Sijoitusrahastojen verotuksesta ja TVL 20 a §:n sääntely

Ohjeessa käsitellään kotimaisten ja ulkomaisten sijoitusrahastojen sekä erikoissijoitusrahastojen tuloverotusta, verovapauden edellytyksiä sekä verovelvollisen selvitysvelvollisuutta. Ohjeessa käsitellään myös lyhyesti ulkomaisten rahastojen verotusta, jos ne eivät täytä sijoitus- ja erikoissijoitusrahastojen verovapaussääntelyn edellytyksiä.

Ohjetta on päivitetty 11.8.2023 siten, että ohjeessa on huomioitu Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) tuomio A SCPI, C-342/20 ja Helsingin hallinto-oikeuden EUT:n tuomion perusteella antama päätös nro H3151/2022 sekä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätökset KHO 2022:130, KHO 2022:138, KHO 2022:139 ja KHO 2022:142. Ohjeeseen on päivityksessä lisätty myös luku 3.2, jossa kerrotaan, missä olosuhteissa sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verovapautta koskevia säännöksiä sovelletaan EU-oikeuden pääomien vapaan liikkuvuuden vaikutusten vuoksi ulkomaisiin yhtiö- ja trustimuotoisiin rahastoihin.

Ohjetta sovelletaan 1.1.2020 ja sen jälkeen alkavien verovuosien verotuksessa.

1 Yleistä

Sijoitusrahastojen verosääntelyä uudistettiin 1.1.2020 voimaan tulleella lainsäädäntöuudistuksella, jossa täsmennettiin sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen käsitteitä sekä tarkennettiin sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksiä tuloverolaissa (1535/1992, TVL) sekä rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetussa laissa (627/1978, lähdeverolaki). Lisäksi muutoksen yhteydessä säänneltiin alarahastojen verokohtelusta. Lainsäädäntömuutoksella ei ollut tarkoitus muuttaa sijoitusrahastojen verokohtelua (HE 304/2018, s. 53) lukuun ottamatta sitä, että alarahaston käsite ja verokohtelu sisällytettiin verolakiin.

Lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä erikoissijoitusrahastot lisättiin sijoitusrahastojen rinnalle TVL 3 §:n 5 kohdan mukaiseen yhteisöjen luetteloon.  Sijoitusrahasto poistettiin TVL 20 §:n verovapaiden yhteisöjen luettelosta ja sijoitusrahastojen sekä erikoissijoitusrahastojen verovapautta koskeva sääntely siirrettiin täsmennettynä uuteen sekä kotimaisia että ulkomaisia sijoitusrahastoja koskevaan TVL 20 a §:ään. TVL:iin sisällytettiin myös erillinen säännös alarahastojen verokohtelusta (TVL 20 a § 7 momentti). Lisäksi lähdeverolain 3 §:n 10 momenttiin lisättiin säännökset TVL 20 a §:n edellytykset täyttävän sijoitusrahaston lähdeverovapaudesta sekä selvitysvelvollisuudesta.

Verolainsäädäntöä koskeva muutos liittyi osittain sijoitusrahastolain (213/2019, SijRL) muutokseen. Sijoitusrahastoja koskeva yksityisoikeudellinen sääntely sisältyy SijRL:in, jossa säännellään mm. sopimusoikeudellisten säännösten mukaisesta rahastosijoittamisesta. SijRL:ssa on pantu täytäntöön sijoitusrahastodirektiivi (jäljempänä UCITS-direktiivi) ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset. Erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely siirrettiin lainsäädäntömuutoksen yhteydessä SijRL:sta vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin (162/2014, AIFM-laki), jolla on pantu täytäntöön vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettu direktiivi (2011/61/EU, AIFM-direktiivi).  Sijoitusrahastolainsäädännön muutos sisälsi myös UCITS-direktiivissä säännellyn alarahastorakenteen sallimisen sijoitusrahastoissa sekä erikoissijoitusrahastoissa.

Sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verovapautta koskevia säännöksiä sovelletaan sekä kotimaisiin sijoitusrahastoihin ja erikoissijoitusrahastoihin että niitä vastaaviin sopimusperusteisiin ulkomaisiin rahastoihin. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien artikloiden 63 ja 65 vaikutusten johdosta myös ulkomaiset yhtiö- ja trustimuotoiset rahastot voivat tietyissä olosuhteissa olla verovapaita. EU-oikeuden vaikutuksia ulkomaisten sijoitus- ja erikoissijoitusrahastojen sopimusperusteisuuden edellytykseen yhtiö- ja trustimuotoisten ulkomaisten rahastojen osalta käsitellään tarkemmin luvussa 3.2.

2 Kotimaisten sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verotus

2.1 Kotimainen rahastosijoittaminen ja yleistä rahastojen verotuksesta

Kotimaisia sijoitusrahastoja ovat SijRL:n mukaiset sopimusperusteiset sijoitusrahastot sekä AIFM-lain mukaiset sopimusperusteiset erikoissijoitusrahastot. Kotimaiset sijoitusrahastot ovat sopimusperusteisia järjestelyitä, jotka eivät ole itsenäisiä oikeushenkilöitä. Kyse on erillisestä varojen kokonaisuudesta (varallisuusmassa), jonka omistavat rahastoon varojaan sijoittaneet tahot yhteisesti. Sijoitusrahastoa hallinnoi osakeyhtiömuotoinen rahastoyhtiö, jonka kanssa sijoitusrahaston osuudenomistajat ovat sopimusoikeudellisessa suhteessa. Suomeen ei ole mahdollista perustaa UCITS-direktiivin mukaisia muita yhteissijoitusyrityksiä, kuten vaihtuvapääomaista yhtiömuotoista yhteissijoitusyritystä tai trustimuotoista rahastoa. Kotimainen sijoitusrahasto voi kuitenkin muodostua yhdestä tai useammasta alarahastosta.

Rahastosijoittaminen on Suomessa mahdollista myös esimerkiksi kiinteistörahastolain (1173/1997) 1 §:n mukaisesti kiinteistöihin sijoittavan kommandiittiyhtiön tai julkisen osakeyhtiön (REIT-yhtiö) muodossa. Lisäksi rahastosijoittamista tapahtuu kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen muodossa. Kommandiittiyhtiömuotoisessa pääomarahastossa osakeyhtiömuotoinen hallinnointiyhtiö toimii määräaikaisen kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä ja sijoittajat kommandiittiyhtiön äänettöminä yhtiömiehinä.

SijRL:n mukaiset sijoitusrahastot ja AIFM-lain mukaiset erikoissijoitusrahastot ovat TVL 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, joiden verovapauden edellytyksistä säännellään TVL 20 a §:ssä.

Kommandiittiyhtiöt ovat TVL 4 §:ssä tarkoitettuja elinkeinoyhtymiä. Kommandiittiyhtiömuotoisia rahastoja ja niiden osuudenomistajia verotetaan muiden yhtymien tavoin TVL 16 §:n mukaisesti. Yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavien kommandiittiyhtiöiden rajoitetusti verovelvollisia äänettömiä yhtiömiehiä koskee lisäksi TVL 9 §:n 5 momentin poikkeus. TVL 9 §:n 5 momentin mukaisten edellytysten täyttyessä rajoitetusti verovelvollisen äänettömän yhtiömiehen osuutta vastaava osuus kommandiittiyhtiön saamasta tulosta on veronalaista tuloa vain siltä osin kuin tulo olisi rajoitetusti verovelvollisen suoraan saamana ollut veronalaista. TVL 9 §:n 5 momentin mukaista verokohtelua sovelletaan myös TVL 9 §:n 6 momentin edellytysten täyttyessä sellaisiin rajoitetusti verovelvollisiin, joiden osuus kotimaisen yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön tuloon muodostuu yhden tai useamman kotimaisen tai ulkomaisen yhtymän tulo-osuuden perusteella.

REIT-yhtiöiden verotuksesta säännellään laissa eräiden asuntojen vuokraustoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden veronhuojennuksesta (299/2009). Katso tarkemmin elinkeinoyhtymien verotuksesta sekä laki eräiden asuntojen vuokraustoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden veronhuojennuksesta.

2.2 Sijoitusrahastolain mukaisten sijoitusrahastojen verovapauden edellytykset

Kotimaisen sijoitusrahaston verovapaudesta säännellään TVL 20 a §:n 1 momentissa. TVL 20 a §:n 1 momentin mukaan SijRL:n 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusrahasto on tuloverotuksessa verovapaa, kun sillä on vähintään 30 osuudenomistajaa.

SijRL:n 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sijoitusrahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja SijRL:n 13 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita. Verovapauden edellytyksenä on, että rahasto on perustettu ja toimii SijRL:n mukaisesti. Verovapauden edellytyksenä on lisäksi se, että sijoitusrahastolla on 30 osuudenomistajaa, josta voidaan poiketa rahastoa perustettaessa tai jos osuudenomistajien määrä väliaikaisesti alenee (TVL 20 a § 6 momentti, ks. tarkemmin luku 4).  Osuudenomistajien määrää ja siihen liittyviä poikkeuksia koskevat edellytykset vastaavat SijRL:n sääntelyä. Siten SijRL:n mukainen kotimainen sijoitusrahasto on lähtökohtaisesti tuloverosta vapaa yhteisö.

SijRL:n 1 luvun 2 §:n mukaan sijoitusrahasto voi myös koostua yhdestä tai useammasta alarahastosta, joihin sovelletaan, mitä sijoitusrahastosta on säädetty (TVL 20 a § 7 momentti, ks. tarkemmin luku 5).

2.3 AIFM-lain mukaisten erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytykset

Kotimaisten erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksistä säännellään TVL 20 a §:n 2–4 momenteissa. TVL 20 a §:n 2 ja 3 momentit sisältävät erikoissijoitusrahastojen verovapauden yleiset edellytykset. Pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sijoittaville erikoissijoitusrahastoille on lisäksi säädetty voitonjakoa koskeva lisäedellytys TVL 20 a §:n 4 momentissa. Myös kiinteistörahastojen tulee kuitenkin muiden erikoissijoitusrahastojen tavoin täyttää voitonjakoedellytyksen lisäksi TVL 20 a §:n 2 tai 3 momentin edellytykset ollakseen verovapaita (ks. KHO 2022:138). 

