Tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyöntimaksu

Tässä ohjeessa kerrotaan, millä perusteilla ja minkä suuruisena Verohallinto määrää ilmoittamisvelvollisille verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 22 a §:ssä säädettyjä laiminlyöntimaksuja tulorekisteriin annettavien tietojen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönneistä. Ohje korvaa aiemman samannimisen ohjeen 20.12.2019.

Ohjetta on päivitetty lisäyksillä laiminlyöntimaksujen määräämisestä myös menettelyssä, jossa ilmoitusten virheitä ja puutteita tarkastellaan tarvittaessa muulta ajalta kuin neljännesvuodelta.  Ohje koskee myös eläkkeiden ja muiden etuuksien ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönneistä määrättäviä laiminlyöntimaksuja. Ohjeeseen on tältä osin tehty tarkentava lisäys perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 59 §:stä ja säännöksen tarkoittamasta ilmoittamisvelvollisuudesta.

Verohallinnolle annettavien vuosi-ilmoitusten laiminlyöntien perusteella määrättävistä laiminlyöntimaksuista kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu.

Tulorekisteri-ilmoittamisen perusteella määrättäviä seuraamusmaksuja käsitellään lisäksi yleisesti tulorekisterin ohjeessa Tulotietojen ilmoittaminen:seuraamusmaksut.     

Laiminlyöntimaksua ei määrätä tulorekisteriin annettavan tiedon myöhästymisestä, jos tiedon antamisesta myöhässä on määrätty tulotietojärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu myöhästymismaksu.

Yleistä

Palkkatiedot ja muut tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) 6 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot on tullut antaa Verohallinnolle annettavien vuosi-ilmoitusten sijaan Tulorekisteriyksikölle suorituksista, joiden maksupäivä on 1.1.2019 tai sen jälkeen. Tiedot muista kuin rahana annetuista eduista on tullut antaa Tulorekisteriyksikölle niistä eduista, jotka on annettu 1.1.2019 tai sen jälkeen.

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 5 momentissa tarkoitettuja eläkkeitä ja muita etuuksia koskevat tiedot tulee antaa Tulorekisteriyksikölle suorituksista, joiden maksupäivä on 1.1.2021 tai sen jälkeen.

Verohallinto on voinut määrätä palkkoja ja muita vastaavia suorituksia koskevien tietojen tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyöntien perusteella ilmoittamisvelvollisille laiminlyöntimaksuja verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n nojalla 1.1.2019 lukien. Verohallinto on voinut määrätä laiminlyöntimaksuja eläkkeiden ja muiden etuuksien tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyöntien perusteella 1.1.2021 lukien.

Henkilöasiakkaiden Verohallinnolta saamat esitäytetyt veroilmoitukset perustuvat sivullisten tiedonantovelvollisten, kuten suorituksen maksajien, antamiin tulonsaajan tuloverotuksen toimittamiseksi tarpeellisiin tietoihin. Laiminlyöntimaksujen tarkoituksena on edistää sitä, että tiedonantovelvollinen (jäljempänä myös ilmoittamisvelvollinen) ilmoittaa tiedot oikean sisältöisenä ja kattavasti sekä oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla.

Ilmoitukset, joista määrätään laiminlyöntimaksuja

Verohallinto määrää tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyönnin perusteella laiminlyöntimaksun, kun ilmoittamisvelvollinen ei ole Verohallinnon selvityspyynnössä olevan kehotuksen jälkeenkään korjannut virheellistä taikka puutteellista palkkatietoilmoitusta tai etuustietoilmoitusta Tulorekisteriyksikölle tai antanut hyväksyttävää selvitystä Verohallinnolle selvityspyynnössä olevaan määräpäivään mennessä.

Laiminlyöntimaksu määrätään myös silloin, kun ilmoituksen virheelliset tai puutteelliset tiedot ovat pelkästään Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa tehdyn sopimuksen (SopS 37/1991) 20 artiklan mukaisessa veron kannosta ja siirrosta tehdyssä sopimuksessa (SopS 97/1997) tarkoitettujen velvoitteiden toteuttamiseksi tarvittavia niin sanottuja NT1- tai NT2-tietoja taikka muussa kuin pohjoismaassa tapahtuvasta ulkomaan työskentelystä saatujen tulojen verottamisessa tarvittavia NT2-tietoja.  

Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös, kun laiminlyönti koskee perintö- ja lahjaverolain 28 a §:ssä tarkoitettua vakuutusyhtiön tai muun etuuden maksajan ilmoittamisvelvollisuutta maksamistaan lain 7 a tai 18 a §:ssä tarkoitetuista etuuksista.

Verohallinto voi lisäksi määrätä laiminlyöntimaksun esimerkiksi, kun ilmoittamisvelvollinen ei ole kehotuksesta huolimatta antanut   tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 2 momentin 17 kohdassa tarkoitettuja vuokratyöntekijän aloittamisilmoituksen tietoja Tulorekisteriyksikölle tai hyväksyttävää selvitystä Verohallinnolle tietojen antamatta jättämiselle.

