Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

Tässä ohjeessa käsitellään kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista luonnollisen henkilön tuloverotuksessa. Ohje koskee tilanteita, joissa Suomessa yleisesti verovelvollisella luonnollisella henkilöllä on tuloja, joihin Suomen lisäksi on verotusoikeus myös toisella valtiolla.

Ohjeeseen on lisätty lukuun 3.1 tietoa Ahvenanmaan mediamaksusta. Lukuun 3.3 (Käänteinen hyvitys) on tehty täsmennyksiä. Lukua 3.4.2 (Progressioehtoisen vapautusmenetelmän soveltaminen erityisryhmien verotuksessa) on muutettu ja päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden 30.4.2021 antaman päätöksen KHO 2021:54 johdosta. Lisäksi ohjeen tekstiä on joiltain osin tarkennettu.

1 Johdanto

Tuloverolain (1535/1992, TVL) mukaan verovelvollisuus jakaantuu yleiseen ja rajoitettuun verovelvollisuuteen. Yleisesti verovelvollisia ovat Suomessa asuvat henkilöt ja rajoitetusti verovelvollisia ulkomailla asuvat henkilöt. Yleisesti verovelvollista verotetaan Suomessa sekä hänen Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista (TVL 9 §:n 1 momentti 1 kohta). Rajoitetusti verovelvollinen on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamistaan tuloista (TVL 9 §:n 1 momentin 2 kohta).

Yleistä ja rajoitettua verovelvollisuutta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt.

Suomessa asuvan henkilön ulkomailta saama tulo on usein veronalaista myös tulon lähdevaltiossa. Kun verovelvollista verotetaan sekä tulon lähdevaltiossa että verovelvollisen asuinvaltiossa, syntyy kaksinkertaista verotusta. Kaksinkertainen verotus voi olla joko juridista tai taloudellista.

Juridinen kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että useampi kuin yksi valtio verottaa samalta ajanjaksolta samaa verovelvollista samasta tulosta. Taloudellisesta kaksinkertaisesta verotuksesta puhutaan silloin, kun useampi kuin yksi valtio verottaa samaa tuloa kahden tai useamman eri verovelvollisen tulona. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että Suomessa tuloa verotetaan rajoitetusti verovelvollisen henkilön palkkatulona ja verovelvollisen asuinvaltiossa verovelvollisen omistaman yhtiön liiketulona.

Verosopimusten avulla pyritään poistamaan etenkin juridista kaksinkertaista verotusta. Verosopimuksissa on sovittu verotusoikeuden jakamisesta eri tulotyyppien osalta tulonsaajan asuinvaltion ja tulon lähdevaltion kesken. Kaksinkertainen verotus poistetaan yleensä verovelvollisen asuinvaltiossa. Kaksinkertainen verotus voidaan poistaa joko vapautusmenetelmällä tai hyvitysmenetelmällä.

Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sovitaan verosopimuksissa ja tarkemmat säännökset kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta Suomessa asuvien osalta ovat kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995, menetelmälaki). Jos verosopimusta ei ole, kaksinkertainen verotus poistetaan menetelmälain säännöksien mukaan. Menetelmälaki ja verosopimukset eivät koske sairausvakuutusmaksua.

2 Verosopimusten määräykset

2.1 Asuinvaltioperiaate ja lähdevaltioperiaate

Verosopimuksia tarvitaan silloin, kun verovelvollisella on tuloa muusta valtiosta kuin asuinvaltiostaan tai muussa valtiossa kuin asuinvaltiossaan olevaa varallisuutta. Tällainen tulo ja varallisuus ovat tavallisesti veronalaista sekä asuinvaltiossa että lähdevaltiossa. Tämä johtuu asuinvaltioperiaatteen ja lähdevaltioperiaatteen soveltamisesta: Valtiot pyrkivät verottamaan asukkaidensa maailmanlaajuisen tulon ja varallisuuden (asuinvaltioperiaate). Lisäksi valtiot haluavat verottaa kaiken alueellaan syntyvän tulon ja siellä olevan varallisuuden silloinkin, kun saaja tai omistaja asuu muussa valtiossa (alue- eli lähdevaltioperiaate).

Valtiot ovat tehneet asuinvaltioperiaatteen ja lähdevaltioperiaatteen soveltamisesta samaan tuloon tai varallisuuteen aiheutuvan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi verosopimuksia. Verosopimuksissa on eri tulo- ja varallisuuslajien osalta ratkaistu, onko lähdevaltiolla oikeus verottaa lähdevaltioperiaatteen nojalla, vai jääkö kyseinen tulo tai varallisuus verotettavaksi vain verovelvollisen asuinvaltiossa.