2.3.1 TVL 20 a §:n 2 momentin edellytykset

TVL 20 a §:n 2 momentin mukaan AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu erikoissijoitusrahasto on tuloverotuksessa verovapaa, kun erikoissijoitusrahasto on avoin ja sillä on vähintään 30 osuudenomistajaa.

AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan erikoissijoitusrahastolla tarkoitetaan AIFM-lain 16 a luvun 1 §:ssä tarkoitettua vaihtoehtorahastoa, jonka hoidossa on noudatettava mainitussa luvussa säädettyjä velvoitteita. Erikoissijoitusrahaston verovapauden ensimmäisenä edellytyksenä on se, että erikoissijoitusrahasto on AIFM-lain mukaan perustettu ja toimiva vaihtoehtorahasto.

Erikoissijoitusrahaston verovapauden toisena edellytyksenä on se, että erikoissijoitusrahasto on avoin. Avoimuudella tarkoitetaan sitä, että erikoissijoitusrahasto on avoinna yleisölle (open to public) sekä erikoissijoitusrahaston velvollisuutta laskea liikkeeseen osuuksia ja lunastaa osuuksia (open ended). TVL 20 a §:n 2 momentin avoimuuden edellytys vastaa AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä säädettyä kotimaisten erikoissijoitusrahastojen avoimuusedellytystä. AIFM-lain 16 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kotimaiset erikoissijoitusrahastot ovat avoimia yleisölle. AIFM-lain 16 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan erikoissijoitusrahaston säännöissä voidaan SijRL:n 8 luvun 8 §:stä poiketen kuitenkin määrätä rajoituksia sen avoimuuteen.

Erikoissijoitusrahasto voi poiketa sijoitusrahaston aukiolosta, jolloin rahasto voi olla sääntöjensä mukaisesti avoinna merkinnöille ja lunastuksille esimerkiksi kerran kolmessa kuukaudessa. Aukiolotiheys on tällöin yleensä yhtenäistetty erikoissijoitusrahaston sijoituskohteiden realisointiaikoihin. Hallituksen esityksen (HE 304/2018 s. 56) mukaan harventunut aukiolo ei sinällään tee erikoissijoitusrahastosta suljettua rahastoa. Vaikka erikoissijoitusrahastoa ei tarjota yleisölle, se voi kuitenkin täyttää vaihtoehtorahastolle asetetut avoimuusvaatimukset. Tältä osin hallituksen esityksessä on viitattu komission delegoituun asetukseen (EU) N:o 694/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien tyyppien määrittämiseksi, jossa avoin vaihtoehtorahasto on määritetty seuraavasti:

”…. vaihtoehtoisen sijoitusrahaston …, jonka osakkeet tai osuudet ostetaan takaisin tai lunastetaan minkä tahansa kyseisen sijoitusrahaston osakkeenomistajan tai osuudenomistajan pyynnöstä ennen sijoitusrahaston likvidaatiovaiheen tai toiminnan lopettamisen alkamista suoraan tai välillisesti sijoitusrahaston varoista noudattamalla sen säännöissä tai perustamisasiakirjoissa, esitteessä tai tarjousasiakirjoissa vahvistettuja menettelyjä ja toteuttamistiheyttä.

Määritettäessä sitä, onko vaihtoehtoinen sijoitusrahasto tyypiltään avoin, ei saa ottaa huomioon vaihtoehtoisen sijoitusrahaston pääoman vähenemistä kyseisen sijoitusrahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen, esitteen tai tarjousasiakirjojen mukaisen varojen jakamisen yhteydessä myöskään silloin, kun on kyse osakkeenomistajien tai osuudenomistajien kyseisten sääntöjen tai perustamisasiakirjojen, esitteen tai tarjousasiakirjojen mukaisesti tekemällä päätöksellä hyväksytystä varojen jakamisesta.

Sen määrittämisessä, onko vaihtoehtoinen sijoitusrahasto tyypiltään avoin, ei saisi ottaa huomioon sitä, että sijoitusrahaston osakkeilla tai osuuksilla voidaan käydä kauppaa jälkimarkkinoilla ja että vaihtoehtoinen sijoitusrahasto ei osta niitä takaisin tai lunasta niitä.”

Sovellettaessa TVL 20 a §:n 2 momenttia erikoissijoitusrahaston katsotaan täyttävän avoimuuden edellytyksen, kun se täyttää delegoidussa asetuksessa tarkoitetut avoimuusvaatimukset.

Verovapauden kolmantena edellytyksenä on, että rahastolla on vähintään 30 osuudenomistajaa, josta voidaan poiketa rahastoa perustettaessa tai jos osuudenomistajien määrä väliaikaisesti alenee (TVL 20 a § 6 momentti, ks. tarkemmin luku 4).

2.3.2 TVL 20 a §:n 3 momentin edellytykset

AIFM-lain mukaan on mahdollista, että erikoissijoitusrahasto ei ole avoin tai että sillä on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa. Erikoissijoitusrahastoa, joka ei täytä molempia tai jompaakumpaa näistä edellytyksistä, voidaan kuitenkin pitää verovapaana, jos se täyttää kaikki TVL 20 §:n 3 momentin edellytykset:

1. erikoissijoitusrahasto jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut;
2. erikoissijoitusrahaston pääoma on vähintään 2 miljoonaa euroa; ja
3. erikoissijoitusrahaston osuudenomistajat ovat AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla ammattimaisia sijoittajia tai niihin rinnastettavia varakkaita yksityishenkilöitä.

Tilikausikohtaista voitonjakoa koskeva vaatimus tarkoittaa tosiasiallista voitonjakoa. Erikoissijoitusrahaston on siten jaettava vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut. Edellytys vastaa AIFM-lain 16 a luvun 5 §:ssä asetettua tilikausikohtaista voitonjakoa koskevaa vaatimusta.

AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetuilla ammattimaisilla sijoittajilla tai niihin rinnastettavilla varakkailla yksityishenkilöillä tarkoitetaan AIFM-laissa tarkoitettua käsitettä ammattimainen asiakas, joka käsitteenä tarkoittaa samaa sijoituspalvelulain (747/2012) 1 luvun 23 §:ssä määriteltyä ryhmää kuin SijRL:n 1 luvun 2 §:n 31 kohdassa on tarkoitettu ammattimaisilla sijoittajilla. Ammattimaiseen sijoittajaan rinnastettavalla varakkaalla yksityishenkilöllä tarkoitetaan 17.4.2013 annetuissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa eurooppalaisista riskipääomarahastoista (N:o 345/2013) ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (N:o 346/2013) tarkoitettuja sijoittajia (high net worth individuals).

2.3.3 Kiinteistörahastojen voitonjakoa koskeva edellytys (TVL 20 a §:n 4 momentti)

TVL 20 a §:n 4 momentin mukaan AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun erikoissijoitusrahaston, joka sijoittaa varojaan pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin mainitun lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla, verovapauden edellytyksenä on, että se jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut. TVL 20 a §:n 4 momentin voitonjakoedellytys vastaa sisällöllisesti TVL 20 a §:n 3 momentin 1 kohdan voitonjakoedellytystä (ks. luku 2.3.2). TVL 20 a §:n 4 momentti ei sisällä muita edellytyksiä verovapaudelle (ks. KHO 2022:139).

TVL 20 a §:n 4 momentin voitonjakoedellytys on kiinteistörahastoja koskeva erityinen edellytys. Voitonjakoedellytyksen lisäksi kiinteistörahastojen tulee muiden erikoissijoitusrahastojen tavoin täyttää TVL 20 a §:n 2 tai 3 momenttien edellytykset ollakseen verovapaita (ks. KHO 2022:138).

2.3.4 Yhteenveto erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksistä

AIFM-lain mukaisten erikoissijoitusrahastojen verovapaus määräytyy TVL 20 a §:n 2–4 momentin soveltamistilanteissa alla esitetyn mukaisesti:

3 Ulkomaisten sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verotus

3.1 Yleistä ulkomaisten rahastojen verotuksesta

Sijoitusrahastotoimintaa voidaan harjoittaa eri valtioissa erilaisissa juridisissa rakenteissa. Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden (ETA) osalta sijoitusrahastojen toiminta perustuu UCITS-direktiiviin, joka mahdollistaa yhteissijoitusyritykselle kolme oikeudellista rakennetta: sopimusperusteinen sijoitusrahasto, vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö ja trustimuotoinen rahasto. Direktiivin yläkäsite näille eri rahastoille on yhteissijoitusyritys. Suomessa perustettavat sijoitusrahastot voivat olla pelkästään sopimusperusteisia sijoitusrahastoja, mutta muissa valtioissa on käytössä myös muita UCITS-direktiivin mahdollistamia juridisia muotoja.

Eri valtioissa on myös erilaisia rahastoja, jotka eivät ole UCITS-direktiivin mukaisia sijoitusrahastoja, vaan esimerkiksi AIFM-direktiiviin perustuvia niin sanottuja vaihtoehtorahastoja. AIFM-direktiivi mahdollistaa toimimisen erilaisissa juridisissa muodoissa. Lisäksi EU-jäsenvaltioissa ja kolmansissa valtioissa voi olla muita kuin AIFM-direktiivin mukaisesti perustettuja vaihtoehtorahastoja. Tällaisten rahastojen juridinen muoto riippuu kunkin valtion lainsäädännöstä.

Ulkomaiset yhteisöinä pidettävät rahastot ovat Suomessa rajoitetusti verovelvollisia (TVL 9 §:n 1 momentti). Rajoitetusti verovelvollinen on velvollinen suorittamaan Suomessa veroa vain niistä tuloista, jotka ovat TVL:n mukaan Suomesta saatuja. TVL:n 9 ja 10 §:n mukaisesti Suomesta saatuja tuloja ovat muun muassa kiinteistöistä tai kiinteistöjen luovutuksista saatu tulo (TVL 10 §:n 1, 10 ja 10 a kohdat) sekä Suomesta saatu osinkotulo (TVL 10 §:n 6 kohta). Tietyt verovelvolliset ja tietyt tulot on kuitenkin voitu katsoa kansallisessa verolainsäädännössä verovapaiksi. Rahastojen osalta tällaista sääntelyä ovat TVL 20 a §:n säännökset sijoitus- ja erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksistä.

