Tulokulma-podcast

1. jakso: Mitä perhokalastuksesta voi oppia?

Jaksossa keskustellaan valmentavasta johtamisesta ja siitä, miten päästään visiosta tekoihin. Keskustelussa ketterät menetelmät ja soveltuuko ketteryys julkiseen organisaatioon. Jatkuvaa oppimistakin pohditaan perhokalastuksen siiman kireydellä. Vieraana Markku Heikura.

Hanne: Jos saisit kysyä verohallinnon pääjohtajalta ihan mitä vaan, niin mitä kysyisit?

Jussi: No varmaan kysyisin, nyt kun nuo terassit ovat pitkästä aikaa auki, että lähtisikö Markku terassille keskustelemaan, vaikka siian litkautuksesta tai meidän uudesta analytiikkavisiosta

Hanne: Palataan tuohon vähän myöhemmin.

Tämä on Tulokulma -podcast, avaamme keskustellen ovea Verohallinnon uudenlaiseen työkulttuuriin ja sen taustalla olevaan johtamiseen, positiiviseen työntekijä- ja asiakaskokemuksen rakentamiseen. Minun nimi on Hanne Lotsari verolta viestijä ja äänitilaa kanssani jakaa Jussi Miettinen virkamies verolta hänkin ja vantaalainen farmari vapaalla.

Meidän ensimmäinen vieraamme on yllätys, yllätys pääjohtaja Markku Heikura. Markku, kiva että pääsit tänne meidän kanssa juttelemaan. Mehän ollaan nyt täällä neukkarissa Vallilassa ja neukkarin nimi on Pääoma. Ihan poikkeuksellista, että ollaan näin kasvotusten. Mitä sinulle kuuluu, Markku?

Markku: Hyvää huomenta, hyvää kuuluu, aurinko poistaa ja kiva olla täällä niin sanotusti kotikonttorin sijaista.

Hanne: Aihe, josta tänään keskustellaan on moderni johtajuus, ja mitä se tarkoittaa Verohallinnolla? Mutta kerro ensin, ennen kuin mennään tuohon aiheeseen vähän tarkemmin, itsestäsi?

Markku: No niin, tämä onkin se aihe, josta mä olen parhaimmillani. Olen Heikuran Markku ja kotoisin Oulusta. Koulutus on DI ja olen tehnyt urani oikeastaan IT alalla. Olen aloittanut niinkin kauan sitten työuraa niinku 1986 eli siitä on jo aika pitkä aika.

Itse asiassa näissä samoissa kortteleissa olen pyörinyt koko ikäni.  Tässä Sörnäinen Vallila alueella, että en ole kauhean kauaksi päässyt. Jos ihan lyhyesti työurasta, niin -86 aloittelin semmoisessa PartekBetoni Oy:ssä. Sitä yritystä ei taida enää olla hengissä edessä ja sieltä siirryin sitten Sinebrychoffin oluen ja virvoitusjuomien maailmaan. Sitten tulin virkamiesmaailmaan eli valtiokonttoriin muutamaksi vuodeksi, ja sitten kokeilin ihan konsulttiuraa.

Oli vuoden pienyrittäjänä omassa yrityksessä. Sitten VTT:lle ja sieltä Verohallintoon tietohallintojohtajaksi. Nyt 3 vuotta olen ollut pääjohtajana.

Hanne: Silloin Oulussa pienenä poikana olisitko kuvitellut, että sinusta tulee valtion virkamies?

Markku: Kun minulta kysyttiin, tai edes ollut niin pieni poika, kun olin vastavalmistunut, että tuleeko sinusta virkamies? Vastaus oli, että ei ikinä.

Jussi: Mutta, tässä sitä nyt vaan ollaan jo Verohallinnon pääjohtajan roolissa. Eikö se ole joka pojan unelma?

Markku: Sanotaan näin, että silloin vielä, kun Pekka eli edellinen pääjohtaja oli jäämässä eläkkeelle, niin hän kysyi minulta, että olenko ajatellut hakea pj paikkaa. Sanoin, että ei kyllä kiinnosta yhtään, mutta sitten kun sitä rupesi harkitsemaan ja käytiin vähän läpi näitä asioita, niin laitoin paperit niin sanotusti likoon. Tässä sitä nyt ollaan.

Hanne: Me ollaan todellakin nyt täällä Vallilassa, niin kerro vähän työhuoneestasi. Onko siellä ovenpielessä liikennevalot, jotka kertovat milloin saa tulla sisään ja sitten siellä on mahtava massiivinen tammipöytä, jonka takaa ohjaat tätä isoa laivaa?

