Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Perheoikeus ja verotus

---

Varainsiirtoveroprosentit muuttuvat 1.1.2024. Uusia veroprosentteja sovelletaan 12.10.2023 tai sen jälkeen tehtyihin luovutuksiin. Kiinteistöistä maksetaan varainsiirtoveroa 3 prosenttia ja arvopapereista, kuten asunto-osakkeista tai liikeosakkeista 1,5 prosenttia. Ohje on tältä ja eräiltä muilta osin päivitettävänä.

Ohjeeseen on koottu keskeisimmät osakeyhtiön sukupolvenvaihdostilanteet tulo-, perintö- ja lahja-, varainsiirto- sekä arvonlisäverotuksen kannalta.

Tämä ohje korvaa 1.9.2017 annetun samannimisen ohjeen (A56/200/2017). Ohjetta on päivitetty ottamaan huomioon uusi oikeuskäytäntö sekä osakeyhtiöiden tulolähdejakoa koskevat lainsäädäntömuutokset.  Lisäksi eräisiin muihin kohtiin on tehty tarkennuksia. Olennaisimmat muut tarkennukset koskevat osinko-oikeuden pidätyksen varainsiirtoverotusta. Ohjeen rakennetta on muutettu siten, että aiemmin luvussa 3 käsitelty osakkeiden vastikkeeton luovutus käsitellään nyt luvussa 2 yhdessä lahjanluonteisen luovutuksen kanssa. Aiemmin luvussa 2.6 käsitellyt sukupolvenvaihdoshuojennuksen erityistilanteet ovat nyt luvussa 3, jonka otsikko on Välilliset omistusrakenteet ja sukupolvenvaihdoshuojennus.

Lyhenteitä ja käsitteitä 

AKYL Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä 29.4.1988/389

ArvL Laki varojen arvostami­sesta vero­tuksessa 22.12.2005/1142

AVL Arvonlisäve­rolaki 30.12.1993/1501

EVL Laki elinkei­notulon verottamisesta 24.6.1968/360

OYL Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624

PerVL Perintö- ja lahjaverolaki 12.7.1940/378

TVL Tuloverolaki 30.12.1992/1535

VML Laki verotusmenettelystä 18.12.1995/1558

VSVL Varainsiirtoverolaki 29.11.1996/931

VvMA Valtiovarainministeriön asetus

Henkilöyhtiö Avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö

Huojennettu lahjavero Lahjavero, joka maksuunpannaan PerVL 55 §:n huojennuksen jälkeen

Käypä arvo Todennäköinen luovutushinta riippumattomien osapuolten välillä

Lahjanluonteinen kauppa Kauppa on lahjanluonteinen, jos kauppahinta tai muu vastike on enintään ¾ käyvästä hinnasta (PerVL 18 § 3 momentti)

Normaali lahjavero Lahjan saajalle ennen PerVL 55 §:n huojennusta määrätty lahjavero

Spv-arvo Omaisuuden arvo PerVL 55 §:ssä tarkoitetulla tavalla huojennetusti arvostettuna, sukupolvenvaihdosarvo

Vertailuarvo ArvL 4 ja 5 §:n mukaan laskettu arvo

Yksityisliike Elinkeinonharjoittajan tai yrittäjäpuolisoiden elinkeinotoiminta

1 Johdanto

1.1 Yleistä sukupolvenvaihdoksesta verotuksessa

Sukupolvenvaihdoksessa yritystoiminta siirretään jatkavalle lapselle tai muulle henkilölle. Sukupolvenvaihdos on jokaisessa yrityksessä yksilöllinen tapahtuma, jonka verotuskysymykset voivat koskea tuloverotusta, perintö- ja lahjavero­tusta, varainsiirtoverotusta sekä arvonlisäverotusta. Veroseuraamukset voivat kohdistua yrityk­sestä luopuvan ja luovutuksensaajan lisäksi myös luovutuksen kohteena olevaan yhtiöön.

Sukupolvenvaihdos voidaan yrittäjän elinaikana toteuttaa usealla eri tavalla, ja valittu toteuttamistapa voi vaikuttaa merkittävästikin sukupolvenvaihdoksesta aiheutuviin veroseuraamuksiin. Tuloverolaissa (TVL) sekä perintö- ja lahjaverolaissa (PerVL) on omat sukupolvenvaihdoksia koskevat huojennussäännökset, kun taas varainsiirtoverolaissa (VSVL) sekä arvonlisäverolaissa (AVL) nimenomaisesti sukupolvenvaihdoksiin liittyviä säännöksiä ei ole.

1.2 Ohjeen sisältö ja muut sukupolvenvaihdosta koskevat Verohallinnon ohjeet

Tässä ohjeessa käsitellään osakeyhtiömuotoisesta yritystoiminnasta luopuvan, yritystoiminnan jatkajan sekä yhtiön mahdollisia veroseuraamuksia yritysmuodoittain ja verolajikohtaisesti sen mukaan, miten sukupolvenvaihdos toteutetaan.

Tämän ohjeen lisäksi Verohallinto on antanut seuraavat yritysten sukupolvenvaihdoksia koskevat ohjeet:

• Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa
• Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa
• Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa

Viimeksi mainittu ohje koskee sukupolvenvaihdosta yrittäjän kuoleman jälkeen tapahtuvissa tilanteissa, joissa omaisuutta saadaan osittain perintönä ja sovellettavaksi tulevat perhevarallisuusoikeuden säännöt. Kaikki muut mainitut ohjeet koskevat luopujan elinaikana toteutettavia sukupolvenvaihdoksia.

Ohjeissa selvitetään tavanomaisten sukupolvenvaihdosten veroseuraamuksia eri verolajeissa. Ohjeissa ei käsitellä tyhjentävästi kaikkia erityistilanteita, joita sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen liittyy. Esimerkiksi kansainvälisiin sukupolvenvaihdostilanteisiin liittyviä kysymyksiä ei käsitellä laajasti.

Sukupolvenvaihdosta koskevissa ohjeissa ei myöskään käsitellä eri verolajien perusasioita, joita käsitellään erillisissä Verohallinnon ohjeissa. Näihin erillisiin ohjeisiin on lisätty viittauksia, ja niitä on hyvä käyttää tämän ohjeen rinnalla.

2 Osakeyhtiön osakkeiden luovutus

2.1 Yleistä

Osakkeet voidaan siirtää toiminnan jatkajalle kaupalla, vaihdolla, lahjanluonteisella kaupalla tai kokonaan lahjana.

Osakekaupassa yritystoiminnasta luopuva myy omistamansa osakeyhtiön osakkeet yritystoiminnan jatkajalle. Myyjän eli luovuttajan tuloverotuksessa osakekaupasta voi syntyä luovutusvoitto, joka on TVL 45 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa. TVL 48 §:ssä on sukupolvenvaihdoksia koskeva erityissäännös, jonka soveltuessa osakkeiden luovutusvoitto on verovapaa.

Osakekaupan sijaan yritystoiminnasta luopuva voi lahjoittaa osakkeet vastikkeetta yritystoiminnan jatkajalle. Osakkeiden luovutus on vastikkeeton, kun jatkaja ei suorita mitään vastiketta. Vastikkeeksi katsottavista suorituksista kerrotaan tarkemmin luvus-sa 2.4.2. Vastikkeettomassa lahjassa ei synny luopujalle luovutusvoittoa tai -tappiota.

Ostajalle eli luovutuksensaajalle käyvin arvoin tehty osakekauppa ei aiheuta välittömiä tuloveroseuraamuksia. Lahjassa ja lahjanluonteisesssa kaupassa ostajan tai saajan maksettavaksi voi tulla lahjaveroa. Kauppa on lahjanluonteinen, jos vastike on enintään ¾ osakkeiden käyvästä arvosta (PerVL 18.3 §). Myös perintö- ja lahjaverolaissa on sukupolvenvaihdosta koskeva erityissäännös (PerVL 55 §), jonka perusteella lahjaveroa voidaan sen edellytysten täyttyessä huojentaa.

Tuloverolain luovutusvoiton verovapaussäännöksen ja perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksen soveltamisedellytykset poikkeavat toisistaan, joten säännöksien soveltumista arvioidaan kummassakin verolajissa itsenäisesti. Siten esimerkiksi myyjän luovutusvoitto voi olla verovapaa, vaikka ostajan lahjaveroa ei voitaisikaan huojentaa.

Jos samaan sukupolvenvaihdokseen ajallisesti ja asiallisesti liittyvät luovutukset on tehty erillisissä luovutuksissa esimerkiksi lahjana ja kauppana, voidaan niiden veroseuraamukset arvioida kokonaisuutena käsitellen niitä yhtenä luovutuksena päätöksen KHO 2014:155 (Finlex) periaatteiden mukaisesti. Jos taas erillisinä luovutuksina luovutetaan toisiinsa liittymättömiä omaisuuseriä, tarkastellaan kunkin luovutuksen seuraamukset erikseen päätöksen KHO 2014:154 (Finlex) mukaisesti.

Seuraavassa käsitellään tarkemmin osakkeiden luovutuksen veroseuraamuksia myyjän, ostajan ja yhtiön verotuksessa.

2.2 Luovutusvoitto osakkeiden myyjän verotuksessa

2.2.1 Luovutusvoiton laskeminen

TVL 46 §:n mukaan luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuu­den poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta aiheutuneiden menojen yhteis­määrä. Niin sanottua hankintameno-olettamaa koskevan lainkohdan mukaan luonnollisen henkilön saamasta luovutushinnasta vähenne­tään kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia luovutushinnasta tai 40 prosenttia luovutushinnasta, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajan omistuksessa vähintään 10 vuoden ajan. Hankintameno-olettamaa käytetään, jos todellinen hankintameno myyntikuluineen on pienempi kuin käytettävä hankintameno-olettama. Jos luovutettava omaisuus on saatu osituksessa, omistusaika ja han­kintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta (TVL 46 §:n 2 momentti).

TVL 47 §:ssä on tarkempia säännöksiä luovutusvoiton laskemisesta. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käy­tetty arvo. Jos lahjaan on sovellettu luvussa 2.5 käsiteltävää PerVL 55 §:n huojennusta, lahjana saadun osuuden hankintamenoksi katsotaan huojennetun lahjaveron perusteena käytetty spv-arvo. Lahjaksi saadun omaisuuden hankintameno lasketaan kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi. Hankintamenon määräytymistä näissä tilanteissa käsitellään tarkemmin luvussa 2.3.3.

Jos omaisuus on luovutettu käypää arvoa alempaan hintaan lahjanluonteisella kaupalla (PerVL 18 §:n 3 momentti), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteessa vastikkeelliseen ja vastik­keettomaan osaan (TVL 47 § 5 momentti). Luovutusta pidetään lahjanluonteisena, kun luovutushinta on enintään ¾ luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta. Lahjanluonteisissa luovutuksissa vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen koh­distuva osa omaisuuden hankintamenosta. Lahjaosuutta vastaava osa hankintamenosta jää tällai­sissa tilanteissa vähentämättä.

Lahjanluonteisissa luovutuksissa voidaan käyttää vaihtoehtoisesti hankintameno-olettamaa (20 prosenttia tai 40 prosenttia). Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä lasketaan luovutushinnasta. TVL 47 §:n 5 momentin mukaisen todellisen hankintamenon jako vastikkeettomaan ja vastikkeelliseen osaan ei vaikuta siten hankintameno-olettaman määrään.

2.2.2 Luovutustappio osakkeiden myyjän verotuksessa

Sukupolvenvaihdosluovutuksen yhteydessä osakkeiden luovutushinta saattaa olla pienempi kuin luovuttajan hankintameno. Tällöin luovuttajalle syntyy luovutustappio. Luovutustappion vähentämistä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.

Luovutustappiota ei aina synny, vaikka luovutushinta olisi alempi kuin hankintameno. Jos luovuttaja myy osakkeensa jatkajalle PerVL 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lahjanluon­teisella kaupalla (luovutushinta enintään ¾ omaisuuden käyvästä arvosta), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastik­keelliseen ja vastikkeettomaan osaan (TVL 47 §:n 5 momentti). Vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankin­tamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Luovutusvoittoa tai luovutustappiota las­kettaessa luovutushinnasta saa siten edellä mainitussa tilanteessa vähentää vain osan hankin­tamenosta, kuten edellä luvun 2.2.1 esimerkistä 1 ilmenee.

Luovutuksen alihintaisuudesta johtuneen tappion vähennyskelpoisuudesta silloin, kun luovutushinta ylittää ¾ omaisuuden käyvästä arvosta, ei ole nimenomaisia säännöksiä. Luovutuksen alihintaisuudesta johtunut keinotekoinen luovutustappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen. Päätöksessä KHO 2014:85 verovelvollinen oli myynyt lapsilleen pörssiosakkeita myyntipäivän mukaisia pörssikursseja alhaisemmalla hinnalla. Luovutustappiota ei hyväksytty vähennettäväksi siltä osin kuin tappio oli aiheutunut pörssikurssin alle jääneistä myyntihinnoista. Vastaavasti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä syntyvä luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen siltä osin kuin se johtuu käypää arvoa matalamman luovutushinnan käytöstä.

2.2.3 Luovutusvoiton verovuosi, kauppahinnan muutokset, luovutusvoittoveron määrä ja muut luovutusvoiton erityiskysymykset

Luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on ta­pahtunut (TVL 110 §:n 2 momentti). Luovutusvoiton verovuosi määräytyy siten pääsääntöisesti sitovan lopullisen kauppakirjan allekirjoi­tusajankohdan mukaan riippumatta kauppahinnan maksuvuodesta. Sopimuksenvaraisilla kaupan ehdoilla ei yleensä ole vaikutusta luovu­tusvuotta ratkaistaessa. Jos luovutuksen ehdoissa on osa kauppahinnasta sidottu myöhempiin tapahtumiin, voidaan myöhemmin selviävä kauppahinnan osa verottaa, kun sen määrä on selvillä. Luovutusvoitto on verotettavaa pääomatuloa ja siitä maksettavan veron määrä lasketaan kulloinkin voimassa olevien pääomatulon verotusta koskevien sääntöjen mukaan. Luovutusvoittoverotuksesta yleisemmin ohjeessa: Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja arvopaperiluovutusten osalta ohjeessa: Arvopaperien luovutusten verotus.

2.2.4 Verovapaa osakkeiden luovutus sukupolvenvaihdoksessa

2.2.4.1 Verovapauden edellytykset

Sukupolvenvaihdoksessa osakkeiden luovutuksesta syntynyt voitto on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan ehtojen täyttyessä verovapaata tuloa. Verovapauden edellytyksiä on kolme:

1. Verovelvollinen luovuttaa sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään kymmenen prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä.
2. Omaisuus on ollut yhteensä yli kymmenen vuotta luovuttajan tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.
3. Ostajana on luovuttajan lapsi tai muu rintaperillinen tai luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Nämä lähisukulaiset voivat olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa.

Jos yksikin edellä mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, on luovu­tusvoitto veronalaista tuloa.

Säännöksen soveltaminen ei edellytä verovelvollisen vaatimusta. Verohallinto soveltaa säännöstä viran puolesta, jos kaikki edellytykset täyttyvät.

Myyjän saama verovapaus vaikuttaa ostajan luovutusvoittoverotukseen, jos ostaja luovuttaa samaa omaisuutta eteenpäin alle viiden vuoden kuluttua siitä, kun hän sai omaisuuden.  Asiaa käsitellään ostajan verotusta koskevassa luvussa 2.3.2.

2.2.4.2 Luovutuksen kohteena olevat osakkeet

Osakeluovutuksen verovapaus edellyttää, että luovutuksen kohteena ovat osakkeet, jotka oikeuttavat kymmenen prosentin omistusosuuteen kyseisessä yhtiössä. Ratkaisevaa on osakkeiden tuottama oikeus yhtiön varallisuuteen. Luovutusvoiton verovapautta ei siten estä se, että luovutettavien osakkeiden tuottama äänioikeus on pienempi kuin kymmenen prosenttia. Osinko-oikeuden luovutuksessa ei ole kyse sellaisesta osakkeiden luovutuksesta, johon sukupolvenvaihdosluovutusten verovapaus soveltuu (KHO 1.3.2011 taltio 509).

Jokaisen yksittäisen luovutuksen on oltava suuruudeltaan vähintään kymmenen prosenttia. Jos osakkeita luovutetaan esimerkiksi kahdelle lapselle, on kummallekin luovutettava erikseen vähintään kymmenen prosentin omistusosuus. Esimerkiksi kahdelle lapselle kaupassa myyty kymmenen prosentin osakeluovutus ei täytä luovutusvoittoverovapauden edellytyksiä. Jos luovuttajina ovat molemmat vanhemmat, on kummankin vanhemman jokaisen erillisen luovutuksen oltava vähintään kymmenen prosenttia.

Perintö- ja lahjaverolain 15 ja 21 §:ien mukainen yhteislahja voidaan antaa myös lahjanluonteisen kaupan osana. Yhteislahja on kuitenkin vain lahjaverotusta koskeva yhteissaanto, jolla ei ole vaikutusta tuloverotukseen. Yhteislahjoja koskeva perintö- ja lahjaverolain mukainen verotus- ja oikeuskäytäntö ei vaikuta tuloverotuksen vähimmäisluovutuksen määrittelyyn. TVL 48 §:ssä on ohjeen kohdassa 2.2.4.4 kuvattu oma erillinen perintö- ja lahjaverotuksesta poikkeava yhteissaanto lähisukulaiselle ja hänen puolisolleen.

Luovutusvoittoverovapaus ei edellytä, että os­taja jatkaisi toiminnan harjoittamista tai, että myyjä lopettaisi sanotun toiminnan. Edellytyksenä ei ole (jäljempänä käsiteltävästä perintö- ja lahjaverotuksen huojennuksesta poiketen) myöskään se, että sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yhtiö harjoittaisi yritystoimintaa.

2.2.4.3 Luovutettavien osakkeiden omistusaika

Osakkeiden tuottaman omistusosuuden lisäksi luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on, että luovutettavat osakkeet ovat olleet yhteensä yli kymmenen vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut ne vastikkeettomasti. Lahjana tai perintönä saatujen osakkeiden omistusaikaan luetaan luovuttajan omistusajan lisäksi lahjanantajan tai pe­rinnönjättäjän omistusaika.

Kun omaisuus on saatu kaupalla, jonka vastike alittaa luovutetun omaisuuden käyvän arvon lahjaverotuksen synnyttävällä tavalla (lahjanluonteinen kauppa), kyse ei ole vastikkeettomasta saannosta. Siten luovutusvoittoverovapaus edellyttää kymmenen vuoden omaa omistusaikaa lahjanluonteisen kaupan tekohetkestä laskettuna.

Osituksessa saatujen osakkeiden omistusaikaan luetaan osituk­sessa osakkeet luovuttaneen henkilön omistusaika. Siltä osin kuin osituksessa tai perinnönjaossa lunastetaan vastikkeellisesti osa yrityksestä ositettavaan tai jaettavaan omaisuuteen kuulumattomin varoin, tämän osuuden hankinta-aika alkaa osituksen tai perinnönjaon tekemisestä. Ositus- ja perinnönjakotilanteista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa.

Samassa luovutuksessa saatetaan myydä sekä omistusaikavaatimuksen täyttäviä että täyttämättömiä osakkeita. Jos muut luovutusvoittoverovapauden edellytykset täyttyvät, omistusaikavaatimuksen täyttävien osakkeiden luovutus on verovapaa, jos nämä osakkeet muodostavat yksinään kymmenen prosentin omistusosuuden yhtiössä.

Osakeyhtiön perustajaosakkaan osakkeiden omistusaika katsotaan alkavan osakkeiden merkinnästä, joka tapahtuu osakeyhtiön perustamissopimuksen allekirjoituksella. Ostettujen osakkeiden omistusajan katsotaan yleensä alkavan sitovan kauppakirjan allekirjoitushetkestä. Jos osakas on merkinnyt osakkeita aiemman omistusosuutensa perusteella, lasketaan uusien osakkeiden omistusaika siitä, kun osakas on hankkinut alkuperäiset osakkeet, joihin osakemerkintä perustuu (KHO:2009:71).

Jos osakkeenomistaja on saanut osakkeet muutettaessa henkilöyhtiö (avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö) osa­keyhtiöksi, on osakkaan aiempaa yhtiöosuutta vastaavat osakkeet katsottu hankituksi silloin, kun osakas hankki osuutensa henkilöyhtiössä. Jos henkilöyhtiön osuus on saatu vaiheittain, muodostuu kussakin vaiheessa saadulle yhtiöosuuden osalle oma hankinta-aika. Aiemman yhtiöosuuden ylittävien osak­keiden hankinta-ajankohtana pidetään kuitenkin uusien osakkeiden merkitsemis- tai merkintäoikeuksien hankkimisajankohtaa. Kun yksityisliike, maatila tai verotus­yhtymä muutetaan osakeyhtiöksi, alkaa osakkeiden omistusaika osakeyhtiön perustamisajan­kohdasta. Toimintamuodon muutoksesta osakeyhtiöksi kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi.

2.2.4.4 Osapuolten välinen sukulaisuussuhde

Verovapaa sukupolvenvaihdos edellyttää tuloverotuksessa, että luovutuksensaaja on luovuttajan lapsi, lapsen rintaperillinen, luovuttajan sisar, veli, si­sarpuoli tai velipuoli. Edellä mainittu henkilö voi olla saajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Luettelo on tyhjentävä, joten verovapaussäännöstä ei sovelleta esimerkiksi veljen lapsille tapahtuvaan luovutukseen. Lapsella tarkoitetaan tässä yhteydessä myös puolison lasta sekä omaa tai puolison ottolasta ja kasvattilasta (TVL 8 §).

TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu lähisukulainen voi olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Puolisoilla tarkoitetaan myös avopuolisoita, jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai jos heillä on tai on ollut yhteinen lapsi (TVL 7 §).

Sanonta ”yhdessä puolisonsa kanssa” tarkoittaa, että omaisuus luovutetaan molemmille puolisoille samassa yhteydessä ja samoin ehdoin. Jos esimerkiksi isä lahjoittaa puolet osakkeista tyttärelle ja myy puolet osakkeista vävylle, tytär ja vävy eivät ole luovutuksensaajina samoin ehdoin. Luovutus vävylle ei ole verovapaa. Verovapautta ei estä se, että lapsi ja hänen puolisonsa saavat erisuuruiset osuudet omaisuudesta, jos he maksavat kauppahintaa saamansa osuuden suhteessa ja luovutuksen ehdot ovat molemmille muutenkin samat.

Kun luovutuksen kohteena on osakkeita, jotka antavat samanlaiset oikeudet yhtiössä ja luovutuksen ehdot (esimerkiksi vastikkeen määrä suhteessa osakkeiden arvoon) ovat samat, ei luovutuksen vähimmäisosuuden täyttämiseksi ole välttämätöntä saada samoissa suhteissa yhteisomistusta jokaiseen yksittäiseen osakkeeseen. Kumpikin puolisoista voi saada osakkeita kokonaan omistukseensa, kunhan osakkeita saadaan yhteensä laissa vaadittu vähimmäismäärä.

Koska TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan luovutuksensaajana on oltava lainkohdassa mainittu su­kulainen, ei verovapaussäännöstä sovelleta tilanteeseen, jossa luovutuksensaaja on yhtiö. Asiaan ei vaikuta se, omistaako ostajayhtiön mahdollisesti joku laissa tarkoitettu sukulainen (katso KHO 17.10.2014 taltio 3167).

2.3 Osakkeiden ostajan tai saajan tuloverotus

2.3.1 Osakkeiden hankintameno

Luovutuksensaajan verotuksessa osakkeiden hankintamenolla on merkitystä aikanaan luovutuksensaajan luovuttaessa osakkeita edelleen. Hankintamenoon vaikuttaa tällöin

• saatiinko osuus kaupalla, lahjanluontoisella kaupalla vai kokonaan lahjana,
• sovellettiinko saantoon huojennussäännöksiä (TVL 48 § tai PerVL 55 §), sekä
• saannosta osuuden luovuttamiseen kulunut aika.

Hankintamenon sijasta käytetään hankintameno-olettamaa samoin kuin luvussa 2.2.1 on kerrottu, jos se on verovelvolliselle edullisempi.

2.3.2 Kaupalla hankittujen osakkeiden hankintameno

Jos osakkeet on hankittu kaupalla, joka ei ole ollut lahjanluonteinen, ostajan hankintameno muodostuu hänen maksamastaan kauppahinnasta ja varainsiirtoverosta. Hankintamenoa voi kuitenkin alentaa luovutusvoiton verovapaus (TVL 48 §) myyjän verotuksessa, mitä käsiteltiin edellä luvussa 2.2.4.

Jos myyjän luovutusvoitto on ollut TVL 48 §:n sukupolvenvaihdosluovutusta koskevan säännöksen nojalla verovapaa, verovapaus vaikuttaa ostajan verotukseen, jos hän luovuttaa osakkeita edelleen ennen kuin hankinnasta on kulunut viisi vuotta. Ostajan luovutusvoittoa laskettaessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se määrä, joka olisi verotettu myyjän luovutusvoittona edellisessä kaupassa, jos kauppaan ei olisi sovellettu verovapaussäännöstä (TVL 48 § 5 momentti). Huojennuksen menettäminen ei vaikuta siten alkuperäisen huojennuksensaajan verotukseen, vaan se lisää jatkoluovuttajan luovutusvoiton määrää.

Viiden vuoden määräaika lasketaan pääsääntöisesti ostokauppakirjan tekemisestä myyntikauppakirjan tekemiseen. Jos ostaja tänä aikana luovuttaa osankin hankkimistaan osakkeista, myyjän saama verovapaus suurentaa tästä syntyvää luovutusvoittoa. Jos jatkoluovutus koskee vain osaa sukupol­venvaihdostarkoituksessa ostetuista osakkeista, edelleenluovuttajan hankintamenosta vähennetään luovutettua omaisuutta vastaava suhteellinen osuus myyjällä verottamatta jääneestä voitosta.

Jos jatkoluovutus on lahjanluonteinen (kauppahinta enintään ¾ käyvästä arvosta), se jaetaan verotuksessa vastikkeettomaan lahjaosaan ja vastikkeelliseen kauppaosaan kuten luvussa 2.2.1 on kerrottu (esimerkit 1 ja 2).  Silloin kauppaosuuden luovutusvoiton laskennassa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se suhteellinen osuus edellisen omistajan verovapaasta luovutusvoitosta, joka vastaa luovutuksen vastikkeellista osaa.

Jatkoluovutuksena pidetään myös luovutusta omalle tai lasten osakeyhtiölle esimerkiksi kaupalla (KHO 28.10.1991 taltio 3891) tai apporttina. Samoin luovutuksena pidetään yhtiön purkamista. Sen sijaan luovutuksena ei pidetä sellaisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) mukaisia yritysjärjestelyjä, joissa yhtiön ei katsota purkautuvan. Luovutusvoittoverotusta ei aiheudu esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiön sulautumiseen sovelletaan EVL 52 a §:ää. Myöskään osakkeiden lahjoittamiseen ei liity luovutusvoittoverotusta.

2.3.3 Lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saatujen osakkeiden hankintameno

Jos osakkeet on saatu lahjanluonteisella kaupalla (vastike enintään ¾ käyvästä arvosta), osakkeen hankintameno määritetään erikseen kauppaosuudelle ja lahja-osuudelle näiden osuuksien suhteessa. Jos vain osa saaduista osakkeista luovutetaan edelleen, jokaisen osakkeen hankintameno määritetään sekä kauppaosuuden että lahjaosuuden perusteella. Jos jatkoluovutuskin on lahjanluonteinen esimerkin 8 mukaisesti, katsotaan jälkimmäisen luovutuksen kauppaosuuden sisältävän edellisen saannon kauppa- ja lahjaosuutta niissä suhteissa, joissa edellinen lahjanluonteinen kauppa jakautui kauppa- ja lahjaosuuksiin.

Lahjanluonteisella kaupalla saatujen osakkeiden kauppaosuuden hankintameno määräytyy edellä luvussa 2.3.2 kuvatulla tavalla. Lahjaosuuden hankintameno sekä kokonaan lahjana saatujen osakkeiden hankintameno on pääsääntöisesti lahjaverotuksessa käytetty arvo. Saannosta jatkoluovutukseen kulunut aika sekä lahjaan sovellettu veronhuojennus (PerVL 55 §) vaikuttavat hankintamenoon kuitenkin seuraavasti:

Jos saaja luovuttaa lahjana saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta tai lahjanluonteisesta kaupasta on kulunut yksi vuosi, hankintamenona käytetään hankintamenoa, joka osakkeilla oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (TVL 47 §:n 1 momentti). Lahjaverotuksessa käytetyllä arvolla ei tällöin ole merkitystä. Myös tällaisessa tilanteessa luovutusvoittoa laskettaessa käytetään hankintamenon sijasta 20 prosentin hankintameno-olettamaa, jos se on verovelvolliselle edullisempaa.  Toimitettua lahjaverotusta oikaistaan verovelvollisen vaatimuksesta, kuten luvussa 2.4.3 tarkemmin kerrotaan.

Jos saaja luovuttaa lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saamansa osakkeet edelleen ennen kuin lahjaverotuksen toimittamisesta on kulunut viisi vuotta ja jos lahjaverotuksessa on sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennusta, huojennus voidaan edelleenluovutuksen johdosta menettää luvussa 2.5.7 tarkemmin kuvattavalla tavalla (PerVL 55 § 6 momentti). Huojennuksen menettämiseen johtaa kaikkien saatujen osakkeiden tai niiden pääosan luovutus. Tällaisessa tilanteessa vero lasketaan lahjana saadun omaisuuden lahjoitushetken käyvästä arvosta. Jos lahjaverotukseen tehdään tällainen oikaisu, käytetään oikaistua arvoa osakkeiden hankintamenona luovutusvoittoa laskettaessa. Koska viiden vuoden aika lasketaan lahjaverotuksen toimittamisesta, se päättyy yleensä myöhemmin kuin TVL 48 §:ään liittyvä seuranta-aika.

Lahjaverotuksessa sovellettu huojennus (PerVL 55 §) vaikuttaa hankintamenon määräytymiseen viiden vuoden määräajan jälkeenkin ja sellaisissakin luovutuksissa, joiden johdosta huojennusta ei menetetä. Jos huojennusta on sovellettu, lahjan hankintamenoksi katsotaan lahjan osuus huojennussäännöksen mukaisesti lasketusta niin sanotusta spv-arvosta (TVL 47 § 1 momentti).  Osittaishuojennuksen jälkeen lahjavero on tullut maksettavaksi mainituin tavoin lasketusta arvosta. Kokonaishuojennuksen jälkeen käytetään vastaavalla tavalla laskettua spv-arvoa, vaikka lahjaveroa ei ole tullut lainkaan maksettavaksi.

Kun luovutusvoittoa laskettaessa verrataan, onko näin muodostunut hankintameno vai hankintameno-olettama edullisempi, vertailu tehdään erikseen lahjaosuudelle ja erikseen vastikkeelliselle osalle.

2.4 Osakkeiden ostajan tai saajan lahjaverotus

2.4.1 Yleistä

Sukupolvenvaihdostilanteissa osakkeet myydään usein käypää arvoa alempaan hintaan tai lahjoitetaan jatkajalle. Tällöin luovutuksesta voi olla suoritettava myös lahjaveroa. Jos alihintaisen tai vastikkeettoman luovutuksen tarkoitus sen sijaan on esimerkiksi palkitseminen työsuhteessa tai se muutoin katsotaan vastikkeeksi jostakin, syntyy lahjan sijaan tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Ratkaisu lahjana ja tulona verottamisen välillä tehdään kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset KHO 2014:4, KHO 2014:5, KHO 2014:6 ja KHO 27.4.2018/2002. Tässä luvussa käsitellään lahjoitustarkoituksessa tehtyä alihintaista tai kokonaan vastikkeetonta osakkeiden luovutusta.

2.4.2 Lahjaveron alainen saanto

Jos osakeluovutus on vastikkeeton tai lahjanluonteinen eli kauppahinta on enintään ¾ osakkeiden käyvästä arvosta (PerVL 18 §:n 3 momentti), osakkeiden saajan on lähtökohtaisesti suoritettava lahjaveroa. Lahjaveroa voidaan kuitenkin huojentaa PerVL 55 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Saannon lahjanluonteisuus arvioidaan ja lahjavero määrätään osakkeiden käyvän arvon perusteella. Lahjan arvoksi katsotaan vastikkeettomasti saatujen osakkeiden käypä arvo tai lahjanluonteisella kaupalla ostettujen osakkeiden käyvän arvon ja kauppahinnan tai muun vastikkeen erotus. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa toisistaan riippumattomien osapuolien välillä. Osakkeiden käyvän arvon määrittämiseen sovelletaan Verohallinnon vuosittain päivitettävää ohjetta: Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa.

Osakkeista suoritettu vastike on tyypillisesti rahana maksettu kauppahinta. Kun vastike suoritetaan muuna omaisuutena, vastikkeen määräksi katsotaan vaihdossa annetun omaisuuden käypä arvo. Vastikkeena pidetään rahana tai muuna omaisuutena maksettavan kauppahinnan lisäksi muitakin ostajan aktiivista suoritusvelvollisuutta edellyttäviä velvoitteita. Vastiketta on siten esimerkiksi myyjän yritystoimintaan liittyvä velka, josta ostaja ottaa vastatakseen, tai luovuttajalle muuhun kuin luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen sovittavat oikeudet.

Osakkeiden luovuttajalle itselleen tai toiselle henkilölle voidaan sopia oikeuksia luovutettaviin osakkeisiin. Pidätettävä oikeus on tyypillisesti oikeus osakkeiden osinkotuottoon. Kun edellä mainittua ¾ -sääntöä sovelletaan sukupolvenvaihdosluovuksessa, luovuttajan pidättämää osinko-oikeutta ei pidetä luovutuksensaajan suorittamana vastikkeena.  Osinko-oikeuden pidätys otetaan kuitenkin huomioon määritettäessä lahjan käypää arvoa (katso seuraava luku). Jos osakkeiden luovuttaja tai muu oikeuden haltija myöhemmin luopuu pidätetystä oikeudesta ennen sen lakkaamista, katsotaan luopuminen erilliseksi luovutukseksi. Jos luopuminen tapahtuu vastikkeetta, kyseessä on erillinen lahja. Jos luopuminen tapahtuu vastiketta vastaan, kyseessä on tuloverotuksessa verotettava luovutus (KHO 2009:13).

Jos osakkeiden luovutus on lahjanluonteinen ja osapuolet ovat sopineet, että ostaja maksaa luovutuksesta vastiketta myyjän sijaan sisaruksilleen (niin sanotut sisarosuuskorvaukset), katsotaan ostajan suorittavan vastikkeen osakkeiden luovuttajalle ja vastikkeen katsotaan tulevan sisaruksille lahjana osakkeiden luovuttajalta. Tässä tilanteessa katsotaan siten osakkeiden luovuttajan antaneen omaisuutta lahjaksi luovutuksensaajalle osakkeiden käyvän ar­von ja vastikkeen välisen erotuksen mukaisen määrän ja sisaruksille heille maksetun vastikkeen määrän. Luovutusvoittoveron laskennassa sisarosuus on osakkeiden luovuttajalle suoritettavaa kauppahintaa, johon muiden edellytysten täyttyessä voi soveltua TVL 48 §:n sukulaisluovutusten luovutusvoittoverovapaus.

Jos lahjanluonteisessa luovutuksessa sovittu kauppahinta jää luovutuksensaajan velaksi eikä kauppahintavelasta ole sovittu maksettavaksi korkoa, ei velan korottomuudesta syntyvää laskennallista etua katsota veronalaiseksi lahjaksi. Lahjana ei pidetä myöskään kauppahintavelan alikorkoisuudesta saatua etua. Jos osakkeiden luovuttaja myöhemmin luopuu kauppahintasaatavastaan, katsotaan velallisena olevan luovutuksensaajan saaneen  luopujalta luopumisen kohteena olevan velan määrän suuruisen lahjan.

Jos osakkeiden luovutuksessa on muodollisesti sovittu vastikkeesta, mutta jo luovutushetkellä on todennäköistä, ettei kauppahintaa ole tosiasiassa tarkoitus suorittaa, osakkeiden luovutusta pidetään jo luovutushetkellä vastikkeettomana lahjana. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi kauppakirjassa sovitut maksuehdot sekä ostajan taloudelliset mahdollisuudet suoriutua maksueristä. 

Jos luopuvia osakkaita on useampia, katsotaan eri luovuttajilta saadut osakkeet toisistaan erilli­siksi saannoiksi (PerVL 20 §:n 3 momentti). Esimerkiksi molemmilta vanhemmilta saadut osakkeet muodostavat kaksi erillistä lahjaa. Vastaavasti jos osakkeet lahjoitetaan kah­delle tai useammalle henkilölle, katsotaan jokaisen lahjansaajan saanto yleensä erillisiksi lahjoiksi.

Kun luovuttaja tarkoittaa antaa luovutuksessa syntyvän lahjan yhteisesti kahdelle tai useammalle lahjansaajalle, lahjaverotus voidaan toimittaa yhteislahjan verotuksena. Yhteislahjassa voi siten olla useampia lahjansaajia, mutta vain yksi lahjanantaja. Yhteislahjana verottaminen edellyttää nimenomaan lahjoittajan tarkoitusta antaa lahja yhteislahjana ja sitä, että lahjaan ei määritellä lahjansaajille toisistaan poikkeavia omistusosuuksia tai muita oikeuksia tai velvollisuuksia. Yhteislahjasta määrätään yksi yhteisvastuullinen lahjavero kaikille yhteislahjansaajille. Aviopuolisoille vero lasketaan läheisempää sukua olevan aviopuolison vero­luokan mukaan (PerVL 15 §:n 1 momentti). Aviopuolisoiden saamaa yhteislahjaa koskevaa PerVL 15 §:n 1 momenttia sovelletaan lain sanamuodon mukaan vain aviopuolisoihin, joten säännös ei sovellu muihin TVL 7 §:n mukaisiin verotuksellisiin puolisoihin. Muille yhteislahjansaajille vero määrätään kaukaisinta sukua suhteessa lahjoittajaan olevan yhteislahjansaajan mukaan. Yhteislahjaa käsitellään tarkemmin Verohallinnon kannanotossa Yhteislahjana tai testamentilla yhteisesti saadun omaisuuden verottaminen.

Yhteislahjan soveltaminen edellä kuvatusti estyy esimerkiksi, jos lahjansaajille määritetään toisistaan poikkeavat omistusosuudet saatuun omaisuuteen. Siten esimerkiksi yhteislahjana ei pidetä järjestelyä, jossa puolisoille määritetään toisistaan poikkeavat omistusosuudet lahjanluonteisella kaupalla myytäviin osakkeisiin tavalla, joka ei estä tuloverolain 48 §:n luovutusvoittoverovapauden soveltamista myyjän luovutusvoittoon.

2.4.3 Vähennykset osakkeen käyvästä arvosta

Osakkeiden käypää arvoa määritettäessä osakkeiden arvosta vähennetään luovuttajan pidättämä tuotto-oikeuden arvo. Tyypillisesti tällainen sovittu oikeus on oikeus tuleviin vuotuisiin osingonjakoihin (osinko-oikeus). Osakkeen osinko-oikeuden vuotuisarvo lasketaan varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa koskevan ohjeen mukaisesti. Jos yhtiössä on tarkoitus käyttää muita varojenjakokeinoja tai tehdä muita pidätettyä oikeutta tarkemmin määrittäviä sopimuksia, tulee oikeuden tosiasiallinen sisältö selvittää yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen.

Osinko-oikeuden kokonaisarvo lasketaan pääomittamalla vuotuistuotto PerVL 10 §:n arvostamisperiaatteiden mukaan. Elinikäisen oikeudenpidätyksen osalta vuotuistuotto kerrotaan PerVL 10 §:n 2 momentin kertoimilla. Määrävuosiksi pidätetyn oikeu­den arvo määräytyy määrävuotisen edun voimassaoloajan, keskimääräisen vuotuisarvon ja kahdeksan pro­sentin pääomi­tuskoron perusteella (PerVL 10 §:n 3 momentti). Osakkeisiin pidätetty tuotto- tai muu oikeus otetaan lahjaverotuksessa huomioon vain, jos oikeu­den pidättämisestä on maininta kauppa- tai muussa luovutuskirjassa.

Jos lahjansaaja myy osakkeita alle vuoden kuluessa lahjan saantohetkestä, katsotaan osakkeiden hankintamenoksi luovutusvoittoa laskettaessa hankintameno, joka osakkeilla oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (TVL 47 § 1 momentti). Toimitettua lahjaverotusta voidaan silloin verovelvollisen vaatimuksesta oikaista vähentämällä lahjan arvosta myös luovutusvoitosta määrättävä tulovero (PerVL 21a §). Tuloveroa ei kuitenkaan saada vähentää enempää kuin määrä, joka olisi ollut suoritettava, jos kauppahinta olisi ollut yhtä suuri kuin omaisuudelle lahjave­rotuksessa vahvistettu käypä arvo. Jos lahjaveroa on huojennettu PerVL 55 §:n nojalla ja/tai veron maksuaikaa pidennetty 56 §:n nojalla, saattaa osakkeiden myynti johtaa huojennuksen tai mak­suaikaedun menetykseen. Menettämisen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin jäljempänä luvuissa 2.5.7 ja 2.5.8.

2.4.4 Lahjojen kumulointi ja luovutusten yhdistäminen

Vaiheittain toteutettavaan sukupolvenvaihdokseen ja sukupolvenvaihdoksen lisäksi jatkajalle annettavaan muuhun lahjaan sovelletaan lahjojen kumulointia koskevaa sääntelyä. PerVL 20 §:n 2 momentin mukaan viimeksi saadun lahjan arvoon lisätään lahja, joka on saatu samalta antajalta kolmen viimeisen vuoden aikana. Päivälleen kolme vuotta ai­emmin saatua lahjaa ei oteta lahjoja kumuloitaessa huomioon. Jos yritystoiminnan jatkaja saa lahjaksi esimerkiksi 25 prosenttia osakeyhtiön osakekannasta 1.1.2017, lisätään tämän lahjan arvoon lahjat, jotka lahjansaaja on saanut samalta lahjanantajalta 2.1.2014 tai myöhemmin.

Jos lahjaveroa määrättäessä verotettavan lahjan arvoon on li­sätty aiemmin saatuja lahjoja, vähennetään lahjojen yhteisarvosta määrättävästä verosta aiem­mista lahjoista suoritettu lahjavero (PerVL 20 §:n 2 momentti). Jos aiemmista lahjoista määrättyä veroa on huojennettu sukupolvenvaihdoksia koskevan PerVL 55 §:n nojalla, vähennetään lahjaveron määrä ennen huojennusta, vaikka osa verosta olisikin huojennuksen vuoksi jätetty maksuunpanematta.

Jos verotettavan lahjan ja siihen lisättävien viimeisen kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen arvo jää alle veroasteikon alarajan, lahjasta ei suoriteta lahjaveroa. Lahjojen yhteen laskemista on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Lahjojen kumulointi.

