Veronalainen palkkatulo ulkomaisen yrityksen maksaessa nettopalkkaa Suomessa tehdystä työstä

Tässä ohjeessa käsitellään veronalaisen palkkatulon laskemista ulkomaisen yrityksen maksaessa nettopalkkaa Suomessa tehdystä työstä. Ohjeen työnantajan ilmoittamista koskevat osiot on päivitetty tulorekisterin 1.1.2019 tapahtuneen käyttöönoton vuoksi.

1 Taustaa 

Yrityksillä voi olla käytössä erilaisia menettelyitä, joilla toiseen valtioon työskentelemään lähetettävän työntekijän komennuksen aikaisen palkkauksen ehdot määritellään niin, että työskentelyvaltion verotuksesta ei johdu odottamattomia veroseuraamuksia. Usein käytössä on niin sanottuja nettopalkkasopimuksia, joilla taataan työntekijälle työskentelyn aikaiseksi palkkatasoksi tietty nettosumma siten, että työnantaja maksaa työntekijän palkasta menevät verot. 

Nettopalkkasopimusten ohella yleisesti käytettäviä ovat järjestelyt, joissa sovitaan ulkomaantyöskentelyn aikana bruttopalkasta ja siitä aiheutuvien lähtövaltion ja Suomen verojen tasaamisesta (niin sanottu tax equalization) tai niiltä suojaamisesta (niin sanottu tax protection) tietyissä tilanteissa työntekijän ja työnantajan välillä.

Verontasaus-menettelyn (tax equalization) tarkoitus on, että työntekijän maksamat verot vastaisivat veroja, joita hän maksaisi, jos työ tehtäisiin lähtövaltiossa. Ulkomaan komennuksen ajaksi työntekijän kanssa sovitaan palkasta, josta vähennetään laskennallista veroa (hypoteettinen vero) sellainen määrä, joka olisi ollut suoritettava työskenneltäessä lähtövaltiossa. Komennusajan lopullisista veroista lähtövaltiossa ja työskentelyvaltiossa vastaa työnantaja. Jos lähtövaltion ja työskentelyvaltion lopullisten verojen yhteismäärä jää alhaisemmaksi kuin lähtövaltion laskennallinen vero, erotusta ei palauteta työntekijälle.

Verosuoja-menettelyssä (tax protection) työnantaja vastaa työntekijän komennuksen aikaisista veroista siltä osin, kun ne ylittävät verot, jotka työntekijä olisi joutunut maksamaan, jos hän olisi työskennellyt lähtövaltiossaan. Jos komennuksen johdosta syntyy veroetua, saa työntekijä edun hyväkseen. Myös tässä menetelmässä palkasta vähennetään usein laskennallinen vero.

Yritysten palkkausjärjestelmät voivat myös olla yhdistelmiä tai muunnelmia edellä mainituista.

2 KHO 2008:31 

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2008:31 koski tilannetta, jossa ulkomainen työnantaja maksoi rajoitetusti verovelvollisen työntekijän puolesta työntekijän jäännösveroja.

Tapauksessa ulkomainen työnantajayritys ja tämän Suomeen lähettämä työntekijä olivat sopineet niin sanotusta nettopalkkamenettelystä. Ulkomainen työnantaja maksoi työntekijälle Suomessa työskentelystä (24.2.2001−14.6.2002) saman nettopalkan, jonka hän olisi saanut, jos olisi työskennellyt lähtövaltiossa. Ulkomainen työnantaja oli pidättänyt työntekijälle maksetuista palkoista veroja ja maksuja. Näitä veroja ei ollut tilitetty Suomen veroviranomaisille. Työntekijä ei myöskään suorittanut ennakkoveroa Suomessa. Sen sijaan yhdysvaltalainen yritys oli maksanut vuosina 2003 ja 2004 Suomen veroviranomaisille työntekijän ilmoittamista palkkatuloista maksuunpannut jäännösverot.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan ulkomaisen työnantajayrityksen maksamia työntekijän jäännösveroja pidettiin työntekijän palkkatulona siltä osin kuin maksuihin oli käytetty enemmän varoja kuin työntekijälle maksetuista palkoista oli jo aikaisemmin pidätetty. Jäännösverojen maksusta kertynyt etu katsottiin sen verovuoden tuloksi, jolta etu oli ansaittu eli tässä tapauksessa verovuosien 2001 ja 2002 veronalaiseksi tuloksi. Tämä palkkatulo oli tuloverolain 10 §:n 4 kohdan nojalla Suomessa veronalaista tuloa, jota Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen kanssa tehdyn verosopimuksen 15 artiklan nojalla voitiin verottaa Suomessa.