Markku: No itse asiassa minulla ei ole työhuonetta. Mehän ollaan niin sanotussa open-officessa tai mikä se on. Joustavassa konttorimallissa koko Verohallinto. Minulla on sellainen poikkeus, että mulla on nimetty työpiste. Muuten, kun tullaan työpaikalle, niin katsotaan, mistä löytyy vapaa työpiste.

Perustelu sille, että mulla on poikkeussääntö ja omaa työpiste on, jos joku haluaa löytää minut, niin tietää mistä löydyn. Ja kyllä päivän mittaan normaalisti niitä henkilöitä käy juttusilla. Liikennevaloajoista on menty aika kauas. Itseasiassa VTT:llä kaksituhattaluvun alussa, niin meillä oli avokonttori. Ja kun tulin Verohallintoon ja minulle annettiin oma työhuone, niin olin niin sanotusti pähkinöinä. Siis siitä, että minun pitää mennä johonkin seinien sisälle. Se ei sopinut ollenkaan minulle. En todellakaan tykkää omasta työhuoneesta.

Hanne: Eli sinulle on ihan OK, että joku tulee ihan siitä kesken, mitä nyt teetkään omia työtehtäviä, juttelemaan tai kysymään asioita?

Markku: Ilman muuta. Ei mitään ongelmaa. Se on hyvä vaan, että meidän työkulttuuri on sellainen, että kynnys on aika matala tulla juttelemaan.

Ja jos on jotain keskittymistä vaativia tehtävä, niin kyllä minä johonkin vetäytymistiloihin menen eli hiljaisiin huoneisiin.  Mutta kyllähän tämä pääjohtaja rooli on sellainen, että pitää olla käytettävissä ja ihmisten saavutettavissa. Ja kyllähän sitä lähestymisen kynnystä madaltaa se, että siellä on iso kulhollinen lätkäkarkkeja.

Jussi: Totta, olen itse käynyt sieltä muutaman pöllimässä. Kyllä siellä aina kierroksilla kävijöitä on.

Nyt on pandemia-aikaa eletty jo tässä pitkälti toista vuotta ja sillä on ollut aikamoisia vaikutuksia meidän työn tekemiseen. Miten sun näkökulmasta koronavuosi on mennyt?

Markku: Siis tämä on mennyt aivan uskomattoman hyvin, jos puhutaan Verohallinnon toiminnasta. Olin ihan varma, että tämä näkyy meidän palveluissa, ja meillähän on aika paljon kehityshankkeita, ja että ne kehityshankkeet nyt vähintäänkin seisahtuisivat. Mutta ei. Kaikki meidän tulosmittarit on ihan sopimuksen tai sen tavoitteen mukaisia. Hankkeista olin havaitsevinaan, että oli noin 2 viikon hetki, jolloin  piti miettiä, miten tämä homma hoidetaan etänä. Sen 2 viikon jälkeen sitten homma eteni todella hyvin.  Meneillään oli tosi isojakin hankkeita kuten tulorekisteri. Se on yksi palvelu, joka on otettu käyttöön. Pitää oikein muistella, että monestako roll out:sta oli kyse tässä viimeisessä käyttöönotossa. Niille jotka eivät ole verolla, niin puhutaan isosta järjestelmäuudistuksesta ja roll out:sta puhuttaessa käytetään numeroita, kun kerrotaan käyttöönoton vaiheesta.  Auto- ja valmistevero järjestelmä otettiin käyttöön myös, ja kaikki tämä tehtiin etänä. Samaten meidän toimintatapamuutos. Ihan hämmästyttävää, miten on mennyt hyvin asiat.

Jussi: Hei, itseohjautuvuus on ihan oikeasti merkittävä osa muutosta, kun puhutaan ketteryydestä ja nykyaikaisesta työskentelystä. Eikö näin ole?

Ketterät menetelmät ja kaikki siihen liittyvä, niin on myös tullut meidän Verohallinnon työn tekemiseen. Itse asiassa jo jonkin aikaa sitten. Miten tämä näkyy sun työssä ja miten se on nähnyt Verohallinnon työssä?

Markku: Voisi sanoa, että on vähän muoti ilmiö ketteryys. Jouduin tai pääsin tähän ketterän työskentelytapaan kauan ennen koronaa, kun me perustimme tietohallintoyksikön. Se projekti vedettiin ketterällä menetelmällä ja joutui syömään sitten, niin sanotusti omaa myrkkyä ketteryyden kohdalla. Onhan sillä selvästi oma paikkansa ketterällä menetelmällä, jos mietitään sitä vanhaa tapaa tehdä asioita, että ensin suunniteltiin ja sitten toteutettiin.

