Hyvä verotarkastustapa

1 Verotarkastuksen määritelmä ja tarkoitus

Verotarkastus on viranomaistoimintaa, josta on säädetty verotusmenettelylaissa (VML) ja laissa oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (OVML) sekä näiden lakien perusteella annetuissa asetuksissa. Sääntelyä sovelletaan viittaussäännösten nojalla myös perintö- ja lahjaverotuksessa. Useissa muissa verolaeissa on lisäksi itsenäistä sääntelyä verotarkastuksesta.

Hyvä verotarkastustapa -ohje on Verohallinnon yleisohje, jossa kuvataan hyvä vero­tarkastusmenettely tarkastuksen kulun mukaisessa järjestyksessä. Ohjetta noudatetaan soveltuvin osin myös verotarkastusta kevyemmillä valvontakäynneillä.

Verohallinnon tavoitteena on toimittaa sen tehtäväpiiriin kuuluva verotus ammattitaitoisesti, luotettavasti ja tasapuolisesti. Verotuksen toimittaminen perustuu verovelvollisten ja sivullisten antamiin tietoihin. Toiminta on järjestetty niin, että se aiheuttaa varsinaisten verojen lisäksi mahdollisimman vähän kustannuksia ja haittaa verovelvollisen taloudelliselle toiminnalle. Oikeamääräistä ja -aikaista verokertymää varmistaa osaltaan verovalvonta, joka turvaa sekä veronsaajien etua että verorasituksen oikeudenmukaista jakautumista verovelvollisten kesken. Verotarkastustoiminnalla pyritään edistämään myös verovelvollisten kykyä ja halua hoitaa verotukseen liittyvät velvoitteensa mahdollisimman hyvin.

Verotarkastuksessa selvitetään, onko Verohallinnolle annettu oikeat ja riittävät tiedot lainmukaisen verotuksen toimittamiseksi ja maksuvelvollisuuden täyttämiseksi. Verotarkastuksessa selvitetään tarkastettavan toiminnan laatu ja laajuus tarvittavilta osin sekä se, miten toiminta on merkitty kirjanpitoon ja onko kirjanpidon tiedot ilmoitettu oikein Verohallinnolle. Verohallinto valvoo näin myös kirjanpitojen luotettavuutta.

Jos verotus on perustunut puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin, verotusta korjataan. Jos virhe on vähäinen, verovelvollista voidaan kehottaa korjaamaan virhe itse. Verotuksen tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti korjaukset tehdään tarvittaessa myös verovelvollisen eduksi. Verotarkastuksen aikana annetaan lisäksi neuvoja ja ohjausta sekä kerätään vertailutietoja muista verovelvollisista.

Verotarkastuksen tehtävänä on myös seurata verolakien vaikutusta ja toimivuutta sekä tehdä mahdollisia korjausehdotuksia lainsäädäntöön.

Tarkastuskohteiden valinta perustuu veroriskien hallintaan. Verotarkastuksen kohteena voivat olla Suomessa kaikki koti- ja ulkomaiset luonnolliset ja juridiset henkilöt sekä heidän verovelvollisuusasemansa. Myös tietty alue, työmaa tai toimipaikka voidaan tarkastaa, esimerkiksi verovelvollisten selville saamiseksi.

Verotarkastus suoritetaan niin laajana kuin on tarkoituksenmukaista. Laajuus ratkaistaan etukäteen tehdyn kartoituksen sekä tarkastuksella ilmenneiden seikkojen perusteella. Verotarkastus voi kohdistua yhteen tai useampaan verolajiin, veroriskiin tai sellaisiin liiketapahtumiin, joilla on merkitystä tarkastuskohteen verotuksen kannalta. Tarkastus kohdistetaan kulloinkin tarkoituksenmukaiseen ajanjaksoon. Verotarkastuksessa voidaan tutkia verotuksen lisäksi muutkin Verohallinnon toimivaltaan kuuluvat, kuten maksuvalvontaan, veron kantoon ja perintään liittyvät asiat. Verotarkastus voidaan tehdä myös ns. vertailutietotarkastuksena.

Verotarkastus voidaan suorittaa samanaikaisesti muiden viranomaisten toimenpiteiden kanssa. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa samanaikaisesti on vireillä poliisin suorittama esitutkinta. Tällöinkin verotarkastaja tekee vain omaa työtään verolainsäädännön suomin valtuuksin.

2 Verotarkastajan valtuudet ja vastuu

Verotusta koskeva toimivalta kuuluu Verohallinnolle. Verotuksen toimittamisesta ja muun verovalvonnan toteuttamisesta vastaa valtakunnallinen Verotusyksikkö. Työnjaosta on säädetty valtioneuvoston asetuksella sekä määrätty tarkemmin Verohallinnon työjärjestyksissä.

