Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa

Tuloverolakiin, lakiin elinkeinotulon verottamisesta, maatilatalouden tuloverolakiin ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettuun lakiin on 1.1.2014 voimaan tulleilla lakimuutoksilla lisätty säännökset osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahaston varojenjaon verotuksesta. Tässä ohjeessa käsitellään näiden säännösten soveltamista varojenjaon saajan verotuksessa.

Vuoden 2015 alusta voimaan tulleilla tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain sekä rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain muutoksilla verolainsäädäntöön on lisätty myös säännökset osuuskunnan vapaan oman pääoman rahastosta saadun varojenjaon verotuksesta. Tässä ohjeessa käsiteltyjä periaatteita sovelletaan soveltuvin osin myös osuuskunnan vapaan oman pääoman rahastosta saatuun varojenjakoon.

Tämä ohje korvaa Verohallinnon ohjeen Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen (dnro 206/345/2007, 8.3.2007) luvun Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotus silloin, kun varojenjakoon sovelletaan edellä tarkoitettuja uusia säännöksiä. Jos uusia varojenjakoa koskevia säännöksiä ei voimaantulosäännösten nojalla sovelleta verovuosina 2014 ja 2015 saatuun varojenjakoon, sovelletaan tällaiseen varojenjakoon edelleen ohjeesta Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen ilmeneviä verotusperiaatteita.

1 Yleistä

Nykyinen osakeyhtiölaki (OYL, 624/2006) tuli voimaan 1.9.2006. Tässä yhteydessä osakeyhtiölakiin lisättiin säännökset sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta. Tähän rahastoon voidaan muun muassa merkitä pääomasijoituksia, siirtää voittovaroja tai merkitä varoja yritysjärjestelyjen yhteydessä. Rahaston varoja voidaan jakaa noudattaen samoja menettelysäännöksiä kuin osinkoa jaettaessa.

Tähän asti verolainsäädännössä ei ole ollut säännöksiä yhtiön vapaaseen omaan pääomaan kuuluvan rahaston varojenjaon käsittelystä verotuksessa. Varojenjaon verotuksessa on noudatettu Verohallinnon ohjetta Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen (dnro 206/345/2007, 8.3.2007).

Nyt säädetyt uudet säännökset (lait 1237/2013 – 1240/2013) on sisällytetty tuloverolakiin (TVL, 1535/1992), elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin (EVL, 360/1968) ja maatilatalouden tuloverolakiin (MVL, 543/1967) sekä rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettuun lakiin (lähdeverolaki, 627/1978). Uusien säännösten mukaan varojenjakoa yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta käsitellään verotuksessa pääsääntöisesti osinkona. Jos varojenjakaja ei ole julkisesti noteerattu yhtiö, varojenjakoa käsitellään säännöksissä erikseen määriteltyjen edellytysten täyttyessä luovutuksena.

Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin lisättyjä vapaan oman pääoman rahaston jakamista koskevia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Tuloverolain, maatilatalouden tuloverolain ja lähdeverolain vastaavia säännöksiä sovelletaan 1.1.2014 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon. Jos muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä palautetaan ennen uusien säännösten voimaantuloa 1.1.2014 tehtyjä pääomansijoituksia, EVL:n uusia varojenjakoa koskevia säännöksiä sovelletaan vasta verovuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa. Tuloverolain, maatilatalouden tuloverolain ja lähdeverolain vastaavia säännöksiä sovelletaan tällaisessa tilanteessa aikaisintaan 1.1.2016 saatuun varojenjakoon. Säännösten soveltamiseen liittyviä voimaantulosäännöksiä käsitellään tarkemmin ohjeen luvussa 3.4. 

Vuoden 2014 alusta voimaan tulleessa osuuskuntalaissa (421/2013) on osakeyhtiölakia vastaavat säännökset sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleilla TVL:n, EVL:n ja MVL:n sekä lähdeverolain muutoksilla (lait 1399/2014 – 1402/2014) verolainsäädäntöön on lisätty säännökset osuuskunnan vapaan oman pääoman rahastosta saadun varojenjaon verotuksesta. Säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

Tässä ohjeessa käsiteltyjä periaatteita sovelletaan soveltuvin osin myös osuuskunnan varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta. Tarkemmin aihetta tullaan käsittelemään myöhemmin julkaistavassa osuuskuntien verotusta koskevassa ohjeessa.

Seuraavassa käsitellään ensin osakeyhtiölain näkökulmasta varojen merkitsemistä vapaan oman pääoman rahastoon ja varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta. Sen jälkeen käsitellään rahaston varojenjakoa verotuksessa.

2 Vapaan oman pääoman rahasto osakeyhtiölaissa

2.1 Vapaan oman pääoman rahastoon merkittävät varat

Osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:n mukaan yhtiön oma pääoma jakautuu vapaaseen ja sidottuun omaan pääomaan. Sidottua omaa pääomaa ovat osakepääoma, kirjanpitolain mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto. Sidottua pääomaa ovat myös vanhan osakeyhtiölain aikana muodostuneet vara- ja ylikurssirahastot. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ovat vapaata omaa pääomaa.

Osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettu sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto kuuluu yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Yhtiön vapaaseen omaan pääomaan voi sisältyä myös muita yhtiöjärjestyksen määräykseen perustuvia tai yhtiökokouksen päätöksellä perustettuja rahastoja.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan merkitä varoja useista eri lähteistä. Rahastoon merkitään OYL 8 luvun 2 §:n mukaan se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan. Rahastoon merkitään OYL 10 luvun 3 §:n 3 momentin olettamasäännöksen mukaan myös optio- tai muun osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitetun erityisen oikeuden merkintähinta.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään OYL 8 luvun 2 §:n mukaan se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen. Lisäksi rahastoon voidaan merkitä varoja, kun vanhan osakeyhtiölain mukaista vara- tai ylikurssirahastoa alennetaan.

Osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n mukaan rahastoon merkitään myös sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Tällainen vastikkeeton sijoitus perustuu sopimukseen yhtiön ja sijoituksen tekijän välillä. Sijoituksen vastikkeettomuus tarkoittaa sitä, että sijoittaja ei saa sijoittamiensa varojen vastikkeeksi osakkeita tai muutakaan vastiketta.