Kyllä se oli aika pitkä, se aikajänne ennen. Ketteryydellä pyritään siihen, että nopeammin saadaan välituloksia aikaiseksi ja koko ajan pystytään katsomaan, onko suunta oikea. Kuten totesin, että silloin kehitys ja tietohallintoyksikön perustamisen yhteydessä joutuu, itse opiskelee ketterän menetelmän, ja kun tulin pääjohtajaksi ja tästä puhuttiin siis ketteryydestä ja ketteristä menetelmistä, niin ajattelin, että eihän johtajat pysty johtamaan organisaatiota ketterä mukaisesti, jos ei tiedä itse mitä se on. Mehän aloitimme johtoryhmälle valmennuksen siitä, mitä nämä ketterät menetelmät ovat, miten siinä mallissa johdetaan, minkälaisia asioita siinä pitää ottaa huomioon.

Teimme oikeastaan strategiatyön ja strategiaan liittyvä valmistelut täysin ketteriä menetelmiä hyödyntäen, eli sitä kautta meidän johtoryhmämme oppi siihen tapaan työskennellä.

Tämä nyt menee vähän kauas, mutta silloin kun minä aloittelin Verohallinnossa kaksituhattayhdeksän, niin meillä oli se vanha vesiputousmalli. Aika monesti siinä kävi niin, että projektit kestivät pitkään. Nyt ketterällä menetelmällä yritetään päästään nopeammin siihen, että pystytään korjaamaan suuntaa.

Vesiputoukselle on oma paikka ja vanhalle projektimallille. Mutta kyllä aika suuri osa pystytään hoitamaan ketteriä menetelmiä käyttäen.  Se tuo myös organisaatiolle käyttäytymismalli ja jos mä muistelen, kun aloitin pääjohtajana, niin näitä hankesuunnitelmia, niin ne olivat semmoisia 3 vuoden mittaisia viivoja mitä tuotiin. Sanoin, että en tommosia halua.

Minimi mitä pitää tehdä kevät ja syyslukukausilla, että joka jaksolla pitää tulla jotain lopputuloksia aikaiseksi, joita pystytään mittaamaan ja katsotaan, ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Muistan kuinka vaikeata se oli alussa. Nyt se on ihan luonnollinen tapa. Täällä työskentelytavalla on paikkansa selvästi.

Jussi: Liittyykö tämä mielestä yhteiskunnan rytmin nopeutumiseen ylipäätänsä, jos miettii että Verohallinnon tekeminen on kuitenkin vahvasti lakisääteistä?

Markku: Meillä on tietynlainen vuosikello, jonka mukaan edetään. Siinä mielessä voisi hyvin ajatella, että tehtävät ovat helposti hoidettavissa ihan edellisen vuoden mukaisesti. Mutta kyllä se vauhti on kasvanut. Olosuhteet ja ympäristö muuttuu niin nopeasti. Vaikka onkin vuosirytmi, niin välitulokset pitkälti ohjaavat sitä tekemistä, että pystytään nopeammin katsomaan, että onko tavoite toteutumassa.

Jos ihan puhtaasti puhutaan ketterien mallin mukaisesta ajatusmallista, niin puhutaan sprinteissä. Sprintin jälkeen katsotaan, mitä saatiin aikaan.  Sehän ei taas lakisääteiseen toimintaan oikein kuulu, että siinä mielessä ollaan vähän tämmöisessä sekamallissa. Niissä kohti, jossa tekeminen ei ole lainsäädeltyä tarkasti määräpäivillä, niin niissä kohdin on sitten enemmän joustavuutta tekemisessä.

Hanne: Jussi, sullahan on kanssa kokemusta esimiestehtävistä ja ketterästä mallista. Minkälaisia fiiliksiä sulle tulee siitä?

Jussi: No oma aikansa siihen tietysti menee, että tähän tekemiseen tottuu. Mutta sen jälkeen hyviäkin unohtaa, että miten ennen tehtiinkään nämä hommat. Minun mielestäni on mennyt oikein mukavasti ja tietynlaista avoimuutta on tullut.

Markku: Yksi asia ketterässä toimintamallissa on myös, voisiko näin sanoa, että osittain on vallankäytöstä myös kysymys.  Se ei enää toimi niin, että on joku johtoryhmä, joka päättää kaikki. Vaan nyt pitää puhua tuoteomistajan kanssa, jolla on se ohjausvastuu.

