Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Palkkatulojen verotus

---

Verohallinnon aiempi ohje Työnantajan ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu (VH/7135/00.01.00/2023) on korvattu kahdella uudella ohjeella. Tässä ohjeessa käsitellään vakuutetun sairausvakuutusmaksua eli sairaanhoito- ja päivärahamaksua verotuksessa. Työnantajan sairausvakuutusmaksua käsitellään ohjeessa Työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Aiemmasta ohjeesta tähän ohjeeseen siirretyn tekstin rakennetta on ohjeita uudistettaessa päivitetty muun muassa siten, että sairaanhoitomaksun perustetta ja määrää käsitellään erikseen luvussa 2 ja päivärahamaksun perustetta ja määrää erikseen luvussa 3. Lisäksi sairausvakuutusmaksun laskentaa ja perimistä niin ennakkoperinnässä (luku 5) kuin säännönmukaisessa verotuksessa (luku 6) kuvataan aiempaa tarkemmin. Kansainvälisiin tilanteisiin liittyvää ohjeistusta (luku 4) on tiivistetty ja osin poistettu, koska aihetta käsitellään yksityiskohtaisemmin muissa Verohallinnon ohjeissa. Ohjeeseen on myös lisätty uusia esimerkkejä ja täydennetty ohjeistusta yrittäjätoiminnan harjoittajien ja apurahansaajien sairausvakuutusmaksun perusteista. Lisäksi ohjeeseen on päivitetty vuoden 2025 maksuprosentit sekä tehty muita tarkistuksia.

Ohje on tarkoitettu sekä vakuutettujen että suoritusten maksajien käyttöön. Ohjeessa kerrotaan sairausvakuutusmaksun määräytymisestä palkan, eläkkeen, etuuden ja muun ansiotulon sekä sairausvakuutuslain tarkoittaman yrittäjätulon perusteella. Maatalousyrittäjän sairausvakuutusmaksua koskevaa ohjeistusta sovelletaan maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, MYEL) 3 §:ssä tarkoitettuihin maatalousyrittäjiin, eli maatilatalouden harjoittajien lisäksi muun muassa ammattimaisen kalastuksen harjoittajiin ja poronhoitotyötä tekeviin poronomistajiin.

Ohjeessa ja sen esimerkeissä käytetään voimassa olevia (vuoden 2025) maksuprosentteja ja lukuarvoja, ellei erikseen toisin mainita.

1 Johdanto

1.1 Sairausvakuutus osana sosiaaliturvaa

Sairausvakuutus muodostaa keskeisen osan sosiaaliturvasta. Suomessa iso osa sosiaaliturvasta on järjestetty lakisääteisin ja pakollisin sosiaalivakuutuksin, jollainen myös sairausvakuutus on. Sosiaalivakuutuksilla pyritään vakuuttamisen keinoin turvaamaan riittävä perustoimeentulo sellaisten elämänmuutosten tai vahinkotapahtumien varalta, jotka estävät tai heikentävät yksilön tavanomaisia mahdollisuuksia tulojen hankkimiseen.

Sairausvakuutuksesta säädetään sairasvakuutuslaissa (1224/2004, SVL). Sairausvakuutuslain mukaan sairausvakuutuksella turvataan vakuutetun oikeus korvaukseen tarpeellisista sairauden hoidon aiheuttamista kustannuksista ja lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä (SVL 1 luvun 1 §). Sairausvakuutuslaissa säädetään myös sairausvakuutuksen rahoittamisesta sekä sairausvakuutusetuuksista.

Sairausvakuutuslainsäädännöstä ja sosiaaliturvajärjestelmän yleisestä kehittämisestä vastaa Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö (STM).

1.2 Sairausvakuutetuksi tuleminen ja oikeus etuuksiin Suomessa

Henkilön aseman Suomessa sairausvakuutettuna ratkaisee Kansaneläkelaitos (Kela). Tietyissä kansainvälisissä tilanteissa henkilön kuulumisen Suomen sosiaaliturvaan ratkaisee Eläketurvakeskus (ETK). Lisätietoa sairausvakuuttamisesta ja sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta on näiden tahojen omilla Internet-sivuilla.

Sairausvakuuttaminen Suomessa perustuu joko täällä asumiseen, työskentelyyn tai yritystoiminnan harjoittamiseen. Sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:n mukaan vakuutettuna pidetään henkilöä, joka asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019, AspSotuL) tarkoittamalla tavalla työskentelee, asuu tai toimii yrittäjänä Suomessa tai jota pidetään Suomessa asuvan henkilön asemassa. Jos jokin lain edellytyksistä täyttyy, henkilö on automaattisesti Suomessa sairausvakuutettu. Sairausvakuutusta ei siis tarvitse erikseen ottaa.

Sairausvakuuttaminen Suomessa ratkaistaan edellä mainitun kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kansainvälisissä tilanteissa EU-asetusten säännökset sekä sosiaaliturvasopimusten sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat määräykset kuitenkin syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. Sosiaaliturvasopimusten merkityksestä ja EU:n sosiaaliturva-asetuksista kerrotaan tarkemmin esimerkiksi Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa.

Sosiaaliturvalainsäädännön mukainen Suomessa asuminen voi erota tuloverolain (1535/1992, TVL) 11 §:n tai verosopimusten mukaisesta asumisesta. Sairausvakuuttaminen Suomessa ei määräydy myöskään sen perusteella, onko henkilö Suomessa yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen TVL 9 §:n mukaan. Vastaavasti verosopimusten määräykset tulon verotusoikeuden jakautumisesta eivät koske sairausvakuuttamista ja sairausvakuutusmaksujen perimistä.

Suomessa sairausvakuutettu henkilö on oikeutettu sairausvakuutuslaissa tarkoitettuihin sairausvakuutusetuuksiin, jos kunkin etuuden saamiseksi säädetyt tarkemmat edellytykset täyttyvät (SVL 1 luvun 2 §:n 5 momentti). Kela vastaa sairausvakuutuksen toimeenpanosta ja sairausvakuutusetuuksien myöntämisestä, joten se ratkaisee henkilön oikeuden sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien saamiseen. Sairausvakuutusetuuksista kerrotaan tarkemmin Kelan Internet-sivuilla.

1.3 Sairausvakuutetun vakuutusmaksuvelvollisuus

Sairausvakuutusetuudet rahoitetaan sairausvakuutusmaksuilla ja niiden tuotoilla. Yleisen vakuutusperiaatteen mukaan vakuutusetuudet rahoitetaan vakuutusmaksuilla, joiden määrässä on huomioitu vakuutustapahtuman toteutumisen riski. Samaa periaatetta noudatetaan sairausvakuuttamisessa.