Korkein hallinto-oikeus on antanut myös päätöksen KHO 1969-II-589 (KHO 10.3.1969 taltio 1487), joka koskee kotimaista tilannetta. Päätöksessä kotiapulaiselle, joka oli saanut myös luontoisetuja, oli luvattu maksaa sovittu rahapalkka pidätyksettä. Ennakonpidätyksen alaisena palkkana oli pidettävä palkkaa, josta vähennetyn pidätettävän ennakkon jälkeen jäi annettujen luontoisetujen arvon ja rahassa maksetun palkan määrä.

3 Veronalaisen tulon laskeminen

3.1 Veronalainen palkka

Tuloverolain (1535/1992), TVL) mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot (TVL 29.1 § ). Edellä kuvatuissa palkkausmenettelyissä työntekijä ja työnantaja ovat sopineet, että kokonaispalkka muodostuu työntekijän saamasta palkasta ja työnantajan työntekijän puolesta maksamista veroista Suomessa ja lähtövaltiossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 2008:31) mukaan verovelvollisen ansaintavuoden tuloihin oli jälkiverotusmenettelyssä lisättävä työnantajan maksama jäännösvero, kun kyseessä oli päätöksessä kuvattu nettopalkkamenettely. Jäännösvero olisi siis tullut ilmoittaa jo ansaintavuoden tulona. Koska vuosi-ilmoitusta ja veroilmoitusta annettaessa Suomen lopullista veroa ei ole vielä vahvistettu, on vero määritettävä laskennallisesti.

Verohallinto katsoo, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmeneviä periaatteita voidaan soveltaa tilanteisiin, joissa ulkomainen työnantaja sopimuksen perusteella vastaa työntekijän veroista osittain tai kokonaan. Tällöin Suomessa veronalainen palkka on nettopalkan ja Suomen laskennallisen jäännösveron yhteismäärä (brutotettu palkka).

Veronalaista palkkaa laskettaessa on otettava huomioon, mitä työsopimuksen ehdoissa on sovittu esimerkiksi työnantajan vastuusta muista tuloista menevistä veroista, vastuun enimmäismääristä ja vähennysten kohdistamisesta. Nettopalkkatilanteessa vain laskennallinen jäännösvero verotetaan sen verovuoden tulona, jolta nettopalkkakin on ansaittu. Muutoin noudatetaan kassaperiaatetta eli etu katsotaan pääsäännön mukaan sen verovuoden tuloksi, jona se maksetaan.

Ulkomaisella työnantajalla tarkoitetaan sellaista ulkomaista työnantajaa, joka ei toimita ennakonpidätystä Suomessa. Myös suomalaiselta maksajalta saatu palkka otetaan huomioon veronalaisen palkan laskennassa silloin, kun nettopalkkasopimukseen liittyy järjestely, jonka mukaan osa palkasta maksetaan Suomesta.

Puhtaasti kotimaisissa tilanteissa toimitaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 1969-II-589 mukaisesti.

3.1.1 Nettopalkka

Suomessa nettopalkkana otetaan huomioon kaikki verovuonna työnantajan työntekijälle tai hänen puolestaan maksamat sellaiset suoritukset, joista suoritettavasta verosta työnantaja vastaa, esimerkiksi

• maksettu rahapalkka
• luontoisedut verotusarvojen mukaisina
• takautuvasti maksetut palkanlisät (mm. lomakorvaukset, laskennallisen ulkomaisen veron oikaisun johdosta maksettavat erät)
• maksetut bonukset
• optioiden käyttämisestä saatu etu
• ulkomaille maksetut verot
• työnantajan työntekijän puolesta maksamat sosiaalivakuutusmaksut
• työnantajan edellisiltä vuosilta maksama jäännösvero siten kuin jäljempänä kohdassa 3.3 on selvitetty
• työnantajan verovuodelta maksama ennakkovero ja lisäennakko siten kuin jäljempänä kohdassa 3.2 on selvitetty*
• muiltakin maksajilta saadut suoritukset, jos suoritus perustuu siihen työskentelyyn, jota nettopalkkasopimus koskee.