Tämä malli kääntyy siten, että jos vanhassa maailmassa oli ohjausryhmä ja se oli semmoinen pelonsekainen paikka. Johon tultiin kertomaan, missä mennään ja siellä sitten nuhdeltiin projektipäällikköä. Näin karrikoiden.  Niin nythän ohjausryhmän tärkein tehtävä on asettaa tavoitteet ja raivata esteitä pois tieltä onnistumiselle. Se toimii projektin tai toiminnan tukena.  Mekin muutimme omaa työskentely strategiatyössä ja toimintamalliohjauksessa niin, että peruskysymys oli joka viikko kokouksessa, onko jotain esteitä, jota me voidaan poistaa?

Se muuttaa dynamiikan aivan toisen näköiseksi. Johtoryhmä ei olekaan enää pelottava ryhmä, johon tullaan kertomaan polvet tutisten, että OK tämmöisiä haasteita on. Esteet pitää poistaa, että homma etenee ja se muuttaa työskentelyn toisen näköiseksi.

Jussi: Toi kuulostaa tosi tutulta. Itsekin muutaman kerran olen johtoryhmän edessä ollut esittelemässä asioita jalat täristen. Ihan mielelläni kyllä otan tämän uuden kulttuurin tekemiseen.

Hanne: Tuosta vallankäytöstä, niin saadaan aasinsilta siihen, että aika harvalla Suomessa on 5 ja puoli miljoonaa henkilöasiakasta ja noin 3 ja puoli 100 000 yritysasiakasta ja sitten on noin 5000 verolaistakin. Kerro vähän, että minkälaista se sun duuni on. Mikä siinä on se työn ydin?

Markku: Toi on tosi mielenkiintoinen ja vaikea kysymys. Jos lähdetään siitä, niin pääjohtaja vastaa Verohallinnon toiminnasta, resurssien käytöstä ja strategisesta suunnittelusta. Se mihin pääjohtaja ei saa puuttua, niin on yksittäisen verotuspäätöksen tekeminen. Se on  meidän verotusyksikön tehtävä. Mutta tämä on se perusjuttu. Mehän ollaan päällikkövirasto, että periaatteessa pääjohtaja päättää kaikesta. Mehän ollaan delegoitu ylijohtajille tiettyä vallankäyttöä. Mutta vastuu pääjohtajalla on tekemisestä. No, tämä on se virallinen puoli. Kuulostaa tylsältä, mutta olen aika pitkälti ottanut käyttöön valmentavan johtamisen opin. Me ollaan saatu johtoryhmään keskusteleva kulttuuri ja siellä uskalletaan sanoa mielipide.  Jokainen tuo sen oman näkemyksensä ja tietenkin minä sitten pääjohtajana vastaan, jos näkemykset rupeavat olemaan erillään toisistaan. Aika harvassa on loppujen lopuksi semmoisia suuria erimielisyyksiä. Tehdään yhteenvedot ja jos ne näkökannat ovat perustellut tai erittäin paljon poikkeavat toisistaan, niin sitten asiaa vähän työstetään eteenpäin. Mutta päätökset syntyvät yhteistyössä ja vastakkaisia mielipitetiä pitää kunnioittaa.  Pitää ehkä tässä kohti sanoa asia, joka monella unohtuu, että nämä meidän kierrokset ovat älyttömän pitkiä ja hitaita.

Jos miettii että isohko lainsäädäntömuutos vie sen 2 ja puoli vuotta viiva 3 vuotta. Meidän pitää periaatteessa Verohallinnossa nähdä sinne 5 vuoden päähän, että mitä silloin on pöydällä ja minkälaista muutosprosessia lähdetään ajamaan. Tämä on se asia, joka monelta unohtuu. Nythän kuuluu julkisuudessa siitä, että Verohallinto keulii digitalisaation kanssa, mutta meidän pitäisi tietää mitä 5 vuoden päästä on pöydällä ja siihen ruveta valmistautumaan. Yrityksissä päätöksenteko on paljon nopeampaa. He pystyvät puolessa vuodessa pistämään kaiken uusiksi, mutta meillä on rajoitteita. Ensinnäkin budjettikausi, kehys ja lainsäädäntö ovat se ehkä meidän yksi suurin haaste, että se aikajänne on pitkä.

Jussi: Sitten tähän liittyy vielä kansainvälinen ulottuvuus ja sielläkin prosessit on hyvin hitaita.

