Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa

Ohjeen antamisen jälkeen korkein hallinto-oikeus on antanut useita ohjeen aihepiiriä koskevia ratkaisuja. Muun ohessa KHO 2018:53, KHO 27.4.2018/2002, KHO 2018:122, KHO 2018:129, KHO 2018:160 ja KHO 2018:163. Lisäksi eduskunnan käsiteltävänä on osakeyhtiöiden tulolähdejakoa koskeva hallituksen esitys. Oikeuskäytäntö tullaan päivittämään ohjeeseen ja se otetaan jo nyt huomioon ohjeen soveltamisessa. Ohjeen päivitys tehdään, kun tulolähdejakoa koskeva hallituksen esitys on käsitelty eduskunnassa.

Ohjeeseen on koottu keskeisimmät osakeyhtiön sukupolvenvaihdostilanteet tulo-, perintö- ja lahja-, varainsiirto- sekä arvonlisäverotuksen kannalta.

Verohallinto on antanut tämän ohjeen lisäksi useita ohjeita yritysten sukupolvenvaihdoksista. Tämä ohje yhdessä muiden ohjeiden kanssa korvaa aikaisemman ohjeen Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa (Dnro A67/200/2013, 15.5.2013). Ohjeita on päivitetty vastaamaan 1.1.2017 voimassa ollutta lainsäädäntöä ja uusinta julkaistua korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä. Samalla ohjeiden rakennetta on muutettu.

Täytä tähän taulukon kuvaus, esteettömyyttä silmälläpitäen, ei näy kuin ruudunlukijoille

Lyhenteitä ja käsitteitä
AKYL	Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä 29.4.1988/389
ArvL	Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 22.12.2005/1142
AVL	Arvonlisäverolaki 30.12.1993/1501
EVL	Laki elinkeinotulon verottamisesta 24.6.1968/360
OYL	Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624
PerVL	Perintö- ja lahjaverolaki 12.7.1940/378
TVL	Tuloverolaki 30.12.1992/1535
VML	Laki  verotusmenettelystä 18.12.1995/1558
VSVL	Varainsiirtoverolaki 29.11.1996/931
VvMA	Valtiovarainministeriön asetus
Henkilöyhtiö	Avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö
Huojennettu lahjavero	Lahjavero, joka maksuunpannaan PerVL 55 §:n huojennuksen jälkeen
Käypä arvo	Todennäköinen luovutushinta riippumattomien osapuolten välillä
Lahjanluonteinen kauppa	Kauppa on lahjanluonteinen, jos kauppahinta tai muu vastike on enintään ¾ käyvästä hinnasta (PerVL 18 § 3 momentti)
Normaali lahjavero	Lahjan saajalle ennen PerVL 55 §:n huojennusta määrätty lahjavero
Spv-arvo	Omaisuuden arvo PerVL 55 §:ssä tarkoitetulla tavalla huojennetusti arvostettuna, sukupolvenvaihdosarvo
Vertailuarvo	ArvL 4 ja 5 §:n mukaan laskettu arvo
Yksityisliike	Elinkeinonharjoittajan tai yrittäjäpuolisoiden elinkeinotoiminta

1 Johdanto

1.1 Yleistä sukupolvenvaihdoksesta verotuksessa

Sukupolvenvaihdoksessa yritystoiminta siirretään jatkavalle lapselle tai muulle henkilölle. Sukupolvenvaihdos on jokaisessa yrityksessä yksilöllinen tapahtuma, jonka verotuskysymykset voivat koskea tuloverotusta, perintö- ja lahjaverotusta, varainsiirtoverotusta sekä arvonlisäverotusta. Veroseuraamukset voivat kohdistua yrityksestä luopuvan ja luovutuksensaajan lisäksi myös luovutuksen kohteena olevaan yhtiöön.

Sukupolvenvaihdos voidaan yrittäjän elinaikana toteuttaa usealla eri tavalla, ja valittu toteuttamistapa voi vaikuttaa merkittävästikin sukupolvenvaihdoksesta aiheutuviin veroseuraamuksiin. Tuloverolaissa (TVL) sekä perintö- ja lahjaverolaissa (PerVL) on omat sukupolvenvaihdoksia koskevat huojennussäännökset, kun taas varainsiirtoverolaissa (VSVL) sekä arvonlisäverolaissa (AVL) nimenomaisesti sukupolvenvaihdoksiin liittyviä säännöksiä ei ole.

1.2 Ohjeen sisältö ja muut sukupolvenvaihdosta koskevat Verohallinnon ohjeet

Tässä ohjeessa käsitellään osakeyhtiömuotoisesta yritystoiminnasta luopuvan, yritystoiminnan jatkajan sekä yhtiön mahdollisia veroseuraamuksia yritysmuodoittain ja verolajikohtaisesti sen mukaan, miten sukupolvenvaihdos toteutetaan.

Tämän ohjeen lisäksi Verohallinto on antanut seuraavat yritysten sukupolvenvaihdoksia koskevat ohjeet:

• Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa
• Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa
• Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa

Viimeksi mainittu ohje koskee sukupolvenvaihdosta yrittäjän kuoleman jälkeen tapahtuvissa tilanteissa, joissa omaisuutta saadaan osittain perintönä ja sovellettavaksi tulevat perhevarallisuusoikeuden säännöt. Kaikki muut mainitut ohjeet koskevat luopujan elinaikana toteutettavia sukupolvenvaihdoksia.

Ohjeissa selvitetään tavanomaisten sukupolvenvaihdosten veroseuraamuksia eri verolajeissa. Ohjeissa ei käsitellä tyhjentävästi kaikkia erityistilanteita, joita sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen liittyy. Esimerkiksi kansainvälisiin sukupolvenvaihdostilanteisiin liittyviä kysymyksiä ei käsitellä laajasti.

Sukupolvenvaihdosta koskevissa ohjeissa ei myöskään käsitellä eri verolajien perusasioita, joita käsitellään erillisissä Verohallinnon ohjeissa. Näihin erillisiin ohjeisiin on lisätty viittauksia, ja niitä on hyvä käyttää tämän ohjeen rinnalla.

2 Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos osakekaupalla

2.1 Yleistä

Osakekaupassa yritystoiminnasta luopuva myy omistamansa osakeyhtiön osakkeet yritystoiminnan jatkajalle. Myyjän eli luovuttajan tuloverotuksessa osakekaupasta voi syntyä luovutusvoitto, joka on TVL 45 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa. TVL 48 §:ssä on sukupolvenvaihdoksia koskeva erityissäännös, jonka soveltuessa osakkeiden luovutusvoitto on verovapaa.

Ostajalle eli luovutuksensaajalle osakekauppa ei aiheuta välittömiä tuloveroseuraamuksia. Osakkeiden kauppahinnan alittaessa osakkeiden arvon ostaja voi joutua maksamaan PerVL 18.3 §:n perusteella lahjaveroa. Myös perintö- ja lahjaverolaissa on sukupolvenvaihdosta koskeva erityissäännös (PerVL 55 §), jonka perusteella lahjaveroa voidaan sen edellytysten täyttyessä huojentaa.

Tuloverolain luovutusvoiton verovapaussäännöksen ja perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksen soveltamisedellytykset poikkeavat toisistaan, joten säännöksien soveltumista arvioidaan kummassakin verolajissa itsenäisesti. Siten esimerkiksi myyjän luovutusvoitto voi olla verovapaa, vaikka ostajan lahjaveroa ei voitaisikaan huojentaa.

Seuraavassa käsitellään tarkemmin osakekaupan veroseuraamuksia myyjän, ostajan ja yhtiön verotuksessa.

2.2 Luovutusvoitto osakkeiden myyjän verotuksessa

2.2.1 Luovutusvoiton laskeminen

TVL 46 §:n mukaan luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta aiheutuneiden menojen yhteismäärä. Niin sanottua hankintameno-olettamaa koskevan lainkohdan mukaan luonnollisen henkilön saamasta luovutushinnasta vähennetään kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia luovutushinnasta tai 40 prosenttia luovutushinnasta, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajan omistuksessa vähintään 10 vuoden ajan. Hankintameno-olettamaa käytetään, jos todellinen hankintameno myyntikuluineen on pienempi kuin käytettävä hankintameno-olettama. Jos luovutettava omaisuus on saatu osituksessa, omistusaika ja hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta (TVL 46 §:n 2 momentti).

TVL 47 §:ssä on tarkempia säännöksiä luovutusvoiton laskemisesta. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käy-tetty arvo. Jos lahjaan on sovellettu luvussa 2.5 käsiteltävää PerVL 55 §:n huojennusta, lahjana saadun osuuden hankintamenoksi katsotaan huojennettu arvo eli niin sanottu sukupolvenvaihdosarvo (jäljempänä spv-arvo). Lahjaksi saadun omaisuuden hankintameno lasketaan kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi. Hankintamenon määräytymistä näissä tilanteissa käsitellään tarkemmin luvussa 2.3.3.

Jos omaisuus on luovutettu käypää arvoa alempaan hintaan lahjanluonteisella kaupalla (PerVL 18 §:n 3 momentti), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteessa vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan (TVL 47 § 5 momentti). Luovutusta pidetään lahjanluonteisena, kun luovutushinta on enintään ¾ luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta. Lahjanluonteisissa luovutuksissa vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Lahjaosuutta vastaava osa hankintamenosta jää tällaisissa tilanteissa vähentämättä.

Lahjanluonteisissa luovutuksissa voidaan käyttää vaihtoehtoisesti hankintameno-olettamaa (20 prosenttia tai 40 prosenttia). Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä lasketaan luovutushinnasta. TVL 47 §:n 5 momentin mukaisen todellisen hankintamenon jako vastikkeettomaan ja vastikkeelliseen osaan ei vaikuta siten hankintameno-olettaman määrään.

2.2.2 Luovutustappio osakkeiden myyjän verotuksessa

Sukupolvenvaihdosluovutuksen yhteydessä osakkeiden luovutushinta saattaa olla pienempi kuin luovuttajan hankintameno. Tällöin luovuttajalle syntyy luovutustappio. Luovutustappion vähentämistä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.

Luovutustappiota ei aina synny, vaikka luovutushinta olisi alempi kuin hankintameno. Jos luovuttaja myy osakkeensa jatkajalle PerVL 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lahjanluonteisella kaupalla (luovutushinta enintään ¾ omaisuuden käyvästä arvosta), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan (TVL 47 §:n 5 momentti). Vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Luovutusvoittoa tai luovutustappiota laskettaessa luovutushinnasta saa siten edellä mainitussa tilanteessa vähentää vain osan hankintamenosta, kuten edellä luvun 2.2.1 esimerkistä 1 ilmenee.

Luovutuksen alihintaisuudesta johtuneen tappion vähennyskelpoisuudesta silloin, kun luovutushinta ylittää ¾ omaisuuden käyvästä arvosta, ei ole nimenomaisia säännöksiä. Luovutuksen alihintaisuudesta johtunut keinotekoinen luovutustappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen. Ratkaisussa KHO:2014:85 verovelvollinen oli myynyt lapsilleen pörssiosakkeita myyntipäivän mukaisia pörssikursseja alhaisemmalla hinnalla. Luovutustappiota ei hyväksytty vähennettäväksi siltä osin kuin tappio oli aiheutunut pörssikurssin alle jääneistä myyntihinnoista. Vastaavasti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä syntyvä luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen siltä osin kuin se johtuu käypää arvoa matalamman luovutushinnan käytöstä.

Esimerkki 3: Isä myy 10.000 eurolla ostamansa osakkeet pojalleen 7.000 eurolla. Osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä on 9.000 euroa. Isälle syntyy luovutuksesta tappiota 3.000 euroa. Jos isä olisi myynyt osakkeet niiden käyvästä arvosta 9.000 euroa, hänelle olisi syntynyt luovutustappiota 1.000 euroa, joten isän tappiosta on vähennyskelpoista vain tämä määrä. Luovutuksen alihintaisuudesta johtuva osa tappiosta eli 2.000 euroa ei ole vähennyskelpoinen.

2.2.3 Luovutusvoiton verovuosi, kauppahinnan muutokset, luovutusvoittoveron määrä ja muut luovutusvoiton erityiskysymykset

Luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut (TVL 110 §:n 2 momentti). Luovutusvoiton verovuosi määräytyy siten pääsääntöisesti sitovan lopullisen kauppakirjan allekirjoitusajankohdan mukaan riippumatta kauppahinnan maksuvuodesta. Sopimuksenvaraisilla kaupan ehdoilla ei yleensä ole vaikutusta luovutusvuotta ratkaistaessa. Jos luovutuksen ehdoissa on osa kauppahinnasta sidottu myöhempiin tapahtumiin, voidaan myöhemmin selviävä kauppahinnan osa verottaa, kun sen määrä on selvillä. Luovutusvoitto on verotettavaa pääomatuloa ja siitä maksettavan veron määrä lasketaan kulloinkin voimassa olevien pääomatulon verotusta koskevien sääntöjen mukaan. Luovutusvoittoverotuksesta yleisemmin ohjeessa: Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja arvopaperiluovutusten osalta ohjeessa: Arvopaperien luovutusvoittojen verotus.

2.2.4 Verovapaa osakkeiden luovutus sukupolvenvaihdoksessa

2.2.4.1 Verovapauden edellytykset

Sukupolvenvaihdoksessa osakkeiden luovutuksesta syntynyt voitto on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan ehtojen täyttyessä verovapaata tuloa. Verovapauden edellytyksiä on kolme:

1. Verovelvollinen luovuttaa sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään kymmenen prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä.
2. Omaisuus on ollut yhteensä yli kymmenen vuotta luovuttajan tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.
3. Ostajana on luovuttajan lapsi tai muu rintaperillinen tai luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Nämä lähisukulaiset voivat olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa.

Jos yksikin edellä mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, on luovutusvoitto veronalaista tuloa.
Säännöksen soveltaminen ei edellytä verovelvollisen vaatimusta. Verohallinto soveltaa säännöstä viran puolesta, jos kaikki edellytykset täyttyvät.

Verovapaus menetetään, jos ostaja luovuttaa samaa omaisuutta eteenpäin alle viiden vuoden kuluttua siitä, kun hän sai omaisuuden. Tämä vaikuttaa vain ostajan verotukseen. Asiaa käsitellään ostajan verotusta koskevassa luvussa 2.3.2.

2.2.4.2 Luovutuksen kohteena olevat osakkeet

Osakeluovutuksen verovapaus edellyttää, että luovutuksen kohteena ovat osakkeet, jotka oikeuttavat kymmenen prosentin omistusosuuteen kyseisessä yhtiössä. Ratkaisevaa on osakkeiden tuottama oikeus yhtiön varallisuuteen. Luovutusvoiton verovapautta ei siten estä se, että luovutettavien osakkeiden tuottama äänioikeus on pienempi kuin kymmenen prosenttia. Osinko-oikeuden luovutuksessa ei ole kyse sellaisesta osakkeiden luovutuksesta, johon sukupolvenvaihdosluovutusten verovapaus soveltuu (KHO 1.3.2011 taltio 509).

Jokaisen yksittäisen luovutuksen on oltava suuruudeltaan vähintään kymmenen prosenttia. Jos osakkeita luovutetaan esimerkiksi kahdelle lapselle, on kummallekin luovutettava erikseen vähintään kymmenen prosentin omistusosuus. Esimerkiksi kahdelle lapselle kaupassa myyty kymmenen prosentin osakeluovutus ei täytä luovutusvoittoverovapauden edellytyksiä. Jos luovuttajina ovat molemmat vanhemmat, on kummankin vanhemman jokaisen erillisen luovutuksen oltava vähintään kymmenen prosenttia.

Perintö- ja lahjaverolain 15 ja 21 §:ien mukainen yhteislahja voidaan antaa myös lahjanluonteisen kaupan osana. Yhteislahja on kuitenkin vain lahjaverotusta koskeva yhteissaanto, jolla ei ole vaikutusta tuloverotukseen. Yhteislahjoja koskeva perintö- ja lahjaverolain mukainen verotus- ja oikeuskäytäntö ei vaikuta tuloverotuksen vähimmäisluovutuksen määrittelyyn. TVL 48 §:ssä on ohjeen kohdassa 2.2.4.4 kuvattu oma erillinen perintö- ja lahjaverotuksesta poikkeava yhteissaanto lähisukulaiselle ja hänen puolisolleen.

Luovutusvoittoverovapaus ei edellytä, että ostaja jatkaisi toiminnan harjoittamista tai, myyjä lopettaisi sanotun toiminnan. Edellytyksenä ei ole (jäljempänä käsiteltävästä perintö- ja lahjaverotuksen huojennuksesta poiketen) myöskään se, että sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yhtiö harjoittaisi elinkeinotoimintaa.

2.2.4.3 Luovutettavien osakkeiden omistusaika

Osakkeiden tuottaman omistusosuuden lisäksi luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on, että luovutettavat osakkeet ovat olleet yhteensä yli kymmenen vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut ne vastikkeettomasti. Lahjana tai perintönä saatujen osakkeiden omistusaikaan luetaan luovuttajan omistusajan lisäksi lahjanantajan tai pe-rinnönjättäjän omistusaika.

Kun omaisuus on saatu kaupalla, jonka vastike alittaa luovutetun omaisuuden käyvän arvon lahjaverotuksen synnyttävällä tavalla (lahjanluonteinen kauppa), kyse ei ole vastikkeettomasta saannosta. Siten luovutusvoittoverovapaus edellyttää kymmenen vuoden omaa omistusaikaa lahjanluonteisen kaupan tekohetkestä laskettuna.

Osituksessa saatujen osakkeiden omistusaikaan luetaan osituksessa osakkeet luovuttaneen henkilön omistusaika. Siltä osin kuin osituksessa tai perinnönjaossa lunastetaan vastikkeellisesti osa yrityksestä ositettavaan tai jaettavaan omaisuuteen kuulumattomin varoin, tämän osuuden hankinta-aika alkaa osituksen tai perinnönjaon tekemisestä. Ositus- ja perinnönjakotilanteista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa.

Samassa luovutuksessa saatetaan myydä sekä omistusaikavaatimuksen täyttäviä että täyttämättömiä osakkeita. Jos muut luovutusvoittoverovapauden edellytykset täyttyvät, omistusaikavaatimuksen täyttävien osakkeiden luovutus on verovapaa, jos nämä osakkeet muodostavat yksinään kymmenen prosentin omistusosuuden yhtiössä.

Osakeyhtiön perustajaosakkaan osakkeiden omistusaika katsotaan alkavan osakkeiden merkinnästä, joka tapahtuu osakeyhtiön perustamissopimuksen allekirjoituksella. Ostettujen osakkeiden omistusajan katsotaan yleensä alkavan sitovan kauppakirjan allekirjoitushetkestä. Jos osakas on merkinnyt osakkeita aiemman omistusosuutensa perusteella, lasketaan uusien osakkeiden omistusaika siitä, kun osakas on hankkinut alkuperäiset osakkeet, joihin osakemerkintä perustuu (KHO:2009:71).

Jos osakkeenomistaja on saanut osakkeet muutettaessa henkilöyhtiö (avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö) osakeyhtiöksi, on osakkaan aiempaa yhtiöosuutta vastaavat osakkeet katsottu hankituksi silloin, kun osakas hankki osuutensa henkilöyhtiössä. Jos henkilöyhtiön osuus on saatu vaiheittain, muodostuu kussakin vaiheessa saadulle yhtiöosuuden osalle oma hankinta-aika. Aiemman yhtiöosuuden ylittävien osakkeiden hankinta-ajankohtana pidetään kuitenkin uusien osakkeiden merkitsemis- tai merkintäoikeuksien hankkimisajankohtaa. Kun yksityisliike, maatila tai verotusyhtymä muutetaan osakeyhtiöksi, alkaa osakkeiden omistusaika osakeyhtiön perustamisajankohdasta. Toimintamuodon muutoksesta osakeyhtiöksi kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi.

2.2.4.4 Osapuolten välinen sukulaisuussuhde

Verovapaa sukupolvenvaihdos edellyttää tuloverotuksessa, että luovutuksensaaja on luovuttajan lapsi, lapsen rintaperillinen, luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Edellä mainittu henkilö voi olla saajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Luettelo on tyhjentävä, joten verovapaussäännöstä ei sovelleta esimerkiksi veljen lapsille tapahtuvaan luovutukseen. Lapsella tarkoitetaan tässä yhteydessä myös puolison lasta sekä omaa tai puolison ottolasta ja kasvattilasta (TVL 8 §).

TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu lähisukulainen voi olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Puolisoilla tarkoitetaan myös avopuolisoita, jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai jos heillä on tai on ollut yhteinen lapsi (TVL 7 §).

Sanonta "yhdessä puolisonsa kanssa" tarkoittaa, että omaisuus luovutetaan molemmille puolisoille samassa yhteydessä ja samoin ehdoin. Jos esimerkiksi isä lahjoittaa puolet osakkeista tyttärelle ja myy puolet osakkeista vävylle, tytär ja vävy eivät ole luovutuksensaajina samoin ehdoin. Luovutus vävylle ei ole verovapaa. Verovapautta ei estä se, että lapsi ja hänen puolisonsa saavat erisuuruiset osuudet omaisuudesta, jos he maksavat kauppahintaa saamansa osuuden suhteessa ja luovutuksen ehdot ovat molemmille muutenkin samat.