Sijoitus rahastoon on mahdollista tehdä useilla eri tavoilla. Sijoitus voidaan tehdä rahana tai muuna omaisuutena. Pääomalainasaatava tai muu saatava voidaan myös muuntaa oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi, joka merkitään sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Osakeyhtiölaki ei aseta rajoituksia sijoituksen tekijälle. Sijoituksen sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voi siten tehdä yhtiön osakkeenomistajan lisäksi muukin taho.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan rahastosiirroin siirtää varoja paitsi sidotusta omasta pääomasta myös vapaan oman pääoman eristä. Lähteenä voi tällöin olla voittovarat tai muu vapaan oman pääoman rahasto. Vastaavasti tällaiseen muuhun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan siirtää varoja esimerkiksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tai voittovaroista.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan merkitä varoja myös yritysjärjestelyjen yhteydessä. Esimerkiksi sulautumisessa sulautuvan yhtiön sidotun ja vapaan oman pääoman erät voidaan vastaanottavassa yhtiössä merkitä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon tai osakepääomaan. Varojen luonne voi tällöin muuttua siten, että esimerkiksi sulautuvassa yhtiössä ollut vapaan oman pääoman erä muuttuu vastaanottavassa yhtiössä sidotun oman pääoman eräksi tai sidotun oman pääoman erä vapaan oman pääoman eräksi. Vastaavantyyppisiä oman pääoman erien muutoksia voi tapahtua myös jakautumisen yhteydessä. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan merkitä varoja myös esimerkiksi osakevaihdon ja liiketoimintasiirron yhteydessä sekä muutettaessa yritysmuoto toiminimestä osakeyhtiöksi.

2.2 Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta 

Osakeyhtiön varojenjakotavoista säädetään OYL 13 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille seuraavilla tavoilla:

1. voitonjakona (osinko) ja varojen jakamisena vapaan oman pääoman rahastosta;
2. lain 14 luvussa tarkoitettuna osakepääoman alentamisena;
3. lain 3 ja 15 luvussa tarkoitettuna omien osakkeiden hankkimisena ja lunastamisena; sekä
4. lain 20 luvussa tarkoitettuna yhtiön purkamisena ja rekisteristä poistamisena.

Kun yhtiöstä jaetaan varoja vapaan oman pääoman rahastosta, noudatetaan jaossa OYL 13 luvun 5-7 §:n mukaan samoja menettelysäännöksiä kuin jaettaessa osinkoa. Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan varojen jakamista koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään. Varojenjakopäätöksessä on siten aina kerrottava, onko kysymys voiton eli osingon jakamisesta vai jaetaanko varoja jostain tietystä vapaan oman pääoman rahastosta. Kuten edellä on todettu, vapaan oman pääoman rahastoon on voitu siirtää voittovaroja, joten erottelu voiton jakamisen ja vapaan oman pääoman rahaston jakamisen välillä ei välttämättä kerro varojen alkuperäisestä lähteestä.

3 Vapaan oman pääoman rahaston varojenjaon verotus

3.1 Säännösten soveltamisala

Vapaan oman pääoman rahaston varojenjakoa koskevat säännökset on lisätty tuloverolakiin, lakiin elinkeinotulon verottamisesta, maatilatalouden tuloverolakiin ja lakiin rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta. Uusia varojenjakoa koskevia säännöksiä sovelletaan siten henkilökohtaisen tulon, elinkeinotoiminnan ja maatilatalouden tulolähteissä.

Säännöksiä sovelletaan OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun varojenjakoon yhtiön vapaaseen omaan pääomaan kuuluvasta rahastosta. Yhtiön osakepääoman ja muun sidotun oman pääoman jakamisen verotusperiaatteisiin nämä säännökset eivät aiheuta muutoksia. Säännöksiä ei sovelleta myöskään yhtiön omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla tapahtuvaan varojenjakoon taikka yhtiön purkautumisessa saatavien varojen verotukseen.

Varojenjaon verotusta koskevissa säännöksissä viitataan OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun varojenjakoon. Säännöksiä sovelletaan siten lähtökohtaisesti niissä tilanteissa, joissa yhtiön varojenjakoon sovelletaan OYL:n säännöksiä.

Asunto-osakeyhtiön varojenjakoon sovelletaan asunto-osakeyhtiölain 11 luvun 1 §:ää, joka olennaisilta osiltaan vastaa osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n säännöksiä. Myös keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiöön sovelletaan lähtökohtaisesti asunto-osakeyhtiölakia.

Varojenjaosta asunto-osakeyhtiöstä tai keskinäisestä kiinteistöosakeyhtiöstä ei ole verolainsäädännössä erillisiä säännöksiä. Varojenjakoa asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastosta ei ole perusteltua käsitellä eri tavalla kuin tavallisen osakeyhtiön varojenjakoa. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta sovelletaan verotuksessa tässä ohjeessa käsiteltäviä uusia säännöksiä.

Verolainsäädännössä ei ole nimenomaisesti säädetty myöskään ulkomaisen yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotuksesta. Ulkomaiselta yhteisöltä saadun osingon verotuksesta on säädetty tuloverolain 33 c §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ssä. Näissä pykälissä ei ole erillistä, kotimaiselta yhteisöltä saadusta osingosta poikkeavaa, ulkomaisen osingon määritelmää. Näistä syistä johtuen ulkomaisesta yhtiöstä saatua varojenjakoa ei ole perusteltua asettaa erilaiseen asemaan kuin kotimaisesta yhtiöstä saatua varojenjakoa. Tämän vuoksi TVL:n, EVL:n ja MVL:n säännöksiä vapaan oman pääoman rahaston varojenjaon verotuksesta sovelletaan myös ulkomaisen yhtiön vastaavanlaisesta rahastosta saatuun varojenjakoon silloin, kun varojenjako muutoinkin luonteeltaan vastaa osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta.

3.2 Varojenjaon käsitteleminen osinkona

Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta on verotuksessa pääsäännön mukaan osinkoa. Osinkona verottamista koskevat säännökset ovat TVL 33 a §:n 3 momentissa (julkisesti noteerattu yhtiö) ja 33 b §:n 6 momentissa (muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö). Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tästä pääsäännöstä säädetään 6 a §:n 8 momentissa. Lisäksi MVL 5 §:n 1 momentin 15 kohdassa viitataan edellä mainittuihin tuloverolain säännöksiin.

Rajoitetusti verovelvollisen saamaan osinkona pidettävään varojenjakoon sovelletaan lähdeverolain säännöksiä. Lähdeverolain 3 §:n 2 momentin mukaan osinkona käsiteltävään varojenjakoon sovelletaan lain osinkoa koskevia säännöksiä esimerkiksi lähdeveron suorittamisen osalta. Varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta sovelletaan myös pykälän 5 momenttia, jossa säädetään edellytyksistä sille, että osinkona pidettävästä varojenjaosta ei tule suorittaa lähdeveroa.

Poikkeuksista varojenjaon verottamiseen osinkona säädetään TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:ssä. Lisäksi MVL 5 §:n 1 momentin 15 kohdassa on viittaus TVL 45 a §:ään. Näissä lainkohdissa säädettyjen edellytysten täyttyessä varojenjakoa käsitellään verotuksessa luovutuksena. Näitä poikkeuksia ei sovelleta kuitenkaan julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatuun varojenjakoon. Tällaisesta yhtiöstä saatua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta käsitellään siten verotuksessa aina osinkona.