Osinko-, korko- ja rojaltituloa lukuun ottamatta verosopimus ei yleensä sisällä määräyksiä lähdevaltiossa määrättävän veron suuruudesta, joka riippuu siten vain ao. valtion sisäisestä lainsäädännöstä. Jos lähdevaltiolla on sopimuksen mukaan verotusoikeus, kaksinkertainen verotus poistetaan pääsääntöisesti asuinvaltiossa. Toimenpiteitä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi ei tarvita silloin, kun verosopimuksen mukaan tulo tai omaisuus verotetaan vain verovelvollisen asuinvaltiossa.

Suomessa asuinvaltioperiaate on todettu TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa. Verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, kuolinpesä ja yhteisetuus ovat velvollisia suorittamaan Suomessa veroa täältä ja muualta saamastaan tulosta (yleinen verovelvollisuus).

Alue- eli lähdevaltioperiaate todetaan TVL 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Henkilö, joka ei ole asunut Suomessa sekä ulkomainen yhteisö ovat velvollisia suorittamaan Suomessa veroa vain täältä saamastaan tulosta (rajoitettu verovelvollisuus).

2.2 Verosopimuksen mukainen asuminen

Verosopimukset koskevat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa asuvia henkilöitä. Sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka asianomaisen valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla.

Joskus TVL:n mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen on asumisen tai kotipaikan perusteella maailmanlaajuisesti verovelvollinen myös toisessa valtiossa. Tällöin hän on niin sanottu kaksoisasuja. Verosopimuksen määräysten perusteella ratkaistaan se valtio, jossa asuvana tällaista kaksoisasujaa on pidettävä sopimusta sovellettaessa. Toinen valtioista joutuu tällöin yleensä luopumaan asuinvaltioperiaatteen soveltamisesta.

Verosopimuksen mukaisen asuinvaltion määrittelystä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt.

2.3 Verosopimusten määräykset kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta

Jos lähdevaltiolla on verosopimuksen mukaan oikeus verottaa tulo, pääsääntöisesti verovelvollisen asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen joko vapautusmenetelmällä tai hyvitysmenetelmällä. Kaksinkertainen verotus samasta valtiosta saaduista erilaisista tuloista voidaan sopia poistettavaksi eri menetelmällä.

Verosopimuksissa lähdevaltion oikeus verottamiseen todetaan joko käyttäen sanontaa ’’voidaan verottaa tässä valtiossa’’ tai käyttäen sanontaa ’’verotetaan vain tässä valtiossa’’. Verotus lähdevaltiossa tapahtuu samalla tavalla riippumatta siitä, kumpaa sanontaa sopimuksessa käytetään. Kahta eri sanontaa käytetäänkin osoittamaan sitä, onko asuinvaltion poistettava kaksinkertainen verotus hyvitysmenetelmällä vai vapautusmenetelmällä.

Jos lähdevaltion verotusoikeus on todettu käyttäen sanontaa ’’verotetaan vain tässä valtiossa’’, asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen aina vapautusmenetelmällä. Jos sitä vastoin lähdevaltion verotusoikeus on todettu sanonnalla ’’voidaan verottaa tässä valtiossa’’, asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen joko hyvitysmenetelmällä tai vapautusmenetelmällä riippuen siitä, kumpi menetelmä sopimuksessa on päämenetelmänä. Ei ole välttämätöntä, että sopimuksessa sovittaisiin molempien valtioiden soveltavan samaa päämenetelmää.

Nykyisin lähes kaikissa Suomen tekemissä verosopimuksissa on päämenetelmänä hyvitysmenetelmä. Esimerkiksi Pohjoismainen verosopimus kuuluu hyvitysmenetelmäsopimuksiin. Sopimuksen 25 artiklan 3 c kohdasta kuitenkin johtuu, että 15 artiklassa tarkoitettuun palkkatuloon, joka ’’voidaan verottaa’’ toisessa valtiossa, sovelletaan poikkeuksellisesti vapautusmenetelmää. Myös pohjoismaisiin eläkkeisiin sovelletaan vapautusmenetelmää, jos eläkkeensaaja on asunut Suomessa 4.4.2008 tai sitä ennen ja saanut jo tuolloin eläkettä toisesta Pohjoismaasta.

Esimerkiksi Ranskan ja Egyptin verosopimuksissa on päämenetelmänä vapautusmenetelmä. Ranskan sopimuksessa hyvitysmenetelmää sovelletaan kuitenkin  johtajanpalkkioon ja taiteilijan- ja urheilijan palkkioon. Egyptin sopimuksessa hyvitysmenetelmää sovelletaan osinko-, korko- ja rojaltituloon.

Verosopimuksissa on määräykset siitä, mitkä verot otetaan huomioon kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa. 