Verotarkastaja on tarkastustehtävään määrätty Verohallinnon virkamies. Verotarkas­tajan on tarvittaessa osoitettava henkilöllisyytensä ja toimivaltansa verovelvolliselle. Verotarkastaja on riippumaton ja puolueeton. Esteellisyysperusteista säädetään hal­lintolaissa. Verotarkastajan on perustettava ratkaisuehdotuksensa ja johtopäätöksensä huolellisesti selvitettyihin tosiseikkoihin.

Verotusasiakirjat ja niiden tiedot ovat salassa pidettäviä. Verotarkastaja on näin ollen salassapitovelvollinen kaikista verotarkastuksessa käsittelemistään asiakirjoista. Vero­hallinto voi antaa salassa pidettäviä asiakirjoja ja tietoja vain asianosaiselle tai muulle, jolla on laissa säädetty oikeus saada tietoja.

Verotarkastajan vastuusta on voimassa, mitä virkamiehen vastuusta yleensäkin on säädetty. Tarkastaja vastaa toimistaan yhdessä työnantajavirastonsa kanssa, mutta työnantajavirastolla on ensisijainen vahingonkorvausvastuu tarkastajan aiheuttamasta vahingosta. Verotarkastaja vastaa siitä, että tarkastus on tehty huolellisesti ja sen laajuus on tarkoituksenmukainen.  Verotarkastajan vastuulla on myös se, että tar­kastuskertomuksessa sekä sen perusteella mahdollisesti laadittavassa verotuksen oikaisupäätöksessä tai veron määräämistä koskevassa päätöksessä on tosiseikkoihin perustuvat oikeat ja riittävät tiedot. Tiedot on esitettävä niin laajasti kuin ne on ollut tarkastuksen aikana mahdollista selvittää. 

3 Verotarkastukseen liittyvä ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuus

3.1 Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus

Verovelvollisella on verotarkastuksen yhteydessä laaja ilmoittamisvelvollisuus ja aineistojen esittämisvelvollisuus. Varsinaisen kirjanpitoaineiston lisäksi verovelvollisen on esitettävä kaikki muukin aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen verovelvollisen verotuksessa. Verotarkastaja harkitsee, mikä aineisto on tarkastuksen kannalta tarpeellista. Myös sähköisessä muodossa oleva aineisto on esitettävä.

Kirjanpito ja muu aineisto tulee luovuttaa tarkastettavaksi, vaikka se sisältäisi verovelvollisen kannalta salassa pidettävää tietoa.

3.2 Sivullisen tiedonantovelvollisuus

Verotarkastuksen yhteydessä voidaan hankkia tietoja myös sivullisilta eli muilta kuin verovelvolliselta itseltään. Sivullisilta saatujen vertailutietojen avulla pyritään varmistamaan, että verovelvollisen kirjanpidossa olevat ja Verohallinnolle annetut tiedot ovat oikein. Verohallinto saa tietoja sivullisilta laissa säädetyin edellytyksin. Osa tiedoista saadaan veroilmoituksista, mutta tietoja voidaan hankkia myös erikseen tehtävillä kirjallisilla tiedusteluilla tai vertailutietotarkastuksilla.

Jokaisen on annettava toisen verovelvollisen verotusta varten tarpeellisia tietoja, jos Verohallinto niitä pyytää. Tiedusteltava asia yksilöidään niin, että tiedot voi antaa. Pyydetyt tiedot saattavat koskea asiaa, josta lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta. Tiedot on siitä huolimatta annettava, jos ne ovat verotukseen vaikuttavia ja taloudellista asemaa koskevia.

Verotarkastukseen liittyvä tiedustelu voidaan lähettää myös viranomaiselle tai muulle julkisyhteisölle. Pyydetyt tiedot saattavat esimerkiksi viranomaisten salassapitovelvollisuuden vuoksi olla sellaisia, joista lain mukaan ei saa todistaa. Tällaisetkin tiedot on annettava, jos ne ovat verotukseen vaikuttavia ja taloudellista asemaa koskevia.

Verosopimusten ja virka-apusopimusten sekä EU-lainsäädännön nojalla tietoja voidaan saada myös muiden maiden veroviranomaisilta, ja heille voidaan myös luovuttaa tietoja.

4 Verotarkastusaika ja -paikka

Verotarkastuksesta ilmoitetaan verovelvolliselle yleensä etukäteen. Aloittamisajankohdasta päätettäessä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon verovelvollisen toivomukset. Erityisistä syistä verotarkastus voidaan tehdä myös etukäteen ilmoittamatta.

Verotarkastus suoritetaan verovelvollisen toimitiloissa, tilitoimistossa tai Verohallinnon tiloissa sen mukaan, mikä on tarkastuksen suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaisinta. Myös tarkastuspaikasta päätettäessä otetaan huomioon verovelvollisen toivomukset.

