Perhehoitajan verotus

Tässä ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön perhehoitajan työstä saaman tulon verotusta ja tämän tulon hankkimiseen liittyvien kulujen vähentämistä tulo- ja elinkeinoverotuksessa.

Ohjeen matkakulujen vähentämistä koskevia osia on täsmennetty tuloverolain 93 §:n 2 momenttiin tehdyn tilapäisen muutoksen johdosta. Ohjeeseen on lisätty tekstiä perhehoitajan saamasta ansionmenetyskorvauksesta. Todellisten kulujen vähentämistä koskevaan kohtaan on lisätty asiaa asuinrakennuksen poistojen tekemisen edellytyksistä.

1 Johdanto

Tässä ohjeessa käsitellään niiden perhehoitajien verotusta, jotka hoitavat omassa kodissaan tai hoidettavan kotona lapsia, vammaisia tai ikääntyneitä henkilöitä. Ammatillisten perhekotien verotusta on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ammatillisten perhekotien verotus.

Perhehoitolain mukaan perhehoito on hoidon tai muun osa- tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä perhehoitajan yksityiskodissa tai hoidettavan kotona. Hoidettavan kotona tapahtuvaa perhehoitoa ovat esimerkiksi tilanteet, joissa omaishoitajan vapaa järjestetään perhehoitona ja perhehoitaja menee omaishoidettavan kotiin.  Lasten ja nuorten perhehoidossa hoidettavan kotona tapahtuva perhehoito voi tulla kyseeseen mm. sijoitetun lapsen kotiutuksen yhteydessä ja sijoitetun nuoren muuttaessa omaan asuntoon, jolloin kyse on osa-aikaisesta ja/tai lyhytaikaisesta perhehoidosta. Lasten ja nuorten perhehoitajia kutsutaan yleisesti sijaisvanhemmiksi.  

Perhehoitoa koskeva lainsäädäntö on koottu perhehoitolakiin (263/2015), mutta sitä voidaan järjestää myös lastensuojelulain (417/2007), kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) ja vammaispalvelulain (380/1987) sekä sosiaalihuoltolain (1301/2014) nojalla.

Hyvinvointialue tekee hoidettavaa koskevan asiakassuunnitelman tai palvelusuunnitelman perhehoidosta. Asiakassuunnitelma koskee lapsia ja nuoria, kun taas palvelusuunnitelma koskee vammaisia lapsia, nuoria ja aikuisia. Myös ikäihmisille tehdään palvelusuunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan lapsen, nuoren, aikuisen ja ikäihmisen hoivan tarve ja hänen tarvitsemansa palvelut.

Hyvinvointialue tekee hoidosta toimeksiantosopimuksen perhehoitajan kanssa. Siinä sovitaan osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ja sitä tarkistetaan tilanteen muuttuessa osapuolen esityksestä. Toimeksiantosuhteen luonteesta johtuen perhehoitaja ei ole työsuhteessa hyvinvointialueeseen.  Toimeksiantosopimuksessa tulee sopia muun muassa perhehoitajalle maksettavan palkkion määrästä ja suorittamisesta, kustannusten korvaamisesta ja sijoitetulle lapselle maksettavista käyttövaroista. Lisäksi siinä on sovittava yksilöllisistä tarpeista johtuvien erityisten kustannusten korvaamisesta.

Toimeksiantosopimuksessa voidaan sopia myös perhehoitajalle maksettavasta tilapäisestä ansionmenetyskorvauksesta. Ansionmenetyskorvausta voidaan esimerkiksi maksaa, jos sosiaalityöntekijän arvion mukaan perhehoitajan jääminen kotiin hoitamaan sijoitettua lasta esimerkiksi sijoituksen alkuvaiheessa on lapsen edun mukaista. Jos ansionmenetyskorvaus maksetaan erillisenä hoitopalkkion lisäksi, korvaus on muuta ansiotuloa, ei hoitopalkkiota tai kustannusten korvausta. Jos ansionmenetyskorvaus sovitaan maksettavaksi korotettuna hoitopalkkiona, on koko suoritus hoitopalkkiota.

Hyvinvointialue ilmoittaa maksamansa hoitopalkkion,kustannusten korvaukset ja erillisen ansionmenetyskorvauksen tulorekisteriin siitä annetun ohjeistuksen mukaisesti. Erikseen maksetut matkakustannusten korvaukset tulee ilmoittaa hoitopalkkiona mutta erillisellä palkkatietoilmoituksella.

Perhehoitajana työskentelyä voidaan verottaa tuloverolain mukaisena tulonhankkimistoimintana tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisena elinkeinotoimintana. Tässä ohjeessa käsitellään ensin perhehoitajan tulonhankkimistoimintana verotettavan työskentelyn tuloja ja vähennyksiä ja sitten elinkeinotoimintana verotettavan toiminnan tuloja ja vähennyksiä.

Mitä tässä ohjeessa kerrotaan hyvinvointialueesta koskee soveltuvin osin myös Helsingin kaupunkia.

2 Tuloverolain mukaan verotettavan perhehoitajan verotus

2.1 Perhehoitajan hoitopalkkion verotus

Henkilön sijoittava hyvinvointialue ja perhehoitaja tai perhehoitajat tekevät toimeksiantosopimuksen, jossa sovitaan muun muassa perhehoitajalle maksettavan palkkion määrästä.  Perhehoitolain 16 §:n mukaan perhehoitajalla on oikeus saada hoidosta palkkiota, jollei toimeksiantosopimuksessa ole toisin sovittu.  Perhehoitolaissa on säädetty kuukausikohtainen palkkion vähimmäismäärä, mutta hoitopalkkion tulee vastata henkilön hoidon vaativuutta. Hyvinvointialueet voivat porrastaa hoitopalkkioiden määrän useampaan palkkioluokkaan sillä perusteella, kuinka vaativaksi ja sitovaksi hoidon arvioidaan muodostuvan. Lyhytaikaisessa perhehoidossa hoitopalkkio voidaan sopia vuorokausiperusteisesti.

Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa säädetään muuna kuin palkkana maksettavasta korvauksesta. Sen mukaan vastike, joka on saatu työstä, tehtävästä tai palveluksesta, mutta joka ei kuitenkaan ole palkkaa, on työkorvausta. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään KHO 10.3.1997 taltio 561, että sosiaalihuoltolain ja perhehoitajalain nojalla perhehoitajille maksetut palkkiot eivät olleet ennakkoperintälain mukaista palkkaa vaan työkorvausta. Jos kyseessä on nykyisten voimassa olevien perhehoitolain, lastensuojelulain, kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain, vammaispalvelulain tai sosiaalihuoltolain nojalla annettava perhehoito, perhehoitoa koskeva hoitopalkkio katsotaan työkorvaukseksi, joka on ansiotuloa.