Samaan sukupolvenvaihdokseen ajallisesti ja asiallisesti liittyvät luovutukset ja niiden veroseuraamukset voidaan arvioida käsitellen niitä yhtenä luovutuksena, vaikka luovutukset olisi jaettu erillisiin luovutussopimuksiin. Päätöksessä KHO 2014:155 erillisiin luovutuskirjoihin jaetut tosiasiallisesti yhden ajallisen ja asiallisen sukupolvenvaihdosluovutuksen muodostavat luovutukset käsiteltiin yhtenä luovutuksena. Luovutuksen veroseuraamukset, kuten luovutuksen lahjanluonteisuus, arvioitiin verraten kokonaisluovutushintaa erillisillä luovutuskirjoilla luovutetun omaisuuden yhteisarvoon. Jos taas erillisinä luovutuksina luovutetaan toisiinsa liittymättömiä omaisuuseriä, tarkastellaan kunkin luovutuksen seuraamukset erikseen päätöksen KHO 2014:154 mukaisesti. Näin silloinkin, kun luovutukset tapahtuvat ajallisesti lähellä toisiaan. Siten esimerkiksi yrityksen osan ja kesämökin luovutuksen veroseuraamukset määritetään erikseen, vaikka luovutukset tapahtuisivat ajallisesti lähekkäin.

2.4.5 Lahjaveron veroluokka

Lahjavero lasketaan lahjansaajan veroluokan ja lahjan verotettavan määrän mukaan. Ensimmäi­seen veroluokkaan kuuluvat lahjanantajan aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa pol­vessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. Keskenään ylenevässä tai alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia. Ensimmäisen veroluokan mukaista veroa maksaa myös lahjanantajan avopuoliso, johon sovelletaan tuloverotuksessa puolisoita koskevia säännöksiä (TVL 7 §). Toiseen veroluokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat (PerVL 11 §). Jos lahjansaajana on osakeyhtiö, sen saama lahja verotetaan toisen veroluokan mukaan riippumatta lahjoittajan ja yhtiön omistajien sukulaissuhteista (KHO 2011:44).

2.5 Lahjaveron huojennus

2.5.1 Veronhuojennuksen edellytykset

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaan lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saaduista osak­keista maksettava lahjavero voidaan jättää panematta maksuun joko kokonaan tai osittain.

Osittaisen huojennuksen edellytyksenä on, että

1. veronalaiseen saantoon sisältyy yritys tai sen osa, ja
2. luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä, ja
3. yrityksestä maksettavan veron määrä on yli 850 euroa.

Täyden huojennuksen saaminen edellyttää, että

1. luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa, ja
2. luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa saamassaan yrityksessä, ja
3. luovutuksensaaja maksaa vastiketta yli 50 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta.

Osakkeita luovutettaessa ei suoraan luovuteta yritysomaisuutta, vaan välillistä omistusosuutta yritysomaisuuteen.

Verovelvollisen on esitettävä huojennusta koskeva pyyntö molemmissa tapauksissa Verohallinnolle ennen lahjaverotuksen toimittamista.

2.5.2 Luovutuksen kohteena yritysomaisuus 

2.5.2.1 Yritysomaisuuden perusmäärittely

Yrityksen käsitettä ei ole erikseen määritelty perintö- ja lahjaverolaissa. Perintö- ja lahjaverolain ja tuloverotuksen välillä ei myöskään ole suoraa viittausta toisiinsa.

Yleensä vakiintuneet elinkeinotoimintaa  harjoittavat osakeyhtiöt ovat selvästi laissa tarkoitettuja yrityksiä. Tulkinnallisia haasteita esiintyy lähinnä eräissä erityistilanteissa.  Näitä ovat välilliset omistusrakenteet, joita käsitellään ohjeen luvussa 3. Tulkintahaasteita voi joskus syntyä myös tavanomaisissa sukupolvenvaihdoksissa, joissa kohteena on toimintaa suoraan harjoittavan osakeyhtiön osakkeita, jos toiminta on luonteeltaan sellaista, että sitä voidaan harjoittaa joko elinkeinotoimintana tai passiivisempana sijoitustoimintana. Näitä tilanteita käsitellään tässä jaksossa.

Yrityksen käsitteen tulkintaan voitiin ennen verovuotta 2020 saada tukea tuloverotuksen tulolähdettä koskevista ratkaisuista. Kun lahjoituksen kohteena olevan yhtiön toiminta oli vakiintuneesti käsitelty EVL:n mukaisesti verotettavana elinkeinotoimintana, tätä pidettiin merkittävänä osoituksena yhtiön luonteesta huojennuksessa tarkoitettuna yrityksenä. Huojennuksen soveltumisen kannalta ratkaisevaa on silti aina ollut yhtiön todellinen toiminta (KHO 30.11.2009 taltio 3394).

Verovuodesta 2020  alkaen kaikki osakeyhtiön toiminta maatalouden tulolähdettä lukuun ottamatta verotetaan EVL:n mukaisesti (EVL 1 § 2 momentti) riippumatta siitä, onko kyse elinkeinotoiminnasta. Elinkeinotoiminnan käsitettä ei muutettu, vaan sillä tarkoitetaan jatkossakin liike- ja ammattitoimintaa (EVL 1 § 1 momentti). Yhteisömuodon perusteella elinkeinotoiminnan tulolähteessä verotetaan osakeyhtiön muutakin toimintaa kuin elinkeinotoimintaa.

Huojennuksen soveltamisalaa ei tässä yhteydessä miltään osin muutettu. Tämä todettiin nimenomaisesti lainvalmisteluaineistossa (Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 29/2018vp ja HE 257/2018vp). 

Liiketoiminta, jota aiemmassa oikeus- ja verotuskäytännössä on pidetty huojennuksessa tarkoitettuna yritystoimintana, on jatkossakin huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Vastaavasti aiemmin huojennuksen ulkopuolisena toimintana pidetyt toiminnat ovat jatkossakin huojennuksen ulkopuolella. Lakimuutoksen vuoksi ratkaisun tekemisessä ei voida jatkossa hyödyntää osakeyhtiön tuloverotuksen tulolähdejakoa. Siten jatkossa sitä, että osakeyhtiötä verotetaan EVL:n mukaan, ei voida pitää osoituksena yhtiön luonteesta huojennussäännöksessä tarkoitettuna yrityksenä. Tulolähdejakoa ja huojennuksen soveltamista koskevaa aiempaa oikeuskäytäntöä voidaan edelleen soveltaa huojennuksen soveltamisalan säilyessä entisellään.

Verovuodesta 2020 alkaen osakeyhtiöiden elinkeinotulolähteeseen sisältyy uusi muun omaisuuden omaisuuslaji (EVL 12 a §).  Se muodostuu tyypillisesti hyödykkeistä, jotka eivät palvele yhteisön harjoittamaa elinkeinotoimintaa, ja joiden ei tämän vuoksi tai muutoin voida katsoa kuuluvan elinkeinoverolain muihin omaisuuslajeihin. Tällaisia hyödykkeitä voivat olla esimerkiksi hyödykkeet, jotka ovat ennen verovuotta 2020 kuuluneet yhteisön henkilökohtaiseen tulolähteeseen, kuten luonnollisen henkilön omistaman, osakesijoituksia passiivisesti hallinnoivan holdingyhtiön osakeomistukset sekä sijoitustarkoituksessa hankitut kiinteistöt ja osakehuoneistot, jotka ovat ulkopuolisiin suuntautuvan vuokraustoiminnan käytössä.  Jos yhtiö omistaa pääasiassa vain tällaisia varoja, se voi viitata siihen, että kyse ei ole huojennussäännöksessä tarkoitetusta yrityksestä. Ratkaisu tehdään kuitenkin aina kokonaisarviointina yhtiön toiminnan perusteella. Luvussa 2.5.5 käsitellään niitä erityistilanteita, joissa osa yhtiön varoista voidaan rajata huojennuksen ulkopuolelle.

Tulolähdejaon muutosta ja muun omaisuuden omaisuuslajia käsitellään tuloverotuksen kannalta tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen.

Ohjeen seuraavissa kohdissa käsitellään tiettyjä yleisiä osakeyhtiössä harjoitettavia toimintoja, joiden osalta yritysomaisuusluonteen määrittely ajoittain muodostaa haasteita. Välillisiä omistusrakenteita käsitellään erikseen ohjeen luvussa 3.

2.5.2.2 Arvopaperikauppa

Arvioitaessa huojennuksen soveltumista arvopaperikauppaa harjoittaviin yhtiöihin ratkaisevaa on, voidaanko yhtiön arvopaperikauppaa pitää sisällöltään sellaisena, että se rinnastuu muuhun yritystoimintaan. Pelkkä passiivinen ja suhteellisen pienimuotoinen yhtiössä harjoitettu sijoitustoiminta ei ole huojennuksessa tarkoitettua yritysomaisuutta ja -toimintaa, kuten päätöksen KHO 30.11.2009 taltio 3394 perusteluista ilmenee.

Joskus arvopaperikauppa tosiasialliselta sisällöltään rinnastuu yritystoimintaan. Silloin sitä voidaan pitää huojennuksessa tarkoitettuna yritystoimintana päätöksen KHO 13.6.2002 taltio 1488 mukaisesti. Jos lahjansaaja ilmoittaa jatkavansa ja tosiasiallisesti jatkaa arvopaperikaupan muodostamaa yritystoimintaa yritysluonteisena, voidaan arvopaperikaupan muodostamaan yritykseen myöntää huojennus.

KHO 13.6.2002 taltio1488

Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan sen toimialana oli harjoittaa arvopaperikauppaa, kiinteistöjen ja rakennusten omistamista ja vuokrausta sekä rahoitus- ja leasingtoimintaa. Yhtiön 31.3.2000 päättyneen tilikauden liikevaihto oli ollut 268 083 879 markkaa ja tilinpäätöksen mukainen tulos 763 675 markkaa. Liikevaihto oli muodostunut pääasiallisesti yhtiön päivittäin käymästä arvopaperikaupasta. Taseen mukainen oma pääoma oli ollut noin 8,6 miljoonaa markkaa. Varoista merkittävimmät olivat olleet vaihto-omaisuudeksi kirjatut arvopaperit 27 062 992 markkaa, rakennukset 2 796 048 markkaa sekä sijoitusosakkeet ja -osuudet 1 451 495 markkaa. Yhtiön liiketoiminta oli ollut pääosaltaan arvopaperikauppaa, josta saadusta tulosta yhtiötä oli vuodesta 1981 lähtien verotettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti. Yhtiötä oli pidettävä perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna yrityksenä. Ennakkoratkaisu.

Se, muodostuuko yhtiön arvopaperikaupasta huojennuksessa tarkoitettu yritys vai pidetäänkö toimintaa huojennuksen piiriin kuulumattomana passiivisena sijoitustoimintana, ratkaistaan kokonaisarviona jatkettavan yritystoiminnan luonteesta. Huomioon otettavia seikkoja ovat liikevaihdon ja tehtyjen kauppojen määrä, sijoitusstrategia, sijoitustoiminnan aktiivisuus ja sijoitusten kiertonopeus, sijoituskohteiden riskialttius, taseen rakenne (kuten se, muodostuuko merkittävä osuus yhtiön varoista tosiasiallisesti varoista, joilla ei käydä aktiivisesti kauppaa, vaan jotka ovat pitkäaikaisia sijoitusluontoisia omaisuuseriä), palkatun henkilöstön määrä, toimintaan sidotun vieraan pääoman määrä suhteessa varoihin ja mahdolliset muut seikat, jotka osoittavat toiminnan tosiasiallista luonnetta joko aktiivisena yritystoimintana tai passiivisena sijoitustoimintana.

Sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaan vaatimukseen lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemukseen voidaan liittää oma selvitys yhtiön jatkettavan arvopaperikaupan laadusta ja luonteesta huomioon ottaen edellä selvitetyt kokonaisarvioon vaikuttavat tekijät sekä muut mahdolliset perusteet, jotka mahdollisesti osoittavat arvopaperikaupan luonnetta yritystoimintana.

2.5.2.3 Pääomansijoitustoimintaa harjoittava yhtiö

Jos yhtiö harjoittaa Verohallinnon ohjeessa Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus kuvattua, EVL 6 §:ssä tarkoitettua pääomansijoitustoimintaa, ja tätä toimintaa jatketaan, kyseessä voidaan katsoa olevan huojennuksessa tarkoitettu yritys. Sen sijaan passiivinen sijoitustoiminta ei muodosta huojennuksessa tarkoitettua yritystä.

Tällaista toimintaa harjoittavien yhtiöiden lahjoitusta koskeviin lahjaveroilmoitusten huojennusvaatimuksiin ja ennakkoratkaisuhakemuksiin voidaan liittää selvitystä siitä, millaista pääomansijoitustoimintaa yhtiössä on harjoitettu ja mitä toimintaa lahjansaaja jatkaa.

2.5.2.4 Kiinteistöliiketoiminta

Yhtiössä harjoitettu kiinteistöjen rakennustoiminta tai muu aktiivinen kiinteistökehitystoiminta voi olla huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Tällaista toimintaa harjoittavien yhtiöiden lahjoitusta koskeviin lahjaveroilmoitusten huojennusvaatimuksiin ja ennakkoratkaisuhakemuksiin voidaan liittää selvitystä siitä, millaista kiinteistöliiketoimintaa yhtiössä on harjoitettu ja mitä toimintaa lahjansaaja jatkaa sekä miten toiminta jakaantuu vuokraustoimintaan ja mahdolliseen muuhun kiinteistöliiketoimintaan.

Sen sijaan laajamittainenkaan kiinteistöjen tai osakehuoneistojen vuokraustoiminta ei ole huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Joissain tilanteissa osakeyhtiössä harjoitettu toiminta voi olla osa laajempaa yrityskokonaisuutta, jonka osana siihen voi soveltua sukupolvenvaihdoshuojennus. Näistä tilanteista kerrotaan tarkemmin ohjeen luvuissa 3.4 ja 3.5.

2.5.2.5 Maatilaosakeyhtiö

Sukupolvenvaihdoshuojennusta voidaan soveltaa myös sellaiseen osakeyhtiöön, jossa jatketaan maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista. Pelkkä metsätalouden harjoittaminen ei oikeuta huojennukseen suorassa metsänomistuksessa. Pelkkä metsätalous ei siten muodosta huojennuksessa tarkoitettavaa yritystä myöskään osakeyhtiön kautta toimittaessa, koska maatilojen osalta huojennuksen edellytys on maatalouden harjoittamisen jatkaminen.

Kun sukupolvenvaihdoksen kohteena on maataloutta harjoittava osakeyhtiö, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan lähtökohtaisesti yhtiön vertailuarvosta. Muutoinkin huojennuksen edellytykset ja muut huojennuksen soveltamiskysymykset ratkaistaan samoin kuin muuta yritystoimintaa harjoittavissa osakeyhtiöissä.

2.5.2.6 Monialaista toimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden luovutus

Tavanomaisesti lahjoitettavan yhtiön toiminta koostuu selvästä yhdestä yritystoiminnasta. Silloin huojennusvaatimukseen riittää selvitys siitä, että tätä yritystoimintaa jatketaan. Jos yhtiöllä kuitenkin on monenlaisia varoja ja yhtiössä harjoitetaan monenlaista toimintaa, on huojennusvaatimuksessa tarpeen selvittää, minkä toiminnan jatkamisen perusteella huojennusta on tarkoitus vaatia ja mitä toimintaa ei ole tarkoitus jatkaa. Välillisiä omistusrakenteita käsitellään ohjeen luvussa 3.

2.5.3 Yrityksen osan määrittely

PerVL 55 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan huojennuksen saaminen edellyttää, että luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa. Yrityksen osalla tarkoitetaan PerVL:n 57 §:n mukaan myös vähintään kym­menesosaa yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista. Yhtiön omistamia osakkeita ei oteta lukuun PerVL 57 §:n mukaista vähimmäisomistusosuutta määritettäessä. Päätöksen KHO 2018:53 mukaisesti arvioitaessa PerVL 57 §:ssä tarkoitetun yrityksen osan täyttymistä voidaan kaikkia yhtiön osakkeita pitää yhtäläisinä, vaikka yhtiön osakkeilla olisi toisistaan poikkeavia äänioikeuksia tai osakkeiden tuottama oikeus yhtiön varoihin ja niiden käypä arvo olisi erilainen. Äänivallan vaikutusta käsitellään luvussa 2.5.4.

Huojennuksen edellyttämän vähimmäisosuuden on täytyttävä jokaisessa erillisessä verotettavassa lahjassa. Yhteen ei voida laskea esimerkiksi eri lahjanantajien samassa yhteydessä antamia lahjoja (KHO 8.12.1993 taltio 4934 (Finlex), päätös koski laissa aikaisemmin ollutta 20 prosentin osuusvaatimusta). Vastaavasti saman lahjanantajan antamia useita lahjoja ei voida laskea yhteen vähimmäisosan saavuttamiseksi (KHO 1994-B-560, Finlex). Vähimmäisosan määrittelyyn ei vaikuta, vaikka lahjat edellä kuvatusti kumuloidaan huojennusta edeltävää lahjaveroa laskettaessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2013:11 (Finlex) mukaan kymmenen prosentin edellytys voi täyttyä myös yhteislahjassa. Tällaisessa tilanteessa määrätään vain yksi yhteisvastuullinen lahjavero, josta kaikki lahjansaajat vastaavat yhteisvastuullisesti. Yhteislahjan soveltaminen edellyttää, että lahjanantaja on tarkoittanut lahjan yhteislahjaksi eikä esimerkiksi määrittele eri lahjansaajille toisistaan poikkeavia omistusosuuksia lahjoitettavaan omaisuuteen.

Yhteislahjan soveltaminen ratkaistaan ennen huojennuksen soveltamisen ratkaisemista. Yhteislahjan osalta on kysymys siitä, onko lahjanantaja tarkoittanut antaa yhden yhteisen lahjan vai erillisiä lahjoja eri lahjansaajille.  Huojennuksessa taas on kysymys siitä, sisältääkö verotettava yhteis- tai erillislahja huojennukseen oikeuttavaa yritysomaisuutta ja jatketaanko saadulla omaisuudella huojennukseen oikeuttavaa yritystoimintaa. Yhteislahjaksi katsottavan lahjan huojennuksen edellytyksenä on, että kaikki yhteislahjansaajat yhdessä vaativat huojennuksen soveltamista ja jatkavat yritystoimintaa.

KHO:2013:11

A aikoi lahjoittaa kahdelle lapselleen yhteislahjana 10–19,2 prosenttia X Oy:n osakkeista. Aiottuun lahjoitukseen katsottiin sisältyvän perintö- ja lahjaverolain 57 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähintään yksi kymmenesosa yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista.

2.5.4 Yritystoiminnan jatkaminen

PerVL 55 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luovutuksensaajan tulee jatkaa lahjana saamillaan osakkeilla yritystoimintaa lahjana saa­dussa yrityksessä. Huojennus edellyttää sekä lahjoitusta edeltäneen toiminnan luonnetta yritystoimintana että jatkettavan toiminnan luonnetta yritystoimintana.

Huojennusta ei sovelleta, jos yhtiön toiminta ollaan muuttamassa muuksi kuin huojennussäännöksessä tarkoitetuksi yritystoiminnaksi. Huojennuksen edellytykset eivät täyty myöskään tapauksessa, jossa yhtiön yritystoiminta on aikaisemmin loppunut ja luovutuksensaaja aloittaa toiminnan uudelleen. Jos yritystoiminta on pakottavasta syystä keskeytynyt ennen luovutusta, ei keskeytyminen kuitenkaan estä huojennussäännöksen soveltamista. Pakottavana syynä voidaan pitää esimerkiksi yrittäjän työ­kyvyttömyyttä. Jos yritys­toiminta on ollut keskeytyneenä yli vuoden ajan ennen yritysvarallisuuden luovutusta, katsotaan yritystoiminta lähtökohtaisesti lopetetuksi.

Yritystoiminnan jatkuvuus ei edellytä, että yrityksen omistaja on itse henkilökohtaisesti harjoitta­nut yritystoimintaa ennen yrityksen luovutusta. Lahjoittajan ei siten esimerkiksi ole tarvinnut toimia yhtiön toimitusjohtajana, hallituksen jäsenenä tai muissa yhtiön johtotehtävissä.

Sen sijaan yritystoiminnan jatkaminen edellyttää luovutuksensaajan henkilökohtaista osallistumista yhtiön liiketoiminnan johtamiseen yrityksessä sekä omistajavallankäyttöä lahjana saadun osakeomistuksen perusteella. Luovutuksensaajan katsotaan ilman eri selvitystä jatkavan yritystoimin­taa huojennussäännöksessä tarkoitetulla tavalla, jos luovutuksensaaja työskentelee luovutuksen jälkeen yhtiön halli­tuksen varsinaisena jäsenenä tai toimitusjohtajana ja käyttää lahjana saatujen osakkeiden  äänivaltaa yhtiössä.

Jatkaminen voi tapauskohtaisesti täyttyä myös käyttämällä omistajavaltaa lahjana saaduilla osakkeilla ja toimimalla muussa kuin hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävässä jatkettavassa yrityksessä. Tämä ilmenee päätöksestä KHO 2014:92 (Finlex). Jos jatkaminen tapahtuu muussa kuin toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen roolissa, voidaan lahjaveroilmoituksen huojennusvaatimuksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa selvittää sellainen muu jatkajarooli, joka voidaan luonteeltaan rinnastaa hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävän kaltaiseen merkittävään rooliin jatkettavassa yritystoiminnassa. Hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävään rinnasteisena roolina yritystoiminnan jatkamisena ei kuitenkaan pidetä toimintaa osakeyhtiön hallintoneuvoston jäsenenä (KHO 2016:173, Finlex).