Suomessa sairausvakuutetut henkilöt ovat velvollisia maksamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksua siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään (SVL 18 luvun 5 §:n 1 momentti). Vakuutettujen lisäksi myös työnantajat ja valtio osallistuvat sairausvakuutuksen rahoittamiseen (katso luvut 2.1.1 ja 3.1.1).

Vakuutetulle ei määrätä sairausvakuutusmaksua tämän kuolinvuodelta (SVL 18 luvun 5 §:n 3 momentti). Sairausvakuutusmaksua ei määrätä myöskään silloin, jos EU-lainsäädäntö tai Suomea sitova kansainvälinen sosiaaliturvasopimus estää maksun määräämisen.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu muodostuu sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja sairausvakuutuksen päivärahamaksusta (SVL 18 luvun 4 §). Näillä maksuilla on erilainen rahoituspohja ja toisistaan poikkeavat maksuperusteet. Lisäksi kummankin maksun osalta on erikseen säädetty perusteet maksun korottamiselle. Sairaanhoitomaksusta kerrotaan tarkemmin luvussa 2 ja päivärahamaksusta luvussa 3.

Verohallinto ohjeistaa sairausvakuutusmaksuun liittyvissä asioissa, määrää ja kerää vakuutetun sairausvakuutusmaksun verotuksen yhteydessä (katso luvut 5 ja 6) sekä tilittää maksuista kertyvät varat Kelalle.

1.4 Vakuutetun sairaanhoito- ja päivärahamaksuprosentit

Sairaanhoito- ja päivärahamaksun maksuprosentit tarkistetaan vuosittain sairausvakuutuslain edellyttämällä tavalla. Sairausvakuutusmaksuprosenttien määrästä säädetään valtioneuvoston asetuksella, joka annetaan seuraavaa kalenterivuotta varten viimeistään marraskuun lopussa (SVL 18 luvun 23–24 §). Tämänhetkisistä maksuprosenteista on poikkeuksellisesti säädetty laissa sairausvakuutusmaksujen maksuprosenteista vuonna 2025 (694/2024, ns. maksuprosenttilaki).

Oheisessa taulukossa kerrotaan vakuutetun sairausvakuutusmaksujen prosenttimäärät korotusosineen vuosina 2022–2025.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksujen prosenttimäärät korotusosineen vuosina 2022–2025.

Vuosi	Sairaan­hoito­maksu %	Sairaan­hoito­maksun korotus %	Korotettu sairaan­hoito­maksu %	Päivä­raha-maksu %	Korotettu päiväraha­maksu % YEL-työtulosta	Päiväraha­maksun korotus % YEL-työtulosta
2025	1,06	0,39	1,45	0,84 (1	0,20	1,04
2024	0,51	0,97	1,48	1,01 (2	0,22	1,23
2023	0,60	0,97	1,57	1,36 (3	0,23	1,59
2022	0,53	0,97	1,50	1,18 (4	0,14	1,32

⁽¹ Jos palkka- ja yrittäjätulo on 16 862 euroa tai enemmän, muutoin 0 %
⁽² Jos palkka- ja yrittäjätulo on 16 499 euroa tai enemmän, muutoin 0 %
⁽³ Jos palkka- ja yrittäjätulo on 15 703 euroa tai enemmän, muutoin 0 %
⁽⁴ Jos palkka- ja yrittäjätulo on 15 128 euroa tai enemmän, muutoin 0 %

2 Sairaanhoitomaksu

2.1 Yleistä sairaanhoitomaksusta

2.1.1 Maksu sairaanhoitovakuutuksen rahoittamiseksi

Vakuutetun sairaanhoitomaksulla rahoitetaan sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutusta. Sairaanhoitovakuutuksen rahoittamiseen osallistuu vakuutettujen lisäksi myös valtio (katso tarkemmin SVL 18 luvun 9–10 §).

Sairaanhoitovakuutuksesta maksetaan vakuutetuille sairausvakuutuslain mukaisia sairaanhoitoetuuksia ja eräitä kustannusten korvauksia. Muun muassa lääke-, lääkärinpalkkio-, tutkimus-, hoito- ja matkakorvauksia sekä kuntoutuspalveluja kustannetaan sairaanhoitovakuutuksesta.

2.1.2 Maksuperusteena kunnallisverotuksessa verotettava ansiotulo

Sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon perusteella, ellei sairausvakuutuslaissa toisin säädetä (SVL 18 luvun 14 § 1 momentti). Kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon laskemisesta säädetään TVL 30 §:n 3 momentissa ja kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa. Jos vakuutetulle ei kunnallisverotuksessa tehtyjen vähennysten jälkeen jää verotettavaa ansiotuloa, myöskään sairaanhoitomaksua ei määrätä.

Sairaanhoitomaksun perusteeseen mukaan luettavista tuloista ja maksun määräytymisestä kerrotaan tarkemmin luvussa 2.3.

Tietyissä tilanteissa sairaanhoitomaksu määrätään muun kuin kunnallisverotuksen verotettavan ansiotulon perusteella. Näistä poikkeavista maksuperusteista säädetään sairausvakuutuslain 18 luvun 14 §:ssä ja 16–19 §:ssä. Yrittäjän ja maatalousyrittäjän sairaanhoitomaksun perustetta käsitellään tarkemmin tämän ohjeen luvussa 2.3.3, apurahansaajan sairaanhoitomaksun perustetta luvussa 2.3.4 ja kansainvälisiin tilanteisiin liittyviä poikkeavia maksuperusteita luvussa 4.

2.2 Sairaanhoitomaksun määrä

2.2.1 Sairaanhoitomaksuprosentti

Sairaanhoitomaksu peritään kaikilta vakuutetuilta riippumatta vakuutetun iästä tai tulojen määrästä.

Vakuutetuilta perittävä sairaanhoitomaksu vuonna 2025 on 1,06 prosenttia sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta maksuperusteesta (maksuprosenttilain 1 §:n 1 momentti). Sairaanhoitomaksun maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain siten, että maksun tuotot riittävät kattamaan vakuutettujen rahoitusosuuden sairaanhoitovakuutuksen kuluista (SVL 18 luvun 23 §).

2.2.2 Sairaanhoitomaksun korotus

Sairaanhoitomaksu määrätään tiettyjen edellytysten täyttyessä korotettuna. Sairaanhoitomaksun korotus on 0,39 prosenttia (SVL 18 luvun 20 §:n 3 momentti). Tämä tarkoittaa, että korotetun sairaanhoitomaksun yhteismäärä vuonna 2025 on 1,45 prosenttia (maksuprosenttilain 1 §:n 2 momentti).