KHO 10.3.1997 taltio 561

Ennakkoperintä - Työnantajan sosiaaliturvamaksu - Palkka - Omaishoidon tukea saava hoitaja - Perhehoitaja - Työkorvaus

Kunnan sosiaalihuoltolain (710/82) 27 a - 27 c §:n nojalla omaishoidon tukea saaville hoitajille maksama palkkio ja sosiaalihuoltolain 25 §:n sekä perhehoitajalain (312/92) nojalla perhehoitajille maksama palkkio eivät olleet ennakkoperintälain 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa, vaan ennakkoperintälain 6 §:ssä tarkoitettua työstä maksettua korvausta. Kunnan ei näin ollen ollut suoritettava palkkiosta työnantajan sosiaaliturvamaksua. Verovuosi 1996.

Perhehoitolain mukaan hyvinvointialueen täytyy huolehtia sijaisen järjestämisestä perhehoitajan vapaan ajaksi. Sijaishoito voi tapahtua hoidettavan tai sijaisperheen kotona. Sijainen tekee toimeksiantosopimuksen hyvinvointialueen kanssa kustakin hoidettavasta ja myös hänelle maksettu palkkio on työkorvausta.

2.2 Perhehoitajan kustannusten korvausten verotus

2.2.1 Yleistä perhehoitajan kustannusten korvauksista

Perhehoitajalla ei ole hoidettavan elatusvelvollisuutta, joten hyvinvointialue korvauksen maksajana huolehtii perhehoitajalle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta ja korvausten oikeasta tasosta. Perhehoitolain 17 §:ssä ja 18 §:ssä on säädetty kulukorvauksesta, käynnistämiskorvauksesta ja erityisten kustannusten korvauksista. Kulukorvaukselle on säädetty vähimmäismäärä, josta kunnat voivat poiketa ylöspäin. Käynnistämiskorvaukselle on säädetty enimmäismäärä. Kulukorvauksen ja hoitopalkkion määriä tarkistetaan vuosittain.

Hyvinvointialueet laativat perhehoidon toimintaohjeita, joissa määritellään, miten hyvinvointialue järjestää, tuottaa ja toteuttaa toimeksiantosuhteisen perhehoidon. Toimintaohje yhdenmukaistaa hoitopalkkioiden ja kustannusten korvausten määriä sekä linjaa erityisten kustannusten korvattavuutta kyseisellä hyvinvointialueella.

2.2.2 Käynnistämiskorvauksen verotus

Käynnistämiskorvauksella katetaan perhehoidon käynnistämisestä aiheutuvia kuluja, joita voivat olla muun muassa asunnon korjaus- ja muutostyöt, kalusteet, vuodevaatteet, ensivaatekerta, leikkikalut sekä harrastusvälineet kuten polkupyörä, sukset, lasketteluvälineet, jääkiekkovarusteet ja tietokone. Käynnistämiskorvauksella voidaan korvata myös ansiomenetystä ja ennakkovalmennuskuluja. Perhehoitolain 18 §:ssä säädetään käynnistämiskorvauksen enimmäismäärästä.

Käynnistämiskorvausta ei ole säädetty verovapaaksi tuloksi, joten se on tuloverolain 29 §:n ja 61 §:n perusteella veronalaista ansiotuloa. Jos käynnistämiskorvaukseen sisältyy myös ansionmenetyskorvausta, sitä ei lasketa mukaan kulukorvausten yhteismäärään vaan se on muuta ansiotuloa ja ilmoitetaan tulorekisteriin erikseen.

2.2.3 Kulukorvauksen verotus ja verovapaat sosiaalietuudet

Hyvinvointialue korvaa hoidettavan ylläpidosta ja hoidosta aiheutuvat todelliset kustannukset. Perhehoitolaissa on säädetty kuukausikohtainen vähimmäismäärä.

Perhehoitolain mukaan kulukorvaus kattaa perhehoidossa olevan henkilön ravinnosta, asumisesta, harrastuksista, henkilökohtaisista tarpeista ja muusta elatuksesta aiheutuvat tavanomaiset menot sekä ne tavanomaiset terveydenhuollon kustannukset, joita ei korvata muun lainsäädännön nojalla. Lisäksi kulukorvaus sisältää lastensuojelulain nojalla perhehoitoon sijoitetulle lapselle tai nuorelle hänen omaan käyttöönsä annettavat käyttövarat. Yli 15-vuotiaiden käyttövaroille on säädetty vähimmäismäärä, joka vastaa yhtä kolmasosaa elatustukilaissa säädetystä elatustuen määrästä yhdelle lapselle. Perhehoitoon sijoitettujen aikuisten käyttövarat eivät sisälly kulukorvaukseen.

Toimeksiantosopimuksessa sovitaan kulukorvauksen määrästä ja siitä, kenelle perhehoidossa olevan lapsen lapsilisä maksetaan. Jos lapsilisä maksetaan perhehoitajalle, sen määrä otetaan huomioon kulukorvauksen määrässä.

Kulukorvausta ei ole säädetty verovapaaksi tuloksi, joten se on tuloverolain 29 §:n ja 61 §:n nojalla veronalaista ansiotuloa. Koska perhehoitaja saa kulukorvauksen toimeksiantosopimuksen perusteella, se katsotaan työkorvaukseksi.

Perhehoidossa olevasta henkilöstä perhehoitajalle maksettava tuloverolain 92 §:ssä mainittu verovapaa sosiaalietuus, esimerkiksi lapsilisä tai vammaistuki, on myös perhehoitajan saamana verovapaa. Verovapailla sosiaalietuuksilla katetut kulut eivät ole perhehoitajan verotuksessa vähennyskelpoisia.

2.2.4 Erityisten kustannusten korvausten verotus

Kulukorvauksen lisäksi perhehoitajalle maksetaan korvaus sellaisista perhehoidossa olevan yksilöllisistä tarpeista johtuvista terapian ja terveydenhuollon sekä alle 21-vuotiaan lapsen tai nuoren opinnoista aiheutuvista erityisistä kustannuksista, joita muun lainsäädännön nojalla ei korvata. Sen lisäksi voidaan korvata perhehoidossa olevan henkilön lomanvietosta johtuvat ja erityisten harrastusten tai harrastusvälineiden aiheuttamat ja muut jatkuvaluontoiset tai kertakaikkiset erityiset kustannukset.

Erityisten kustannusten korvaaminen on harkinnanvaraista eikä korvauksilla ole euromääräistä enimmäissummaa. Yleensä hyvinvointialueet linjaavat perhehoidon toimintaohjeessaan korvattavia asioita ja määriä.

