Tulokulma-podcast

Hanne: Varmistat sä kotoa lähtiessä, että kahvinkeitin ja hella on pois päällä ja että avaimet on mukana.

Antti: Kyl mä kaikkea ne avaimet tsekkaan kaksi kertaa, se on ikävää jos ne jää kotiin.

Hanne: No se on kyllä ihan totta. Mä kyllä vähän olen semmoinen varmistelija, että kyllä mä aina pyörähtelen siinä keittiössä ja katson, että kaikki on niinku kiinni.

Tämä on Tulokulma-podcast, jossa avaamme keskustellen ovea Verohallinnon uudenlaiseen työkulttuuriin ja sen taustalla olevaan johtamiseen, positiiviseen työntekijä- ja asiakaskokemuksen rakentamiseen. Meidän kanssa tänään ajatuksia vaihtaa johtaja Samuli Bergström Turvallisuus- ja riskienhallintayksikkö. Mun nimi on Hanne Lotsari veron viestinnästä ja äänitilaa kanssani jakaa Antti Kettunen. Virkamies verolta hänkin. Nyt jos koskaan turvallisuus on meidän jokaisen mielessä ja hienoa, että saimme Samuli sinut juttelemaan kanssamme turvallisuuteen ja turvallisuusjohtamiseen liittyvistä asioista Verohallinnon kannalta.

Antti: Ennen kaikkea todellakin turvallisuus pohdituttaa, mutta ennen kuin sukelletaan aiheeseen, niin kerrotko hieman sun taustaa? Miten sinusta tuli verohallintolainen ja minkälaisessa tiimissä työskentelet?

Samuli: No joo tuota siis laskeskelin tuossa justiin, että kesällä mulla tulee seitsemän vuotta Verohallinnossa täyteen ja aika juoksee, kun on lystiä suoraan sanoa että nopeasti aika mennyt sitä aikaisemmin mä olinpoliisihallinnossa ja sisäasiainhallinnossa tietoturvallisuus alan töissä ja taustaa on myös tuolta konsultointi puolelta ja yliopistomaailmasta.

Samuli: Ja tuota minkälaisessa tiimissä mä työskentelen. Meitä on turvallisuus- ja riskien hallintayksikössä tommonen noinhenkilöä töissä eri turvallisuuden puolen ammattilaisia tietoturvasta tilaturvallisuus, henkilöturvallisuus ja riskienhallintaa. Tämän tyyppisiä ammattilaisia siellä työskentelee

Hanne: Tietoturva ry palkitsi sinut reilu vuosi sitten ja perusteluna oli muun muassa koko yhteiskunnan kannalta merkittävän organisaation laaja-alaisen ja samalla nopeatempoisen digitalisaation turvallisena mahdollistajana. Ja että tämä kaikki näkyy myös arjessa oli ilmeisesti perusteluissa yksi kriteeri. Tämä on kyllä aika kova juttu kaiken kaikkinensa. Avaa hieman millaisista asioista Verohallinnon turvallisuus koostuu ja millainen osa digiturvallisuudella on tässä kokonaisuudessa?