3 Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

3.1 Yleistä menetelmälain soveltamisesta

Menetelmälain mukaan hyvitysmenetelmä on pääsääntö. Jos Suomi on sopinut verosopimuksessa menetelmäksi vapautusmenetelmän, sovelletaan kuitenkin vapautusmenetelmää. Säännökset hyvitys- ja vapautusmenetelmän laskentatavasta ovat menetelmälaissa. Verosopimuksissa määritellään vain eri tuloihin sovellettava menetelmä. Jos verosopimusta ei ole, kaksinkertainen verotus poistetaan hyvitysmenetelmällä yksinomaan menetelmälain säännösten mukaisesti.

Menetelmälakia sovelletaan valtion tuloveroon, yhteisön tuloveroon, kunnallisveroon ja kirkollisveroon. Yle-vero rinnastetaan lakia sovellettaessa valtion tuloveroon. Laki ei koske vakuutetun sairausvakuutusmaksua (sairaanhoito- ja päivärahamaksu).

Jos kyseessä on verosopimusvaltiosta saatu tulo, Suomen verotuksessa hyvitetään verosopimuksessa mainitut verot. Jos tulon lähdevaltion kanssa ei ole verosopimusta, hyvitetään vain vieraalle valtiolle maksettu vero. Tällöin vieraalle valtiolle maksettu vero voidaan vähentää Suomessa valtionverosta, kunnallisverosta ja kirkollisverosta. Hyvityskelpoiset verot vähennetään samasta tulosta, samalta ajalta Suomessa suoritettavasta tuloverosta, kunnallisverosta ja kirkollisverosta näiden suhteessa.

Menetelmälain 2 §:n mukaan ulkomainen vero katsotaan suoritetuksi, kun ulkomainen lopullinen vero on maksettu tai ulkomaisen lopullisen veron ollessa maksamatta sitä vastaava ennakkovero on maksettu. Henkilön on ilmoitettava lopullinen ulkomaisen veron määrä, jos se poikkeaa hyvitetystä verosta.

3.1.1 Ahvenanmaan mediamaksu

Menetelmälain 1 §:n 4 momentissa mainitaan verot, joihin laki soveltuu. Laki ei sanamuotonsa mukaan sovellu maakunnalle suoritettavaan veroon.

Menetelmälain 1 §:n 2 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan myös, kun tulon kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on määräys kansainvälisessä sopimuksessa, sikäli kuin sopimuksessa ei toisin määrätä.

OEDC:n malliverosopimuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaan verosopimusta sovelletaan myös kaikkiin täysin tai pääasiallisesti samanlaisiin veroihin, joita sopimuksen allekirjoitusajankohdan jälkeen määrätään suoritettavaksi tällä hetkellä olemassa olevien verojen ohella tai asemesta.

Ahvenanmaan maakunnalle maksettavaa mediamaksua pidetään pääasiallisesti samanluonteisena tulon perusteella maksettavana verona kuin valtiolle ja kunnille maksettavia tuloveroja ja Yle-veroa, johon verosopimuksia verotuskäytännössä myös sovelletaan. Tästä syystä verosopimustilanteissa Ahvenanmaan mediamaksu rinnastetaan Yle-veron tavoin tulon perustella maksettaviin veroihin menetelmälakia sovellettaessa.

Ahvenanmaalla asuvalla henkilöasiakkaalla, joka maksaa Ahvenanmaan mediamaksua ja saa tuloa ulkomailta verosopimusvaltiosta, voidaan ulkomaille maksettu vero vähentää valtion tuloverosta, kunnallisverosta, kirkollisverosta ja Ahvenanmaan mediamaksusta.

Sen sijaan, jos tulo on saatu valtiosta, jonka kanssa Suomella ei ole verosopimusta, sovelletaan vain menetelmälakia. Koska menetelmälaki ei sovellu maakuntaveroon, voidaan tällaisessa verosopimuksettomassa tilanteessa ulkomaille maksettu vero vähentää valtion tuloverosta, kunnallisverosta ja kirkollisverosta, mutta ei Ahvenanmaan mediamaksusta.

3.2 Hyvitysmenetelmä

3.2.1 Yleistä hyvitysmenetelmästä

Hyvitysmenetelmässä verotusoikeus on jaettu valtioiden kesken niin, että yleensä asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen ottamalla huomioon verotuksessa myös ulkomaille maksettua veroa. Hyvitysmenetelmässä kaksinkertainen verotus poistetaan vähentämällä vieraassa valtiossa suoritettu vero Suomessa samasta tulosta suoritettavasta verosta. Verovelvollisen verotuksessa lasketaan yhteen verovelvollisen kaikki tulot ja vero määrätään kokonaistulon perusteella. Tämän jälkeen lasketaan ulkomaantuloon kohdistuvan veron suhteellinen osuus, josta voidaan vähentää ulkomaille suoritettua veroa. Hyvitys lasketaan tulolähteittäin ja tulolajeittain.