Erityisiä kustannusten korvauksia ei ole säädetty verovapaaksi tuloksi. Verotusta toimitettaessa ne ovat veronalaista ansiotuloa tuloverolain 29 §:n ja 61 §:n perusteella. Koska perhehoitaja saa erityisten kustannusten korvauksen toimeksiantosopimuksen perusteella, se katsotaan työkorvaukseksi. Siinä tapauksessa, että hyvinvointialue maksaa erityisen kustannuksen suoraan tuotteen tai palvelun myyjälle, kyse ei ole perhehoitajan tulosta.

2.2.5 Erikseen korvatut matkakulut

Matkakustannukset tavanomaisista asiointimatkoista sisältyvät hyvinvointialueen maksamaan kiinteään kulukorvaukseen. Perhehoitaja voi kuitenkin saada  hyvinvointialueelta erillisiä kilometrikorvauksia esimerkiksi perhehoidossa olevan henkilön hoidon ja kasvatuksen vuoksi järjestettyihin neuvotteluihin liittyvistä matkoista ja hoidossa olevan lapsen biologisten vanhempien tapaamisten vuoksi tehdyistä matkoista. Hoidettavan terapiasta aiheutuvat matkakulut korvataan siltä osin kuin Kela ei niitä korvaa.

Hyvinvointialue voi korvata matkakulut erikseen perhehoitajan ilmoituksen (matkalaskun) perusteella. Tuloverolaissa on säädetty verovapaaksi vain työnantajalta työmatkasta saadut matkakustannusten korvaukset. Koska perhehoitaja ei työskentele työsuhteessa, hänelle ei voida maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia. Tämän vuoksi hyvinvointialue ilmoittaa perhehoitajalle erikseen maksetut matkakustannusten korvaukset tulorekisteriin hoitopalkkiona ja ne ovat perhehoitajan veronalaista ansiotuloa. Matkakustannusten vähentämisestä kerrotaan tämän ohjeen luvuissa 2.3.2 ja 2.3.3.5 ja matkakustannusten korvausten ennakonpidätyksestä luvussa 4.

2.2.6 Hyvinvointialueen kustantamista työvälineistä

Jos hyvinvointialue antaa perhehoitajan käyttöön työvälineitä ja maksaa niiden käyttökulut, työvälineiden käytöstä tulonhankkimistoiminnassa ei aiheudu perhehoitajalle veronalaista tuloa. Tällainen työväline voi olla esimerkiksi hyvinvointialueen perhehoitajan käyttöön hankkima kuvapuhelin. Jos perhehoitaja käyttää työvälinettä yksityiskäytössä eikä häneltä peritä tästä käytöstä korvausta, yksityiskäytön osuus käyttökuluista on perhehoitajan ansiotuloa, joka hänen tulee ilmoittaa tulonaan.

2.3 Perhehoitajan tulonhankkimiskulujen vähentäminen verotuksessa

2.3.1 Vaihtoehtoina kustannusten korvausten tai todellisten kulujen vähentäminen

Veronalaisesta tulosta voidaan tuloverolain 29 §:n perusteella vähentää tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot eli luonnolliset vähennykset. Perhehoitaja voi vähentää palkkion ja veronalaisten korvausten yhteismäärästä tulon hankkimisesta aiheutuneita kuluja. Perhehoitajan vähennyskelpoiset kulut voidaan jakaa kahteen pääryhmään: hoidettavasta aiheutuneet kulut ja toimen hoitamisesta johtuvat muut kulut.

Perhehoitajan palkkion ja korvausten yhteismäärästä vähennetään tulonhankkimismenona lähtökohtaisesti hyvinvointialueen ilmoittama kustannusten korvausten yhteismäärä sekä  matkakulut, jos hoitopalkkioon sisältyy erikseen maksettuja matkakustannusten korvauksia. Näiden lisäksi perhehoitaja voi vähentää toimen hoitamisesta johtuvat muut menot, joita käsitellään luvussa 2.3.4.

Vaihtoehtoisesti perhehoitaja voi vaatia vähennystä todellisten kulujen perusteella. Tällöin perhehoitajan tulee ilmoittaa kaikkien tulon hankkimisesta aiheutuneiden kulujen yhteismäärä, joka vähennetään hyvinvointialueen ilmoittamien kustannusten korvausten ja matkakulujen yhteismäärän sijasta.

Perhehoitaja ei voi vähentää vain jotain tiettyä hoidettavaan liittyvää menoerää hyvinvointialueen ilmoittaman kustannusten korvauksen lisäksi. Hyvinvointialueen maksama kulukorvaus on tarkoitettu hvyvinvointialueen toimintaohjeessaan ilmoittamien kuluerien kattamiseen laissa lueteltujen erien lisäksi, mutta laissa ja hyvinvointialueen perhehoidon toimintaohjeissa ei ole eritelty kuhunkin tarkoitukseen korvamerkittyä määrää. Hyvinvointialueen ilmoittaman kustannusten korvausten yhteismäärästä ei siten voi vähentää laskennallista menoerää, jotta todellisten kulujen määrä voitaisiin vaihtoehtoisesti lisätä kustannusten korvausten päälle.

Tuloverolain 31 §:n 4 momentin perusteella vähennyskelpoisia menoja eivät ole verovelvollisen elantomenot, joina pidetään muun muassa asunnon vuokraa sekä lasten ja kodin hoidosta aiheutuneita menoja. Perhehoitajan, hänen puolisonsa ja omien lastensa kulut ovat siten vähennyskelvottomia elantomenoja. Kun vähennysvaatimus perustuu todellisiin kuluihin, ainoastaan hoidettavaan kohdistuvat kulut ovat tulon hankkimisesta aiheutuneita menoja. Jos perhehoitaja esittää tositteisiin perustuvan näytön kustannusten jakaantumisesta yksityistalouden ja tulonhankkimistoiminnan välillä, perhehoidettaviin kohdistetut kulut ovat vähennyskelpoisia jäljempänä esitetyin tavoin perhehoidon tuloista.

2.3.2 Perhehoitajan kustannusten korvauksen ja hoidettavaan liittyvien matkakulujen vähentäminen tulonhankkimisesta johtuneina menoina

Hyvinvointialue korvaa perhehoitajalle perhehoidossa olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvat kustannukset todellisten kustannusten mukaisesti perhehoitolain nojalla. Koska perhehoitajalla ei ole perhehoidossa olevien henkilöiden elatusvelvollisuutta, perhehoitaja voi vaatia verotuksessaan vähennyksenä perhehoidosta maksetut kustannusten korvaukset tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina tuloverolain 29 §:n perusteella. Koska kustannusten korvauksilla on korvattu todellisiin kustannuksiin perustuvia kuluja, pidetään ilman eri selvitystä verotuksessa vähennettävinä tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina hyvinvointialueen ilmoittamaa kustannusten korvauksen määrää.