Julkisesti noteeratun yhtiön määritelmä on TVL 33 a §:n 2 momentissa. Sen mukaan julkisesti noteeratulla yhtiöllä tarkoitetaan sellaista yhtiötä, jonka osakkeet ovat osingonjaosta päätettäessä kaupankäynnin kohteena:

1. kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (748/2012) tarkoitetulla säännellyllä markkinalla;
2. muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla Euroopan talousalueen ulkopuolella; tai
3. kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä edellyttäen, että osake on otettu kaupankäynnin kohteeksi yhtiön hakemuksesta tai sen suostumuksella.

Kun varojenjakoa käsitellään verotuksessa osinkona, varojenjakoon sovelletaan myös muilta osin osinkoa koskevia verolakien säännöksiä. Sovellettaviksi tulevat tällöin muun muassa säännökset verovelvollisuudesta, veron määräytymisperusteista, osingon jaksottamisesta ja ennakkoperinnästä. Osingon verotusta käsitellään tarkemmin Osinkotulojen verotus (dnro A207/200/2013, 13.11.2014). Ennakonpidätyksen toimittamista osingosta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätys osingosta ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset (dnro A61/200/2015, 22.6.2015).

Vapaan oman pääoman rahastosta saadusta osinkona verotettavasta varojenjaosta ei vähennetä osakkeiden hankintamenoa. Hankintameno säilyy tällöin ennallaan ja tulee vähennettäväksi vasta siinä vaiheessa, kun osakkeet luovutetaan tai yhtiöstä jaetaan varoja tavalla, jota käsitellään verotuksessa luovutuksena.

3.3 Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena

3.3.1 Edellytykset varojenjaon käsittelylle luovutuksena

Edellä selostetusta pääsäännöstä poiketen varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena, jos laeissa tarkemmin säädetyt edellytykset täyttyvät. Koska varojenjaon käsittelemistä luovutuksena koskevat säännökset ovat poikkeussäännöksiä, on niitä valtiovarainvaliokunnan mietinnön 32/2013 vp mukaan tarkoitus tulkita suppeasti.

Tuloverolain 45 a §:n ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos

1. pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja
2. verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää siten verovelvollisen antamaa luotettavaa selvitystä siitä, että:

a) varoja jaetaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä;
b) jaettavat varat ovat peräisin pääomansijoituksesta;
c) pääomansijoitus palautetaan pääomansijoituksen tehneelle henkilölle;
d) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta.

Julkisesti noteeratun yhtiön käsitettä on käsitelty edellä luvussa 3.2. Seuraavissa luvuissa käsitellään tarkemmin kohdissa b) – d) mainittuja edellytyksiä.

Verovelvollinen voi esittää edellä tarkoitetun selvityksen ja vaatimuksensa varojenjaon verottamisesta luovutuksena veroilmoituksellaan. Vaatimus voidaan esittää myös muutoksenhaussa verotuksen päättymisen jälkeen. Luovutuksena pidettävän varojenjaon käsittelyä ennakkoperinnässä käsitellään tämän ohjeen luvussa 3.3.5.

3.3.1.1 Pääomansijoituksen palauttaminen

Jotta kysymys olisi pääomansijoituksen palauttamisesta, tulee palautettavien varojen olla peräisin yhtiöön tehdystä pääomansijoituksesta. Tämä edellyttää luotettavaa selvitystä siitä, että

a )yhtiöön on tehty pääomansijoitus; ja
b) yhtiöstä jaettavat varat ovat peräisin tällaisesta pääomansijoituksesta.

Pääomansijoituksen käsitettä ei ole määritelty TVL 45 a §:ssä eikä EVL 6 c §:ssä. Hallituksen esityksessä 185/2013 vp todetaan, että näissä lainkohdissa tarkoitettuja pääomansijoituksia olisivat lähinnä vapaan oman pääoman rahastoon merkityt merkintähinnat osakkeista tai optioista taikka muista erityisistä oikeuksista sekä muut oman pääoman sijoitukset rahastoon. Viimeksi mainittu muu oman pääoman sijoitus tarkoittaa esimerkiksi niin sanottua vastikkeetonta sijoitusta OYL 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Tuloverolain 45 a §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettu pääomansijoitus voidaan tehdä myös siten, että yhtiöltä oleva saatava muunnetaan sijoitukseksi vapaan oman pääoman rahastoon. Saatava voi olla pääomalainasaatava tai muu saatava. Muuntaminen voi liittyä osakeantiin, jolloin saatavalla kuitataan osakkeiden merkintämaksuun perustuva velka. Kysymys voi olla myös vastikkeettoman pääomansijoituksen tekemisestä niin, että yhtiöltä oleva saatava muunnetaan velkojan pääomansijoitukseksi yhtiöön. 

Osakeyhtiölain 9 luvun 1 §:n mukaan yhtiön omien osakkeiden luovuttamiseen sovelletaan osakeantia koskevia säännöksiä. Omien osakkeiden luovutushinta merkitään OYL 9 luvun 6 §:n 2 momentin olettamasäännön mukaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan osakeyhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamia vastikkeita pidetään verovapaina pääomansijoituksina. Tuloverolain 45 a §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomansijoituksena pidetään siten myös sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkittyä yhtiön omien osakkeiden luovutushintaa.

Edellytyksenä varojenjaon käsittelemiselle luovutuksena on aina se, että jaettavien varojen tosiasiallisesta alkuperästä esitetään luotettava selvitys. Silloin kun jaettavien varojen yhteys pääomansijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako käsitellään verotuksessa osinkona. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi hallituksen esityksen perusteluissa esitetty yritysjärjestelyissä tai rahastosiirroissa muodostuneiden oman pääoman erien jakaminen. Vaadittavan luotettavan selvityksen antaminen tilanteissa, joissa yhtiön pääoma- ja omistusrakenne ovat muovautuneet eri vaiheissa toteutettujen yritysjärjestelyjen tai pääomarakenteen muutosten johdosta, onkin monesti mahdotonta.

Jos sulautuvaan tai jakautuvaan yhtiöön on tehty TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettu pääomansijoitus ja sijoitus merkitään vastaanottavassa yhtiössä vapaan oman pääoman rahastoon, voidaan tätä sijoitusta Verohallinnon käsityksen mukaan pitää pääomansijoituksena myös vastaanottavassa yhtiössä. Tällaisten varojen jaon käsitteleminen verotuksessa luovutuksena edellyttää kuitenkin aina, että jaettavien varojen alkuperästä pääomansijoituksena sulautuvassa tai jakautuvassa yhtiössä annetaan luotettava selvitys. Jos varojen yhteys pääomansijoituksiin jää selvityksen jälkeen epäselväksi, varojenjako käsitellään verotuksessa osinkona.