Menetelmälain mukaan Suomessa voidaan hyvittää myös sellainen toisen valtion vero, joka on maksettu kolmannesta valtiosta saadusta tulosta. Tällä säännöksellä on lähinnä merkitystä tilanteissa, joissa suomalaisen yrityksen ulkomainen kiinteä toimipaikka on sijaintivaltiossaan maksanut veroa kolmannesta valtiosta saamistaan tuloista.

Hyvitettävän veron määrä ei voi ylittää Suomessa samasta tulosta maksettavan veron määrää. Tällä tarkoitetaan hyvityksen enimmäismäärää. Jos esimerkiksi vieraassa valtiossa on ollut korkeampi verokanta, verovelvollinen saa hyväkseen ulkomaille suoritetusta verosta enintään samasta tulosta Suomeen suoritettavan veron määrän ja ylimenevä osuus siirretään seuraaville vuosille.

Toisaalta hyvitettävän veron määrä ei voi ylittää ulkomaille suoritetun veron määrää. Siten verovelvollisen veroista hyvitetään aina enintään ulkomaille maksetun veron verran, vaikka enimmäishyvityksen määrä olisikin enemmän.

Verosopimuksissa voi olla enimmäisprosentti verolle, jonka lähdevaltio saa periä tulosta. Tällöin hyvitetään enintään enimmäisprosenttia vastaava veron määrä, vaikka enimmäishyvityksen määrä olisikin enemmän. Joskus esimerkiksi osingosta tai korosta on toisessa valtiossa peritty veroa enemmän kuin asianomainen verosopimus edellyttää. Tällöin Suomessa hyvitetään enintään verosopimuksessa sovittua veroa vastaava määrä.

Toisessa maassa peritty liian suuri vero johtuu näissä tilanteissa yleensä siitä, että verovelvollinen ei ole täyttänyt siellä tarvittavia lomakkeita ja esittänyt riittävää selvitystä siitä, että hän on verosopimusetuun oikeutettu. Verovelvollinen saa tavallisesti tällaisen virheen helposti oikaistua tulon lähdevaltiossa pyytämällä esimerkiksi tulon maksajalta asianomaisessa maassa käytettävän lomakkeen ja ohjeet.

3.2.2 Enimmäishyvityksen laskukaava

Enimmäishyvityksen selvittämiseksi on ensin laskettava sen tulolähteen tulolajin (ansiotulo tai pääomatulo) vero, johon sisältyy ulkomaan tuloa:

tulolajin Suomen vero x (tulolähteen puhdas AT/POT) / puhdas tulolajin tulo

Seuraavaksi lasketaan hyvityksen enimmäismäärä:

tulolähteen tulolajin vero x (vieraasta valtiosta saatu tulo – (tulonhankkimismenot+korot)) / tulolähteen tulolajin tulo – (tulonhankkimismenot+korot)

3.2.3 Hyvitysvaatimus

Veronhyvitystä on vaadittava kirjallisesti ennen verotuksen päättymistä. Jos verovelvollinen esittää hyvitysvaatimuksen vasta myöhemmin, ulkomaille maksettu vero hyvitetään oikaisumenettelyssä. Verovuodesta 2017 alkaen tuloverotuksen oikaisuvaatimuksen voi tehdä 3 vuoden kuluessa verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Jos oikaisuvaatimus koskee verovuosia 2013–2016, voi oikaisuvaatimuksen tehdä 5 vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Ulkomainen vero katsotaan suoritetuksi, kun ulkomainen lopullinen vero on maksettu tai ulkomaisen lopullisen veron ollessa maksamatta sitä vastaava ennakkovero on maksettu. Vaatimuksessa on oltava selvitys vieraan valtion veron määrästä ja maksuperusteesta sekä siitä, että vieraan valtion vero on suoritettu sekä muut hyvityksen antamista varten tarpeelliset seikat. Selvitykseksi toisen valtion verosta hyväksytään esimerkiksi verotuspäätös tai tulon maksajalta saatu todistus ennakonpidätyksestä.

Jos riittävää selvitystä hyvityksen saamiseksi ei pystytä esittämään, mutta edellytykset hyvitykselle ovat olemassa, hyvitys voidaan myöntää kohtuullisen määräisenä.

Jos ulkomainen vero muuttuu esimerkiksi muutoksenhaun johdosta tai ennakonpidätys ei vastaa maksuunpantavaa lopullisen veron määrää, verovelvollisen on menetelmälain 9 §:n mukaan ilmoitettava muutoksista Verohallinnolle oikaisua varten.

