Yleistä tietoa eläkkeiden verotuksesta

Suomen eläkejärjestelmä koostuu pääasiassa ansiotyöhön perustuvasta työeläkkeestä sekä vähimmäisturvan tarjoavista kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä. Eläkejärjestelmää täydentää vapaaehtoinen eläketurva.

Yksityisen sektorin työntekijöiden ja yrittäjien pakollisen eläkevakuuttamisen hoitavat Suomessa työeläkevakuutusyhtiöt. Julkisen sektorin työntekijöiden vakuuttamisesta vastaavat Kuntien eläkevakuutus ja Valtiokonttori. Merimiesten työeläkevakuuttaminen on järjestetty Merimieseläkekassassa. Maatalousyrittäjien ja apurahansaajien eläkevakuutuksesta puolestaan vastaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos. Vapaaehtoisia eläkevakuutuksia myöntävät henkivakuutusyhtiöt. Työnantaja voi tietyin edellytyksin järjestää työntekijöidensä pakollisen ja vapaaehtoisen eläkevakuuttamisen myös eläkesäätiössä tai eläkekassassa.

Kansaneläkejärjestelmää ja takuueläkettä hallinnoi Kansaneläkelaitos.

Eläketurva voidaan järjestää monella eri tavalla Pakollinen eläkevakuutus on vakuutus, jonka vakuutettu tai työnantaja on velvollinen lain tai työehtosopimuksen tms. perusteella ottamaan. Lakisääteinen eläkevakuutus taas kattaa myös ne ehdoiltaan laissa säädellyt eläkevakuutukset, joiden ottaminen on vapaaehtoista. Tällaisia eläkkeitä ovat esim. rekisteröity lisäeläke tai TyEL 8 §:ssä tarkoitettu luottamushenkilön vapaaehtoinen eläkevakuutus. Lisäksi on olemassa vapaaehtoisia eläkevakuutuksia, jotka eivät ole lakisääteisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi vapaaehtoinen yksilöllinen ja kollektiivinen eläkevakuutus. Eläke voi perustua myös vapaaehtoiseen sitoumukseen (esim. syytinki).

Kansaneläke ja takuueläke

Kansaneläkkeestä säädetään kansaneläkelaissa (568/2007, KEL). Kansaneläke on jokaisen peruseläketurva. Kansaneläkkeeseen voidaan maksaa myös erilaisia harkinnanvaraisia lisiä.

Takuueläkkeestä annetusta laissa (703/2010) tarkoitettu takuueläke täydentää kansaneläkejärjestelmään perustuvaa vähimmäiseläketurvaa.

Kansaneläke ja takuueläke ovat ns. eläkevähenteisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden määrä on sitä pienempi, mitä suuremmat ovat henkilön muut ansiotuloa olevat eläketulot. Jos ansiotuloa olevien eläkkeiden määrä ylittää tietyn tason, henkilölle ei makseta lainkaan kansaneläkettä eikä takuueläkettä.

Työ- ja yrittäjäeläkkeet

Työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijöilleen vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan. Tämä toteutetaan pakollisella eläkevakuutuksella.
Vuoden 2007 alusta yksityisalojen työntekijöiden työeläkelait on yhdistetty kaikkia työntekijöitä koskevaksi työntekijän eläkelaiksi (395/2006) eli TyEL-laiksi. Samalla kumottiin työntekijäin eläkelaki (395/1961 TEL), lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelaki (LEL) sekä taiteilijoiden ja eräiden lyhtyaikaisissa työsuhteissa olevien eläkelaki (TaEL). Yksityisten alojen palkansaajia koskeva merimiesten eläkelaki (MEL) jäi edelleen erilliseksi laiksi.

Julkisten alojen eläkelakeja ovat valtion eläkelaki (VEL), kunnallinen eläkelaki (KuEL) ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki (KiEL).

Pakollinen eläketurva voidaan järjestää myös eläkesäätiössä tai -kassassa.

Yrittäjä on velvollinen järjestämään eläketurvansa joko yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaan.

Rekisteröidyt lisäedut

Työnantaja on voinut parantaa työntekijöidensä peruseläketurvaa lakisääteisellä vapaaehtoisella lisäeläkevakuutuksella. Tällainen vakuutus on voitu liittää yrityksen TEL-vakuutukseen rekisteröitynä kollektiivisena lisäeläketurvana Sosiaali- ja terveysministeriön antamia ohjeita noudattaen. Rekisteröidyt lisäeläkejärjestelmät suljettiin vuoden 2001 alusta (laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta 654/2000). Voimassa olevat lisäeläkejärjestelyt säilyvät, mutta niihin ei voida ottaa uusia vakuutettuja.