Jos hyvinvointialue on maksanut perhehoitajalle erillisiä matkakustannusten korvauksia matkalaskun tai muun selvityksen perusteella, perhehoitaja voi vähentää tulonhankkimismenona hyvinvointialueen maksaman kustannusten korvauksen lisäksi tositteisiin perustuvat todelliset matkakulut. Omalla autolla tehdyt matkat vähennetään hyvinvointialueelta laskutetun kilometrimäärän perusteella pääsääntöisesti Verohallinnon matkakuluvähennyksen määrästä kullekin verovuodelle antaman päätöksen mukaisesti, mutta verovuosina 2022 ja 2023 poikkeuksellisesti tuloverolain 93 §:n 2 momenttiin tehdyn väliaikaisen muutoksen perusteella riippumatta siitä, minkä suuruisena hyvinvointialue on matkakorvauksen maksanut.

2.3.3 Hoidettaviin kohdistuvien todellisten kulujen vähentäminen tulonhankkimismenona

2.3.3.1 Yleistä todellisten kulujen vähentämisestä

Hyvinvointialue huolehtii perhehoitajan tulonhankintaan liittyvien kustannusten korvaamisesta ja määrittää perhehoidon kustannusten korvausten oikean tason. Perhehoitajan perheen kustannukset ovat elantokustannuksia muulta kuin hoidettavaan kohdistuvalta osalta.

Jos perhehoitaja vaatii hoidettavista aiheutuneita todellisia kuluja vähennettäväksi, hänen on esitettävä selvitys kaikista perheen ja hoidettavan todellisista kuluista ja kulujen jakaantumisesta vähennyskelpoisiksi tulonhankkimismenoiksi ja vähennyskelvottomiksi elantomenoiksi. Jos molemmat puolisot ovat perhehoitajia, hoidettavaan liittyvät todelliset kulut jaetaan samassa suhteessa kuin toimeksiantosopimuksessa on sovittu kulukorvauksen maksamisesta puolisoille.

Hyvinvointialueen ilmoittama hoitopalkkio ja kustannusten korvaus näkyvät esitäytetyllä veroilmoituksella tulona ja kustannusten korvaus vähennyksenä. Jos todelliset kulut ovat suuremmat kuin hyvinvointialueen maksama kustannusten korvaus, ilmoitetaan näiden erotus vähennyksenä verotukseen.

Toimeksiantosopimuksessa voidaan sopia, kenelle esimerkiksi lapsilisä ja vammaistuki maksetaan. Jos perhehoitajalle maksetaan tuloverolain 92 §:n mukaisia verovapaita sosiaalietuuksia perhehoitoon sijoitetun henkilön perusteella, katsotaan perhehoitoon sijoitetusta henkilöstä aiheutuneita kustannuksia katetun verovapaalla sosiaalietuudella. Verotuksessa vähennyskelpoisten todellisten kustannusten määrästä vähennetään tämä verovapaan sosiaalietuuden määrä.

Perhehoitaja tai hyvinvointialue voi ottaa perhehoitoon sijoitetulle henkilölle vakuutuksia. Jos perhehoitaja saa vakuutuksesta korvausta hoidettavasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseen, nämä korvaukset ovat verovapaita. Verovapailla vakuutuskorvauksilla katetut kulut eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa.

Joissakin tapauksissa perhehoidossa olevasta henkilöstä aiheutuneita kustannuksia maksetaan suoraan palvelun tai tavaran myyjälle esimerkiksi hyvinvointialueen antamalla maksusitoumuksella. Koska korvausta ei makseta perhehoitajalle, korvaus ei ole perhehoitajan tuloa eikä maksusitoumuksella maksettua kulua myöskään voi vähentää tulonhankkimismenona.

Jos työvälineen todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, sen hankintameno vähennetään poistoina. Poiston määrä on enintään 25 % menojäännöksestä. Jos työvälineen hankintameno on enintään 1 200 euroa (ennen vuotta 2021 1 000 euroa), voidaan sen todennäköisen taloudellisen käyttöajan yleensä katsoa olevan enintään kolme vuotta ja vähennys tehdään kerralla. Työvälineen hankintamenon menojäännös voidaan kuitenkin vähentää kokonaan sinä verovuonna, jona jäljellä oleva poistamaton hankintameno on verovuoden alussa enintään 1 200 euroa.

Jos perhehoitosuhde katkeaa poikkeuksellisesti pian käynnistämiskorvauksen saamisen ja hankintojen teon jälkeen, perhehoitaja voi joutua antamaan hankitut tavarat perhehoidossa olleen henkilön mukaan tai palauttamaan ne hyvinvointialueelle. Tällaisessa tilanteessa käynnistämiskorvauksella hankittujen tavaroiden hankintamenot ovat kertamenona vähennyskelpoisia perhehoitajan tulosta, koska myös käynnistämiskorvaus on katsottu perhehoitajan tuloksi.

2.3.3.2 Muistiinpanovelvollisuudesta ja tositteiden säilyttämisestä

Perhehoitaja on velvollinen tekemään muistiinpanoja perhehoidosta aiheutuneista kustannuksista muistiinpanovelvollisuudesta annetun Verohallinnon päätöksen mukaan. Nämä muistiinpanot on säilytettävä kuusi vuotta verovuoden päättymisestä lukien. Muistiinpanojen tulee perustua päivättyihin tositteisiin ja tuloista ja menoista on tehtävä eritellyt muistiinpanot. Kuluista on syytä tehdä myös yhteenveto, jossa kulut on ryhmitelty kululajien mukaisesti.

Laskelmien ja tositeselvitysten perusteella täytyy voida päätellä perhehoidossa olleisiin kohdistuvien menojen määrä eriytettynä perhekunnan kokonaismenoista. Tämän johdosta on suositeltavaa tehdä yhteenveto ja säilyttää tositteet kaikista perhekunnan kokonaismenoista, joista voidaan todeta muiden perheenjäsenten vastaavat menot (esimerkiksi puhelinkulut ja vapaa-ajan virkistys- ja harrastuskulut).