Jos verotarkastus tehdään verovelvollisen toimitiloissa tai tilitoimistossa, verovelvollisen on varattava verotarkastusta varten sopivat tilat, tavanomaisia apuvälineitä sekä tarvittaessa henkilöstöä avustamaan käytännön kysymyksissä.  Jos tarkastus tehdään muualla, on verovelvollisen toimitettava tarkastettava aineisto tarkastuspaikalle. 

5 Verotarkastuksen kulku

5.1 Verotarkastukselle valmistautuminen

Ennen verotarkastusta verotarkastaja tutustuu tietoihin, joita Verohallinnolla on asiakkaasta jo valmiiksi käytössään tai jotka ovat muuten saatavissa. Etukäteen tutkittavia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi verovelvollisen antamat veroilmoitukset, ilmoitus- ja kausivalvonnan tiedot, verojen perintään liittyvät tiedot, mahdolliset vertailutiedot, ennakkoratkaisut, eri rekistereiden tiedot ja mahdollinen siirtohinnoittelun dokumentointi (siirtohinnoittelua koskevissa tarkastuksissa). Verotarkastajan tulee myös tutustua verovelvollista koskevaan edelliseen verotarkastuskertomukseen ja tarkastuskohteen toimialaa koskevaan verotus- ja oikeuskäytäntöön.

5.2 IT-verotarkastus

IT-verotarkastuksessa hyödynnetään mahdollisimman paljon yrityksen sähköisessä muodossa olevaa taloushallinnon ja kirjanpidon tietoa. Tarkastuskohteen on annettava tiedot sellaisessa muodossa, että katkeamaton kirjausketju (audit trail) on tarkastettavissa. Aineiston käsittelyssä ja säilyttämisessä noudatetaan Verohallinnon tietoturvaohjeita ja salassapitosäännöksiä.

IT-verotarkastus helpottaa ja nopeuttaa tarkastusta sekä lyhentää tarkastuskohteessa käytettävää aikaa. Tarkastus voidaan joissain tapauksissa tehdä kokonaan sähköisen aineiston perusteella käymättä asiakkaan luona.

5.3 Alkukeskustelu

Verotarkastus aloitetaan pääsääntöisesti alkukeskustelulla verovelvollisen tai hänen edustajiensa ja mahdollisten avustajiensa kanssa, jos se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Alkukeskustelussa selvitetään verotarkastuksen tavoitteet ja kulku sekä pyritään saamaan käsitys verovelvollisen liiketoiminnasta, kirjanpidosta ja veroasioiden hoidosta.

Alkukeskustelussa voidaan selvittää mm. seuraavia asioita:

• toiminnan laatu, laajuus ja erityispiirteet
• intressiyritykset ja niiden sijainnit
• omistussuhteet ja omistajien osallistuminen toimintaan
• omistajien muut liikesuhteet
• veroasioista ja kirjanpidosta vastaavat henkilöt
• tarkastuksen kohteeksi tulevat veroriskit, verolajit ja niiden painopistealueet
• ensisijaisesti tarkastettavat ajanjaksot
• yrityksen ulkomailla sijaitsevien toimipaikkojen sekä tytär- ja muiden intressiyritysten tarkastaminen
• verotarkastuksen arvioitu aikataulu.

Alkukeskustelussa voidaan sopia myös tarkastuksen käytännön järjestelyistä, kuten aikataulusta ja työtilojen käytöstä.

Alkukeskustelun jälkeen tai myöhemmin tarkastuksen aikana voidaan myös tutustua verovelvollisen toimintaan esimerkiksi kiertokäynnillä toimitiloissa ja tarvittaessa haastattelemalla henkilökuntaa.

5.4 Aineiston tarkastaminen

Tarkastuksella tyypillisesti selvitettäviä asioita ovat

• vastaavatko liiketoiminta ja kirjanpito toisiaan
• vastaavatko Verohallinnolle annetut ilmoitukset kirjanpitoa
• onko verolainsäädäntöä noudatettu.

Näiden asioiden selvittämiseksi tarkastetaan aineisto, joka on kunkin veroriskin tai verolajin ja tarkastuksen laajuuden kannalta olennaista. Tarkastettavaa aineistoa ovat mm. tilinpäätös, pää- ja päiväkirjat, tositteet, toimitusasiakirjat, siirtohinnoitteludokumentointi, pöytäkirjat, työ- yms. sopimukset, erilaiset ohjesäännöt, kirjeenvaihto sekä kirjanpito- ym. järjestelmien kuvaukset ja ohjeet.

5.5 Verotusasioiden selvittäminen ja ohjeiden antaminen

Verotarkastuksessa kuten muissakin verotukseen liittyvissä toimissa veronsaajien ja verovelvollisen edut tulee ottaa huomioon tasapuolisesti. Verotarkastuksessa esille tulleet asiat pyritään selvittämään mahdollisimman yksityiskohtaisesti jo tarkastuksen kuluessa. Tätä pyrkimystä edesauttaa avoin vuoropuhelu osapuolten kesken.