Myös yrittäjä on voinut täydentää eläketurvaansa YEL:in tai MYEL:in mukaisella rekisteröidyllä lisäeläketurvalla. Nämäkin järjestelmät on suljettu vuoden 2001 alusta (laki maatalousyrittäjien eläkelain muuttamisesta 655/2000 ja laki yrittäjien eläkelain muuttamisesta 656/2000).

Kollektiiviset lisäeläkevakuutukset

Työnantaja voi järjestää työntekijöilleen pakollista eläketurvaa paremmat eläke-edut TVL 96 a §:ssä tarkoitetun kollektiivisen lisäeläketurvan avulla. Kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan työnantajan työntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan.

Kollektiiviseen lisäeläkevakuutukseen perustuva eläke on veronalaista ansiotuloa. Kollektiivisesta lisäeläkevakuutuksesta on kerrottu tarkemmin ohjeessa Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset ja ohjeessa Mitä vähennyksiä puhtaasta ansiotulosta tehdään.

Vapaaehtoiset yksilölliset eläkevakuutukset

Lakisääteistä eläketurvaa voidaan täydentää myös vapaaehtoisilla yksilöllisillä eläkevakuutuksilla. Tällaisen vakuutuksen voi ottaa kuka tahansa, myös työnantaja. Eläke myönnetään yleensä määräajaksi. Vapaaehtoisella eläkevakuutuksella tarkoitetaan verotuksessa sellaista vanhuuseläkevakuutusta ja perhe-eläkevakuutusta sekä tällaiseen vakuutukseen liittyvää työkyvyttömyyseläkevakuutusta ja työttömyyseläkevakuutusta, johon perustuva eläke on tarkoitettu maksettavaksi toistuvina erinä vuosittain tai lyhyemmin väliajoin vakuutetun tai edunsaajan jäljellä olevan eliniän tai vähintään kahden vuoden ajan.

Sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetussa laissa (1183/2009) tarkoitettu pitkäaikaissäästämissopimus on vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kaltainen säästämismuoto, jonka avulla säästäjä voi oma-aloitteisesti parantaa eläkeaikaista toimeentuloaan. Vaikka pitkäaikaissäästämissopimus muistuttaa hyvin paljon vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta ja siihen sovelletaan suurelta osin samoja verosäännöksiä, kyseessä ei kuitenkaan ole eläkevakuutus.

Milloin on kyse eläkkeestä ja milloin muusta tulosta

Verolainsäädännössä ei täsmällisesti määritellä sitä, millaisia tuloja olisi käsiteltävä eläkkeenä. Tulkintatilanteita saattavat aiheuttaa esimerkiksi pitkäaikaisiksi tarkoitetut ansionmenetyskorvaukset. Epäselvissä tilanteissa joudutaan tukeutumaan suorituksia koskevaan sääntelyyn sekä sen soveltamisessa muodostuneeseen käytäntöön.

Esimerkiksi tapaturmavakuutuslain (608/1948) 17.1 §:ssä säädetään päivärahan maksamisen enimmäisajaksi yksi vuosi. Lain 18 §:ssä säädetään maksettavaksi tapaturmaeläkettä sen jälkeen kun päivärahan maksaminen on loppunut. Jollei muuta säädetä,  voidaan päivärahan katsoa muuttuneen eläkkeeksi yhden vuoden kuluttua. Tuomioistuin tai Valtiokonttori voi myös katsoa suorituksen eläkkeeksi heti alusta alkaen (KHO 1996/3613).

Pysyviksi ja jatkuviksi määrätyt korvaukset ovat eläketuloa jo alusta alkaen. Eläketuloa ovat myös puolisolle, lapsille ja muille elatukseen oikeutetuille maksetut suoritukset.

Miten eläkkeitä verotetaan

Eläkkeet verotetaan yleensä ansiotulona. Vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke voi olla myös pääomatuloa (ks. lisää Yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuvista eläkkeistä ohjeesta Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus).

Jos eläke viivästyy, eläkettä maksetaan korotettuna

Eläkkeen viivästyessä eläke maksetaan viivästysajalta korotettuna. Lakisääteisen eläkkeen viivästyskorotus on samaa tuloa kuin se tulo, jota korotetaan (TVL 61 a §, 1027/1999). Ennen vuotta 2000 eläkkeen ja työansionmenetyskorvauksen viivästymisen johdosta liikennevakuutuslain 12 a §:n nojalla maksettu korotus oli TVL 33.1 §:ssa tarkoitettua pääomatuloa (KHO 1999 T 380).

Eläkkeestä voi joutua maksamaan lisäveroa

Eläkkeensaaja voi joutua maksamaan  ansiotulona verotettavasta eläkkeestä lisäveroa 1.3.2013 alkaen. Kun eläketulosta vähennetään valtionverotuksen eläketulovähennys ja erotus ylittää 45 000 e, on ylittävästä osasta maksettava 6 % lisäveroa. Lisävero suoritetaan eläkkeestä normaalisti menevän veron lisäksi. Lisäveroa maksetaan myös kuolinvuodelta.