2.3.3.3 Asumiskulut

Perhehoitajaksi ryhtyvältä edellytetään, että hänellä on tarvittavat tilat perhehoidon järjestämistä varten. Asumisen kulut ovat lähtökohtaisesti perhehoitajan perheen elantomenoja. Asumisen kuluja ovat esimerkiksi omakotitalon käyttö- ja hoitokulut,, osakehuoneiston hoitovastikkeet ja vesi- ja sähkömaksut tai vuokrahuoneiston vuokra ja muut kulutusmaksut. Perhehoitajan asumisen kuluihin kuuluu myös asuinrakennuksen hankintamenosta tehtävä 4 %:n poisto, jos perhehoitajana toimiva henkilö on rakennuksen omistaja tai osaomistaja. Se osa asumisen kuluista, joka kohdistuu perhehoidettavaan, on vähennyskelpoista perhehoitajan tuloista silloin, kun vähennystä vaaditaan kaikilta osin todellisten kulujen perusteella.

Perhehoidettavaan kohdistuvat kulut ja poistot määritellään perhehoidossa olevien henkilöiden ja perhehoitajan ja hänen perheensä käytössä olevien yleisten tilojen osalta pääluvun mukaisessa suhteessa. Kokonaan tulonhankkimiskäytössä oleviin tiloihin luetaan vain hoidettavien yksinomaisessa käytössä olevat huoneet ja näiden kulut vähennetään pinta-alojen mukaisessa suhteessa.

2.3.3.4 Kodin koneiden ja laitteiden hankintakulut

Yhteisessä käytössä oleviin tiloihin, yhteiseen käyttöön hankittavien kalusteiden, kodinkoneiden ja laitteiden kulujen vähennyskelpoinen osuus lasketaan perhehoidossa olevien henkilöiden määrän ja perhehoitajan oman perheen jäsenten lukumäärän mukaisessa suhteessa.

Perhehoidettavien henkilökohtaiseen käyttöön hankitun irtaimen omaisuuden (esimerkiksi televisio, puhelin ja tietokone) hankintamenojen poistot käyttöikä huomioiden ja mahdolliset juoksevat kustannukset (esimerkiksi internetyhteydestä aiheutuvat kulut) otetaan huomioon laskettaessa todellisten tulonhankkimismenojen vähennyskelpoista määrää.

2.3.3.5 Matkakulut

Perhehoitajalle aiheutuu kuluja sekä perhehoidettavaan liittyvistä matkoista että toimen hoitamiseen liittyvistä matkoista. Perhehoidettavaan liittyviä matkoja ovat  esimerkiksi perhehoidossa olevan henkilön hoidon ja kasvatuksen vuoksi järjestettyihin neuvotte-luihin liittyvät matkat ja hoidossa olevan lapsen biologisten vanhempien tapaamisten ja harrastusten vuoksi tehdyt matkat. Perhehoitajan omat matkat vertaistukipäiviin ja täydennyskoulutuspäiviin aiheuttavat perhehoitajan toimeen liittyviä matkakuluja. Nämä matkat ovat työmatkoja ja kustannukset vähennetään todellisten kulujen mukaisesti. 

Perhehoitoon liittyviä matkoja ovat myös esimerkiksi matkat perhehoidettavan henkilön kotiin silloin, kun hoito tapahtuu siellä ja perhehoitajan sijaisen matkat perhehoitajan kotiin sijaistamisen aikana. Nämä matkat ovat asunnon ja työpaikan välisiä matkoja, vähennys niiden perusteella myönnetään halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna ja vähennykseen liittyy omavastuu.

Jos perhehoitaja vaatii työmatkoista aiheutuvat matkakulut vähennettäväksi todellisten kulujen mukaan, vähennyksen perusteena on perhehoitajan antama selvitys (ajopäiväkirja) tulonhankintaan liittyvistä matkoista ja niistä aiheutuneista kustannuksista. Oman auton käytöstä aiheutuneita kustannuksia ovat mm. polttoaine-, huolto-, ja korjauskulut, vakuutusmaksut ja ajoneuvovero. Auton hankintameno vähennetään vuotuisina poistoina, 25 % menojäännöksestä. Vähennyskelpoinen osuus auton kokonaiskuluista lasketaan työajoista aiheutuneiden kilometrien ja autolla vuoden aikana ajettujen kokonaiskilometrien mukaisessa suhteessa.

Perhehoitajan on pidettävä ajopäiväkirjaa perhehoitoon liittyvistä omalla autolla tehdyistä matkoista. Tällaisia matkoja ovat esimerkiksi perhehoitoon liittyvät asiointimatkat kauppaan, lääkäriin, apteekkiin ja perhehoidossa olevien henkilöiden harrastuksiin. Menot voidaan vähentää kokonaan, vaikka matkalla on ollut mukana myös perhehoitajan omia perheenjäseniä. Pelkästään perhehoitajan tai hänen omien lastensa asioiden hoitamisesta aiheutuneiden matkojen kustannukset eivät ole perhehoitajan tulosta vähennyskelpoisia.

Matkoista pidettävä ajopäiväkirja voi olla manuaalinen tai elektroninen. Ajopäiväkirjasta pitää näkyä päivittäin ajettu kilometrimäärä eriteltyinä perhehoitoon liittyvien ajojen ja yksityisajojen osuuteen. Yksityisajoista riittää pelkkä kilometrimäärä. Perhehoitoon liittyvistä ajoista ajopäiväkirjaan on lisäksi merkittävä:

• ajon alkamis- ja päättymisajankohta
• ajon alkamis- ja päättymispaikka, tarvittaessa ajoreitti
• matkamittarin lukema ajon alkaessa ja päättyessä, matkan pituus
• ajon tarkoitus sekä
• autossa mukana olleet henkilöt.

Jos oman auton käytöstä perhehoitajan työssä aiheutuneista todellisista kustannuksista ei anneta selvitystä,  vähennys voidaan myös myöntää pääsääntöisesti Verohallinnon vuosittain matkakuluvähennyksen määrästä antaman päätöksen mukaisesti, mutta verovuosina 2022 ja 2023 poikkeuksellisesti tuloverolain 93 §:n 2 momenttiin tehdyn väliaikaisen muutoksen mukaisesti riippumatta siitä, mikä hyvinvointialueen maksama määrä per kilometri on ollut. Muulla kuin omalla autolla tehtyjen matkojen todelliset kustannukset ovat vähennyskelpoisia tositteista ilmenevien määrien mukaisina.

Kansaneläkelaitos (Kela) saattaa korvata matkakustannuksia terapiaan tai sairaalaan. Perhehoitaja voi hakea hyvinvointialueelta korvausta omavastuuosuudesta, jota Kela ei ole korvannut. Todellisia kuluja vaadittaessa on selvitettävä Kelan korvaamat matkakustannukset ja vähennettävä ne vaadittavista matkakustannuksista. Kilometriperusteista vähennystä vaadittaessa on työmatkoista aiheutuneista kilometreistä vähennettävä Kelan korvaamat kilometrit.