Verotarkastaja selvittää tarkastettavaa asiaa niin laajasti kuin on tarpeellista ja mahdollista. Tarkastuskohteen edustajilta pyydetään suullisia ja kirjallisia selvityksiä tarkastuksen aikana. Laajemmissa tai merkittävimmissä taikka tulkinnanvaraisissa verotuskysymyksissä verovelvolliselle voidaan tarkastuksen aikana lähettää selvityspyyntö, jossa on kuvattu jo verotustoimenpiteet perusteluineen. Selvitysten ensisijaisena tarkoituksena on varmistaa, että verotarkastuskertomus ja myöhemmin tehtävä verotuspäätös, verotuksen oikaisupäätös tai päätös veron määräämisestä perustuvat oikeisiin tietoihin. Sekä Verohallinnon että verovelvollisen etu on, että kaikki keskeiset tosiseikat tulevat selvitetyiksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tarkastusta.

Selvityksiä voidaan hankkia verovelvollisen lisäksi osakkailta, työntekijöiltä tai muilta henkilöiltä.

Tarkastuksessa todettujen asioiden tueksi voidaan hankkia tietoja myös muualta kuin tarkastettavasta aineistosta tai verovelvolliselta itseltään. Tietoja voidaan hankkia erilaisista rekistereistä, muilta viranomaisilta, rahoitus- ja vakuutuslaitoksilta ja tarkastuskohteen liikekumppaneilta.

Verotarkastuksessa tietoa voidaan kerätä myös valokuvin ja videotallentein. Kuvaamisessa otetaan huomioon kansalaisen yksityiselämän suoja sekä asiakirjojen ja tietojen käsittelyä koskeva yleinen sääntely (mm. julkisuuslaki 621/1999 ja henkilötietolaki 523/1999).

Verovelvollisen on osallistuttava mahdollisuuksiensa mukaan kaikkien tarkastukseen liittyvien asioiden selvittämiseen. Verovelvolliselle varataan verotarkastuksen kuluessa tilaisuus esittää suullisesti tai kirjallisesti näkemyksensä ja tarpeelliseksi katsomansa selvitys niistä tarkastushavainnoista, jotka voivat johtaa verotustoimenpiteisiin. Pääasiallinen selvitysvelvollisuus on sillä liiketoimen tai muun oikeustoimen osapuolella, jolla on siihen paremmat edellytykset. Selvityksen esittäminen on ensisijaisesti verovelvollisen asia, jos oikeustoimen toinen osapuoli ei asu Suomessa (tai sen kotipaikka ei ole Suomessa), eikä veroviranomainen voi saada oikeustoimesta tai sen toisesta osapuolesta riittävää tietoa kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön nojalla.

Hyvään verotarkastustapaan kuuluu, että verotarkastaja antaa opastusta veroasioissa verotarkastuksen aikana. Ohjeita voidaan antaa suullisesti tai kirjallisesti osana vero­tarkastuskertomusta. Merkittävissä ja tulkinnanvaraisissa asioissa verovelvollista ohjataan hakemaan ennakkoratkaisua Verohallinnolta.

5.6 Loppukeskustelu

Aineiston tarkastamisen jälkeen pidetään loppukeskustelu verovelvollisen tai hänen edustajiensa ja mahdollisten avustajiensa kanssa aina, kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

Loppukeskustelussa keskustellaan tarkastushavainnoista ja sovitaan keskeneräisten asioiden selvittämisestä ja aikataulusta. Tarkastuksessa esiin tulleet havainnot kuvataan mahdollisimman yksityiskohtaisesti.  Perustelut mahdolliselle arvioverotukselle kerrotaan mahdollisuuksien mukaan jo loppukeskustelussa.

Loppukeskustelussa selvitetään myös tarkastuksen jatkotoimet ja niiden arvioitu aikataulu. Tarvittaessa verovelvolliselle kerrotaan veron määräämisestä, verotuksen oikaisusta, maksujärjestely- ja huojennusmenettelystä sekä valitusmahdollisuudesta.

6 Verotarkastuskertomus

6.1 Verotarkastuskertomuksen tarkoitus

Suoritetusta verotarkastuksesta laaditaan verotarkastuskertomus, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Verotarkastuskertomuksessa kuvataan tarkastuksessa havaitut verotukseen vaikuttavat asiat ja kerrotaan toimenpiteet, joihin niiden johdosta ryhdytään.

Verotarkastuskertomus laaditaan viivytyksettä verovelvollisen antamien selvitysten ja tarpeellisten lisäselvitysten jälkeen. Jos verotarkastuskertomuksen valmistuminen olennaisesti viivästyy lisätietojen hankkimisen tai muun verovelvollisesta riippumattoman syyn vuoksi, siitä ilmoitetaan verovelvolliselle.