Markku: Joo no ne on vielä hitaampia siellä. Joku on sanonut, että napajäätiköiden sulaminen on paljon nopeampaa.

Hanne: voidaanko sanoa jo nyt, että Verohallinto on iso tietojenkäsittely tehdas?

Markku: Sitähän se on ollut jo kauan varmaan siinä 2000 luvun vaihteessa jo muuttunut niin, että tietojenkäsittely on se ydin. Toki täytyy muistaa, että meillä koneet tekevät niin sanotusti rutiinit ja sitten inhimillisyyttä ja harkintaa vaativat asiat jäävät virkailijoille. Muistaakseni me tehdään kaksikymmentäviisimiljoonaa päätöstä vuodessa. Aika suuri osa siitä on koneiden tekemään ja rutiininomaista. Tässä yksi päivä mietin, että mikä voisi olla hyvä vertailukohta Verohallinnolle ja vastaava kokoluokkaa tietojen käsittelyssä. Ja kyllä ne on finanssilaitokset, vakuutuslaitokset, pankit ja ne ovat toimijoita johon kannattaisi verrata.

Hanne: Kuunnellaan tässä välissä, mitä Markku sä vastailet vuonna kaksituhattakahdeksantoista Kauppalehden haastattelussa.

Lukijana Olli: Verohallinnon on varauduttava ison murroksen, joka johtuu alustatalouden eli googlen alibaban, airbnb ja über:in kaltaisten bisnesten kiihtyvästä kasvusta.

Alustatalouden osuus voi kasvaa kahteenkymmeneenviiteen prosenttiin kaikesta liiketoiminnasta jo vuoteen 2020 mennessä. Hurjempia ennusteita on.

Tämä on jopa aggressiivista verokilpailua isompi uhka. Siksi on tuhannen taalan kysymys, miten tähän haasteeseen vastataan?

Heikura sanoi johtajana hakevansa oikeaa lentokorkeutta. Jos yksityiskohdat alkavat näkyä liian tarkasti, pitää korkeutta nostaa.

Osan asioista hän jättää suosiolla verotus yksiköiden hoitoon.

Hanne: Miltäs toi haastattelun sisältö vaikuttaa tänä päivänä?

Markku: No kyllä seison edelleenkin tuon takana. Korona on nyt pistänyt vähän maailmaa uusiksi, mutta toisaalta se on vähän kiihdyttänytkin asioita. AirBnB on tullut Suomeen ja erityisesti Pohjois- Suomessa. Se on aika iso toimija. Toki nyt matkailu on seis ja se on hidastanut toimintaa.

Sitten on työntekijäalustoja kuten Ukko.fi. Niissä oli muistaakseni kolmekymmentäviisituhatta hyödyntäjää. Nyt se luku pyörii satakaksikymmentäviisituhatta. Uutinen, joka liittyy tähän digitalisaatioon niin Kemin Veitsiluodon paperitehtaan sulkemisen. Sehän perustuu siihen, ettei paperia käytetä enää kuten ennen, vaan tieto kulkee digitaalisesti. Verkkokauppa on kasvanut ja se on vaikuttanut siihen, että kartonkiteollisuus on lähtenyt.

Tästä viikolla luettiin lehdistä, että norjalainen ruokaketjun on tulossa Suomeen. Se perustuu täysin verkkokauppaan tämä toiminta. Kyllä nämä ilmiöt ovat täällä selvästi. Osa on tullut nopeimmin mitä oletin. Esimerkiksi kryptovaluutat. Suomihan on tavallaan saari ja ilmiöt tulee ehkä vähän hitaammin tänne. Kun toi haastattelu tehtiin, niin kyllähän minua pidettiin vähän tämmöisenä, miten nyt sanoisi jonkinnäköisenä pelle pelottomana. Mutta kyllä ne asiat on ruvennut nyt selvästi kiinnostaa näitä niin sanotusti isoja poikia.

Jussi: Joo kyllä vauhti huimaa vähän itseäkin. Niinku aikasemmin sanoit, niin meillä pitäisi olla palikat siinä järjestyksessä, että me ollaan valmistauduttu siihen muutokseen jo etukäteen. Kyllä siinä varmaan tekemistä riittää. Varpaillaan pitää koko aika olla.