Kun luovutuksen kohteena on osakkeita, jotka antavat samanlaiset oikeudet yhtiössä ja luovutuksen ehdot (esimerkiksi vastikkeen määrä suhteessa osakkeiden arvoon) ovat samat, ei luovutuksen vähimmäisosuuden täyttämiseksi ole välttämätöntä saada samoissa suhteissa yhteisomistusta jokaiseen yksittäiseen osakkeeseen. Kumpikin puolisoista voi saada kokonaisia osakkeita, kunhan osakkeita saadaan yhteensä laissa vaadittu vähimmäismäärä.

Esimerkki 4: Äiti myy tyttärelle ja hänen puolisolleen yhdellä kauppakirjalla samoin ehdoin 10 kappaletta yhtiön kaikkiaan sadasta samanlajisesta osakkeesta kauppahinnalla 100.000 euroa. Tytär saa seitsemän osaketta ja maksaa niistä kauppahintaa 70.000 euroa. Tyttären puoliso saa kolme osaketta ja maksaa 30.000 euroa. Kaupassa katsotaan luovutetun vaadittu vähimmäisosuus laissa tarkoitetulle lähisukulaiselle ja hänen puolisolleen. Jos äiti on omistanut osakkeet vähintään 10 vuotta, luovutus on verovapaa.

Koska TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan luovutuksensaajana on oltava lainkohdassa mainittu sukulainen, ei verovapaussäännöstä sovelleta tilanteeseen, jossa luovutuksensaaja on yhtiö. Asiaan ei vaikuta se, omistaako ostajayhtiön mahdollisesti joku laissa tarkoitettu sukulainen (katso KHO 17.10.2014 taltio 3167).

2.3 Osakkeiden ostajan tuloverotus

2.3.1 Osakkeiden hankintameno

Luovutuksensaajan verotuksessa osakkeiden hankintamenolla on merkitystä aikanaan luovutuksensaajan luovuttaessa osakkeita edelleen. Hankintamenoon vaikuttaa tällöin

• saatiinko osuus kaupalla, lahjanluontoisella kaupalla vai kokonaan lahjana,
• sovellettiinko saantoon huojennussäännöksiä (TVL 48 § tai PerVL 55 §), sekä
• saannosta osuuden luovuttamiseen kulunut aika.

Hankintamenon sijasta käytetään hankintameno-olettamaa samoin kuin luvussa 2.2.1 on kerrottu, jos se on verovelvolliselle edullisempi.

2.3.2 Kaupalla hankittujen osakkeiden hankintameno

Jos osakkeet on hankittu kaupalla, joka ei ole ollut lahjanluonteinen, ostajan hankintameno muodostuu hänen maksamastaan kauppahinnasta ja varainsiirtoverosta. Hankintamenoa voi kuitenkin alentaa luovutusvoiton verovapaus (TVL 48 §) myyjän verotuksessa, mitä käsiteltiin edellä luvussa 2.2.4.

Jos myyjän luovutusvoitto on ollut TVL 48 §:n sukupolvenvaihdosluovutusta koskevan säännöksen nojalla verovapaa, verovapaus vaikuttaa ostajan verotukseen, jos hän luovuttaa osakkeita edelleen ennen kuin hankinnasta on kulunut viisi vuotta. Ostajan luovutusvoittoa laskettaessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se määrä, joka olisi verotettu myyjän luovutusvoittona edellisessä kaupassa, jos kauppaan ei olisi sovellettu verovapaussäännöstä (TVL 48 § 5 momentti). Huojennuksen menettäminen ei vaikuta siten alkuperäisen huojennuksensaajan verotukseen, vaan se lisää jatkoluovuttajan luovutusvoiton määrää.

Jos jatkoluovutus on lahjanluonteinen (kauppahinta enintään ¾ käyvästä arvosta), se jaetaan verotuksessa vastikkeettomaan lahjaosaan ja vastikkeelliseen kauppaosaan kuten luvussa 2.2.1 on kerrottu (esimerkit 1 ja 2). Silloin kauppaosuuden luovutusvoiton laskennassa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se suhteellinen osuus edellisen omistajan verovapaasta luovutusvoitosta, joka vastaa luovutuksen vastikkeellista osaa.

Esimerkki 7: Isoisä A myy pojalleen B:lle osakkeet 100.000 euron kauppahinnalla, joka vastaa osakkeiden käypää arvoa. A:n 40 % hankintameno-olettamalla laskettu 60.000 euron luovutusvoitto on verovapaa sukulaisluovutus. B myy vuoden kuluttua osakkeet pojalleen C:lle hinnalla 60.000 euroa. Osakkeiden arvo tällöin on 120.000 euroa. Luovutus on lahjanluonteinen ja vastikkeellisen luovutuksen osuus on 50 %. Luovutushinnasta 60.000 euroa saa vähentää puolet osakkeiden hankintamenosta 50.000 euroa, josta vähennetään puolet A:n verovapaasta luovutusvoitosta, 30.000 euroa. B:lle syntyy luovutuksesta 40.000 euron luovutusvoitto (60.000-(50.000-30.000)).

Jatkoluovutuksena pidetään myös luovutusta omalle osakeyhtiölle (KHO 28.10.1991 taltio 3891). Samoin luovutuksena pidetään yhtiön purkamista. Sen sijaan luovutuksena ei pidetä sellaisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) mukaisia yritysjärjestelyjä, joissa yhtiön ei katsota purkautuvan. Huojennusta ei siten menetetä esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiön sulautumiseen sovelletaan EVL 52 a §:ää. Myöskään omaisuuden lahjoittaminen ei yleensä aiheuta huojennuksen menetystä.

2.3.3 Lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saatujen osakkeiden hankintameno

Jos osakkeet on saatu lahjanluonteisella kaupalla (vastike enintään ¾ käyvästä arvosta), osakkeen hankintameno määritetään erikseen kauppaosuudelle ja lahja-osuudelle näiden osuuksien suhteessa. Jos vain osa saaduista osakkeista luovutetaan edelleen, jokaisen osakkeen hankintameno määritetään sekä kauppaosuuden että lahjaosuuden perusteella. Jos jatkoluovutuskin on lahjanluonteinen esimerkin 8 mukaisesti, katsotaan jälkimmäisen luovutuksen kauppaosuuden sisältävän edellisen saannon kauppa- ja lahjaosuutta niissä suhteissa, joissa edellinen lahjanluonteinen kauppa jakautui kauppa- ja lahjaosuuksiin.

Lahjanluonteisella kaupalla saatujen osakkeiden kauppaosuuden hankintameno määräytyy edellä luvussa 2.3.2 kuvatulla tavalla. Lahjaosuuden hankintameno sekä kokonaan lahjana saatujen osakkeiden hankintameno on pääsääntöisesti lahjaverotuksessa käytetty arvo. Saannosta jatkoluovutukseen kulunut aika sekä lahjaan sovellettu veronhuojennus (PerVL 55 §) vaikuttavat hankintamenoon kuitenkin seuraavasti:

Jos saaja luovuttaa lahjana saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta tai lahjanluonteisesta kaupasta on kulunut yksi vuosi, hankintamenona käytetään hankintamenoa, joka osakkeilla oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (TVL 47 §:n 1 momentti). Lahjaverotuksessa käytetyllä arvolla ei tällöin ole merkitystä. Myös tällaisessa tilanteessa luovutusvoittoa laskettaessa käytetään hankintamenon sijasta 20 prosentin hankintameno-olettamaa, jos se on verovelvolliselle edullisempaa. Toimitettua lahjaverotusta oikaistaan verovelvollisen vaatimuksesta, kuten luvussa 2.4.3 tarkemmin kerrotaan.

Esimerkki 8: Isä myy osakkeet tyttärelleen 20.000 eurolla. Osakkeiden käypä arvo myyntihetkellä on 100.000 euroa, joten lahjan osuus on 80.000 euroa. Jos tytär luovuttaisi osakkeet ennen kuin vähintään vuosi on kulunut hänen saannostaan, osakkeiden hankintameno laskettaisiin lahjaksi katsottavan 80 % osuuden osalta isän hankintamenosta. Jos isän kyseisten osakkeiden hankintameno olisi ollut 50.000 euroa, lahjan osuuteen kohdistuisi 40.000 euron hankintameno. Tyttären osakkeiden hankintameno olisi siis maksettu kauppahinta 20.000 euroa lisättynä lahjoittajan lahjaan kohdistuvalla 40.000 euron hankintamenolla eli yhteensä 60.000 euroa.

Jos saaja luovuttaa lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saamansa osakkeet edelleen ennen kuin lahjaverotuksen toimittamisesta on kulunut viisi vuotta ja jos lahjaverotuksessa on sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennusta, huojennus voidaan edelleenluovutuksen johdosta menettää luvussa 2.5.7 tarkemmin kuvattavalla tavalla (PerVL 55 § 6 momentti). Huojennuksen menettämiseen johtaa kaikkien saatujen osakkeiden tai niiden pääosan luovutus. Tällaisessa tilanteessa vero lasketaan lahjana saadun omaisuuden lahjoitushetken käyvästä arvosta. Jos lahjaverotukseen tehdään tällainen oikaisu, käytetään oikaistua arvoa osakkeiden hankintamenona luovutusvoittoa laskettaessa. Koska viiden vuoden aika lasketaan lahjaverotuksen toimittamisesta, se päättyy yleensä myöhemmin kuin TVL 48 §:ään liittyvä seuranta-aika.

Lahjaverotuksessa sovellettu huojennus (PerVL 55 §) vaikuttaa hankintamenon määräytymiseen viiden vuoden määräajan jälkeenkin ja sellaisissakin luovutuksissa, joiden johdosta huojennusta ei menetetä. Jos huojennusta on sovellettu, lahjan hankintamenoksi katsotaan lahjan osuus huojennussäännöksen mukaisesti lasketusta niin sanotusta spv-arvosta (TVL 47 § 1 momentti). Osittaishuojennuksen jälkeen lahjavero on tullut maksettavaksi mainituin tavoin lasketusta arvosta. Kokonaishuojennuksen jälkeen käytetään vastaavalla tavalla laskettua spv-arvoa, vaikka lahjaveroa ei ole tullut lainkaan maksettavaksi.

Kun luovutusvoittoa laskettaessa verrataan, onko näin muodostunut hankintameno vai hankintameno-olettama edullisempi, vertailu tehdään erikseen lahjaosuudelle ja erikseen vastikkeelliselle osalle.

2.4 Osakkeiden ostajan lahjaverotus alihintaisessa osakekaupassa

2.4.1 Yleistä

Sukupolvenvaihdostilanteissa osakkeet myydään usein käypää arvoa alempaan hintaan. Tällöin myynnistä voi olla suoritettava myös lahjaveroa. Jos alihintaisen luovutuksen tarkoitus sen sijaan on esimerkiksi palkitseminen työsuhteessa tai alihintaisuus muutoin katsotaan vastikkeeksi jostakin, alihinta on lahjan sijaan tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Ratkaisu lahjana ja tulona verottamisen välillä tehdään kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet. Tässä luvussa käsitellään lahjoitustarkoituksessa tehtyä alihintaista osakekauppaa.

Osakkeiden ostajan on lähtökohtaisesti suoritettava lahjaveroa, jos kauppahinta on enintään ¾ osakkeiden käyvästä arvosta. Lahjaveroa voidaan kuitenkin huojentaa PerVL 55 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Seuraavassa käsitellään niitä periaatteita, joiden pohjalta arvioidaan lahjan määrää, kun osakkeista maksettu kauppahinta alittaa osakkeiden käyvän arvon.

2.4.2 Lahjaveron alainen saanto

Osakkeiden kauppa, vaihto tai muu vastikkeellinen luovutus muodostaa lahjaveronalaisen saannon, jos vastike on enintään ¾ osakkeiden käyvästä arvosta (PerVL 18 §:n 3 momentti). Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa toisistaan riippumattomien osapuolien välillä. Osakkeiden käyvän arvon määrittämiseen sovelletaan Verohallinnon vuosittain päivitettävää ohjetta: Varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa. Lahjanluonteisessa kaupassa lahjaksi katsotaan luovutettujen osakkeiden käyvän arvon ja kauppahintana suoritetun vastikkeen erotus.

Osakkeista suoritettu vastike on tyypillisesti rahana maksettu kauppahinta. Kun vastike suoritetaan muuna omaisuutena, vastikkeen määräksi katsotaan vaihdossa annetun omaisuuden käypä arvo. Vastikkeena pidetään rahana tai muuna omaisuutena maksettavan kauppahinnan lisäksi muitakin ostajan aktiivista suoritusvelvollisuutta edellyttäviä velvoitteita. Vastiketta on siten esimerkiksi myyjän yritystoimintaan liittyvä velka, josta ostaja ottaa vastatakseen, tai luovuttajalle muuhun kuin luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen sovittavat oikeudet.

Osakkeiden luovuttajalle itselleen tai toiselle henkilölle voidaan sopia oikeuksia luovutettaviin osakkeisiin. Pidätettävä oikeus on tyypillisesti oikeus osakkeiden osinkotuottoon. Sovellettaessa edellä mainittua ¾ -sääntöä, luovuttajan pidättämää osinko-oikeutta ei pidetä luovutuksensaajan suorittamana vastikkeena (Toisin kuin varainsiirtoverotuksessa, jossa osinko-oikeus katsotaan vastikkeeksi, kohta 2.7.1). Osinko-oikeuden pidätys otetaan kuitenkin huomioon määritettäessä lahjan käypää arvoa (katso seuraava luku). Jos osakkeiden luovuttaja tai muu oikeuden haltija myöhemmin luopuu pidätetystä oikeudesta ennen sen lakkaamista, katsotaan luopuminen erilliseksi luovutukseksi. Jos luopuminen tapahtuu vastikkeetta, kyseessä on erillinen lahja. Jos luopuminen tapahtuu vastiketta vastaan, kyseessä on tuloverotuksessa verotettava luovutus (KHO 2009:13).

Jos osakkeiden luovutus on lahjanluonteinen ja osapuolet ovat sopineet, että ostaja maksaa luovutuksesta vastiketta myyjän sijaan sisaruksilleen (niin sanotut sisarosuuskorvaukset), katsotaan ostajan suorittavan vastikkeen osakkeiden luovuttajalle ja vastikkeen katsotaan tulevan sisaruksille lahjana osakkeiden luovuttajalta. Tässä tilanteessa katsotaan siten osakkeiden luovuttajan antaneen omaisuutta lahjaksi luovutuksensaajalle osakkeiden käyvän arvon ja vastikkeen välisen erotuksen mukaisen määrän ja sisaruksille heille maksetun vastikkeen määrän. Luovutusvoittoveron laskennassa sisarosuus on osakkeiden luovuttajalle suoritettavaa kauppahintaa, johon muiden edellytysten täyttyessä voi soveltua TVL 48 §:n sukulaisluovutusten luovutusvoittoverovapaus.

Jos lahjanluonteisessa luovutuksessa sovittu kauppahinta jää luovutuksensaajan velaksi eikä kauppahintavelasta ole sovittu maksettavaksi korkoa, ei velan korottomuudesta syntyvää laskennallista etua katsota veronalaiseksi lahjaksi. Lahjana ei pidetä myöskään kauppahintavelan alikorkoisuudesta saatua etua. Jos osakkeiden luovuttaja myöhemmin luopuu kauppahintasaatavastaan, katsotaan velallisena olevan luovutuksensaajan saaneen luopujalta luopumisen kohteena olevan velan määrän suuruisen lahjan.

Jos osakkeiden luovutuksessa on muodollisesti sovittu vastikkeesta, mutta jo luovutushetkellä on todennäköistä, ettei kauppahintaa ole tosiasiassa tarkoitus suorittaa, osakkeiden luovutusta pidetään jo luovutushetkellä vastikkeettomana lahjana. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi kauppakirjassa sovitut maksuehdot sekä ostajan taloudelliset mahdollisuudet suoriutua maksueristä.

Jos luopuvia osakkaita on useampia, katsotaan eri luovuttajilta saadut osakkeet toisistaan erillisiksi saannoiksi (PerVL 20 §:n 3 momentti). Esimerkiksi molemmilta vanhemmilta saadut osakkeet muodostavat kaksi erillistä lahjaa. Vastaavasti jos osakkeet lahjoitetaan kahdelle tai useammalle henkilölle, katsotaan jokaisen lahjansaajan saanto yleensä erillisiksi lahjoiksi.

Kun lahjanluontoisessa luovutuksessa luovuttaja tarkoittaa antaa luovutuksessa syntyvän lahjan yhteisesti kahdelle tai useammalle lahjansaajalle, lahjaverotus voidaan toimittaa yhteislahjan verotuksena. Yhteislahjassa voi siten olla useampia lahjansaajia, mutta vain yksi lahjanantaja. Yhteislahjana verottaminen edellyttää nimenomaan lahjoittajan tarkoitusta antaa lahja yhteislahjana ja sitä, että lahjaan ei määritellä lahjansaajille toisistaan poikkeavia omistusosuuksia tai muita oikeuksia tai velvollisuuksia. Yhteislahjasta määrätään yksi yhteisvastuullinen lahjavero kaikille yhteislahjansaajille. Aviopuolisoille vero lasketaan läheisempää sukua olevan aviopuolison veroluokan mukaan (PerVL 15 §:n 1 momentti). Aviopuolisoiden saamaa yhteislahjaa koskevaa PerVL 15 §:n 1 momenttia sovelletaan lain sanamuodon mukaan vain aviopuolisoihin, joten säännös ei sovellu muihin TVL 7 §:n mukaisiin verotuksellisiin puolisoihin. Muille yhteislahjansaajille vero määrätään kaukaisinta sukua suhteessa lahjoittajaan olevan yhteislahjansaajan mukaan. Yhteislahjaa käsitellään tarkemmin Verohallinnon kannanotossa Yhteislahjana tai testamentilla yhteisesti saadun omaisuuden verottaminen.

Yhteislahjan soveltaminen edellä kuvatusti estyy esimerkiksi, jos lahjansaajille määritetään toisistaan poikkeavat omistusosuudet saatuun omaisuuteen. Siten esimerkiksi yhteislahjana ei pidetä järjestelyä, jossa puolisoille määritetään toisistaan poikkeavat omistusosuudet lahjanluonteisella kaupalla myytäviin osakkeisiin tavalla, joka ei estä tuloverolain 48 §:n luovutusvoittoverovapauden soveltamista myyjän luovutusvoittoon.

2.4.3 Vähennykset osakkeen käyvästä arvosta

Osakkeiden käypää arvoa määritettäessä osakkeiden arvosta vähennetään luovuttajan pidättämä tuotto-oikeuden arvo. Tyypillisesti tällainen sovittu oikeus on oikeus tuleviin vuotuisiin osingonjakoihin (osinko-oikeus). Osakkeen osinko-oikeuden vuotuisarvo lasketaan varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa koskevan ohjeen mukaisesti. Jos yhtiössä on tarkoitus käyttää muita varojenjakokeinoja tai tehdä muita pidätettyä oikeutta tarkemmin määrittäviä sopimuksia, tulee oikeuden tosiasiallinen sisältö selvittää yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen.

Osinko-oikeuden kokonaisarvo lasketaan pääomittamalla vuotuistuotto PerVL 10 §:n arvostamisperiaatteiden mukaan. Elinikäisen oikeudenpidätyksen osalta vuotuistuotto kerrotaan PerVL 10 §:n 2 momentin kertoimilla. Määrävuosiksi pidätetyn oikeuden arvo määräytyy määrävuotisen edun voimassaoloajan, keskimääräisen vuotuisarvon ja kahdeksan prosentin pääomituskoron perusteella (PerVL 10 §:n 3 momentti). Osakkeisiin pidätetty tuotto- tai muu oikeus otetaan lahjaverotuksessa huomioon vain, jos oikeuden pidättämisestä on maininta kauppa- tai muussa luovutuskirjassa.

Jos lahjansaaja myy osakkeita alle vuoden kuluessa lahjan saantohetkestä, katsotaan osakkeiden hankintamenoksi luovutusvoittoa laskettaessa hankintameno, joka osakkeilla oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (TVL 47 § 1 momentti). Toimitettua lahjaverotusta voidaan silloin verovelvollisen vaatimuksesta oikaista vähentämällä lahjan arvosta myös luovutusvoitosta määrättävä tulovero (PerVL 21a §). Tuloveroa ei kuitenkaan saada vähentää enempää kuin määrä, joka olisi ollut suoritettava, jos kauppahinta olisi ollut yhtä suuri kuin omaisuudelle lahjaverotuksessa vahvistettu käypä arvo. Jos lahjaveroa on huojennettu PerVL 55 §:n nojalla ja/tai veron maksuaikaa pidennetty 56 §:n nojalla, saattaa osakkeiden myynti johtaa huojennuksen tai maksuaikaedun menetykseen. Menettämisen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin jäljempänä luvuissa 2.5.7 ja 2.5.8

2.4.4 Lahjojen kumulointi ja luovutusten yhdistäminen

Vaiheittain toteutettavaan sukupolvenvaihdokseen ja sukupolvenvaihdoksen lisäksi jatkajalle annettavaan muuhun lahjaan sovelletaan lahjojen kumulointia koskevaa sääntelyä. PerVL 20 §:n 2 momentin mukaan viimeksi saadun lahjan arvoon lisätään lahja, joka on saatu samalta antajalta kolmen viimeisen vuoden aikana. Päivälleen kolme vuotta aiemmin saatua lahjaa ei oteta lahjoja kumuloitaessa huomioon. Jos yritystoiminnan jatkaja saa lahjaksi esimerkiksi 25 prosenttia osakeyhtiön osakekannasta 1.1.2017, lisätään tämän lahjan arvoon lahjat, jotka lahjansaaja on saanut samalta lahjanantajalta 2.1.2014 tai myöhemmin.