Ulkomaisen rahaston sijoittaessa suomalaiseen sijoituskohteeseen voi lisäksi tulla ratkaistavaksi, onko ulkomainen rahasto oikeutettu mahdollisiin verosopimusetuihin. Jos Suomella ei ole verosopimusta ulkomaisen yhteisön asuinvaltion kanssa, määräytyy Suomen verotusoikeus yksinomaan Suomen kansallisen lainsäädännön perusteella. Useimmiten verosopimukset kuitenkin rajoittavat Suomen kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa verotusoikeutta.

Myös EU-oikeudella on vaikutusta ulkomaisten rahastojen verotukseen. EU-oikeuden etusija suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön tarkoittaa, että sisäistä lainsäädäntöä ja verosopimuksia on sovellettava ja tulkittava EU-oikeudellisten vaatimusten mukaisesti. SEUT vaikuttaa välittömään verotukseen muun muassa perusvapauksien kautta. Ulkomaisten rahastojen verokohtelun kannalta merkittävimmät perusvapaudet ovat sijoittautumisvapautta koskeva SEUT 49 artikla sekä pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat SEUT 63 ja 65 artiklat. SEUT 63 ja 65 artikloiden määräykset soveltuvat myös muualla kuin EU-jäsenvaltiossa tai ETA-valtiossa asuviin eli niin sanottuihin kolmansissa valtioissa asuviin. Perusvapauksilla voi olla osittain päällekkäiset soveltamisalat ja esimerkiksi osinkojen lähdeverotuksessa sovellettavaksi voi tulla myös SEUT 49 artiklan mukainen sijoittautumisvapauden periaate, jota sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden välillä. SEUT:n perusvapaudet takaavilla artikloilla on välitön oikeusvaikutus, joten ristiriitatilanteessa ne ohittavat sisäisen lainsäädännön määräykset. EUT:n perusvapauksien soveltamista koskevalla oikeuskäytännöllä on suuri merkitys EU-oikeuden tulkinnassa.

Katso lisää rajoitetusti verovelvollisen verotuksesta Verohallinnon ohjeista Rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa − Liiketulo ja muut Suomesta saadut tulot ja Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit.

3.2 EU-oikeuden vaikutukset ulkomaisia rahastoja koskevaan sopimusperusteisuuden edellytykseen

Ulkomaisten sijoitus- ja erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksistä on säännelty TVL 20 a §:ssä. TVL  20 a § koskee sanamuotonsa mukaan ainoastaan sopimusperusteisia ulkomaisia rahastoja. Tästä huolimatta säännöstä sovelletaan tietyissä olosuhteissa myös ulkomaisiin yhtiö- ja trustimuotoisiin rahastoihin EU-oikeuden vaikutusten vuoksi.

EUT on antanut Helsingin hallinto-oikeuden pyynnöstä ennakkoratkaisun asiassa C-342/20, A SCPI, jossa käsiteltiin TVL 20 a §:n sopimusperusteisuuden edellytystä pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien SEUT 63 ja 65 artiklojen kannalta. EUT katsoi antamassaan tuomiossa, että pykälän sopimusperusteisuuden edellytys johti kiellettyyn pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitukseen, joka ei ollut hyväksyttävissä yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, kun sillä suljettiin verovapauden ulkopuolelle yhtiömuotoinen ulkomainen vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, joka ei ollut tuloverovelvollinen sijoittautumisjäsenvaltiossaan kuuluessaan siellä veron läpivirtausjärjestelmään. Helsingin hallinto-oikeus antoi EUT:n tuomioon perustuen vastaavan sisältöisen päätöksen nro H3151/2022.

Myös KHO on antanut sopimusperusteisuuden edellytykseen liittyen vuosikirjapäätöksen KHO 2022:130. KHO katsoi, että trustimuotoisen yhdysvaltalaisen Delaware Statutory Trust -tyyppisen rekisteröidyn avoimen varainhoitoyhtiön avoin (open-ended) alarahasto tuli rinnastaa TVL 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin suomalaisiin sijoitusrahastoihin, vaikka alarahasto ei ollut sopimusperusteinen.

Edellä mainitun oikeuskäytännön perusteella yhteisönä pidettävä ulkomainen yhtiö- tai trustimuotoinen rahasto on verovapaa TVL 20 a §:n ja lähdeverolain 3 §:n 10 momentin sopimusperusteisuutta edellyttävistä sanamuodoista huolimatta silloin, kun tällaisen ulkomaisen rahaston tilanne on objektiivisesti arvioituna rinnasteinen kotimaisen sopimusperusteisen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston tilanteeseen ja rahasto täyttää muut TVL 20 a §:n verovapauden edellytykset. Koska pääomien vapaa liikkuvuus koskee niin ikään kolmansia valtioita, periaatetta sovelletaan myös ETA:een ulkopuolella asuviin yhtiö- ja trustimuotoisiin rahastoihin.

Tilanteiden objektiivista rinnastettavuutta arvioidaan TVL 20 a §:n sijoitusrahastojen ja eri-koissijoitusrahastojen verovapaudella tavoitellun päämäärän kannalta, joka on yhdenkertaisen verotuksen toteutuminen sijoittajan tasolla. Ulkomaisen yhtiö- tai trustimuotoisen rahaston ja kotimaisen sopimusperusteisen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston tilanteita voidaan pitää tämän päämäärän kannalta rinnasteisina, kun ulkomainen rahasto on vapautettu sijoittautumisvaltiossaan tuloveroista tai kuuluu siellä verotukselliseen läpivirtausjärjestelmään. Tilanteet voidaan katsoa objektiivisesti rinnasteisiksi myös silloin, kun ulkomainen rahasto on käytännössä vapautettu asunvaltiossaan tuloveroista esimerkiksi asuinvaltion lainsäädännön mahdollistaman rahaston tulosta tehtävän vähennysoikeuden perusteella (ks. KHO 2022:130).

Ulkomaisen yhtiö- tai trustimuotoisen rahaston tulee osoittaa verovapauden saadakseen Verohallinnolle, että se on objektiivisesti arvioituna rinnasteisessa tilanteessa kotimaisen sopimusperusteisen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston kanssa ja että se täyttää muut TVL 20 a §:n verovapauden edellytykset.

3.3 Ulkomaisten sijoitusrahastojen verovapauden edellytykset

Kotimaisia sijoitusrahastoja vastaavien ulkomaisten sijoitusrahastojen verovapaudesta säännellään TVL 20 a §:n 1 momentissa. TVL 20 a §:n 1 momentin mukaan SijRL:n 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua sijoitusrahastoa vastaava sopimusperusteinen ja avoin ulkomainen sijoitusrahasto on tuloverosta vapaa, kun sillä on vähintään 30 osuudenomistajaa.

Vastaavuutta koskeva edellytys

SijRL:n 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sijoitusrahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja SijRL:n 13 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita. TVL 20 a §:n 1 momentin verovapauden edellytyksenä olevalla vastaavuudella tarkoitetaan sitä, että ulkomainen sijoitusrahasto on olennaisilta osin SijRL:a vastaavalla tavalla perustettu sijoitusrahasto ja että rahaston toiminta vastaa olennaisilta osin SijRL:n mukaan toimivaa sijoitusrahastoa. Esimerkiksi ETA-valtioissa perustettuja UCITS-direktiivin mukaisia yhteissijoitusyrityksiä pidetään lähtökohtaisesti olennaisilta osin SijRL:a vastaavalla tavalla perustettuina sijoitusrahastoina, joiden toiminta vastaa olennaisilta osin SijRL:n mukaan toimivaa sijoitusrahastoa.

Ulkomaiset kotimaisiin TVL 4 §:n mukaisiin yhtymiin rinnastuvat rahastot eivät täytä TVL 20 a §:n 1 momentin vastaavuutta koskevaa edellytystä. Ulkomaisia kotimaisiin yhtymiin rinnastuvia rahastoja ei veroteta sijoitusrahastojen tapaan yhteisöinä, vaan tällaisille rahastoille maksetut TVL 10 §:n mukaiset Suomesta saadut tulot ovat rahaston osakkaiden veronalaista tuloa.

Sopimusperusteisuutta koskeva edellytys

TVL 20 a §:n 1 momentin sanamuodon mukaisella verovapauden edellytyksenä olevalla sopimusperusteisuudella tarkoitetaan sitä, että sijoitusrahaston tulee olla sopimusoikeudellinen järjestely ja erillisten varojen kokonaisuus, joka ei ole oikeushenkilö. Sopimusperusteisuuden edellytyksen täyttävän rahaston tulee olla sopimusoikeudellinen järjestely rahastoyhtiön ja osuudenomistajien välillä.

Lain sopimusperusteisuutta edellyttävästä sanamuodosta huolimatta myös yhtiö- ja trustimuotoiset ulkomaiset sijoitusrahastot voivat olla pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteen johdosta TVL 20 a §:n perusteella verovapaita, jos ne ovat rinnasteisessa tilanteessa sopimusperusteisen kotimaisen sijoitusrahaston kanssa ja jos ne täyttävät muut TVL 20 a §:n verovapautta koskevat edellytykset. Ks. tarkemmin luku 3.2.

Avoimuutta koskeva edellytys

Verovapauden edellytyksenä olevalla sijoitusrahaston avoimuudella tarkoitetaan sitä, että sijoitusrahastojen tulee olla yleisölle tarjottavia avoimia rahastoja (open to the public) sekä sijoitusrahaston velvollisuutta laskea liikkeeseen osuuksia ja lunastaa osuuksia (open ended). TVL 20 a §:n 1 momentin avoimuusmääritelmä vastaa SijRL:n 8 luvun 8 §:n määritelmää. Säännöksen mukaan sijoitusrahasto täyttää avoimuusedellytyksen, kun se on avoinna kaikille sijoittajille eikä avoimuutta ole rajoitettu. SijRL:n 8 luvun 8 §:ssä on säännelty UCITS-direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaisesta sijoitusrahaston avoimuusvelvoitteesta, jonka mukaan:

"yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan…, yritystä a) jonka ainoana tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai muuhun helposti rahaksi muutettavaan rahoitusomaisuuteen ja joka toimii riskinhajauttamisen periaatteella; b) jonka osuuden on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti tämän yrityksen varoilla. Yhteissijoitusyrityksen toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei sen osuuksien pörssiarvo poikkea merkittävästi niiden nettoarvosta, rinnastetaan takaisinostoon tai lunastukseen."