Korotettu sairaanhoitomaksu määrätään kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon ja päivärahamaksun perusteena olevan tulon erotuksesta (SVL 18 luvun 20 §:n 4 momentti). Sairaanhoitomaksun korotusta ei peritä, jos sairaanhoitomaksun maksuperustetta ei muodostu (kunnallisverotuksen verotettava ansiotulo tai muu sairaanhoitomaksun perustetulo on 0 euroa) tai se on pienempi kuin päivärahamaksun maksuperuste. Päivärahamaksun perusteena olevista tuloista kerrotaan tarkemmin luvussa 3.

Käytännössä sairaanhoitomaksu määrätään korotettuna sellaisista ansiotuloista, joista ei ole maksettava päivärahamaksua (SVL 18 luvun 20 §:n 3 momentti). Korotettua sairaanhoitomaksua määrätään muun muassa eläke- ja etuustuloista sekä luvussa 3.3.1.2 mainituista tuloista, sillä ne eivät ole päivärahamaksun perusteena olevaa palkka- tai yrittäjätuloa. Alle 16-vuotias ja 68 vuotta täyttänyt vakuutettu maksavat korotettua sairaanhoitomaksua myös palkka- ja yrittäjätuloistaan niiden määrästä riippumatta, koska he eivät ikänsä vuoksi ole velvollisia maksamaan päivärahamaksua (katso luku 3.2.2).

Vaikka alle 16 862 euron suuruisista palkka- ja yrittäjätuloista ei peritä päivärahamaksua, niistä ei määrätä sairaanhoitomaksun korotusta 16–67-vuotiaille vakuutetuille. Sairaanhoitomaksun korotusta ei määrätä myöskään SVL 18 luvun 14 §:n 2 momentissa mainituista tuloista, kuten työ- ja käyttökorvauksesta, apurahasta ja hankintatyön arvosta (katso myös luku 2.3.3), vaikka niistä ei ole maksettava päivärahamaksua.

2.3 Tulot, joista maksetaan sairaanhoitomaksua

2.3.1 Palkka

Palkka on kunnallisverotuksessa verotettavaa ansiotuloa, joten lähtökohtaisesti siitä on maksettava sairaanhoitomaksua.

Yrittäjätoiminnasta mahdollisesti saatua palkkaa ei huomioida sairaanhoitomaksun perustetta laskettaessa, jos yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle on vahvistettu työeläkelain mukainen työtulo. Tällöin sairaanhoitomaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään vahvistettua työtuloa yrittäjätoiminnasta saadun palkan sijaan (katso luku 2.3.3).

Tilanteissa, joissa vakuutetun ulkomailla työskentelystä saama palkka on Suomessa verovapaata, sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään työeläkelakien tarkoittamaa laskennallista vakuutuspalkkaa (katso luku 4.1).  

2.3.2 Eläke, etuus ja muu ansiotulo

Kunnallisverotuksessa ansiotulona verotettavasta eläkkeestä, etuudesta sekä muista ansiotuloista määrätään sairaanhoitomaksu. Sairaanhoitomaksu määrätään yleensä korotettuna (SVL 18 luvun 20 §:n 3 momentti), koska eläke, etuudet ja muut ansiotulot eivät kuulu päivärahamaksun maksuperusteeseen (katso luku 3.1.2).

Henkilökohtaisena ansiotulona verotettavasta työ- ja käyttökorvauksesta ei määrätä sairaanhoitomaksun korotusta.

2.3.3 Yrittäjän ja maatalousyrittäjän vahvistettu työtulo

Yrittäjän ja maatalousyrittäjän sairaanhoitomaksun perusteeseen vaikuttaa se, onko toiminnan harjoittaja eläkevakuutettu yrittäjän eläkelain (1272/2006, YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, MYEL) mukaisesti vai ei. Edellä mainituissa laeissa säädettyjen edellytysten täyttyessä yrittäjä on velvollinen ottamaan itselleen YEL-vakuutuksen ja maatalousyrittäjä MYEL-vakuutuksen. Vakuutuksen voi ottaa myös vapaaehtoisena, vaikkeivat vakuuttamisvelvollisuuden edellytykset täyttyisikään. Eläkevakuutuksista ja -vakuutusvelvollisuuksista saa lisätietoa eläkelaitoksilta, Eläketurvakeskuksesta (ETK) tai Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta (Mela).

Jos yrittäjä on YEL-vakuutettu tai maatalousyrittäjä MYEL-vakuutettu, sairaanhoitomaksu määrätään sairausvakuutuslain tarkoittaman yrittäjätulon perusteella. Yrittäjätulolla tarkoitetaan YEL:n tai MYEL:n mukaan vahvistettua työtuloa (SVL 11 luvun 4 §). Eläkevakuutuksen myöntävä eläkelaitos vahvistaa YEL-vakuutetulle yrittäjälle ja MYEL-vakuutetulle maatalousyrittäjälle vuotuisen työtulon, jonka tulisi kuvastaa vakuutetun työpanoksen arvoa.

Sairaanhoitomaksua määrättäessä YEL- tai MYEL-työtulo korvaa yrittäjätoiminnasta saadut veronalaiset ansiotulot. Vahvistettua työtuloa käytetään sairausvakuutuslain 18 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan sairaanhoitomaksun perusteena siltä osin kuin se korvaa:

• verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan tai hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman palkan
• perheenjäsenen tai kuolinpesän osakkaan yritystoiminnasta tai maataloudesta saaman palkan
• osake- tai muusta yhtiöstä saadun palkan sellaiselle työntekijälle, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana
• omasta yrityksestä saadun työkorvauksen ja käyttökorvauksen
• elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadun ansiotulo-osuuden
• verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan saaman ansiotulo-osuuden
• porotalouden ansiotulon
• hankintatyön arvon
• osakkaan yhtiöstä saaman osingon ansiotulo-osuuden ja osuuden- tai osakkeenomistajan osuuskunnasta saaman ylijäämän ansiotulo-osuuden
• peitellyn osingon sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön tai osuuskuntaan työsuhteessa olevana.

Kun YEL-vakuutetulle yrittäjälle tai MYEL-vakuutetulle maatalousyrittäjälle määrätään sairaanhoitomaksu vahvistetun työtulon perusteella, kunnallisverotuksessa verotettavan tulon laskemista koskevia säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin (SVL 18 luvun 14 §:n 3 momentti). Tällöin esimerkiksi kunnallisverotuksessa tehtävää perusvähennystä vastaava vähennys lasketaan YEL- tai MYEL-työtulon perusteella. Sairaanhoitomaksun peruste vahvistetusta työtulosta lasketaan siis samoin periaattein kuin verotettava ansiotulo kunnallisverotuksessa lasketaan todellisista yrittäjätoiminnan tuloista. Sairaanhoitomaksun perustetta laskettaessa ei kuitenkaan vähennetä YEL:n tai MYEL:n mukaisesti maksettua eläkevakuutusmaksua (SVL 18 luvun 14 §:n 3 momentti).