Keskusverolautakunta on antanut 20.3.2015 ennakkoratkaisun 8/2015, jossa se on ottanut kantaa osakevaihdossa muodostuneen sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamiseen verovuonna 2016. Ratkaisun mukaan varojenjakoon sovelletaan TVL 45 a §:n säännöksiä veronalaisesta luovutuksesta, kun hakijalle palautetaan hänen itse yhtiöön sijoittamiaan varoja ja pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut alle kymmenen vuotta. Ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Luovutusvoittoverotus voi tulla sovellettavaksi varojenjakoon, muiden luovutusvoittoverotukselle asetettujen edellytysten täyttyessä, jos vapaan oman pääoman rahasto on muodostunut TVL 24 §:ssä tarkoitetun toimintamuodon muutoksen yhteydessä. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi yksityisen liikkeen- tai ammatinharjoittajan muuttaessa toimintansa osakeyhtiöksi.

Vapaan oman pääoman rahasto on voinut muodostua rahastosiirtojen seurauksena. Jos vapaan oman pääoman rahastoon on siirretty yhtiön voittovaroja, kysymys ei ole vapaan oman pääoman rahastoon tehdystä TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitetusta pääomansijoituksesta.

Vapaan oman pääoman rahastoon voidaan siirtää rahastosiirrolla myös sellaisia varoja, jotka ovat muodostuneet yhtiöön tehdystä TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitetusta pääomansijoituksesta. Kysymys voi olla esimerkiksi osakkeiden merkinnän yhteydessä ylikurssirahastoon kirjatuista varoista, jotka siirretään rahastosiirrolla vapaan oman pääoman rahastoon. Kun tällaisia yhtiöön alun perin pääomansijoituksina tulleita varoja jaetaan edelleen vapaan oman pääoman rahastosta, kysymys on TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitetun pääomansijoituksen palauttamisesta. Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää luotettavaa selvitystä rahastoon siirrettyjen ja sieltä edelleen jaettujen varojen alkuperästä yhtiöön tehtyinä pääomansijoituksina.

Vapaan oman pääoman rahastossa voi olla varojenjakohetkellä eri lähteistä peräisin olevia varoja. Rahastossa voi olla samanaikaisesti sekä TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:ssä tarkoitetuista pääomansijoituksista kertyneitä varoja että esimerkiksi voittovaroista sinne siirrettyjä varoja.

Jos vapaan oman pääoman rahastossa on varojenjaon hetkellä sekä edellä tarkoitettuja pääomansijoituksia että muista lähteistä kirjattuja varoja, pidetään varojenjakoa luovutuksena ja osinkona TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:ssä tarkoitettujen pääomansijoitusten ja muiden rahastossa olevien varojen suhteessa.

Yhtiön kirjanpidossa voi olla erilliset vapaan oman pääoman rahastot toisaalta pääomansijoituksia ja toisaalta voittovaroista siirrettäviä varoja varten. Varojenjako voidaan tällöin varojenjakopäätöksellä kohdistaa rahastoon, jossa on vain joko pääomansijoituksia tai voittovaroja.

Yhtiön kirjanpitoon sisältyvässä vapaan oman pääoman rahastossa voi olla myös erilliset alatilit pääomansijoituksille ja voittovaroista siirrettäville varoille. Varojenjako voidaan tällöin kohdistaa varojenjakopäätöksellä tiettyyn rahaston alatiliin.

Jos TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettu pääomansijoitus on sijoitushetkellä kirjattu erilliseen rahastoon tai rahaston omalle alatilille eikä tällaiselle kirjanpidon tilille ole siirretty lainkaan voittovaroja, pidetään näin muodostuneiden varojen jakamista kokonaisuudessaan pääomansijoituksen palauttamisena. Ratkaisevaa on sijoituksen kirjanpidollinen käsittely sijoituksen tekohetkellä. Varojen eriyttämistä kirjanpidossa myöhemmin ei voida pitää verotuksessa hyväksyttävänä luotettavana selvityksenä varojen alkuperästä. Edellytyksenä varojenjaon käsittelylle luovutuksena on lisäksi, että varojenjakopäätöksestä ilmenee selvästi, mistä rahastosta tai rahaston alatililtä varoja jaetaan.

3.3.1.2 Palautuksen saaja

Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää sitä, että pääomansijoitus palautetaan pääomansijoituksen tehneelle henkilölle. Jos pääomansijoituksena rahastoon merkittyjä varoja jaetaan esimerkiksi osakkeiden luovutuksen tai lahjoituksen jälkeen muulle kuin pääomansijoituksen tehneelle henkilölle, pidetään varojenjakoa uuden omistajan verotuksessa osinkona.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnön 32/2013 vp mukaan alkuperäisen sijoittajan kuolinpesä voi vaatimuksesta saada saman veroedun kuin alkuperäinen sijoittaja olisi saanut, jos pääomansijoitus olisi palautettu hänelle. Näin ollen kuolinpesää pidetään TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomansijoituksen tehneenä henkilönä, jos alkuperäisen sijoittajan tekemä pääomansijoitus palautetaan hänen kuolinpesälleen. Jos kuolinpesä esittää luotettavan selvityksen myös muiden laissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä, verotetaan varojenjako luovutuksena.

Edellä kuvattua verokohtelua voidaan soveltaa vain jakamattomaan kuolinpesään. Jos alkuperäisen sijoittajan tekemä pääomansijoitus palautetaan kuolinpesän jaossa osakkeet saaneelle vainajan perilliselle tai testamentin saajalle, ei palautuksen saajaa voida rinnastaa alkuperäiseen sijoittajaan. Varojenjako on siten tällaisessa tilanteessa osinkoa verotuksessa.

Osituksessa puretaan puolisoiden aviovarallisuussuhde silloin, kun puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Jos puolison ennen ositusta tekemä pääomansijoitus kohdeyhtiöön palautetaan osituksessa kohdeyhtiön osakkeet saaneelle toiselle puolisolle, ei tätä toista puolisoa pidetä TVL 45 a §:ssä tarkoitettuna pääomansijoituksen tehneenä henkilönä. Kysymys on kahdesta eri henkilöstä. Osakkeet osituksessa saaneen henkilön saama varojenjako on siten tällaisessa tilanteessa osinkoa verotuksessa.

Pääomansijoituksen tehneessä yhteisössä tai elinkeinoyhtymässä voidaan sijoituksen tekemisen jälkeen toteuttaa yritysjärjestely. Tällöin pääomanpalautuksen saajana voi yritysjärjestelyn jälkeen olla se vastaanottava yhteisö tai elinkeinoyhtymä, jolle sijoituksen kohteena olleen yhtiön osakkeet ovat siirtyneet.