3.2.4 Seurannaismuutos

Ulkomailta tuloa saava Suomessa asuva verovelvollinen on voinut maksaa tulon lähdevaltioon ennakkoveroa ja kyseinen ennakkovero on hyvitetty tulosta menevästä Suomen verosta. Lähdevaltion lopullisessa verotuksessa tulosta suoritettavan veron määrä saattaa kuitenkin vielä muuttua. Joskus voi olla tilanteita, että lähdevaltion lopullinen verotus valmistuu vasta niin myöhään, että Suomen tuloverotuksessa oikaisuajat ovat jo umpeutuneet. Jos lähdevaltion lopullisen verotuksen johdosta kyseisen tulon verotusta pitäisi muuttaa Suomessa, sitä ei tällöin voida tehdä enää oikaisuvaatimusmenettelyllä.

Menetelmälain 9 §:n mukaan silloin, kun ulkomaisen veron hyvityksen perusteena ollutta vieraan valtion veroa on muutettu, verovelvollisen on ilmoitettava muutoksesta Verohallinnolle.

Verotusmenettelystä annetun lain 75 §:n 2 momentin mukaan Verohallinto voi muuttaa verovelvollisen verotusta silloin, jos verotusta on toisessa valtiossa muutettu Suomen verotukseen vaikuttavalla tavalla. Seurannaismuutoksen tekemiselle ei ole säädetty määräaikaa, joten henkilö voi ilmoittaa ulkomaan muuttuneen veron vielä oikaisuaikojen umpeutumisen jälkeenkin.

3.2.5 Käyttämätön hyvitys

Joskus vieraaseen valtioon suoritettujen verojen määrää ei voida kokonaan hyvittää esimerkiksi siksi, että ulkomainen vero ylittää hyvityksen enimmäismäärän verovuonna. Tällöin hyvittämättä jäänyt määrä voidaan vähentää verovelvollisen vaatimuksesta seuraavana viitenä verovuotena samaan tulolähteeseen ja samaan tulolajiin kuuluvasta tulosta määrättävistä veroista (menetelmälaki 5 §).

Jos käyttämätön hyvitys on verotuksessa vahvistettu, se otetaan automaattisesti seuraavan viiden vuoden aikana huomioon. Käyttämättömät ulkomaisen veron hyvitykset vähennetään siinä järjestyksessä, jossa ne ovat syntyneet. Käyttämättömien ulkomaisten verojen hyvityksen vähentämisen jälkeen vähennetään samalta verovuodelta hyvitettävien ulkomaisten verojen määrä.

Käyttämätön ulkomaisen veron hyvitys voidaan vähentää ulkomailta saadusta tulosta, joka on veronalaista Suomessa ja johon tulon lähdevaltiolla on verosopimuksen mukaan verotusoikeus ja kyseinen tulo on lähdevaltiossa veronalaista. Riittävää on, että tulo on lähdevaltiossa lähtökohtaisesti veronalaista, vaikka tulosta ei olisi tosiasiallisesti maksettu veroja lähdevaltioon esimerkiksi siitä syystä, että veroa ei ole kertynyt tuloon kohdistuvien vähennysten jälkeen (KHO 2014:159).

3.2.6 Tax sparing credit

Joskus verosopimus edellyttää, että Suomessa hyvitetään sellaista toisen valtion veroa, jota ei ole maksettu. Kyseessä on erikoistilanne, jossa toisella valtiolla verosopimuksen mukaan on oikeus verottaa tiettyä tuloa, mutta verotusta ei kuitenkaan toteuteta, koska toinen valtio on sisäisessä lainsäädännössään halunnut antaa tukea ulkomaalaisten toiminnalle. Tällainen määräys on seuraavissa verosopimuksissa: Bulgaria 20.1d artikla, Filippiinit 22.3 artikla, Irlanti 24.1 c artikla, Italia 23.4 artikla, Korea 22.3 artikla, Malesia 21.4 artikla, Marokko 23.3 (voimassa vuoteen 2017 saakka 29.4 artikla SopS 18/2013), Turkki 22.2 d artikla. Määräysten tarkempi sisältö on tarkistettava verosopimuksesta.

3.2.7 Vero tulonhankkimiskuluna

Verovelvollisella ei ole oikeutta vähentää ulkomaisia veroja menoina (katso KHO 2004:12). Vähennys tulonhankkimiskuluna saattaa kuitenkin tulla kyseeseen, jos vieraassa valtiossa maksettu vero on luonteeltaan hyvityskelvoton. Esimerkiksi ulkomaisen kiinteistön vuokratulosta saa vähentää ulkomaisen kiinteistöveron. Myös välillinen vero, jota ei voida pitää verosopimuksessa tarkoitettuna Suomessa hyvitettävänä verona, voi olla tulonhankkimisesta aiheutunut vähennyskelpoinen meno.