Jos lahjaveroa määrättäessä verotettavan lahjan arvoon on lisätty aiemmin saatuja lahjoja, vähennetään lahjojen yhteisarvosta määrättävästä verosta aiemmista lahjoista suoritettu lahjavero (PerVL 20 §:n 2 momentti). Jos aiemmista lahjoista määrättyä veroa on huojennettu sukupolvenvaihdoksia koskevan PerVL 55 §:n nojalla, vähennetään lahjaveron määrä ennen huojennusta, vaikka osa verosta olisikin huojennettu.

Jos verotettavan lahjan ja siihen lisättävien viimeisen kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen arvo jää alle veroasteikon alarajan, lahjasta ei suoriteta lahjaveroa. Lahjojen yhteen laskemista on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Lahjojen kumulointi.

Samaan sukupolvenvaihdokseen ajallisesti ja asiallisesti liittyvät luovutukset ja niiden veroseuraamukset voidaan arvioida käsitellen niitä yhtenä luovutuksena, vaikka luovutukset olisi jaettu erillisiin luovutussopimuksiin. Ratkaisussa KHO:2014:155 erillisiin luovutuskirjoihin jaetut tosiasiallisesti yhden ajallisen ja asiallisen sukupolvenvaihdosluovutuksen muodostavat luovutukset käsiteltiin yhtenä luovutuksena. Luovutuksen veroseuraamukset, kuten luovutuksen lahjanluonteisuus, arvioitiin verraten kokonaisluovutushintaa erillisillä luovutuskirjoilla luovutetun omaisuuden yhteisarvoon. Jos taas erillisinä luovutuksina luovutetaan toisiinsa liittymättömiä omaisuuseriä, tarkastellaan kunkin luovutuksen seuraamukset erikseen ratkaisun KHO 2014:154 mukaisesti. Näin silloinkin, kun luovutukset tapahtuvat ajallisesti lähellä toisiaan. Siten esimerkiksi yrityksen osan ja kesämökin luovutuksen veroseuraamukset määritetään erikseen, vaikka luovutukset tapahtuisivat ajallisesti lähekkäin.

2.4.5 Lahjaveron veroluokka

Lahjavero lasketaan lahjansaajan veroluokan ja lahjan verotettavan määrän mukaan. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat lahjanantajan aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. Keskenään ylenevässä tai alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia. Ensimmäisen veroluokan mukaista veroa maksaa myös lahjanantajan avopuoliso, johon sovelletaan tuloverotuksessa puolisoita koskevia säännöksiä (TVL 7 §). Toiseen veroluokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat (PerVL 11 §). Jos lahjansaajana on osakeyhtiö, sen saama lahja verotetaan toisen veroluokan mukaan riippumatta lahjoittajan ja yhtiön omistajien sukulaissuhteista (KHO 2011:44).

2.5 Lahjaveron huojennus

2.5.1 Veronhuojennuksen edellytykset

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaan lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saaduista osakkeista maksettava lahjavero voidaan jättää panematta maksuun joko kokonaan tai osittain.

Osittaisen huojennuksen edellytyksenä on, että

1. veronalaiseen saantoon sisältyy yritys tai sen osa, ja
2. luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä, ja
3. huojennettavan veron määrä on yli 850 euroa.

Täyden huojennuksen saaminen edellyttää, että

1. luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa, ja
2. luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa saamassaan yrityksessä, ja
3. luovutuksensaaja maksaa vastiketta yli 50 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta.

Osakkeita luovutettaessa ei suoraan luovuteta yritysomaisuutta, vaan välillistä omistusosuutta yritysomaisuuteen.

Verovelvollisen on esitettävä huojennusta koskeva pyyntö molemmissa tapauksissa Verohallinnolle ennen lahjaverotuksen toimittamista.

2.5.2 Luovutuksen kohteena yritysomaisuus

2.5.2.1 Yritysomaisuuden perusmäärittely

Yrityksen käsitettä ei ole erikseen määritelty perintö- ja lahjaverolaissa. Yrityksellä tarkoitetaan kuitenkin lähtökohtaisesti liiketoimintaa harjoittavaa yhtiötä, jonka saamasta tulosta tulee suorittaa veroa EVL:n mukaan. Yhtiötä pidetään siten PerVL 55 §:n tarkoittamana yrityksenä, jos yhtiön tulon verottamiseen tulisi soveltaa tuloverotuksessa EVL:n säännöksiä yhtiön toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen. Huojennussäännöstä ei voida soveltaa yhtiöön, jossa jatketaan pelkästään tuloverolain (TVL) mukaan verotettavaa toimintaa.

Ratkaisun KHO 30.11.2009 taltio 3394 mukaisesti huojennuksen myöntämisen kannalta ei ole ratkaisevaa, missä tulolähteessä toimintaa on luovutusta edeltävinä vuosina verotettu. Huojennuksen myöntämisen kannalta ratkaisevaa on harjoitetun toiminnan tosiasiallinen luonne. Tämä ratkaisu tehdään kokonaisarviointina pohjautuen siihen, onko yhtiön toiminta, jonka jatkamisen perusteella huojennusta vaaditaan, tosiasiallisesti huojennukseen oikeuttavaa yritystoimintaa.

Kun lahjoituksen kohteena on tavanomaista elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeita ja yhtiön toiminta on vakiintuneesti käsitelty elinkeinotoimintana, voidaan vakiintunutta tulon verotusta elinkeinotoiminnan tulolähteessä pitää merkittävänä osoituksena yhtiön luonteesta huojennuksessa tarkoitettuna yritysomaisuutena. Seuraavaksi käsitellään tiettyjä yleisiä osakeyhtiössä harjoitettavia toimintoja, joiden osalta yritysomaisuusluonteen määrittely ajoittain muodostaa haasteita.

2.5.2.2 Arvopaperikauppa

Edellä mainitun ratkaisun KHO 30.11.2009 taltio 3394 mukaisesti huojennuksen myöntämisen osalta ratkaisevaa ei ole, missä tulolähteessä edellisten vuosien arvopaperikauppa on verotettu. Ratkaisevaa on, voidaanko yhtiön arvopaperikauppaa pitää sisällöltään sellaisena, että se rinnastuu muuhun yritystoimintaan. Pelkkä passiivinen ja suhteellisen pienimuotoinen yhtiössä harjoitettu sijoitustoiminta ei ole huojennuksessa tarkoitettua yritysomaisuutta ja –toimintaa, kuten edellä mainitun ratkaisun perusteluista ilmenee.

Joskus arvopaperikauppa tosiasialliselta sisällöltään rinnastuu yritystoimintaan. Silloin sitä voidaan pitää huojennettavana yritystoimintana ratkaisun KHO 13.6.2002 taltio 1488 mukaisesti. Jos lahjansaaja ilmoittaa jatkavansa ja tosiasiallisesti jatkaa arvopaperikaupan muodostamaa yritystoimintaa yritysluonteisena, voidaan arvopaperikaupan muodostamaan yritykseen myöntää huojennus.

KHO 13.6.2002 taltio1488
Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan sen toimialana oli harjoittaa arvopaperikauppaa, kiinteistöjen ja rakennusten omistamista ja vuokrausta sekä rahoitus- ja leasingtoimintaa. Yhtiön 31.3.2000 päättyneen tilikauden liikevaihto oli ollut 268 083 879 markkaa ja tilinpäätöksen mukainen tulos 763 675 markkaa. Liikevaihto oli muodostunut pääasiallisesti yhtiön päivittäin käymästä arvopaperikaupasta. Taseen mukainen oma pääoma oli ollut noin 8,6 miljoonaa markkaa. Varoista merkittävimmät olivat olleet vaihto-omaisuudeksi kirjatut arvopaperit 27 062 992 markkaa, rakennukset 2 796 048 markkaa sekä sijoitusosakkeet ja -osuudet 1 451 495 markkaa. Yhtiön liiketoiminta oli ollut pääosaltaan arvopaperikauppaa, josta saadusta tulosta yhtiötä oli vuodesta 1981 lähtien verotettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti. Yhtiötä oli pidettävä perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna yrityksenä. Ennakkoratkaisu.

Se, muodostuuko yhtiön arvopaperikaupasta huojennuksessa tarkoitettu yritys vai pidetäänkö toimintaa huojennuksen piiriin kuulumattomana sijoitustoimintana, ratkaistaan kokonaisarviona jatkettavan yritystoiminnan luonteesta. Huomioon otettavia seikkoja ovat liikevaihdon ja tehtyjen kauppojen määrä, sijoituskohteiden riskialttius, taseen rakenne (kuten se, muodostuuko merkittävä osuus yhtiön varoista tosiasiallisesti varoista, joilla ei käydä aktiivisesti kauppaa, vaan jotka ovat pitkäaikaisia sijoitusluontoisia omaisuuseriä), palkatun henkilöstön määrä, toimintaan sidottu velkapääoma ja mahdolliset muut seikat, jotka osoittavat toiminnan tosiasiallista luonnetta joko aktiivisena yritystoimintana tai passiivisena sijoitustoimintana.

Sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaan vaatimukseen lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemukseen voidaan liittää oma selvitys yhtiön jatkettavan arvopaperikaupan laadusta ja luonteesta huomioon ottaen edellä selvitetyt kokonaisarvioon vaikuttavat tekijät sekä muut mahdolliset perusteet, jotka mahdollisesti osoittavat arvopaperikaupan luonnetta yritystoimintana.

2.5.2.3 Pääomansijoitustoimintaa harjoittava yhtiö

Jos yhtiö harjoittaa Verohallinnon ohjeessa Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus kuvattua pääomansijoitustoimintaa, joka verotetaan elinkeinotulon verotuksesta annetun lain mukaisena pääomansijoitustoimintana, ja tätä toimintaa jatketaan, kyseessä voidaan katsoa olevan huojennettava yritys. Sen sijaan tuloverolain mukainen sijoitustoiminta ei muodosta huojennettavaa yritystä.

Tällaista toimintaa harjoittavien yhtiöiden lahjoitusta koskeviin lahjaveroilmoitusten huojennusvaatimuksiin ja ennakkoratkaisuhakemuksiin voidaan liittää selvitystä siitä, millaista pääomansijoitustoimintaa yhtiössä on harjoitettu ja mitä toimintaa lahjansaaja jatkaa.

2.5.2.4 Kiinteistöliiketoiminta

Yhtiössä harjoitettu kiinteistöjen rakennustoiminta tai muu aktiivinen kiinteistökehitystoiminta voi olla huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Tällaista toimintaa harjoittavien yhtiöiden lahjoitusta koskeviin lahjaveroilmoitusten huojennusvaatimuksiin ja ennakkoratkaisuhakemuksiin voidaan liittää selvitystä siitä, millaista kiinteistöliiketoimintaa yhtiössä on harjoitettu ja mitä toimintaa lahjansaaja jatkaa sekä miten toiminta jakaantuu vuokraustoimintaan ja mahdolliseen muuhun kiinteistöliiketoimintaan.

Sen sijaan laajamittainenkaan kiinteistöjen tai osakehuoneistojen vuokraustoiminta ei ole huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Joissain tilanteissa osakeyhtiössä harjoitettu toiminta voi olla osa laajempaa yrityskokonaisuutta, jonka osana siihen voi soveltua sukupolvenvaihdoshuojennus. Näistä tilanteista kerrotaan tarkemmin ohjeen kohdassa 2.6.4.

2.5.2.5 Maatilaosakeyhtiö

Sukupolvenvaihdoshuojennusta voidaan soveltaa myös sellaiseen osakeyhtiöön, jossa jatketaan maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista. Pelkkää metsätaloutta harjoittavan osakeyhtiön toiminnan jatkamiseen ei sovelleta sukupolvenvaihdoshuojennusta. TVL-tulolähteessä verotettava metsätalous ei muodosta huojennuksessa tarkoitettavaa yritystä myöskään osakeyhtiön kautta toimittaessa.

Kun sukupolvenvaihdoksen kohteena on maataloutta harjoittava osakeyhtiö, huojennettu vero lasketaan lähtökohtaisesti yhtiön vertailuarvosta. Muutoinkin huojennuksen edellytykset ja muut huojennuksen soveltamiskysymykset ratkaistaan samoin kuin muuta yritystoimintaa harjoittavissa osakeyhtiöissä.

2.5.2.6 Monialaista toimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden luovutus

Tavanomaisesti lahjoitettavan yhtiön toiminta koostuu selvästä yhdestä elinkeinotoiminnasta. Silloin huojennusvaatimukseen riittää selvitys siitä, että tätä yritystoimintaa jatketaan. Jos yhtiöllä kuitenkin on monenlaisia varoja ja yhtiössä harjoitetaan monenlaista toimintaa, on huojennusvaatimuksessa tarpeen selvittää, minkä toiminnan jatkamisen perusteella huojennusta on tarkoitus vaatia ja mitä toimintaa ei ole tarkoitus jatkaa.

2.5.3 Yrityksen osan määrittely

PerVL 55 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan huojennuksen saaminen edellyttää, että luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa. Yrityksen osalla tarkoitetaan PerVL:n 57 §:n mukaan myös vähintään kymmenesosaa yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista. Yhtiön omistamia osakkeita ei oteta lukuun PerVL 57 §:n mukaista vähimmäisomistusosuutta määritettäessä.

Huojennuksen edellyttämän vähimmäisosuuden on täytyttävä jokaisessa erillisessä verotettavassa lahjassa. Yhteen ei voida laskea esimerkiksi eri lahjanantajien samassa yhteydessä antamia lahjoja (KHO 8.12.1993 taltio 4934, ratkaisu koski laissa aikaisemmin ollutta 20 prosentin osuusvaatimusta). Vastaavasti saman lahjanantajan antamia useita lahjoja ei voida laskea yhteen vähimmäisosan saavuttamiseksi (KHO 1994-B-560). Vähimmäisosan määrittelyyn ei vaikuta, vaikka lahjat edellä kuvatusti kumuloidaan huojennusta edeltävää lahjaveroa laskettaessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2013:11 mukaan kymmenen prosentin edellytys voi täyttyä myös yhteislahjassa. Tällaisessa tilanteessa määrätään vain yksi yhteisvastuullinen lahjavero, josta kaikki lahjansaajat vastaavat yhteisvastuullisesti. Yhteislahjan soveltaminen edellyttää, että lahjanantaja on tarkoittanut lahjan yhteislahjaksi eikä esimerkiksi määrittele eri lahjansaajille toisistaan poikkeavia omistusosuuksia lahjoitettavaan omaisuuteen.

Yhteislahjan soveltaminen ratkaistaan ennen huojennuksen soveltamisen ratkaisemista. Yhteislahjan osalta on kysymys siitä, onko lahjanantaja tarkoittanut antaa yhden yhteisen lahjan vai erillisiä lahjoja eri lahjansaajille. Huojennuksessa taas on kysymys siitä, sisältääkö verotettava yhteis- tai erillislahja huojennukseen oikeuttavaa yritysomaisuutta ja jatketaan saadulla omaisuudella huojennukseen oikeuttavaa yritystoimintaa. Yhteislahjaksi katsottavan lahjan huojennuksen edellytyksenä on, että kaikki yhteislahjansaajat yhdessä vaativat huojennuksen soveltamista ja jatkavat yritystoimintaa.

KHO:2013:11
A aikoi lahjoittaa kahdelle lapselleen yhteislahjana 10–19,2 prosenttia X Oy:n osakkeista. Aiottuun lahjoitukseen katsottiin sisältyvän perintö- ja lahjaverolain 57 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähintään yksi kymmenesosa yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista.

2.5.4 Yritystoiminnan jatkaminen

PerVL 55 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luovutuksensaajan tulee jatkaa lahjana saamillaan osakkeilla yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä. Huojennus edellyttää sekä lahjoitusta edeltäneen toiminnan luonnetta yritystoimintana että jatkettavan toiminnan luonnetta yritystoimintana.

Huojennusta ei sovelleta, jos yhtiön toiminta ollaan muuttamassa muuksi kuin huojennettavaksi yritystoiminnaksi. Huojennuksen edellytykset eivät täyty myöskään tapauksessa, jossa yhtiön yritystoiminta on aikaisemmin loppunut ja luovutuksensaaja aloittaa toiminnan uudelleen. Jos yritystoiminta on pakottavasta syystä keskeytynyt ennen luovutusta, ei keskeytyminen kuitenkaan estä huojennussäännöksen soveltamista. Pakottavana syynä voidaan pitää esimerkiksi yrittäjän työkyvyttömyyttä. Jos yritystoiminta on ollut keskeytyneenä yli vuoden ajan ennen yritysvarallisuuden luovutusta, katsotaan yritystoiminta lähtökohtaisesti lopetetuksi.

Yritystoiminnan jatkuvuus ei edellytä, että yrityksen omistaja on itse henkilökohtaisesti harjoittanut yritystoimintaa ennen yrityksen luovutusta. Lahjoittajan ei siten esimerkiksi ole tarvinnut toimia yhtiön toimitusjohtajana, hallituksen jäsenenä tai muissa yhtiön johtotehtävissä.

Sen sijaan yritystoiminnan jatkaminen edellyttää luovutuksensaajan henkilökohtaista osallistumista yhtiön liiketoiminnan johtamiseen yrityksessä sekä omistajavallankäyttöä lahjana saadun osakeomistuksen perusteella. Luovutuksensaajan katsotaan ilman eri selvitystä jatkavan yritystoimintaa huojennussäännöksessä tarkoitetulla tavalla, jos luovutuksensaaja työskentelee luovutuksen jälkeen yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä tai toimitusjohtajana ja käyttää lahjana saatujen osakkeiden perusteella kymmenen prosentin äänivaltaa yhtiössä.

Jatkaminen voi tapauskohtaisesti täyttyä myös käyttämällä omistajavaltaa lahjana saaduilla osakkeilla ja toimimalla muussa kuin hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävässä jatkettavassa yrityksessä. Tämä ilmenee ratkaisusta KHO:2014:92. Jos jatkaminen tapahtuu muussa kuin toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen roolissa, voidaan lahjaveroilmoituksen huojennusvaatimuksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa selvittää sellainen muu jatkajarooli, joka voidaan luonteeltaan rinnastaa hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävän kaltaiseen merkittävään rooliin jatkettavassa yritystoiminnassa. Hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävään rinnasteisena roolina yritystoiminnan jatkamisena ei kuitenkaan pidetä toimintaa osakeyhtiön hallintoneuvoston jäsenenä (KHO:2016:173).

Luovutuksensaajan on jatkettava yritystoimintaa välittömästi luovutuksen jälkeen. Jatkuvuuden katsotaan toteutuvan myös tilanteissa, joissa yritystoiminnan jatkaminen viivästyy tilapäisen, esimerkiksi asevelvollisuuden suorittamiseen tai opiskeluun perustuvan esteen vuoksi. Näissä tapauksissa on lahjansaajan huojennuksen saamiseksi jatkettava yritystoimintaa heti esteen lakattua, kuitenkin viimeistään noin vuoden kuluttua lahjoituksesta.

Jos lahjana saatavien osakkeiden äänivalta jää aiemmalle omistajalle, jatkamisedellytys ei täyty. Huojennusta ei voida ratkaisun KHO 2015:154 mukaisesti soveltaa, vaikka lahjansaaja toimisikin esimerkiksi yhtiön hallituksen jäsenenä.

Ratkaisussa KHO lausuu: Sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä on, että lahjansaaja jatkaa lahjana saaduilla varoilla yritystoimintaa näin saadussa yrityksessä. Jos lahjoitettaviin osakkeisiin liittyvä äänioikeus jää lahjanantajalle, lahjansaajan ei voida katsoa jatkavan yritystoimintaa lahjana saamillaan varoilla. Asian arvioinnissa ei ole tässä tilanteessa merkitystä sillä seikalla, että lahjansaaja kuuluu yhtiön hallitukseen ja työskentelee yhtiön palveluksessa.

Huojennuksen saaminen edellyttää siten paitsi asemaa yhtiön käytännön johtotehtävissä myös omistajavallan käyttöä lahjana saatavien huojennukseen oikeuttavien osakkeiden omistuksen kautta. Jos omistaja ei saa osakkeiden tuottamaa äänivaltaa, ei pelkällä muulla toiminnalla yhtiössä voida täyttää jatkamisvaatimusta.

Äänioikeuden pidätys rajoittaa lahjansaajan omistaja-asemaa määräajan. Jos osakkeiden tuottamaa äänioikeutta rajoitetaan yhtiöjärjestyksessä, järjestely on lähtökohtaisesti pysyvä. Kun huojennuksen soveltaminen edellyttää jatkamista ja jatkaminen ratkaisun KHO 2015:154 mukaisesti vaatii myös omistajanvallan käyttämistä, ei huojennus sovellu myöskään silloin, kun lahjansaajan yhtiöstä omistamien osakkeiden tuottama äänivalta on niin vähäinen, ettei niiden kautta tosiasiallisesti voida jatkaa yritystoimintaa omistajana. Tällaisia tilanteita ei ole perusteltua arvioida äänioikeuden pidätyksestä poiketen.