Samuli: No joo, no ensinnäkin toi Tietoturva ry:n tunnustus oli niinku aivan mahtava juttu, hieno juttu. Mä olen edelleen siitä tosi tosi iloinen. Mä pidän sitä koko Verohallinnon onnistumisena eli ollaan tehty paljon asioita ja saatu paljon aikaiseksi. Mikä sitten näkyy tällaisissa asioissa Elikkä edelleen oon äärimmäisen iloinen tästä tuota miten digiturvallisuus sitten näkyy näkyy tässä kokonaisuudessa niin Verohallinto on tämmöinen iso digitaalinen päätöstehdas käytännössä, jossa raha-asiat ja nää salassa pidettävät henkilötiedot liikkuu tietojärjestelmissä. Ihmiset tekee siellä sitten niinku päätöksiä ja siihen liittyvää toimintaa, niin silloinhan tämä digikärki on aivan ilmeinen. Eli se on niinku se a ja o tässä hommassa, mutta ei kuitenkaan voida voida todeta, että koko homma on pelkkää tietoturvaa tai digiä. Onhan meillä laajasti myös asiakaspalvelutoimintaa. Silloin henkilöstön turvallisuuteen liittyvät asiat tai tilaturvallisuus on myös huomioitava näin poispäin. Toinen asia mikä on niinku iso asia tai tämmöinen huomioitava asia on nostettava asia niinku varautuminen ja valmiusasiat ja tämmöiset esimerkiksi näinä aikoina. Niin ne korostuu sitten tämmöisenä digiasioita laajempana tehtävänä, mutta edelleen mä palaan siihen digiturvallisuuteen. Se on kuitenkin se, mikä tosiasiassa määrittää, onnistutaanko me Verohallinto tehtävissä ja päästäänkö, me niinku strategisiin tavoitteisiin vai ei. Ja mun mielestä vero on aivan mahtava esimerkki siitä, miten tämä digiturvallisuus asiat ei ole yritetty painaa maton alle ikävinä ja vaikeina asioina, vaan ne on integroitu mukaan tähän hommaan elikkä ihan joka tasolla ihan siitä yksittäisestä tekemisestä. Aina sinne johtoryhmän strategiatyön asti, että tämä on semmoinen niinku huippu juttu missä vero on kyllä kyllä niinku onnistunut.

Antti: Verohallinnolla on pitkät perinteet digitalisaatiosta. Ensimmäiset tietokoneet eli reikäkorttikoneet otettiin käyttöön jo vuonna 1947 silloisessa Helsingin verotusvalmisteluvirastossa. Mutta jos pysytellään tässä vuosikymmenessä, niin miten turvallisuutta on kehitetty viimeisten vuosien aikana ja mikä tässä on ollut haastavinta?

Samuli: No tietenkin oma historia lähtee sieltä kaksituhattaviisitoista vuodesta, jolloin itse itse aloitin Verohallinnossa ja silloin oli niinku tietynlaisia haasteita. Turvallisuus tekeminen hajautettu eri puolille veroa ja palvelutoimittajille. Se teki vähän siitä toiminnasta tehotonta ja vaikeata. Myöskään kokonaiskuva ei oikein ollut missään ja nyt on niinku tähän panostettu viimeiset vuodet aivan hurjasti tämän tilannekuvan ja erilaisensuorituskyvyn rakentamista tässä niinku on ollut iso panostus ja mun mielestä se on kantanut myös hedelmää. Haastavaa tässä asiassa on niinku ihan kaikki oikeastaan eli pelkästään se luottamuksen rakentaminen ihmisten ja toimintojen välille. Sitten erilaiset tietojärjestelmät puhumaan keskenään ja ylipäätään sen määrittely, mitä tää tilannekuva tarkoittaa, niin tämä on ollut liikkuva maali koko ajan. Tää maailma muuttuu koko ajan nopeammin et ei ole helppo tehtävä, mutta ollaan myös onnistumisia saatu aika paljonkin. Toinen iso muutos mun mielestä tässä on tämmöinen muutosnopeus eli tää digitalisaatio vauhdittuu koko ajan ja vaatii turvallisuudelta aikamoista akrobatiaa pysyä mukana eli meillä on ollut Verohallinnossa ajatus turvallisuudesta. Me halutaan olla kehittämässä kehittämisessä mukana alusta alkaen, koska se turvallisuus on halvin toteuttaa suunnittelupöydällä on helpompi paperia muuttaa, kun sitten seinää tai tietojärjestelmää ja tämä on vaatinut myös sen luottamuksen kehittämistä. Niiden toimintamallien kehittämistä ja eikä oikeastaan vähiten niin osaava henkilöstö tekemään asioita modernisti ja tämä on iso iso asia.