3.3 Käänteinen hyvitys

Verosopimusten mukaan kaksinkertaisen verotuksen poistaa pääsääntöisesti asuinvaltio.  Joissakin Suomen solmimissa verosopimuksissa on poikkeuksellisesti sovittu niin sanotusta käänteisestä hyvityksestä. Käänteisessä hyvityksessä lähdevaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen.

Jos kyse on Suomesta maksetuista sosiaalilainsäädäntöön perustuvista eläkkeistä ja eläkkeensaajan asuinvaltio on Italia, Sveitsi tai Thaimaa, Suomi poistaa poikkeuksellisesti lähdevaltiona kaksinkertaisen verotuksen. Myös silloin, jos eläkkeensaajan asuinvaltio on Suomi ja lähdevaltio Thaimaa tai Italia, lähdevaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen, kun on kyse sosiaalilainsäädäntöön perustuvasta eläkkeestä.

Käänteistä hyvitystä on sovellettu vuodesta 2019 alkaen myös Suomen ja Espanjan välisen verosopimuksen 17.2 artiklassa tarkoitettuihin eläkkeisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käänteistä hyvitystä sovelletaan julkisyhteisön maksamaa eläkettä lukuun ottamatta kaikkiin Suomesta Espanjassa asuvalle henkilölle maksettaviin eläkkeisiin. Käänteistä hyvitystä sovelletaan myös julkisyhteisön harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä karttuneisiin eläkkeisiin. Liikennevakuutuksen perusteella maksettavaan eläkkeeseen ei sovelleta käänteistä hyvitystä, koska se verotetaan vain tulonsaajan asuinvaltiossa.

Kun käytetään käänteistä hyvitystä, Suomesta toisessa valtiossa asuvalle henkilölle maksettava suoritus (esimerkiksi eläke, etuus tai elinkorko) verotetaan Suomessa. Veron määrää laskettaessa Suomen verotuksessa hyvitetään samasta tulosta asuinvaltioon maksettu vero. Hyvitys ei voi kuitenkaan ylittää samasta tulosta Suomessa menevän veron määrää. Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain tarkoittamaa käyttämätöntä ulkomaisen veron hyvitystä koskevat säännökset eivät tule sovellettavaksi, koska kyseinen laki koskee vieraasta valtiosta saadun tulon kaksinkertaisen verotuksen poistamista.

Jos henkilöllä on Suomesta saadun tulon, esimerkiksi eläkkeen, lisäksi muita veronalaisia tuloja asuinvaltiossaan, lasketaan Suomesta saadusta tulosta käänteisellä hyvityksellä hyvitettävän veron määrä puhtaiden tulojen suhteessa. Verovelvollisen on siksi selvitettävä veroilmoituksellaan, minkä verran Suomesta saadusta tulosta on maksettu veroa asuinvaltioon ottaen huomioon mahdolliset kyseisessä valtiossa tuloista tehtävät luonnolliset vähennykset (tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot).   

Käänteisen hyvityksen enimmäismäärä lasketaan seuraavasti:

tulolähteen tulolajin vero x (vieraasta valtiosta saatu tulo – (tulonhankkimismenot+korot)) / tulolähteen tulolajin tulo – (tulonhankkimismenot+korot)

Suomesta Espanjassa asuvalle henkilölle maksettavien eläkkeiden käänteisen hyvityksen laskemista on käsitelty tarkemmin ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

3.4 Vapautusmenetelmä

Vapautusmenetelmää sovelletaan, jos verosopimuksessa on siitä määräykset. Vapautusmenetelmässä valtioiden verotusoikeus on jaettu niin, että yleensä asuinvaltio luopuu verotusoikeudestaan. Joissain valtioissa sovelletaan täyttä vapautusta, joka tarkoittaa, että asuinvaltio ei ota huomioon ulkomaantuloa verotuksessa ollenkaan.

Suomessa sovelletaan menetelmälain 6 §:n mukaista progressioehtoista vapautusmenetelmää. Tämä tarkoittaa, että ulkomailta saatu tulo otetaan huomioon määrättäessä verokantaa kokonaistulojen perusteella, mutta verojen määrästä vapautetaan se osa, joka kohdistuu ulkomaantuloihin.

Luonnollisten henkilöiden, yhtymien ja kuolinpesien verotuksessa sellainen ansiotulo, joka verosopimuksesta johtuen on Suomessa vapautettu verosta, luetaan mukaan verovelvollisen veronalaiseen tuloon. Ulkomailta saatu pääomatulo otetaan huomioon pääomatulojen verotuksessa.

Esimerkiksi Ranskan verosopimuksen mukaan vapautusmenetelmällä huomioon otettavia pääomatuloja ovat vuokratulo tai luovutusvoitto Ranskassa olevasta kerrostalohuoneistosta tai talosta.