6.2 Verotarkastuskertomuksen sisältö

Verotarkastuskertomus sisältää soveltuvin osin seuraavat asiat:

• verovelvollisen yksilöintitiedot ja toimintaa kuvaavat yleistiedot
• selvityksen tarkastuksen kulusta ja laajuudesta
• tiedot tarkastettavana olleesta kirjanpito- ja muusta aineistosta
• verolajikohtaiset osat, joissa on kuvattu näiden verolajien tarkastuksista tehdyt havainnot
• selostus asioista, jotka verovelvollinen on esittänyt tarkastuksen kuluessa. Jos verovelvollisen esittämiä näkökohtia ei ole hyväksytty, tulee nämäkin kannanotot perustella verotarkastuskertomuksessa
• mahdolliset verotus- tai verotuksen oikaisu- ja veron määräämispäätösten perustelut sekä annetut ohjaukset.
• verotarkastuksen suorittaneiden verotarkastajien sekä muiden verotarkastukseen osallistuneiden henkilöiden nimet ja virka-asemat.

Verotarkastuskertomuksessa selvitettävien asioiden ja olosuhteiden laajuus sekä syvyys vaihtelevat asiasta ja verolajista riippuen. Esimerkiksi siirtohinnoittelua koskeviin tarkastuskertomuksiin on sisällytettävä huolellinen analyysi seuraavista asioista erityisesti silloin, jos tarkastuskertomuksessa on esitetty lisäyksiä verovelvollisen tuloon: a) etuyhteystransaktion tai -transaktioiden osapuolten toiminnot, varat ja riskit (toimintoanalyysi) keskeisiltä osin sekä b) markkinaehtoisen hinnan määrittäminen (vertailuanalyysi). Verotarkastuskertomukseen liitetään havaintoluettelot tili- tai valvontakausittain ja verolajeittain eriteltyinä sekä muut asiakirjat, jotka selventävät tarkastuskertomuksessa esitettyjä asioita.

6.3 Tarkastusmuistio

Verotarkastuksessa voi tulla ilmi seikkoja, jotka edellyttävät verorikosasian tai turvaamistoimenpiteen laittamista heti vireille. Jos verotarkastus ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että voitaisiin laatia verotarkastuskertomus, verotarkastaja kirjoittaa tarkastushavainnoistaan muistion.

Muistio toimitetaan asianvalvojalle rikosasian tai turvaamistoimenpiteiden hoitamista varten. Kun muistio liittyy rikos- tai turvaamisasiaan, sen tiedoksi antamisessa ja kuulemisessa noudatetaan näitä asioita koskevia säädöksiä.

7 Toimenpiteet verotarkastuksen jälkeen

7.1 Tarkastusaineiston palauttaminen

Kun verotarkastus on päättynyt, verotarkastaja palauttaa hallussaan olleen kirjanpito- ja muun aineiston.

7.2 Kuuleminen

Verotarkastuskertomuksen valmistuttua verovelvolliselle varataan tilaisuus tulla kuulluksi ennen verotuspäätösten tekemistä. Verovelvollista kuullaan aina, jos verotarkastuskertomuksen perusteella tehdään toimenpiteitä.

Kuulemiselle varattavan määräajan tulisi olla vähintään kaksi viikkoa, ellei lyhyemmälle ajalle ole erityistä syytä. Perustellusta syystä vastineen antamiselle voidaan myöntää lisäaikaa.

Verotarkastuskertomus vastinepyyntöineen lähetetään verovelvolliselle tai hänen edustajalleen sekä konkurssitapauksessa pesänhoitajalle ja henkilöyhtiön vastuunalaisille yhtiömiehille. Asiakirjojen vastaanottamatta jättäminen tai vastineen antamatta jättäminen eivät ole este sille, että verotus- tai verotuksen oikaisupäätös tai päätös veron määräämisestä voidaan tehdä. Verotarkastaja tekee vastineen perusteella tarvittavat muutokset verotarkastuskertomukseen.

7.3 Verotuksen oikaisu, veron määrääminen tai palautus

Verovelvollisen verotarkastuskertomusta koskevan kuulemisen jälkeen Verotusyksikkö tekee verotarkastuskertomuksessa kuvattujen ja muuten tietoon tulleiden seikkojen perusteella päätöksen verotuksen oikaisusta, veron määräämisestä tai palautettavasta verosta. Verolle määrätään myös viivästysseuraamukset ja mahdollinen veronkorotus. Verotuspäätöksen perustelut ilmenevät verotarkastuskertomuksesta. Verotuksen muuttamista koskeva päätös, jonka osana verotarkastuskertomus on, annetaan tiedoksi verovelvolliselle tai hänen edustajalleen sekä konkurssitapauksessa pesänhoitajalle ja henkilöyhtiön vastuunalaisille yhtiömiehille.

Määrätty vero on maksettava eräpäivään mennessä. Vero on maksettava, vaikka päätöksestä olisi valitettu, ellei verolle ole saatu täytäntöönpanon kieltoa tai keskeytystä.