Markku: Joo sinänsä jos mietitään, meillä on Valmis-hanke ollut, eli ne virallisesti 70 vanhaa verotuksen tietojärjestelmään korvattiin yhdellä. Taitaa olla oikea luku 120 riippuu vähän laskentatavasta, mutta se on ollut yksi peruskivi, että me on saatu se tietojärjestelmäkenttä uudistettua eli me pystytään nopeammin muuttumaan. Jos miettii sitä vanhaa maailmaa, niin se muutosnopeus oli todella hidas. Meidän kehityshankkeet tuppasi kestää se 3 vuotta, niin nyt me pystytään parhaimmillaan ihan muutamassa viikossa tekemään muutoksia. Toki jotkut muutokset vie sitten kauemminkin, mutta parhaimmillaan siellä on ihan joitakin asioita tehty yön yli. Tämä on peruskivi, joka ratkaise näitä asioita. Se antaa meille mahdollisuuden tehdä asioita eri tavalla ja nopeammin kuin silloin aiemmin. Mä olen tosi tyytyväinen, että me saatiin hanke päätökseen ja se luo tulevaisuuden ja mahdollisuuksia.

Hanne: Niin siis ihan älyttömän isosta hankkeestahan oli kyse ja vieläkin varmasti siellä jatkuu työstäminen ja työt. Minkälaista johtamista se on vaatinut?

Markku: Yksi aika kova paikka oli, että saatiin lupaa aloittaa, ja kun muistelen niitä keskusteluja mitä silloin käytiin niin ensinnäkin miten me saatiin oma porukka uudistusajatuksen taakse, että se kannattaa tehdä.  Sen jälkeen tuli keskustelut VM:n kanssa ja miten saatiin rahoitus. Se oli yksi ja sitten varsinaisesti ruvettiin toteuttamaan projektia.  Meillä oli onni, että on osaavaa väkeä. Projektijohtamisen ja hankejohtamiseen osaamista talossa ja luottamus, että annettiin hankejohdolle ja asiantuntijoille, jotka oli projektissa, he sai miettiä miten järjestelmä toimii ja miten siitä tulee hyvää. Jos olisimme tehneet sillä vanhalla tavalla, niin olisimme hyväksyttäneet kaikki asiat  ohjausryhmässä ja siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Me annettiin valtava ja vastuu hankeorganisaatiolle. Siinä onnistuttiin todella hyvin, siis yli odotusten. Taas ja täytyy nostaa hattua sille porukalle, joka on ollut tekemässä hyvää työtä.

Hanne: Sä puhut tosi haastattelussa silloin vuonna kaksituhattakahdeksantoista myös oikean lentokorkeuden löytämisestä. Se on mun mielestä aika hauska kielikuva kaiken kaikkinensa ja varmaan meidän itse kunkin pitäisi omassa duunissa ajatella sitä, että mistä kohtaa tarkastelee asioita ja löytää se oikea taso. Mutta kerro vielä vähän meille sun johtamisen periaatteista.

Markku:  Meillä on 5000 työntekijää, jotka ovat asiantuntijoita omassa tehtävässään. Kyllä pitää luottaa siihen, että he osaavat eikä mennä säätämään. Olen ihan varma, että ne meidän asiantuntijat tietää paremmin asiat kuin minä. Tietohallintojohtajana ollessani huomasin, että kuinka paljon niitä yksityiskohtia on, että mihin asioihin pitää puuttua ja mihin ei. Ja mulla on semmoinen johtamistapa, että ne tavoitteet pitää asettaa selkeästi, että kaikille pitää olla selvää mitä tavoitellaan. Jos tavoite ei ole selkeä, niin ethän sä voi onnistua. Ja jos joku menee niin sanotusti pieleen, niin mä ensimmäisenä kysyä, että oliko sillä henkilöllä mahdollisuus onnistua? Oliko ne tavoitteet selkeät? Oliko annettu edellytykset. Pitää ensimmäisenä katsoa peiliin, ennen kuin rupee niin sanotusti muista etsimään vikaa. Kun tavoitteet on annettu, niin sieltä tulee se ratkaisu. Aika usein se ratkaisu, esitys on paljon fiksumpi, mitä olen itse ajatellut aluksi. Puutun ainoastaan siinä kohtaa, jos olen ihan varma että tämä ratkaisu ei toimi. mä en voi toimia omaa omaatuntoa vastaan.

Puuttumisen kynnys pitää olla kyllä aika korkea. Kerran olen tainnut viimeisen vuoden aikana puuttua, että olen sanonut pääjohtajan päätöksellä, että me tehdään näin. Muuten on menty aika pitkälti kuten asiantuntija on ehdottanut.