Luovutuksensaajan on jatkettava yritystoimintaa välittömästi luovutuksen jälkeen. Jatkuvuuden katsotaan toteutuvan myös tilanteissa, joissa yritystoiminnan jatkaminen viivästyy tilapäisen, esimerkiksi asevelvollisuuden suorittamiseen tai opiskeluun perustuvan esteen vuoksi. Näissä tapauksissa on lahjansaajan huojennuksen saamiseksi jatkettava yritystoimintaa heti esteen lakattua, kuitenkin viimeistään noin vuoden kuluttua lahjoituksesta.

Jos lahjana saatavien osakkeiden äänivalta jää aiemmalle omistajalle, jatkamisedellytys ei täyty. Huojennusta ei voida päätöksen KHO 2015:154 (Finlex) mukaisesti soveltaa, vaikka lahjansaaja toimisikin esimerkiksi yhtiön hallituksen jäsenenä. Kun lahjanantaja on pidättänyt itselleen osakkeiden äänioikeuden, ei lahjansaajan kuuluminen yhtiön hallitukseen tai muu työskentely yrityksen johtotehtävissä perustu lahjana saatuihin varoihin.

Päätöksessä KHO lausuu: Sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä on, että lahjansaaja jatkaa lahjana saaduilla varoilla yritystoimintaa näin saadussa yrityksessä. Jos lahjoitettaviin osakkeisiin liittyvä äänioikeus jää lahjanantajalle, lahjansaajan ei voida katsoa jatkavan yritystoimintaa lahjana saamillaan varoilla. Asian arvioinnissa ei ole tässä tilanteessa merkitystä sillä seikalla, että lahjansaaja kuuluu yhtiön hallitukseen ja työskentelee yhtiön palveluksessa.

Jos lahjansaaja kuitenkin saa lahjaksi PerVL 57 §:ssä tarkoitetun osuuden yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista ja niiden tuottaman äänivallan, huojennusta voidaan päätöksen KHO 2020:7 mukaisesti soveltaa riippumatta siitä, kuinka suuren osuuden yhtiön äänivallasta nämä osakkeet tuottavat. Päätös koski tilannetta, jossa lahjana saatiin 10 prosenttia yhtiön osakekannasta, mutta saadut osakkeet oikeuttivat vain 2,5 % prosenttiin äänistä. Lahjansaaja toimi yhtiön hallituksessa. KHO totesi, ettei yhtiön vähemmistöosakkaan asema ole osakeyhtiölain mukaan olennaisesti erilainen, olipa hänen äänivaltansa 2,5 tai 10 prosenttia. Lahjansaajan oli katsottava jatkavan yritystoimintaa huojennussäännöksen mukaisesti, kun osakkeisiin liittynyt 2,5 prosentin äänioikeus siirtyi hänelle ja kun hän toimi yhtiön hallituksen jäsenenä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2011:1 (Finlex) mukaisesti jatkamisedellytystä ei voi täyttää edunvalvojan toiminnan kautta. Yritystoiminnan jatkaminen on luonteeltaan henkilökohtaista eikä sitä voida harjoittaa esimerkiksi edunvalvojan toiminnalla yhtiön hallituksessa. Alaikäinen ei myöskään voi toimia yhtiön toimitusjohtajana.  PerVL 55 §:n soveltamisen edellytyksenä on, että osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan varoja lahjaksi saanut jatkaja on täysi-ikäinen ja ryhtyy jatkamaan henkilökohtaisesti yritystoimintaa viimeistään silloin, kun lahjaverotuspäätös tehdään.

2.5.5 Sukupolvenvaihdoshuojennuksessa käytettävän arvon (spv-arvon) määrittäminen

Osakkeen spv-arvo lasketaan siten, että osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia arvostamislain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä. Arvostamislain 4 ja 5 §:ssä säädetään osakeyhtiön osakkeen vertailuarvon laskemisesta, joten spv-arvo on yleensä 40 prosenttia osakkeen vertailuarvosta. Spv-arvon laskemisessa käytetään lähtökohtaisesti osakkeen vertailuarvoa sellaisenaan, jos yhtiön omaisuusmassassa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia eikä asiassa ole ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi.

Julkisesti noteeraamattoman osakkeen vertailuarvo lasketaan jakamalla yhtiön nettovarallisuus yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrällä (ArvL 5 §). Vertailuarvoa laskettaessa nettova­rallisuuteen luetaan yhtiön kaikkien tulolähteiden varat ja velat, jotka arvostetaan lähtökohtaisesti tuloverotuksessa poistamattomiin arvoihin tai vertailuarvoihin (tarkemmin ArvL 3-8 §). Varojen ja velkojen erotuksena saatua nettovarallisuutta korjataan mm. vähentämällä siitä tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko. Lisäksi otetaan huomioon ArvL 5 §:ssä mainitut muutokset yhtiön varallisuusasemassa. Osakkeen vertailuar­voa rajoittaa ns. leikkurisäännös, jonka mukaan verovuoden vertailuarvo saa olla enintään 50 prosenttia korkeampi kuin edellisen vuoden vertailuarvo. Leikkurisäännöstä sovellettaessa otetaan oikaisuerinä huomioon ArvL 5 §:n mukaisesti esimerkiksi yhtiöön tehdyt uudet pääomansijoitukset.

Osakkeen spv-arvon laskemisessa käytetään sitä vertailuarvoa, joka määritellään lahjoitushetkeen nähden viimeisimmän tilinpäätöksen tietojen perusteella. Vertailuarvoa korjataan vastaamaan verovelvollisuuden syntyhetken varallisuustilannetta, jos yhtiön omaisuusmassassa on viimeisimmän tilikauden päättymisen jälkeen tapahtunut olennaisia muutok­sia.

Joskus yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeilla voi olla toisistaan merkittävästi poikkeavat oikeudet yhtiön varoihin. Nämä erot otetaan huomioon osakkeiden arvostamisessa. Arvioitaessa PerVL 57 §:ssä tarkoitetun yrityksen osan täyttymistä näitä osakkeiden eroja ei huomioida. Erilaiset oikeudet yhtiön varoihin kuitenkin johtavat siihen, että osakkeiden lahjoituksissa saadaan erilaiset osuudet osakeyhtiön yritysvarallisuudesta. Silloin spv-arvon määrittämisessä otetaan huomioon se, millainen osuus yhtiön varoista osakkeiden mukana saadaan.

Julkisesti noteeratun osakkeen vertailuarvo on 70 prosenttia arvopaperin tilinpäätöspäivän mukaisesta päätöskurssista (ArvL 4 §). Julkisesti noteeratun osakkeen spv-arvona käytetään siten 28 prosenttia lahjoitushetken mukaisesta osakkeen pää­töskurssista (40 prosenttia 70 prosentista).

Huojennuksen perusteena käytetään yleensä osakkeen vertailuarvoa sellaisenaan, joten huojennus voi kohdistua myös sellaisiin sijoitusvaroihin, jotka eivät suoraan ole jatkettavassa yritystoiminnassa tarvittavaa yritysvarallisuutta. Tavanomaista yritystoimintaa harjoittavan yhtiön voittovaroilla hankitut sijoitusvarat kuuluvat yleensä huojennuksen piiriin, kun varsinaista yritystoimintaa jatketaan, sijoitusvarat säilyvät osana jatkettavaa yritystä eikä yritystoiminta esimerkiksi liikevaihdoltaan ole suhteessa sijoitusvaroihin vähäistä. Huojennuksen piiriin kuuluu myös sellainen arvopaperiomaisuus, joka muodostaa huojennuksessa tarkoitetun yrityksen, jonka toimintaa jatketaan.

Huojennuksen ulkopuolelle voidaan rajata yhtiön sijoitusvaroja erityistilanteissa. Tällaisia erityistilanteita voivat olla esimerkiksi se, että yhtiöön on siirretty sijoitusvaroja, tai että varsinaisen yritysvarallisuuden osuus yhtiön varoista ja yritystoiminnan osuus liikevaihdosta on vähäinen eikä sijoitusvaroja ole selvitetty yhtiön yritystoiminnan voittovaroilla hankituksi.

Poikkeustilanteissa myös yhtiön yritystoiminnan voittovaroilla hankitut sijoitusvarat voidaan rajata huojennuksen ulkopuolelle, jos niiden osuus yhtiön kokonaisvaroista on huomattavan suuri eikä niille ole yhtiön yritystoiminnassa tarvetta (KHO 2018:163). Silloin sijoitusvaroja ei voida pitää huojennuksessa tarkoitettuna yritysvarallisuutena. Huojennusta voidaan soveltaa yhtiön huomattaviinkin sijoitusvaroihin, jos sijoitusvaroja tarvitaan yritystoiminnan harjoittamisessa tai yritystoiminnan jatkumisen turvaamisessa.

Ratkaisuun vaikuttaa esimerkiksi sijoitusvarojen alkuperä ja määrä, harjoitetun yritystoiminnan luonne, kuten jatkajan ja luopujan työpanoksen merkitys ja pääoman tarve toiminnassa, sekä sijoitusvarojen tarve jatkettavan yritystoiminnan kehittämisessä, esimerkiksi investointien rahoittamisessa. Ratkaisut tehdään lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa annetun selvityksen pohjalta. Jos annettu selvitys varojen tulevasta käytöstä ei vastaa todellisuutta, ennakkoratkaisu ei siltä osin sido tai verotusta voidaan jälkikäteen oikaista verovelvollisen vahingoksi. 

2.5.6 Huojennuksen laskeminen

Lahjaverosta jätetään maksuunpanematta osa luovutuksensaajan pyynnöstä, jos osakkeista ei suoriteta vastiketta lainkaan tai vastike on enintään puolet osakkeiden käyvästä arvosta. Huojennuksen laskemiseksi lahjoitetuille tai lahjanluonteisella luovutuksella saa­duille osakkeille määritetään käyvän arvon lisäksi myös niin sanottu spv-arvo. Maksuunpanematta jätettävän lahjaveron määrä on käyvästä arvosta lasketun ve­ron ja spv-arvosta lasketun veron erotus tai käyvästä arvosta lasketun veron ja 850 euron erotus. Lahjasta jää siten makset­tavaksi osakkeiden spv-arvosta laskettavaa lahjaveroa vastaava määrä, kuitenkin aina vähin­tään 850 euroa. Jos vastiketta maksetaan esimerkiksi ¼ osakkeiden arvosta ja lahjan osuus on ¾, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan ¾ osakkeiden spv-arvosta.

Kun luovuttajalle sovitaan luovutettuihin osakkeisiin osinko-oi­keus, spv-arvosta vähennetään sama suhteellinen osa kuin osinko-oikeuden perusteella vähennetään osakkeiden käyvästä arvosta.  Jos esimerkiksi lahjoitettavien osakkeiden arvo on miljoona euroa, niihin pidätetään osinko-oikeus, jonka arvoksi katsotaan 250.000 euroa ja osakkeiden spv-arvo on 200.000 euroa, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan 150.000 euron lahjasta.

Jos jotakin osaa yhtiön varoista ei pidetä huojennettavana yritysvarallisuutena tai samassa lahjassa tai lahjanluonteisessa kaupassa annetaan yhtiön ohella muuta omaisuutta, lahja jaetaan huojenettavaan ja huojennuksen ulkopuoliseen osaan omaisuuden käypien arvojen suhteessa. Huojennuksen ulkopuoliseen omaisuuteen kohdistuvaa suhteellista osuutta huojennusta edeltävästä lahjaverosta ei huojenneta. Huojennus siis koskee vain huojennettavaan omaisuuteen kohdistuvaa suhteellista osaa lahjaverosta.

Jos esimerkiksi yhtiön arvosta puolet muodostuu muusta kuin huojennettavasta yritysvarallisuudesta, puolet käyvän arvon mukaisesta verosta kohdistetaan huojennuksen ulkopuolisiin varoihin. Toiseen puolikkaaseen lahjaverosta voidaan myöntää huojennus. Silloin maksuunpanematta jätettävä vero lasketaan seuraavasti. Ensin huojennuksen ulkopuoliset varat arvostetaan käypään arvoon. Nämä varat poistetaan yhtiön nettovarallisuudesta ja muu osa varoista arvostetaan spv-arvoon. Huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan näin saadusta huojennuksen ulkopuolisten varojen käyvän arvon ja huojennuksen piiriin kuuluvien varojen spv-arvon summasta. Veroa maksuunpannaan kuitenkin aina vähintään huojennuksen ulkopuolisten varojen suhteellinen osa huojennusta edeltävästä verosta lisättynä 850 eurolla.

Jos osakkeista maksetaan vastiketta yli 50 % niiden arvosta, mutta kaikkiin yhtiön varoihin ei voida soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta, maksuunpannaan pelkästään huojennuksen ulkopuolisia varoja vastaava suhteellinen osa huojennusta edeltävästä verosta.

2.5.7 Huojennuksen menettäminen

Huojennus menetetään, jos verovelvollinen luovuttaa pääosan osakkeista ennen kuin viisi vuotta on kulunut lahjaverotuksen toimittamispäivästä. Huojennuksen menettäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että maksuunpanematta jätetty veron osa pannaan maksuun. Huojennettua määrää korotetaan lisäksi 20 prosentilla (PerVL 55 §:n 6 momentti).

Pääosalla tarkoitetaan yli puolta osakkeiden määrästä. Jos osakkeet luovutetaan useassa erässä, maksuunpano toimitetaan silloin, kun erien yhteismäärä ylittää puolet osakkeista.

Lainsäätämisvaiheessa luovutuksen sisällöksi määriteltiin luovutukset yritystoiminnan supistamiseksi (HE 290/1978, asiakirjassa on vuosilukumerkintä 1977). Luovuttamisella tarkoitetaan vapaaehtoista luopumista yritysvarallisuudesta tai -toiminnasta. Siten pääosan luovuttamisella tarkoitetaan myös sen yritysvarallisuuden luovuttamista, jonka välilli­seen omistamiseen osakkeet oikeuttavat. Mer­kitystä ei ole sillä, missä muodossa yrityksen omistus siirretään. Luovutukseksi katsotaan siten muun muassa tässä ohjeessa mainitut toimenpiteet, jotka vaikuttavat yrityksen omistus­suhteisiin. Yritysjärjestelyiden vaikutusta huojennukseen käsitellään ohjeen luvussa 7.

Huojennusta ei panna maksuun, jos yritystoiminta joudutaan lopettamaan konkurssin, pakko­huutokaupan, pakkolunastuksen, sairauden, kuoleman, kannattamattomuuden tai muun niihin verrattavan pakottavan ja huojennusta vaadittaessa ennakoimattoman syyn vuoksi.

Huojennuksen lahjaverotuksessa saaneen on tehtävä luovutusta koskeva ilmoitus Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän luovuttaa omaisuuden eteenpäin.

2.5.8 Lahjaveron maksuajan pidentäminen

Ellei osakkeista määrättävää lahjaveroa jätetä kokonaan maksuunpanematta, voidaan maksuun pantavan osan maksuaikaa pidentää pääasiassa samoilla edellytyksillä kuin veron huojennuskin on myönnetty. PerVL 56 §:n mukaan maksuajan pidentäminen edellyttää:

1. veronalaiseen saantoon sisältyy yritys tai sen osa ja
2. luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä ja
3. yrityksestä tai sen osasta maksuun pantavan lahjaveron määrä on 1.700 euroa tai enemmän.

Lisäksi verovelvollisen tulee esittää maksuajan pidentämistä koskeva pyyntö Verohallinnolle ennen lahjaverotuksen toimittamista.

PerVL 56 §:n mukaista maksuajan pidennystä on mahdollista vaatia, vaikka ei vaatisi PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamista. Silloin lahjaverotuksessa käytetään käypää arvoa ja osakkeiden hankintameno muodostuu käyvästä arvosta, ei spv-arvosta.

Maksuajan pidennys toteutetaan siten, että maksuun pantava vero kannetaan yhtä suurina vuo­tuisina erinä enintään kymmenen vuoden aikana. Yksittäisen vuosierän määrä on vähintään 850 eu­roa. Kymmenen vuoden pidennyksen saa siten, jos maksuun pantava vero on vähintään 8.500 euroa.

Jos osa yhtiön varoista ei kuulu sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin, maksuajan pidennystä ei voida soveltaa siihen huojennusta edeltävän lahjaveron suhteelliseen osaan, joka vastaa huojennuksen ulkopuolisten varojen arvon suhteellista osaa yhtiön käyvästä arvosta.

Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa (PerVL 56 §). Veron maksuerien eräpäivistä säädetään valtionvarainministeriön asetuksessa veronkannosta 1010/2019 (Finlex).

Jos lahjaveron maksuaikaa on pidennetty ja lahjansaaja luovuttaa pääasiallisen osan lahjaksi saamistaan osakkeista ennen kuin kaikki erät on maksettu, on maksamatta olevat erät suoritettava seuraa­van kantoerän yhteydessä (PerVL 56 §:n 4 momentti). Maksuaikaedun menettämistä arvioidaan samoilla perusteilla kuin varsinaisen huojennuksenkin menettämistä (katso edellinen luku).

2.6 Osakkeiden myynti varainsiirtoverotuksessa

2.6.1 Yleistä

Varainsiirtoverolain (VSVL) mukaan arvopaperin luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava varainsiirtoveroa. Osake­yhtiön osake kuuluu varainsiirtoverolain tarkoittaman arvopaperikäsitteen piiriin.

Sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan liikeosakkeen luovutuksen varainsiirtovero on oma-aloitteisesti suoritettava kahden kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä. Saman ajan kuluessa on myös esitettävä varainsiirtoveroilmoitus Verohallinnolle. Varainsiirtoveron ilmoitus- ja maksumenettelystä arvopaperikaupoissa kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa.

Varainsiirtoveroa suoritetaan vain varainsiirtoverolain alaisen omaisuuden vastikkeellisista luo­vutuksista. Lahjanluonteisessa kaupassa varainsiirtoveroa suoritetaan kauppahinnan tai muun vastikkeen osoittamasta määrästä, mutta ei lahjaksi katsottavalta osalta. Jos esimerkiksi luovutettavien osakkeiden käypä arvo on 100.000 euroa ja osakkeista suoritetaan kauppahintaa 51.000 euroa, varainsiirtoveroa suoritetaan 51.000 euron kauppahinnasta.

Jos yhtiön luovutushinta on ehdollinen tai muutoin riippuvainen tulevaisuuden tapahtumista, veroa on suoritettava ensivaiheessa todennäköisestä luovutushinnasta. Jos osakkeiden kauppahinta suoritetaan rahan sijasta varainsiirtoverolain alaisella omai­suudella (vaihto), vero on suoritettava kummastakin luovutuksesta. Kauppahinnan maksamiseen rinnastetaan myyjän velasta vastattavaksi ottaminen tai myyjän velan suorittaminen. Varainsiirtoverotuksessa vastikkeeksi katsotaan myös suoritukset tai suoritusvelvoitteet, jotka ovat luovutussopimuksen ehtona, jos suoritus tulee luovuttajan hyväksi.

Varainsiirtoveron laskentaperusteita käsitellään Verohallinnon ohjeessa Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa.

Jos myyjälle sovitaan maksettavaksi osinkoa vielä omistusoikeuden siirtymisen jälkeen tehtävän osingonjakopäätöksen perusteella, myyjän saama osinko katsotaan varainsiirtoverotuksen vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaan osaksi osakkeiden kauppahintaa. Yleensä luovutussopimuksen ehdoissa tai muutoin on määritelty se määrä tai laskuperiaatteet osingolle, joka edelliselle omistajalle suoritetaan. Siltä osin kuin edelliselle omistajalle suoritettavan osingon tarkka määrä ei ole kauppaa tehtäessä tiedossa, se käsitellään lisäkauppahinnan tapaan. 

Sukupolvenvaihdostilanteissa sovittava osinko-oikeus edelliselle omistajalle voi joskus olla ehdoiltaan huomattavan erilainen kuin osinko-oikeuden pidätykset toisilleen vieraiden osapuolten kesken tehtävissä luovutuksissa. Kun osinko-oikeus on pidätetty luovuttajan eliniäksi tai pitkähköksi määräajaksi, ei osingon määrästä tai laskuperusteista yleensä voida tarkasti sopia. Tällainen osinko-oikeuden pidätys on  käytännössä mahdollinen vain toisilleen läheisten henkilöiden keskinäiseen luottamukseen perustuen. Näissä tilanteissa myös lahjaverotuksessa tehdään osinko-oikeuden perusteella  vähennys osakkeista muodostuvan lahjan arvosta ja tuloverotuksessa osingot verotetaan oikeuden pidättäneen henkilön osinkotulona. Tällaisessa luonnollisten henkilöiden välisessä sukupolvenvaihdosluovutuksessa osinko-oikeuden pidättäminen ei rinnastu luovutushintaan eikä sitä pidetä varainsiirtoverolaissa tarkoitettuna vastikkeena.

Joskus osinko-oikeuksien erottamista osakkeista käytetään osana monimutkaisempaa yrityksen omistusjärjestelyä. Osakkeita voi luovuttaa tai saada kirjanpitovelvollinen oikeushenkilö, jonka nettovarallisuuteen osakkeet kuuluvat ja jonka tuloja tai menoja osingot ovat. Osinko-oikeudesta sopiminen voi myös olla osa esimerkiksi yritysjärjestelyistä muodostuvia sarjaoikeustoimia ja oikeuksien sisällöistä saatetaan tehdä esimerkiksi osakassopimuksia. Silloin verotus toimitetaan tapauskohtaiset olosuhteet huomioiden. Verotuksen perusteeksi tulee tällöin selvittää järjestelyn yksilölliset ehdot eri osapuolten oikeuksista sekä osapuolten käsitys kokonaisuuden vaikutuksesta kaikissa veromuodoissa. Näissä tilanteissa osinko-oikeuksista tehtävät sopimukset eivät poikkea tavanomaisista osinko-oikeuksia koskevista sopimuksista samalla tavoin kuin luonnollisten henkilöiden välisissä sukupolvenvaihdoksissa, joten osinko-oikeuden pidätys tulkitaan pääsäännön mukaisesti osaksi varainsiirtoveron alaista kauppahintaa.