Jos yrittäjä tai maatalousyrittäjä saa eläkevakuutettuun yrittäjätoimintaansa liittymätöntä tuloa (esimerkiksi palkkaa sivutoimesta), sitä ei korvata vahvistetulla työtulolla sairaanhoitomaksun laskennassa. Tällainen tulo lisätään vahvistetun työtulon määrään, ja sairaanhoitomaksun peruste lasketaan näiden yhteissummasta soveltaen kunnallisverotuksen verotettavan tulon laskentatapaa.

Jos yrittäjällä ei ole YEL-vakuutusta tai maatalousyrittäjällä MYEL-vakuutusta, sairaanhoitomaksun perusteena käytetään kunnallisverotuksen verotettavaa tuloa (SVL 18 luvun 14 §:n 1 momentti). Tähän sisältyvät myös yrittäjätoiminnan veronalaiset ansiotulot.

2.3.4 Apuraha tai apurahansaajan vahvistettu työtulo

Suomessa asuva ja Suomesta myönnetyn apurahan turvin työskentelevä apurahansaaja on tietyin edellytyksin velvollinen eläkevakuuttamaan itsensä maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti. Apurahansaajan MYEL-vakuuttautuminen ja saadun apurahan veronalaisuus vaikuttavat sairaanhoitomaksun määräämiseen ja siihen, kuinka maksun perusteena oleva tulo lasketaan.

Jos apurahansaaja on MYEL-vakuutettu, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Melan) hänelle vahvistamaa vuotuista MYEL-työtuloa käytetään sairaanhoitomaksun perusteena siltä osin kuin tämä työtulo korvaa apurahan (SVL 18 luvun 14 §:n 2 momentti). Sairaanhoitomaksun peruste lasketaan kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon laskemista koskevia säännöksiä soveltaen, mutta esimerkiksi MYEL-vakuutusmaksua ei huomioida vähennyksenä (SVL 18 luvun 14 §:n 3 momentti). Sairaanhoitomaksu määrätään riippumatta siitä, onko saatu apuraha veronalainen vai verovapaa. Sairaanhoitomaksun korotusta ei määrätä, koska MYEL-työtulo on päivärahamaksun alaista (katso luku 3.3.3).

Jos apurahansaajalla ei ole MYEL-vakuutusta, hänellä ei ole myöskään vahvistettua MYEL-työtuloa, jota käytettäisiin sairaanhoitomaksun perusteena kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon sijaan. Tällöin apurahan veronalaisuus vaikuttaa siihen, sisältyykö apuraha kunnallisverotuksen verotettavaan tuloon ja määrätäänkö siitä sairaanhoitomaksua.

Verovapaa apuraha ei ole kunnallisverotuksessa verotettavaa ansiotuloa, joten sen perusteella ei määrätä sairaanhoitomaksua MYEL-vakuuttamattomalle apurahansaajalle.

Osittain tai kokonaan veronalaisen apurahan veronalainen osuus huomioidaan kunnallisverotuksessa verotettavaa ansiotuloa laskettaessa, jolloin siitä määrätään sairaanhoitomaksua MYEL-vakuuttamattomalle apurahansaajalle. Sairaanhoitomaksua ei koroteta (SVL 18 luvun 14 §:n 2 momentti), vaikka vakuutettu ei maksa apurahasta päivärahamaksua.

Apurahojen verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotus sekä asiakasohjeessa Apurahat.

3 Päivärahamaksu

3.1 Yleistä päivärahamaksusta

3.1.1 Maksu työtulovakuutuksen rahoittamiseksi

Vakuutetun päivärahamaksulla rahoitetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutusta (SVL 18 luvun 21 §). Työtulovakuutusta rahoittavat vakuutettujen lisäksi myös työnantajat (katso SVL 18 luvun 12 § ja 22 § sekä Verohallinnon ohje Työnantajan sairausvakuutusmaksu). 

Työtulovakuutuksesta kustannetaan sellaiset sairausvakuutus- ja kuntoutusetuudet, joiden suuruus määräytyy palkkatulon tai yrittäjätulon perusteella, ja jotka liittyvät kiinteästi työsuhteeseen tai yrittäjyyteen. Esimerkiksi sairaus- ja vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahat sekä työnantajille tarkoitetut korvaukset työterveyshuollon järjestämisestä maksetaan työtulovakuutuksesta.

3.1.2 Maksuperusteena palkka ja vahvistettu työtulo

Päivärahamaksu määrätään vain sairausvakuutuslain tarkoittaman veronalaisen palkka- ja yrittäjätulon perusteella (SVL 18 luvun 15 §:n 1 momentti). Esimerkiksi eläke-, etuus- tai muusta ansiotulosta ei siis määrätä päivärahamaksua. Päivärahamaksun perusteena olevasta palkasta kerrotaan tarkemmin luvussa 3.3.1.

Sairausvakuutuslaissa yrittäjätulolla tarkoitetaan yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistettua työtuloa (SVL 11 luvun 4 §:n 1 momentti). Päivärahamaksu määrätään myös apurahansaajalle, jos tälle on vahvistettu työtulo MYEL:n mukaisesti. Työtulosta päivärahamaksun perusteena kerrotaan tarkemmin luvuissa 3.3.2 (yrittäjä ja maatalousyrittäjä) ja 3.3.3 (apurahansaaja).

Vakuutetun palkka- ja yrittäjätulosta ei peritä päivärahamaksua, jos luvussa 3.2.2 tarkemmin kuvatut vakuutetun ikään tai tulojen määrään liittyvät edellytykset täyttyvät. Päivärahamaksun maksuperusteesta ja maksujen määräytymisestä eri tilanteissa kerrotaan tarkemmin luvussa 3.3.

3.2 Päivärahamaksun määrä

3.2.1 Päivärahamaksuprosentti

Päivärahamaksu vuonna 2025 on 0,84 prosenttia sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta päivärahamaksun maksuperusteesta (maksuprosenttilain 2 §:n 1 momentti). Maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain siten, että maksujen tuotot kattavat vakuutettujen osuuden työtulovakuutuksen rahoittamiseksi (SVL 18 luvun 24 §).

3.2.2 Poikkeukset päivärahamaksun perimiseen (ikä- ja tuloraja)

Vakuutetun velvollisuus maksaa päivärahamaksua alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vakuutettu täyttää 68 vuotta (SVL 18 luvun 5 §:n 2 momentti). Päivärahamaksua ei siten määrätä alle 16-vuotiaalle eikä 68 vuotta täyttäneelle.

Päivärahamaksua ei peritä, jos vakuutetun vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä alittaa tietyn kalenterivuosittain säädettävän eurorajan (SVL 18 luvun 15 §:n 3 momentti). Vuonna 2025 tämä tuloraja on 16 862 euroa (maksuprosenttilain 2 §:n 1 momentti). Jos palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä on 16 862 euroa vuodessa tai enemmän, päivärahamaksu peritään myös tulorajan alittavasta tulonosasta.