Hanne: Mitä sä sanoisit oikein kun tällainen tavallinen ihminen hermostuu ihan pienestäkin? Esimerkiksi se, että jos tietokone ei oikein toimi ja yhteydet sakkaa, niin miten ihmeessä kriisitilanteessa pystyy säilyttämään niin sanotusti sen kuuluisan toimintakykynsä? Ja voisitko hieman avata sitä tarkemmalla tasolla, että miten millaisin keinoin Verohallinto esimerkiksi varmistaa tämän toimintakykynsä. Esimerkiksi nykyisin puhutaan paljon tämmöisistä laajamittaisista verkkohyökkäyksistä.

Samuli: Joo, toimintavarmuus on Verohallinnossa tämmöinen yksi ihan strateginen kulmakivi. Kuitenkin siinäkin ollaan niinku realisteja eli tiedostetaan että välillä tekniikka ei toimi syystä tai toisesta. Joku menee prosessissa vihkoon niin sanotusti ja siinä on erilaisia asioita mitä voidaan tehdä. Toimiva ja vikasietoinen arkkitehtuuri, sillä voidaan tehdä paljon asioita. Ennalta suunnittelu a ja o. Eli, että on olemassa erilaisia jatkuvuus ja valmiussuunnitelmia. Tähän ollaan panostettu huomattavasti, mutta se mikä sen tuo sitten eläväksi elämäksi on se harjoittelu. Eli se tuo ne suunnitelmat niinku eloon ja tunnistaa ongelmat siellä. Mutta sitten on kuitenkin ymmärrettävä, että ihan kaikkea ei voi suunnitella tämmöinen niinku ihmisten osaaminen ja henkilökohtainen resilienssi on myös olennaista, että osataan toimia siinä poikkeuksellisessa tilanteessa ja varautua niihin tilanteisiin.

Antti: OK, mutta minua kyllä kiinnostaa esimerkiksi omat mahdolliset veronpalautukset, niin Verohallinto varoittaa vuosittain liikkeellä olevasta veronpalautukseen liittyvästä huijausviestistä. Varoitetaan, että älä avaa viestiä, mutta onko jotain nyrkkisääntöä, miten tällaisen huijausviestin hoksaa ja miten tällaista huijariviestintää voidaan isossa kuvassa torjua tai minimoida?

Hanne: Niin kyllä mua kyllä oikeasti ihan kiinnostaa sekin, että miten laajamittaisesta toiminnasta on kyse näissä huijausviesteissä. Ja ketäpä nyt veronpalautukset ei kiinnostaisi.

Samuli: Mutta tuota oikeasti nämä huijausviestit on Verohallinnolle aidosti aika paha paikka. Koska tosiasiassa on tässä niinku kyse on uhrista eli tästä kansalaisesta ja sen rikollisen väline. Eli me ollaan tässä vaan tämmöinen niinku hyväksikäyttävä luotettava taho ja tämmöisessä tilanteessa niin edes sen tiedon saaminen huijauksesta on välillä vaikeaa niinku Verohallinnon suuntaan. Onneksi meillä on hyvät kontaktit viranomaisverkostossa ja aktiiviset kansalaiset, mistä me saadaan tätä tietoa. Tämmöinen niinku huijaus toiminta on laajaa globaalisti ja tämä on miljoonabisnestä myös Suomessa, että kyberrikollisuuden markkina-arvo maailmanlaajuisesti on jo kauan aikaa sitten ohittanut huumekaupan eli tää on niinku tää on valtavan iso summa, mikä näissä rahoissa pyörii. Mutta se kysymys miten näitä huijausviestejä tunnistaa niin aiemmin huijausviestin on tunnistanut aika hyvin Suomessa siitä, että siinä on jollain tavalla epäsiisti ulkoasu tai huono suomen kieli tai muuta. Nykyisin tähän asiaan ei oikeastaan voi enää luottaa. Se mitä kannattaa muistaa, että Verohallinto ei lähetä tekstiviestejä tai sähköposteja, jossa on linkkejä tai kysy mitä henkilötietoja tai maksukorttitietoja näillä kanavilla ja jos viesti jollain tavalla epäilyttää, niin meidän viesti sitten taas sitten kansalaisen suuntaan on se, että aina voi asian varmistaa esimerkiksi asiakaspalvelusta.