2.6.2 Verokanta

Muiden kuin asunto- ja kiinteistöyhtiöiden eli niin sanottujen liikeosakkeiden omistusoikeuden luovutuksesta suoritettavan varainsiirtoveron määrä on 1,6 % kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta.

Asunto-osakeyhtiön, keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön ja kiinteistöyhtiön osakkeiden omistusoikeuden luovutuksesta suoritettava varainsiirtovero on 2 % kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta (VSVL). Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tällaisia yhtiöitä voivat olla esimerkiksi kiinteistöjen hallintaa ja vuokrausta harjoittavat osakeyhtiöt (esimerkiksi kohdassa 2.5.2.4 tarkoitetut yhtiöt ja yhtiöt, joiden toiminta käsittää pääasiallisesti metsätilojen omistamista ja hallintaa tai maatalouden tuotantokäytössä olevien maa-alueiden vuokraamista). Varainsiirtoveron verokanta määritetään yhtiökohtaisesti. Siten esimerkiksi se, että yhtiö muodostaa ohjeen luvussa 3.4 tarkoitetun yrityskokonaisuuden jonkin toisen liiketoimintaa harjoittavan yhtiön kanssa, ei vaikuta osakkeiden luovutuksen verokantaan. Verokanta on sama 2 % myös esimerkiksi kohdassa 7.3 tarkoitetussa osakevaihdossa, jossa tällainen kiinteistöyhtiö luovutetaan osakevaihdossa toiseen yhtiöön.

Pelkästään se, että pääosa yhtiön omaisuudesta muodostuu kiinteästä omaisuudesta, ei kuitenkaan aina johda varainsiirtoverotuksessa 2 % verokantaan. Jos esimerkiksi liiketoimintaa harjoittava yhtiö toimii suoraan omistamissaan toimitiloissa, yhtiö kuuluu 1,6 % verokannan piiriin, vaikka nämä oman liiketoiminnan käytössä olevat kiinteistöt muodostaisivatkin pääosan yhtiön varoista. Myös näistä kysymyksistä löytyy tarkempaa tietoa Verohallinnon ohjeesta Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa

3 Välilliset omistusrakenteet ja sukupolvenvaihdoshuojennus

3.1 Yleistä

Edellä luvussa 2.5 käsitellyt tilanteet koskevat tavanomaista sukupolvenvaihdosta, jossa kohteena on yhtiön omistamiseen oikeuttavia osakkeita osakeyhtiössä, joka suoraan harjoittaa huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Huojennus voi kuitenkin soveltua myös lahjoituksiin, joissa yhtiörakenne on perustilannetta monimutkaisempi. Tässä luvussa käsitellään tyypillisimpiä tällaisia yritysrakenteita.

3.2 Konsernin emoyhtiö

Jos lahjoituksen kohteena on konsernin emoyhtiö, joka omalla toiminnallaan osallistuu konsernissa harjoitettavaan yritystoimintaan, koko konserni on huojennuksessa tarkoitettu  yritys ja siihen voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Huojennuksen soveltamiseen ei tällöin vaikuta se, jos joidenkin konserniin kuuluvien tytäryhtiöiden toiminta itsenäisesti tarkasteltuna ei olisi yritystoimintaa. Jos esimerkiksi joku tytäryhtiö pelkästään vuokraa kiinteistöjä konsernin muille yhtiöille, huojennusta sovelletaan myös näihin varoihin. Huojennuksen soveltaminen ei myöskään esty vain siksi, että lahjaan sisältyvä välillinen omistusosuus jossain tytäryhtiössä olisi vähäinen.

Yllä todetut periaatteet ilmenevät päätöksestä KHO:2006:100 (Finlex). Siinä luovutuksen kohteena oli konsernin emoyhtiö, joka muodosti omistamiensa tytäryhtiöiden kanssa yhtenäisen yritystoimintaa harjoittavan kokonaisuuden. Konserni kokonaisuutena muodosti huojennuksessa tarkoitetun yrityksen ja siihen sovellettiin sukupolvenvaihdoshuojennusta.

Kun lahjoituksen kohteena on tällainen konsernin emoyhtiö, voidaan huojennusta vaatia sillä perusteella, että konsernissa harjoitettua yritystoimintaa jatketaan kokonaisuutena. Silloin luvussa 2.5 kuvatut kysymykset ratkaistaan tarkastellen konsernin toimintaa kokonaisuutena. PerVL 57 §:ssä säädetty yrityksen osa arvioidaan emoyhtiön omistuksen kautta. Huojennuksen laskennan perusteena pidetään lähtökohtaisesti konsernin emoyhtiön vertailuarvoa sellaisenaan. Jos konsernilla on sen yritystoimintaan liittymättömiä varoja, arvioidaan huojennuksen soveltumista niihin ohjeen luvussa 2.5.5 kuvatusti. 

Konsernia ei kuitenkaan pidetä huojennuksessa tarkoitettuna yrityksenä edes osittain, jos lahjoituksen kohteena olevan emoyhtiön ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöiden yritystoiminnan varat muodostavat vain vähäisen osan emoyhtiön liikevaihdosta tai kaikista varoista. Jäljempänä kuvatussa päätöksessä KHO 2018:160 vähäisenä pidettiin noin 20 % osuutta liikevaihdosta.

3.3 Holdingyhtiö

Holdingyhtiöllä tarkoitetaan tässä ohjeessa yhtiötä, joka ei harjoita yritystoimintaa, vaan palvelee lähinnä omistajiensa tarpeita osakeomistusten hallinnointiyhtiönä. Holdingyhtiöön huojennus voi soveltua vain, jos sen osakkeiden omistamisen kautta tosiasiallisesti jatketaan tytär- ja osakkuusyhtiöissä harjoitettua yritystoimintaa.

Huojennuksen myöntämisen edellytys tällaisissa holdingyhtiöissä on se, että huojennusta vaativa selvittää, että hän saa holdingyhtiön lahjoituksen kautta sellaisen osuuden varsinaisesta yrityksestä, joka tosiasiallisesti rinnastuu suoraan lahjoitettuun PerVL 57 §:ssä tarkoitettuun osuuteen välillisesti omistetussa yrityksessä ja lahjansaaja tosiasiallisesti jatkaa yritystoimintaa tässä yhtiössä sekä voi esimerkiksi vaikuttaa siihen, tapahtuuko yhtiössä huojennuksen menetykseen johtava jatkoluovutus.

Jos huojennus myönnetään sen vuoksi, että lahjansaaja selvittää jatkavansa yritystoimintaa jollain lahjoitettavan yhtiön varoihin kuuluvalla välillisesti omistetulla yrityksen osalla, huojennus myönnetään vain tähän yrityksen osaan, ei yhtiön muihin mahdollisiin jatkettavaan yritystoimintaan liittymättömiin varoihin.

Kun huojennuksen perusteena on holdingyhtiön omistusosuus toisessa yhtiössä, voidaan huojennuksen laskennassa käyttää myös tämän varsinaisen yrityksen omistamiseen oikeuttavien osakkeiden spv-arvoa, koska nämä välillisesti omistetut osakkeet ovat varsinainen yrityksen osa. Näin menetellään, jos välillisesti omistetun yhtiön spv-arvo olennaisesti poikkeaa lahjoitettujen osakkeiden spv-arvosta esimerkiksi leikkurisäännön vuoksi.

3.4 Yrityskokonaisuus

Vaikka omistus pelkkää kiinteistönvuokraustoimintaa harjoittavassa yhtiössä ei yleensä oikeuta huojennukseen, on oikeuskäytännössä voitu näihin yhtiöihin soveltaa huojennusta perintöverotuksessa, kun ne muun yrityksen kanssa ovat muodostaneet osan huojennettavaa perittyä yrityskokonaisuutta (KHO 1987-B-633).

KHO 1987-B-633 (Finlex): Perintöön kuului tuotannollista toimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuus ja pääosa kiinteistöjen vuokrausta harjoittavan osakeyhtiön osakkeista. Osakeyhtiö vuokrasi omistamansa tilat kommandiittiyhtiön tuotannolliseen toimintaan. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä voitiin soveltaa myös tuon osakeyhtiön osakkeisiin.

Huojennusta voidaan myös lahjaverotuksessa soveltaa, kun samassa lahjassa tai lahjanluonteisessa luovutuksessa luovutetaan sekä huojennukseen oikeuttavan yritystoimintaa harjoittavan yrityksen osa että PerVL 57 §:ssä tarkoitettu omistusosuus toisesta yhtiöstä, jonka toiminta muodostuu tilavuokrauksesta yritystoimintaa harjoittavalle, samaan lahjoitettuun yrityskokonaisuuteen kuuluvalle yhtiölle ja lahjansaaja  jatkaa yritystoimintaa saamallaan yrityskokonaisuudella. Jos yhtiöt luovutetaan erillisillä luovutuksilla, joita ei yhdistetä yhdeksi saannoksi päätöksessä KHO 2014:155 (Finlex) tarkoitetulla tavalla, kyse ei ole yhtenäisen yrityskokonaisuuden luovutuksesta.

Vuokraustoimintaa harjoittava yhtiö voi muodostaa osan yrityskokonaisuutta vain silloin, kun valtaosaa yhtiön tiloista vuokrataan yritystoimintaa harjoittavalle yhtiölle, jonka kanssa se muodostaa kokonaisuuden.

Pelkät yhtiöiden väliset vuokraustoiminnat tai osin samoista henkilöistä koostuvat omistajat eivät tee vuokraustoimintaa harjoittavasta yhtiöstä huojennuksessa tarkoitettua yritystä, kuten myös jäljempänä käsiteltävässä päätöksessä KHO 2018:160 todetaan.

Huojennettavana yrityskokonaisuuden osana ei pidetä sellaisia luonnollisen henkilön kiinteistöjä, osakehuoneistoja tai muita varoja, joita hän itse vuokraa omille tai lähipiirinsä yhtiöille. Luonnollisen henkilön suoraan omistamiin omaisuuseriin voidaan soveltaa huojennusta vain, kun ne ovat osa henkilöyhtiöiden ja yksityisliikkeiden sukupolvenvaihdosohjeessa tarkoitettua  yksityisliikettä. Huojennus ei sovellu omaisuuteen, jonka vuokraus verotetaan henkilökohtaisena vuokratulona.

3.5 Muunlainen välillinen omistusrakenne

Lahjoituksen kohteena oleva yhtiö voi olla osa monimutkaisempaa omistusrakennetta kuin edellä on kuvattu. Rakenteessa voi olla piirteitä useista luvuissa 3.2-3.4 kuvatuista tilanteista ja rakenne on voinut muodostua monin eri tavoin. Silloin huojennuksen soveltamisedellytysten arvioinnissa korostuu kokonaisarviointi ja KHO:n ohjaava oikeuskäytäntö.

Päätöksessä KHO 2018:160 (Finlex) huojennussäännöksessä tarkoitettuna yrityksenä ei pidetty X Oy:tä, jonka oma liikevaihto muodostui pääasiassa vuokratuloista ja jolla oli omistus- ja muita yhteyksiä useisiin toisiin osakeyhtiöihin. X Oy:n tytäryhtiöistä Z Oy harjoitti elinkeinotoimintaa. Se oli kuitenkin tappiollista ja sen osuutta (noin 20 %) X-konsernin liikevaihdosta KHO piti vähäisenä.

Päätöksessä huojennukseen oikeuttavana yritystoimintana ei pidetty sitä, että X Oy ja sen toinen tytäryhtiö Å Oy vuokrasivat tiloja yritystoimintaa harjoittavalle Y Oy:lle. Y Oy:llä oli samoja omistajia, mutta se ei kuulunut konserniin eikä sen osakkeita lahjoitettu samassa yhteydessä. Huojennuksen edellytysten arvioinnissa ei ollut merkitystä myöskään Ä Oy:llä, josta X Oy omisti 48,68 prosenttia ja joka harjoitti yritystoimintaa. Lahjansaajan valituksessa oli esitetty, että huojennus tulisi myöntää jo sillä perusteella, että X Oy omisti yli 10 prosenttia yritystoimintaa harjoittavien Z Oy:n ja Ä Oy:n osakkeista ja sillä oli hallituspaikkojensa myötä merkittävää vaikutusvaltaa Ä Oy:n toiminnassa. KHO ei antanut Ä Oy:lle merkitystä, vaan totesi, että X Oy ei ollut huojennuksessa tarkoitettu yritys.

Päätöksen mukaisesti huojennusta ei voida osittainkaan myöntää sen johdosta, että lahjoitetulla yhtiöllä, sen konsernirakenteeseen kuuluvilla yhtiöillä tai sen merkittävillä omistusyhteysyhtiöillä on yritystoimintaa ja -varallisuutta, jotka muodostavat vähäisen osan lahjoitettavan varallisuuskokonaisuuden liikevaihdosta ja varoista. Myöskään pelkkä vuokraustoimintayhteys osin samojen omistajien toisiin yhtiöihin ei muodosta yrityskokonaisuutta, kun lahjoituksen kohteena on vain vuokralle antavan yhtiön osakkeita, eikä sitä yritystä, joka varsinaista yritystoimintaa harjoittaa.

Siten huojennuksen soveltaminen edellyttää ensinnäkin sen selvittämistä, että lahjoitettavan yhtiön varoista ja toiminnasta vähäistä suurempi osa on jatkettavaa yritystoimintaa ja siihen kuuluvaa yritysvarallisuutta. Tätä varten tulee selvittää sekä lahjoitettavan yhtiön oma yritystoiminta että välillisesti omistettujen yhtiöiden toiminta ja näi-den väliset toiminnalliset suhteet. 

Jos lahjoitettavan yhtiön varoissa on sellaista omaisuutta, jonka yhteys jatkettavaan yritystoimintaan ei muuten ilmene selvityksestä, on verovelvollisen selvitettävä, miksi nämä muut varat ovat tarpeen jatkettavassa yritystoiminnassa. Jos lahjoitettavaan yhtiöön kuuluu varoja, jotka eivät ole yritysvarallisuutta, tai joille ei esitetä olevan tarvetta jatkettavassa yritystoiminnassa, näihin varoihin ei myönnetä huojennusta pelkästään sillä perusteella, että varat kuuluvat samaan osakeyhtiöön, jonka kautta välillisesti jatketaan jotain yritystoimintaa.

Koska yritysrakenteet ovat keskenään huomattavan erilaisia, tällaisten yhtiöiden osalta korostuu kokonaisarviointi, jossa edellä luvuissa 3.2-3.4 kuvatut periaatteet otetaan huomioon soveltuvin osin. Siksi huojennusta vaativan tulee erityisen tarkasti selvittää, mikä on jatkettava yritystoiminta, mitkä varat siihen kuuluvat ja mitkä varat ovat yritystoiminnan jatkumisessa tarpeen. Huojennuksen osittainenkin myöntäminen edellyttää aina verovelvollisen selvitystä näistä asioista.

4 Osakeyhtiön omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen

4.1 Yleistä

Kun liiketoiminnan jatkaja on jo yhtiön osakas, voi väistyvä omistaja luopua omis­tuksestaan siten, että yhtiö hankkii tai lunastaa luopuvan osakkaan osakkeet. Koska osak­keiden hankkiminen tai lunastaminen osakkaalta (osakkailta) on eräs tapa jakaa yhtiön varoja, voi menettelyyn tulla sovellettavaksi peiteltyä osinkoa koskevat säännökset.

Osakeyhtiölain (OYL) 15 luvussa säädetään omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta. Omia osakkeita voidaan lunastaa tai hankkia voitonjakokelpoisilla varoilla tai velkojiensuojamenettelyä noudattamalla sidotulla omalla pääomalla (OYL 14 luku). Koska omien osakkeiden hankkimista ja lunastamista voidaan pitää myös yhtiön varojen jakona, tulee omien osakkeiden hankkimisessa ja lunastamisessa ottaa huomioon OYL 13 luvun säännökset varojen jakamisesta.

Omien osakkeiden hankkimisella tarkoitetaan niitä tilanteita, joissa osakkeenomistajat vapaaehtoisesti luovuttavat osakkeitaan yhtiölle, yleensä kaupan perusteella. Lunastamisesta on puolestaan kyse silloin, kun osakkaan on yhtiökokouksen päätöksen nojalla luovutettava osakkeensa yhtiölle. Lunastaminen voi tapahtua joko vastikkeellisesti tai vastikkeetta. Yhtiö voi pitää, luovuttaa edelleen tai mitätöidä hankkimansa/lunastamansa osakkeet. Yhtiön hallussa olevat omat osakkeet eivät tuota yhtiölle äänioikeutta eikä niille makseta osinkoa.

4.2 Luovuttajan verotus

4.2.1 Luovutusvoiton verotus

Osakkaan osakkeiden lunastamisen tai hankkimisen johdosta saama luovutushinta verotetaan yleensä luovutusvoittoa koskevien säännös­ten mukaisesti. Osakeyh­tiön hankkiessa osakkeita osakkaalta luovutuksensaajana ei ole TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu sukulainen, joten luovutukseen ei sovelleta lainkohdan verovapaussäännöstä.

Jos omien osakkeiden luovutushinta on korkeintaan ¾ osakkeiden arvosta ja luovutuksessa muodostuu jäljempänä kuvatusti lahja, myös luovutettujen osakkeiden hankintamenosta voidaan vähentää vain vastikkeellisesti luovutettua osuutta vastaava osa.

Osakkeiden luovutuksesta syntyvän luovutusvoiton/-tappion verotusta on käsitelty laajemmin edellä luvussa 2.2.

4.2.2 Peitelty osinko

Kun omien osakkeiden hankkimisessa on kyse yhtiön varojen jakamisesta osakkaille, voi peitel­tyä osinkoa koskeva VML 29 § tulla joissakin tapauksissa sovellettavaksi. Jos osakeyhtiö maksaa osakkeistaan käypää arvoa korkeamman hinnan, käyvän arvon ylittävä määrä verotetaan VML 29 §:n 1 momentin nojalla peiteltynä osinkona. Osakkeista maksetusta määrästä riippumatta yhtiön varojen jakaminen osakkaille osakkeita lunastamalla tai hankkimalla voidaan katsoa kokonaan pei­tellyksi osingoksi VML 29 §:n 2 momentin nojalla, jos on ilmeistä, että varojen jakaminen on tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi. Peitellyn osingon verottamisesta on annettu erillinen Verohallinnon ohje, jossa käsitellään myös omien osakkeiden hankintaa: Peitelty osinko.

Kun omia osakkeita hankitaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, tavoitteena on tavallisesti todellinen omistussuhteiden muutos eikä osingosta menevän veron välttäminen.  Peiteltyä osinkoa ei siten yleensä katsota syntyvän, jos omien osakkeiden hankinnan ja muiden sukupolvenvaihdokseen liittyvien toimien tuloksena yhtiön omistus tosiasiallisesti siirtyy jatkajille ja omien osakkeiden hankinta tehdään korkeintaan käypään hintaan. Lisäksi edellytetään, että järjestelyyn ei liity sellaisia lähipiirin kesken tehtäviä muita järjestelyitä (esimerkiksi osakkeiden eri sarjaan muuttamisia), joiden tarkoituksena on veroetujen tavoittelu. Peitellyn osingon kannalta raskauttavaa on, jos järjestelyn tosiasiallisena tarkoituksena ei voida pitää yrityksen omistuksen siirtämistä sukupolvenvaihdoksena luopujalta jatkajille, vaan tavanomaista osinkoverotusta kevyempää tapaa siirtää yhtiön varoja yrittäjälle, joka edelleen jatkaa toimintaa. Ratkaisu tehdään kokonaisarviointina edellä mainitussa ohjeessa kuvatuin tavoin ja ottaen huomioon kaikki järjestelyn olosuhteet.

4.3 Omien osakkeiden alihintainen hankkiminen tai lunastaminen

Yhtiö voi päättää hankkia tai päättää lunastaa osakkaalta omia osakkeitaan vastikkeellisesti tai vastikkeetta (OYL 15 luku 1 §). Jos osakkeiden omistaja ei vaadi lahjoittamistaan osakkeista niiden käyvän arvon mukaista lunastushintaa sen vuoksi, että hän esimerkiksi sukupolvenvaihdostarkoituksessa haluaa antaa lahjan yhtiön jäljelle jääville omistajille, alihintaisuuden seuraamukset arvioidaan lahjaverotuksen kautta. Jos taas luovutuksen tarkoitus on esimerkiksi palkitseminen työsuhteen johdosta tai muuta vastiketta vastaan, alihinnan arvioiminen kuuluu tuloverotukseen.

Kun alihintaisuuden taustalla on sukupolvenvaihdostarkoitus, voidaan alihintaisuuden syynä yleensä pitää lahjan antamista. Valinta veromuotojen välillä tehdään kuitenkin kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset KHO 2014:4, KHO 2014:5, KHO 2014:6 ja KHO 27.4.2018/2002.

Jos yhtiö maksaa omien osakkeiden hankinnassa saamistaan osakkeista yli ¾ niiden arvosta, luovutuksesta ei muodostu verotettavaa lahjaa päätöksen KHO:2016:76 (Finlex) mukaisesti.