YEL-vakuutetulla yrittäjällä tulorajan alittumista arvioitaessa ei huomioida sellaisia palkkoja, joita korvaa vahvistettu YEL-työtulo (katso myös esimerkki 11). Sama koskee MYEL-vakuutettua maatalousyrittäjää.

3.2.3 Päivärahamaksun korotus eli yrittäjän lisärahoitusosuus

Yrittäjän eläkelain mukaisesti eläkevakuutettu yrittäjä on oikeutettu sairausvakuutuslaissa tarkoitettuun sairauspäivärahaan lyhyemmän omavastuuajan jälkeen kuin esimerkiksi palkansaaja (SVL 8 luvun 10 §). Tämän kompensoimiseksi YEL-vakuutetuilta yrittäjiltä peritään niin sanottua yrittäjän lisärahoitusosuutta, eli heidän YEL-työtulostaan määrätään päivärahamaksu korotettuna. Päivärahamaksun korotusta ei peritä MYEL-vakuutetun maatalousyrittäjän tai apurahansaajan työtulosta eikä yrittäjältä, jolla ei ole YEL-vakuutusta.

YEL-vakuutetuilta yrittäjiltä perittävä päivärahamaksun korotus eli yrittäjän lisärahoitusosuus vuonna 2025 on 0,20 prosenttia yrittäjän eläkelaissa tarkoitetusta vahvistetusta työtulosta (maksuprosenttilain 2 §:n 2 momentti). YEL-yrittäjän korotetun päivärahamaksun yhteismäärä on siis 1,04 prosenttia (0,84 % + 0,20 %). Yrittäjän lisärahoitusosuus peritään YEL-vakuutetulta yrittäjältä, vaikka tämän yrittäjätulosta ei tulojen määrän vuoksi muutoin määrättäisi päivärahamaksua.

3.3 Tulot, joista maksetaan päivärahamaksua

3.3.1 Palkka

3.3.1.1 Sairausvakuutuslain tarkoittama palkkatulo

Sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 2–5 momenteissa säädetään päivärahamaksun perusteena olevasta palkkatulosta (SVL 18 luvun 15 §:n 2 momentti). Samat palkat huomioidaan myös vakuutetun vuositulona (SVL 11 luvun 2 §), joka puolestaan vaikuttaa vakuutetulle myönnettävien mahdollisten päivärahaetuuksien suuruuteen. Päivärahamaksun alaista palkkaa on:

• ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka, palkkio ja korvaus
• urheilijan palkkio
• rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, LähdeVL) 4 §:ssä tarkoitettu palkka ja mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettu esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtainen korvaus
• TVL 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatu EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka
• vakuutuskassalaissa (948/2021) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha
• työsuhteessa saadut palvelurahat
• sellainen työstä suoritettava vastike, joka maksetaan TVL 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettuna työpanokseen perustuvana osinkona.

Tietyissä ulkomailla työskentelyn tilanteissa (katso luku 4.1) päivärahamaksun perusteena olevana palkkana käytetään ulkomailta saadun palkan sijasta työeläkelakien tarkoittamaa laskennallista vakuutuspalkkaa (SVL 18 luvun 18 §).

Kunnaneläinlääkärin päivärahamaksun alaisena tulona huomioidaan palkan lisäksi kunnan toimielimen vuosittain vahvistama eläinlääkintähuoltolain (285/2023) 14 §:ssä tarkoitettu käynti- ja toimenpidepalkkio (SVL 11 luvun 3 §:n 5 momentti). Tämä laskennallinen palkkio on yleensä erisuuruinen kuin ne todelliset palkkiot ja korvaukset, joita kunnaneläinlääkäri eläinlääkintähuoltolain mukaisesti perii asiakkailtaan.

Päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa ovat siis lähtökohtaisesti kaikki työ- tai virkasuhteessa saadut palkat, luontoisedut, provisiot, bonukset ja lisät. Päivärahamaksun alaisen palkan käsite sairausvakuutuslaissa on kuitenkin suppeampi kuin veronalaisen palkan käsite ennakkoperintälaissa.

3.3.1.2 Palkat, joista ei makseta päivärahamaksua

Sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 3 momentissa on erikseen säädetty tuloista, joita ei pidetä päivärahamaksun perusteena olevana palkkana. Näistä ei makseta päivärahamaksua, vaikka kyse muutoin olisi EPL 13 §:ssä tarkoitetusta ennakonpidätyksen alaisesta palkasta tai palkkiosta. Mainittuja tuloja ei sairausvakuuttamisen näkökulmasta pidetä työstä sovittuna vastikkeena, vaikka niitä verotettaisiin palkkana. 

Edellä mainittua sairausvakuutuslain säännöstä päivärahamaksun perusteeseen kuulumattomista tuloista on pidettävä tyhjentävänä ja sitä on poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti. Säännöksen mukaan päivärahamaksun alaista palkkaa ei ole:

1. Työnantajalta saatu kollektiivinen henkilökuntaetu (katso Verohallinnon ohje Henkilökuntaedut verotuksessa). Jos muu kuin rahana saatu etu on tarjottu koko henkilökunnalle, edun arvosta ei makseta päivärahamaksua, vaikka etu olisi epätavanomainen tai sitä ei voitaisi pitää määrältään kohtuullisena.
2. Korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta (katso Verohallinnon ohje Luontoisedut verotuksessa).
3. Etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan (henkilöstöannista saatu etu), jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä (katso Verohallinnon ohje Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus).
4. TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu tai sellainen työsuhteeseen perustuva suoritus, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella. Lisäksi edellytetään, ettei työsuhdeoptiolla merkittävän osakkeen sovittu merkintähinta olennaisesti alita osakkeen käypää arvoa työsuhdeoption antamishetkellä ja ettei tällaista työsuhdeoptiota käytetä vuoden kuluessa option antamisesta. Kyse ei myöskään voi olla sellaisesta palkkiosta, jota 5 kohdan perusteella pidetään vastikkeena työstä. (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus)
5. Palkkio, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisella säännellyllä markkinalla tai viranomaisen valvonnan alaisessa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana. Edellytyksenä on, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä vähintään vuoden ajan palkkion lupaamisen ja antamisen välisenä aikana. (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus)
6. Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu odotusajan palkka (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
7. Työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettava korvaus ja muu vahingonkorvaus (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
8. Työ- tai virkasuhteeseen perustumattomat luento- ja esitelmäpalkkiot, kokouspalkkiot ja hallintoelimen jäsenyydestä saadut palkkiot, jos palkkion perusteella ei henkilöön sovellettavien työeläkelakien mukaan tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua (katso Verohallinnon ohje Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus). Edellä tarkoitetuista henkilökohtaisista palkkioista ei määrätä päivärahamaksua, jos vakuutettu ei ole työ- tai virkasuhteessa palkkion maksajaan ja työntekijän eläkevakuutusmaksun suorittaminen on työeläkelakien mukaan vapaaehtoista. Jos vakuutettu on työ- tai virkasuhteessa palkkion maksajaan, palkkiosta on maksettava päivärahamaksu riippumatta eläkevakuutusmaksuvelvollisuudesta.
9. Henkilöstörahastolaissa (934/2010, HRL) tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on siirretty henkilöstörahastoon, tai henkilöstörahastosta nostettu rahasto-osuus (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus).
10. Henkilöstörahastolaissa tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on nostettu HRL 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona. Lisäksi edellytetään, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella tai viraston, kunnan taikka hyvinvointialueen soveltaman tulospalkkiojärjestelmän mukaisesti. (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus)
11. Yhtiökokouksen päätöksen perusteella työntekijälle voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona maksettavat erät edellyttäen, että:

• käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää
• käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat 10 kohdan ja HRL 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus)
• yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä
• voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta
• omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen
• asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (1333/2021) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla.

12. Yhtiön osakkaan nostama voitto-osuus tai osinko, ellei kyse ole TVL 33 b §:n 3 momentissa säädetystä työpanososingosta.

Jos vakuutettu saa veronalaista palkkaa, siitä on aina maksettava päivärahamaksu, ellei jokin edellä luetelluista poikkeuksista tule kyseeseen. Esimerkiksi työnantajan korvaamat elantokustannukset ovat työntekijälle veronalaista palkkatuloa, jolloin niistä määrätään vakuutetun päivärahamaksu.

3.3.2 Yrittäjän ja maatalousyrittäjän vahvistettu työtulo

Vakuutetun on maksettava päivärahamaksua yrittäjätulon perusteella vastaavasti kuin palkan perusteella. Päivärahamaksun perusteena olevaa yrittäjätuloa on vain työeläkelakien tarkoittama vahvistettu YEL- ja MYEL-työtulo (SVL 18 luvun 15 § ja SVL 11 luvun 4 §:n 1 momentti).

Jos yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle on vahvistettu työtulo, tämä korvaa yritystoiminnasta saadut palkat päivärahamaksun perusteena. Vahvistettu työtulo ei kuitenkaan korvaa mahdollisia yritystoiminnan ulkopuolisia palkkatuloja, joten niistä määrätään päivärahamaksu erikseen.

Jos yrittäjä on YEL-vakuutettu, hänen YEL-työtulostaan määrätään myös päivärahamaksun korotus (SVL 18 luvun 13 §:n 6 momentti). Vastaavaa yrittäjän lisärahoitusosuutta ei määrätä maatalousyrittäjän MYEL-työtulon perusteella.

Jos yrittäjällä tai maatalousyrittäjällä on tuloja yrittäjätoiminnastaan, mutta hän ei ole ottanut YEL- tai MYEL-vakuutusta, hänellä ei ole päivärahamaksun perusteeksi tulevaa vahvistettua työtuloa. Tällöin yrittäjä tai maatalousyrittäjä maksaa päivärahamaksua vain mahdollisista yrittäjätoimintaan liittymättömistä palkkatuloistaan.

Elinkeinoyhtymän (avoin- tai kommandiittiyhtiö) vastuunalaisten osakkaiden tai yksityisen elinkeinonharjoittajan yksityisotot eivät ole palkkaa, joten niistä ei makseta päivärahamaksua.

3.3.3 Apurahansaajan vahvistettu työtulo

Apurahansaajan päivärahamaksun perusteena käytetään vahvistettua MYEL-työtuloa. Jos apurahansaaja on MYEL:n mukaisesti eläkevakuutettu, MYEL-työtulo korvaa saadun apurahan päivärahamaksua laskettaessa.

Jos apurahansaaja ei ole MYEL-vakuutettu, tämän saaman apurahan osuudesta ei peritä päivärahamaksua, sillä apuraha itsessään ei ole päivärahamaksun maksuperusteena olevaa tuloa. Merkitystä ei ole sillä, onko saatu apuraha veronalainen vai verovapaa.

4 Sairausvakuutusmaksu kansainvälisissä tilanteissa

4.1 Sairausvakuutusmaksun peruste kansainvälisissä työskentelytilanteissa

Myös rajat ylittävissä tilanteissa henkilön velvollisuus maksaa sairausvakuutusmaksua perustuu tämän asemaan Suomessa sairausvakuutettuna (katso luku 1.2). Kansainvälisissä työskentelytilanteissa sairausvakuutusmaksun maksuperuste voi kuitenkin poiketa EPL 13 §:ssä tarkoitetusta palkasta. Sairausvakuutusmaksun perusteena voi tilanteesta riippuen olla rajoitetusti verovelvollisen saama lähdeveronalainen palkka tai muu henkilökohtainen korvaus (SVL 18 luvun 16 §), ulkomaantyötulo (SVL 18 luvun 17 §) taikka työeläkelakien tarkoittama laskennallinen vakuutuspalkka (SVL 18 luvun 18 §).

Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa kerrotaan sairausvakuutusmaksun määräytymisestä vakuutetulle, joka työskentelee ulkomailla tai tulee ulkomailta Suomeen työhön. Ohjeessa kerrotaan myös minipidätyksestä, joka toimitetaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun perimiseksi silloin, kun henkilö saa TVL 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa.

Jos yrittäjätoiminnan harjoittajalle on vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo, sairausvakuutusmaksu määrätään sen perusteella kansainvälisissäkin tilanteissa. Suomeen saapuvan yrittäjän sairausvakuutusmaksusta kerrotaan Ulkomaisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan tuloverotus Suomessa -ohjeessa.

4.2 Sairaanhoitomaksu eläkkeestä kansainvälisissä tilanteissa

4.2.1 Suomesta ulkomaille maksettava eläke

Ulkomailla asuvan eläkkeensaajan, jonka sairaanhoitokustannusten korvaamisesta Suomi vastaa, on maksettava sairaanhoitomaksua myös sen jälkeen, kun hän ei enää ole Suomessa sairausvakuutettu (SVL 18 luvun 6 §). Sairaanhoitomaksun perusteena käytetään eläkettä, josta on tehty TVL:n mukaiset kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset (SVL 18 luvun 19 §).