Huojennuksessa tarkoitettuun toiminnan jatkamiseen vaadittava omistaja-asema on olemassa, kun huojennusta vaativalla lahjansaajalla on vähintään 10 prosentin äänivalta yhtiössä. Tätä vähäisemmällä äänioikeudella ei jatkajalle voida katsoa muodostuvan sellaista asemaa, joka täyttäisi jatkamisen edellytykset. Kun äänioikeuden osalta kysymys on jatkamisedellytyksen täyttämisestä, voidaan sen täyttymisessä ottaa huomioon lahjansaajan kaikki omistukset yhtiössä, jonka toimintaa hän jatkaa. Huojennusta voidaan soveltaa, jos riittävä omistaja-asema muodostuu ottaen huomioon paitsi huojennuksen kohteena olevassa saannossa saadut osakkeet myös lahjansaajan aiemmin omistamat tai mahdollisesti muilta lahjoittajilta saamat osakkeet.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO:2011:1 mukaisesti jatkamisedellytystä ei voi täyttää edunvalvojan toiminnan kautta. Yritystoiminnan jatkaminen on luonteeltaan henkilökohtaista eikä sitä voida harjoittaa esimerkiksi edunvalvojan toiminnalla yhtiön hallituksessa. Alaikäinen ei myöskään voi toimia yhtiön toimitusjohtajana. Lahjaverotuksessa PerVL 55 §:n soveltamisen edellytyksenä on, että osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan varoja lahjaksi saanut jatkaja on täysi-ikäinen ja ryhtyy jatkamaan henkilökohtaisesti yritystoimintaa viimeistään silloin, kun lahjaverotuspäätös tehdään.

2.5.5 Sukupolvenvaihdoshuojennuksessa käytettävän arvon (spv-arvon) määrittäminen

Osakkeen spv-arvo lasketaan siten, että osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia arvostamislain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä. Arvostamislain 4 ja 5 §:ssä säädetään osakeyhtiön osakkeen vertailuarvon laskemisesta, joten spv-arvo on yleensä 40 prosenttia osakkeen vertailuarvosta. Spv-arvon laskemisessa käytetään lähtökohtaisesti osakkeen vertailuarvoa sellaisenaan, jos yhtiön omaisuusmassassa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia eikä asiassa ole ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi.

Julkisesti noteeraamattoman osakkeen vertailuarvo lasketaan jakamalla yhtiön nettovarallisuus yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrällä (ArvL 5 §). Vertailuarvoa laskettaessa nettovarallisuuteen luetaan yhtiön kaikkien tulolähteiden varat ja velat, jotka arvostetaan lähtökohtaisesti tuloverotuksessa poistamattomiin arvoihin tai vertailuarvoihin (tarkemmin ArvL 3-8 §). Varojen ja velkojen erotuksena saatua nettovarallisuutta korjataan mm. vähentämällä siitä tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko. Lisäksi otetaan huomioon ArvL 5 §:ssä mainitut muutokset yhtiön varallisuusasemassa. Osakkeen vertailuarvoa rajoittaa ns. leikkurisäännös, jonka mukaan verovuoden vertailuarvo saa olla enintään 50 prosenttia korkeampi kuin edellisen vuoden vertailuarvo. Leikkurisäännöstä sovellettaessa otetaan oikaisuerinä huomioon ArvL 5 §:n mukaisesti esimerkiksi yhtiöön tehdyt uudet pääomansijoitukset.

Osakkeen spv-arvon laskemisessa käytetään sitä vertailuarvoa, joka määritellään lahjoitushetkeen nähden viimeisimmän tilinpäätöksen tietojen perusteella. Vertailuarvoa korjataan vastaamaan verovelvollisuuden syntyhetken varallisuustilannetta, jos yhtiön omaisuusmassassa on viimeisimmän tilikauden päättymisen jälkeen tapahtunut olennaisia muutoksia.

Esimerkki 11: Yhtiön tilikausi on 1.4.–31.3. Osakkeet myydään lahjanluonteisella kaupalla 1.7.2017. Spv-arvo lasketaan siitä vertailuarvosta, joka on määritetty 31.3.2017 laaditun tilinpäätöksen tietojen perusteella. Vertailuarvoa korjataan vastaamaan verovelvollisuuden syntyhetken varallisuustilannetta, jos yhtiön omaisuusmassassa on 31.3.2017 jälkeen tapahtunut olennaisia muutoksia.

Esimerkki 12: Yhtiön tilikausi on 1.1.–31.12. Osakkeet myydään lahjanluonteisella kaupalla 15.11.2017. Spv-arvo lasketaan siitä vertailuarvosta, joka on määritetty 31.12.2016 laaditun tilinpäätöksen tietojen perusteella. Vertailuarvoa korjataan vastaamaan verovelvollisuuden syntyhetken varallisuustilannetta, jos yhtiön omaisuusmassassa on 31.12.2016 jälkeen tapahtunut olennaisia muutoksia.

Julkisesti noteeratun osakkeen vertailuarvo on 70 prosenttia arvopaperin tilinpäätöspäivän mukaisesta päätöskurssista (ArvL 4 §). Julkisesti noteeratun osakkeen spv-arvona käytetään siten 28 prosenttia lahjoitushetken mukaisesta osakkeen päätöskurssista (40 prosenttia 70 prosentista).

Koska huojennuksen perusteena käytetään lähtökohtaisesti osakkeen vertailuarvoa sellaisenaan, myönnetään huojennus myös yhtiön TVL-tulolähteeseen kuuluvien varojen osalta. Tavanomaista elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön voittovaroilla hankitut sijoitusvarat lähtökohtaisesti kuuluvat huojennuksen piiriin, kun varsinaista elinkeinotoimintaa jatketaan, sijoitusvarat säilyvät osana jatkettavaa yritystä eikä elinkeinotoiminta esimerkiksi liikevaihdoltaan ole suhteessa sijoitusvaroihin vähäistä.

Huojennuksen ulkopuolelle voidaan rajata yhtiön sijoitusvaroja erityistilanteissa. Tällaisia erityistilanteita voivat olla esimerkiksi se, että yhtiöön on siirretty sijoitusvaroja, tai että varsinaisen yritysvarallisuuden osuus yhtiön varoista ja yritystoiminnan osuus liikevaihdosta on vähäinen eikä sijoitusvaroja ole selvitetty yhtiön yritystoiminnan voittovaroilla hankituksi.

2.5.6 Huojennuksen laskeminen

Lahjavero huojennetaan luovutuksensaajan pyynnöstä osittain, jos osakkeista ei suoriteta vastiketta lainkaan tai vastike on enintään puolet osakkeiden käyvästä arvosta. Huojennuksen laskemiseksi lahjoitetuille tai lahjanluonteisella luovutuksella saaduille osakkeille määritetään käyvän arvon lisäksi myös niin sanottu spv-arvo. Huojennettavan lahjaveron määrä on käyvästä arvosta lasketun veron ja spv-arvosta lasketun veron erotus tai käyvästä arvosta lasketun veron ja 850 euron erotus. Lahjasta jää siten maksettavaksi osakkeiden spv-arvosta laskettavaa lahjaveroa vastaava määrä, kuitenkin aina vähintään 850 euroa. Jos vastiketta maksetaan esimerkiksi ¼ osakkeiden arvosta ja lahjan osuus on ¾, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan ¾ osakkeiden spv-arvosta.

Kun luovuttajalle sovitaan luovutettuihin osakkeisiin osinko-oikeus, spv-arvosta vähennetään sama suhteellinen osa kuin osinko-oikeuden perusteella vähennetään osakkeiden käyvästä arvosta. Jos esimerkiksi lahjoitettavien osakkeiden arvo on miljoona euroa, niihin pidätetään osinko-oikeus, jonka arvoksi katsotaan 250.000 euroa ja osakkeiden spv-arvo on 200.000 euroa, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan 150.000 euron lahjasta.

Jos johonkin osaan yhtiön varoista ei sovelleta sukupolvenvaihdoshuojennusta tai samassa lahjassa tai lahjanluonteisessa kaupassa annetaan muutakin kuin huojennettavaa omaisuutta, huojennuksen ulkopuolisen omaisuuden käypää arvoa koko luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta vastaava suhteellinen osa huojennusta edeltävästä lahjaverosta kohdistuu näihin varoihin eikä sitä huojenneta.

Huojennus siis koskee vain sitä suhteellista osaa lahjaverosta, joka kohdistuu huojennettavaan omaisuuteen. Jos esimerkiksi huojennuksen ulkopuolelle kuuluvat varat muodostavat puolet lahjoitettavien osakkeiden arvosta, puolet käyvän arvon mukaisesta verosta kohdistetaan huojennuksen ulkopuoliseen omaisuuteen. Toiseen puolikkaaseen lahjaverosta voidaan myöntää huojennus. Silloin huojennettava vero lasketaan siten, että huojennuksen ulkopuoliset varat arvostetaan käypään arvoon. Nämä varat poistetaan yhtiön nettovarallisuudesta ja muu osa varoista arvostetaan huojennetusti. Huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan näin lasketusta huojennuksen ulkopuolisten varojen käyvän arvon ja huojennuksen piiriin kuuluvien varojen huojennetun arvon summasta. Veroa maksuunpannaan kuitenkin aina vähintään huojennuksen ulkopuolisten varojen suhteellinen osa huojennusta edeltävästä verosta lisättynä 850 eurolla.

Jos osakkeista maksetaan vastiketta yli 50 % niiden arvosta, mutta kaikkiin yhtiön varoihin ei voida soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta, maksuunpannaan pelkästään huojennuksen ulkopuolisia varoja vastaava suhteellinen osa huojennusta edeltävästä verosta.

2.5.7 Huojennuksen menettäminen

Huojennus menetetään, jos verovelvollinen luovuttaa pääosan osakkeista ennen kuin viisi vuotta on kulunut lahjaverotuksen toimittamispäivästä. Huojennuksen menettäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että huojennettu määrä pannaan maksuun. Huojennettua määrää korotetaan lisäksi 20 prosentilla (PerVL 55 §:n 6 momentti).

Pääosalla tarkoitetaan yli puolta osakkeiden määrästä. Jos osakkeet luovutetaan useassa erässä, maksuunpano toimitetaan silloin, kun erien yhteismäärä ylittää puolet osakkeista.

Lainsäätämisvaiheessa luovutuksen sisällöksi määriteltiin luovutukset yritystoiminnan supistamiseksi (HE 290/1978, asiakirjassa on vuosilukumerkintä 1977). Luovuttamisella tarkoitetaan vapaaehtoista luopumista yritysvarallisuudesta tai -toiminnasta. Siten pääosan luovuttamisella tarkoitetaan myös sen yritysvarallisuuden luovuttamista, jonka välilliseen omistamiseen osakkeet oikeuttavat. Merkitystä ei ole sillä, missä muodossa yrityksen omistus siirretään. Luovutukseksi katsotaan siten muun muassa tässä ohjeessa mainitut toimenpiteet, jotka vaikuttavat yrityksen omistussuhteisiin. Yritysjärjestelyiden vaikutusta huojennukseen käsitellään ohjeen luvussa 7.

Huojennusta ei panna maksuun, jos yritystoiminta joudutaan lopettamaan konkurssin, pakkohuutokaupan, pakkolunastuksen, sairauden, kuoleman, kannattamattomuuden tai muun niihin verrattavan pakottavan ja huojennusta vaadittaessa ennakoimattoman syyn vuoksi.

Huojennuksen lahjaverotuksessa saaneen on tehtävä luovutusta koskeva ilmoitus Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän luovuttaa omaisuuden eteenpäin.

2.5.8 Lahjaveron maksuajan pidentäminen

Ellei osakkeista määrättävää lahjaveroa huojenneta kokonaan, voidaan maksuun pantavan osan maksuaikaa pidentää pääasiassa samoilla edellytyksillä kuin veron huojennuskin on myönnetty. PerVL 56 §:n mukaan maksuajan pidentäminen edellyttää:

1. veronalaiseen saantoon sisältyy yritys tai sen osa ja
2. luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä ja
3. yrityksestä tai sen osasta maksuun pantavan lahjaveron määrä on 1.700 euroa tai enemmän.

Lisäksi verovelvollisen tulee esittää maksuajan pidentämistä koskeva pyyntö Verohallinnolle ennen lahjaverotuksen toimittamista.

PerVL 56 §:n mukaista maksuajan pidennystä on mahdollista vaatia, vaikka ei vaatisi PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamista. Silloin lahjaverotuksessa käytetään käypää arvoa ja osakkeiden hankintameno muodostuu käyvästä arvosta, ei spv-arvosta.

Maksuajan pidennys toteutetaan siten, että maksuun pantava vero kannetaan yhtä suurina vuotuisina erinä enintään kymmenen vuoden aikana. Yksittäisen vuosierän määrä on vähintään 850 euroa. Kymmenen vuoden pidennyksen saa siten, jos maksuun pantava vero on vähintään 8.500 euroa.

Jos osa yhtiön varoista ei kuulu sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin, maksuajan pidennystä ei voida soveltaa siihen huojennusta edeltävän lahjaveron suhteelliseen osaan, joka vastaa huojennuksen ulkopuolisten varojen arvon suhteellista osaa yhtiön käyvästä arvosta.
Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa (PerVL 56 §). Veron maksuerien eräpäivistä säädetään valtionvarainministeriön asetuksessa veronkannosta 1363/2016.

Jos lahjaveron maksuaikaa on pidennetty ja lahjansaaja luovuttaa pääasiallisen osan lahjaksi saamistaan osakkeista ennen kuin kaikki erät on maksettu, on maksamatta olevat erät suoritettava seuraavan kantoerän yhteydessä (PerVL 56 §:n 4 momentti). Maksuaikaedun menettämistä arvioidaan samoilla perusteilla kuin varsinaisen huojennuksenkin menettämistä (katso edellinen luku).

2.6 Sukupolvenvaihdoshuojennuksen erityistilanteet osakeyhtiössä

2.6.1 Yleistä

Edellä kohdassa 2.5 käsitellyt tilanteet koskevat tavanomaista sukupolvenvaihdosta, jossa kohteena on yhtiön omistamiseen oikeuttavia osakkeita osakeyhtiössä, joka suoraan harjoittaa huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Huojennus voi kuitenkin soveltua myös lahjoituksiin, joissa yhtiörakenne on perustilannetta monimutkaisempi. Jaksossa 2.6 käsitellään tyypillisimpiä tällaisia yritysrakenteita.

2.6.2 Konsernin emoyhtiö

Jos lahjoituksen kohteena oleva yhtiö on konsernin emoyhtiö, joka sen roolin koko konsernin toiminnassa huomioon ottaen on EVL-tulolähteessä verotettava yhtiö, on koko konserni huojennuksessa tarkoitettu yritys ja siihen voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Huojennuksen soveltamisen näkökulmasta ei tällöin ole merkitystä sillä, että yhtiön omistamista ja konsernin toimintaa palvelevista tytäryhtiöstä jotkut verotettaisiin TVL-tulolähteessä. Huojennuksen soveltaminen ei myöskään esty vain siksi, että välillisesti laskettu omistusosuus jossain tytäryhtiössä olisi vähemmän kuin yksi kymmenesosa yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista. Nämä periaatteet ilmenevät ratkaisusta KHO:2006:100.

Tällaisessa tilanteessa voidaan huojennusta vaatia sillä perusteella, että konsernissa harjoitettua yritystoimintaa sitoudutaan jatkamaan kokonaisuutena. Tällöin edellä kohdassa 2.5 kuvatut kysymykset ratkaistaan tarkastellen konsernin toimintaa kokonaisuutena. Huojennuksen laskennan perusteena pidetään konsernin emoyhtiön vertailuarvoa sellaisenaan, jos yhtiön omaisuusmassassa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia eikä asiassa ole ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi esimerkiksi tuomalla yhtiöön sen yritystoimintaan liittymättömiä sijoitusvaroja.

2.6.3 Holdingyhtiö

Lahjoituksen kohteena olevan osakeyhtiön varat voivat koostua merkittävältä osin omistusosuuksista muissa yhtiöissä myös muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa. Lahjoituksen kohteena olevan yhtiön tulo voidaan tällöin osittain tai kokonaan verottaa TVL-tulolähteen tulona. Tämä voi johtua esimerkiksi yhtiön luonteesta omistajan tarpeita palvelevana hallinnointiyhtiönä, jonka omaa toimintaa ei pidetä miltään osin elinkeinotoimintana.

Yhtiöllä saattaa myös olla yhteys jonkin tytäryhtiönsä elinkeinotoimintaan ja sen lisäksi merkittävästi tähän tytäryhtiöön ja sen toimintaan liittymätöntä muuta omaisuutta. Näistä varoista osa voi olla peräisin omistusosuudesta yritystoimintaa harjoittavasta tytäryhtiöstä jaetuista voitoista ja osa muista omistuksista. Rakenteet ovat myös voineet muodostua erilaisten yritysjärjestelyiden tuloksena. Varojen alkuperän selvittäminen ei aina ole mahdollista.

Tällaisissa moninkertaisen välillisen omistuksen tilanteissa lahjoituksen kohteena olevan yhtiön toiminnan tulolähde ei yksinomaan ratkaise huojennuksen soveltamista. Esimerkiksi pelkästään se, että lahjoituksen kohteena oleva yhtiö verotetaan TVL-tulolähteessä, ei automaattisesti estä huojennuksen soveltamista. Huojennuksen myöntämisessä voidaan ottaa huomioon se, jos lahjaan tosiasiallisesti sisältyy välillisesti vaadittu osuus jostain huojennukseen oikeuttavasta yrityksestä, jonka yritystoimintaa voidaan tosiasiallisesti jatkaa saatujen osakkeiden kautta.

Huojennuksen soveltamisessa on ratkaisevaa, sisältyykö lahjoitettuihin holdingyhtiön osakkeisiin tosiasiallisesti välillisesti sellainen yrityksen osa, joka on huojennussäännöksessä tarkoitettu yritys ja jonka yritystoimintaa tosiasiallisesti voidaan jatkaa holdingyhtiön omistamisen ja varsinaisen yrityksen yritystoiminnan johtamiseen osallistumisen perusteella. Huojennuksen soveltaminen ratkaistaan kokonaisarviona ottaen huomioon yhtiön varat ja omistukset muissa yhtiöissä. Kun lahjoitetaan holdingyhtiön osakkeita ja varsinainen yritys on tämän holdingyhtiön omistama varallisuuserä, huojennuksen edellytykset arvioidaan sen kautta, millainen osuus tämän varsinaisen yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista välillisesti saadaan varsinaista yritystä omistavan holdingyhtiön osakkeiden lahjoituksessa.

Välillisen omistuksen kautta ei voida myöntää huojennusta laajemmin kuin se myönnettäisiin silloin, kun osakkeet omistetaan suoraan. Huojennus edellyttää siten, että lahjaan sisältyy riittävä osuus varsinaisesta yritystoimintaa harjoittavasta yhtiöstä ja että saadut osakkeet mahdollistavat yritystoiminnan tosiasiallisen jatkamisen omistaja-asemassa ja että välillinen omistusosuus antaa tosiasiallisesti vaikutusvaltaa esimerkiksi siihen, tapahtuuko yhtiössä huojennuksen menetykseen johtava jatkoluovutus.

Kun huojennuksen perusteena on holdingyhtiön omistusosuus toisessa yhtiössä, joka on varsinainen jatkettava yritys, voidaan huojennuksen laskennassa käyttää myös tämän varsinaisen yrityksen omistamiseen oikeuttavien osakkeiden spv-arvoa. Näin menetellään, kun se olennaisesti poikkeaa lahjoitettujen osakkeiden spv-arvosta esimerkiksi leikkurisäännön vuoksi.

Kun lahjoituksen kohteena on varsinaista yritystoimintaa hallinnoivan yhtiön osakkeita, voidaan lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa antaa selvitystä huojennuksen edellytyksistä. Selvitys voidaan antaa esimerkiksi yhtiön toiminnasta ja varojen rakenteesta sekä jatkettavasta yritystoiminnasta ja lahjansaajan jatkajaroolista yhtiössä.

2.6.4 Yrityskokonaisuus

Vaikka omistus TVL:n mukaan verotettavaa kiinteistönvuokraustoimintaa harjoittavassa yhtiössä ei yleensä oikeuta huojennukseen, on oikeuskäytännössä voitu näihin yhtiöihin soveltaa huojennusta perintöverotuksessa, kun ne muun yrityksen kanssa ovat muodostaneet osan huojennettavaa perittyä yrityskokonaisuutta.

KHO 1987-B-633
Perintöön kuului tuotannollista toimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuus ja pääosa kiinteistöjen vuokrausta harjoittavan osakeyhtiön osakkeista. Osakeyhtiö vuokrasi omistamansa tilat kommandiittiyhtiön tuotannolliseen toimintaan. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä voitiin soveltaa myös tuon osakeyhtiön osakkeisiin.

Huojennusta voidaan myös lahjaverotuksessa soveltaa, kun samassa lahjassa tai lahjanluonteisessa luovutuksessa luovutetaan sekä huojennukseen oikeuttavan yritystoimintaa harjoittavan yrityksen osa että PerVL 57 §:ssä tarkoitettu omistusosuus toisesta yhtiöstä, jonka toiminta muodostuu tilavuokrauksesta yritystoimintaa harjoittavalle, samaan lahjoitettuun yrityskokonaisuuteen kuuluvalle yhtiölle ja lahjansaaja jatkaa yritystoimintaa saamallaan yrityskokonaisuudella. Jos yhtiöt luovutetaan erillisillä luovutuksilla, joita ei yhdistetä yhdeksi saannoksi ratkaisussa KHO:2014:155 tarkoitetulla tavalla, ei kyse ole yhtenäisen yrityskokonaisuuden luovutuksesta.