Siten UCITS-direktiivin mukaisen tai sitä vastaavan avoimuusedellytyksen täyttävän sijoitusrahaston katsotaan olevan avoin TVL 20 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi pörssinoteerattuja sijoitusrahastoja (ETF-rahastot) pidetään avoimina, kun ne ovat velvollisia UCITS-direktiivin 1 artiklan 2 b) kohdan toisen virkkeen mukaiseen vaihtoehtoiseen toimenpiteeseen.

Osuudenomistajien määrää koskeva edellytys

Verovapauden edellytyksenä on se, että rahastolla on vähintään 30 osuudenomistajaa, josta voidaan poiketa rahastoa perustettaessa tai jos osuudenomistajien määrä väliaikaisesti alenee (TVL 20 a §:n 6 momentti, ks. tarkemmin luku 4). SijRL:ssa osuudenomistajien vähimmäismääräksi on määritetty 30 osuudenomistajaa, jotta voidaan katsoa, että sijoitusrahastotoiminnassa on kysymys aidosta yhteissijoittamisesta.

Osuudenomistajilla tarkoitetaan ulkomaiseen sijoitusrahastoon varojaan sijoittaneita sijoittajia, jotka ovat saaneet sijoitusrahaston osuuksia sijoittamiaan varoja vastaan. Jos sijoitusrahaston osuudet ovat hallintarekisteröityjä, osuudenomistajaksi katsotaan hallintarekisteröityjen osuuksien todellinen omistaja eikä hallintarekisteröinnin hoitajaa.

ETA:een ulkopuolella rekisteröidyt sijoitusrahastot

ETA:een ulkopuolella rekisteröidyn sijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä on TVL 20 a §:n 1 momentin edellytysten lisäksi TVL 20 a §:n 5 momentissa tarkoitetut erityiset edellytykset (ks. tarkemmin luku 3.5).

3.4 Ulkomaisten erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytykset

Kotimaisia erikoissijoitusrahastoja vastaavien ulkomaisten erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksistä säännellään TVL 20 a §:n 2–4 momenteissa. TVL 20 a §:n 2 ja 3 momentit sisältävät erikoissijoitusrahastojen verovapauden yleiset edellytykset. Pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sijoittaville erikoissijoitusrahastoille on lisäksi säädetty voitonjakoa koskeva edellytys TVL 20 a §:n 4 momentissa. Myös kiinteistörahastojen tulee kuitenkin muiden erikoissijoitusrahastojen tavoin täyttää voitonjakoedellytyksen lisäksi TVL 20 a §:n 2 tai 3 momentin edellytykset ollakseen verovapaita (ks. KHO 2022:138).  

3.4.1 TVL 20 a §:n 2 momentin edellytykset

TVL 20 a §:n 2 momentin mukaan AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa vastaava ulkomainen sopimusperusteinen erikoissijoitusrahasto on tuloverosta vapaa, jos rahasto on avoin ja sillä on vähintään 30 osuudenomistajaa.

Vastaavuutta koskeva edellytys

AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan erikoissijoitusrahastolla tarkoitetaan AIFM-lain 16 a luvun 1 §:ssä tarkoitettua vaihtoehtorahastoa, jonka hoidossa on noudatettava mainitussa luvussa säädettyjä velvoitteita. Tästä syystä TVL 20 a §:n 2 momentin verovapauden edellytyksenä olevalla vastaavuudella tarkoitetaan sitä, että ulkomainen erikoissijoitusrahasto on olennaisilta osin AIFM-lain sääntelyä vastaavalla tavalla perustettu ja toimiva vaihtoehtorahasto.

Sen arvioimiseksi, onko kyseessä olennaisilta osin AIFM-lain sääntelyä vastaavalla tavalla perustettu ja toimiva vaihtoehtorahasto, tulee huomioida muun ohessa, mitä AIFM-laissa on säädetty kotimaisten erikoissijoitusrahastojen varojen sijoittamisesta (AIFM-lain 16 a luvun 6 §). Esimerkiksi kotimaisen pääasiallisesti kiinteistöihin varojaan sijoittavan erikoissijoitusrahaston on AIFM-lain 16 a luvun 6 §:n 3 momentin perusteella noudatettava, mitä kiinteistörahastolain 3 ja 4 luvussa säädetään muun muassa kiinteistörahaston varojen sijoittamisesta. Siten arvioitaessa sitä, vastaako ulkomainen kiinteistörahasto kotimaista erikoissijoitusrahastoa, tulee huomioon ottaa kiinteistörahastolain kiinteistörahastotoimintaa koskeva sääntely (ks. KHO 2022:138). Ulkomaisten kiinteistörahastojen vastaavuusarvioinnin erityispiirteitä käsitellään tarkemmin luvussa 3.4.3.

Kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon rinnastettavan ulkomaisen erikoissijoitusrahaston tulee lisäksi olla perustettu rekisteröintivaltionsa AIFM-sääntelyn mukaisesti tai silloin, kun kyse on ETA:n ulkopuolisesta valtiosta, AIFM-sääntelyä vastaavan lainsäädännön mukaisesti. (HE 304/2018, s. 58)

Ulkomaiset kotimaisiin TVL 4 §:n mukaisiin yhtymiin rinnastuvat rahastot eivät täytä TVL 20 a §:n 2 momentin vastaavuutta koskevaa edellytystä. Ulkomaisia kotimaisiin yhtymiin rinnastuvia rahastoja ei veroteta erikoissijoitusrahastojen tapaan yhteisöinä, vaan tällaisille rahastoille maksetut TVL 10 §:n mukaiset Suomesta saadut tulot ovat rahaston osakkaiden veronalaista tuloa.

Sopimusperusteisuutta koskeva edellytys

TVL 20 a §:n 2 momentin sanamuodon mukaisella verovapauden edellytyksenä olevalla sopimusperusteisuudella tarkoitetaan sitä, että erikoissijoitusrahaston tulee olla sopimusoikeudellinen järjestely rahastoyhtiön ja osuudenomistajien välillä eli erillisten varojen kokonaisuus, joka ei ole oikeushenkilö.

Lain sopimusperusteisuutta edellyttävästä sanamuodosta huolimatta myös yhtiö- ja trustimuotoiset ulkomaiset erikoissijoitusrahastot voivat olla pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteen johdosta TVL 20 a §:n perusteella verovapaita, jos ne ovat rinnasteisessa tilanteessa sopimusperusteisen kotimaisen erikoissijoitusrahaston kanssa ja jos ne täyttävät muut TVL 20 a §:n verovapautta koskevat edellytykset. Ks. tarkemmin luku 3.2.

Avoimuutta koskeva edellytys

TVL 20 a §:n 2 momentin verovapauden edellytyksenä olevalla erikoissijoitusrahaston avoimuudella tarkoitetaan sitä, että erikoissijoitusrahasto on avoinna yleisölle (open to public) sekä erikoissijoitusrahaston velvollisuutta laskea liikkeeseen osuuksia ja lunastaa osuuksia (open ended). TVL 20 a §:n 2 momentin avoimuutta koskeva edellytys vastaa AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä säädettyä kotimaisten erikoissijoitusrahastojen avoimuusedellytystä. AIFM-lain 16 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan erikoissijoitusrahastot ovat avoimia yleisölle. AIFM-lain 16 a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan erikoissijoitusrahaston säännöissä voidaan SijRL:n 8 luvun 8 §:stä poiketen kuitenkin määrätä rajoituksia sen avoimuuteen.

Erikoissijoitusrahasto voi poiketa sijoitusrahaston aukiolosta, jolloin rahasto voi olla sääntöjensä mukaisesti avoinna merkinnöille ja lunastuksille esimerkiksi kerran kolmessa kuukaudessa. Aukiolotiheys on tällöin yleensä yhtenäistetty erikoissijoitusrahaston sijoituskohteiden realisointiaikoihin. Harventunut aukiolo ei sinällään tee erikoissijoitusrahastosta suljettua rahastoa (HE 304/2018, s. 56). Vaikka erikoissijoitusrahastoa ei tarjottaisi yleisölle, se voi kuitenkin täyttää vaihtoehtorahastolle asetetut avoimuusvaatimukset, miltä osin hallituksen esityksessä on viitattu komission delegoituun asetukseen (EU) N:o 694/2014, jossa avoin vaihtoehtorahasto on määritetty seuraavasti:

”…. vaihtoehtoisen sijoitusrahaston …, jonka osakkeet tai osuudet ostetaan takaisin tai lunastetaan minkä tahansa kyseisen sijoitusrahaston osakkeenomistajan tai osuudenomistajan pyynnöstä ennen sijoitusrahaston likvidaatiovaiheen tai toiminnan lopettamisen alkamista suoraan tai välillisesti sijoitusrahaston varoista noudattamalla sen säännöissä tai perustamisasiakirjoissa, esitteessä tai tarjousasiakirjoissa vahvistettuja menettelyjä ja toteuttamistiheyttä.

Määritettäessä sitä, onko vaihtoehtoinen sijoitusrahasto tyypiltään avoin, ei saa ottaa huomioon vaihtoehtoisen sijoitusrahaston pääoman vähenemistä kyseisen sijoitusrahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen, esitteen tai tarjousasiakirjojen mukaisen varojen jakamisen yhteydessä myöskään silloin, kun on kyse osakkeenomistajien tai osuudenomistajien kyseisten sääntöjen tai perustamisasiakirjojen, esitteen tai tarjousasiakirjojen mukaisesti tekemällä päätöksellä hyväksytystä varojen jakamisesta.

Sen määrittämisessä, onko vaihtoehtoinen sijoitusrahasto tyypiltään avoin, ei saisi ottaa huomioon sitä, että sijoitusrahaston osakkeilla tai osuuksilla voidaan käydä kauppaa jälkimarkkinoilla ja että vaihtoehtoinen sijoitusrahasto ei osta niitä takaisin tai lunasta niitä.”

Sovellettaessa TVL 20 a §:n 2 momenttia erikoissijoitusrahaston katsotaan täyttävän avoimuuden edellytyksen, kun se täyttää delegoidussa asetuksessa tarkoitetut avoimuusvaatimukset.

Oikeuskäytännössä suljetuksi on katsottu esimerkiksi erikoissijoitusrahasto, jonka osuuksien määrä ei vaihdellut merkintöjen ja lunastusten mukaan eikä rahaston osuuksia voitu lainkaan vaatia lunastettavaksi rahaston määräaikaisen toimikauden aikana. (ks. KHO 2022:142)

Osuudenomistajien määrää koskeva edellytys

Verovapauden edellytyksenä on se, että rahastolla on vähintään 30 osuudenomistajaa, josta voidaan poiketa rahastoa perustettaessa tai jos osuudenomistajien määrä väliaikaisesti alenee (TVL 20 a §:n 6 momentti, ks. tarkemmin luku 4).