Ulkomailla asuvan eläkkeensaajan sairaanhoitomaksua käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

4.2.2 Ulkomailta Suomeen maksettava eläke

Suomessa sairausvakuutetun eläkkeensaajan on maksettava sairaanhoitomaksua myös ulkomailta saadun eläkkeen perusteella. Toisesta EU- tai ETA-maasta, Sveitsistä tai Iso-Britanniasta maksettua EU-asetusten mukaista eläkettä ei kuitenkaan huomioida sairaanhoitomaksua määrättäessä, jos tietyt sairausvakuutuslaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Ulkomaaneläkkeestä perittävän sairaanhoitomaksun enimmäismäärää on myös rajoitettu. (SVL 18 luvun 19 a §.)

Ulkomaaneläkkeistä määrättävää sairaanhoitomaksua käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

5 Sairausvakuutusmaksu ennakkoperinnässä  

5.1 Sairausvakuutusmaksun periminen ennakkoon

Vakuutetun sairaanhoito- ja päivärahamaksun suorittamiseksi toimitetaan ennakkoperintä (EPL 1 §:n 1 momentti ja SVL 18 luvun 29 §:n 1 momentti). Ennakkoperinnässä sairausvakuutusmaksua peritään vakuutetuilta ennakkoon jo kalenterivuoden aikana, vaikka lopullinen maksettava määrä vahvistuu vasta verotuksen valmistuessa.

Ennakkoperintä toimitetaan joko ennakonpidätyksenä tai ennakonkantona (katso Verohallinnon ohje Ennakonpidätyksen toimittaminen). Ennakonpidätysmenettelyssä suorituksen maksaja perii vakuutetun sairausvakuutusmaksun vakuutetulle maksamastaan tulosta osana veron ennakonpidätystä. Ennakonkantomenettelyssä vakuutettu itse tilittää vakuutusmaksun Verohallinnolle osana ennakkoveroa.

Sairausvakuutusmaksun ennakkoperintä pohjautuu arvioon vakuutetun sairausvakuutusmaksun alaisista tuloista verovuoden aikana. Verokortin ennakonpidätysprosenttia määrätessään Verohallinto arvioi verovelvollisen tulojen määrän tämän aiempien vuosien tulojen tai verovelvollisen verokorttihakemuksella ilmoittaman oman arvion perusteella. Ennakkoverot määrätään vastaavasti verovelvollisen ennakkoverohakemuksen ja muiden käytettävissä olevien tietojen perusteella. Eläkelaitokset puolestaan ilmoittavat Verohallinnolle sairausvakuutusmaksun ennakkoperinnässä tarvittavat tiedot yrittäjien, maatalousyrittäjien ja apurahansaajien arvioiduista vuotuisista työtuloista.

Ennakkoperinnässä sairausvakuutusmaksu peritään mahdollisimman samoin perustein kuin millä se määrätään säännönmukaista verotusta toimitettaessa. Esimerkiksi ennakkoon perittävän sairaanhoitomaksun perustetta laskettaessa vakuutetun tulojen arvioidusta määrästä tehdään vastaavat vähennykset, jotka sairaanhoitomaksun määrää säännönmukaista verotusta vahvistettaessa tehdään todellisista tuloista (katso luku 2.1.2).

Vakuutetun veroprosentti tai ennakkovero määrätään sen suuruiseksi, että se mahdollisimman tarkasti kattaisi verovuoden tuloista maksettavat verot ja vakuutetun sairausvakuutusmaksun.  

5.2 Sairausvakuutusmaksu osana ennakonpidätystä

Yleisesti verovelvollisella palkan-, eläkkeen-, etuuden- ja muun ansiotulon saajalla vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy tulosta toimitettavaan ennakonpidätykseen. Suorituksen maksaja pidättää tulosta vakuutetun sairausvakuutusmaksun osana ennakonpidätystä ja tilittää sen Verohallinnolle.

Työnantajan on palkkaa maksaessaan ilmoitettava ennakonpidätyksenä perimänsä päivärahamaksun määrä palkansaajalle (SVL 18 luvun 30 §). Käytännössä tämä tehdään erittelemällä päivärahamaksun osuus palkkatodistuksella. Työnantajan ei tarvitse erikseen ilmoittaa ennakonpidätykseen sisältyvän sairaanhoitomaksun määrää.

Jos rajoitetusti verovelvollisen ansiotulosta toimitetaan ennakonpidätys rajoitetusti verovelvollisen progressiivisen verokortin mukaan, vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy ennakonpidätysprosenttiin ja se määrätään kuten yleisesti verovelvolliselle (SVL 18 luvun 16 §:n 3 momentti). Esimerkiksi eläkkeet verotetaan aina progressiivisesti.

Apurahan maksaja ei ole velvollinen toimittamaan apurahasta ennakonpidätystä (Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta (VH/6061/00.01.00/2022) 1 §:n 13 kohta), jolloin myös vakuutetun sairausvakuutusmaksu voi tältä osin jäädä ennakkoon perimättä. Apurahan saaja voi kuitenkin hakea itselleen määrättäväksi ennakkoveroa (katso luku 5.3) tai vaihtoehtoisesti pyytää mahdollisten muiden ansiotulojensa ennakonpidätysprosentin korottamista.

5.3 Sairausvakuutusmaksu osana ennakkoveroja

Yrittäjien, maatalousyrittäjien ja apurahansaajien sairausvakuutusmaksut peritään tyypillisesti ennakonkantona eli osana ennakkoveroja. Jos tulo on ennakonkannon alaista, vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy ennakkoveroihin, jotka verovelvollinen itse maksaa Verohallinnolle. Vakuutetun yrittäjän, maatalousyrittäjän tai apurahansaajan ei tarvitse erikseen ilmoittaa tai tilittää sairausvakuutusmaksuja, vaan ne kertyvät osana ennakkoperintää.

Ennakkoverosta kerrotaan ohjesivulla Ennakkovero ja ennakkoveron hakemisesta asiakasohjeessa Näin haet ennakkoveroa OmaVerossa.

5.4 Suorituksen maksajan erikseen perimä sairausvakuutusmaksu

Jos rajoitetusti verovelvollisen vakuutetun ansiotuloa verotetaan lähdeverolain mukaisesti, vakuutetun sairausvakuutusmaksu ei sisälly suorituksen maksajan perimään lähdeveroon. Maksajan on lähdeveron lisäksi tarvittaessa erikseen perittävä vakuutetun sairausvakuutusmaksu palkasta tai henkilökohtaisesta korvauksesta, jonka se maksaa rajoitetusti verovelvolliselle (SVL 18 luvun 32 §). Palkan osalta sairausvakuutusmaksu peritään summasta, josta ei vielä ole tehty mahdollista lähdeverovähennystä. Jos maksaja on jättänyt sairausvakuutusmaksun perimättä, vakuutettu voi hakea Verohallinnolta maksun määräämistä. Rajoitetusti verovelvollisen verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen tulon verotus – luonnolliset henkilöt.