Nettopalkkasopimus kattaa yleensä tietystä työstä saadun palkan perusteella määrätyt verot. Jos nettopalkkasopimuksella on sitouduttu maksamaan verot myös muista tuloista kuin sopimuksen piirissä olevasta työstä saadusta palkasta, esimerkiksi pääomatuloista tai sivutuloista, näistä tuloista määrättävät verot luetaan työntekijän nettopalkkaan silloin, kun verot maksetaan joko ennakkoverona tai jäännösverona.

Ulkomaille maksettua veroa ei kuitenkaan lueta nettopalkkaan siltä osin kuin vero voidaan hyvittää Suomessa suoritettavasta verosta. Jos ulkomailla hyvitetään toisessa valtiossa maksettua veroa, ulkomaan vero luetaan nettopalkkaan vain siltä osin kuin veroa on jäänyt maksettavaksi esimerkiksi Suomen verojen hyvityksen jälkeen.

Jos työntekijä ja työnantaja ovat sopineet siten, että työnantaja vastaa työntekijän veroista kuin työsuhteessa saatu tulo olisi ainoa tulo, muuta verovuoden aikana saatua tuloa ei huomioida laskennallista jäännösveroa laskettaessa.

3.1.2 Laskennallinen jäännösvero

Laskennallinen jäännösvero on se veron määrä, joka veronalaisen palkan perusteella on suoritettava.

Veronalainen palkka on nettopalkan ja laskennallisen jäännösveron yhteismäärä. Laskettaessa laskennallista jäännösveroa otetaan huomioon tuloista ja veroista viran puolesta ja henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella tehtävät vähennykset esimerkiksi tulonhankkimiskulut ja asuntolainan korot. Jos työntekijän ja työnantajan välillä on sovittu, että työnantaja ei saa etua työntekijän henkilökohtaisista vähennyksistä, niitä ei oteta huomioon laskettaessa laskennallista jäännösveroa.

Laskennallisen jäännösveron määrässä ei oteta huomioon huojennettua viivästyskorkoa tai viivästyskorkoa  eikä palautukselle maksettavaa korkoa.

Jos työntekijällä ei ole muita tuloja, myöhemmin maksettavaksi määrättävä jäännösvero on yhtä suuri kuin laskennallinen jäännösvero. Tällöin ei työntekijälle synny veronalaista etua siitä, että ulkomainen työnantaja tai tähän etuyhteydessä oleva suomalainen maksaja suorittaa jäännösveron.

Laskennallisen jäännösveron määrittämisellä on pyritty siihen, että nettopalkkasopimustilanteessa työntekijän saama etu siitä, että työnantaja maksaa hänen veronsa, verotetaan ansaintavuoden tulona. Jos työntekijän puolesta maksetaan laskennallista jäännösveroa vastaava määrä ennakkoveroa, työntekijälle ei aiheudu jäännösveroa eikä veronpalautusta.

3.2 Ennakkovero ja lisäennakko

Ennakkoperintä toimitetaan ennakkoperintälain (1118/1996)1 §:n mukaan verotusmenettelystä annetun lain säännösten mukaan maksettavaksi määrättävien verojen ja maksujen suorittamiseksi. Ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksesta säädetään 3 §:ssä. Ennakkoperintä toimitetaan palkkatulosta ennakonkantona silloin, kun suorituksen maksaja ei ole ennakonpidätysvelvollinen.

Ennakkoveroa tulee maksaa veronalaisesta palkkatulosta, joka on laskettu tämän ohjeen mukaisesti.

Ennakkoperintää voidaan täydentää pyytämällä Verohallintoa määräämään verovuoden päättymisen jälkeen erääntyvää ennakkoveroa eli lisäennakkoa. Lisäennakon ja ennakon täydennysmaksun huomioimisessa bruttopalkan laskennassa noudatetaan samaa laskentapaa siten kuin jäljempänä on kerrottu.

3.2.1 Verovuodelta maksettu ennakkovero ja lisäennakko

Ennakkoon maksettu määrä vastaa laskennallista jäännösveron määrää

Työnantajan maksaessa verovuonna työntekijän ennakkoveroa tai verovuoden päättymisen jälkeen lisäennakkoa enintään laskennallisen jäännösveron määrän, pidetään veronalaisena palkkana nettopalkan ja laskennallisen jäännösveron yhteismäärää.