Vuokraustoimintaa harjoittavan yhtiön ei katsota kuuluvaan osaksi samaa yrityskokonaisuutta siltä osin kuin yhtiö vuokraa omistamiaan tiloja muulle taholle kuin jatkettavalle yritykselle.

Huojennettavana yrityskokonaisuuden osana ei pidetä sellaisia luonnollisen henkilön kiinteistöjä, osakehuoneistoja tai muita varoja, joita hän itse vuokraa omille tai lähipiirinsä yhtiöille. Luonnollisen henkilön suoraan omistamiin omaisuuseriin voidaan soveltaa huojennusta vain, kun ne ovat osa henkilöyhtiöiden ja yksityisliikkeiden sukupolvenvaihdosohjeessa tarkoitettua elinkeinotulon verotuksesta annetun lain mukaisesti verotettavaa yksityisliikettä. Huojennus ei sovellu omaisuuteen, jonka vuokraus verotetaan henkilökohtaisena vuokratulona.

2.7 Osakkeiden myynti varainsiirtoverotuksessa

2.7.1 Yleistä

Varainsiirtoverolain (VSVL) mukaan arvopaperin luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava varainsiirtoveroa. Osakeyhtiön osake kuuluu varainsiirtoverolain tarkoittaman arvopaperikäsitteen piiriin.

Sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan liikeosakkeen luovutuksen varainsiirtovero on oma-aloitteisesti suoritettava kahden kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä. Saman ajan kuluessa on myös esitettävä varainsiirtoveroilmoitus Verohallinnolle.

Varainsiirtoveroa suoritetaan vain varainsiirtoverolain alaisen omaisuuden vastikkeellisista luovutuksista. Lahjanluontoisessa kaupassa varainsiirtoveroa suoritetaan kauppahinnan tai muun vastikkeen osoittamasta määrästä, mutta ei lahjaksi katsottavalta osalta. Jos esimerkiksi luovutettavien osakkeiden käypä arvo on 100.000 euroa ja osakkeista suoritetaan kauppahintaa 51.000 euroa, varainsiirtoveroa suoritetaan 51.000 euron kauppahinnasta. Kauppahinnan maksamiseen rinnastetaan myyjän velasta vastattavaksi ottaminen tai myyjän velan suorittaminen.

Varainsiirtoveron perusteeseen luetaan 1.1.2013 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen myös suoritukset tai suoritusvelvoitteet, jotka ovat luovutussopimuksen ehtona, jos suoritus tulee luovuttajan hyväksi. Sellaisen kohdeyhtiön velan maksaminen, josta ostaja on luovutussopimuksessa ottanut vastattavakseen rahoittamalla velan maksun tai suorittamalla erillisen korvauksen myyjän saatavan siirrosta, on mainittu hallituksen esityksessä (HE 125/2012) esimerkkinä suoritusvelvoitteesta ja suorituksesta, joka luetaan vastikkeeseen nimetyn kauppahinnan lisäksi.

Jos velan maksu luonnehditaan siviilioikeudellisesti "saatavan siirroksi tai saatavan myynniksi", ostajan maksusuoritus on säännöksessä tarkoitettu suoritus. Suoritusvelvoitteen täyttämisen siviilioikeudellisilla käytännön toteuttamistavoilla ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä. Merkitystä ei myöskään ole suorituksen tai suoritusvelvoitteen kohteena olevan velkainstrumentin siviilioikeudellisella muodolla. Siten esimerkiksi pääomalainasta tässä yhteydessä myyjälle maksettu suoritus luetaan veron perusteeseen. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä luovuttajan yhtiölle antama pääomalaina, jonka suorittamiseen jatkaja tosiasiallisesti sitoutuu osana sukupolvenvaihdosluovutusta, on varainsiirtoverotuksessa osa veron perustetta.

Jos yhtiön luovutushinta on ehdollinen tai muutoin riippuvainen tulevaisuuden tapahtumista, veroa on suoritettava ensivaiheessa todennäköisestä luovutushinnasta. Luovutuksensaajan on esitettävä tällöin selvitys kauppahinnan määräytymisen perusteista. Jos arvio osoittautuu vääräksi, on veroa myöhemmin oikaistava vastaamaan toteutunutta vastiketta. Varainsiirtoveron laskentaperusteita käsitellään yksityiskohtaisemmin Varainsiirtoverotuksen yhtenäistämisohjeessa.

Myyjä ja ostaja voivat sukupolvenvaihdoksen kohteena olevien osakkeiden kaupassa sopia siitä, että kaupan kohteena olevan yhtiön myöhemmin jakaman osingon saa myyjä. Vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaan myyjän vasta omistusoikeuden siirtymisen jälkeen tehdystä osingonjakopäätöksestä saama osinko lasketaan osaksi osakkeiden kauppahintaa. Näin on riippumatta siitä, onko kyse sukupolvenvaihdosluovutuksesta. Periaatetta sovelletaan myös tilanteessa, jossa muutoin suoritettavasta rahavastikkeesta myyjälle ei ole sovittu. Kun osakkeiden luovutuksen yhteydessä sovitaan osinko-oikeus luovuttajalle, varainsiirtoveron perusteeseen luetaan myös luovuttajalle sovitut osinko-oikeudet.

Osinko-oikeudesta on suoritettava varainsiirtoveroa sukupolvenvaihdostilanteessa, vaikka tässä yhteydessä ei olisi sovittu muusta vastikkeesta ja luovutusta esimerkiksi lahjaverotuksessa käsiteltäisiin lahjana eikä lahjanluonteisena kauppana. Asiallisesti lahjansaaja tällöin sitoutuu vastaanottaessaan osakkeet toimimaan vastaisuudessa yhtiön osingonjakoa koskevassa päätöksenteossa siten, että ehto täyttyy. Osinko-oikeuden arvona voidaan pitää samaa osinko-oikeuden arvoa, joka otetaan huomioon vähennyksenä osakkeiden arvosta verotettavan lahjan arvoa määritettäessä. Tämä arvo perustuu ensisijaisesti omaan selvitykseen oikeuden arvosta. Asiaa käsitellään tarkemmin Varainsiirtoverotuksen yhtenäistämisohjeen kohdassa 14.8.

Jos osakkeiden kauppahinta suoritetaan rahan sijasta varainsiirtoverolain alaisella omaisuudella (vaihto), vero on suoritettava kummastakin luovutuksesta.

2.7.2 Verokanta

Muiden kuin asunto- ja kiinteistöyhtiöiden eli niin sanottujen liikeosakkeiden omistusoikeuden luovutuksesta suoritettavan varainsiirtoveron määrä on 1,6 % kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta.

Asunto-osakeyhtiön, keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön ja kiinteistöyhtiön osakkeiden omistusoikeuden luovutuksesta suoritettava varainsiirtovero on 2 % kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta (VSVL). Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tällaisia yhtiöitä voivat olla esimerkiksi kiinteistöjen hallintaa ja vuokrausta harjoittavat osakeyhtiöt (esimerkiksi kohdassa 2.5.2.4 tarkoitetut yhtiöt ja yhtiöt, joiden toiminta käsittää pääasiallisesti metsätilojen omistamista ja hallintaa tai maatalouden tuotantokäytössä olevien maa-alueiden vuokraamista). Varainsiirtoveron verokanta määritetään yhtiökohtaisesti. Siten esimerkiksi se, että yhtiö muodostaa ohjeen kohdassa 2.6.4 tarkoitetun yrityskokonaisuuden jonkin toisen liiketoimintaa harjoittavan yhtiön kanssa, ei vaikuta osakkeiden luovutuksen verokantaan. Verokanta on sama 2 % myös esimerkiksi kohdassa 7.3. tarkoitetussa osakevaihdossa, jossa tällainen kiinteistöyhtiö luovutetaan osakevaihdossa toiseen yhtiöön.

Pelkästään se, että pääosa yhtiön omaisuudesta muodostuu kiinteästä omaisuudesta, ei kuitenkaan aina johda varainsiirtoverotuksessa 2 % verokantaan. Jos esimerkiksi elinkeinotoimintaa harjoittava yhtiö toimii suoraan omistamissaan toimitiloissa, yhtiö kuuluu 1,6 % verokannan piiriin, vaikka nämä oman liiketoiminnan käytössä olevat kiinteistöt muodostaisivatkin pääosan yhtiön varoista. Myös näistä kysymyksistä löytyy tarkempaa tietoa Varainsiirtoverotuksen yhtenäistämisohjeesta.

3 Osakkeiden vastikkeeton luovutus

3.1 Lahjavero vastikkeettomassa luovutuksessa

Osakekaupan sijaan yritystoiminnasta luopuva voi lahjoittaa osakkeet vastikkeetta yritystoiminnan jatkajalle. Osakkeiden luovutus on vastikkeeton, kun jatkaja ei suorita mitään vastiketta (vastikkeeksi katsottavista suorituksista on kerrottu edellä luvussa 2.4.2). Vastikkeettomassa lahjassa ei synny jatkajalle luovutusvoittoa tai –tappiota.

Jos vastikkeettoman luovutuksen tarkoitus on esimerkiksi palkitseminen työsuorituksesta tai muusta suorituksesta, luovutuksen arvioiminen kuuluu tuloverotukseen. Ratkaisu tulona ja lahjana verottamisen välillä tehdään kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet. Tässä luvussa käsitellään lahjoitustarkoituksessa tehtyä vastikkeetonta luovutusta.

Lahjansaajan suoritettavaksi tulee lahjavero, joka määräytyy lahjoitettujen osakkeiden käyvän arvon perusteella. Osakkeiden käyvän arvon määrittämisessä sovelletaan vuotuisesti päivitettävää Verohallinnon ohjetta Varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa.

Jos luopuvia osakkaita on useampia, katsotaan eri luovuttajilta saadut osakkeet toisistaan erillisiksi saannoiksi (PerVL 20 §:n 3 momentti). Toiminnan jatkajan esimerkiksi kummaltakin vanhemmaltaan saamat osakkeet muodostavat kaksi erillistä lahjaa. Vastaavasti jos osakkeet lahjoitetaan kahdelle tai useammalle henkilölle, katsotaan jokaisen lahjansaajan saanto erilliseksi lahjaksi.

Kun lahjoittaja tarkoittaa antaa luovutuksessa syntyvän lahjan yhteisesti kahdelle tai useammalle lahjansaajalle, lahjaverotus voidaan toimittaa yhteislahjan verotuksena. Yhteislahjassa voi siten olla useampia lahjansaajia, mutta vain yksi lahjanantaja. Yhteislahjana verottaminen edellyttää nimenomaan lahjoittajan tarkoitusta antaa lahja yhteislahjana ja sitä, että lahjaan ei määritellä lahjansaajille toisistaan poikkeavia omistusosuuksia tai muita oikeuksia tai velvollisuuksia. Yhteislahjasta määrätään yksi yhteisvastuullinen lahjavero kaikille yhteislahjansaajille. Aviopuolisoille vero lasketaan läheisempää sukua olevan aviopuolison veroluokan mukaan (PerVL 15 §:n 1 momentti). Aviopuolisoiden saamaa yhteislahjaa koskevaa PerVL 15 §:n 1 momenttia sovelletaan lain sanamuodon mukaan vain aviopuolisoihin, joten säännös ei sovellu muihin TVL 7 §:n mukaisiin verotuksellisiin puolisoihin. Muille yhteislahjansaajille vero määrätään kaukaisinta sukua suhteessa lahjoittajaan olevan yhteislahjansaajan mukaan. Yhteislahjasta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon kannanotossa Yhteislahjana tai testamentilla yhteisesti saadun omaisuuden verottaminen.

Jos samaan sukupolvenvaihdokseen ajallisesti ja asiallisesti liittyvät luovutukset on tehty erillisissä luovutuksissa esimerkiksi lahjana ja kauppana, voidaan niiden veroseuraamukset arvioida kokonaisuutena käsitellen niitä yhtenä luovutuksena ratkaisun KHO 2014:155 periaatteiden mukaisesti. Jos taas erillisinä luovutuksina luovutetaan toisiinsa liittymättömiä omaisuuseriä, tarkastellaan kunkin luovutuksen seuraamukset erikseen ratkaisun KHO 2014:154 mukaisesti.

Osakkeiden saajan lahjaverotusta on selvitetty osakkeiden käyvästä arvosta vähennettävien erien, lahjojen yhteen laskemisen, lahjaveron määrän sekä lahjaveron huojennuksen osalta edellä luvuissa 2.4-2.5 pääasiassa lahjanluonteisen kaupan näkökulmasta. Vastaavia periaatteita sovelletaan myös täysin vastikkeettomissa lahjoissa.

3.2 Osakkeiden hankintameno lahjansaajan tuloverotuksessa

Kun yritystoiminnan jatkaja on saanut osakkeet lahjana, osakkeiden hankintameno määräytyy pääsääntöisesti lahjaverotuksessa käytetyn arvon mukaan.

Jos lahjansaaja luovuttaa lahjaksi saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi (TVL 47 §), lasketaan lahjaksi saadun omaisuuden hankintameno kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta. Tällaisessa luovutuksesta hankinta-aika lasketaan yleisten periaatteiden mukaan lahjoitushetkestä, joten lahjoittajan hankintamenon sijasta luovutusvoittoa laskettaessa voidaan käyttää 20 prosentin hankintameno-olettamaa.

Jos lahjaan on sovellettu PerVL 55 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta, lahjana saatujen osakkeiden hankintamenona pidetään vuoden kuluttua lahjan antamisesta osakkeiden spv-arvoa, ellei huojennettua lahjaveroa määrätä maksettavaksi pääosan luovuttamisen vuoksi.

Lahjana saatujen osakkeiden hankintamenon määräytymistä on käsitelty myös edellä luvussa 2.3.3.

3.3 Varainsiirtoverotus vastikkeettomassa luovutuksessa

Varainsiirtoveroa ei suoriteta osakkeen puhtaasti vastikkeettomasta luovutuksesta. Jos luovutus on osittainkin vastikkeellinen (esimerkiksi lahjoitettaviin osakkeisiin on sovittu osinko-oikeus tai luovuttajalle suoritettavaksi sovittu pääomalaina), suoritetaan varainsiirtoveroa, kuten edellä luvussa 2.7 on selvitetty.

4 Osakeyhtiön omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen

4.1 Yleistä

Kun liiketoiminnan jatkaja on jo yhtiön osakas, voi väistyvä omistaja luopua omistuksestaan siten, että yhtiö hankkii tai lunastaa luopuvan osakkaan osakkeet. Koska osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen osakkaalta (osakkailta) on eräs tapa jakaa yhtiön varoja, voi menettelyyn tulla sovellettavaksi peiteltyä osinkoa koskevat säännökset.

Osakeyhtiölain (OYL) 15 luvussa säädetään omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta. Omia osakkeita voidaan lunastaa tai hankkia voitonjakokelpoisilla varoilla tai velkojiensuojamenettelyä noudattamalla sidotulla omalla pääomalla (OYL 14 luku). Koska omien osakkeiden hankkimista ja lunastamista voidaan pitää myös yhtiön varojen jakona, tulee omien osakkeiden hankkimisessa ja lunastamisessa ottaa huomioon OYL 13 luvun säännökset varojen jakamisesta.

Omien osakkeiden hankkimisella tarkoitetaan niitä tilanteita, joissa osakkeenomistajat vapaaehtoisesti luovuttavat osakkeitaan yhtiölle, yleensä kaupan perusteella. Lunastamisesta on puolestaan kyse silloin, kun osakkaan on yhtiökokouksen päätöksen nojalla luovutettava osakkeensa yhtiölle. Lunastaminen voi tapahtua joko vastikkeellisesti tai vastikkeetta. Yhtiö voi pitää, luovuttaa edelleen tai mitätöidä hankkimansa/lunastamansa osakkeet. Yhtiön hallussa olevat omat osakkeet eivät tuota yhtiölle äänioikeutta eikä niille makseta osinkoa.

4.2 Luovuttajan verotus

4.2.1 Luovutusvoiton verotus

Osakkaan osakkeiden lunastamisen tai hankkimisen johdosta saama luovutushinta verotetaan yleensä luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaisesti. Osakeyhtiön hankkiessa osakkeita osakkaalta luovutuksensaajana ei ole TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu sukulainen, joten luovutukseen ei sovelleta lainkohdan verovapaussäännöstä.

Jos omien osakkeiden luovutushinta on korkeintaan ¾ osakkeiden arvosta ja luovutuksessa muodostuu jäljempänä kuvatusti lahja, myös luovutettujen osakkeiden hankintamenosta voidaan vähentää vain vastikkeellisesti luovutettua osuutta vastaava osa.

Osakkeiden luovutuksesta syntyvän luovutusvoiton/-tappion verotusta on käsitelty laajemmin edellä luvussa 2.2.

4.2.2 Peitelty osinko

Kun omien osakkeiden hankkimisessa on kyse yhtiön varojen jakamisesta osakkaille, voi peiteltyä osinkoa koskeva VML 29 § tulla joissakin tapauksissa sovellettavaksi. Jos osakeyhtiö maksaa osakkeistaan käypää arvoa korkeamman hinnan, käyvän arvon ylittävä määrä verotetaan VML 29 §:n 1 momentin nojalla peiteltynä osinkona. Osakkeista maksetusta määrästä riippumatta yhtiön varojen jakaminen osakkaille osakkeita lunastamalla tai hankkimalla voidaan katsoa kokonaan peitellyksi osingoksi VML 29 §:n 2 momentin nojalla, jos on ilmeistä, että varojen jakaminen on tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi. Peitellyn osingon verottamisesta on annettu erillinen Verohallinnon ohje, jossa käsitellään myös omien osakkeiden hankintaa: Peitelty osinko.

Kun omia osakkeita hankitaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, tavoitteena on tavallisesti todellinen omistussuhteiden muutos eikä osingosta menevän veron välttäminen. Peiteltyä osinkoa ei siten yleensä katsota syntyvän, jos omien osakkeiden hankinnan ja muiden sukupolvenvaihdokseen liittyvien toimien tuloksena yhtiön omistus tosiasiallisesti siirtyy jatkajille ja omien osakkeiden hankinta tehdään korkeintaan käypään hintaan. Lisäksi edellytetään, että järjestelyyn ei liity sellaisia lähipiirin kesken tehtäviä muita järjestelyitä (esimerkiksi osakkeiden eri sarjaan muuttamisia), joiden tarkoituksena on veroetujen tavoittelu. Peitellyn osingon kannalta raskauttavaa on, jos järjestelyn tosiasiallisena tarkoituksena ei voida pitää yrityksen omistuksen siirtämistä sukupolvenvaihdoksena luopujalta jatkajille, vaan tavanomaista osinkoverotusta kevyempää tapaa siirtää yhtiön varoja yrittäjälle, joka edelleen jatkaa toimintaa. Ratkaisu tehdään kokonaisarviointina edellä mainitussa ohjeessa kuvatuin tavoin ja ottaen huomioon kaikki järjestelyn olosuhteet.

4.3 Omien osakkeiden alihintainen hankkiminen tai lunastaminen

Yhtiö voi päättää hankkia tai päättää lunastaa osakkaalta omia osakkeitaan vastikkeellisesti tai vastikkeetta (OYL 15 luku 1 §). Jos osakkeiden omistaja ei vaadi lahjoittamistaan osakkeista niiden käyvän arvon mukaista lunastushintaa sen vuoksi, että hän esimerkiksi sukupolvenvaihdostarkoituksessa haluaa antaa lahjan yhtiön jäljelle jääville omistajille, alihintaisuuden seuraamukset arvioidaan lahjaverotuksen kautta. Jos taas luovutuksen tarkoitus on esimerkiksi palkitseminen työsuhteen johdosta tai muuta vastiketta vastaan, alihinnan arvioiminen kuuluu tuloverotukseen.

Kun alihintaisuuden taustalla on sukupolvenvaihdostarkoitus, voidaan alihintaisuuden syynä yleensä pitää lahjan antamista. Valinta veromuotojen välillä tehdään kuitenkin kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet.

Jos yhtiö maksaa omien osakkeiden hankinnassa saamistaan osakkeista yli ¾ niiden arvosta, luovutuksesta ei muodostu verotettavaa lahjaa ratkaisun KHO:2016:76 mukaisesti.

Jos hankintahinta on korkeintaan ¾ luovutettujen osakkeiden arvosta, muodostuu luovutuksessa verotettava lahja. Lahjan määräksi muodostuu se arvonnousu, jolla alihinta korottaa muiden omistajien osakkeiden omistuksen arvoa. Kun arvioidaan ¾ rajan ylittymistä, osakkeiden käypä arvo määritetään yhtiön arvosta ennen omien osakkeiden hankintaa. Siten omien osakkeiden hankintaan käytettyjä varoja ei tässä vaiheessa huomioida yhtiön arvoa pienentävänä tekijänä.

Kun on selvitetty, että ¾ -raja ei ylity, arvioidaan saadun lahjan arvo. Tässä yhteydessä lahjan arvona pidetään sitä muiden omistajien osakkeiden arvonnousua, joka johtuu omien osakkeiden hankinnan alihintaisuudesta. Tässä arvioinnissa yhtiön varoista poistetaan omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat.