7.4 Maksujärjestely

Verohallinto voi joissakin tapauksissa myöntää maksujärjestelyn veron suorittamiseen tai vapauttaa verovelvollisen veron maksamisesta osittain tai kokonaan. Maksujärjestelyn edellytyksistä on säädetty laissa.

7.5 Muutoksenhaku

Verotarkastuksen  perusteella tehtyyn päätökseen voi hakea muutosta joko Verohallinnolta tai hallinto-oikeudelta sen mukaan, milloin päätös on tehty ja mistä verolajista on kyse. Päätökseen, joka on tehty 1.1.2017 tai sen jälkeen haetaan muutosta aina ensin oikaisuvaatimuksella verotuksen oikaisulautakunnalta. Tarkempi muutoksenhakuohje on verotuspäätöksen liitteenä.

8 Vertailutietojen kerääminen ja vertailutietotarkastus

Verotarkastuksen yhteydessä esiin tulleita tietoja voidaan käyttää vertailutietoina, kun määritetään toisen verovelvollisen verovelvollisuusasemaa ja verotusta.

Verohallinto voi tehdä myös vertailutietotarkastuksen, jossa yksinomaan kerätään vertailutietoja verotusta varten. Vertailutietotarkastuksia voidaan suorittaa kaikilla toimialoilla toimiviin yrityksiin ja yhteisöihin. Vuodesta 2011 alkaen vertailutietoja on voitu kerätä myös luotto- ja rahoitusalan yrityksistä ns. massatietoina verovelvollisia yksilöimättä. Hankittavat vertailutiedot voivat koskea yksilöityjen henkilöiden, yritysten ja yhteisöjen lisäksi usein myös tuntemattomia tahoja, eikä kerättävien tietojen laajuus ole aina ennakkoon tiedossa. Laajat vertailutietotarkastukset ovat yleensä IT-verotarkastuksia (ks. luku 5.2). Vertailutietotarkastuksessa voidaan sopia, että yritys tai yhteisö toimittaa pyydetyt tiedot Verohallinnolle.

Vertailutietotarkastuksesta laaditaan tarkastuksen jälkeen vertailutietotarkastuskertomus, joka lähetetään tiedoksi vertailutietoja luovuttaneelle yritykselle tai yhteisölle. Vertailutietoaineiston käsittelyssä ja säilyttämisessä noudatetaan Verohallinnon tietoturvaohjeita ja salassapitosäännöksiä.

9 Verotarkastusta koskevat säännökset

Laki verotusmenettelystä

14 §

Verotarkastus. Verovelvollisen on Verohallinnon kehotuksesta verovuoden aikana tai myöhemmin esitettävä Suomessa tarkastettavaksi kirjanpitonsa, muistiinpanonsa samoin kuin kaikki se elinkeinotoimintaan tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvä sekä muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä. (11.6.2010/520)

Verotarkastuksen aloittamisajankohdasta ja tarkastuspaikasta on ilmoitettava verovelvolliselle etukäteen, jollei erityisestä syystä ole aihetta muuhun menettelyyn. (9.9.2016/772)

L:lla 772/2016 lisätty 2 momentti tuli voimaan 1.1.2017.
Suoritetusta verotarkastuksesta on laadittava verotarkastuskertomus, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Verotarkastuksessa noudatettavasta menettelystä sekä esitettävästä aineistosta ja omaisuudesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. (9.9.2016/772)

Toisen viranomaisen edustaja voi avustaa asiantuntijana verotarkastuksessa (13.11.2020/782)

L:lla 782/2020 lisätty 4 momentti tuli voimaan 1.1.2021.

19 §

Sivullisen erityinen tiedonantovelvollisuus. Jokaisen on annettava Verohallinnon kehotuksesta nimen, pankkitilin numeron, tilitapahtuman tai muun vastaavan yksilöinnin perusteella tietoja, jotka saattavat olla tarpeen muun verovelvollisen verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten ja jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, jollei hänellä lain mukaan ole oikeutta kieltäytyä todistamasta asiasta. Verotukseen vaikuttavia, taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.

20 §

Viranomaisen erityinen tiedonantovelvollisuus. Valtion ja kunnan viranomaisen sekä muun julkisyhteisön on Verohallinnon pyynnöstä annettava tai esitettävä tarkastettaviksi sellaiset tiedot, jotka saattavat olla tarpeen verotusta tai muutoksenhakua varten ja jotka selviävät viranomaisen tai muun julkisyhteisön hallussa olevista asiakirjoista tai muutoin ovat tämän tiedossa, jos tiedot eivät koske sellaista asiaa, josta lain mukaan ei saa todistaa. Verotukseen vaikuttavia taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.

Valtion viranomaisen on Verohallinnon kehotuksesta annettava verotusta varten lausuntoja sekä toimitettava arvioita toimialaansa kuuluvissa kysymyksissä.