Ennakkoon maksettu enemmän kuin laskennallinen jäännösvero

Työnantajan maksama ennakkovero luetaan nettopalkkaan siltä osin kuin ennakkovero ylittää laskennallisen jäännösveron määrän ja työntekijällä ei ole velvollisuutta palauttaa erotusta työnantajalle.

Ennakkoon maksettu laskennallista jäännösveroa enemmän ja työntekijällä palautusvelvollisuus

Laskennallisen jäännösveron ylittävää ennakkoveroa ei kuitenkaan lueta nettopalkkaan, jos työntekijällä on velvollisuus palauttaa tämä määrä ja palautukselle maksettava korko työnantajalle ja työnantaja ei vastaa muusta kuin nettopalkkasopimuksessa tarkoitetusta palkasta suoritettavasta verosta.

Ennakkoon maksettu vähemmän kuin laskennallinen jäännösvero

Jos maksettu ennakkovero on alhaisempi kuin laskennallinen jäännösvero, veronalaisen palkan määrä on nettopalkka lisättynä laskennallisen jäännösveron määrällä. Maksettua ennakkoveroa ei tällöin lueta veronalaiseksi tuloksi.

3.2.2 Verovuoden jälkeen maksettu lisäennakko

Jos työnantajan verovuoden jälkeen maksama lisäennakko yhdessä verovuonna maksetun ennakkoveron kanssa ei ylitä verovuoden laskennallista jäännösveroa, verovuoden jälkeen maksettua lisäennakkoa ei lueta työntekijän nettopalkkaan. Samoin menetellään, jos ennakkoveroa maksetaan myöhässä vasta verovuoden jälkeen ja ennakkoon maksettujen verojen yhteismäärä ei ylitä laskennallisen jäännösveron määrää.

Jos työnantajan verovuoden jälkeen maksama lisäennakko tai ennakkovero yhdessä verovuonna maksetun ennakkoveron tai lisäennakon kanssa ylittää verovuoden laskennallisen jäännösveron, luetaan ylittävä määrä maksuvuoden nettopalkkaan.

Ennakkoon maksettu enemmän kuin laskennallinen jäännösvero, mutta työntekijällä palautusvelvollisuus

Jos työnantaja ei vastaa muusta kuin nettopalkkasopimuksessa tarkoitetusta palkasta suoritettavasta verosta ja työntekijä on velvollinen palauttamaan työnantajalle ennakkoon liian suurena maksettua veroa, ennakkoon maksettua laskennallisen jäännösveron määrän ylittävää veroa ei lueta nettopalkkaan.

3.3 Jäännösvero

Työntekijän puolesta maksettu jäännösvero luetaan maksuvuoden nettopalkkaan siltä osin kuin se ylittää verovuoden laskennallisen jäännösveron määrän. Mahdollisesti maksettua huojennettua viivästyskorkoa tai viivästyskorkoa ei lueta nettopalkkaan.

3.4 Veronpalautus

Kun työntekijä on velvollinen maksamaan työnantajalle saamansa veronpalautuksen ja sille maksettavan koron, näitä ei huomioida veronalaisen palkan laskennassa. Veronpalautus voi johtua vain liian suurena maksetusta ennakkoverosta tai lisäennakosta. Ennakkoon maksettua veroa ei ole luettu nettopalkkaan, koska työntekijällä oli velvollisuus palauttaa työnantajalle liian suurena maksettu ennakkovero.

Jos työnantajan maksamaa ennakkoveroa on käytetty sellaisesta tulosta johtuvan veron suoritukseksi, josta työnantaja ei vastaa, syntyy työnantajalle saatava työntekijältä. Työnantajalle maksettava korvaus on tällöin rinnastettava työnantajalle maksettavaan veronpalautukseen, eikä se vaikuta nettopalkan määrään.

Jos työnantaja luopuu sopimukseen perustuvasta oikeudestaan saada korvaus liian suurena maksetusta ennakkoverosta, luetaan määrä sen vuoden nettopalkkaan, jolloin työnantaja luopui oikeudestaan.