2.3.3.6 Puhelinkulut

Perhehoitaja voi vähentää verotuksessaan perhehoidettavalle henkilölle hankkimaansa puhelimeen liittyvät menot. Perhehoitajan työhön liittyvät puhelinkulut ovat vähennyskelpoisia toimen hoitamisesta johtuvia tulonhankkimiskuluja. Perhehoitajan yksityiset puhelinkulut ja hänen puolisonsa ja omien lastensa puhelinkulut eivät ole vähennyskelpoisia. Jos perhehoitaja on hankkinut erillisen puhelimen, jolla hän hoitaa vain perhehoitoon liittyviä puheluita, kaikki kyseiseen puhelimeen liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia.

2.3.3.7 Ruokakulut

Perhehoitajalle aiheutuvat hoidettavien ruokakulut ovat vähennyskelpoisia. Koko perheen ruokakuluista perhehoidossa olevien henkilöiden ruokakuluiksi katsotaan heidän pääluvun mukainen osuutensa kaikista ruokamenoista. Myös muut hoidettaviin liittyvät ruokailukulut, esimerkiksi ravintolassa käynnit, ovat vähennyskelpoisia. Muistiinpanoista on hyvä käydä ilmi, mihin tapahtumaan ravintolamenot liittyvät ja ketä henkilöitä on ollut läsnä.

2.3.3.8 Vaatteista, lääkkeistä, lemmikkieläimistä, leluista yms. aiheutuneet kulut

Hoidettavien vaatemenot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimiskuluja. Muistiinpanoihin on hyvä kirjata, kenelle kyseinen vaate on hankittu. Samoin hoidettavalle määrättyjen reseptilääkkeiden ja muiden hoidettavalle hankittujen lääkkeiden kulut ovat vähennyskelpoisia.

Jos perheessä on lemmikkieläin, pääsääntöisesti katsotaan, että lemmikki on koko perheen lemmikki. Pääluvun mukainen osuus lemmikistä aiheutuneista tavanomaisista kuluista on  vähennyskelpoista. Poikkeuksen muodostaa ns. terapiaeläin, joka on hankittu hoidettavalle esimerkiksi psykologin lausunnon johdosta, tai eläin, jonka hoidettava tuo mukanaan. Tällöin lemmikistä aiheutuneet kulut voi vähentää hoidettavasta aiheutuneina kuluina.

Vain lapsille hankittujen lelujen, pelien ja soittimien kulut voidaan jakaa lapsien pääluvun mukaan vähennettäväksi.

2.3.3.9 Yleiskulut

Kodin yleismenot (esimerkiksi siivous- ja puhtaanapitotarvikkeista aiheutuvat menot, keittiötarvikkeiden menot, kirjat, lehdet, television maksukanavat) ovat menoja, jotka hyödyttävät kaikkia taloudessa asuvia. Tällaisia menoja voidaan lähtökohtaisesti pitää perhehoitoon liittyvinä vähennyskelpoisina menoina perhehoidettavien osalta pääluvun mukaisessa suhteessa.

Jos perheeseen on hankittu kodin ulkopuolelta palveluita, näistä palveluista on vähennyskelpoista vain perhehoidettavaan kohdistuva osuus. Esimerkiksi siivouspalvelujen hankinnasta on siten vähennyskelpoista hoidettaviin kohdistuva pääluvun mukaisesti jaettu osuus. Perhehoitaja ei ole oikeutettu kotitalousvähennykseen kotitalouspalvelujen hankinnan siitä osuudesta, joka perustuu perhehoitajan tulonhankintaan.

2.3.3.10 Lapselle tai nuorelle annetut käyttövarat

Perhehoitajan lapselle tai nuorelle lastensuojelulain nojalla antamat käyttövarat ovat vähennyskelpoisia kokonaisuudessaan. Käyttövarojen määränä voidaan vähentää lapselle tai nuorelle tosiasiassa maksettu summa.

2.3.3.11 Muut erityiset kustannukset 

Perhehoitajalle maksetaan perhehoitolain 17 §:n 3 ja 4 momentin mukaisesti korvaus sellaisista perhehoidossa olevan yksilöllisistä tarpeista johtuvista terapian ja terveydenhuollon sekä alle 21-vuotiaan lapsen tai nuoren opinnoista aiheutuvista erityisistä kustannuksista, joita muun lainsäädännön nojalla ei korvata.

Lisäksi voidaan korvata perhehoidossa olevan lomanvietosta johtuvat ja erityisten harrastusten tai harrastusvälineiden aiheuttamat ja muut jatkuvaluontoiset tai kertakaikkiset erityiset kustannukset.

Hyvinvointialue maksaa perhehoitajalle korvauksen edellä mainituista kuluista niin sanottuna erityisten kulujen korvauksena. Lain sanamuodon ja perhehoidon toiminnan luonteen mukaisesti vain perhehoidettavaan kohdistuvat kulut ovat perhehoitolain mukaisesti korvattavia kuluja ja siten verotuksessa vähennyskelpoisia tulonhankkimiseen liittyviä kuluja.

Suuremmissa hankinnoissa, kuten perhehoidettavan mopo-, tietokone- tai puhelinhankinta, on yleistä, että hankinnan rahoittavat osaksi perhehoidossa olevan henkilön sukulaiset, osaksi perhehoidettava itse esimerkiksi kesätyötuloilla ja osaksi hyvinvointialue. Tällaisesta hankinnasta perhehoitajalle on vähennyskelpoista se määrä, joka vastaa hyvinvointialueen perhehoitajalle maksamaa osuutta sekä mahdollinen perhehoitajan kustannukseksi jäänyt osuus.

2.3.4 Perhehoitajan muut kuin hoidettavasta johtuvat tulonhankkimiskulut ja muut kulut

Hyvinvointialueen maksama kustannusten korvaus on tarkoitettu kattamaan hoidosta ja hoidettavasta aiheutuvia kuluja. Perhehoitajan toimen hoitamisesta johtuvat muut kulut voidaan vähentää erikseen, vaikka hoidettavien kustannukset vähennettäisiin hyvinvointialueen maksaman kulukorvauksen suuruisena.

Perhehoitolain 15 §:n mukaan perhehoidon järjestämisestä vastaava hyvinvointialue vastaa toimeksiantosopimukseen kirjattavalla tavalla perhehoitajalle annettavasta tarpeellisesta valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta sekä perhehoitajaksi aikovalle henkilölle annettavasta ennakkovalmennuksesta.

Perhehoitajan itsensä maksamat, perhehoitajan työssä tarvittavasta ammattitaitoa ylläpitävästä tai täydentävästä koulutuksesta aiheutuneet menot matkakuluineen ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja.  Lisäksi perhehoitoon liittyvien yhdistysten jäsenmaksut ovat perhehoitajalle vähennyskelpoisia.