Osuudenomistajilla tarkoitetaan ulkomaiseen erikoissijoitusrahastoon varojaan sijoittaneita sijoittajia, jotka ovat saaneet erikoissijoitusrahaston osuuksia sijoittamiaan varoja vastaan.  Jos erikoissijoitusrahaston osuudet ovat hallintarekisteröityjä, osuudenomistajaksi katsotaan hallintarekisteröityjen osuuksien todellinen omistaja eikä hallintarekisteröinnin hoitajaa.

ETA:een ulkopuolella rekisteröidyt erikoissijoitusrahastot

ETA-alueen ulkopuolella rekisteröidyn erikoissijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä ovat TVL 20 a §:n 2 momentin edellytysten lisäksi TVL 20 a §:n 5 momentissa tarkoitetut erityiset edellytykset (ks. tarkemmin luku 3.5).

3.4.2 TVL 20 a §:n 3 momentin edellytykset

Jos TVL 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu ulkomainen erikoissijoitusrahasto ei täytä 30 osuudenomistajan vähimmäisvaatimusta tai rahaston avoimuutta koskevaa edellytystä taikka molempia, on erikoissijoitusrahasto kuitenkin verovapaa, mikäli se täyttää kaikki TVL 20 a §:n 3 momentin 1−3 kohdissa asetetut edellytykset:

1. erikoissijoitusrahasto jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut;
2. erikoissijoitusrahaston pääoma on vähintään kaksi miljoonaa euroa; ja
3. erikoissijoitusrahaston osuudenomistajat ovat AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla ammattimaisia sijoittajia tai niihin rinnastettavia varakkaita yksityishenkilöitä.

Voitonjakoa koskeva edellytys

Verovapauden edellytyksenä oleva tilikausikohtainen voitonjakoa koskeva vaatimus on tosiasiallinen. Erikoissijoitusrahaston on siten jaettava vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut. Tosiasiallisen voitonjaon vaatimuksesta voidaan kuitenkin tietyissä tilanteissa poiketa. Kun otetaan huomioon se, että voitonjakoa koskevan säännöksen tavoitteena on verotuksen lykkääntymisedun estäminen, läpivirtaavan rahaston katsotaan täyttävän tosiasiallisen voitonjaon vaatimuksen, jos kolme neljäsosaa rahaston voitosta katsotaan jaetuksi tai otetaan huomioon tosiasiassa jaetun voiton tavoin tulona osuudenomistajien verotuksessa (ks. C-156/17, Köln-Aktienfonds Deka).

Vähimmäispääomaa koskeva edellytys

Verovapauden edellytyksenä olevalla ulkomaisen erikoissijoitusrahaston kahden miljoonan euron vähimmäispääomalla tarkoitetaan rahaston osuudenomistajien tekemiä ja rahaston pääomaan merkittyjä varoja.

Edellytys siitä, että sijoittajat ovat ammattimaisia tai niihin rinnastuvia varakkaita yksityishenkilöitä

Verovapauden edellytyksenä on lisäksi, että erikoissijoitusrahaston osuudenomistajat ovat AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla ammattimaisia sijoittajia tai niihin rinnastettavia varakkaita yksityishenkilöitä.

AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetuilla ammattimaisilla sijoittajilla tai niihin rinnastettavilla varakkailla yksityishenkilöillä tarkoitetaan AIFM-laissa tarkoitettua käsitettä ammattimainen asiakas, joka käsitteenä tarkoittaa samaa sijoituspalvelulain 1 luvun 23 §:ssä määriteltyä ryhmää kuin SijRL:n 1 luvun 2 §:n 31 kohdassa on tarkoitettu ammattimaisilla sijoittajilla. Ammattimaiseen sijoittajaan rinnastettavalla varakkaalla yksityishenkilöllä tarkoitetaan 17.4.2013 annetuissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa eurooppalaisista riskipääomarahastoista (N:o 345/2013) ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (N:o 346/2013) tarkoitettuja sijoittajia (high net worth individuals).

Ammattimaisia sijoittajia tai niihin rinnastuvia varakkaita yksityishenkilöitä koskevaa edellytystä on käsitelty KHO:n vuosikirjapäätöksessä KHO 2022:142. Tapauksessa ranskalaiseen erikoissijoitusrahastoon oli sijoittanut varoja 33 ulkopuolista sijoittajaa, jotka täyttivät Ranskan lainsäädännön ammattimaisen sijoittajan määritelmän. Lisäksi rahastoon oli sijoittanut varoja rahaston hallinnointiyhtiö ja 12 sen työntekijää. Asiassa ei ollut esitetty yksityiskohtaista selvitystä siitä, voitiinko hallintoyhtiön työntekijöitä pitää TVL 20 a §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina ammattimaisina sijoittajina tai niihin rinnastettavia varakkaina yksityishenkilöinä. KHO:n mukaan, kun huomioon otettiin kysymyksessä olevien henkilöiden toiminta hallinnointiyhtiön palveluksessa, rahaston tilanteen oli tältä osin kuitenkin katsottava olevan olennaisilta osin rinnastettavissa verovapauden edellytykset täyttävän kotimaisen erikoissijoitusrahaston tilanteeseen. Näin ollen rahasto täytti TVL 20 a §:n 3 momentin 3 kohdan ammattimaisia sijoittajia tai niihin rinnastuvia varakkaita yksityishenkilöitä koskevan verovapauden edellytyksen.

3.4.3 Ulkomaisten kiinteistörahastojen verovapauden edellytykset

Pääasiallisesti kiinteistöihin tai kiinteistöarvopapereihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen tulee täyttää muiden erikoissijoitusrahastojen tavoin TVL 20 a §:n 2 tai 3 momentin edellytykset ollakseen verovapaita. (ks. KHO 2022:138)

Ulkomaisille kiinteistörahastoille on TVL 20 a §:n 2 ja 3 momenttien edellytysten lisäksi säädetty voitonjakoa koskeva lisäedellytys TVL 20 a §:n 4 momentissa. Säännöksen mukaan AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa vastaava ulkomainen sopimusperusteinen erikoissijoitusrahasto, joka sijoittaa varojaan pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin AIFM-lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on tuloverosta vapaa, mikäli se jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut. TVL 20 a §:n 4 momentin voitonjakoedellytyksentoteutumista arvioidaan samalla tavalla kuin TVL 20 a §:n 3 momentin voitonjakoedellytyksen toteutumista (ks. luku 3.4.2). TVL 20 a §:n 4 momentti ei sisällä muita edellytyksiä verovapaudelle (ks. KHO 2022:139).

Käytännössä kiinteistörahastojen voitonjakoa koskeva lisäedellytys tarkoittaa, että vaikka ulkomainen, kotimaista erikoissijoitusrahastoa vastaava kiinteistörahasto täyttäisi TVL 20 a §:n 2 momentin avoimuutta sekä 30 osuudenomistajaa koskevat edellytykset, tulee sen lisäksi jakaa voittonsa osuudenomistajilleen TVL 20 a §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla ollakseen verovapaa.

Ulkomaisten kiinteistörahastojen verovapauden edellytyksenä on myös muiden erikoissijoitusrahastojen tapaan, että kiinteistörahasto vastaa TVL 20 a §:ssä tarkoitetulla tavalla kotimaista AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa. TVL 20 a §:n vastaavuudella tarkoitetaan, että kiinteistörahaston on oltava olennaisilta osin AIFM-lain sääntelyä vastaavalla tavalla perustettu ja toimiva vaihtoehtorahasto.

Sen arvioimiseksi, onko ulkomainen kiinteistörahasto olennaisilta osin AIFM-lain sääntelyä vastaavalla tavalla perustettu ja toimiva vaihtoehtorahasto, tulee huomioida muun muassa, mitä AIFM-laissa on säädetty kotimaisten erikoissijoitusrahastojen varojen sijoittamisesta (AIFM-lain 16 a luvun 6 §). AIFM-lain 16 a luvun 6 §:n 3 momentin mukaan pääasiallisesti kiinteistöihin varojaan sijoittavan erikoissijoitusrahaston on noudatettava, mitä kiinteistörahastolain 3 ja 4 luvussa säädetään muun ohella kiinteistörahaston varojen sijoittamisesta. Vastatakseen kotimaista erikoissijoitusrahastoa ulkomaisen kiinteistörahaston on siten sijoitettava varansa vastaavalla tavalla kuin kiinteistörahastolaissa on säädetty (ks. KHO 2022:138). Kiinteistörahastolain 1 §:ssä kiinteistörahastotoiminta määritellään toiminnaksi, jossa kiinteistörahastolaissa tarkoitetut toimijat sijoittavat yleisöltä hankkimansa varat edelleen pääasiallisesti kiinteistöihin sekä kiinteistöarvopapereihin muussa kuin rakentamisen tai kiinteistöjalostustoiminnan tarkoituksessa. Kiinteistörahastolain 15 §:ssä on säädelty tarkemmin kiinteistörahaston varojen sijoittamisesta.

KHO on arvioinut vuosikirjapäätöksessä KHO 2022:138 ulkomaisen kiinteistöihin sijoittavan rahaston alarahaston vastaavuutta kotimaiseen AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon. Tapauksessa alarahasto oli sijoittanut varallisuudestaan n. 29 prosenttia rakentamistoimintaan. Kotimainen pääasiallisesti kiinteistöihin sijoittava erikoissijoitusrahasto voi sen sijaan sijoittaa kiinteistörahastolain 15 §:n 5 momentin nojalla rakentamiseen sekä kiinteistönjalostustoimintaan enintään yhden viidesosan varallisuudestaan. KHO katsoi, että ulkomaisen alarahaston varallisuudesta ollessa sijoitettu yli yksi viidesosa rakentamistoimintaan, alarahasto harjoitti niin merkittävää rakennustoimintaa, ettei sen voitu kiinteistörahastolain 15 §:n 5 momentti huomioon ottaen katsoa vastaavaan TVL 20 a §:ssä tarkoitettuja verovapaita kotimaisia erikoissijoitusrahastoja. Kun myöskään pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat SEUT 63 ja 65 artiklat eivät estäneet tällaista tulkintaa, ei alarahasto ollut TVL 20 a §:n perusteella verovapaa erikoissijoitusrahasto.