21 §

Vertailutietotarkastus. Verotarkastus voidaan toimittaa myös yksinomaan siinä tarkoituksessa, että kerätään tietoja, joita voidaan käyttää muun verovelvollisen verotuksessa (vertailutietotarkastus).

Asetus verotusmenettelystä

2 §

Verotarkastusmenettely. Verotarkastuksen kuluessa verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, kerrottava tarkastuksen tavoitteista, tarkastuksen kulusta ja jatkotoimenpiteistä sekä selvitettävä tarkastuksessa esiin tulleet seikat. Lisäksi verovelvolliselle annetaan tarvittaessa verotusta koskevaa opastusta ja neuvontaa. (21.12.2016/1357)

Verotarkastuskertomus on laadittava viivytyksettä. Tarkastuskertomuksesta tulee käydä ilmi ainakin tarkastuksen kulku, tarkastettu aineisto, verotukseen vaikuttavat seikat, tarkastuksella annettu ohjaus, verovelvollisen esittämä selvitys, sovellettavat säännökset sekä tarkastajan tekemät johtopäätökset ja niiden perustelut.

Verotarkastuskertomuksen valmistuttua verovelvolliselle on varattava kohtuullisessa määräajassa tilaisuus tulla kuulluksi. Verovelvollista kuultaessa on kerrottava, mistä asioista verovelvollisen olisi erityisesti esitettävä selvitystä.
Verotarkastus voidaan toimeenpanna jo tilikauden aikana. (21.12.2016/1357)

A:lla 1357/2016 lisätty 4 momentti tuli voimaan 1.1.2017.

3 §

Verotarkastuksessa esitettävä aineisto ja omaisuus.Verotarkastuksessa on esitettävä tarkastettavaksi kaikki elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvä aineisto ja omaisuus.

Verotarkastuksessa esitettävää aineistoa ovat tasekirja, tase-erittely ja muut kirjanpitokirjat, tilipuitteet käyttöaikaa koskevin merkinnöin, kirjaussuunnitelma, koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvaus, tositteet, kirjeenvaihto, muistiinpanot sekä muu kirjanpitoaineisto ja laskentatoimeen kuuluva aineisto, sopimus- ja velkakirjat sekä pöytäkirjat. Aineiston esittämisvelvollisuus koskee kirjallisia ja kuvallisia esityksiä (asiakirja) sekä sellaisia tietovälineitä, joiden sisältö on luettavissa, katseltavissa, kuunneltavissa tai muuten ymmärrettävissä vain teknisin apuvälinein (tekninen tallenne). Omaisuudella tarkoitetaan toimintaan kuuluvia varastoja ja muuta omaisuutta.

Esittämisvelvollisen on esitettävä tarkastettavaksi myös kaikki muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä.

A:lla 1357/2016 muutettu 3 § tuli voimaan 1.1.2017.

4 §

Verotarkastuksen suorittamispaikka.Verotarkastus toimitetaan verovelvollisen toimitiloissa, tilitoimistossa, muualla asiamiehen tai edustajan tiloissa tai Verohallinnossa. Jos verotarkastus toimitetaan muualla kuin Verohallinnossa, verovelvollisen on asetettava verotarkastuksen suorittavan virkamiehen käyttöön tarkoituksenmukaiset tilat sekä tarpeelliset välineet ja avustavat henkilöt. Asiakirjat ja tekniset tallenteet on esitettävä tarkastettavaksi tai toimitettava sinne, missä verotarkastus suoritetaan. Teknisistä tallenteista on viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset verotarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen.

Edellä 1 momentissa välineellä tarkoitetaan teknistä välinettä, jolla tekniset tallenteet voidaan saattaa luettavaan, katseltavaan, kuunneltavaan tai muuten ymmärrettävään muotoon.

A:lla 1357/2016 muutettu 4 § tuli voimaan 1.1.2017.

Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä

24 §

Verotarkastus. Verovelvollisen on Verohallinnon kehotuksesta esitettävä Suomessa tarkastettavaksi kirjanpitonsa, muistiinpanonsa sekä kaikki se toimintaan liittyvä ja muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään arvonlisäverolain 209 n–209 q §:n mukaisesti ulkomailla sähköisesti säilytettävien arvonlisäveroa koskevien tositteiden ja muun aineiston osalta riittää, että tietoihin saadaan täydellinen tosiaikainen tietokoneyhteys ja että tiedot ovat saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon. Viranomaisen kehotuksesta teknisestä tallenteesta on lisäksi valmistettava jäljennös tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen.

Suorituksen maksajan on esitettävä Suomessa tarkastettavaksi suorituksen saajan maksajalle jättämä ennakonpidätystä ja lähdeveroa koskeva aineisto. Samoin jokainen, jolla on hallussaan verotarkastusta tehtäessä tarpeellista ennakonpidätystä tai lähdeveroa koskevaa aineistoa, on velvollinen esittämään sen tarkastettavaksi.