Jos hankintahinta on korkeintaan ¾ luovutettujen osakkeiden arvosta, muodostuu luovutuksessa verotettava lahja. Lahjan määräksi muodostuu se arvonnousu, jolla alihinta korottaa muiden omistajien osakkeiden omistuksen arvoa. Kun arvioidaan ¾ rajan ylittymistä, osakkeiden käypä arvo määritetään yhtiön arvosta ennen omien osakkeiden hankintaa. Siten omien osakkeiden hankintaan käytettyjä varoja ei tässä vaiheessa huomioida yhtiön arvoa pienentävänä tekijänä.

Kun on selvitetty, että ¾ -raja ei ylity, arvioidaan saadun lahjan arvo. Tässä yhteydessä lahjan arvona pidetään sitä muiden omistajien osakkeiden arvonnousua, joka johtuu omien osakkeiden hankinnan alihintaisuudesta. Tässä arvioinnissa yhtiön varoista poistetaan omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat.

Omien osakkeiden hankinnassa muodostunut lahjan arvo jaetaan lahjansaajien lahjoitushetkellä omistamien osakkeiden hankintamenon lisäykseksi.

Jos omien osakkeiden hankinnassa hankitaan osakkeita alihintaan useilta eri luovuttajilta, kohdistetaan kunkin luovuttajan osakkeista maksettu alihinta yhtiöön jäljelle jäävien omistajien saamaksi lahjaksi.

Jos omia osakkeita hankitaan usealta henkilöltä samassa yhteydessä ja lahja kohdistuu useaan jäljelle jäävään osakkeenomistajaan, voidaan lahja kohdentaa jäljelle jääville omistajille ottaen huomioon heidän sukulais- ja muut lahjan kohdennusta tukevat suhteensa osakkeita yhtiölle luovuttaviin henkilöihin. Sukulaissuhde tai muut olosuhteet voivat osoittaa, että lahjanantajien lahjoitustarkoitus jakautuu eri tavoin eri lahjansaajille. Esimerkiksi jos yhtiön osakkeitaan yhtiölle myyvät veljekset, joiden kummankin lapset jäävät osakkeiden omistajaksi yhtiöön, voidaan kummankin veljeksistä lähtökohtaisesti katsoa antavan lahjaa ensisijaisesti omille lapsilleen.

Omien osakkeiden hankinnasta aiheutuvaa lahjaveroa voidaan huojennuksen edellytysten täyttyessä huojentaa PerVL 55 §:n nojalla. Omien osakkeiden hankinnassa PerVL 57 §:ssä tarkoitettuun vähimmäisosaan yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista rinnastetaan tilanteet, joissa verotettavan lahjan arvo vastaa vähintään yhtä kymmenesosaa koko yhtiön arvosta. Jos omien osakkeiden hankinnassa syntyy lahja usealta osakkeiden myyjältä tai lahja kohdistuu usealle lahjansaajalle, tarkastellaan vähimmäisosan täyttyminen lahjakohtaisesti. Kun määritetään sitä, sisältyykö lahjaan 10 % yhtiön arvosta, lahjan suuruutta verrataan yhtiön arvoon, josta on poistettu omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat. Kun omien osakkeiden hankinta tehdään osana sukupolvenvaihdosjärjestelyä, voidaan muun selvityksen puuttuessa lähtökohtana pitää, että tuotto- ja substanssiarvon keskiarvon mukainen yhtiön käypä arvo lasketaan yhtiön arvosta ennen omien osakkeiden hankintaan käytettyjen varojen poistamista. Omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat vähennetään tästä yhtiön kokonaisarvosta.

Sukupolvenvaihdosjärjestelyssä, jossa osakeyhtiö suorittaa omista osakkeistaan vastiketta yli 50 % osakkeiden käyvästä arvosta, ei perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 5 momentin säännös tule sovellettavaksi (KHO:2011:51, Finlex). Kyseessä ei ole lahjansaajan maksama vastike.

Siten omien osakkeiden hankinnassa voi tulla sovellettavaksi pelkästään osittaishuojennus. Osittaishuojennus lasketaan siten, että yhtiön vertailuarvoa oikaistaan ottamaan huomioon omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat. Näin oikaistusta yhtiön vertailuarvon 40 %:sta otetaan huojennusta laskettaessa lahjan suhteellista osuutta vastaava osa.

Jos omien osakkeiden hankintaan sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta, lahjansaajien osakkeiden hankintamenon lisäykseksi luetaan lahjan käyvän arvon sijaan lahjan spv-arvo TVL 47 §:n mukaisesti.

4.4 Omien osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen varainsiirtoverotuksessa

Yhtiön on suoritettava varainsiirtoveroa hankkiessaan tai lunastaessaan omia osakkeitaan vasti­ketta vastaan. Vero on suoritettava silloinkin, kun osakeyhtiö lunastaa omia osakkeitaan osa­kepääomaa alentamalla (KHO 16.4.1999 taltio 772, Finlex). Veron pe­rusteena on luovutetusta osakkeesta maksettava kauppa- tai lunastushinta taikka palautettu osakepääoman määrä. Varainsiirtovero tulee normaalisti suoritettavaksi myös luovutettaessa hankittuja/lunastettuja osakkeita edelleen kauppahintaa tai muuta vas­tiketta vastaan.

5 Osakeannin käyttämisestä sukupolvenvaihdoksen aputoimena

5.1 Yleistä

Osakeyhtiön sukupolvenvaihdokseen voidaan valmistautua muuttamalla yhtiön omistussuhteita liiketoiminnan jatkajalle suunnatulla osakeannilla.

Osakeannilla tarkoitetaan sekä kokonaan uusien osakkeiden antamista että yhtiön haltuun tulleiden osakkeiden laskemista uudelleen liikkeeseen. OYL 9 luvun 3 §:n mukaan osakeannissa osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä on ennestään yhtiön osakkeita, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty. Suunnattu osakeanti on OYL 9 luvun 4 §:n mukaan mahdollinen vain yhtiön kannalta painavasta taloudellisesta syystä ja päätös edellyttää vähintään ⅔ yhtiökokouksessa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Koska sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön omistus on usein yhdellä omistajalla tai omistajat ovat yksimielisiä järjestelystä, nämä ra­joitukset eivät yleensä estä osakeannin suuntaamista jatkajalle.

Osakeannin perusteella saadut pääomasijoitukset mukaan lukien osakeyhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamat vastikkeet eivät ole yhtiön veronalaista tuloa (EVL 6 § 2 kohta). Osakeantien varainsiirtoverokohtelusta kerrottaan tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa sekä Yritysmuodonmuutosten ja yritysjärjestelyjen varainsiirtoverotus.

5.2 Osakeannissa muodostuva lahja

5.2.1 Alihintaisen merkintämahdollisuuden tarkoitus

Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa jatkajaksi tarkoitetulle henkilölle suunnatulla osakeannilla tai siten, että yhtiön osakkaat luopuvat oikeudestaan merkitä uusia osakkeita jatkajan hyväksi. Jatkajasta tulee osakemerkinnän seurauksena yhtiön osakas tai jatkajan aiempi omistusosuus yhtiön osakekannasta kasvaa.

Jos tällaisessa järjestelyssä osakkeita saadaan merkitä niiden käyvän arvon alittavalla merkintähinnalla siksi, että muut omistajat haluavat antaa alihintaisen merkintämahdollisuuden lahjoitustarkoituksessa, alihintaisuuden seuraamukset arvioidaan lahjaverotuksen kautta. Jos taas alihintaisen merkinnän tarkoitus on esimerkiksi palkitseminen työsuhteen johdosta tai se on muutoin vastiketta jostakin, alihinnan arvioiminen kuuluu tuloverotukseen päätöksen KHO:2014:5 (Finlex) mukaisesti. Kun alihintaisen merkintämahdollisuuden taustalla on sukupolvenvaihdostarkoitus, voidaan alihintaisuuden syynä yleensä pitää lahjan antamista. Valinta veromuotojen välillä tehdään kuitenkin kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset KHO 2014:4, KHO 2014:5, KHO 2014:6 ja KHO 27.4.2018/2002.

5.2.2 Osakemerkinnässä muodostuva lahja

Alihintaisessa osakemerkinnässä syntyvän lahjan katsotaan tulevan niiltä osakkailta, joiden osakeomistuksen arvo alenee osakeannissa. Lahjaverotuksen kannalta ei ole merkitystä, luovuttaako yhtiö merkinnässä uusia osakkeita vai esimerkiksi aiemmin muilta omistajilta hankkimiaan osakkeita. Jos sekä lahjanantajia että lahjansaajia on useampia, katsotaan kunkin lahjansaajan saaman lahjan tulleen kultakin antajalta siinä suhteessa kuin alihintainen merkintämahdollisuus on siirtänyt hänen omistusosuuttaan yhtiössä lahjansaajalle.

KHO 28.7.1987 taltio 2859 (Finlex)

Vanhemmat omistivat lapsiensa kanssa osakeyhtiön kaikki 45 osaketta. Osakeannin yhteydessä vanhemmat luopuivat merkintäoikeuksistaan, jolloin lapset saivat merkitä kaikki 105 osaketta. Lasten katsottiin tällöin saaneen kummaltakin vanhemmaltaan osakkeitten merkintäoikeuksina perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitetun lahjan.

Jos osakkeita merkitsevä henkilö on myös yhtiön aiempi osakkeenomistaja, alihintainen uusi merkintämahdollisuus alentaa myös hänen aiemmin omistamiensa osakkeiden arvoa. Tällaisessa tilanteessa lahjan määrää laskettaessa otetaan huomioon hänen oma aiempi omistusosuutensa.

Osakkeita merkittäessä ei tapahdu varsinaista kauppa- tai vaihtosopimusta eikä niistä lasketa luovutusvoittoveroa, kuten ¾ -sääntöä koskevissa luovutustilanteissa. Varoja ei myöskään suoriteta lahjoittajalle, vaan yhtiölle. Osakkeet merkitsevä henkilö voi myös olla jo ennestään yhtiön omistaja ja alihintaisen merkintäoikeuden muodostaman lahjan arvoa määritettäessä on otettava huomioon myös alihintaisen merkintäoikeuden vaikutus jo omistettujen osakkeiden arvoon. Siten mahdollisuus merkitä osakkeita alihintaan ei ole luovutus, johon voitaisiin soveltaa ¾-sääntöä.

Lahjaverotuksen toimittaminen kuitenkin edellyttää selvää poikkeamaa käyvästä arvosta. Osakkeiden käyvän merkintähinnan tarkka määrittäminen voi jossain tilanteissa olla vaikeaa, kun merkintähinta muuttaa yhtiön varoja. Siten lahjaverotusta ei toimiteta, jos kokonaisuutena arvioiden voidaan katsoa osapuolten tavoitelleen käypää merkintähintaa. Näin siinäkin tilanteessa, että merkintähinta ei suoraan vastaisi esimerkiksi perintö- ja lahjaverotuksen arvostamisohjeen mukaista tuotto- ja substanssiarvon keskiarvoa. Olennaista on, että osapuolet aidosti ovat tavoitelleet käyvän merkintähinnan käyttämistä.

Jos osakkeenomistaja luovuttaa oikeutensa merkitä uusia osakkeita toiminnan jatkajalle, määri­tetään merkintäoikeuksien käypä arvo uusien osakkeiden käyvän arvon ja merkintähinnan ero­tuksen mukaan. Jos luovutuksensaaja suorittaa merkintäoikeuksista niiden luovuttajalle vastikkeena enemmän kuin ¾ nii­den käyvästä arvosta, ei luovutuksessa synny verotettavaa lahjaa. Tällaisesta luovutuksesta kuitenkin lasketaan luovutusvoitto normaalien säännösten mukaan, eikä kyseessä ole osakeluovutus, johon TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapaus voisi soveltua.

Jos vastikkeettomassa tai alihintaisessa osakemerkinnässä syntyvä lahjan määrä on vähintään 10 % yhtiön arvosta, voidaan lahjoitustapa rinnastaa PerVL 57 §:ssä tarkoitettujen yhtiön omistamiseen oikeutettujen osakkeiden lahjoitukseen ja lahjaan voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Tässä laskennassa lahjan arvoa verrataan yhtiön arvoon ennen kuin yhtiön varoihin on lisätty merkintähinta. Lahjansaajan ei voida katsoa saavan lahjaksi osittainkaan varoja, joita hän yhtiölle suorittaa merkintähintana. Huojennuksen jälkeen maksuunpantava lahjavero lasketaan siten, että yhtiön vertailuarvosta ennen merkintähinnan suoritusta otetaan huomioon lahjan suhteellinen osa ja tämä määrä arvostetaan 40 %:iin.

Osakkeiden merkintähintaa ei suoriteta lahjoittajana toimiville yhtiön omistajille, vaan yhtiölle. Myös lahjan suuruus määräytyy sen mukaan, millainen lahjana tapahtuva omistuksen kasvu osakeannissa syntyy. Siten kokonaishuojennusta ei voida soveltaa lahjaan, joka muodostuu saataessa mahdollisuus merkitä osakkeita alihintaan. Osakemerkintä ei ole verotuksessa lahjoittajan ja lahjansaajan välinen vastikkeellinen luovutus, koska merkintähinta suoritetaan lahjanantajan sijaan yhtiölle.

Joskus lahja saattaa muodostua myös siten, että osakeannissa merkitsijä maksaa osakkeista niiden arvon ylittävän merkintähinnan ja siten kasvattaa muiden omistajien varallisuutta. Merkintähinta voidaan maksaa rahasuorituksena tai luovuttamalla yhtiöön omaisuutta, esimerkiksi osakevaihdossa tapahtuvana osakeapporttina. Silloin verotettavan lahjan määräksi katsotaan se osa pääomansijoituksesta, joka tulee muiden omistajien hyväksi. Tässäkin yhteydessä lahjan suuruutta määritettäessä otetaan huomioon myös se, omistaako merkitsijä ennestään osakkeita, koska ylihintainen merkintä kasvattaa myös näiden osakkeiden arvoa. Näissä tilanteissa tarkan merkintähinnan määrittäminen on usein vaikeaa. Siksi lahjaa ei automaattisesti muodostu, vaikka merkintähinta ei suoraan vastaisi esimerkiksi perintö- ja lahjaverotuksen arvostamisohjeen mukaista tuotto- ja substanssiarvon keskiarvoa. Olennaista on, että osapuolet aidosti ovat tavoitelleet käyvän merkintähinnan käyttämistä.

6 Apuyhtiön käyttämisestä osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksessa

6.1 Yleistä

Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa myös myymällä yhtiön omistamiseen oikeuttavat osakkeet jatkajan omistamalle osakeyhtiölle. Luovutushinta voi olla alihintainen tai käyvän arvon mukainen. Osakkeet voidaan luovuttaa myös vastikkeetta. Järjestelyssä muodostuva apuyhtiörakenne voi olla pysyvä omistusrakenne tai se voidaan luovutuksen jälkeen muuttaa esimerkiksi purkamalla apuyhtiöön luovutettu yhtiö tai sulauttamalla se apuyhtiöön. Seuraavassa käsitellään tavanomaisimpien järjestelyiden verovaikutuksia eri osapuolille eri verolajeissa.

6.2 Osakkeiden luovutus käypään arvoon apuyhtiölle

Jos osakkeet luovutetaan käypään arvoon apuyhtiölle, kyseessä on normaali yrityskauppa henkilöomistajan ja osakkeet ostavan yrityksen välillä. Luovutukseen ei sovelleta TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta, koska luovutuksensaajana on yhtiö eikä laissa mainittu lähisukulainen (KHO 17.10.2014 taltio 3167).

Apuyhtiön nettovarallisuuden laskennassa ja tuloverotuksessa osakkeiden hankintameno muodostuu maksetusta kauppahinnasta. Apuyhtiön suoritettavaksi tulee varainsiirtovero maksetusta kauppahinnasta.

Apuyhtiön verotuksessa sille luovutettujen osakkeiden mahdollinen luonne käyttöomaisuusosakkeina ratkaistaan sen perusteella, millainen rooli apuyhtiöllä on sen omistaman yhtiön toiminnassa. Tätä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu. Jos apuyhtiö ottaa lainaa osakekaupan rahoittamiseen, lainan korkojen vähennyskelpoisuus ja -tapa riippuvat esimerkiksi rahoitusjärjestelyn olosuhteista ja kauppaa seuraavista muista toimenpiteistä ja järjestelyistä. Apuyhtiön tuloverotusratkaisujen arvioinnissa otetaan muun yhteisöverotusta koskevan verotus- ja oikeuskäytännön ohella huomioon korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksissä KHO 2016:71 ja KHO 2016:72 kuvatut periaatteet.

6.3 Osakkeiden vastikkeeton tai alihintainen luovutus, kun tarkoituksena on antaa lahja apuyhtiölle

Oikeuskäytännössä on katsottu, että myös osakeyhtiölle voidaan antaa lahja (KHO:2011:44 ja KHO 1987-B-631). Yhtiö voidaan katsoa lahjansaajaksi, jos lahjakirjassa lahja osoitetaan yhtiölle tai esimerkiksi alihintaisessa luovutuksessa kauppakirjasta ja muista ehdoista ilmenee, että lahjoitus on nimenomaan haluttu kohdistaa yhtiölle. Tällaisessa tilanteessa kyse ei päätöksen KHO 2011:44 mukaisesti ole ulkopuolisen tekemästä pääomansijoituksesta yhtiöön, vaan omaisuus tulee yhtiön varoihin lahjana. Yhtiön näkökulmasta omaisuus siten ei tule yhtiön varoihin pääomansijoituksena, vaan lahjana. Silloin lahjavero määrätään aina toisen veroluokan mukaan riippumatta lahjoittajan ja lahjansaajayhtiön omistajien sukulaissuhteista.

Yhtiön katsominen lahjansaajaksi edellyttää, että luovutuksen ehdot sovitaan nimenomaan yhtiön ja luovuttajan välillä. Jos esimerkiksi apuyhtiön omistajille sovitaan erilaisia kauppaan liittyviä itsenäisiä oikeuksia tai velvollisuuksia, nämä seikat puhuvat lähtökohtaisesti sen puolesta, että kyseessä ei ole yhtiölle annettu lahja. Yhtiölle annettava lahja myös edellyttää, ettei lahjoittaja itse ole kohdeyhtiön omistaja suoraan tai välillisesti ja lahjoitettava omaisuus tosiasiallisesti siirtyy pois lahjoittajan varallisuuspiiristä.

Kun lahjansaajana on osakeyhtiö, käsitellään luovutusta edellä ohjeen luvussa 2  kuvatusti vastikkeen määrästä riippuen joko lahjana tai lahjanluonteisena kauppana. Jos apuyhtiö siten suorittaa osakkeista vastiketta enemmän kuin ¾ niiden käyvästä arvosta, ei luovutuksesta muodostu lahjaa. Silloin osakkeiden hankintameno yhtiön verotuksessa ja nettovarallisuuslaskennassa on suoritettu kauppahinta.

Jos yhtiön saamista osakkeista ei makseta lainkaan vastiketta tai vastike on korkeintaan ¾ osakkeiden arvosta, yhtiölle muodostuu verotettava lahja toisen veroluokan mukaan. Sellaisessa tilanteessa yhtiön lahjana saamien osakkeiden hankintameno tuloverotuksessa ja nettovarallisuuslaskennassa on osakkeiden käypä arvo EVL 15 §:n ja TVL 47 §:n mukaisesti. Kun lahjaverovelvolliseksi katsotaan yhtiö ja lahja verotetaan yhtiöllä, lahjaverotuksella ei ole vaikutusta apuyhtiön omistajien osakkeiden hankintamenoihin.

Jos osakeyhtiö saa lahjalla tai lahjanluonteisella kaupalla PerVL 57 §:ssä tarkoitetun määrän yhtiön omistamiseen oikeuttavia osakkeita ja sitoutuu jatkamaan omaisuudella yritystoimintaa huojennussäännöksessä tarkoitetulla tavalla, voidaan lahjaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Huojennuksen myöntäminen edellyttää, että apuyhtiö ja sen omistajat sitoutuvat jatkamaan yritystoimintaa ja esittävät vaatimuksen yhdessä. Jos apuyhtiö luovuttaa lahjana saamansa osakkeet tai luopuu yritystoiminnasta, myönnetty huojennus maksuunpannaan ohjeen kohdassa 2.5.7 kuvatusti korotettuna.

Jos yhtiö maksaa osakkeista enemmän kuin puolet niiden käyvästä arvosta, voidaan lahjaan soveltaa kokonaishuojennusta.

Vuoden 2020 alusta kaikki yhtiön varat MVL-varoja lukuun ottamatta kuuluvat EVL-tulolähteeseen. Siten yhtiön lahjana saamien varojen hankintameno määräytyy EVL 15 §:n mukaisesti osakkeiden käyväksi arvoksi apuyhtiöluovutuksen tekohetkellä. Yhtiön saama sukupolvenvaihdoshuojennus ei vaikuta hankintamenoon, koska TVL 47 §:ää ei sovelleta. Jos apuyhtiölahja on tehty ennen  vuotta 2020 ja varat ovat tulleet yhtiön TVL-tulolähteeseen, niiden hankintameno on spv-arvo TVL 47 §:n mukaisesti.

Kun alihintaisuuden osalta lahjansaajaksi katsotaan apuyhtiö, ei vastikkeettomasti saadusta osakkeiden osasta tule suoritettavaksi varainsiirtoveroa VSVL 4 ja 15 §:ien mukaisesti, vaan varainsiirtovero maksetaan vain suoritetusta kauppahinnasta.