Ansiotuloihin vapautusmenetelmää sovelletaan esimerkiksi Pohjoismaisen verosopimuksen 25 artiklan 3 c kohdan mukaisesti sopimuksen 15 artiklassa tarkoitettuun palkkatuloon.

Koska ulkomailta saatu tulo otetaan mukaan veronalaiseen tuloon, ovat ulkomaisiin tuloihin kohdistuvat menot ja korot vähennyskelpoisia. Menetelmälain 6 §:ssä kuitenkin todetaan, että vapautusmenetelmää sovellettaessa korkoja ja tulonhankkimismenoja ei saa vähentää siltä osin, kun niiden yhteismäärä ylittää vieraasta valtiosta saadun tulon määrän. Siten vapautusmenetelmässä tuloina huomioidaan ne määrät, jotka jäävät jäljelle, kun tuloista vähennetään tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ja korot. Tulot otetaan siis huomioon nettotuloina.

Vapautusmenetelmää sovellettaessa on laskettava, mikä osa Suomen verosta jätetään määräämättä. Suomessa menevistä veroista vähennetään se suhteellinen osa, joka vastaa vieraasta valtiosta saadun tulon osuutta tulolähteen ja tulolajin tulosta. Myös tätä suhdelukua laskettaessa tuloina pidetään määriä, jotka saadaan, kun tuloista vähennetään tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot ja korot.

Vapautettuun tuloon kohdistuvan veron laskenta:

1. Lasketaan sen tulolähteen, johon ulkomaantulo sisältyy, vero

tulolajin vero alijäämähyvityksen jälkeen x puhdas tulolähteen tulo / puhdas tulolajin tulo

2. Lasketaan verosta vähennettävä määrä

tulolähteen tulolajin vero x ( ulkomaantulo – (tulonhankkimismenot + korot)) / tulolähteen tulolajin tulo – (tulonhankkimismenot + korot)

Verovelvollisen ansiotuloista menevistä veroista vähennys tehdään valtionveron, kunnallisveron ja kirkollisveron mukaisessa suhteessa.

3.4.1 Ulkomaantulon kattosääntö

TVL 136 §:n 3 momentissa säädetään verotuksen kattosäännöstä. Säännöstä sovelletaan, kun kaksinkertainen verotus poistetaan ansiotulosta vapautusmenetelmällä ja verovelvollisella on ansiotuloa myös Suomesta. Jos Suomessa ja ulkomailla maksettavien tuloverojen yhteismäärä on korkeampi kuin tilanteessa, jossa samat tulot saataisiin vain Suomesta, Suomen tuloveroja alennetaan vastaavasti. Säännöstä ei sovelleta pääomatulon verotuksessa. Säännöksellä varmistetaan, että ulkomailta ja Suomesta ansiotuloa saava ei Suomen verotuksen johdosta tule ankarammin verotettua, kuin henkilö, joka saa vastaavat tulot yksinomaan Suomesta.

Ulkomaantulon kattosäännön soveltaminen edellyttää ulkomaisen tulon lisäksi tietoa ulkomaisesta verosta. Jos verotusta toimitettaessa vero on Verohallinnon tiedossa, kattosääntö huomioidaan automaattisesti ilman että verovelvollinen sitä vaatii. Käytännössä kattosääntö toimii siten, että vertailulaskelmalla lasketaan, onko henkilön kokonaisverorasitus (ulkomaan tuloverot + Suomen tuloverot) muodostumassa suuremmaksi kuin henkilöllä, jolla on vastaavansuuruiset tulot yksinomaan Suomesta. Jos tällainen tilanne on syntymässä, Suomi luopuu verojen suhteessa tarvittavasta osasta omia tuloverojaan. Sääntö ei vaikuta vakuutetun sairausvakuutusmaksuun eikä yleisradioveroon.

Kun esimerkiksi ulkomainen eläke otetaan huomioon Suomessa vapautusmenetelmällä, mahdollinen eläketulovähennys ja perusvähennys lasketaan kokonaistulojen perusteella eikä pelkästään Suomen tulon perusteella. Koska verotuksessa tämän lisäksi kuitenkin sovelletaan TVL 136 §:n 3 momenttia, menettely ei ole EU-lainsäädännön periaatteiden vastaista (katso myös esimerkiksi tuomio C-385–00 de Groot). Myös komissio on lehdistötiedotteessaan 15.7.2005 nimenomaisesti todennut, että Suomen menettely ulkomaisen eläketulon kohtelussa ei ole syrjivää, koska Suomella on TVL 136 §:n 3 momentin kattosääntö. Asia on todettu myös ratkaisussa KHO 27.12.2006 taltio 3499.