3.5 Työntekijän työnantajalle maksamat suoritukset

Jos työntekijältä peritään jälkikäteen työsopimukseen perustuvia suorituksia, jotka on verovuonna luettu työntekijän nettopalkkaan, nämä vähennetään työntekijän nettopalkasta sinä vuonna, jona työntekijä ne maksaa. Kyseessä voi olla esimerkiksi tulovuotta seuraavana vuonna työnantajan tekemän laskennallisen ulkomaanveron korjauslaskelmasta johtuva työnantajalle palautettava määrä (laskennallisen ulkomaisen veron, hypoteettisen veron, määrä kasvaa). 

4 Veronalaisen tulon ilmoittaminen

4.1 Työnantajan ilmoittamisvelvollisuus

Ulkomaisen työnantajan on toimitettava Verohallinnolle tiedot vuosittain maksamistaan rahanarvoisista suorituksista, niiden oikaisuista, saajista ja suoritusten perusteista silloin, kun palkansaaja jatkuvasti oleskelee Suomessa yli kuuden kuukauden ajan (laki verotusmenettelystä 15 § ja 15a § (1558/1995, VML)

Tiedot nettopalkkasopimuksen perusteella maksettavista palkoista tulee ilmoittaa tulorekisteriin. Työnantaja ilmoittaa tulorekisteriin tämän ohjeen mukaan lasketun veronalaisen palkkatulon määrän, jonka laskennassa on huomioitu viran puolesta tehtävät vähennykset. Jos työnantajan tiedossa on veronalaisen palkan laskentaan vaikuttavat henkilökohtaiset vähennykset (esimerkiksi työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut, tulonhankkimiskulut), työnantaja voi ottaa ne huomioon antaessaan ilmoitusta tulorekisteriin. Tämä edellyttää, että verohyöty vähennyksistä kuuluu sopimuksen mukaan työnantajalle. Ilmoitusta voidaan korjata myöhemmin, kun saadaan tieto henkilökohtaisista vähennyksistä.

Tulorekisteriin ilmoitettavista nettopalkkasopimuksen alaisista tuloista on kerrottu tarkemmin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: Kansainväliset tilanteet ja luontoisetujen ilmoittamisesta ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: Luontoisedut ja kustannusten korvaukset

4.2 Työntekijän ilmoittamisvelvollisuus

VML 7 §:n mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava Verohallinnolle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Veroilmoituksella on ilmoitettava Suomessa veronalainen palkkatulo, joka on laskettu edellä esitettyjä periaatteita noudattaen.

Lisätietona on annettava selvitys verovuonna maksettujen nettopalkkana huomioon otettavien suoritusten yhteismäärästä sekä selvitys muista seikoista, joilla on vaikutusta Suomessa veronalaisen palkan määrän laskemiselle, muun muassa mitä tuloja nettopalkkaa laskettaessa on otettu huomioon ja mitä työnantajan verovastuusta on sovittu.

Verovelvollisen on esitettävä selvitys ja laskelmat veronalaisen palkan laskemisesta, jos Verohallinto niitä pyytää.

5 Veronalaisen tulon oikaiseminen

Jos verovelvollinen katsoo, että hänen verotuksessaan on virhe, hän voi hakea muutosta verotukseensa tekemällä oikaisuvaatimuksen. Verotusmenettelystä annettua lakia on muutettu vuodesta 2017 alkaen. Verovuotta 2017 aikaisempia verovuosia koskeva oikaisuvaatimus on jätettävä Verohallinnolle viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.  Verovuotta 2017 ja tätä myöhempiä verovuosia koskeva oikaisuvaatimus on jätettävä Verohallinnolla kolmen vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.( VML 61 ‑ 64 §)

Jos verotuksessa on virhe, Verohallinto voi myös viran puolesta oikaista toimittamaansa verotusta (VML 55 ‑ 56 §).

Veron oikaiseminen voi johtua siitä, että Suomessa veronalaisen palkan määrä on laskettu virheellisesti, esimerkiksi:

• käytetty virheellistä nettopalkan määrää
• vähennyksiä ei ole huomioitu oikein.