Esimerkki 18: Isä omistaa kuusi ja poika neljä kappaletta yhtiön yhteensä kymmenestä osakkeesta. Yhtiön käypä arvo on miljoona euroa. Yhden osakkeen arvo on siten 100.000 euroa. Siten pojan osakkeiden arvo on 400.000 euroa. Isä myy 5 osaketta yhtiölle hinnalla 200.000 euroa, joka alittaa osakkeiden arvon 300.000 eurolla. Osakkeiden hankinnan jälkeen isä omistaa yhden osakkeen ja poika neljä. Yhtiön kokonaisarvoksi omien osakkeiden hankintaan käytettyjen varojen vähentämisen jälkeen muodostuu 800.000 euroa. Pojan omistusosuus yhtiöstä on jatkossa 80 %, jonka arvona voidaan pitää 640.000 euroa. Omien osakkeiden hankinnassa hänen osakkeidensa arvo kasvoi 240.000 eurolla ja hänellä verotetaan tämän suuruinen lahja.

Omien osakkeiden hankinnassa muodostunut lahjan arvo jaetaan lahjansaajien lahjoitushetkellä omistamien osakkeiden hankintamenon lisäykseksi.

Jos omien osakkeiden hankinnassa hankitaan osakkeita alihintaan useilta eri luovuttajilta, kohdistetaan kunkin luovuttajan osakkeista maksettu alihinta yhtiöön jäljelle jäävien omistajien saamaksi lahjaksi.

Jos omia osakkeita hankitaan usealta henkilöltä samassa yhteydessä ja lahja kohdistuu useaan jäljelle jäävään osakkeenomistajaan, voidaan lahja kohdentaa jäljelle jääville omistajille ottaen huomioon heidän sukulais- ja muut lahjan kohdennusta tukevat suhteensa osakkeita yhtiölle luovuttaviin henkilöihin. Sukulaissuhde tai muut olosuhteet voivat osoittaa, että lahjanantajien lahjoitustarkoitus jakautuu eri tavoin eri lahjansaajille. Esimerkiksi jos yhtiön osakkeitaan yhtiölle myyvät veljekset, joiden kummankin lapset jäävät osakkeiden omistajaksi yhtiöön, voidaan kummankin veljeksistä lähtökohtaisesti katsoa antavan lahjaa ensisijaisesti omille lapsilleen.

Omien osakkeiden hankinnasta aiheutuvaa lahjaveroa voidaan huojennuksen edellytysten täyttyessä huojentaa PerVL 55 §:n nojalla. Omien osakkeiden hankinnassa PerVL 57 §:ssä tarkoitettuun vähimmäisosaan yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista rinnastetaan tilanteet, joissa verotettavan lahjan arvo vastaa vähintään yhtä kymmenesosaa koko yhtiön arvosta. Jos omien osakkeiden hankinnassa syntyy lahja usealta osakkeiden myyjältä tai lahja kohdistuu usealle lahjansaajalle, tarkastellaan vähimmäisosan täyttyminen lahjakohtaisesti. Kun määritetään sitä, sisältyykö lahjaan 10 % yhtiön arvosta, lahjan suuruutta verrataan yhtiön arvoon, josta on poistettu omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat. Kun omien osakkeiden hankinta tehdään osana sukupolvenvaihdosjärjestelyä, voidaan muun selvityksen puuttuessa lähtökohtana pitää, että tuotto- ja substanssiarvon keskiarvon mukainen yhtiön käypä arvo lasketaan yhtiön arvosta ennen omien osakkeiden hankintaan käytettyjen varojen poistamista. Omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat vähennetään tästä yhtiön kokonaisarvosta.

Sukupolvenvaihdosjärjestelyssä, jossa osakeyhtiö suorittaa omista osakkeistaan vastiketta yli 50 % osakkeiden käyvästä arvosta, ei perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 5 momentin säännös tule sovellettavaksi (KHO:2011:51). Kyseessä ei ole lahjansaajan maksama vastike.

Siten omien osakkeiden hankinnassa voi tulla sovellettavaksi pelkästään osittaishuojennus. Osittaishuojennus lasketaan siten, että yhtiön vertailuarvoa oikaistaan ottamaan huomioon omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat. Näin oikaistusta yhtiön vertailuarvon 40 %:sta otetaan huojennusta laskettaessa lahjan suhteellista osuutta vastaava osa.

Jos omien osakkeiden hankintaan sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta, lahjansaajien osakkeiden hankintamenon lisäykseksi luetaan lahjan käyvän arvon sijaan lahjan spv-arvo TVL 47 §:n mukaisesti.

4.4 Omien osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen varainsiirtoverotuksessa

Yhtiön on suoritettava varainsiirtoveroa hankkiessaan tai lunastaessaan omia osakkeitaan vastiketta vastaan. Vero on suoritettava silloinkin, kun osakeyhtiö lunastaa omia osakkeitaan osakepääomaa alentamalla (KHO 16.4.1999 taltio 772). Veron perusteena on luovutetusta osakkeesta maksettava kauppa- tai lunastushinta taikka palautettu osakepääoman määrä. Varainsiirtovero tulee normaalisti suoritettavaksi myös luovutettaessa hankittuja/lunastettuja osakkeita edelleen kauppahintaa tai muuta vastiketta vastaan.

5 Osakeannin käyttämisestä sukupolvenvaihdoksen aputoimena

5.1 Yleistä

Osakeyhtiön sukupolvenvaihdokseen voidaan valmistautua muuttamalla yhtiön omistussuhteita liiketoiminnan jatkajalle suunnatulla osakeannilla.

Osakeannilla tarkoitetaan sekä kokonaan uusien osakkeiden antamista että yhtiön haltuun tulleiden osakkeiden laskemista uudelleen liikkeeseen. OYL 9 luvun 3 §:n mukaan osakeannissa osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä on ennestään yhtiön osakkeita, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty. Suunnattu osakeanti on OYL 9 luvun 4 §:n mukaan mahdollinen vain yhtiön kannalta painavasta taloudellisesta syystä ja päätös edellyttää vähintään ⅔ yhtiökokouksessa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Koska sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön omistus on usein yhdellä omistajalla tai omistajat ovat yksimielisiä järjestelystä, nämä rajoitukset eivät yleensä estä osakeannin suuntaamista jatkajalle.

Osakeannin perusteella saadut pääomasijoitukset mukaan lukien osakeyhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamat vastikkeet eivät ole yhtiön veronalaista tuloa (EVL 6 § 2 kohta).

5.2 Alihintainen osakeanti tai merkintäoikeudesta luopuminen

5.2.1 Alihintaisen merkintämahdollisuuden tarkoitus

Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa jatkajaksi tarkoitetulle henkilölle suunnatulla osakeannilla tai siten, että yhtiön osakkaat luopuvat oikeudestaan merkitä uusia osakkeita jatkajan hyväksi. Jatkajasta tulee osakemerkinnän seurauksena yhtiön osakas tai jatkajan aiempi omistusosuus yhtiön osakekannasta kasvaa.

Jos tällaisessa järjestelyssä osakkeita saadaan merkitä niiden käyvän arvon alittavalla merkintähinnalla siksi, että muut omistajat haluavat antaa alihintaisen merkintämahdollisuuden lahjoitustarkoituksessa, alihintaisuuden seuraamukset arvioidaan lahjaverotuksen kautta. Jos taas alihintaisen merkinnän tarkoitus on esimerkiksi palkitseminen työsuhteen johdosta tai se on muutoin vastiketta jostakin, alihinnan arvioiminen kuuluu tuloverotukseen ratkaisun KHO:2014:5 mukaisesti. Kun alihintaisen merkintämahdollisuuden taustalla on sukupolvenvaihdostarkoitus, voidaan alihintaisuuden syynä yleensä pitää lahjan antamista. Valinta veromuotojen välillä tehdään kuitenkin kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet.

5.2.2 Alihintaisen merkintäoikeuden lahjaverotus

Alihintaisessa osakemerkinnässä syntyvän lahjan katsotaan tulevan niiltä osakkailta, joiden osakeomistuksen arvo alenee osakeannissa. Lahjaverotuksen kannalta ei ole merkitystä, luovuttaako yhtiö merkinnässä uusia osakkeita vai esimerkiksi aiemmin muilta omistajilta hankkimiaan osakkeita. Jos sekä lahjanantajia että lahjansaajia on useampia, katsotaan kunkin lahjansaajan saaman lahjan tulleen kultakin antajalta siinä suhteessa kuin alihintainen merkintämahdollisuus on siirtänyt hänen omistusosuuttaan yhtiössä lahjansaajalle.

KHO 28.7.1987 taltio 2859
Vanhemmat omistivat lapsiensa kanssa osakeyhtiön kaikki 45 osaketta. Osakeannin yhteydessä vanhemmat luopuivat merkintäoikeuksistaan, jolloin lapset saivat merkitä kaikki 105 osaketta. Lasten katsottiin tällöin saaneen kummaltakin vanhemmaltaan osakkeitten merkintäoikeuksina perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitetun lahjan.

Jos osakkeita merkitsevä henkilö on myös yhtiön aiempi osakkeenomistaja, alihintainen uusi merkintämahdollisuus alentaa myös hänen aiemmin omistamiensa osakkeiden arvoa. Tällaisessa tilanteessa lahjan määrää laskettaessa otetaan huomioon hänen oma aiempi omistusosuutensa.

Esimerkki 21: Isä ja poika omistavat molemmat viisi kappaletta yhtiön yhteensä kymmenestä osakkeesta. Yhtiön kokonaisarvo on miljoona euroa. Poika saa merkitä kymmenen uutta osaketta yhteishinnalla 200.000 euroa. Osakemerkinnän jälkeen yhtiön arvoksi muodostuu 1.200.000 euroa ja isän omistusosuus yhtiöstä on ¼ ja pojan ¾. Merkinnän alihintaisuuden vuoksi pojan omistusosuuden arvo kasvoi 500.000 eurosta 900.000 euroon (¾ 1.200.000 eurosta) ja isän omistusosuuden arvo laski 500.000 eurosta (puolet miljoonasta eurosta) 300.000 euroon (¼ 1.200.000 eurosta). Pojan omistusosuuden arvo yhtiöstä kasvoi 400.000 eurolla ja hän sijoitti yhtiöön 200.000 euroa. Siten isän omistusosuutta yhtiöstä siirtyi pojalle 200.000 euron edestä. Isän katsotaan antavan pojalle 200.000 euron lahjan.

Osakkeita merkittäessä ei tapahdu varsinaista kauppa- tai vaihtosopimusta eikä niistä lasketa luovutusvoittoveroa, kuten ¾ -sääntöä koskevissa luovutustilanteissa. Varoja ei myöskään suoriteta lahjoittajalle, vaan yhtiölle. Osakkeet merkitsevä henkilö voi myös olla jo ennestään yhtiön omistaja ja alihintaisen merkintäoikeuden muodostaman lahjan arvoa määritettäessä on otettava huomioon myös alihintaisen merkintäoikeuden vaikutus jo omistettujen osakkeiden arvoon. Siten mahdollisuus merkitä osakkeita alihintaan ei ole luovutus, johon voitaisiin soveltaa ¾-sääntöä.

Lahjaverotuksen toimittaminen kuitenkin edellyttää selvää poikkeamaa käyvästä arvosta. Osakkeiden käyvän merkintähinnan tarkka määrittäminen voi jossain tilanteissa olla vaikeaa, kun merkintähinta muuttaa yhtiön varoja. Siten lahjaverotusta ei toimiteta, jos kokonaisuutena arvioiden voidaan katsoa osapuolten tavoitelleen käypää merkintähintaa. Näin siinäkin tilanteessa, että merkintähinta ei suoraan vastaisi esimerkiksi perintö- ja lahjaverotuksen arvostamisohjeen mukaista tuotto- ja substanssiarvon keskiarvoa. Olennaista on, että osapuolet aidosti ovat tavoitelleet käyvän merkintähinnan käyttämistä.

Jos osakkeenomistaja luovuttaa oikeutensa merkitä uusia osakkeita toiminnan jatkajalle, määritetään merkintäoikeuksien käypä arvo uusien osakkeiden käyvän arvon ja merkintähinnan erotuksen mukaan. Jos luovutuksensaaja suorittaa merkintäoikeuksista niiden luovuttajalle vastikkeena enemmän kuin ¾ niiden käyvästä arvosta, ei luovutuksessa synny verotettavaa lahjaa. Tällaisesta luovutuksesta kuitenkin lasketaan luovutusvoitto normaalien säännösten mukaan, eikä kyseessä ole osakeluovutus, johon TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapaus voisi soveltua.

Jos vastikkeettomassa tai alihintaisessa osakemerkinnässä syntyvä lahjan määrä on vähintään 10 % yhtiön arvosta, voidaan lahjoitustapa rinnastaa PerVL 57 §:ssä tarkoitettujen yhtiön omistamiseen oikeutettujen osakkeiden lahjoitukseen ja lahjaan voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Tässä laskennassa lahjan arvoa verrataan yhtiön arvoon ennen kuin yhtiön varoihin on lisätty merkintähinta. Lahjansaajan ei voida katsoa saavan lahjaksi osittainkaan varoja, joita hän yhtiölle suorittaa merkintähintana. Huojennuksen jälkeen maksuunpantava lahjavero lasketaan siten, että yhtiön vertailuarvosta ennen merkintähinnan suoritusta otetaan huomioon lahjan suhteellinen osa ja tämä määrä arvostetaan 40 %:iin.

Osakkeiden merkintähintaa ei suoriteta lahjoittajana toimiville yhtiön omistajille, vaan yhtiölle. Myös lahjan suuruus määräytyy sen mukaan, millainen lahjana tapahtuva omistuksen kasvu osakeannissa syntyy. Siten kokonaishuojennusta ei voida soveltaa lahjaan, joka muodostuu saataessa mahdollisuus merkitä osakkeita alihintaan. Osakemerkintä ei ole verotuksessa lahjoittajan ja lahjansaajan välinen vastikkeellinen luovutus, koska merkintähinta suoritetaan lahjanantajan sijaan yhtiölle.

5.3 Varainsiirtoverotus lahjoitustarkoituksessa tehtävän alihintaisen osakeannin yhteydessä

Jos osakkeiden merkintähinta suoritetaan luovuttamalla yhtiölle arvopapereita tai kiinteistöjä, vastaanottavan yhtiön on suoritettava luovutuksesta tällaisen omaisuuden osalta varainsiirtovero. Apporttina tapahtuvasta luovutuksesta vero lasketaan luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä.

Uusien osakkeiden merkitseminen ei ole varainsiirtoverolaissa tarkoitettu arvopaperin luovutus. Siten uusien osakkeiden merkinnästä ei tarvitse suorittaa varainsiirtoveroa. Jos osakeannissa luovutetaan kuitenkin yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, luovutus on varainsiirtoveron alainen arvopaperin luovutus.

6 Apuyhtiön käyttämisestä osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksessa

6.1 Yleistä

Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa myös myymällä yhtiön omistamiseen oikeuttavat osakkeet jatkajan omistamalle osakeyhtiölle. Luovutushinta voi olla alihintainen tai käyvän arvon mukainen. Osakkeet voidaan luovuttaa myös vastikkeetta. Järjestelyssä muodostuva apuyhtiörakenne voi olla pysyvä omistusrakenne tai se voidaan luovutuksen jälkeen muuttaa esimerkiksi purkamalla apuyhtiöön luovutettu yhtiö tai sulauttamalla se apuyhtiöön. Seuraavassa käsitellään tavanomaisimpien järjestelyiden verovaikutuksia eri osapuolille eri verolajeissa.

6.2 Osakkeiden luovutus käypään arvoon apuyhtiölle

Jos osakkeet luovutetaan käypään arvoon apuyhtiölle, kyseessä on normaali yrityskauppa henkilöomistajan ja osakkeet ostavan yrityksen välillä. Luovutukseen ei sovelleta TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta, koska luovutuksensaajana on yhtiö eikä laissa mainittu lähisukulainen (KHO 17.10.2014 taltio 3167).

Apuyhtiön nettovarallisuuden laskennassa ja tuloverotuksessa osakkeiden hankintameno muodostuu maksetusta kauppahinnasta. Apuyhtiön suoritettavaksi tulee varainsiirtovero maksetusta kauppahinnasta.

Apuyhtiön verotuksessa sille luovutettujen osakkeiden tulolähde ja luonne käyttöomaisuusosakkeina ratkaistaan sen perusteella, millainen rooli apuyhtiöllä on sen omistaman yhtiön toiminnassa. Näitä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu. Jos apuyhtiö ottaa lainaa osakekaupan rahoittamiseen, lainan korkojen vähennyskelpoisuus ja -tapa riippuvat sekä siitä, mihin tulolähteeseen kyseisten osakkeiden katsotaan kuuluvan, että rahoitusjärjestelyn olosuhteista ja kauppaa seuraavista muista toimenpiteistä ja järjestelyistä. Apuyhtiön tuloverotusratkaisujen arvioinnissa otetaan muun yhteisöverotusta koskevan verotus- ja oikeuskäytännön ohella huomioon korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuissa KHO:2016:71 ja KHO:2016:72 kuvatut periaatteet.

6.3 Osakkeiden vastikkeeton tai alihintainen luovutus, kun tarkoituksena on antaa lahja apuyhtiölle

Oikeuskäytännössä on katsottu, että myös osakeyhtiölle voidaan antaa lahja (KHO:2011:44 ja KHO 1987-B-631). Yhtiö voidaan katsoa lahjansaajaksi, jos lahjakirjassa lahja osoitetaan yhtiölle tai esimerkiksi alihintaisessa luovutuksessa kauppakirjasta ja muista ehdoista ilmenee, että lahjoitus on nimenomaan haluttu kohdistaa yhtiölle. Tällaisessa tilanteessa kyse ei ratkaisun KHO 2011:44 mukaisesti ole ulkopuolisen tekemästä pääomansijoituksesta yhtiöön, vaan omaisuus tulee yhtiön varoihin lahjana. Yhtiön näkökulmasta omaisuus siten ei tule yhtiön varoihin pääomansijoituksena, vaan lahjana. Silloin lahjavero määrätään aina toisen veroluokan mukaan riippumatta lahjoittajan ja lahjansaajayhtiön omistajien sukulaissuhteista.

Yhtiön katsominen lahjansaajaksi edellyttää, että luovutuksen ehdot sovitaan nimenomaan yhtiön ja luovuttajan välillä. Jos esimerkiksi apuyhtiön omistajille sovitaan erilaisia kauppaan liittyviä itsenäisiä oikeuksia tai velvollisuuksia, nämä seikat puhuvat lähtökohtaisesti sen puolesta, että kyseessä ei ole yhtiölle annettu lahja. Yhtiölle annettava lahja myös edellyttää, ettei lahjoittaja itse ole kohdeyhtiön omistaja suoraan tai välillisesti ja lahjoitettava omaisuus tosiasiallisesti siirtyy pois lahjoittajan varallisuuspiiristä.

Kun lahjansaajana on osakeyhtiö, käsitellään luovutusta edellä ohjeen luvuissa 2 ja 3 kuvatusti vastikkeen määrästä riippuen joko lahjana tai lahjanluonteisena kauppana. Jos apuyhtiö siten suorittaa osakkeista vastiketta enemmän kuin ¾ niiden käyvästä arvosta, ei luovutuksesta muodostu lahjaa. Silloin osakkeiden hankintameno yhtiön verotuksessa ja nettovarallisuuslaskennassa on suoritettu kauppahinta.

Jos yhtiön saamista osakkeista ei makseta lainkaan vastiketta tai vastike on korkeintaan ¾ osakkeiden arvosta, yhtiölle muodostuu verotettava lahja toisen veroluokan mukaan. Sellaisessa tilanteessa yhtiön lahjana saamien osakkeiden hankintameno tuloverotuksessa ja nettovarallisuuslaskennassa on osakkeiden käypä arvo EVL 15 §:n ja TVL 47 §:n mukaisesti. Kun lahjaverovelvolliseksi katsotaan yhtiö ja lahja verotetaan yhtiöllä, lahjaverotuksella ei ole vaikutusta apuyhtiön omistajien osakkeiden hankintamenoihin.

Jos osakeyhtiö saa lahjalla tai lahjanluonteisella kaupalla PerVL 57 §:ssä tarkoitetun määrän yhtiön omistamiseen oikeuttavia osakkeita ja sitoutuu jatkamaan omaisuudella yritystoimintaa huojennussäännöksessä tarkoitetulla tavalla, voidaan lahjaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Huojennuksen myöntäminen edellyttää, että apuyhtiö ja sen omistajat sitoutuvat jatkamaan yritystoimintaa ja esittävät vaatimuksen yhdessä. Jos apuyhtiö luovuttaa lahjana saamansa osakkeet tai luopuu yritystoiminnasta, myönnetty huojennus maksuunpannaan ohjeen kohdassa 2.5.7 kuvatusti korotettuna.

Jos yhtiö maksaa osakkeista enemmän kuin puolet niiden käyvästä arvosta, voidaan lahjaan soveltaa kokonaishuojennusta.

Jos lahjansaajayhtiölle myönnetään sukupolvenvaihdoshuojennus ja lahjana saadut osakkeet eivät kuulu apuyhtiössä EVL-tulolähteeseen, osakkeiden hankintamenoksi apuyhtiön tuloverotuksessa ja nettovarallisuuslaskennassa katsotaan TVL 47 §:n mukaan vuonna 2017 tehdyistä apuyhtiöluovutuksista alkaen spv-arvo. Jos osakkeet kuuluvat EVL-tulolähteeseen, niiden hankintamenona pidetään EVL 15 §:n mukaisesti myös lahjaosuuden osalta osakkeiden käypää arvoa apuyhtiöluovutuksen tekohetkellä.