Jussi: Ja toinen asia on tietysti asiantuntijoiden työmotivaation näkökulmasta. Myöskin älyttömän tärkeä asia. Kyllähän ihmiset haluaa tehdä merkityksellistä työtä. Ne haluaa päästä vaikuttamaan siihen, mitä ne tekee. Siinä mielessä toi miten sä kerroit, niin se on myöskin sieltä toisesta näkökulmasta älyttömän oleellinen ja tärkeä juttu. Työntekijät pitää siitä paljon enemmän kuin että tullaan kertoo, että tee näin ja sitten sen jälkeen se on vaan pelkkää suorittamista se tekeminen.

Markku: Joo, pitää luottaa asiantuntijoihin. Mutta tavoitteet pitää kertoa sillä, kaikissa yli 10 henkilön ryhmässä niin sinulla on 10 mielipidettä. Suunta pitää kertoa. Tätä me tavoitellaan, mutta ei miten, vaan mikä on se tavoite ja miten sinne päästään, niin se on asiantuntijoiden tehtävään. Ja OK joskus muistuttaa, että toi asia ei ole enää oleellista eli älkää nyt  tollasiin asioihin keskittyykö  vaan miettikää sitä isoa kuvaa. Yksi johtajan rooli on tietenkin kysyä, että missä mennään, edistyykö tämä homma ja  onko tämä edistynyt, onko esteitä. Moni kokee sen vähän, että mitä se nyt hiillostaa, mutta mä haluan tietenkin tietää että asiat etenee.

Mun aikakäsitys - olen jo sen verran iäkäs kaveri, että mulla on vuodessa 2 viikkoa joulu ja juhannus viikko ja, sitten juhannus ja joulu viikko.

Jussi: Haluaisin vielä kysyä, kun johtajana teet ratkaisuja siitä, että miten tehdään, niin aikaisemmin puhuit näistä näkökulmista samoihin asioihin ja musta tuntuu, että niitä näkökulmia eri kehittämistehtävissä varsinkin on tosi paljon. Niin miten sä pidät ne eri näkökulmat ja niiden esittäjät jotenkin tyytyväisinä siitä, että heidän näkökulmansa tulee huomioiduksi. Koska kaikkia näkökulmia ei voi huomioida samanaikaisesti täysimääräisinä.

Markku: Niin joo, tuo on hyvä kysymys. Mä en itseasiassa oikeastaan ajattele sitä, että onko ne tyytyväisiä vai ei. Koska sinänsä. No, tämä kuulostaa nyt vähän pahalta. Sinänsä se on se ja sama onko se esittäjä tyytyväinen vai ei, mutta tietenkin se pitää tehdä, että arvostaa sitä näkemystä. Sehän voi olla aivan 180 astetta toiseen suuntaan. Pitää kuunnella, että onko perusteita. Mä yritän lähteä faktoista. Toki täytyy sanoa, että ainahan siellä on tunteet pelissä jossain vaiheessa, mutta mä yritän lähteä faktoista ja jos näyttää että siellä on järkevät perusteet ja pystytään perustelemaan niin silloin lähden siihen, vaikka kaikki muut olisi vastaan.

Hanne: No miltä se sitten näyttää tulevaisuus, mihin ollaan menossa?

Markku: No tietenkin meillä on nyt aika monta rautaa tulessa niin sanotusti. Me olemme lähtenee asiakaslähtöisyyteen ja asiakkaan ymmärtämiseen, joka tarkoittaa sitä, että meidän pitää ymmärtää asiakkaan toimintaa, että me pystytään taas muuttaa omaan toimintaa niiden liiketoimintamallin mukaisesti. Nyt puhun erityisesti yrityksistä. Henkilöverotus puolella ollaan jo hyvässä mallissa, mutta yrityspuolella.  Meillä on aiemmin ollut aika karkeat asiakassegmentit; henkilöverotus, yritysverotus ja veronkanto. Sinne on mahtunut aika paljon erilaisia tahoja. Ihan esimerkkinä jos mietitään niin toisessa ääripäässä on Neste OY ja toisessa vaikka konepaja Pohjanmaalta, jossa on yksi mies ja sorvi. Onhan näiden tarve neuvontaa ja veroratkaisuihin aivan eri. Me ollaan tarjottu yksi putki, niin nyt näille on omat palveluratkaisut ja rajapinnat. Toisaalta pitää ymmärtää, että minkälaisia asioita täällä kentässä liikkuu, että pystytään reagoimaan asioihin. Toinen asia on sitten, että miten me ollaan rakennettu omat toiminnat niin, että me pystytään toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, että palvelut toimivat mahdollisimmat optimaalisella työvoimalla, että meillä olisi väkeä tekemässä työtä niihin asioihin, jotka ovat vaikuttavia. Eli verokertymään ja verovajeeseen liittyviin toimenpiteisiin. Tämä on vähän tämmöistä ehkä sisäiseen toimintaan liittyvä ja sitten kolmas on, että miten me varustaudutaan digitaaliseen maailmaan.