Ulkomaisen kiinteistörahaston TVL 20 a §:n mukainen vastaavuus kotimaiseen AIFM-lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon edellyttää siten esimerkiksi sitä, että kiinteistörahasto sijoittaa kiinteistörahastolain 15 §:n 5 momentin mukaisesti enintään yhden viidesosan kiinteistörahaston varallisuudesta rakentamiseen sekä kiinteistönjalostustoimintaan.

3.4.4 Yhteenveto ulkomaisten erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksistä 

Ulkomaisten erikoissijoitusrahastojen verovapaus määräytyy yllä tarkemmin kuvatuin edellytyksin TVL 20 a §:n 2-4 momentin soveltamistilanteissa alla esitetyn mukaisesti:

3.5 ETA-valtioiden ulkopuolella rekisteröityjä rahastoja koskevat erityiset edellytykset

TVL 20 a §:n 5 momentin mukaan muualla kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa rekisteröidyn ulkomaisen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä on TVL 20 a §:ssä säädetyn lisäksi, että

• Suomella on rahaston rekisteröintivaltion kanssa sopimus tietojenvaihdosta veroasioissa ja että rahaston rekisteröintivaltiolta saadaan riittävät tiedot verotuksen toimittamiseksi ja verotuksen oikeellisuuden varmistamiseksi; ja
• ulkomaisen sijoitusrahaston tulee olla perustettu rekisteröintivaltionsa yhteissijoitusyrityksiä koskevan lainsäädännön mukaisesti ja ulkomaisen erikoissijoitusrahaston tulee olla perustettu rekisteröintivaltionsa AIFM-lakia vastaavien säännösten mukaisesti.

TVL 20 a §:n 5 momentin mukaisella tietojensaantimahdollisuudella tarkoitetaan sanamuodon eroista huolimatta samaa asiaa kuin mitä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (1217/1994, väliyhteisölaki) 3 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan tarkoitetaan riittävällä tietojenvaihdolla (ks. HE 304/2018, s. 54-55).  

Tietojensaantia koskevan edellytyksen täyttymisen kannalta riittävä tietojenvaihto voi toteutua, jos Verohallinnolla on mahdollisuus saada pyytämiänsä tietoja ulkomaisen rahaston rekisteröintivaltiolta.

Tietojenvaihtoa koskevan edellytyksen täyttymisen kannalta automaattisen tietojenvaihdon piiriin kuuluva tietomassojen vaihto ei ole riittävää. Tietojenvaihtoa koskeva soveltamisedellytys täyttyy vain silloin, kun ulkomaisen rahaston rekisteröintivaltion kanssa on sovittu vähintään pyynnöstä tapahtuvasta tietojenvaihdosta, jonka nojalla on tosiasiallisesti mahdollista saada yksittäistä tilannetta koskevia tietoja ja jos sopimusta sovelletaan. Lisäksi edellytetään, että rahaston rekisteröintivaltion sisäinen lainsäädäntö ei rajaa tietojenvaihtoa. Tietojenvaihdosta voidaan sopia OECD:n malliverosopimuksen (OECD Model Tax Convention on Income and on Capital) laajuisessa verosopimuksessa. Riittävästä tietojenvaihdosta on voitu myös sopia saattamalla voimaan Euroopan neuvoston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) yleissopimus veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta. Tämän lisäksi Suomella on joidenkin valtioiden kanssa suppeampia muun muassa verotietojenvaihtoa koskevia sopimuksia, joissa riittävästä tietojenvaihdosta on voitu sopia. Tietojenvaihtoa koskevan edellytyksen täyttymiseksi voimassaolevan sopimuksen lisäksi tietojenvaihdon tulee myös tosiasiallisesti toteutua, eli tietojenvaihtoa koskevan edellytyksen täyttymisen kannalta riittävän tietojenvaihdon tulee olla mahdollista ja Verohallinnolla tulee olla tosiasiassa mahdollisuus saada pyytämänsä tiedot rahaston rekisteröintivaltiolta.

Tietojenvaihdon ei katsota toteutuvan ennen kuin tietojenvaihtoa koskevan sopimuksen soveltaminen on alkanut. Jos tietojenvaihtoa koskeva edellytys täyttyy verovelvollisen verovuoden alkaessa tai myöhemmin verovuoden kuluessa, edellytyksen katsotaan täyttyvän koko verovuoden osalta. Jos kesken verovuoden ilmenee seikkoja, joiden vuoksi riittävää tietojenvaihtoa koskeva edellytys ei enää täyty, tällä ei ole vaikutusta verovelvollisen kuluvan verovuoden verotukseen, vaan vasta seuraavan verovuoden verotukseen.

Verohallinto ylläpitää väliyhteisölain edellyttämää tietojenvaihtoa varten luetteloa niistä lainkäyttöalueista, joiden osalta tietojenvaihtoa koskeva edellytys täyttyy. Listalla olevien lainkäyttöalueiden kanssa on voimassa oleva TVL 20 a §:n 5 momentin tietojenvaihtoa koskevan edellytyksen täyttävä sopimus tai tietojenvaihdosta katsotaan sovitun muutoin riittävällä tavalla. Lisäksi listalla olevat lainkäyttöalueet täyttävät tietojenvaihdon tosiasiallista toteutumista koskevan edellytyksen. Ks. tarkemmin Verohallinnon ohje Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkeiden verotuksesta, valkoinen lista.

Tietojensaantimahdollisuuden lisäksi verovapauden edellytyksenä on, että ETA-valtioiden ulkopuolelle rekisteröity ulkomainen sijoitusrahasto on perustettu rekisteröintivaltionsa yhteissijoitusyrityksiä koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Vastaavasti erikoissijoitusrahastolta edellytetään, että ETA-valtioiden ulkopuolelle rekisteröidyn erikoissijoitusrahaston tulee olla perustettu rekisteröintivaltionsa AIFM-lakia vastaavien säännösten mukaisesti. Lain vastaavuudella tarkoitetaan sitä, että rekisteröintivaltion erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely vastaa olennaisilta osiltaan AIFM-lain sääntelyä ja/tai AIFM-direktiivin sääntelyä.

3.6 Ulkomainen rahasto, joka ei täytä verovapauden edellytyksiä 

Jos ulkomainen rahasto ei täytä TVL 20 a §:ssä ja lähdeverolain 3 §:n 10 momentissa asetettuja verovapauden edellytyksiä, verotetaan rahastoa sen mukaan, mihin kotimaiseen toimijaan se Suomen verotuksessa rinnastuu. Ulkomainen rahasto voi rinnastua esimerkiksi kotimaiseen TVL 3 §:n mukaiseen yhteisöön tai TVL 4 §:n mukaiseen yhtymään. Näissä tilanteissa Suomesta saatu tulo, kuten osinko, verotetaan kyseistä tuloa sekä yhteisö- tai yhtymämuotoa koskevien verosäännösten mukaisesti EU-oikeus ja verosopimusten määräykset huomioiden (ks. esim. KHO 2015:9 ja KVL 57/2017).

Jos ulkomainen rahasto rinnastuu suomalaiseen yhteisöön, sovelletaan sen Suomesta saamaan osinkotuloon lähtökohtaisesti yhteisöjen lähdeveroprosenttia (20 %). Lähdeveron määrää voi kuitenkin alentaa verosopimuksen määräys tai sen perimisen voivat estää edellytysten täyttyessä lähdeverolain 3 §:n 5-6 momenttien säännökset. Ulkomainen rahasto, joka ei täytä TVL 20 a §:n verovapauden edellytyksiä, mutta jonka katsotaan vastaavan TVL 3 §:n 5 kohdan mukaista yhteisöä, voi siten esimerkiksi saada lähdeverolain 3 §:n 5 momentin edellytysten täyttyessä osinkotuloa verovapaasti kotimaista yhteisöä vastaavasti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) 6 a §:n nojalla. Tällöin osinkotulon verovapauteen vaikuttaa mm. se, onko osinkoa jakava yhteisö julkisesti noteerattu yhteisö tai noteeraamaton yhteisö ja että ovatko osinkoa saavan rahaston osuudet tai osakkeet säännellyn markkinan kohteena. Rajoitetusti verovelvollisten yhteisöjen osinkojen lähdeverotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit.

Ulkomainen rahasto, joka ei täytä TVL 20 a §:n verovapauden edellytyksiä, mutta jonka katsotaan vastaavan TVL 3 §:n 5 kohdan mukaista yhteisöä, voi saada myös esimerkiksi TVL 10 §:n 1,10 tai 10 a kohdissa tarkoitettua kiinteistöjen tai kiinteistöarvopapereiden perusteella saatavaa tuloa. Tällaisen tulon verokohtelu määräytyy EVL:n yleisten säännösten mukaisesti huomioiden verosopimuksen määräykset. TVL 10 §:n 1, 10 ja 10 a kohdissa tarkoitettu tulo verotetaan VML:n mukaisessa järjestyksessä. Jos verotus toimitetaan VML:n mukaisessa järjestyksessä, tulee verovelvollisen antaa Suomeen veroilmoitus, jonka perusteella verotus toimitetaan. Rajoitetusti verovelvollisten yhteisöjen VML:n mukaisessa järjestyksessä verotettavien tulojen verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa − Liiketulo ja muut Suomesta saadut tulot.

Jos ulkomainen rahasto rinnastuu TVL 4 §:n mukaiseen yhtymään, rahastolle maksetut TVL 10 §:n mukaiset Suomesta saadut tulot ovat rahaston rajoitetusti verovelvollisten osakkaiden veronalaista tuloa. Osakkaiden verotukseen vaikuttaa taas muun muassa se, mihin kotimaiseen toimijaan osakas on rinnastettavissa vai onko osuudenomistaja luonnollinen henkilö. Yhtymään rinnastuvalle ulkomaiselle rahastolle maksettuihin tuloihin voidaan soveltaa joko yhtymän tai sen osakkaiden asuinvaltion ja Suomen välisen verosopimuksen määräyksiä riippuen siitä, onko yhtymä sijaintivaltiossaan erillinen verovelvollinen vai ei. Verosopimuksen soveltamisesta osinko- ja rojaltitulojen osalta ks. tarkemmin Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit (luku 6.1).