6.4 Osakkeiden vastikkeeton tai alihintainen luovutus, kun tarkoituksena on antaa lahja apuyhtiön omistajille

Apuyhtiölle voidaan luovuttaa osakkeita vastikkeetta tai alihintaan tarkoituksena antaa lahja apuyhtiön omistajalle. Silloin osakeluovutus ei ole (vastikkeettomalta osaltaan) yhtiön näkökulmasta lahja (kuten päätöksen KHO 2011:44 mukaisissa luovutuksissa), vaan varat tulevat yhtiöön pääomansijoituksena. Tämä pääomansijoitus katsotaan tehdyksi apuyhtiön omistajien puolesta. Kun yhtiöön luovutetaan alihintaan omaisuutta pääomasijoituksena, määritetään luovuttajalle luovutusvoittovero luovutettujen osakkeiden käyvästä arvosta päätösten KHO 2009:66 ja KHO 2019:50 mukaisesti. Osakkeiden hankintamenoksi katsotaan yhtiön tuloverotuksessa ja nettovarallisuuslaskennassa osakkeiden käypä arvo. Yhtiön suoritettavaksi tulee myös varainsiirtovero sille luovutettujen osakkeiden käyvästä arvosta.

Apuyhtiön omistajien saaman lahjan määräksi katsotaan sen pääomansijoituksen arvo, joka katsotaan tehdyksi heidän puolestaan. Lahjan veroluokka määräytyy osakkeet luovuttaneen henkilön ja apuyhtiön omistajien sukulaissuhteen mukaisesti.

Tällainen apuyhtiön omistajilla verotettu lahja on lisäys apuyhtiön omistajien osakkeiden hankintamenoon. Kun se on luonteeltaan heidän puolestaan tehty pääomansijoitus ja heitä lahjaverotetaan tästä pääomansijoituksesta, katsotaan tämä pääomansijoitus heidän tekemäkseen myös TVL 45 a §:ää sovellettaessa, jos sijoitus kirjataan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Sen palauttaminen voidaan muiden edellytysten täyttyessä verottaa luovutusvoittona TVL 45 a ja 46 a §:issä tarkoitetulla tavalla, Asiasta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa.

Jos myös apuyhtiön omistajat sitoutuvat suorittamaan jonkin vastikkeen osakkeet apuyhtiölle luovuttavalle henkilölle, kyse on tältä osin vastikkeesta heidän puolestaan tehdystä pääomansijoituksesta. Tällaista vastiketta on esimerkiksi luovuttajalle sovittu oikeus apuyhtiön osinkoihin, koska osinko-oikeus sovitaan muihin kuin luovutuksen kohteena oleviin osakkeisiin.

Jos lahjoitustarkoituksessa apuyhtiön omistajien hyväksi tehty pääomansijoituksessa muodostuva lahja vastaa arvoltaan 10 % apuyhtiöön luovutettavan yhtiön kokonaisarvosta, voidaan lahjoitustapa rinnastaa PerVL 57 §:ssä tarkoitettuun yrityksen osaan ja lahjaan voidaan myöntää sukupolvenvaihdoshuojennus. Huojennuksen jälkeen maksuunpantava lahjavero lasketaan siten, että yhtiön vertailuarvosta otetaan huomioon lahjan suhteellinen osa ja tämä määrä arvostetaan 40 %:iin.

Huojennuksen vaatima jatkamisedellytys voi täyttyä apuyhtiön osakeomistuksen perusteella, jos lahjansaajan asema apuyhtiön omistajana mahdollistaa suoraa omistusta vastaavan jatkaja-aseman. Jatkamisvaatimuksen täyttäminen arvioidaan yhtiön omistussuhteiden, omistajien välisten sopimusten ja muiden tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella. Lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa tulee apuyhtiörakennetta käytettäessä selvittää, miten apuyhtiön omistaja toimii jatkajaroolissa apuyhtiöön lahjoitetussa yhtiössä.

Kun apuyhtiön omistajien lahjaan sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta, apuyhtiön omistajien osakkeiden hankintameno kasvaa vain lahjan spv-arvolla TVL 47 §:n mukaisesti. Sen sijaan SVOP-rahastoon kirjattua pääomansijoitusta palautettaessa TVL 45 a §:n mukaisena pääomansijoituksena pidetään kuitenkin lahjan käypää arvoa.

6.5 Apuyhtiön purkaminen tai sulautuminen

Apuyhtiökaupan jälkeen ostettu yhtiö voidaan sulauttaa tai purkaa apuyhtiöön. Jos huojennus on myönnetty apuyhtiön omistajalle, ei purkaminen tai sulautuminen automaattisesti johda huojennuksen menettämiseen. Huojennuksen säilyminen tällaisessa tilanteessa kuitenkin edellyttää, että huojennettu yritysvarallisuus tosiasiallisesti säilyy lahjansaajan yritystoiminnan käytössä, eikä järjestelyssä (mahdollisesti muihin myöhemmin käsiteltäviin esi- tai jälkitoimiin yhdistettynä) ole ryhdytty erityisiin toimenpiteisiin veroedun saamiseksi.

Jos lahjansaaja on apuyhtiö, sulautumisen tai purkautumisen tuloksena kohdeyhtiö muuttuu osaksi lahjan saanutta apuyhtiötä. Kun apuyhtiö on saanut lahjaan sukupolvenvaihdoshuojennuksen ja lahjana saatu yhtiö puretaan osaksi apuyhtiötä, purkamista pidetään huojennuksen menettämiseen johtavana jatkoluovutuksena. Sulautumisessa huojennuksen säilyminen arvioidaan tapauskohtaiset olosuhteet huomioon ottaen ohjeen kohdassa 7.3 kuvatusti. Huojennuksen säilyminen edellyttää, että yritystoiminta tosiasiallisesti jatkuu. Jos huojennusta ei maksuunpanna sulautumisen johdosta, jatkoluovutussanktio arvioidaan ohjeen kohdan 2.5.7 mukaisesti sulautumista seuraavissa jatkoluovutuksissa.

Muutoin yhtiön purkamisesta tai sulautumisesta johtuvat seuraamukset (kuten korkovähennysoikeudet, purkuvoittojen ja tappioiden käsittelyt sekä varainsiirtoveroseuraamukset) apuyhtiön ja sille luovutetun kohdeyhtiön verotuksessa ratkaistaan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä samoin periaattein kuin muissakin apuyhtiöjärjestelyissä. Siltä osin kuin arvioitavaksi näissä järjestelyissä tulee verotuksesta riippumattomien syiden olemassaolo verrattuna johonkin vaihtoehtoiseen menettelyyn, sukupolvenvaihdostarkoitus voidaan ottaa huomioon osana kokonaisarviointia, kun suunniteltujen järjestelyjen tarve nimenomaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen osana selvitetään järjestelyjen syyksi.

7 Sukupolvenvaihdosluovutuksen esi- ja jälkitoimet 

7.1 Yleistä

Sukupolvenvaihdoksen kohteena olevat yhtiöt voivat olla rakenteeltaan erilaisia ja luotuja ensisijaisesti luopujan lähtökohdista. Sukupolvenvaihdoksessa tapahtuva omistajanvaihdos voi esimerkiksi olla tarpeen rajata vain osaan yhtiörakennetta tai jatkajan suunnitelmien kannalta tarkoituksenmukainen yritysrakenne voi muutoin poiketa siitä rakenteesta, jolla luopuva yrittäjä on toiminut.

Siten ennen varsinaista sukupolvenvaihdosluovutusta, jossa omaisuus siirretään jatkajalle, voidaan tehdä yhtiöiden rakennetta muokkaavia järjestelyitä. Vastaavasti yhtiön toimintaa jatkava voi muuttaa sen rakennetta myös luovutuksen jälkeen.

Järjestelyt voivat olla hyvin monenlaisia ja yksilöllisiä. On esimerkiksi mahdollista tehdä yritysjärjestelyitä, myydä yhtiön varallisuuseriä, muuttaa kohdeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä, laatia osakassopimuksia tai ostaa vähemmistöomistajien osuuksia yhtiöstä. Myös varallisuutta voidaan siirtää jatkajille osittain eri vaiheissa.

Edellä ohjeessa on kuvattu yksittäisiä tapoja tehdä omistajanvaihdoksia ja niistä seuraavia veroseuraamuksia tavanomaisissa olosuhteissa. Kun sukupolvenvaihdos tosiasiasiallisesti muodostuu monessa vaiheessa tehtävistä järjestelyistä, voidaan veroasioita ratkaistaessa ottaa huomioon järjestelyiden muodostama kokonaisuus. Silloin on syytä selvittää, millaisista vaiheista sukupolvenvaihdosjärjestely kokonaisuutena muodostuu, kun selvitetään olosuhteita ja perusteita yksittäisille verotusratkaisuille. Näin voidaan varmistaa, että mahdollisesti myöhemmin toteutettavat uudet järjestelyt eivät aiheuta tarvetta esimerkiksi muuttaa jo tehtyjä toista verolajia tai järjestelyn aiempaa vaihetta koskevia verotusratkaisuja.

Ohjeessa käsitellään useassa kohdassa tilannetta, jossa osakkeiden luovuttaja ja luovutuksensaaja ovat molemmat luonnollisia henkilöitä ja luovuttaja pidättää itselleen oikeuden osinkoihin. Luonnollisten henkilöiden välisissä luovutuksissa sovellettavat tämän ohjeen mukaiset verotuskäytännöt eivät sovellu sellaisenaan niistä olennaisesti poikkeaviin tilanteisiin.

Seuraavassa käsitellään tiettyjä tavanomaisimpia sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tapahtuvia järjestelyitä ja niiden vaikutusta sukupolvenvaihdokseen. Ohjeen luonteen ja järjestelyvaihtoehtojen laajuuden huomioon ottaen kuvaus ei ole tyhjentävä tai käsittele kaikkia järjestelyitä. Ohjeessa ei käsitellä esimerkiksi järjestelyitä, joissa kohdeyhtiön yhtiöjärjestyksessä on yksilöllisiä erityispiirteitä tai luovutussopimuksissa on poikkeuksellisia ehtoja. Näissä tilanteissa ohjetta sovellettaessa otetaan huomioon luovutusten yksilölliset olosuhteet.

7.2 Jakautuminen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä

Sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yritystoiminta voi olla osa osakeyhtiötä, jossa on monenlaisia varoja. Yhtiössä voi olla useita eri liiketoimintakokonaisuuksia tai jatkettavaan yritystoimintaan liittymättömiä sijoitusvaroja. Tällaisessa tilanteessa harkittavaksi voi tulla EVL 52 c §:n mukaisen jakautumisen toteuttaminen siten, että jatkettavan yritystoiminnan muodostava liiketoimintakokonaisuus eriytetään jakautumisessa muista varoista.

Jakautuminen voi tapahtua OYL 17 luvun säännösten mukaan joko kokonaan tai osittain. Kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön kaikki varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle, kun taas osittaisjakautumisessa osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle. Osittaisjakautumisen edellytyksenä verotuksessa on, että siirrettävät varat ja vastuut muodostavat liiketoimintakokonaisuuden (EVL 52 c §).

Jakautumisen edellytyksistä ja seuraamuksista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen. Siinä käsitellään myös veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamista yritysjärjestelyjen yhteydessä. Sukupolvenvaihdoksen helpottaminen katsotaan ohjeessa tarkoitetuksi liiketaloudelliseksi perusteeksi, kun säännösten soveltamista harkitaan. Esimerkiksi tavanomainen yhtiöön kertyneen sijoitusvarallisuuden eriyttäminen kokonaisjakautumisessa muusta yrityksestä ennen yrityksen sukupolvenvaihdosta on lähtökohtaisesti normaali ja hyväksyttävä menettely päätöksen KHO 2016:115 mukaisesti.

Jakautumisen tarve voi ilmetä myös sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Jos yhtiön, jonka yritystoiminnan jatkamisen perusteella on myönnetty PerVL 55 §:n huojennus, jakautumisessa muodostuu kaksi yhtiötä, joissa molemmissa jatketaan yritystoiminnan harjoittamista, jakautumisella ei ole vaikutusta huojennuksen säilymiseen.

Joskus jakautumisella eriytetään jatkettavasta osakeyhtiöstä pois merkittäviä sijoitusvaroja, joihin on myönnetty huojennus vain sen vuoksi, että ne ovat osa jatkettavaa yritystä. Vaikka jakautuminen ei vaikuta huojennuksen säilymiseen jatkettavassa yrityksessä, huojennus ei aina säily niiden sijoitusvarojen osalta, jotka jakautumisella eriytetään pois jatkettavasta yrityksestä pian sukupolvenvaihdoshuojennuksen saannin jälkeen. Tilannetta arvioitaessa otetaan  huomioon jakautumiseen liittyvät yksilölliset olosuhteet, lahjaverotuksen toimittamisen yhteydessä annettu selvitys, sijoitusvarojen suhde muuhun yritykseen sekä mahdolliset jakautumista seuraavat toimenpiteet.  Verotuksen oikaiseminen voi edellytysten täyttyessä tapauksen olosuhteista riippuen tulla kyseeseen joko PerVL 40 §:ssä tarkoitettuna veronoikaisuna verovelvollisen vahingoksi, PerVL 55 §:ssä tarkoitettuna jatkoluovutuksena tai joskus PerVL 38-39 §:ssä tarkoitettuna perusteoikaisuna. Muutoksia jakautumisen vuoksi ei voida millään perusteella tehdä, kun lahjaverotuksen toimittamisesta on kulunut viisi vuotta.

Tässä yhteydessä sijoitusvaroilla tarkoitetaan sellaisia varallisuuskokonaisuuksia, jotka eivät itsessään muodosta huojennuksessa tarkoitettua yritystä. Sijoitusvaroilla ei siten tarkoiteta esimerkiksi sellaista arvopaperiomaisuutta, joka muodostaa huojennuksessa tarkoitetun yrityksen, jonka toimintaa jatketaan. Jos yhtiössä on muuta yritystoimintaa ja yritystoimintaan rinnastuvaa arvopaperikauppaa, niiden jatkamisen eriyttäminen jakautumisella erillisiin osakeyhtiöihin ei vaikuta huojennuksen säilymiseen.

Jos jakautumisen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeiden luovutukseen on sovellettu PerVL 55 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta, osakkeiden hankintameno on TVL 47 §:n mukaisesti  spv-arvo. Tämä hankintameno jaetaan saaduille osakkeille samoin kuin muukin hankintameno Verohallinnon ohjeessa Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen tarkemmin kuvatulla tavalla.

Jos jakautumisen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeiden luovutukseen on sovellettu TVL 48 §:n mukaista luovutusvoittoverovapautta, jatkoluovutuksessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennettävän edellisen luovuttajan verovapaan luovutusvoiton määrä jaetaan jakautumisessa saaduille osakkeille samassa suhteessa kuin osakkeen hankintameno.

7.3 Osakevaihto ja sulautuminen

Joskus luopuvan yrittäjän yrityskokonaisuus on esimerkiksi luvussa 3 kuvatulla tavalla useassa erillisessä yhtiössä. Tällaisessa tilanteessa voidaan ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista koota varat yritysjärjestelyä käyttäen siihen yhtiörakenteeseen, jossa yritystoimintaa on tarkoitus jatkaa. Yhtiöt voidaan esimerkiksi sulauttaa tai osakevaihdolla muodostaa yksi yhtenäinen yritys, jonka toiminta on koottu yhteen omistajayhtiöön ja jatkaja jatkaa yritystoimintaa näillä varoilla.

Näiden yritysjärjestelyiden edellytyksistä tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto ja Yritysjärjestelyt ja verotus – sulautuminen. Ohjeissa käsitellään myös veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamista yritysjärjestelyjen yhteydessä. Sukupolvenvaihdoksen helpottaminen katsotaan ohjeissa tarkoitetuksi liiketaloudelliseksi perusteeksi, kun säännösten soveltamista harkitaan.

Järjestelyiden tuloksena muodostuvaan yhtiöön voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta, jos jatkaja jatkaa yritystoimintaa näillä varoilla. Jos järjestelyissä sukupolvenvaihdoksen kohteena olevaan yhtiöön tuodaan yritystoimintaan kuulumattomia sijoitusvaroja, huojennus ei sovellu näihin varoihin.

Järjestelyn tuloksena saatavien uusien osakkeiden hankintameno ja –aika siirtyvät uusille järjestelyssä saataville osakkeille edellä viitatuissa ohjeissa kuvatusti. Näiden osakkeiden luovutukseen voidaan soveltaa TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta, jos saatujen osakkeiden luovutuksessa täyttyvät edellä kohdassa 2.2.4 kuvatut verovapauden edellytykset.

Sulautumisen tai osakevaihdon kohteena voivat olla myös sellaiset osakkeet, joihin on sovellettu PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta tai TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta.

Päätöksessä KHO 2016:185 sukupolvenvaihdoshuojennusta ei menetetty osakevaihdossa. Tapauksessa osakkeita ei luovutettu ulkopuolisille, vaan osakkeiden omistus pysyi osakevaihdon jälkeen välillisesti samoilla perhepiiriin kuuluvilla henkilöillä ja huojennuksen saanut jatkoi lahjaksi saamiinsa osakkeisiin sisältynyttä yritystoimintaa uudessa osakevaihdossa syntyneessä yhtiörakenteessa. Siten huojennusta ei menetetä automaattisesti, jos huojennetut osakkeet luovutetaan osakevaihdossa.

Huojennuksen säilyminen edellyttää, että yritysjärjestelyssä syntyneessä toimintarakenteessa huojennuksen saaneella jatkajalla säilyy tosiasiallinen rooli toiminnan jatkajana yritysjärjestelyssä muodostuneessa yhtiössä.  Tämän jatkajaroolin täytyy rinnastua asemaan, jota huojennuksen myöntäminen uudessa yritysjärjestelyn tuloksena syntyneessä yhtiörakenteessa vaatisi. Yritysomaisuus ei saa järjestelyssä tosiasiassa muuttua sijoitusluontoiseksi varallisuudeksi. Kun huojennettua yritystoimintaa tällaisessa tilanteessa yritysjärjestelyn jälkeen tosiasiallisesti jatketaan, kyse ei ole hallituksen esityksen HE 290/1978 mukaisesta luovutuksesta jatkajien yritystoiminnan supistamiseksi eikä yritystoiminnan jatkaminen tosiasiallisesti pääty. Myös sulautumisessa voidaan huojennuksen säilymistä arvioida vastaavista lähtökohdista. Jos huojennusta ei menetetä yritysjärjestelyn vuoksi, huojennuksen menetyksen seuranta siirtyy järjestelyssä saatuihin osakkeisiin. Silloin huojennuksen menettämistä arvioidaan jaksossa 2.5.7 kuvatusti, jos järjestelyssä saadut osakkeet tai yritystoiminta myöhemmin luovutetaan.

Jos osakevaihdossa tai sulautumisessa saadaan aiemmin omistettujen osakkeiden sijaan uusia osakkeita ja vanhojen osakkeiden aiempaan luovutukseen on sovellettu PerVL 55 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta, osakkeiden hankintameno on TVL 47 §:n mukaisesti  spv-arvo. Tämä hankintameno siirtyy saaduille osakkeille samoin kuin muukin hankintameno edellä viitatuissa ohjeissa tarkemmin kuvatulla tavalla.

Jos osakevaihdossa tai sulautumisessa saadaan aiemmin omistettujen osakkeiden sijaan uusia osakkeita ja vanhojen osakkeiden aiempaan luovutukseen on sovellettu TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta, jatkoluovutuksen seurantajakso siirtyy uusiin osakkeisiin. Siten edellisellä omistajalla verovapaaksi katsottu luovutusvoitto vähennetään sijaan saatujen osakkeiden viiden vuoden sisällä verovapaasta luovutuksesta tehdyssä jatkoluovutuksessa osakkeiden hankintamenosta ja hankintameno-olettamasta.

7.4 Toimintamuodon muutos

Huojennuksen kohteena olevassa yrityksessä saatetaan tehdä toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi joko ennen sukupolvenvaihdosluovutusta tai sen jälkeen. Toimintamuodonmuutoksen edellytyksistä ja verovaikutuksista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi. Siinä kuvatusti myös toimintamuodon muutoksesta voi esimerkiksi syntyä verotettava lahja, jos omistus perustetussa yhtiössä poikkeaa sinne luovutettavan omaisuuden arvojen suhteista. Tässä ohjeessa käsitellään toimintamuodon muutoksia vain siltä osin kuin niillä on yhteys sukupolvenvaihdoksia koskeviin erityissäännöksiin.

7.4.1 Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi ennen sukupolvenvaihdosta

Jos yritys muutetaan osakeyhtiöksi ennen sukupolvenvaihdosta ja omistajanvaihdos toteutetaan osakeluovutuksella, verotus toimitetaan luvussa 2 kuvatusti. PerVL 55 §:n näkökulmasta jatkettavana yritystoimintana voidaan silloin pitää toimintaa aiemmassa toimintamuodossa. Jos sukupolvenvaihdos toteutetaan ennen osakeyhtiön ensimmäisen tilikauden päättymistä, lasketaan PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennus yhtiölle siirtyneestä nettovarallisuudesta ottaen huomioon sen jälkeen mahdollisesti tapahtuneet olennaiset muutokset.

Myös maatilan osakeyhtiöksi muuttamisen jälkeen tapahtuvassa osakelahjassa sukupolvenvaihdoshuojennus lasketaan yhtiölle siirtyneestä nettovarallisuudesta, ei yhtiön omistaman maatilan arvosta, kuten suorissa maatilan lahjoituksissa. Maatilojen sukupolvenvaihdoksista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa.

