitenkin joku joutuu tulkitsemaan niitä ja muuttamaan koneluettavaan, koneellisesti ajettavaan muotoon eli koodaamaan sen lain sisällön. Eli, olisiko tässä mahdollisuuksia jo siinä lain valmisteluvaiheessa toteuttaa niin sanottua koneellisesti ajettavaa eli machine consumable legistation(???). Tää on aika aika huima visio ja se herättää paljon puolesta ja vastaan keskustelua, mutta sitä ollaan tässä ihan ihan konkreettisesti jopa vähän tutkittu ja tehty pieniä pintaraapaisuja.

Jussi: Ihan älyttömän kiinnostava ajatus toikin. Toki eikö toi lainsäädäntömenettely on monta 100 vuotta vanhaa toi tekniikka tällä hetkellä, että todella mielenkiintoiselta kuulostaa. Mua jäi mietityttää tuossa kun Hanne aloitti tän podcastin tuolla horoskooppikysymyksellä ja nyt, kun sä liikut tuolla tulevaisuuden vesissä niin jos sun pitäisi kirjoittaa tämmöinen iltapäivälehtimainen horoskooppi Verohallinnolle, niin mitäs ennustaisit?

Mikke: Oi oi iltalehtimäinen horoskooppi. Nehän on yleensä kuitenkin semmoisia melko positiivisia ja houkuttelevia. Kyllä se siinä hengessä menisi ja ennustaisin, että tyyliin sanotaan en ennustaisi, että tapaat tällä viikolla tai tässä kuukaudessa, mutta tapaat tänä vuonna tai tällä vuosikymmenellä kumppaneita, joiden kanssa voit toteuttaa omia pitkäaikaisia haaveita ja toiveita digitalisaation ja automatisaation edistämiseksi.

Jussi: Oi ihan mahtavaa. Mahtavaa ja sopivan tuommoinen yleisellä tasolla liikkuva, että mä luulen, että toteutumiselle on hyvät mahdollisuudet.

Hanne: Kyllä kyllä tätä me jäädään odottelemaan. Hei kiitos Mikke tuhannesti siitä, että tulit meidän kanssa rupattelemaan ja toit tuulahduksen tulevaisuudesta ja avasit vähän digiovea meille. Ihan älyttömän mielenkiintoista. Me päästetään sut jatkamaan päivän duuneja ja ei mitään muuta kun oikein hyvää ja antoisaa jatkoa, myötätuulta.

Mikke: Kiitoksia.

Jussi: Tack Mikke.