Jos yritysjärjestelyssä on kysymys sellaisesta yhteisön tai elinkeinoyhtymän yleisseuraantoluonteisesta sulautumisesta tai yhteisön kokonais- tai osittaisjakautumisesta, johon sovelletaan EVL 52 – 52 c §:n säännöksiä, vastaanottavaa yhteisöä tai elinkeinoyhtymää voidaan pitää TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna sijoituksen tehneenä henkilönä. Vastaanottavan yhteisön tai elinkeinoyhtymän saamaa varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään siten luovutuksena, jos muut lainkohdissa luovutuksena verottamiselle asetetut edellytykset täyttyvät.

Pääomansijoituksen kohteena olleen yhtiön osakkeet voivat siirtyä EVL 52 d §:ssä tarkoitetussa liiketoimintasiirrossa vastaanottavalle yhtiölle. Liiketoimintasiirto ei ole luonteeltaan yleisseuraanto. Tämän vuoksi vastaanottavaa yhtiötä ei pidetä sijoituksen tehneenä yhtiönä, jos kohdeyhtiö liiketoimintasiirron jälkeen jakaa ennen liiketoimintasiirtoa sijoitettuja varoja vapaan oman pääoman rahastostaan vastaanottavalle yhtiölle.

Pääomansijoituksen tehnyt yhteisö tai elinkeinoyhtymä voi muuttaa toimintamuotoaan ennen kuin pääomansijoitus palautetaan sille. Tällöin varojenjaon saajana voi olla toimintamuodon muutoksen jälkeinen oikeushenkilö. Kun oikeushenkilön toimintamuodon muutos toiseksi oikeushenkilöksi toteutetaan yhtiö- tai yhteisölainsäädännön ja TVL 24 §:n mukaisesti, muotoaan muuttava oikeushenkilö ei purkaudu, vaan yrityksen identiteetti säilyy sekä yhtiö- ja yhteisölainsäädännön että verotuksen näkökulmasta. 

Jos toimintamuodon muutoksessa on kysymys tällaisesta oikeushenkilön toimintamuodon muutoksesta toiseksi oikeushenkilöksi, muutoksen jälkeistä oikeushenkilöä voidaan pitää varoja jaettaessa TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomansijoituksen tehneenä henkilönä. Tällaisia toimintamuodon muutostilanteita ovat esimerkiksi TVL 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa mainitut toimintamuodon muutokset avoimesta yhtiöstä kommandiittiyhtiöksi, kommandiittiyhtiöstä avoimeksi yhtiöksi sekä kommandiittiyhtiön tai avoimen yhtiön muuttaminen osakeyhtiöksi. Myös osuuskunnan muuttamisessa osakeyhtiöksi on kysymys tällaisesta oikeushenkilön toimintamuodon muutoksesta.

Kun sen sijaan esimerkiksi yksityisen liikkeen- tai ammatinharjoittajan liike tai ammatti muutetaan yhtiöksi TVL 24 §:n säännöksiä noudattaen, kysymys on uuden oikeushenkilön perustamisesta. Tämän vuoksi näin perustettua yhtiötä ei voida pitää sijoituksen tehneenä henkilönä silloin, kun sille palautetaan luonnollisen henkilön ennen toimintamuodon muutosta tekemä pääomansijoitus.

3.3.1.3 Sijoituksen tekemisen ja palautuksen ajankohta

Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää, että pääomansijoitus palautetaan kymmenen vuoden kuluessa pääomansijoituksen tekemisestä. Sen ratkaisemiseksi, onko pääomansijoitus palautettu kymmenen vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä, tulee selvittää sekä pääomansijoituksen tekemisajankohta että sen palautusajankohta.

Osakkeiden merkintämaksuina tehty pääomansijoitus on tehty silloin, kun osakkeet on merkitty. Osakeyhtiötä perustettaessa sovelletaan OYL 2 luvun säännöksiä. Luvun 1 §:n 2 momentin mukaan osakkeenomistaja merkitsee perustamissopimuksen allekirjoituksella perustamissopimuksesta ilmenevän määrän osakkeita. Osakeyhtiölain 9 luvun säännökset koskevat puolestaan osakeantia yhtiön toiminnan aikana. Luvun 9 §:n mukaan osakkeen merkinnän tulee tapahtua todisteellisesti. Merkinnästä on käytävä ilmi merkitsijä, mihin osakeantipäätökseen merkintä perustuu ja merkinnän kohteena olevat osakkeet.

Hallituksen esityksessä ei ole otettu kantaa siihen, milloin pääomansijoituksen katsotaan tapahtuvan siinä tilanteessa, kun vapaan oman pääoman rahastoon tehdään niin sanottu vastikkeeton pääomansijoitus. Tällainen vastikkeeton pääomansijoitus perustuu sopimukseen sijoittajan ja yhtiön välillä. Sitova sopimus varojen sijoittamisesta synnyttää yhtiölle sijoitusta koskevan saamisen. Pääomansijoituksen ajankohtana on tämän vuoksi pidettävä sijoitusta koskevan sitovan sopimuksen tekohetkeä.

Edellä luvussa 3.3.1.1 käsitellään tilannetta, jossa sulautuvaan tai jakautuvaan yhtiöön on tehty TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettu pääomansijoitus, ja tällainen sijoitus merkitään yritysjärjestelyn yhteydessä vastaanottavan yhtiön vapaan oman pääoman rahastoon. Koska sulautuminen ja jakautuminen ovat luonteeltaan yleisseuraantoja, on tällaisessa tilanteessa pääomansijoituksen tekemisajankohtana pidettävä alkuperäisen pääomansijoituksen tekemistä sulautuneeseen tai jakautuneeseen yhtiöön.

Luvussa 3.3.1.1 käsitellään myös tilannetta, jossa vapaan oman pääoman rahastoon on siirretty rahastosiirrolla varoja, jotka ovat peräisin yhtiöön tehdystä pääomansijoituksesta. Tällaisessa tilanteessa pääomansijoituksen tekemisajankohtana pidetään alkuperäisen pääomansijoituksen tekemistä yhtiöön. Jos varoja on siirretty esimerkiksi ylikurssirahastosta, on sijoituksen tekoajankohta se ajankohta, jolloin pääomansijoitus tehtiin ylikurssirahastoon.

Hallituksen esityksen mukaan varojenjaon vapaan oman pääoman rahastosta katsotaan tapahtuvan varojen maksuhetkellä, kun arvioidaan, onko varojenjako tapahtunut TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitetun kymmenen vuoden kuluessa pääomansijoituksen tekemisestä. Merkitystä ei siten ole varojenjakoa koskevan päätöksen tekemisen ajankohdalla. 

Vapaan oman pääoman rahastossa voi olla varojen jakohetkellä saman henkilön eri ajankohtina tekemiä pääomansijoituksia. Verolainsäädännössä ei ole säännöksiä siitä, miten varojenjako tällaisessa tilanteessa kohdistetaan eri ajankohtina tehdyille pääomansijoituksille.