Verotarkastuksen aloittamisajankohdasta ja tarkastuspaikasta on ilmoitettava verovelvolliselle etukäteen, jollei erityisestä syystä ole aihetta muuhun menettelyyn.

Verohallinnon on laadittava suoritetusta verotarkastuksesta verotarkastuskertomus, jos erityisistä syistä ei muuta johdu.

Tarkempia säännöksiä verotarkastuksessa noudatettavasta menettelystä sekä esitettävästä aineistosta ja omaisuudesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

29 §

Sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus. Sivullisen yleiseen tiedonantovelvollisuuteen sovelletaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 15, 15 a–15 d, 16, 17, 17 a ja 18 §:ssä säädetään.

Koronmaksajan on annettava Verohallinnolle vuosittain tiedot korkotulon lähdeverosta annetussa laissa säädetyn lähdeveron piiriin kuuluvista koroista ja niistä peritystä lähdeverosta. Joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskijan on lisäksi ilmoitettava liikkeeseen laskemansa joukkovelkakirjalainan ehdot sekä huoltokonttoritalletukselle korkoa maksavan työnantajan talletustoiminnassa noudatettavat tiliehdot.

Työnantajan on annettava Verohallinnolle vuosittain työnantajan sairausvakuutusmaksua koskevat tiedot.

Viranomaisen, joka myöntää luvan arpajaisten toimeenpanemiseen, on ilmoitettava antamastaan luvasta Verohallinnolle.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen on toimitettava Verohallinnolle kuukausittain luettelo apteekkiveroa suorittavista verovelvollisista sekä tieto verovelvollisuuden alkamisesta ja päättymisestä.

Tullin on annettava Verohallinnolle päivittäin Verohallinnon vastuulle arvonlisäverolain 157 ja 160 §:n mukaan kuuluvan tavaran maahantuonnin arvonlisäverotuksen valvonnassa tarpeelliset, tulli-ilmoitusten ja tullauspäätösten sisältämät tiedot sekä niiden muutokset. Tämä ei kuitenkaan koske Ahvenanmaan maakunnan ja muun Suomen välistä tuontia. Tullin on myös annettava arvonlisäverolain 100 a §:n soveltamista varten tarvittavat tiedot verovelvollisen tekemistä vakavista tai toistuvista tullilainsäädännön rikkomisista ja säännöksen mukaisen erityismenettelyn soveltamisessa tarvittavat tiedot. Tiedot annetaan sähköistä tiedonsiirtomenetelmää käyttäen. (11.8.2017/525)

L:lla 525/2017 muutettu 6 momentti tulee voimaan 1.1.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta tilanteissa, joiden merkitys on taloudellisesti tai verovalvonnallisesti vähäinen.

Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta sekä rajoittaa tiedonantovelvollisuutta tilanteissa, joiden merkitys on taloudellisesti tai verovalvonnallisesti vähäinen. (11.8.2017/525)

L:lla 525/2017 lisätty 7 momentti tulee voimaan 1.1.2018.

30 §

Sivullisen erityinen tiedonantovelvollisuus. Sivullisen erityiseen tiedonantovelvollisuuteen sovelletaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:ssä säädetään.

Koronmaksajan on annettava Verohallinnon kehotuksesta tiedot niistä verovelvollisista, joiden saamista korkotulon lähdeverosta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetuista koroista ei ole peritty lähdeveroa, samoin kuin heille maksetuista koroista.

Sijoituskullan myyjän on Verohallinnon kehotuksesta esitettävä arvonlisäverolain 209 t §:ssä tarkoitettu aineisto tarkastettavaksi ja annettava sitä koskevia tietoja.

Postilaissa (415/2011) säädettyyn yleispalveluun velvoitetun postiyrityksen on Verohallinnon kehotuksesta annettava tiedot asiakkaalle saapuneista postiosoituksista ja postiennakko-osoituksista sekä muusta postin välityksellä tapahtuneesta rahaliikkeestä.

31 §

Erityisiä sivullisen tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä. Mitä 20 §:ssä säädetään ilmoittamisvelvollisuudesta vastuussa olevista, koskee myös tässä luvussa tarkoitettuja tiedonantovelvollisia.

Sivullisen tiedonantovelvollisuuteen sovelletaan lisäksi, mitä verotusmenettelystä annetun lain 21, 22, 22 a, 23 ja 25 §:ssä säädetään.

Ennakkoperintälaki

37 §

Verotarkastus ja tiedonantovelvollisuus. Mitä muualla laissa säädetään verotarkastuksesta ja tiedonantovelvollisuudesta, koskee myös ennakkoperintämenettelyssä asianosaisia.

Myös ennakonpidätyksen alaisen suorituksen saaja on velvollinen kehotuksesta esittämään tarkastettavaksi ennakonpidätystä koskevan aineiston.
L:lla 775/2016 muutettu 37 § tulee voimaan 1.1.2017.

 

Sivua on viimeksi päivitetty 9.12.2021.