4 Osuudenomistajien määrään liittyvää edellytystä koskeva poikkeus

Sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston osuudenomistajien määrä voi olla rahaston perustamisen jälkeen tai muutoin tilapäisesti alempi kuin 30 osuudenomistajaa, joka on verovapauden edellytyksenä TVL 20 a §:n 1 ja 2 momenteissa. Tällaisten tilanteiden johdosta on säädetty poikkeukset osuudenomistajien määrää koskeviin edellytyksiin (TVL 20 a §:n 6 momentti). Säännöksen mukaan TVL 20 a §:n 1 ja 2 momentin verovapautta sovelletaan myös:

1. toimintansa aloittaneeseen sijoitusrahastoon ja erikoissijoitusrahastoon, jossa 30 osuudenomistajan vähimmäisvaatimus ei ole ensimmäisen vuoden aikana ehtinyt vielä täyttyä ja joka ei ole syntynyt sulautumisessa tai jakautumisessa;
2. sellaiseen sijoitusrahastoon tai erikoissijoitusrahastoon, joissa osuudenomistajien lukumäärä on väliaikaisesti laskenut pienemmäksi kuin 30, jos rahastoyhtiö on ryhtynyt SijRL:n 19 luvun 7 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi tai rahasto lakkautetaan.

Poikkeukset koskevat ainoastaan osuudenomistajien määrää koskevaa edellytystä. Sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston, jonka osuudenomistajien määrä on perustamisen jälkeen tai muutoin tilapäisesti alempi kuin 30, tulee siten täyttää muut TVL 20 a §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetut edellytykset ollakseen verovapaa.

Toimintansa aloittanutta sijoitusrahastoa ja erikoissijoitusrahastoa koskeva ensimmäinen kohta soveltuu ainoastaan rahastoihin, joissa kysymys on aidosta uudesta rahastosta, eikä sitä voida soveltaa sulautumisessa tai jakautumisen yhteydessä syntyneeseen rahastoon. Poikkeus koskee ainoastaan rahaston ensimmäistä toimintavuotta.

Poikkeuksen toinen kohta koskee tilannetta, jossa sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston osuudenomistajien määrä on väliaikaisesti laskenut pienemmäksi kuin 30. Säännöksessä viitataan SijRL:n 19 luvun 7 §:än, jota sovelletaan myös erikoissijoitusrahastoihin AIFM-lain 16 a luvun 1 §:n viittaussäännöksen nojalla. SijRL:n 19 luvun 7 §:n mukaan rahastolla on 90 päivää aikaa korjata tilanne, jos osuudenomistajien määrä laskee pienemmäksi kuin 30. Määräaika alkaa SijRL:n 10 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan siitä, kun vähimmäisvaatimus alitettiin.

Jos rahasto saa yllä mainitussa ajassa korjattua tilanteen, katsotaan rahaston täyttävän osuudenomistajia koskevan edellytyksen myös siltä ajalta, kun osuudenomistajien määrä on ollut alle 30. Sen sijaan, jos sijoitusrahasto ei saa yllä mainitussa ajassa korjattua tilannetta, tulee SijRL:n mukaan ryhtyä toimiin rahaston sulauttamiseksi tai lakkauttamiseksi. Rahaston katsotaan täyttävän tällaisessa tilanteessa osuudenomistajien määrää koskevan edellytyksen sulautumiseen saakka, jos sulautuminen johtaa siihen, että sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistajien yhteismäärä on vähintään 30. Jos sijoitusrahasto tällaisessa tilanteessa lakkautetaan, katsotaan rahaston täyttävän osuudenomistajia koskevan edellytyksen lakkauttamiseensa saakka.

Vastaavia periaatteita sovelletaan myös ulkomaiseen sijoitusrahastoon, jos rahaston rahastoyhtiö on edellä kuvatuin tavoin ryhtynyt SijRL:n 19 luvun 7 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä vastaaviin toimenpiteisiin osuudenomistajien määrän laskiessa pienemmäksi kuin 30.

5 Alarahastorakenteet

Alarahastolla (sub-fund) tarkoitetaan sijoitusrahaston osaa, jonka sijoitustoiminta voi poiketa saman sijoitusrahaston muiden alarahastojen sijoitustoiminnasta ja sijoitusrahaston yleisestä sijoituspolitiikasta sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin kuvatulla tavalla. Sateenvarjorahastoksi (umbrella fund) kutsuttu rahastorakenne, jossa sijoitusrahasto koostuu kymmenistä tai jopa sadoista alarahastoista, on mahdollinen useassa EU-valtiossa sekä vaihtuvapääomaisissa sijoitusyhtiöissä, että sopimusperusteisissa rahastoissa. Trustimuotoisia sateenvarjorahastoja voidaan perustaa muun muassa Yhdysvalloissa. Sateenvarjorahastossa rahastosijoittaja merkitsee suoraan valitsemansa alarahaston osuuksia ja todennäköisesti vielä tarkemmin valitsemansa alarahaston tiettyä osuussarjaa.

Alarahastorakenteiden verotuksesta säännellään TVL 20 a §:n 7 momentissa, joka koskee sekä kotimaisia että ulkomaisia sijoitus- ja erikoissijoitusrahastoja. Säännöksen mukaan alarahastoihin sovelletaan, mitä sijoitusrahastosta ja erikoissijoitusrahastosta on säännelty TVL 20 a §:n 1−6 momenteissa. Näin ollen edellä sijoitusrahastoista ja erikoissijoitusrahastoista lausuttua sovelletaan myös alarahastoihin. Jokaisen alarahaston tulee erikseen täyttää TVL 20 a §:ssä asetetut verovapauden edellytykset ollakseen verovapaa.

Päärahaston ja sen alarahastojen muodostamaa rakennetta tarkastellaan pääsääntöisesti yhtenä juridisena kokonaisuutena. Päärahaston juridinen muoto siten määrää lähtökohtaisesti alarahaston juridisen muodon. Esimerkiksi yhtiömuotoisen päärahaston alarahastoa pidetään myös lähtökohtaisesti yhtiömuotoisena.

6 Ulkomaisen rahaston veroilmoituksen antamisvelvollisuus, selvitysvelvollisuus ja dokumentointi

6.1 Veroilmoituksen antamisvelvollisuus

Ulkomainen TVL 20 a §:n nojalla verovapaa sijoitus- tai erikoissijoitusrahasto ei ole velvollinen antamaan veroilmoitusta Suomesta saamastaan VML:n mukaisessa järjestyksessä verotettavasta tulosta. Jos ulkomainen rahasto ei sitä vastoin ole TVL 20 a §:n perusteella verovapaa, tulee sen antaa veroilmoitus, jonka perusteella verotus toimitetaan. Esimerkiksi kiinteistöistä tai kiinteistöarvopapereista (TVL 10 § 1, 10 ja 10 a kohdat) saatu tulo verotetaan VML:n mukaisessa järjestyksessä veroilmoituksen perusteella.

Mikäli rahasto saa lähdeverolain mukaan verotettavaa osinkotuloa, rahasto ei ole velvollinen antamaan veroilmoitusta, mutta rahasto on kuitenkin lähdeverolain 3 §:n 10 momentin nojalla selvitysvelvollinen siitä, että rahasto täyttää TVL 20 a §:n verovapauden edellytykset, vaikka se olisi TVL 20 a §:n nojalla verovapaa.

6.2 Lähdeverolain 3 §:n 10 momentin mukainen selvitysvelvollisuus

Lähdeverolain 3 §:n 10 momenttiin sisältyy säännös verovelvollisen selvitysvelvollisuudesta. Säännöksen mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan TVL 20 a §:ssä säädetyt verovapauden edellytykset täyttävälle kotimaista sijoitusrahastoa tai erikoissijoitusrahastoa vastaavalle sopimusperusteiselle ulkomaiselle rahastolle. Säännöksen mukaan osinkojen lähdeverovapauden edellytyksenä on, että osingon saaja esittää Verohallinnolle selvityksen verovapauden edellytysten täyttymisestä. Selvitysvelvollisuus on siten verovelvollisella. Selvitysvelvollisuus koskee lähdeveron palautus- ja lähdeverokorttihakemusta.

Selvityksen voi toimittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Rahastojen tulee tämän lisäksi huomioida muu selvitysvelvollisuus koskien lähdeveron palautus- tai lähdeverokorttihakemusta. Muista tarvittavista tiedoista ja liitteistä on kerrottu tarkemmin hakemuslomakkeiden täyttöohjeissa.

Verovelvollinen voi täyttää lähdeverolain 3 §:n 10 momentin mukaisen selvitysvelvollisuuden myös Verohallinnon antamalla VML 85 §:n tai lähdeverolain 12 a §:n mukaisella ennakkoratkaisulla.

Ohjeeseen liittyviä lomakkeita

• Lähdeveron palautushakemus – ulkomaiset yhteisöt (6163, 6167 ja 6165)
• Ulkomaisen yhteisön lähdeverokorttihakemus osinko-, korko- ja rojaltitulolle (6211)
• Saatelomake ennakkoratkaisu-, poikkeuslupa- tai ohjauspyyntöhakemukseen (7300)

6.3 Selvitysvelvollisuuden sisältö

Lähdeverolain 3 §:n 10 momentin mukaisen selvitysvelvollisuuden johdosta verovelvollisen on toimitettava vaadittu selvitys niistä rahaston juridisista ja toiminnallisista ominaisuuksista, jotka ovat verovapauden edellytyksiä TVL 20 a §:ä sovellettaessa. Selvitysvelvollisuuden sisältö määräytyy TVL 20 a §:n 1−7 momenteissa asetettujen edellytysten mukaisesti. Lainkohdittain edellytetyt selvitykset ovat vähimmäisvaatimuksia, joiden lisäksi Verohallinto voi tarvittaessa pyytää asian ratkaisemiseksi lisäselvitystä. Lainkohdittain edellytetyn selvityksen ohella sijoitusrahaston, erikoissijoitusrahaston ja alarahaston/alarahastojen tulee toimittaa Verohallinnolle osingon maksua tai muuta Suomesta saatavaa tuloa koskevan verovuoden tilinpäätös, tai edellisen vuoden tilinpäätös, mikäli verovuoden tilinpäätös ei ole vielä valmistunut. Mikäli rahastolla ei ole käytettävissä sen verovuoden tilinpäätöstä, jota ratkaisu koskee, tulee rahaston kuitenkin luotettavasti pystyä osoittamaan kaikki sellaiset tiedot, jotka vaikuttavat asian ratkaisuun.