Perhehoitajan toimialaa tai ammattia käsittelevien kirjojen ja ammattilehtien hankintakustannukset ovat vähennyskelpoisia. Edellytyksenä on, että tällaisen ammattikirjallisuuden hankkiminen on tarpeellista työn edellyttämän ammatillisen pätevyyden tai ammattitaidon ylläpitämiseksi. Sen sijaan luonteeltaan yleissivistävät teokset, kuten esimerkiksi vieraiden kielten sanakirjat, eivät yleensä ole vähennyskelpoista ammattikirjallisuutta, vaikka niitä lukisivat myös perhehoitoon sijoitetut henkilöt. Niistä aiheutuvia kustannuksia pidetään verovelvollisen vähennyskelvottomina elantomenoina.

Jos perhehoitaja tekee kotonaan perhehoitoon liittyviä muistiinpano- ja raportointitöitä, hän voi vähentää työhuonevähennyksen Verohallinnon verotuksen toimittamista varten antaman yhtenäistämisohjeen mukaisesti. Sen sijaan perhehoidettavan asumisen perusteella työhuonevähennystä ei voida vähentää.  

Hyvinvointialueelle tehtävien raporttien ja muiden perhehoitoon liittyvien kirjallisten töiden hoitamiseksi hankitun tietokoneen hankintameno sekä tietoliikenneyhteyden kustannukset ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimiskäyttöä vastaavalta osalta. Samoin perhehoitoon liittyvä osa hoitajan puhelinkuluista.

Kun perhehoitaja vaatii kaikkia tulonhankkimisesta aiheutuneita menoja vähennettäväksi todellisten kulujen mukaan, sisältyvät niihin sekä hoidettavasta aiheutuvat kulut että toimen hoitamisesta johtuvat kulut.

Perhehoitoon liittyviä matkoja ovat myös esimerkiksi matkat perhehoidettavan henkilön kotiin silloin kun hoito tapahtuu siellä ja perhehoitajan sijaisen matkat perhehoitajan kotiin sijaistamisen aikana. Nämä matkat ovat asunnon ja työpaikan välisiä matkoja ja vähennys niiden perusteella myönnetään halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna ja vähennykseen liittyy omavastuu.

Perhehoitaja kuuluu Julkisten alojen eläkelain (81/2016) mukaisen eläketurvan piiriin. Hyvinvointialue pidättää perhehoitajalle maksamastaan työkorvauksesta työntekijän eläkemaksun. Tämä eläkemaksu on perhehoitajan ansiotulosta vähennyskelpoinen meno.

3 Perhehoitaja elinkeinonharjoittajana

3.1 Toimeksiantosuhteinen yrittäjä

Perhehoitaja voi toimia myös toiminimellä elinkeinonharjoittajana. Tällöinkin hän on hyvinvointialueen kanssa toimeksiantosuhteessa. Perhehoitolain mukaan toimeksiantosopimuksen tekevät hyvinvointialue ja perhehoitaja (luonnollinen henkilö). Toimeksiantosopimuksessa sovitaan hoitopalkkion ja kustannusten korvauksen maksamisesta elinkeinonharjoittajalle.

3.2 Verotus perustuu kirjanpitoon

Elinkeinotoiminta voi olla liike- tai ammattitoimintaa. Perhehoitajan elinkeinotoiminta on pääsääntöisesti ammattitoimintaa. Elinkeinonharjoittajan on pidettävä toiminnastaan tositteisiin perustuvaa kirjanpitoa tilikausittain.  Elinkeinotoiminnan verotus perustuu kirjanpitoon.

Tilikauden tositteet, liiketapahtumia koskeva kirjeenvaihto sekä muu mahdollinen liiketapahtumia varmentava kirjanpitoaineisto on säilytettävä vähintään 6 vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Tilinpäätös, toimintakertomus, kirjanpidot, tililuettelo sekä luettelo kirjanpidoista ja aineistoista on säilytettävä vähintään 10 vuotta tilikauden päättymisestä (kirjanpitolaki 2 luku 10 §).

Elinkeinotoiminta on pidettävä erillään yksityistaloudesta ja siksi kirjanpitoon merkitään vain ne tapahtumat, jotka liittyvät elinkeinotoimintaan. Jos kirjanpitoon on viety elantomenoja, on ne tuloutettava elinkeinotoiminnan veroilmoituksella pois elinkeinotoiminnan kuluista.

3.3 Ennakkoperintärekisteröinti

Perhehoitajan palkkio on luonteeltaan työkorvausta, joten ennakkoperintärekisteriin kuuluvan perhehoitajan palkkiosta ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, mutta siitä pidätetään eläkemaksu. Ennakkoperintärekisteriin hakeutuminen ei ole pakollista. Jos suorituksen saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, korvauksen maksaja toimittaa suorituksesta ennakonpidätyksen ja pidättää eläkemaksun.

3.4 Elinkeinotoiminnan verotettava tulo

3.4.1 Yleistä

Yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan verotettava tulo lasketaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) säännösten mukaan vähentämällä veronalaisesta tulosta sen hankkimisesta aiheutuneet kulut. Saatu tulos jaetaan verotettavaksi yrittäjän ansio- ja pääomatulona. Toiminnasta annetaan elinkeinotoiminnan veroilmoitus.

3.4.2 Hoitopalkkio ja kulukorvaukset ilmoitetaan liikevaihdossa

Elinkeinonharjoittaja ilmoittaa hyvinvointialueen hänelle maksaman hoitopalkkion ja kaikki kulukorvaukset liikevaihtonaan. Jos hyvinvointialueen ilmoittama hoitopalkkio ja kulukorvaukset sisältyvät perhehoitajan esitäytetyn veroilmoituslomakkeen kohtaan Palkat ja luontoisedut, tulee ne poistaa sieltä ja ilmoittaa elinkeinotoiminnan tulona.

3.4.3 Elinkeinotoiminnan kulut

Kirjanpidon mukaiset perhehoitoon liittyvät todelliset kulut ilmoitetaan elinkeinotoiminnan kuluina. Elinkeinonharjoittajana toimiva perhehoitaja ei voi vähentää kuluna hyvinvointialueen maksamaa kulukorvausta sellaisenaan vaan kulut vähennetään aina todellisina kuluina samalla periaatteella kuin tämän ohjeen luvuissa 2.3.3. ja 2.3.4. on kerrottu perhehoitajan tulonhankkimiskulujen vähentämisoikeudesta. Vähennyskelpoisia kuluja ovat siten perhehoidettavaan kohdistuvat todelliset kulut ja lisäksi muut elinkeinotoiminnan harjoittamiseen liittyvät kulut, esimerkiksi kirjanpitokulut.