TVL  48 §:n mukaisen luovutusvoittoverovapauden soveltamiseen toimintamuodon muutoksen jälkeiseen osakeluovutukseen vaikuttaa aiempi toimintamuoto. Jos osakeyhtiöksi muuttaminen tapahtuu henkilöyhtiöstä, osakkeiden hankinta-aika lasketaan osakeomistukseksi muuttuneen henkilöyhtiöosuuden hankinta-ajasta. Siten luovutusvoittoverovapaus voi muiden edellytysten täyttyessä soveltua luovutettaessa toimintamuodon muutoksessa saatuja osakkeita, jos henkilöyhtiöosuus on omistettu kymmenen vuotta. Jos osakeyhtiöksi muutetaan luonnollisten henkilöiden suoraan omistama yksityisliike tai maatila, omistusaika lasketaan yhtiön perustamisesta ja luovutusvoittoverovapaus voi tulla sovellettavaksi vasta kymmenen vuoden kuluttua yhtiön perustamisesta.

7.4.2 Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi sukupolvenvaihdoksen jälkeen

Kun toimintamuodon muutoksessa perustettavaan yhtiöön luovutetaan yksityisliike, maatila tai henkilöyhtiöosuus, joiden aiempaan saantoon on sovellettu PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta eikä lahjaverotuksen toimittamisesta ole kulunut viittä vuotta, huojennusta ei menetetä, jos yritystoimintaa tai maataloutta jatketaan osakeyhtiömuodossa. Tällaisessa tilanteessa yritystoiminnan harjoittaminen tosiasiallisesti jatkuu samoin kuin jaksossa 7.3 kuvattiin osakevaihdon ja sulautumisen osalta eikä kyseessä ole myöskään tuloverotuksessa luovutusvoittoverotettava luovutus. Osakeyhtiöksi muuttamisen jälkeen huojennuksen myöhempi menettäminen arvioidaan kohdassa 2.5.7 kuvatusti.

Muutettaessa yksityisliike osakeyhtiöksi, sukupolvenvaihdoshuojennuksen saaminen ei vaikuta osakkeiden hankintamenoon, koska TVL 47 §:n mukaista hankintamenoa ei muodostu yksityisliikkeen varoille. Sen sijaan henkilöyhtiön yhtiöosuuden hankintameno on PerVL 55 §:n soveltamistilanteissa spv-arvo ja se siirtyy osakkeiden hankintamenoksi.

Muutettaessa maatila osakeyhtiöksi yhtiön verotuksessa saadun omaisuuden hankintamenoksi siirtyvät omaisuuden poistamattomat hankintamenot luovuttajalta. Maatilan yhtiöittämisessä yhtiöön siirtyy omaisuuseriä, kuten pelto ja metsä, joiden hankintamenolla ei ollut vaikutusta aiempaan maataloustulon verotukseen (tai metsäverotukseen). Suoraan omistetun maatilan verotuksessa näiden omaisuuserien hankintamenoja ei voi poistaa eikä hankintamenoja käytetä maatilan nettovarallisuuden laskennassa, joka lasketaan arvostamislain mukaisista arvoista. Luonnollisella henkilöllä näiden omaisuuserien hankintameno vaikuttaa vain luovutusvoiton laskentaan. Tämä hankintameno kuitenkin siirtyy yhtiön hankintamenoksi.

Jos yhtiöön luovutettavan omaisuuden TVL 47 §:n mukainen hankintameno on perintö- ja lahjaverotuksessa myönnetyn sukupolvenvaihdoshuojennuksen vuoksi spv-arvo, tämä arvo myös siirtyy hankintamenoksi yhtiön tuloverotukseen ja nettovarallisuuslaskentaan. Jos yhtiöittäminen kuitenkin tapahtuu ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta, siirtyy yhtiölle lahjoittajan hankintameno. Toimintamuodon muutoksessa saatavien osakkeiden hankintameno muodostuu yhtiöön sijoitetun nettovarallisuuden määrästä, johon  spv-arvo vaikuttaa edellä kuvatusti välillisesti.

Yksityisliikkeen luovutuksiin ei sovelleta TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta. Siten yksityisliikkeen toimintamuodon muutoksessa ei voi siirtyä osakeyhtiöön omaisuutta, johon olisi sovellettu luovutusvoittoverovapautta. Henkilöyhtiöosuus, joka muutetaan toimintamuodon muutoksella osakeyhtiöksi, on voitu saada luovutuksella, johon on sovellettu TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta. Jos henkilöyhtiöosuuden tilalle saadut osakkeet luovutetaan viiden vuoden sisällä alkuperäisestä henkilöyhtiöosuuden kaupasta, aiemman luovutuksen verovapaa luovutusvoitto vähennetään osakkeiden hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta ohjeen luvussa 2.3.2 kuvatusti.

Yhtiöitettävään maatilaan voi kuulua varoja, jotka on hankittu TVL 48 §:n mukaisella verovapaalla luovutuksella ja jossa aiemman omistajan luovutusvoitto vähennettäisiin jatkoluovutuksessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta.  Luovutettaessa tällaista omaisuutta yhtiöön toimintamuodon muutoksessa, jatkoluovutusseuranta ei vaikuta omaisuuden hankintamenoon yhtiön verotuksessa. Jos toimintamuodon muutoksessa saadut osakkeet kuitenkin luovutetaan viiden vuoden sisällä alkuperäisestä luovutuksesta, osakkeiden hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään aiemmalla omistajalla verovapaa luovutusvoitto. Koska omistajan hankintameno siirtyy myös yhtiölle, edellisen omistajan verovapaa luovutusvoitto leikataan myös yhtiön hankintamenosta, jos yhtiö luovuttaa viiden vuoden sisällä alkuperäisestä luovutuksesta toimintamuodon muutoksessa sille siirtynyttä omaisuutta, joka on saatu TVL 48 §:n mukaisella verovapaalla luovutuksella.

7.5 Omien osakkeiden hankinta, pääomanpalautus ja muu varojenjako ennen sukupolvenvaihdosta

Yhtiöllä voi olla esimerkiksi kertyneitä voittovaroja, joita ei tarvita jatkettavassa yrityksessä. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä voi olla tarve jakaa yhtiöstä varoja luopujalle siten, että sukupolvenvaihdoksen kohteeksi saadaan varsinainen yritysomaisuus. Vastaavasti yrityksessä voi esimerkiksi olla useita omistajia, joista joku tai jotkut haluavat omistuksestaan käyvän arvon mukaisen luovutushinnan, toisten ollessa valmiita lahjoittamaan omaa omistustaan jatkajalle.

Näissä järjestelyissä usein halutaan ensin omien osakkeiden hankinnalla jakaa tarpeettomat varat edelliselle omistajalle tai hankkia yhtiön varoilla muiden kuin lahjoitusta suunnittelevien omistamat osakkeet. Tällainen tausta lähtökohtaisesti puhuu peitellyn osingon verotusta vastaan ja luovutukset voidaan yleensä verottaa luovutusvoittoa koskevien sääntöjen mukaisesti, jos järjestelyyn ei liity erityisiä tavanomaisesta poikkeavia muita toimenpiteitä ja luovutushintana käytetään osakkeiden käypää arvoa.

Luopuva omistaja on myös voinut tehdä yhtiöön TVL 45 a §:ssä tarkoitetun pääomansijoituksen. Tällainen pääomansijoitus voidaan palauttaa luopuvalle omistajalle ennen sukupolvenvaihdosluovutuksen toteuttamista.

Joskus yrityksellä ei ole likvidejä varoja, joilla palautus voitaisiin maksaa ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista. Silloin pääomanpalautus voidaan toteuttaa kirjaamalla palautus yhtiön velaksi palautuksensaajalle. Velaksi muutetun pääomasijoituksen perusteella voidaan laskea luovutusvoitto soveltaen TVL 45 a §:n sääntelyä. Velan myöhemmästä maksusta ei tule suoritettavaksi tuloveroa. Tällainen velka ei tavanomaisesti muodosta myöskään lahjaa.  Lahja voi syntyä samoin kuin muissakin lainajärjestelyssä siinä tapauksessa, että velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin tai velka myöhemmin annetaan anteeksi. Lahjaa ei esimerkiksi muodostu, kun järjestelyn syy on yhtiön likvidien varojen puute, lainalle laaditaan selvä ja realistinen takaisinmaksusuunnitelma eikä järjestelyyn liity muita toimia, joiden taustalla olisi veroetujen tavoittelu.

Nämä toimenpiteet, kuten myös normaali osingonjako ennen sukupolvenvaihdosluovutusta, otetaan huomioon määritettäessä sukupolvenvaihdosluovutuksessa käytettävää käypää arvoa ja PerVL 55 §:n mukaista spv-arvoa.

7.6 Pääomansijoitus sukupolvenvaihdoksen jälkeen

Ajoittain vaiheittaisissa sukupolvenvaihdoksissa syntyy tarve tehdä pääomansijoituksia yhtiöön esimerkiksi tietyn investoinnin rahoittamiseksi ja siinä vaaditun oman pääoman osuuden järjestämiseksi. Samalla esimerkiksi sukupolvenvaihdoskaupan luovutushinnan maksun vuoksi jatkajalla voi olla vaikeuksia tehdä omistusosuuttaan vastaavaa pääomansijoitusta yhtiöön, kun taas luopujalla voi olla enemmän kykyä tehdä sijoitus.

Tällaisessa tilanteessa luopuja voi lainata muille jatkajille heidän osuutensa tarvittavasta pääomansijoituksesta. Näin menetellen kaikki omistajat ovat tehneet suhteessa yhtiöön pääomansijoituksen ja sen palautus käsitellään TVL 45 a ja 46 a §:ien mukaisesti luovutusvoittona sijoitusta palautettaessa, jos myös muut edellytykset täyttyvät.

Tällainen laina ei muodosta lahjaa, jos velkasuhdetta kokonaisuutena arvioiden voidaan pitää todellisena. Yleensä lahjaa ei muodostu ainakaan silloin, kun lainalle laaditaan selvä ja realistinen takaisinmaksusuunnitelma ja pääomalle on selvä yhtiön tarve, eikä järjestelyyn liity muita toimia, joiden taustalla olisi veroetujen tavoittelu.

7.7 Liiketoimintakauppa

Omistajanvaihdoksia osakeyhtiömuotoisen yritysomaisuuden osalta voidaan tehdä paitsi luovuttamalla osakkeita myös luovuttamalla yhtiön varoja. Koska yhtiön ja omistajan varat ovat erillisiä, ei omistaja voi lahjoitustarkoituksessa lahjoittaa yhtiön varoja jatkajalle ilman varojenjaon veroa.

Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa myymällä yhtiön liiketoiminta käypään arvoon jatkajalle tai jatkajan omistamalle yhtiölle. Tällaisen luovutuksen veroseuraamukset kaupan osapuolille ovat samanlaiset kuin muissakin liiketoimintakaupoissa.

Jos yhtiön varoja luovutetaan alihintaan jatkajalle tai hänen omistamalleen yhtiölle lahjanantamistarkoituksessa, luovutuksesta alihinnan osalta muodostuu varojenjakoa yhtiön omistajalle ja lahjaa omaisuuden saajalle tai saajayhtiön omistajalle. Jos varojenjakoa ei suoriteta avoimesti osakeyhtiölain mukaisilla varojenjakotavoilla, verotetaan alihinta peiteltynä osinkona. Lahjansaajalle muodostuvasta yrityksen osan lahjasta määrätään lahjavero, johon voidaan soveltaa myös sukupolvenvaihdoshuojennusta, jos ohjeen luvussa 2.5  kuvatut edellytykset täyttyvät.

Arvonlisäverotuksesta liiketoimintakaupan yhteydessä kerrotaan Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa –ohjeen luvussa 4.6. Samassa luvussa käsitellään oman käytön arvonlisäverotusta sekä liikeomaisuuden vastikkeettomien ja alivastikkeellisten luovutusten arvonlisäverotusta.

Liiketoimintakaupasta tulee luovutuksensaajan suoritettavaksi varainsiirtoveroa siltä osin kuin kauppahinta kohdistuu varainsiirtoveron alaiseen omaisuuteen. Kauppahinnan ohella varainsiirtoveroa tulee suorittaa myös muista varainsiirtoverotuksessa vastikkeeseen rinnastettavista eristä, kuten liikehuoneistojen yhtiölainoista. Näistä kysymyksistä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Varainsiirtovero kiinteistön luovutuksessa sekä Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa.

7.8 Osakassopimus

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä saatetaan tehdä osakassopimuksia yhtiön omistajien välille erityisesti, kun sukupolvenvaihdos tehdään vaiheittain tai kohteena olevassa yhtiössä on muitakin omistajia kuin sukupolvenvaihdosluovutuksen osapuolet. Oikeuskäytännössä osakassopimuksia on huomioitu myös osakeluovutuksen veroseuraamuksiin liittyvänä tekijänä esimerkiksi päätöksissä KHO 2016:18 ja KHO 2016:104.

Osakassopimuksen vaikutuksessa verotettavaan luovutukseen otetaan huomioon sekä arvostustilanne että osakassopimuksen yksilölliset ehdot. Tehdyillä osakassopimuksilla voi olla vaikutusta sukupolvenvaihdokseen. Veroilmoituksissa ja ennakkoratkaisuhakemuksissa on syytä selvittää, millaisilla osakassopimuksilla yhtiöjärjestyksen mukaisia omistajaoikeuksia on sukupolvenvaihdoksen kohteena olevassa yhtiössä tarkoitus jalostaa.

Päätöksessä KHO:2016:18 luovutettiin asiantuntijayhtiössä työskentelevälle asiantuntijalle yhtiön osakkeita ja osakassopimuksessa oli varauduttu osakkeiden luovutukseen siinä tapauksessa, että työ yhtiössä päättyy. Sidottu luovutushinta tässä yhteydessä on kytketty osakassopimuksella yksilölliseen työskentelyyn yhtiössä. Tällaiset järjestelyt lähtökohtaisesti ovat yksittäisen asiantuntijan osaamisen ympärille rakennettuja olosuhteissa, joissa osapuolet ovat toisistaan riippumattomia eikä osakassopimuksella tarkistettu omistaja-asema ole sellaisenaan luovutettavissa sukupolvenvaihdoksessa lahjana tai muutoin toiselle omistajalle. Siten ratkaisun soveltamisala sukupolvenvaihdosten yhteydessä on suppea.

Päätöksessä KHO:2016:104 osakassopimuksella sovittiin, että osakkeet lahjoittava isä saa osakassopimuksen perusteella myös lapselleen lahjoittamiensa osakkeiden mukaisen osuuden aiemmin tekemästään pääomansijoituksesta lahjoituksen kohteena olevaan yhtiöön. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaisesti osakassopimus ei vaikuttanut osakkeiden käypään arvoon, joka määräytyi osakkeiden yhtiöjärjestyksen mukaisina oikeuksina yhtiöön. Ehdon voitiin katsoa kuitenkin sopimuksen perusteella vaikuttavan lahjan arvoon. Kun tapauksessa saadun selvityksen pohjalta sijoitusta voitiin pitää lyhytaikaisena ja palautuksen voitiin arvioida tapahtuvan nopeasti, voitiin isälle palautettavaksi sovitun sijoituksen määrä suoraan vähentää lapselle luovutettavien osakkeiden arvosta.

Päätöksen KHO:2016:104 kaltaiset tilanteet voivat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä olla yleisempiä. Näissä ratkaisuissa osakassopimuksella määritellään yksilöllisemmin luovutuksen kohdetta ja määrää ja osakassopimuksen ehdot voivat vaikuttaa sukupolvenvaihdoksen veroseuraamuksiin.

Edellä kohdassa 7.5 kuvatun mukaisesti pääomanpalautus voidaan tehdä ennen sukupolvenvaihdosluovutusta ja siten lahjoituksen kohteena olevien osakkeiden arvo ja oikeudet muodostuvat jo lahjoitushetkellä vastaamaan toivottua tilannetta. Jos kuitenkin osakkeet lahjoitetaan ennen kuin pääoma palautetaan tai muu osakassopimuksella syntyvä velvoite toteutetaan, katsotaan lähtökohtaisesti luovutuksen kohteeksi osakkeet sellaisina kuin ne luovutushetkellä olivat. Jos osakassopimuksessa sovitaan jatkajalle hänen luovuttamiensa osakkeiden arvoa pienentävä velvoite, tämä vähennys tehdään osakkeiden käyvästä arvosta. Jos lahjoitettaviin osakkeisiin sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta, spv-arvosta tehdään sama suhteellinen vähennys kuin osakkeiden käyvästä arvosta.

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä pääomanpalautus voidaan sopia tehtäväksi edelliselle omistajalle, vaikka hän olisi ennen pääomanpalautusta myynyt tai lahjoittanut kaikki tai osan osakkeista, joita hän omisti sijoituksen tehdessään. Pääomanpalautukseen voidaan soveltaa TVL 45a §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä, vaikka osakkeet on jo luovutettu ennen pääomanpalautusta.

Jos pääomanpalautuksen pidättäneen henkilön myöhemmin saamat varat verotetaan luovutusvoittona, varoista ei voi vähentää luovutettujen osakkeiden hankintamenoa. Pääomanpalautuksen saaja ei enää omista osakkeita, eikä hänellä siksi ole jäljellä osaakaan luovutettujen osakkeiden hankintamenosta. Jos hän omistaa palautushetkellä vain osan aiemmin omistamistaan osakkeista, luovutusvoittoa laskettaessa vähennetään vain näiden osakkeiden hankintameno.

8 Ennakkoratkaisu ja sen maksullisuus

Ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista on mahdollista hankkia Verohallinnolta ennakkoratkaisu veron määrästä ja perusteista. Ennakkoratkaisut ovat maksullisia. Hinnat perustuvat Valtiovarainministeriön asetukseen Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta.

Sukupolvenvaihdosjärjestelyjä koskevassa ennakkoratkaisuhakemuksessa on ohjeessa aiemmin kuvatusti syytä selvittää kunnolla suunnitellut toimenpiteet, niiden todelliset olosuhteet ja järjestelyjen syyt ja tavoitteet. Ennakkoratkaisu annetaan lähtökohtaisesti niiden tietojen pohjalta, joita hakemuksessa kerrotaan. Jos todelliset olosuhteet eivät vastaa hakemuksessa kuvattuja olosuhteita, ennakkoratkaisu ei ole sitova. Nämä periaatteet ilmenevät päätöksestä KHO 2016:173:

Asiassa on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta kysymys hallinto-oikeuden päätöksen ja edelleen Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun lainmukaisuuden arvioimisesta. Ennakkoratkaisun antaminen perustuu niihin tosiseikkoihin, jotka verovelvollinen on hakemuksensa tueksi esittänyt, eikä seikkojen oikeellisuutta ole lähtökohtaisesti tarpeen selvittää. Mikäli myöhemmin osoittautuu, että hakemuksessa ilmoitetut tosiseikat eivät vastaa todella toteutuneita seikkoja, tämä voi johtaa ennakkoratkaisun sitomattomuuteen mutta ei tarkoita sitä, että ennakkoratkaisu sinänsä olisi virheellinen. Tämä lähtökohta huomioon ottaen sellainen muutoksenhaun yhteydessä esitetty selvitys, joka koskee olosuhteiden muuttumista ennakkoratkaisun antamisen jälkeen, voidaan ottaa vain hyvin rajoitetusti huomioon, kun tuomioistuimessa arvioidaan ennakkoratkaisun lainmukaisuutta. Tähän nähden asiassa ei voida ottaa huomioon sitä selvitystä, johon X Oy ei ole asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa tukeutunut ja jonka yhtiö on vasta tänne toimittamassaan vastineessa esittänyt B:n ja C:n työskentelemisestä yhtiössä vastineen antamisen ajankohtana.

Siten esimerkiksi vaadittaessa sukupolvenvaihdoshuojennusta on syytä selvittää huolellisesti, millainen yritystoiminta on kyseessä sekä mitä toimintaa on tarkoitus jatkaa ja miten jatkamisen on tarkoitus tapahtua. Vastaavasti esimerkiksi järjestelyissä, joissa arvioitavana on peitellyn osingon tai veron kiertämisen arviointi, on syytä selvittää hakemuksessa huolellisesti järjestelyiden olosuhteet syyt ja järjestelyn mahdollinen rooli osana useasta eri vaiheesta muodostuvaa kokonaisuutta. Näin voidaan varmistua, että ennakkoratkaisun tosiseikat vastaavat todellisuutta ja ennakkoratkaisu sitoo verotusta toimitettaessa.

Ennakkoratkaisua ja sen hakemista on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös.

9 Tappioita koskeva poikkeuslupamenettely

Osakeyhtiöt ovat omistajistaan erillisiä, joten omistuksen muutokset eivät pääsääntöisesti vaikuta niiden tuloihin ja vähennyksiin tuloverotuksessa. Aiempina verovuosina syntyneiden tappioiden vähentämistä omistusmuutosten jälkeen on kuitenkin rajoitettu.

TVL 122 §:n 1 momentin mukaan yhteisön tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista on vaihtanut omistajaa muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi. Jos tappiota tuottaneen osakeyhtiön osakkeista vähintään 20 prosenttia omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, viimeksi mainitun yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.

Jos tappiota ei voida omistajanvaihdoksen vuoksi vähentää, osakeyhtiö voi kuitenkin hakea TVL 122 §:n 3 momentin perusteella poikkeuslupaa tappioiden vähentämiseksi omistajanvaihdoksesta huolimatta. TVL 122 § koskee kaikkien tulolähteiden tappioita. Poikkeuslupa voidaan myöntää siten myös ainoastaan tuloverolain tai maatilatalouden tuloverolain mukaan verotetuille osakeyhtiöille.

Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksistä ja poikkeuslupamenettelystä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vahvistettu tappio ja omistajanvaihdos.

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

veroasiantuntija Kalle Isotalo