Antti: Tämä aihe on kyllä mielenkiintoinen ja mielenkiintoisen noston on tehnyt meidän Olli jälleen. Rikosuhripäivystyksen sivuilla on F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen haastattelu lokakuultaja otsikkona jutulle on: Rikollisuus ylittää valtioiden rajat ja datalla tehdään rahaa - tältä näyttää verkkorikollisuuden tulevaisuus.

Ollin: Elämme historian taitekohdassa, jossa ihmiskunta siirtyy elämään elämäänsä verkkoon. Tietoturva-asiantuntija ja F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen arvioi, että tulevaisuudessa on entistä todennäköisempää joutua rikoksen uhriksi verkossa kuin reaalimaailmassa. Tulevaisuudessa tulee olemaan ongelmallista se, että meidän järjestelmiimme pystyy murtautumaan muutenkin kuin esimerkiksi sähköpostin tai ylipäänsä tietokoneen kautta. Eli kotiverkkoon voi päästä sisään ovikellon, valvontakameran tai vaikka sähkösängyn kautta”, Hyppönen sanoo. Yhteiskuntien tasolla verkkoympäristön turvallisuutta pystyttäisiin parantamaan entistä koordinoidummalla yhteistyöllä. Tiedon lisääminen verkkorikoksista auttaa. Kun ihmiset tietävät erilaisista liikkeellä olevista huijaussivuistoista ja kiristyksistä he osaavat toimia oikein niitä kohdatessaan, jolloin riski joutua rikoksen uhriksi vähenee. Kun netti tuo meille uusia riskejä, ongelmia ja päänsärkyjä, se tuo samaan aikaan paljon uutta hyvää. Uutta bisnestä, yhteisöllisyyttä ja viihdettä. Uskon, että netti tuo meille enemmän hyvää kuin pahaa”, Hyppönen sanoo. Tietoverkko on myös jatkuvasti kehittynyt turvallisemmaksi. Suurimpana yksittäisenä parannuksena Hyppönen pitää puhelimia ja tabletteja, jotka päihittävät tietokoneet tietoturvassa mennen tullen. Syynä on se, että ihminen ei voi itse ohjelmoida puhelintaan tai tablettiaan, koska se on estetty. Tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset sovellukset, joita käyttäjä voi puhelimeensa asentaa, hankitaan esimerkiksi Apple Storesta, jossa ne on ennalta tarkistettu ja hyväksytty. Turvallisuus perustuu siis rajallisuuteen. Tämä osoittaa sen, että jälleen kerran tietoturva on vaihtokauppoja. Me joudumme luopumaan joistain ominaisuuksista, jos me haluamme saada parempaa turvallisuutta”, Hyppönen sanoo.

Antti: Uhkien ammattimaistuminen aiheuttaa, että hyökkäysten ja väärinkäytösten torjunta vaatii merkittävää panostusta myös organisaatioilta. Miten sä näet nyt maailmantilanteen ja miten tämävaikuttaa meihin suomalaisiin? Mitä meidän jokaisen tulisi nyt hoksata?

Samuli: No joo kyllä kyllä tää on ihan totta mitä Mikko Hyppönen sanoo en ala häntä kiistämään tässä näin ja tosiasiahan on se, että mitä enemmän liiketoiminta ja viranomaistoiminta siirtyy digitaaliseksi, niin sinnehän siirtyy myös rikolliset ja muut pahikset. Näinhän se tulee tapahtumaan. Tämä digitaalinen turvallisuus on kansalaistaito, joka pitää oppia eli jokainen suomalainen tietää vaikka esimerkiksi S-marketin edessä tuntematon ihminen pyytää lompakkoa tai myy selvästi varastettua polkupyörää, niin harva sille rahojaan antaa. Mutta tähän samaan asiaan aika moni lankeaa sitten kuitenkin digimaailmassa ja tämän oppiminen tietoverkoissa on kesken ja tässä on semmoinen niinku kyllä iso loikka meillä vielä tehtävänä kansakuntana. Toki me ollaan ihan hyvässä tilanteessa, kun vertaa ehkä joihinkin verrokkimaihin, mutta meilläkin on opittavaa.