Laiminlyöntimaksujen määräämisen perusteena olevat säännökset

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan Verohallinto määrää suorituksen maksajan maksettavaksi myöhästymismaksun. Muista tietojen antamiseen liittyvistä hallinnollisista seuraamuksista säädetään muualla laissa eli muun muassa verotusmenettelystä annetussa laissa ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016).

Perintö- ja lahjaverolain 59 §:n mukaan, jos tässä laissa ei toisin säädetä, noudatetaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 2 ja 3 luvussa, 26, 26 a–26 d ja 51 §:ssä sekä 11 luvussa säädetään.

Verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun 22 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 2 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu, jos tiedonantovelvollisuuden tai muun tämän luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa, muussa tiedossa tai asiakirjassa taikka noudatettavassa menettelyssä on vähäinen puutteellisuus tai virhe eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseksi.

Edelleen verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n mukaan, jos tiedonantovelvollinen on antanut tiedonantovelvollisuuden tai muun tämän luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavan ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka suorittanut vaaditun menettelyn olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä taikka antanut tai suorittanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 5 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Jos tiedonantovelvollinen on tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta tai on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun tämän luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 15 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Laiminlyöntimaksua määrättäessä otetaan huomioon myös tiedonantovelvollisen annettavien tietojen määrä.

Laiminlyöntimaksua ei määrätä luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle, ellei kyse ole elinkeinotoimintaan taikka maa- tai metsätalouteen liittyvästä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Laiminlyöntimaksujen määräytyminen

Verohallinto määrää laissa säädettyjen perusteiden täyttyessä ilmoittamisvelvolliselle laiminlyöntimaksun, jos

• ilmoitus on virheellinen tai puutteellinen ja
• ilmoitusta ei ole kehotuksen jälkeenkään korjattu tai laiminlyönnille ei ole esitetty hyväksyttävää selvitystä selvityspyynnössä olevaan määräpäivään mennessä.

Laiminlyöntimaksu voidaan jättää kokonaan määräämättä tai sen määrä voidaan pienentää, jos verovelvollisella on perusteltu syy laiminlyöntiin. Tällainen perusteltu syy voi olla se, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on olosuhteisiin nähden vähäinen.

Laiminlyöntimaksu määrätään pääsääntöisesti neljännesvuoden tarkastelujaksoittain jaksoon kohdistuvien ilmoitusten osalta. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös muulta tarkastelujaksolta kuin neljännesvuodelta, esimerkiksi koko verovuodelta.  

Laiminlyöntimaksu määrätään ja määräämisen perusteena olevien ilmoitusten lukumäärä lasketaan erikseen palkkatietoilmoitusten, etuustietoilmoitusten sekä veron kannosta ja siirrosta tehdyssä sopimuksessa (SopS 97/1997) tarkoitettujen velvoitteiden toteuttamiseksi ja muussa kuin pohjoismaassa tapahtuvasta ulkomaan työskentelystä saatujen tulojen verottamisessa tarvittavien tietojen osalta.

Samalle ilmoittamisvelvolliselle voidaan määrätä kalenterivuoden aikana tulorekisteri-ilmoittamisen ja Verohallinnon vuosi-ilmoitusten antamisen laiminlyöntien perusteella laiminlyöntimaksuja yhteensä enintään 15 000 euroa laiminlyöntilajia kohden. Tällaisia laiminlyöntilajeja ovat virheellinen ilmoitus, puuttuvan ilmoituksen antaminen vasta kehotuksen jälkeen ja se, että ilmoitus jätetään kokonaan antamatta.

Laiminlyöntimaksun suuruus

Verohallinto määrää edellisessä luvussa kerrotuin tavoin ilmoittamisvelvolliselle laiminlyöntimaksun neljännesvuoden tarkastelujaksoittain alla olevan taulukon mukaisesti täysin sadoin euroin. Muulta kuin neljännesvuoden tarkastelujaksolta määrättävän laiminlyöntimaksun suuruus määräytyy taulukon mukaisesti suhteutettuna tarkastelujakson pituuteen ja laiminlyöntimaksun perusteena olevien ilmoitusten lukumäärään. 

Muutoksenhaku

Tiedonantovelvollinen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea laiminlyöntimaksua koskevaan Verohallinnon päätökseen muutosta kirjallisella oikaisuvaatimuksella verotuksen oikaisulautakunnalta.

Tiedonantovelvollisen on tehtävä oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa siitä, kun tiedonantovelvollinen on saanut tiedon Verohallinnon päätöksestä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika on 60 päivää päätöksen tekemisestä. Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Verohallinnolle.

pääjohtaja Markku Heikura                                                      

ylitarkastaja  Markus Kautto