Osakeyhtiölain näkökulmasta osakeyhtiöön sijoitetut varat eivät kuulu sijoituksen tehneelle osakkeenomistajalle tai tietyille osakkeille. Yhtiön saamaan pääomansijoitukseen ei liioin lähtökohtaisesti liity varojen palautusvelvollisuutta yhtiön toiminnan aikana. Kun yhtiöön pääomansijoituksina tulleita varoja jaetaan pääomansijoituksen tekijälle, kysymys ei siten ole yhtiöoikeudellisesti tietyn hänellä yhtiössä olleen sijoituksen palauttamisesta, vaan yhtiölle kuuluvien varojen jakamisesta. Jaettavien varojen yhtiöoikeudellisesta luonteesta johtuen on perusteltua, että varoja katsotaan palautettavan kullekin sijoittajalle hänen vanhimmasta sijoituksestaan alkaen.

Tällaisen palautusjärjestyksen valintaa puoltaa myös TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa säädetty 10 vuoden määräaika. Aikajärjestyksessä tapahtuva varojenjaon kohdistaminen tehtyihin sijoituksiin johtaa siihen, että 10 vuoden määräaika on sijoituksen tekijän kunkin yksittäisen eri aikoina tehdyn pääomansijoituksen osalta käytettävissä.

Varojenjaon jaksottamista oikealle verovuodelle käsitellään tämän ohjeen luvussa 3.3.4.

3.3.2 Osakkeen hankintamenon vähentäminen

Osakkeen hankintamenon vähentämisestä vapaan oman pääoman rahastosta saadusta varojenjaosta säädetään TVL 46 a §:n 1 momentissa ja EVL 6 c §:n 2 momentissa. Näiden lainkohtien mukaan luovutuksesta saatua voittoa laskettaessa varojenjaosta vähennetään osakkeen poistamaton hankintameno, kuitenkin enintään luovutuksena pidettävän varojenjaon määrä. Varojenjaosta ei siten voi syntyä luovutustappiota. Jos osakkeen poistamaton hankintameno on luovutuksena pidettävää varojenjakoa pienempi, vähennetään poistamattoman hankintamenon määrä.

Tuloverolain 46 a §:n 1 momentissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 2 momentissa on siten erityiset säännökset luovutusvoiton laskemisesta silloin, kun kysymys on vapaan oman pääoman rahastosta saadusta varojenjaosta. TVL 46 a § poikkeaa TVL 46 §:n luovutusvoiton laskemista koskevasta yleissäännöksestä siltä osin, ettei siinä säädetä lainkaan hankintameno-olettaman vähentämisestä. Varojenjaosta vähennettäväksi enimmäismääräksi säädetään sen sijaan osakkeen poistamattoman hankintamenon määrä siinäkin tapauksessa, että osakkeen poistamaton hankintameno on luovutuksena pidettävää varojenjakoa pienempi. Tämä tarkoittaa sitä, että veronalaisesta varojenjaosta ei vähennetä missään tilanteessa TVL 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua hankintameno-olettamaa.

Tuloverolain 45 a §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettu pääomansijoitus yhtiön vapaan oman pääoman rahastoon lisää sijoituksen tehneen osakkaan omistaman osakkeen hankintamenoa. Kun vapaan oman pääoman rahastosta jaetaan varoja siten, että varojenjakoa pidetään verotuksessa luovutuksena, varojenjaosta vähennetään se osa osakkeen hankintamenoa, joka vastaa varojenjaon määrää. Vähennettävä määrä on kuitenkin aina enintään osakkeen vähentämättä olevan hankintamenon määrä. TVL 46 a §:n 2 momentin ja EVL 6 c §:n 4 momentin mukaan osakkeen vähennyskelpoinen hankintameno pienenee tällöin myös vastaavalla määrällä.

3.3.3 Varojenjaon käsitteleminen verovapaana luovutuksena

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 3 momentin mukaan luovutuksena käsiteltävä varojenjako ei ole veronalaista tuloa, jos varoja jakavan yhtiön osakkeet ovat osakkeenomistajan verotuksessa EVL 6 b §:n 2 momentissa tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita. EVL 6 c §:n 1 momentin nojalla luovutuksena käsiteltävä varojenjako ei siten ole yhteisön veronalaista tuloa, jos varoja jakavan yhtiön osakkeet ovat osakkeenomistajan verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita. Osakkeiden luovutuksen verovapauden edellytyksistä säädetään EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verohallinnon ohjeessa Yhteisön osakkeiden luovutusten verokohtelu (dnro A84/200/2012, 16.8.2012). 

Vaikka kysymys olisi tällaisesta verovapaana käsiteltävästä varojenjaosta, pienentää varojenjako käyttöomaisuusosakkeiden poistamattoman hankintamenon määrää EVL 6 c §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hankintamenon määrittäminen verovapaan varojenjaon jälkeen on tarpeen sen vuoksi, että samat osakkeet voivat myöhemmin olla muita kuin verovapaasti luovutettavia osakkeita esimerkiksi omaisuuslajin, tulolähteen tai omistusosuuden muutoksen vuoksi.

3.3.4 Luovutuksena käsiteltävän varojenjaon jaksottaminen

Tämän ohjeen luvussa 3.3.1.3 Palautuksen ajankohta selvitetyt periaatteet koskevat ainoastaan TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitetun kymmenen vuoden aikarajan laskemista. Varojenjaon jaksottamista oikealle verovuodelle sääntelevät sen sijaan yleiset TVL:n, EVL:n ja MVL:n tulon jaksottamista koskevat säännökset.

Kun yhtiö jakaa varoja vapaan oman pääoman rahastostaan OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, varojenjakoon sovelletaan samoja osakeyhtiölain menettelysäännöksiä kuin osingonjakoon. Yhtiön osakkeenomistaja ei varojenjaon yhteydessä luovuta omistamiaan osakkeita, vaan yhtiö jakaa varoja ulkona oleville osakkeille samalla tavoin kuin se jakaa osakkeille voittoa osinkona. Varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta vastaa siten menettelyltään olennaisilta osin osingonjakoa. Tästä syystä myös luovutuksena käsiteltävä varojenjako on perusteltua jaksottaa verotuksessa samoja periaatteita noudattaen kuin yhtiön jakama osinko.

Jos varojenjaon saajaa verotetaan tuloverolain mukaan, sovelletaan varojenjaon jaksottamiseen pääsääntöisesti TVL 110 §:n 1 momenttia. Varojenjako on tällöin sen verovuoden tuloa, jonka aikana se on ollut yhtiökokouksen päätöksen mukaan nostettavissa. Varojenjaon katsotaan olevan nostettavissa samana päivänä kuin yhtiökokous on pidetty, jos varojenjaon nostettavissa olosta ei ole yhtiökokouksessa erikseen päätetty. Tämä jaksotussäännös koskee luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien lisäksi myös maksuperusteista kirjanpitoa pitäviä ammatinharjoittajia sekä muistiinpanovelvollisia maataloudenharjoittajia.