Hanne: Hmm, kyllä kyllä. Meidät ihmisethän voidaan varmaan jakaa silleen niinku erilaisiin ryhmiin liittyen arvoihin ja asenteisiin, joista ohjautuu varmasti myös tavat suhtautua turvallisuuteen. Vaikka nyt jos jaon tekee tälleen, että on kokeilunhaluisia individualisteja sitten vaikka isänmaalliset patriootit, onko verolla otettu huomioon erilaiset ihmiset ja heidän arvonsa ja asenteet ja tavat siihen mukaan liittyen. Toimia juuri turvallisuuteen liittyen.

Samuli: Tosi hyvä kysymys ja myöskin äärimmäisen vaikea sellainen ja tuota tää on ihan on ihan totta. On erilaisia ihmisiä, jos mietitään vaikka näitä esimerkkejä tämmöiset niinku kokeiluhaluset henkilöt jotka haluaa tehdä uusia asioita niillä saattaa olla sen kokeiluhalunsa mukana. Ehkä ehkä parempi osaaminen käyttää digitaalisia palveluja, ehkä ehkä niinku sillä tavalla myöskin niitä digitaalisten palveluiden turvallisuus ratkaisuihin saattaa olla niinku parempi vastaanottokyky. Toisaalta näillä ihmisillä on niinku riskinottohalu suurempi, eli ne saattaa tehdä jotain sitten hölmöilyä samalla. Toisaalta sitten tämmöiset niinku vähän konservatiivisimmat käyttäjät, niillä voi osaaminen olla kevyempää, mutta ne saattaa olla myös sitten, että ne ei ota niitä riskejä niin paljon. Toki nää kaikki on niinku stereotypioita ja ja tuota sehän pilkkoutuu sitten sitten sellaiseen niinku ne menee ristiin ristiin ja sitten saattaa mennä aivan niinku yksilötasolle on erilaista toimintaa niinku tiedetään, mutta tämä on niinku hankala paikka jos mietitään esimerkiksi Verohallinnon palveluiden turvaamista ja jos mietitään, että sähköisillä palveluilla mitä Verohallinto tuottaa, niin olisi mahdollista tehdä huijauksista hankalampaa tai tai suojata sitä tietoa. Toisaalta niillä palvelu tulee ihan lainkin mukaan olla, ne tulee olla tarjottavissa. Koko väestölle ja myös niille, joille tämmöisten niinku palveluiden käyttö on hankalampaa tai rajatumpi eli tässä on niinku tietynlainen haaste myös, että jos me haluttaisiin ottaa parempia turvallisuusratkaisuja käyttöön, se edellyttäisi laajemmin eli sähköisten palvelujen käyttöä ja sitä kautta niiden turvaamista. Eli tavallaan tässä on vähän tällainen tällainen ongelma myös olemassa.

Hanne: Hmm no mitäs nyt puhutaan paljon tuosta informaatiovaikuttamisesta seuraat sitä puolta paljon. Ja minkälaisia vihjeitä ja ajatuksia sinulla tulisi meille tavallisille ihmisille liittyen siihen?

Samuli: No joo ajankohtainen aihe ja kyllä seurataan tätä asiaa aktiivisesti ja tosiaan viime aikojen valossa noussut yksi tärkeäksi osa alueeksi. Onneksi me oltiin Verohallinnossa pikkasen kaukaa viisaita ja ollaan hieman tähän resursoituja ennakkoon ja meillä on tietynlaista toimintaa tässä olemassa ja onhan meillä niinku tämmöinen tämä meidän huippuhyvä viestintätiimi, jonka kanssa yhteistyötä tehdään aktiivisesti eli siinä mielessä näkisin että ollaan pää pinnalla.