Kun alihintaisuuden osalta lahjansaajaksi katsotaan apuyhtiö, ei vastikkeettomasti saadusta osakkeiden osasta tule suoritettavaksi varainsiirtoveroa VSVL 4 ja 15 §:ien mukaisesti, vaan varainsiirtovero maksetaan vain suoritetusta kauppahinnasta.

6.4 Osakkeiden vastikkeeton tai alihintainen luovutus, kun tarkoituksena on antaa lahja apuyhtiön omistajille

Apuyhtiölle voidaan luovuttaa osakkeita vastikkeetta tai alihintaan tarkoituksena antaa lahja apuyhtiön omistajalle. Silloin osakeluovutus ei ole (vastikkeettomalta osaltaan) yhtiön näkökulmasta lahja (kuten ratkaisun KHO 2011:44 mukaisissa luovutuksissa), vaan varat tulevat yhtiöön pääomansijoituksena. Tämä pääomansijoitus katsotaan tehdyksi apuyhtiön omistajien puolesta. Kun yhtiöön luovutetaan alihintaan omaisuutta pääomasijoituksena, määritetään luovuttajalle luovutusvoittovero luovutettujen osakkeiden käyvästä arvosta ratkaisun KHO:2009:66 mukaisesti. Osakkeiden hankintamenoksi katsotaan yhtiön tuloverotuksessa ja nettovarallisuuslaskennassa osakkeiden käypä arvo. Yhtiön suoritettavaksi tulee myös varainsiirtovero sille luovutettujen osakkeiden käyvästä arvosta.

Apuyhtiön omistajien saaman lahjan määräksi katsotaan sen pääomansijoituksen arvo, joka katsotaan tehdyksi heidän puolestaan. Lahjan veroluokka määräytyy osakkeet luovuttaneen henkilön ja apuyhtiön omistajien sukulaissuhteen mukaisesti.

Esimerkki 23: Äiti omistaa X Oy:n, jonka arvo on miljoona euroa. Äiti myy yhtiön kahden tyttärensä omistamalle osakeyhtiölle hintaan 500.000 euroa tarkoituksenaan antaa lahja tyttärilleen. Luovutuksen alihinta 500.000 euroa katsotaan äidin tytärtensä puolesta tekemäksi pääomansijoitukseksi, josta muodostuu lahja tyttärilleen. Kummankin tyttären katsotaan saaneen äidiltä 250.000 euron lahjan.

Tällainen apuyhtiön omistajilla verotettu lahja on lisäys apuyhtiön omistajien osakkeiden hankintamenoon. Kun se on luonteeltaan heidän puolestaan tehty pääomansijoitus ja heitä lahjaverotetaan tästä pääomansijoituksesta, katsotaan tämä pääomansijoitus heidän tekemäkseen myös TVL 45 a §:ää sovellettaessa, jos sijoitus kirjataan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Sen palauttaminen voidaan muiden edellytysten täyttyessä verottaa luovutusvoittona TVL 45 a ja 46 a §:issä tarkoitetulla tavalla, Asiasta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa.

Jos myös apuyhtiön omistajat sitoutuvat suorittamaan jonkin vastikkeen osakkeet apuyhtiölle luovuttavalle henkilölle, kyse on tältä osin vastikkeesta heidän puolestaan tehdystä pääomansijoituksesta. Tällaista vastiketta on esimerkiksi luovuttajalle sovittu oikeus apuyhtiön osinkoihin, koska osinko-oikeus sovitaan muihin kuin luovutuksen kohteena oleviin osakkeisiin.

Esimerkki 24: Äiti omistaa X Oy:n, jonka arvo on miljoona euroa. Äiti luovuttaa vastikkeetta nämä X Oy:n kahden tyttärensä omistamalle osakeyhtiölle tarkoituksenaan antaa lahja tyttärilleen. Tyttäret kuitenkin sitoutuvat luovuttamaan apuyhtiön osingot äidille äidin eliniän ajaksi. Äiti ja tyttäret esittävät perustellun arvion osingon vuotuisesta määrästä 50.000 euroksi ja äidin PerVL 10 §:n mukainen ikäkerroin on 10. Tämä osinko-oikeus sovitaan suoritettavaksi äidille kokonaisuudessaan siten, että tyttäret suorittavat osingoista maksettavaksi tulevan tuloveron muilla varoillaan. Äidin tekemästä miljoonan pääomansijoituksesta yhtiöön tyttäret maksavat korvausta 500.000 euron arvoisella osinko-oikeudella. Vastikkeettoman pääomansijoituksen määräksi tulee 500.000 euroa ja molempien tyttärien saama lahja on 250.000 euroa.

Jos lahjoitustarkoituksessa apuyhtiön omistajien hyväksi tehty pääomansijoituksessa muodostuva lahja vastaa arvoltaan 10 % apuyhtiöön luovutettavan yhtiön kokonaisarvosta, voidaan lahjoitustapa rinnastaa PerVL 57 §:ssä tarkoitettuun yrityksen osaan ja lahjaan voidaan myöntää sukupolvenvaihdoshuojennus. Huojennuksen jälkeen maksuunpantava lahjavero lasketaan siten, että yhtiön vertailuarvosta otetaan huomioon lahjan suhteellinen osa ja tämä määrä arvostetaan 40 %:iin.

Esimerkki 25: Äiti omistaa koko X Oy:n. Sen käypä arvo on miljoona euroa ja spv-arvo on 200.000 euroa. Äiti myy X Oy:n kahden tyttärensä omistamalle osakeyhtiölle hintaan 400.000 euroa tarkoituksenaan antaa lahja tyttärilleen. Luovutuksen alihinta 600.000 euroa katsotaan äidin antamaksi lahjaksi tyttärilleen, joiden kummankin verotettavan lahjan määrä on 300.000 euroa. Tämä vastaa 30 % X Oy:n arvosta. Lahja on enemmän kuin 10 % X Oy:n arvosta ja sukupolvenvaihdoshuojennusta voidaan soveltaa. Huojennetusti arvostetun lahjan arvona pidetään 30 % X Oy:n spv-arvosta, eli 60.000 euroa (200.000 euroa x 30%).

Huojennuksen vaatima jatkamisedellytys voi täyttyä apuyhtiön osakeomistuksen perusteella, jos lahjansaajan asema apuyhtiön omistajana mahdollistaa suoraa omistusta vastaavan jatkaja-aseman. Jatkamisvaatimuksen täyttäminen arvioidaan yhtiön omistussuhteiden, omistajien välisten sopimusten ja muiden tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella. Lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa tulee apuyhtiörakennetta käytettäessä selvittää, miten apuyhtiön omistaja toimii jatkajaroolissa apuyhtiöön lahjoitetussa yhtiössä.

Kun apuyhtiön omistajien lahjaan sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta, apuyhtiön omistajien osakkeiden hankintameno kasvaa vain lahjan huojennetulla arvolla TVL 47 §:n mukaisesti. Sen sijaan SVOP-rahastoon kirjattua pääomansijoitusta palautettaessa TVL 45 a §:n mukaisena pääomansijoituksena pidetään kuitenkin lahjan käypää arvoa.

6.5 Apuyhtiön purkaminen tai sulautuminen

Apuyhtiökaupan jälkeen ostettu yhtiö voidaan sulauttaa tai purkaa apuyhtiöön. Jos huojennus on myönnetty apuyhtiön omistajalle, ei purkaminen tai sulautuminen automaattisesti johda huojennuksen menettämiseen. Huojennuksen säilyminen tällaisessa tilanteessa kuitenkin edellyttää, että huojennettu yritysvarallisuus tosiasiallisesti säilyy lahjansaajan yritystoiminnan käytössä, eikä järjestelyssä (mahdollisesti muihin myöhemmin käsiteltäviin esi- tai jälkitoimiin yhdistettynä) ole ryhdytty erityisiin toimenpiteisiin veroedun saamiseksi.

Jos lahjansaaja on apuyhtiö, sulautumisen tai purkautumisen tuloksena kohdeyhtiö muuttuu osaksi lahjan saanutta apuyhtiötä. Kun apuyhtiö on saanut lahjaan sukupolvenvaihdoshuojennuksen ja lahjana saatu yhtiö puretaan osaksi apuyhtiötä, purkamista pidetään huojennuksen menettämiseen johtavana jatkoluovutuksena. Sulautumisessa huojennuksen säilyminen arvioidaan tapauskohtaiset olosuhteet huomioon ottaen ohjeen kohdassa 7.3 kuvatusti. Huojennuksen säilyminen edellyttää, että yritystoiminta tosiasiallisesti jatkuu. Jos huojennusta ei maksuunpanna sulautumisen johdosta, jatkoluovutussanktio arvioidaan ohjeen kohdan 2.5.7 mukaisesti sulautumista seuraavissa jatkoluovutuksissa.

Muutoin yhtiön purkamisesta tai sulautumisesta johtuvat seuraamukset (kuten korkovähennysoikeudet, purkuvoittojen ja tappioiden käsittelyt sekä varainsiirtoveroseuraamukset) apuyhtiön ja sille luovutetun kohdeyhtiön verotuksessa ratkaistaan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä samoin periaattein kuin muissakin apuyhtiöjärjestelyissä. Siltä osin kuin arvioitavaksi näissä järjestelyissä tulee verotuksesta riippumattomien syiden olemassaolo verrattuna johonkin vaihtoehtoiseen menettelyyn, sukupolvenvaihdostarkoitus voidaan ottaa huomioon osana kokonaisarviointia, kun suunniteltujen järjestelyjen tarve nimenomaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen osana selvitetään järjestelyjen syyksi.

7 Sukupolvenvaihdosluovutuksen esi- ja jälkitoimet

7.1 Yleistä

Sukupolvenvaihdoksen kohteena olevat yhtiöt voivat olla rakenteeltaan erilaisia ja luotuja ensisijaisti luopujan lähtökohdista. Sukupolvenvaihdoksessa tapahtuva omistajanvaihdos voi esimerkiksi olla tarpeen rajata vain osaan yhtiörakennetta tai jatkajan suunnitelmien kannalta tarkoituksenmukainen yritysrakenne voi muutoin poiketa siitä rakenteesta, jolla luopuva yrittäjä on toiminut.

Siten ennen varsinaista sukupolvenvaihdosluovutusta, jossa omaisuus siirretään jatkajalle, voidaan tehdä yhtiöiden rakennetta muokkaavia järjestelyitä. Vastaavasti yhtiön toimintaa jatkava voi muuttaa sen rakennetta myös luovutuksen jälkeen.

Järjestelyt voivat olla hyvin monenlaisia ja yksilöllisiä. On esimerkiksi mahdollista tehdä yritysjärjestelyitä, myydä yhtiön varallisuuseriä, muuttaa kohdeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä, laatia osakassopimuksia tai ostaa vähemmistöomistajien osuuksia yhtiöstä. Myös varallisuutta voidaan siirtää jatkajille osittain eri vaiheissa.

Edellä ohjeessa on kuvattu yksittäisiä tapoja tehdä omistajanvaihdoksia ja niistä seuraavia veroseuraamuksia tavanomaisissa olosuhteissa. Kun sukupolvenvaihdos tosiasiasiallisesti muodostuu monessa vaiheessa tehtävistä järjestelyistä, voidaan veroasioita ratkaistaessa ottaa huomioon järjestelyiden muodostama kokonaisuus. Silloin on syytä selvittää, millaisista vaiheista sukupolvenvaihdosjärjestely kokonaisuutena muodostuu, kun selvitetään olosuhteita ja perusteita yksittäisille verotusratkaisuille. Näin voidaan varmistaa, että mahdollisesti myöhemmin toteutettavat uudet järjestelyt eivät aiheuta tarvetta esimerkiksi muuttaa jo tehtyjä toista verolajia tai järjestelyn aiempaa vaihetta koskevia verotusratkaisuja.

Seuraavassa käsitellään tiettyjä tavanomaisimpia sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tapahtuvia järjestelyitä ja niiden vaikutusta sukupolvenvaihdokseen. Ohjeen luonteen ja järjestelyvaihtoehtojen laajuuden huomioon ottaen kuvaus ei ole tyhjentävä tai käsittele kaikkia järjestelyitä. Ohjeessa ei käsitellä esimerkiksi järjestelyitä, joissa kohdeyhtiön yhtiöjärjestyksessä on yksilöllisiä erityispiirteitä tai luovutussopimuksissa on poikkeuksellisia ehtoja. Näissä tilanteissa ohjetta sovellettaessa otetaan huomioon luovutusten yksilölliset olosuhteet.

7.2 Jakautuminen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä

Sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yritystoiminta voi olla osa osakeyhtiötä, jossa on monenlaisia varoja. Yhtiössä voi olla useita eri liiketoimintakokonaisuuksia tai jatkettavaan yritystoimintaan liittymättömiä sijoitusvaroja. Tällaisessa tilanteessa harkittavaksi voi tulla EVL 52 c §:n mukaisen jakautumisen toteuttaminen siten, että jatkettavan yritystoiminnan muodostava liiketoimintakokonaisuus eriytetään jakautumisessa muista varoista.

Jakautuminen voi tapahtua OYL 17 luvun säännösten mukaan joko kokonaan tai osittain. Kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön kaikki varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle, kun taas osittaisjakautumisessa osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle. Osittaisjakautumisen edellytyksenä verotuksessa on, että siirrettävät varat ja vastuut muodostavat liiketoimintakokonaisuuden (EVL 52 c §).

Jakautumisen edellytyksistä ja seuraamuksista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen. Siinä käsitellään myös veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamista yritysjärjestelyjen yhteydessä. Sukupolvenvaihdoksen helpottaminen katsotaan ohjeessa tarkoitetuksi liiketaloudelliseksi perusteeksi, kun säännösten soveltamista harkitaan. Esimerkiksi tavanomainen yhtiöön kertyneen sijoitusvarallisuuden eriyttäminen kokonaisjakautumisessa muusta yrityksestä ennen yrityksen sukupolvenvaihdosta on lähtökohtaisesti normaali ja hyväksyttävä menettely ratkaisun KHO:2016:115 mukaisesti.

Jakautumisen tarve voi ilmetä myös sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Jos yhtiön, jonka yritystoiminnan jatkamisen perusteella on myönnetty PerVL 55 §:n huojennus, jakautumisessa muodostuu kaksi yhtiötä, joissa molemmissa jatketaan yritystoiminnan harjoittamista, jakautumisella ei ole vaikutusta huojennuksen säilymiseen. Jos jakautumisella kuitenkin eriytetään jatkettavasta osakeyhtiöstä pois sellaisia merkittäviä sijoitusvaroja, joihin on myönnetty huojennus sen vuoksi, että ne ovat osa jatkettavaa yritystä, tilanne on toinen. Huojennus ei näiden varojen osalta säily, jos tällainen jakautuminen tehdään viiden vuoden sisällä lahjaverotuksen toimittamisesta, koska varat eivät silloin enää ole osa jatkettavaa yritystä.

Jos jakautumisen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeiden luovutukseen on sovellettu PerVL 55 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta, osakkeiden hankintameno on TVL 47 §:n mukaisesti spv-arvo. Tämä hankintameno jaetaan saaduille osakkeille samoin kuin muukin hankintameno Verohallinnon ohjeessa Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen tarkemmin kuvatulla tavalla.

Jos jakautumisen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeiden luovutukseen on sovellettu TVL 48 §:n mukaista luovutusvoittoverovapautta, jatkoluovutuksessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennettävän edellisen luovuttajan verovapaan luovutusvoiton määrä jaetaan jakautumisessa saaduille osakkeille samassa suhteessa kuin osakkeen hankintameno.

7.3 Osakevaihto ja sulautuminen

Joskus luopuvan yrittäjän yrityskokonaisuus on esimerkiksi jaksossa 2.6.4 kuvatulla tavalla useassa erillisessä yhtiössä. Tällaisessa tilanteessa voidaan ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista koota varat yritysjärjestelyä käyttäen siihen yhtiörakenteeseen, jossa yritystoimintaa on tarkoitus jatkaa. Yhtiöt voidaan esimerkiksi sulauttaa tai osakevaihdolla muodostaa yksi yhtenäinen yritys, jonka toiminta on koottu yhteen omistajayhtiöön ja jatkaja jatkaa yritystoimintaa näillä varoilla.

Näiden yritysjärjestelyiden edellytyksistä tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto ja Yritysjärjestelyt ja verotus – sulautuminen. Ohjeissa käsitellään myös veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamista yritysjärjestelyjen yhteydessä. Sukupolvenvaihdoksen helpottaminen katsotaan ohjeissa tarkoitetuksi liiketaloudelliseksi perusteeksi, kun säännösten soveltamista harkitaan.

Järjestelyiden tuloksena muodostuvaan yhtiöön voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta, jos jatkaja jatkaa yritystoimintaa näillä varoilla. Jos järjestelyissä sukupolvenvaihdoksen kohteena olevaan yhtiöön tuodaan yritystoimintaan kuulumattomia sijoitusvaroja, huojennus ei sovellu näihin varoihin.

Järjestelyn tuloksena saatavien uusien osakkeiden hankintameno ja –aika siirtyvät uusille järjestelyssä saataville osakkeille edellä viitatussa ohjeessa kuvatusti. Näiden osakkeiden luovutukseen voidaan soveltaa TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta, jos saatujen osakkeiden luovutuksessa täyttyvät edellä kohdassa 2.2.4 kuvatut verovapauden edellytykset.

Sulautumisen tai osakevaihdon kohteena voivat olla myös sellaiset osakkeet, joihin on sovellettu PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta tai TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta.

Ratkaisussa KHO:2016:185 sukupolvenvaihdoshuojennusta ei menetetty osakevaihdossa. Tapauksessa osakkeita ei luovutettu ulkopuolisille, vaan osakkeiden omistus pysyi osakevaihdon jälkeen välillisesti samoilla perhepiiriin kuuluvilla henkilöillä ja huojennuksen saanut jatkoi lahjaksi saamiinsa osakkeisiin sisältynyttä yritystoimintaa uudessa osakevaihdossa syntyneessä yhtiörakenteessa. Siten huojennusta ei menetetä automaattisesti, jos huojennetut osakkeet luovutetaan osakevaihdossa.

Huojennuksen säilyminen edellyttää, että yritysjärjestelyssä syntyneessä toimintarakenteessa huojennuksen saaneella jatkajalla säilyy tosiasiallinen rooli toiminnan jatkajana yritysjärjestelyssä muodostuneessa yhtiössä. Tämän jatkajaroolin täytyy rinnastua asemaan, jota huojennuksen myöntäminen uudessa yritysjärjestelyn tuloksena syntyneessä yhtiörakenteessa vaatisi. Yritysomaisuus ei saa järjestelyssä tosiasiassa muuttua sijoitusluontoiseksi varallisuudeksi. Kun huojennettua yritystoimintaa tällaisessa tilanteessa yritysjärjestelyn jälkeen tosiasiallisesti jatketaan, kyse ei ole hallituksen esityksen HE 290/1978 mukaisesta luovutuksesta jatkajien yritystoiminnan supistamiseksi eikä yritystoiminnan jatkaminen tosiasiallisesti pääty. Myös sulautumisessa voidaan huojennuksen säilymistä arvioida vastaavista lähtökohdista. Jos huojennusta ei menetetä yritysjärjestely tehtäessä, huojennuksen menetystä arvioidaan jaksossa 2.5.7 kuvatusti, jos järjestelyssä saadut osakkeet tai yritystoiminta myöhemmin luovutetaan.
Jos osakevaihdossa tai sulautumisessa saadaan aiemmin omistettujen osakkeiden sijaan uusia osakkeita ja vanhojen osakkeiden aiempaan luovutukseen on sovellettu PerVL 55 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta, osakkeiden hankintameno on TVL 47 §:n mukaisesti spv-arvo. Tämä hankintameno siirtyy saaduille osakkeille samoin kuin muukin hankintameno edellä viitatuissa ohjeissa tarkemmin kuvatulla tavalla.

Jos osakevaihdossa tai sulautumisessa saadaan aiemmin omistettujen osakkeiden sijaan uusia osakkeita ja vanhojen osakkeiden aiempaan luovutukseen on sovellettu TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta, jatkoluovutuksen seurantajakso siirtyy uusiin osakkeisiin. Siten edellisellä omistajalla verovapaaksi katsottu luovutusvoitto vähennetään sijaan saatujen osakkeiden viiden vuoden sisällä verovapaasta luovutuksesta tehdyssä jatkoluovutuksessa osakkeiden hankintamenosta ja hankintameno-olettamasta.

7.4 Toimintamuodon muutos

Huojennuksen kohteena olevassa yrityksessä saatetaan tehdä toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi joko ennen sukupolvenvaihdosluovutusta tai sen jälkeen. Toimintamuodonmuutoksen edellytyksistä ja verovaikutuksista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi. Siinä kuvatusti myös toimintamuodon muutoksesta voi esimerkiksi syntyä verotettava lahja, jos omistus perustetussa yhtiössä poikkeaa sinne luovutettavan omaisuuden arvojen suhteista. Tässä ohjeessa käsitellään toimintamuodon muutoksia vain siltä osin kuin niillä on yhteys sukupolvenvaihdoksia koskeviin erityissäännöksiin.