Elinkeinotulon verotuksessa noudatetaan lähtökohtaisesti EVL 19 §:n 1 momentin suoriteperiaatetta. Sen perusteella luovutuksena käsiteltävä varojenjako on sen verovuoden tuloa, jonka aikana päätös varojenjaosta on tehty.

Tuloverolain 116 §:n 1 momentin nojalla EVL:n tulon jaksottamissäännöksiä sovelletaan myös sellaiseen tuloon, josta verovelvollinen on kirjanpitovelvollinen. Säännös koskee siten esimerkiksi osakeyhtiön henkilökohtaisen tulon tulolähteessä verotettavaa varojenjakoa.

3.3.5 Luovutuksena käsiteltävä varojenjako ennakkoperinnässä ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset

Vapaan oman pääoman rahastosta maksettavasta osinkona verotettavasta varojenjaosta on toimitettava ennakonpidätys, jos saajana on luonnollinen henkilö tai kotimainen kuolinpesä. Rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta osinkona käsiteltävästä varojenjaosta on perittävä lähdevero lähdeverolain säännösten mukaisesti.

Varojenjako voidaan käsitellä luovutuksena jo varojenjaon tapahtuessa, jos tuloverolain 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät ja verovelvollinen esittää edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen. Luovutuksena käsiteltävästä varojenjaosta ei tällöin toimiteta ennakonpidätystä tai peritä rajoitetusti verovelvollisen lähdeveroa.

Verovelvollinen ja yhtiö voivat yhdessä selvittää ja todeta, että varojenjako täyttää luovutuksena verottamisen edellytykset. Varojenjaosta ei tällöin toimiteta ennakonpidätystä. Jos myöhemmin ilmenee, että edellytykset eivät ole täyttyneet, vaan varojenjako olisi tullut käsitellä osingonjakona, verotus toimitetaan osinkoa koskevien säännösten mukaan. Yhtiölle voidaan tällöin maksuunpanna ennakonpidätys, joka osinkona verotettavasta varojenjaosta olisi pitänyt toimittaa, ja ennakonpidätyksen toimittamatta jättämiseen liittyvät seuraamukset.

Vaihtoehtoisesti verovelvollinen voi hakea Verohallinnolta verokortin varojenjakoa varten. Verovelvollisen on verokorttia hakiessaan esitettävä selvitys tuloverolain 45 a §:n mukaisten edellytysten täyttymisestä. Tarvittava selvitys on normaalisti saatavissa yhtiön kirjanpidosta, joten selvitys voidaan usein esittää tarkoituksenmukaisimmin yhtiön antamalla todistuksella, jossa kunkin edellytyksen täyttyminen selvitetään. Tällöin yhtiö voi jättää luovutuksena verotettavasta varojenjaosta ennakonpidätyksen toimittamatta tai lähdeveron perimättä verovelvollisen esittämän verokortin mukaisesti. Jos varojenjaosta jää luovutusvoittona verotettavaa, verovelvollinen voi kuitenkin itse pyytää Verohallintoa määräämään hänelle ennakkoveron.

Luovutuksena käsitellyistä varojenjaoista on annettava vuosi-ilmoitus Verohallinnolle. Jos kyse on arvo-osuusjärjestelmässä käsiteltäville osakkeille ja osuuksille maksetusta pääomanpalautuksesta, velvollinen antamaan vuosi-ilmoituksen on ensisijaisesti arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu tilinhoitaja. Jos tilinhoitaja ei anna vuosi-ilmoitusta tai kysymys on muille kuin arvo-osuusjärjestelmässä käsiteltäville osakkeille tai osuuksille jaetuista varoista, vuosi-ilmoituksen on velvollinen antamaan varoja jakanut yhtiö itse. Vuosi-ilmoituksella on ilmoitettava myös verovelvollisen pääomanpalautuksesta saaman luovutusvoiton laskemiseksi tarpeelliset tiedot siltä osin kuin vuosi-ilmoituksen antajalla on nämä tiedot (mm. tieto varojen jaosta vähennettävästä hankintamenosta (pääomansijoituksesta)). Säännökset pääomanpalautusta koskevasta vuosi-ilmoituksesta ovat Verohallinnon päätöksessä yleisestä tiedonantovelvollisuudesta. Pääomanpalautusta koskeva vuosi-ilmoitus on annettava vain yleisesti verovelvolliselle maksetusta suorituksesta.

Jos varojenjakoa ei käsitellä luovutuksena edellä sanotun mukaisesti, varojenjaosta on toimitettava ennakonpidätys tai perittävä rajoitetusti verovelvollisen lähdevero osinkoa koskevien säännösten mukaisesti. Yhtiön on tällöin annettava varojenjaosta osinkoa koskeva vuosi-ilmoitus.

Verovelvollisen on ilmoitettava saamansa varojenjako veroilmoituksellaan. Varojenjako on yleensä merkitty valmiiksi esitäytetylle veroilmoitukselle Verohallinnon saaman vuosi-ilmoitustiedon mukaisesti. Verovelvollisen on tarkistettava, että tiedot ovat oikeat ja täydelliset ja tarvittaessa korjattava tai täydennettävä veroilmoituksen tiedot. Mahdollinen pyynnöstä maksuunpantu ja maksettu ennakkovero luetaan verovelvollisen verojen hyväksi.

3.4 Säännösten voimaantulo

Lait tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, maatilatalouden tuloverolain ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta ovat tulleet voimaan 1.1.2014. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin lisättyjä vapaan oman pääoman rahaston jakamista koskevia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Tuloverolain, maatilatalouden tuloverolain ja lähdeverolain vastaavia säännöksiä sovelletaan 1.1.2014 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon.

Vapaan oman pääoman rahaston varojenjaon verottamista koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin lakien voimaantulosäännöksissä erikseen mainitussa tilanteessa vasta verovuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa (EVL) tai aikaisintaan 1.1.2016 saatuun varojenjakoon (TVL/MVL/lähdeverolaki). Seuraavassa käsitellään tarkemmin varojenjakoa koskevien säännösten voimaantuloa.

Siltä osin kuin muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatuun varojenjakoon sisältyy ennen uusien säännösten voimaantuloa 1.1.2014 tehtyjä pääomansijoituksia, TVL:n, MVL:n ja lähdeverolain varojenjakoa koskevia säännöksiä sovelletaan lakien siirtymäsäännösten mukaan vasta 1.1.2016 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain varojenjakoa koskevia säännöksiä sovelletaan lain voimaantulosäännöksen mukaan vasta verovuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa, jos varojenjaossa on kysymys ennen säännösten voimaantuloa 1.1.2014 tehdyn pääomansijoituksen palauttamisesta.

Voimaantulosäännöksiä on perusteltua tulkita siten, että ennen 1.1.2014 tehdyn pääomansijoituksen käsitteellä tarkoitetaan siirtymäaikana Verohallinnon ohjeessa Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen (dnro 206/345/2007, 8.3.2007) tarkoitettua pääomansijoitusta.