3.4.2 Progressioehtoisen vapautusmenetelmän soveltaminen erityisryhmien verotuksessa

Tietyissä tilanteissa tulo otetaan huomioon Suomessa verotettavien tulojen verotuksessa progressioehtoisella vapautusmenetelmällä, vaikka kyseessä ei olekaan kaksinkertaisen verotuksen poistaminen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi:

• • Pohjoismaiden Investointipankki (PIP),
  • Pohjoismaiden kehitysrahasto ja
  • Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö

• Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain (avainhenkilölaki) mukaisen avainhenkilön tulon verotuksessa (avainhenkilön palkkatulo otetaan samalta ajalta saadun muun ansiotulon verotuksessa huomioon vapautusmenetelmän mukaan verokannassa, jolloin avainhenkilön palkkatulo korottaa muiden ansiotulojen progressiota (avainhenkilölaki 6 § 1 momentti)
• Rajoitetusti verovelvollisen verotusmenettelystä annetun lain mukaisesti toimitettavassa verotuksessa (lähdeverolaki 13 §). Rajoitetusti verovelvollisen ansiotulot (osinkoja lukuun ottamatta) voidaan hänen vaatimuksestaan verottaa progressiivisesti lähdeverotuksen sijaan, jos hän asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa taikka valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa, tai on tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija. (LähdeVL 13 §:n 1 momentin 6 kohta). Suomi verottaa vain Suomesta saatuja tuloja, mutta ansiotulosta menevän veron määrittämiseksi otetaan huomioon myös sellainen palkka, eläke ja sosiaaliturvaan perustuva suoritus, jota Suomessa verotettaisiin ansiotulona ja joka on saatu:
  • muualta kuin Suomesta ja joka on verovelvollisen asuinvaltiossa veronalaista tuloa tai
  • Suomesta ja jonka verottamisen verosopimus estää (LähdeVL 14 §).

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2021:54 koskee kansainvälisen järjestön maksamaa palkkaa ja palkkiota. Päätöksen mukaan Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen kanssa solmitun sopimuksen perusteella verovapaata palkkaa ei huomioida työntekijän muiden mahdollisten ansiotulojen verotuksessa.

Sama koskee muiltakin kansainvälisiltä järjestöiltä saatua palkkaa, jos palkka on vapautettu Suomen verosta kansainvälistä järjestöä koskevassa sopimuksessa ja siinä ei ole erikseen sovittu palkan progressiovaikutuksesta.

Asiaa on käsitelty asiakasohjeessa Töissä kansainvälisessä järjestössä tai ulkomaan edustustossa – miten tuloja verotetaan?  

4 Menettelyohjeet

Kaksinkertaisen verotuksen voi estää jo ennakkoperintävaiheessa. Jos henkilö osoittaa joutuvansa maksamaan veroa ulkomailla, Verohallinto voi pienentää ennakonpidätystä tai ennakkoveroa, joka on määrätty ulkomaantulon perusteella. Verokorttia tai ennakkoveroa voi muuttaa OmaVerossa, puhelimitse (Henkilöasiakkaiden palvelunumerot)  tai postittamalla hakemuksen (16A Selvitys ulkomaantuloista, ansiotulot (3063))  Verohallintoon.

Suomessa yleisesti verovelvollisen on annettava veroilmoitus kaikista, myös ulkomaantyöskentelyyn liittyvistä tuloistaan (Verohallinnon päätös veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta ja Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista).

Veroilmoituksella ilmoitetaan ulkomailta saadut tulot ja ulkomaille maksetut verot. Tieto veron määrästä tarvitaan kaksinkertaisen verotuksen poistamista varten. Jos tulo on Suomessa verovapaata, ulkomaille maksetun veron määrällä ei ole merkitystä, eikä veron määrää tarvitse ilmoittaa.

Ulkomainen vero katsotaan suoritetuksi, kun ulkomainen lopullinen vero on maksettu tai ulkomaisen lopullisen veron ollessa maksamatta sitä vastaava ennakkovero on maksettu. Vaatimuksessa on oltava selvitys vieraan valtion veron määrästä ja maksuperusteesta sekä veron suorittamisesta ja muut hyvityksen antamista varten tarpeelliset seikat. Selvitykseksi toisen valtion verosta hyväksytään esimerkiksi verotuspäätös tai tulon maksajalta saatu todistus ennakonpidätyksestä.

Jos ulkomainen vero muuttuu esimerkiksi muutoksenhaun johdosta tai ennakonpidätys ei vastaa maksuunpantavaa lopullisen veron määrää, verovelvollisen on menetelmälain 9 §:n mukaan ilmoitettava muutoksista Verohallinnolle oikaisua varten.

Verotukseen on mahdollista hakea muutosta myös oikaisuvaatimuksella.

 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä 

veroasiantuntija Elina Kajander