Jussi: No minkä sä haluat viedä eteenpäin esimerkiksi vaikka tämän vuoden aikana?

Markku: No ei mitään uutta niinku mä sanoin. Asiakaslähtöisyys, rakenteet ja itseohjautuvuus niin on niitä keskeisiä. Ja kyllä mä toivoisin, että me löydettäisiin tapa työskennellä itseohjautuvuuteen. En usko siihen malliin, että kaikki viisaus asuu pääjohtajassa tai edes prosessinomistajassa. Kyllä jokainen on oman työn paras osaaja ja miten sitä tilaa saataisiin tekemiseen. Tietenkin muistetaan, meillä on  lakisääteistä tehtävää. Meidän pitää työn laatu varmistaa, mutta mä oon ihan varma, että sieltä löytyy semmoinen alue, jossa me pystytään tekemään työtä itseohjautuvassa ketterässä mallissa. Oltaisiin avoimen uteliaana, että yritetään löytää ne asiat ja kehitytään varmaan parhaiten ja nopeimmin sitten eteenpäin.

Hanne: Me ruvetaan olemaan kohta tässä meidän keskustelussa loppupuolella, mutta Markku niinku sä kerroit tuossa alussa niin sä liikut luonnossa paljon ja harrastat metsästystä. Onko siltä puolelta tullut jotain sellaisia oppeja tai oivalluksia mitä sä pystyt käyttämään sun työssäsi?

Markku: Pitää korostaa, että metsästys on toinen puolesta. Perhokalastus on toinen. Mä en tiedä kumpi on niinku merkityksellisempi tässä. Jos päiviä verrataan, niin enemmän perhokalastajan kun metsästä. Ehkä molemmissa harrastuksissa on sinänsä yllätys yllätys, niinku jatkuvaa oppimista. Ihan esimerkkinä, että kun mä meen koskelle, tämä voi olla myös kalamiehen kateutta, mutta esimerkki tämmöisestä oppimista, kun mä meen koska, mä aina seuraa mitä muut tekee siellä, ja jos joku saa kalan tai ei saa kalan. Mä yritän katsoa, että mitä se teki, että se sai sen kalan tai mitä se teki, että se ei saanut sitä kala ja yritetään niinku oppia, että onko minulla jotain opittavaa.

Sun pitää koko ajan seurata, että miten muut tekee. Näkisin että tämä kannattais työelämässäkin. Siinä vaiheessa kun luulet osaavasi kaiken, niin se on vähän niinku jääkiekkojoukkueelle, niin vähän vaarallista. Tulee hyvän olon tunne, ja naapuri tulee kyllä ja tekee maalin aika nopeasti.

Jussi: Tuli mieleen sä olet puhunut näistä poroaitojen ylittämisestä, kun päästään sinne joelle, että niitä esteitä siinä matkan varrella on ja niistä pitää keksiä vaan keinot miten ne ylitetään.

Markku: Joo, kun sä lähdet tuonne erämaahan, niin vaikka kuinka suunnittelet sen jutun, niin se voi olla ensimmäinen 100 m, niin suunnitelmat menee uusiksi. No vaimo sanoo mulle, että mä oon niinku jotenkin se on negatiivisessa mielessä, että mä en anna ikinä periksi. Mutta suunnitelmista - niistähän pidetään kiinni, että sinne kalalle pitää mennä että se on. Niitä esteitä tulee ja ne pitää vaan ratkaista, että semmoinen ratkaisukeskeisyys pitää olla.

Hanne: Hei Jussi, mikä se oli muuten se kysymys mitä sä heitit alussa?

Jussi: Niin siis mä ajattelin, että jos Markku halusit lähteä vielä nyt tosiaan ihan kannatus mielessä vaan niin ravintolat auttaa. Terassit on auennut, turvavälit säilyttäen, niin mä voin pistää bisset.

Markku: Muistutan. Mulla on tää merkki. Se on kyllä valitut. (Viittaus Sinebrychoffin aikaan keskustelun alussa.)

Jussi: Okei selvä. se sopii.

Hanne: Aivan loistavaa. Hei kiitos paljon Markku sinulle. Loistavaa päivää teille. Me taas ollaan kuulolla seuraavaan kertoo moikka, moikka.