Antti: No sitten uutisten kautta on tullut tutuksi myös Anonymous hakkeriryhmä. Heidän hyökkäykset on toteutettu palvelunestohyökkäyksiä, mutta myös haavoittuvuuksia on saatu hyökkäyksissä hyödynnettyä tavoitteena on ollut vuotaa tietoja. Verolla on ollut yhteistyötä ulkopuolisten ns valkohattuhakkereiden kanssa. Kerrotko tästä yhteistyöstä hieman ja miksi tähän on lähdetty ja millaisia tuloksia on saatu aikaan?

Samuli: Joo tuota me taidettiin ottaa tämmöiset niinku bug boynty ohjelmat käyttöön ensimmäisenä suomalaisena julkishallinnon toimijana. Vuonna kaksituhattakuusitoista. Jos mä oikein muistan ja tuota. Tästä on tietenkin tullut meille tärkeä kanava saada haavoittuvuustietoa. Elikkä sen ohjelman kautta voi hakkeri lähettää meille tietoa, että jossain meidän palveluissa on haavoittuvuus ja me maksetaan siitä palkkio. Tämä on tietenkin tärkeä asia, että me saadaan tätä informaatiota ja voidaan palkita niitä löytäneitä vielä.

Mutta ehkä tätä yksittäistä haavoittuvuus tietoakin tärkeimpänä asiana me ollaan koettu, että tuota kautta me voidaan olla vuorovaikutuksessa tämän hakkeri yhteisön kanssa, eli että me pystytään paremmin olla vähän hermoilla, että mitä siellä tapahtuu ja olla siinä keskustelun yhteydessä ja tota tähän liittyen meillä on ollut kyllä erilaisia suunnitelmia, mutta harmittavasti pandemia sotki ne ja nämä tietyt suunnitelmat meillä on edelleen tuo takataskut ja toivotaan, että tänä vuonna päästään tässäkin asiassa vähän eteenpäin.

Hanne: Onko mikään yllättänyt sinua tuossa hakkeri toiminnassa, mikä nyt on ollut tässä pari kuukautta hyvinkin pinnalla?

Samuli: Tämä Anonymous hakkerit toiminta mitä on, niin se tietenkin on yllättänyt kuinka voimakkaasti se on lähtenyt liikenteeseen ja miten tämmöinen joukkoistaminen myös tällaisessa tekemisissä on, niin globaalisti yhdistänyt ihmisiä, että se on. Se on ehkä itseä itseä, niinku ehkä toki sen osassa osittain arvata, mutta näin isolla isolla joukolla niin olen ollut kyllä hieman yllättynyt asiasta.

Hanne: Hmm, kyllä, mitäs mä oon oppinut joskus aikoinaan sen, että oma henkilöstö on nimenomaan sen turvallisuuden. Suhteen se heikoin lenkki niin sanotusti. Pitääkö tämä väite vielä paikkansa ja olisiko sinulla heittää vaikka näitä kuuluisaa kolmea pointtia, jotka jokaisen tulisi nyt viimeistään ottaa omaan arkeensa? Juurikin turvallisuusnäkökulmasta katsottuna.