Siirtymäkauden aikana, eli verovuosilta 2014 ja 2015 toimitettavissa verotuksissa, sovelletaan ennen 1.1.2014 tehtyjä pääomansijoituksia palautettaessa myös muilta osin verotuskäytäntöä, joka perustuu edellä mainittuun Verohallinnon ohjeeseen Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen (ohjeen luku Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotus on tämän ohjeen liitteenä). Ennen 1.1.2014 tehtyjen pääomansijoitusten osalta merkitystä ei siten ole sijoituksen tekoajankohdalla eikä sillä, kuka pääomansijoituksen on tehnyt jakajayhtiöön. Lisäksi luovutuksena käsiteltävästä varojenjaosta voidaan vähentää osakkeen hankintamenon sijasta TVL 46 §:ssä tarkoitettu hankintameno-olettama.

Kun vapaan oman pääoman rahastosta jaetaan varoja siirtymäkauden aikana, rahastossa voi varojen jakohetkellä olla sekä ennen 1.1.2014 että 1.1.2014 ja sen jälkeen tehtyjä pääomansijoituksia. Tällaisessa tilanteessa on ratkaistava se, milloin tehtyihin sijoituksiin varojenjaon katsotaan verotuksessa kohdistuvan. Tällä ratkaisulla on merkitystä erityisesti sellaisen osakkaan verokohteluun, joka ei ole tehnyt pääomansijoitusta vapaan oman pääoman rahastoon.

Jotta voimaantulosäännöksissä tarkoitettu kahden vuoden siirtymäaika olisi ennen 1.1.2014 tehtyjen pääomansijoitusten osalta tosiasiallisesti käytettävissä, on perusteltua katsoa, että yhtiöön sijoitettuja varoja jaetaan tällaisessa tilanteessa aikajärjestyksessä vanhimmasta pääomansijoituksesta alkaen. Varojenjako kohdistuu siten siirtymäaikana ensin ennen 1.1.2014 tehtyihin pääomansijoituksiin ja vasta sen jälkeen 1.1.2014 alkaen tehtyihin pääomansijoituksiin.

Jos siirtymäsäännökset eivät sovellu muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatuun varojenjakoon, sovelletaan tällaiseen varojenjakoon TVL:n, MVL:n ja lähdeverolain varojenjakoa koskevia säännöksiä, jos varojenjako on saatu 1.1.2014 tai sen jälkeen. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain varojenjakoa koskevia säännöksiä sovelletaan vastaavassa tilanteessa ensimmäisen kerran verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.

 Sijoituksen kohteena olevan yhtiön osakkeet voivat kuulua osakeyhtiön henkilökohtaisen tulon tulolähteeseen. Tällöin osakeyhtiön saamaan varojenjakoon kohdeyhtiön vapaan oman pääoman rahastosta sovelletaan tuloverolain säännöksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että verotuksessa sovelletaan tällöin tässä luvussa selostettavia TVL:n varojenjakoa koskevia voimaantulosäännöksiä. 

Jari Salokoski
johtava veroasiantuntija

Petri Pajala
veroasiantuntija

Liite

Ote Verohallinnon ohjeesta Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen (dnro 206/345/2007, 8.3.2007)

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotus

Uuden osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n mukaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon voidaan merkitä myös esimerkiksi osakkeenomistajan vastikkeeton sijoitus yhtiöön, eli sijoitus, josta ei anneta vastikkeeksi osakkeita. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto käsittää yhtiöön sijoitettuja varoja, jotka voidaan jakaa samassa järjestyksessä kuin yhtiöön kertyneet voittovarat.

Uuden osakeyhtiölain sääntelemissä yritysjärjestelytilanteissa oman pääoman rakenteessa voi tapahtua suuria muutoksia. Muun muassa sulautumisessa sulautuvan yhtiön oman pääoman jaottelu ei siirry sellaisenaan vastaanottavaan yhtiöön, vaan vastaanottava yhtiö voi kirjata oman pääoman lisäyksen kokonaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Tällöin sulautuvan yhtiön sidottu pääoma voisi muuttua vapaaksi pääomaksi vastaanottavassa yhtiössä.

Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan varojen jakamista koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään. Varojenjakopäätöksessä on siten aina kerrottava, onko kysymys voiton eli osingon jakamisesta vai jaetaanko varoja jostain tietystä vapaan oman pääoman rahastosta. Erottelu ei ole täysin yksiselitteinen, koska ainakin vapaaehtoisiin rahastoihin on voitu siirtää edellisten tilikausien voittoa. Erottelulla voidaan kuitenkin selkeyttää voitonjaon ja pääoman palauttamisen välistä eroa.

Vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotuksesta ei ole verosäännöksiä. Kun yhtiö jakaa varoja vapaan oman pääoman rahastosta, yhtiön tulee erikseen selvittää, onko kysymyksessä voittovarojen jakaminen vai pääoman palauttaminen. Jos sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakaminen rajoittuu varoihin, jotka ovat alun perin syntyneet osakkeenomistajien tai muiden kuin osakkeenomistajien tekemien pääomansijoitusten myötä, varojen jakamista on Verohallituksen käsityksen mukaan pidettävä pääomapalautuksena. Ellei riittävän luotettavasti voida selvittää, että sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta jaetut varat ovat luonteeltaan pääomapalautusta, varojen jakoon sovelletaan verotuksessa osinkoa koskevia säännöksiä.

Jos sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon on tehty sekä pääomasijoituksia että siirretty voittovaroja, voittovarojen siirtäminen rahastoon ei merkitse automaattisesti varojen jaon katsomista kaikilta osin osingonjaoksi. Varojen jako tulkitaan tällöin pääomapalautukseksi tai osingoksi pääomasijoitusten ja siirrettyjen voittovarojen suhteessa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastossa.

Osakkeenomistaja voi luovuttaa omistamansa osakkeet sijoitetun oman pääoman rahastoon tekemänsä pääomasijoituksen jälkeen. Jos yhtiö sen jälkeen jakaa varoja sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta uudelle osakkeenomistajalle, varojen jakoa on uuden osakkeenomistajan verotuksessa pidettävä pääoman palautuksena siltä osin kuin sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakaminen rajoittuu varoihin, jotka ovat alun perin syntyneet pääomasijoitusten myötä.

Osakkeen omistajan verotuksessa sijoitus sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon lisää sijoituksen tehneen osakkaan omistaman osakkeen hankintamenoa, kun sijoitus liittyy osakkeen hankintaan. Jos sijoitetun oman pääoman rahastosta tapahtuva palautus katsotaan verotuksessa pääomapalautukseksi, palautus katsotaan osakkeiden luovutukseen rinnastettavaksi tuloksi, joka vähentää osakkeen hankintamenoa.