Ulkomaisen sijoitusrahaston tulee osoittaa täyttävänsä TVL 20 a §:n 1 momentin verovapauden edellytykset toimittamalla Verohallinnolle selvityksen:

• rahaston juridisesta muodosta, joka sisältää mm. selvityksen sijoitusrahaston rekisteröintivaltion sijoitusrahastoa koskevista kansallisista säännöksistä, rahaston perustamisasiakirjan sekä selvityksen osuudenomistajien ja rahastoyhtiön välisestä suhteesta; sekä
• rahaston avoimuudesta ja osuudenomistajien lukumäärästä, joka sisältää rahaston säännöt sekä osingon maksuvuotta tai sitä edeltävää vuotta koskevan rahastoesitteen.

Ulkomaisen erikoissijoitusrahaston tulee osoittaa täyttävänsä TVL 20 a §:n 2-4 momenteissa asetetut verovapauden edellytykset toimittamalla selvityksen Verohallinnolle:

• rahaston juridisesta muodosta, joka sisältää mm. selvityksen erikoissijoitusrahaston rekisteröintivaltion erikoissijoitusrahastoja koskevista kansallisista säännöksistä, rahaston perustamisasiakirjan sekä selvityksen osuudenomistajien ja rahastoyhtiön välisestä suhteesta;
• rahaston avoimuudesta ja/tai osuudenomistajien lukumäärästä, joka sisältää rahaston säännöt sekä osingon maksuvuotta tai sitä edeltävää vuotta koskevan rahastoesitteen; sekä
• 3 ja 4 momentin soveltamistilanteissa tilikausikohtaisesta voitonjaosta, vähimmäispääomasta sekä osuudenomistajien ammattimaisuudesta, joka sisältää rahaston säännöt ja rahastoesitteen sekä vuosittain laadittavan tilinpäätöksen verovuodelta ja/tai sitä edeltävältä verovuodelta.

Ulkomaisen yhtiö- tai trustimuotoisen rahaston tulee osoittaa verovapauden saadakseen Verohallinnolle, että se on objektiivisesti arvioituna rinnasteisessa tilanteessa kotimaisen sopimusperusteisen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston kanssa ja että se täyttää muut TVL 20 a §:n verovapauden edellytykset. Tilanteiden rinnastettavuudesta ks. tarkemmin luku 3.2.

Ulkomaisen erikoissijoitusrahaston tulee osoittaa täyttävänsä TVL 20 a §:n 3 momentin 1 kohdassa (sekä kiinteistörahastojen osalta säännöksen 4 momentissa) edellytetyn voitonjakoa koskevan vaatimuksen toimittamalla selvityksen Verohallinnolle:

• tilikausikohtaisesta voitonjaosta, joka sisältää rahaston säännöt ja rahastoesitteen sekä vuosittain laadittavan tilinpäätöksen verovuodelta ja/tai sitä edeltävältä verovuodelta, joista käy ilmi tosiasiallinen tilikausikohtainen voitonjako; sekä
• laskelman, josta käy ilmi rahaston tosiasiallinen tilikausikohtainen voitonjako: laskelmassa tulee esittää rahaston tilikauden realisoitunut tulos sekä rahaston osuudenomistajilleen jakamat tilikauden voitot. Lisäksi laskelmasta tulee käydä ilmi, että rahasto on tosiasiallisesti jakanut vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut.

Läpivirtaavan rahaston, jonka tosiasiallinen voitonjako on alle kolme neljäsosaa tilikauden voitosta, tulee osoittaa voitonjakoa koskevan edellytyksen täyttyminen antamalla selvitys rahaston sijoittautumisvaltion kansallisesta verolainsäädännöstä, jonka mukaan vähintään kolme neljäsosaa rahaston tilikauden voitosta katsotaan jaetuksi tai otetaan huomioon tosiasiassa jaetun voiton tavoin tulona osuudenomistajien verotuksessa. Selvityksessä rahaston tulee pystyä osoittamaan, että se on sijoittautumisvaltionsa kansallisen lainsäädännön vuoksi rinnasteisessa tilanteessa verrattuna kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon.

Mikäli rahasto ei ole vielä jakanut tosiasiallisesti tilikausikohtaista voittoa lähdeverokorttia tai ennakkoratkaisua haettaessa, tulee rahaston kuitenkin luotettavasti selvittää rahaston laatimien dokumenttien ja rahaston sääntöjen sekä rahaston rekisteröimisvaltion kansallisten säännösten nojalla, että rahasto tulee tosiasiallisesti jakamaan tilikaudella vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut. Rahaston tulee myös voida osoittaa jälkikäteen, että se on jakanut tosiasiallisesti tilikaudella lain edellyttämän voiton osuudenomistajilleen.

ETA-valtioiden ulkopuolella rekisteröidyn sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston, joka hakee verovapautta TVL 20 a §:n nojalla, tulee osoittaa täyttävänsä TVL 20 a §:n 5 momentin verovapauden edellytykset toimittamalla Verohallinnolle selvityksen:

• siitä, että Suomella on rahaston rekisteröintivaltion kanssa sopimus tietojenvaihdosta veroasioissa ja että rahaston rekisteröintivaltiolta saadaan riittävät tiedot verotuksen toimittamiseksi ja verotuksen oikeellisuuden varmistamiseksi esimerkiksi osoittamalla, että rahaston rekisteröintivaltio kuuluu ns.  valkoiselle listalle (ks. tarkemmin kohta 3.3.4);
• sijoitusrahaston osalta siitä, että sijoitusrahasto on perustettu rekisteröintivaltion yhteissijoitusyrityksiä koskevan lainsäädännön mukaan: selvitys sisältää sijoitusrahaston perustamisasiakirjan, rahaston säännöt ja selvityksen rekisteröintivaltion yhteissijoitusyrityksiä koskevasta lainsäädännöstä ja tämän lainsäädännön sovellettavuudesta sijoitusrahastoon sekä rekisteröintivaltion lainsäädännön vastaavuudesta UCITS-direktiivin sääntelyyn; sekä
• erikoissijoitusrahaston osalta siitä, että erikoissijoitusrahasto on perustettu rekisteröintivaltionsa AIFM-lakia vastaavien säännösten mukaisesti: selvitys sisältää erikoissijoitusrahaston perustamisasiakirjan, rahaston säännöt sekä selvityksen rekisteröimisvaltionsa AFIM-lakia ja/tai AIFM-direktiiviä vastaavasta lainsäännöstä ja tämän lainsäädännön sovellettavuudesta sijoitusrahastoon.

Rekisteröintivaltion kansallisen lainsäädännön vastaavuutta koskeva selvitys pitää sisällään rekisteröintivaltion sijoitusrahastojen tai erikoissijoitusrahastoja sääntelevien lakien ja säännösten luettelon, lyhytmuotoisen selvityksen sääntelyn sisällöstä sekä englanninkielisen internet-linkin rekisteröintivaltion sähköiseen säädöskokoelmaan, mikäli tällainen on saatavilla. Selvityksen voi sisällyttää lähdeveron palautus-, lähdeverokortti- tai ennakkoratkaisuhakemukseen.

Toimintansa aloittaneen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston, jonka osuudenomistajien vähimmäismäärä ei ole täyttynyt ensimmäisen vuoden aikana, tulee antaa selvitys TVL 20 a §:n 6 momentin verovapauden edellytysten täyttymisestä. Tästä syystä toimintansa aloittaneen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston tulee antaa muun selvityksen ohella Verohallinnolle selvitys:

• osuudenomistajien lukumäärästä, joka sisältää rahaston säännöt ja osingonmaksu tai muuta Suomesta saatua tuloa koskevan vuoden rahastoesitteen, sekä tiedon osuudenomistajien lukumäärästä ensimmäisen toimintavuoden päätyttyä; sekä
• rahaston perustamisesta, joka sisältää rahaston perustamisasiakirjan ja rahaston säännöt, joista käy ilmi, että rahasto ei ole syntynyt sulautumisessa tai jakautumisessa.

Toimintansa aloittaneiden sijoitusrahastojen tai erikoissijoitusrahastojen tulee täyttää TVL 20 a §:n 1 ja 2 momenteissa edellytetty 30 osuudenomistajan vähimmäisvaatimus toiminnan aloittamisvuotta seuraavana vuonna (toinen toimintavuosi). Rahaston on kuitenkin annettava selvitys osuudenomistajien määrästä jo ensimmäisenä toimintavuotena sekä toisena toimintavuotena siitä, että osuudenomistajien vähimmäismäärä on täyttynyt.

TVL 20 a §:n 6 momentin 2 kohdassa säännelty poikkeus koskee tilanteita, joissa osuudenomistajien määrä on perustamisen jälkeen tai väliaikaisesti laskenut alemmaksi kuin 30. Ulkomaisen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston on tällaisessa tilanteessa annettava Verohallinnolle selvitys:

• rahaston osuudenomistajien lukumäärästä sinä verovuonna, jona osuudenomistajien lukumäärä on väliaikaisesti laskenut pienemmäksi kuin 30 ja että rahastoyhtiö on korjannut tilanteen 90 päivän aikana SijRL:n edellyttämiä toimenpiteitä vastaavalla tavalla (ks. kohta 4); tai
• selvityksen siitä, että rahaston rahastoyhtiö on ryhtynyt 6 momentin 2 kohdassa esitetyllä tavalla SijRL:n 19 luvun 7 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä vastaaviin toimenpiteisiin, mikäli rahastoyhtiö ei ole saanut korjattua tilannetta 90 päivän aikana. Selvityksessä rahaston tulee esittää rahaston sulauttamista tai lakkauttamista koskevat toimenpiteet (ks. kohta 4).

TVL 20 a §:n 1−6 momenteissa asetettujen verovapauden edellytysten lisäksi alarahaston/alarahastojen tulee esittää Verohallinnolle selvitys:

• alarahaston/alarahastojen sekä päärahaston juridisesta muodosta, joka sisältää selvityksen alarahaston/alarahastojen sekä päärahaston rekisteröitymisvaltion kansallisista säännöksistä, rahaston perustamisasiakirjan sekä selvityksen osuudenomistajien ja rahastoyhtiön välisestä suhteesta

Selvitysvelvollisuus koskee jokaista alarahastoa, joka hakee lähdeveronpalautusta tai lähdeverokorttia.

 

johtava veroasiantuntija Lauri Savander

erityisasiantuntija Markus Saarinen