3.4.4 Kuljetuskustannukset

3.4.4.1 Matkakustannusten korvaus

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen verovapaita matkakustannusten korvauksia. Sen sijaan perhehoitajan toimeen liittyvistä matkoista aiheutuneet todelliset autokulut ovat tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina menoina vähennyskelpoisia elinkeinonharjoittajan verotuksessa. Verohallinnon ohjeessa Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen on käsitelty tarkemmin matkakulujen vähentämistä.

Elinkeinonharjoittajana toimivan perhehoitajan ajoneuvokulujen vähennysoikeus määräytyy sen mukaan, ajetaanko perheen autolla enemmän yksityisajoja vai perhehoitoon liittyviä ajoja. EVL 53 §:n mukaisesti ajoneuvo kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos sitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa.

Auton tai muun ajoneuvon kuuluminen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen ratkaistaan sillä ajettujen kilometrien perusteella. Jos kaikista ajetuista kilometreistä yli puolet on elinkeinotoimintaan liittyvää ajoa, auto kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Ajetuista kilometreistä on pidettävä ajopäiväkirjaa.

3.4.4.2 Yksityistalouteen kuuluva ajoneuvo

Jos perheen yksityiskäytössä olevaa, elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuulumatonta autoa käytetään perhehoitoon liittyviin matkoihin, on elinkeinonharjoittajana toimivalla perhehoitajalla oikeus vähentää verotuksessaan elinkeinotoimintaansa liittyvistä matkoista aiheutuneet kulut.

Kun elinkeinonharjoittajana toimiva perhehoitaja käyttää omaa autoaan perhehoitoon liittyviin matkoihin, voi auton käytöstä elinkeinotoiminnassa tehdä verotuksessa EVL 55 §:ssä säädetyn lisävähennyksen. Yrityksen kirjanpitoon kirjatut autokulut ja elinkeinotoiminnan veroilmoituksella tehtävä lisävähennys voivat yhteensä vastata enintään palkansaajien vuosittain vahvistettavan verovapaan kilometrikorvauksen mukaan laskettua enimmäismäärää.

Lisävähennys myönnetään, jos ajetut kokonaiskilometrit selvitetään ajopäiväkirjaan tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuen. Lisävähennystä ei myönnetä, jos autolla ajettujen kilometrien kokonaismäärää ei selvitetä. Näissä tilanteissa voidaan kuluna vähentää pääsääntöisesti vuosittain annettavan Verohallinnon matkakuluvähennyksen määrästä antaman päätöksen mukainen kilometrikohtainen euromäärä, mutta verovuosina 2022 ja 2023 poikkeuksellisesti tuloverolain 93 §:n 2 momenttiin tehdyn väliaikaisen muutoksen mukainen määrä.

3.4.4.3 Elinkeinotoiminnan käytössä oleva ajoneuvo

Silloin kun perhehoitajan ajoneuvolla ajetaan pääasiallisesti elinkeinotoiminnan ajoa, vähennetään matkakulut todellisten kirjanpitoon kirjattujen kulujen perusteella. Yksityisajoista aiheutuvat kulut oikaistaan pois elinkeinotoiminnan kuluista todellisten kulujen perusteella lasketun km-kohtaisen arvon mukaan ja ne ilmoitetaan elinkeinotoiminnan veroilmoituksella tuloutuksena yksityiskäytöstä.  

Jos todellisia kuluja ei ole merkitty kirjanpitoon eikä verovelvollinen esitä luotettavaa laskelmaa syntyneistä kuluista, voidaan kuluna vähentää pääsääntöisesti Verohallinnon matkakuluvähennyksen määrästä antaman päätöksen mukainen määrä, mutta verovuosina 2022 ja 2023 poikkeuksellisesti tuloverolain 93 §:n 2 momenttiin tehdyn väliaikaisen muutoksen mukainen määrä. Edellytyksenä kulujen vähentämiselle on, että ajojen määrä on selvitetty ja että kustannuksia on syntynyt.

3.4.5 Yritystoiminnan tukien vaikutus perhehoitajan elinkeinotoiminnan verotettavaan tuloon

Toiminnan aloittamisen yhteydessä voi perhehoitajayrittäjän olla mahdollista hakea ja saada TE-keskuksen Starttirahaa ja investointitukea. Starttiraha on saajalleen veronalaista tuloa, jonka maksaja ilmoittaa saajan henkilökohtaisena tulona. Starttirahaa ei tule lisätä perhehoitajan liikevaihtoon tai muuksi tuloksi.

Investointituki liittyy aina elinkeinotoiminnassa tehtyyn hankintaan. Se tulee käsitellä kirjanpidossa investoinnin hankintamenon oikaisuna tai liiketoiminnan muuna tuottona, jolloin se tulee huomioiduksi elinkeinotoiminnan verotettavan tulon laskennassa.

4 Perhehoitajan palkkion ja korvausten ennakkoperintä

Perhehoitajan veronalainen työkorvaus koostuu palkkiosta, kulukorvauksista ja erityisten kustannusten korvauksista, joiden yhteismäärästä toimitetaan ennakonpidätys, ellei perhehoitajaa ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Perhehoitajan tulee hakea työkorvaukselle erillinen perhehoitajan verokortti. Hyvinvointialue toimittaa ennakonpidätyksen hoitopalkkion ja kustannusten korvausten yhteismäärästä verokortin perusteella. Sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun sisältävä sairausvakuutusmaksu on laskettu mukaan verokortin pidätysprosenttiin.

Perhehoitajan kulukorvauksen määrä vähennetään tulonhankkimiskuluna veroprosenttia laskettaessa. Lisäksi vähennyksenä otetaan huomioon korvauksesta pidätettävä eläkemaksu.

Perhehoitajan saamaan työkorvaukseen liittyvät matkakustannusten korvaukset on ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta annetussa Verohallinnon päätöksessä vapautettu ennakonpidätyksestä. Luonnolliselle henkilölle voidaan siten maksaa matkakustannusten korvaukset ennakonpidätystä toimittamatta, vaikka työkorvauksesta toimitetaan ennakonpidätys. Tämä edellyttää, että korvausten perusteet ja määrät ovat sen mukaisia kuin Verohallinnon vuosittain antamassa päätöksessä verovapaista matkakustannusten korvauksista on määrätty.

Jos perhehoitaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, määrätään perhehoitajalle ennakkovero hoitopalkkion ja maksettavien kulukorvausten yhteismäärästä. Vähennykset huomioidaan samoin kuin verokortin pidätysprosentin laskennassa.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä            

johtava veroasiantuntija Pirjo Mäkynen