7.4.1 Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi ennen sukupolvenvaihdosta

Jos yritys muutetaan osakeyhtiöksi ennen sukupolvenvaihdosta ja omistajanvaihdos toteutetaan osakeluovutuksella, verotus toimitetaan luvuissa 2 ja 3 kuvatusti. PerVL 55 §:n näkökulmasta jatkettavana yritystoimintana voidaan silloin pitää toimintaa aiemmassa toimintamuodossa. Jos sukupolvenvaihdos toteutetaan ennen osakeyhtiön ensimmäisen tilikauden päättymistä, lasketaan PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennus yhtiölle siirtyneestä nettovarallisuudesta ottaen huomioon sen jälkeen mahdollisesti tapahtuneet olennaiset muutokset.

Myös maatilan osakeyhtiöksi muuttamisen jälkeen tapahtuvassa osakelahjassa sukupolvenvaihdoshuojennus lasketaan yhtiölle siirtyneestä nettovarallisuudesta, ei yhtiön omistaman maatilan arvosta, kuten suorissa maatilan lahjoituksissa. Maatilojen sukupolvenvaihdoksista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa.

TVL 48 §:n mukaisen luovutusvoittoverovapauden soveltamiseen toimintamuodon muutoksen jälkeiseen osakeluovutukseen vaikuttaa aiempi toimintamuoto. Jos osakeyhtiöksi muuttaminen tapahtuu henkilöyhtiöstä, osakkeiden hankinta-aika lasketaan osakeomistukseksi muuttuneen henkilöyhtiöosuuden hankinta-ajasta. Siten luovutusvoittoverovapaus voi muiden edellytysten täyttyessä soveltua luovutettaessa toimintamuodon muutoksessa saatuja osakkeita, jos henkilöyhtiöosuus on omistettu kymmenen vuotta. Jos osakeyhtiöksi muutetaan luonnollisten henkilöiden suoraan omistama yksityisliike tai maatila, omistusaika lasketaan yhtiön perustamisesta ja luovutusvoittoverovapaus voi tulla sovellettavaksi vasta kymmenen vuoden kuluttua yhtiön perustamisesta.

7.4.2 Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi sukupolvenvaihdoksen jälkeen

Kun toimintamuodon muutoksessa perustettavaan yhtiöön luovutetaan yksityisliike, maatila tai henkilöyhtiöosuus, joiden aiempaan saantoon on sovellettu PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta eikä lahjaverotuksen toimittamisesta ole kulunut viittä vuotta, huojennusta ei menetetä, jos yritystoimintaa tai maataloutta jatketaan osakeyhtiömuodossa. Tällaisessa tilanteessa yritystoiminnan harjoittaminen tosiasiallisesti jatkuu samoin kuin jaksossa 7.3 kuvattiin osakevaihdon ja sulautumisen osalta eikä kyseessä ole myöskään tuloverotuksessa luovutusvoittoverotettava luovutus. Osakeyhtiöksi muuttamisen jälkeen huojennuksen myöhempi menettäminen arvioidaan kohdassa 2.5.7 kuvatusti.

Muutettaessa yksityisliike osakeyhtiöksi, sukupolvenvaihdoshuojennuksen saaminen ei vaikuta osakkeiden hankintamenoon, koska TVL 47 §:n mukaista hankintamenoa ei muodostu yksityisliikkeen varoille. Sen sijaan henkilöyhtiön yhtiöosuuden hankintameno on PerVL 55 §:n soveltamistilanteissa spv-arvo ja se siirtyy osakkeiden hankintamenoksi.

Muutettaessa maatila osakeyhtiöksi yhtiön verotuksessa saadun omaisuuden hankintamenoksi siirtyvät omaisuuden poistamattomat hankintamenot luovuttajalta. Maatilan yhtiöittämisessä yhtiöön siirtyy omaisuuseriä, kuten pelto ja metsä, joiden hankintamenolla ei ollut vaikutusta aiempaan maataloustulon verotukseen (tai metsäverotukseen). Suoraan omistetun maatilan verotuksessa näiden omaisuuserien hankintamenoja ei voi poistaa eikä hankintamenoja käytetä maatilan nettovarallisuuden laskennassa, joka lasketaan arvostamislain mukaisista arvoista. Luonnollisella henkilöllä näiden omaisuuserien hankintameno vaikuttaa vain luovutusvoiton laskentaan. Tämä hankintameno kuitenkin siirtyy yhtiön hankintamenoksi.

Jos yhtiöön luovutettavan omaisuuden TVL 47 §:n mukainen hankintameno on perintö- ja lahjaverotuksessa myönnetyn sukupolvenvaihdoshuojennuksen vuoksi spv-arvo, tämä arvo myös siirtyy hankintamenoksi yhtiön tuloverotukseen ja nettovarallisuuslaskentaan. Jos yhtiöittäminen kuitenkin tapahtuu ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta, siirtyy yhtiölle lahjoittajan hankintameno. Toimintamuodon muutoksessa saatavien osakkeiden hankintameno muodostuu yhtiöön sijoitetun nettovarallisuuden määrästä, johon spv-arvo vaikuttaa edellä kuvatusti välillisesti.

Yksityisliikkeen luovutuksiin ei sovelleta TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta. Siten yksityisliikkeen toimintamuodon muutoksessa ei voi siirtyä osakeyhtiöön omaisuutta, johon olisi sovellettu luovutusvoittoverovapautta. Henkilöyhtiöosuus, joka muutetaan toimintamuodon muutoksella osakeyhtiöksi, on voitu saada luovutuksella, johon on sovellettu TVL 48 §:n luovutusvoittoverovapautta. Jos henkilöyhtiöosuuden tilalle saadut osakkeet luovutetaan viiden vuoden sisällä alkuperäisestä henkilöyhtiöosuuden kaupasta, aiemman luovutuksen verovapaa luovutusvoitto vähennetään osakkeiden hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta ohjeen kohdassa 2.3.2 kuvatusti.

Yhtiöitettävään maatilaan voi kuulua varoja, jotka on hankittu TVL 48 §:n mukaisella verovapaalla luovutuksella ja jossa aiemman omistajan luovutusvoitto vähennettäisiin jatkoluovutuksessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta. Luovutettaessa tällaista omaisuutta yhtiöön toimintamuodon muutoksessa, jatkoluovutusseuranta ei vaikuta omaisuuden hankintamenoon yhtiön verotuksessa. Jos toimintamuodon muutoksessa saadut osakkeet kuitenkin luovutetaan viiden vuoden sisällä alkuperäisestä luovutuksesta, osakkeiden hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään aiemmalla omistajalla verovapaa luovutusvoitto. Koska omistajan hankintameno siirtyy myös yhtiölle, edellisen omistajan verovapaa luovutusvoitto leikataan myös yhtiön hankintamenosta, jos yhtiö luovuttaa viiden vuoden sisällä alkuperäisestä luovutuksesta toimintamuodon muutoksessa sille siirtynyttä omaisuutta, joka on saatu TVL 48 §:n mukaisella verovapaalla luovutuksella.

7.5 Omien osakkeiden hankinta, pääomanpalautus ja muu varojenjako ennen sukupolvenvaihdosta

Yhtiöllä voi olla esimerkiksi kertyneitä voittovaroja, joita ei tarvita jatkettavassa yrityksessä. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä voi olla tarve jakaa yhtiöstä varoja luopujalle siten, että sukupolvenvaihdoksen kohteeksi saadaan varsinainen yritysomaisuus. Vastaavasti yrityksessä voi esimerkiksi olla useita omistajia, joista joku tai jotkut haluavat omistuksestaan käyvän arvon mukaisen luovutushinnan, toisten ollessa valmiita lahjoittamaan omaa omistustaan jatkajalle.

Näissä järjestelyissä usein halutaan ensin omien osakkeiden hankinnalla jakaa tarpeettomat varat edelliselle omistajalle tai hankkia yhtiön varoilla muiden kuin lahjoitusta suunnittelevien omistamat osakkeet. Tällainen tausta lähtökohtaisesti puhuu peitellyn osingon verotusta vastaan ja luovutukset voidaan yleensä verottaa luovutusvoittoa koskevien sääntöjen mukaisesti, jos järjestelyyn ei liity erityisiä tavanomaisesta poikkeavia muita toimenpiteitä ja luovutushintana käytetään osakkeiden käypää arvoa.

Luopuva omistaja on myös voinut tehdä yhtiöön TVL 45 a §:ssä tarkoitetun pääomansijoituksen. Tällainen pääomansijoitus voidaan palauttaa luopuvalle omistajalle ennen sukupolvenvaihdosluovutuksen toteuttamista.

Nämä toimenpiteet, kuten myös normaali osingonjako ennen sukupolvenvaihdosluovutusta, otetaan huomioon määritettäessä sukupolvenvaihdosluovutuksessa käytettävää käypää arvoa ja PerVL 55 §:n mukaista spv-arvoa.

7.6 Pääomansijoitus sukupolvenvaihdoksen jälkeen

Ajoittain vaiheittaisissa sukupolvenvaihdoksissa syntyy tarve tehdä pääomansijoituksia yhtiöön esimerkiksi tietyn investoinnin rahoittamiseksi ja siinä vaaditun oman pääoman osuuden järjestämiseksi. Samalla esimerkiksi sukupolvenvaihdoskaupan luovutushinnan maksun vuoksi jatkajalla voi olla vaikeuksia tehdä omistusosuuttaan vastaavaa pääomansijoitusta yhtiöön, kun taas luopujalla voi olla enemmän kykyä tehdä sijoitus.

Tällaisessa tilanteessa luopuja voi lainata muille jatkajille heidän osuutensa tarvittavasta pääomansijoituksesta. Näin menetellen kaikki omistajat ovat tehneet suhteessa yhtiöön pääomansijoituksen ja sen palautus käsitellään TVL 45 a ja 46 a §:ien mukaisesti luovutusvoittona sijoitusta palautettaessa, jos myös muut edellytykset täyttyvät.

Tällainen laina ei muodosta lahjaa, jos velkasuhdetta kokonaisuutena arvioiden voidaan pitää todellisena. Yleensä lahjaa ei muodostu ainakaan silloin, kun lainalle laaditaan selvä ja realistinen takaisinmaksusuunnitelma ja pääomalle on selvä yhtiön tarve, eikä järjestelyyn liity muita toimia, joiden taustalla olisi veroetujen tavoittelu.

7.7 Liiketoimintakauppa

Omistajanvaihdoksia osakeyhtiömuotoisen yritysomaisuuden osalta voidaan tehdä paitsi luovuttamalla osakkeita myös luovuttamalla yhtiön varoja. Koska yhtiön ja omistajan varat ovat erillisiä, ei omistaja voi lahjoitustarkoituksessa lahjoittaa yhtiön varoja jatkajalle ilman varojenjaon veroa.

Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa myymällä yhtiön liiketoiminta käypään arvoon jatkajalle tai jatkajan omistamalle yhtiölle. Tällaisen luovutuksen veroseuraamukset kaupan osapuolille ovat samanlaiset kuin muissakin liiketoimintakaupoissa.

Jos yhtiön varoja luovutetaan alihintaan jatkajalle tai hänen omistamalleen yhtiölle lahjanantamistarkoituksessa, luovutuksesta alihinnan osalta muodostuu varojenjakoa yhtiön omistajalle ja lahjaa omaisuuden saajalle tai saajayhtiön omistajalle. Jos varojenjakoa ei suoriteta avoimesti osakeyhtiölain mukaisilla varojenjakotavoilla, verotetaan alihinta peiteltynä osinkona. Lahjansaajalle muodostuvasta yrityksen osan lahjasta määrätään lahjavero, johon voidaan soveltaa myös sukupolvenvaihdoshuojennusta, jos ohjeen luvuissa 2 ja 3 kuvatut edellytykset täyttyvät.
Arvonlisäverotuksesta liiketoimintakaupan yhteydessä kerrotaan Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa –ohjeen luvussa 4.6. Samassa luvussa käsitellään oman käytön arvonlisäverotusta sekä liikeomaisuuden vastikkeettomien ja alivastikkeellisten luovutusten arvonlisäverotusta.

Liiketoimintakaupasta tulee luovutuksensaajan suoritettavaksi varainsiirtoveroa siltä osin kuin kauppahinta kohdistuu varainsiirtoveron alaiseen omaisuuteen. Kauppahinnan ohella varainsiirtoveroa tulee suorittaa myös muista varainsiirtoverotuksessa vastikkeeseen rinnastettavista eristä, kuten liikehuoneistojen yhtiölainoista. Näistä kysymyksistä kerrotaan tarkemmin Varainsiirtoverotuksen yhtenäistämisohjeessa.

7.8 Osakassopimus

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä saatetaan tehdä osakassopimuksia yhtiön omistajien välille erityisesti, kun sukupolvenvaihdos tehdään vaiheittain tai kohteena olevassa yhtiössä on muitakin omistajia kuin sukupolvenvaihdosluovutuksen osapuolet. Oikeuskäytännössä osakassopimuksia on huomioitu myös osakeluovutuksen veroseuraamuksiin liittyvänä tekijänä esimerkiksi ratkaisuissa KHO:2016:18 ja KHO:2016:104.

Osakassopimuksen vaikutuksessa verotettavaan luovutukseen otetaan huomioon sekä arvostustilanne että osakassopimuksen yksilölliset ehdot. Tehdyillä osakassopimuksilla voi olla vaikutusta sukupolvenvaihdokseen. Veroilmoituksissa ja ennakkoratkaisuhakemuksissa on syytä selvittää, millaisilla osakassopimuksilla yhtiöjärjestyksen mukaisia omistajaoikeuksia on sukupolvenvaihdoksen kohteena olevassa yhtiössä tarkoitus jalostaa.

Ratkaisussa KHO:2016:18 luovutettiin asiantuntijayhtiössä työskentelevälle asiantuntijalle yhtiön osakkeita ja osakassopimuksessa oli varauduttu osakkeiden luovutukseen siinä tapauksessa, että työ yhtiössä päättyy. Sidottu luovutushinta tässä yhteydessä on kytketty osakassopimuksella yksilölliseen työskentelyyn yhtiössä. Tällaiset järjestelyt lähtökohtaisesti ovat yksittäisen asiantuntijan osaamisen ympärille rakennettuja olosuhteissa, joissa osapuolet ovat toisistaan riippumattomia eikä osakassopimuksella tarkistettu omistaja-asema ole sellaisenaan luovutettavissa sukupolvenvaihdoksessa lahjana tai muutoin toiselle omistajalle. Siten ratkaisun soveltamisala sukupolvenvaihdosten yhteydessä on suppea.

Ratkaisussa KHO:2016:104 osakassopimuksella sovittiin, että osakkeet lahjoittava isä saa osakassopimuksen perusteella myös lapselleen lahjoittamiensa osakkeiden mukaisen osuuden aiemmin tekemästään pääomansijoituksesta lahjoituksen kohteena olevaan yhtiöön. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaisesti osakassopimus ei vaikuttanut osakkeiden käypään arvoon, joka määräytyi osakkeiden yhtiöjärjestyksen mukaisina oikeuksina yhtiöön. Ehdon voitiin katsoa kuitenkin sopimuksen perusteella vaikuttavan lahjan arvoon. Kun tapauksessa saadun selvityksen pohjalta sijoitusta voitiin pitää lyhytaikaisena ja palautuksen voitiin arvioida tapahtuvan nopeasti, voitiin isälle palautettavaksi sovitun sijoituksen määrä suoraan vähentää lapselle luovutettavien osakkeiden arvosta.

Ratkaisun KHO:2016:104 kaltaiset tilanteet voivat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä olla yleisempiä. Näissä ratkaisuissa osakassopimuksella määritellään yksilöllisemmin luovutuksen kohdetta ja määrää ja osakassopimuksen ehdot voivat vaikuttaa sukupolvenvaihdoksen veroseuraamuksiin.Edellä kohdassa 7.5 kuvatun mukaisesti pääomanpalautus voidaan tehdä ennen sukupolvenvaihdosluovutusta ja siten lahjoituksen kohteena olevien osakkeiden arvo ja oikeudet muodostuvat jo lahjoitushetkellä vastaamaan toivottua tilannetta. Jos kuitenkin osakkeet lahjoitetaan ennen kuin pääoma palautetaan tai muu osakassopimuksella syntyvä velvoite toteutetaan, katsotaan lähtökohtaisesti luovutuksen kohteeksi osakkeet sellaisina kuin ne luovutushetkellä olivat. Jos osakassopimuksessa sovitaan jatkajalle hänen luovuttamiensa osakkeiden arvoa pienentävä velvoite, tämä vähennys tehdään osakkeiden käyvästä arvosta. Jos lahjoitettaviin osakkeisiin sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta, spv-arvosta tehdään sama suhteellinen vähennys kuin osakkeiden käyvästä arvosta.

Esimerkki 26: Lahjoitettavien osakkeiden arvo on miljoona euroa. Omistaja lahjoittaa osakkeet lapselleen siten, että osakassopimuksessa hänelle sovitaan oikeus 200.000 euron pääomanpalautukseen, joka selvitetään maksettavaksi pian luovutuksen jälkeen. Lahjan arvoksi katsotaan 800.000 euroa, eli 80 % osakkeiden arvosta. Osakkeiden vertailuarvo on 500.000 euroa, josta spv-arvo on 40 % eli 200.000 euroa. Sukupolvenvaihdoshuojennusta laskettaessa huojennettuna osakkeiden arvona pidetään 80 % spv-arvosta, eli 160.000 euroa.

8 Ennakkoratkaisu ja sen maksullisuus

Ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista on mahdollista hankkia Verohallinnolta ennakkoratkaisu veron määrästä ja perusteista. Ennakkoratkaisut ovat maksullisia. Hinnat perustuvat Valtiovarainministeriön asetukseen Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta.

Sukupolvenvaihdosjärjestelyjä koskevassa ennakkoratkaisuhakemuksessa on ohjeessa aiemmin kuvatusti syytä selvittää kunnolla suunnitellut toimenpiteet, niiden todelliset olosuhteet ja järjestelyjen syyt ja tavoitteet. Ennakkoratkaisu annetaan lähtökohtaisesti niiden tietojen pohjalta, joita hakemuksessa kerrotaan. Jos todelliset olosuhteet eivät vastaa hakemuksessa kuvattuja olosuhteita, ennakkoratkaisu ei ole sitova. Siten esimerkiksi vaadittaessa sukupolvenvaihdoshuojennusta on syytä selvittää huolellisesti, millainen yritystoiminta on kyseessä sekä mitä toimintaa on tarkoitus jatkaa ja miten jatkamisen on tarkoitus tapahtua. Vastaavasti esimerkiksi järjestelyissä, joissa arvioitavana on peitellyn osingon tai veron kiertämisen arviointi, on syytä selvittää hakemuksessa huolellisesti järjestelyiden olosuhteet syyt ja järjestelyn mahdollinen rooli osana useasta eri vaiheesta muodostuvaa kokonaisuutta. Ennakkoratkaisumenettelyn roolia on kuvattu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2016:173:

Asiassa on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta kysymys hallinto-oikeuden päätöksen ja edelleen Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun lainmukaisuuden arvioimisesta. Ennakkoratkaisun antaminen perustuu niihin tosiseikkoihin, jotka verovelvollinen on hakemuksensa tueksi esittänyt, eikä seikkojen oikeellisuutta ole lähtökohtaisesti tarpeen selvittää. Mikäli myöhemmin osoittautuu, että hakemuksessa ilmoitetut tosiseikat eivät vastaa todella toteutuneita seikkoja, tämä voi johtaa ennakkoratkaisun sitomattomuuteen mutta ei tarkoita sitä, että ennakkoratkaisu sinänsä olisi virheellinen. Tämä lähtökohta huomioon ottaen sellainen muutoksenhaun yhteydessä esitetty selvitys, joka koskee olosuhteiden muuttumista ennakkoratkaisun antamisen jälkeen, voidaan ottaa vain hyvin rajoitetusti huomioon, kun tuomioistuimessa arvioidaan ennakkoratkaisun lainmukaisuutta. Tähän nähden asiassa ei voida ottaa huomioon sitä selvitystä, johon X Oy ei ole asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa tukeutunut ja jonka yhtiö on vasta tänne toimittamassaan vastineessa esittänyt B:n ja C:n työskentelemisestä yhtiössä vastineen antamisen ajankohtana.

Ennakkoratkaisua ja sen hakemista on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakkoratkaisu- ja poikkeuslupahakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös.

9 Tappiota koskeva poikkeuslupamenettely

Osakeyhtiöt ovat omistajistaan erillisiä, joten omistuksen muutokset eivät pääsääntöisesti vaikuta niiden tuloihin ja vähennyksiin tuloverotuksessa. Aiempina verovuosina syntyneiden tappioiden vähentämistä omistusmuutosten jälkeen on kuitenkin rajoitettu.

TVL 122 §:n 1 momentin mukaan yhteisön tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista on vaihtanut omistajaa muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi. Jos tappiota tuottaneen osakeyhtiön osakkeista vähintään 20 prosenttia omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, viimeksi mainitun yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.

Jos tappiota ei voida omistajanvaihdoksen vuoksi vähentää, osakeyhtiö voi kuitenkin hakea TVL 122 §:n 3 momentin perusteella poikkeuslupaa tappioiden vähentämiseksi omistajanvaihdoksesta huolimatta. TVL 122 § koskee kaikkien tulolähteiden tappioita. Poikkeuslupa voidaan myöntää siten myös ainoastaan tuloverolain tai maatilatalouden tuloverolain mukaan verotetuille osakeyhtiöille.

Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksistä ja poikkeuslupamenettelystä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vahvistettu tappio ja omistajanvaihdos.

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

veroasiantuntija Kalle Isotalo