Avainhenkilölain 1 §:n 2 momentin mukaan avainhenkilön lähdevero suoritetaan tuloverolain mukaisten verojen ja vakuutetun sairausvakuutusmaksun asemesta. Avainhenkilön lähdevero sisältää sairausvakuutusmaksun, joten maksaja ei peri sitä erikseen. Avainhenkilön verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Avainhenkilöiden verotus.

Jos vakuutettu saa TVL 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa, maksaja perii palkasta vakuutetun sairausvakuutusmaksun erikseen niin sanottuna minipidätyksenä. 

Suorituksen maksajan on ilmoitettava erikseen perimänsä vakuutetun sairausvakuutusmaksu tulorekisteriin.

6 Sairausvakuutusmaksu säännönmukaisessa verotuksessa

6.1 Sairausvakuutusmaksu verotusta toimitettaessa

Verotusta toimitettaessa sairausvakuutusmaksuihin sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia (1558/1995, VML). Yleisten menettelysäännösten lisäksi sairausvakuutusmaksuun sovelletaan myös VML:n kunnallisveroa koskevia säännöksiä soveltuvin osin (VML 2 §:n 1 momentti). Vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksamiseen, palauttamiseen ja perimiseen puolestaan sovelletaan veronkantolain (11/2018, VKL) säännöksiä.

Verohallinto vahvistaa vakuutetulle verovuodelta määrättävän sairausvakuutusmaksun, kun tämän säännönmukainen tuloverotus valmistuu. Sairaanhoito- ja päivärahamaksun määrät mahdollisine korotuksineen merkitään verotuspäätökselle, josta ilmenevät myös maksujen perusteena olevat tulot.

Verohallinto laskee sairausvakuutusmaksun määrän käytössään olevien tulo- ja muiden tietojen perusteella. Käytännössä sairausvakuutusmaksun määrääminen perustuu sivullisilmoittajilta (tulon maksajilta) saatuihin tietoihin sekä vakuutetun itsensä veroilmoituksella ilmoittamiin tietoihin.

Suuri osa sairausvakuutusmaksun perusteena olevista ansiotuloista on sellaisia, että tulon maksajan on ilmoitettava ne tulorekisteriin. Verohallinto käyttää näitä tietoja sekä verotuksen että sairausvakuutusmaksun määräämisen perusteena. Jos tulon maksajan tulorekisteriin ilmoittamissa tiedoissa on puutteita tai virheitä, vakuutetun sairausvakuutusmaksu voi tulla määrätyksi virheellisenä. Tällaisessa tilanteessa vakuutetun on ensisijaisesti pyydettävä maksajaa korjaamaan tulorekisteriin ilmoittamansa tiedot. Tulorekisteri-ilmoittamisesta ja tietojen korjaamisesta kerrotaan tarkemmin tulorekisterin ohjeissa. Vakuutetun on myös tarkistettava esitäytetyn veroilmoituksensa tiedot ja tarvittaessa täydennettävä veroilmoitusta niin, että kaikki verovuoden aikana saadut tulot tulevat ilmoitetuiksi Verohallinnolle.

Vahvistetun sairausvakuutusmaksun suoritukseksi käytetään vakuutetulta verovuoden aikana ennakkoon perittyä määrää. Jos veroja ja maksuja on ennakkoperintävaiheessa peritty enemmän kuin mitä säännönmukaisessa verotuksessa määrätään maksettavaksi, ylimääräinen osuus palautetaan vakuutetulle tai käytetään muiden verovelvoitteiden suoritukseksi. Jos veroja ja maksuja on ennakkoon peritty vähemmän kuin mitä säännönmukaisessa verotuksessa määrätään maksettavaksi, vakuutettu maksaa puuttuvan osuuden tarvittaessa jäännösveroina. Veronpalautuksesta sekä jäännösveron maksamisesta kerrotaan tarkemmin ohjesivulla Henkilöasiakkaat - Maksaminen.

6.2 Sairausvakuutusmaksusta verotusta toimitettaessa tehtävät vähennykset

Verohallinto voi vähentää vakuutetun sairaanhoitomaksusta tiettyjä TVL:n mukaisia verosta tehtäviä vähennyksiä, jos niitä ei ole kokonaan saatu vähennettyä valtiolle suoritettavasta tuloverosta. Verosta tehtävistä vähennyksistä kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa.

Siltä osin kuin vakuutetulle verotuksessa myönnetty työtulovähennys ylittää ansiotulosta valtiolle suoritettavan veron määrän, sitä vähennetään kunnallis- ja kirkollisverosta sekä sairaanhoitomaksusta näiden keskinäisessä suhteessa (TVL 125 §). Samoin menetellään kotitalousvähennyksen (TVL 127 c §), opintolainavähennyksen (TVL 127 e §) ja erityisen alijäämähyvityksen (TVL 131 a § ja TVL 133 §:n 2 momentti) kanssa.

Se osa TVL 131 §:ssä tarkoitetusta alijäämähyvityksestä, jota ei ole vähennetty valtionverosta, vähennetään valtiolle suoritettavasta tuloverosta, kunnallisverosta, sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden määrän suhteessa sen jälkeen, kun veroista ja maksuista on ensin tehty mahdolliset muut niihin kohdistuvat vähennykset (TVL 133 §).

Päivärahamaksusta ei tehdä edellä tarkoitettuja vähennyksiä.

6.3 Sairausvakuutusmaksun vähennyskelpoisuus tuloverotuksessa

Päivärahamaksu on vakuutetun tuloverotuksessa vähennyskelpoinen erä (TVL 96 §:n 1 momentti). Verohallinto tekee vähennyksen viran puolesta, eikä sitä tarvitse erikseen vaatia. Vähennys tehdään verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta, joten se ei vaikuta verovuoden tappion määrään. Päivärahamaksun vähentäminen puhtaasta ansiotulosta pienentää samalla myös sairaanhoitomaksun perusteena käytettävää tuloa.

Sairaanhoitomaksu ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen erä.

6.4 Muutoksenhaku

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muutoksenhausta säädetään VML:ssa. Vakuutetun itsensä lisäksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä ja Kelalla on oikeus hakea muutosta vakuutetun sairausvakuutusmaksuun (VML 62 §). Muutoksenhausta verotuksessa kerrotaan tarkemmin ohjesivulla Muutoksen hakeminen verotukseen sekä Verohallinnon ohjeessa Muutoksenhaku Verohallinnon päätökseen.

Jos sairausvakuutusmaksun määrässä oleva virhe johtuu suorituksen maksajan ilmoittamista puutteellisista tai virheellisistä tiedoista, vakuutetun on ensisijaisesti pyydettävä maksajaa korjaamaan ilmoittamansa tiedot (katso luku 6.1).

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

erityisasiantuntija Marita Mäkeläinen