VML 57a §:n mukaan, jos verotuksen oikaisun yhteydessä lisättävän tulon yhteismäärä on pienempi kuin 4 000 euroa, lisäys voidaan tehdä sen verovuoden tuloon, jolta toimitettava verotus ei ole vielä päättynyt (verotuksen oikaisun johdosta lisättävän tulon siirto).  Menettelyn tarkoituksena on yksinkertaistaa pienten virheiden oikaisua. Kyseinen menettely on mahdollista riippumatta siitä, mikä VML 56.2 – 56.4 § tarkoittamista oikaisuajoista on kyseessä. Verovelvollisen hakiessa muutosta verotukseen VML 61 ‑ 64 §:n mukaan, oikaisu tehdään aina kuitenkin kyseiseen oikaisun kohteena olevaan verovuoteen.

6 Maastalähdön jälkeen maksettu nettopalkka

Jos rajoitetusti verovelvolliselle työntekijälle maastalähdön jälkeen maksetaan tai hänen puolestaan maksetaan sellaisia suorituksia, jotka perustuvat työskentelyyn Suomessa ja ne ovat kohdassa 3 tarkoitettuja nettopalkkana huomioon otettavia eriä, on näiden määrien perusteella suoritettava lähdeveroa maksuvuonna.

Lähdeveron määräämistä varten on annettava veroilmoitus. Lisätiedoissa mainitaan, että ilmoitus on annettu lähdeveron määräämistä varten. Jos työnantaja vastaa maksettavaksi määrättävästä lähdeverosta, lasketaan laskennallinen jäännösvero 35 % lähdeverokannan mukaan. Tällöin tietyltä ajalta kertyneestä tulosta otetaan huomioon myös rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (1552/1995) 6 §:ssä tarkoitettu vähennys. Vähennys myönnetään yhtä pitkältä ajalta kuin työntekijä on työskennellyt nettopalkkasopimuksen piirissä ansaintavuonna.

Joskus palkkaa voidaan muuttaa maksuvuoden jälkeen myös alhaisemmaksi. Jos työntekijä maastalähdön jälkeen esimerkiksi joutuu palauttamaan palkkaa työnantajalleen tai työnantajan työntekijän puolesta maksama suoritus alenee, korjataan tulon määrää siltä verovuodelta, jolloin muutoksen kohteena oleva suoritus on luettu tuloksi siltä osin kuin palautettavaa määrä ei voida vähentää palautusvuonna nettopalkaksi luettavasta määrästä.

7 Veronalaisen palkkatulon laskeminen veroprosenttilaskurilla

Laskennallinen jäännösvero voidaan laskea veroprosenttilaskuria (www.vero.fi/verolaskuri) apuna käyttäen.

1. Syötetään veroprosenttilaskuriin veronalainen palkkatulo, josta arvioidaan verojen vähentämisen jälkeen jäävän tiedossa oleva nettotulo. Jos työntekijä ei ole Suomessa vakuutettu, estetään sairausvakuutusmaksujen laskenta rastittamalla kohta ”muualla kuin Suomessa vakuutettu”.
2. Lasketaan veronalaisen palkkatulon ja laskurin osoittaman verojen määrän erotus (nettotulo).
3. Jos nettotulo ei vastaa haettua nettotuloa, lasketaan nettotulojen erotus. Nettotulojen erotus jaetaan luvulla (100 – marginaaliveroprosentti*) ja kerrotaan sadalla, näin saadaan veronalaiseen palkkatulon lisättävä tai siitä vähennettävä määrä (palkkakorjaus).

Jos laskurilla laskettu nettotulo on haettua nettotuloa suurempi, veronalaista palkkatuloa alennetaan palkkakorjauksen määrällä. Jos nettotulo on pienempi kuin haettu nettotulo, palkkakorjaus lisätään veronalaiseen palkkatuloon. Syötetään veroprosenttilaskuriin korjattu veronalainen palkkatulo. Tarvittaessa toistetaan oikean nettotuloon pääsemiseksi veronalaisen palkkatulon korjaamista palkkakorjauksen avulla, kunnes päästään haettuun nettotulon määrään.

*Marginaaliveroprosentti on valtion tuloveroasteikon osoittama verotettavan ansiotulon mukaan määräytyvän alarajan ylittävästä tulon osasta menevä veroprosentti lisättynä kunnan tuloveroprosentilla ja mahdollisilla seurakunnan tuloveroprosentilla sekä sairaanhoito- ja päivärahamaksuprosentilla.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä 

veroasiantuntija Jyri Nikupaavola