Samuli: No joo, ensinnäkin haluaisin viimeinkin kumota tuon opin, että henkilöstö on turvallisuuden heikoin lenkki. Mun mielestä henkilöstö on turvallisuuden vahvin lenkki, kunhan se motivoidaan ja koulutetaan hyvin. Eli vaikkapa esimerkiksi Verohallinnon henkilöstö on koulutettu aika paljon viime vuosina ja tämä vahvuus alkaa mun mielestä tuottaa nyt tulosta ja me saadaan koko ja enemmän erilaisia häiriöitä läheltä piti tilanteita ilmoituksia niistä ja kyselyjä henkilöstölle, että kuinka asia voitaisiin tehdä oikein. Turvallisesti. Silloinhan tämä henkilöstö toimii sen turvallisuuden ensimmäisenä tärkeimpänä niinku lenkkinä tai linnakkeena niitä pahiksia vastaan. Sitten se kolme pointtia ja tota mun mielestä tärkeää asiaa, mitkä voisi tässä yhteydessä nostaa niin näinä aikoina niin olisi muista lähdekritiikki on kaiken näköistä viestintää ja viestiä olemassa somessa tai erilaisissa medioissa ja kaikki ei suinkaan ole totta. Kannattaa aina miettiä se, että mistä tämän lukee ja miten siihen suhtautuu. Sitten tämmöiset erilaiset huijaukset. Ne on arkipäivää. Jos saat jonkinlaisen oudon viestin tai ilmoituksen kannattaa olla niinku kriittinen siitä asiasta ja epäilevä se on. Se on ihan järkevää ajattelua, jos asia on liian hyvä ollakseen totta, niin se todennäköisesti ei sitä ole. Ja sitten ihan tämä perinteinen pidä salasanoista hyvää huolta ja vaihda niitä säännöllisesti. Eli liian moni vielä valitettavasti unohtaa sen salasanan vaihtamiseen ja käyttää samoja salasanoja, että tämä on sellainen asia, mikä kannattaisi näinäkin aikoina huomioida. Tämmöinen uusi asia, mikä ehkä enemmän diginatiiveja. Toivoisin että laajemminkin, niin moni sitä myös nettipalveluissa on myös mahdollista ottaa tämmöinen niin sanottu monivaiheinen tunnistaminen tai lyhenne MA käyttöön ja se kannattaa aktivoida se suojaa kummasti esimerkiksi Twitter tai sähköpostitiliä, kun kirjautuu niin esimerkiksi puhelin on siinä kirjautumisessa mukana eikä pelkkä salasana, että semmoinen kannattaa tutustua, jos ei ole vielä tuttu.

Antti: Hyvä vinkki. Mitenkäs se Samuli pystyt rentoutumaan kun sun työ on 24/7 eli koko ajan tapahtuu asioita ympärillä, jotka vaikuttaa turvallisuuteen.

Samuli: No joo toki nyt on aika paljon kansainvälisestikin tapahtumia ilmassa, mikä aiheuttaa erilaista tekemistä myös myös täällä Verohallinnossa, mutta se tietenkin kuuluu työnkuvaan, että tässä niinku reilun kahdenkymmenen vuoden aikana. Mitä tätä työtä töitä on tehnyt, niin on tottunut jo siihen ehkä vähän kaipaakin, jos on hiljaista, että pientä pientä niinku tapahtumaa ympärille, että tässä on ehkä jo alkaa olla tietyllä tavalla niinku uhkista ja riskeistä marinoitunut virkamies sitä kaipaa, kaipaa sitä tekemistä.

Hanne: Hmm hei tää on ollut kyllä erittäin mielenkiintoinen keskustelu ja varmaan jatketaan keskustelua erilaisilla foorumeilla liittyen just turvallisuuteen. Se kiinnostaa meitä kaikkia on tosi tärkeä asia. Oikein paljon kiitoksia sinulle. Samoin, että tulit meidän kanssa juttelemaan tänne ja Antti mikä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen tästä meidän keskustelusta.

Antti: No kyllä varmasti se, että Verohallinnossa näitä asioita vahvasti seurataan ja ollaan mukana turvallisuutta lisäämässä ja jokainen voi vaikuttaa tähän turvallisuuteen sitten näillä omilla valinnoilla

Hanne: Kyllä kyllä ja mun mielestä oli tosi hyvä juttu toi että nimenomaan. Henkilöstö ei ole se heikoin lenkki. Jos puhutaan turvallisuudesta että tai kun puhutaan turvallisuudesta eli vanhat opit eivät aina ole niitä parhaimpia, että pitää myös sitä omaa omaa tuota osaamista päivittää tässä, mutta kiitoksia paljon lopetellaan tähän. Moikka.