Metsävähennys

Tässä ohjeessa käsitellään metsävähennyksen soveltamista metsätalouden pääomatulojen verotuksessa sekä käytetyn metsävähennyksen huomioon ottamista metsästä saadun luovutusvoiton laskennassa.

Ohjeeseen on tässä päivityksessä ajantasaistettu kytkennät Verohallinnon muihin ohjeisiin. Samalla ohjeen rakennetta on selkeytetty lisäämällä väliotsikoita ja esimerkkejä sekä siirtämällä joitakin tekstikappaleita luvusta toiseen.

1 Yleistä

Metsänomistaja voi metsävähennyksillä vähentää osan metsänsä hankintamenosta metsätalouden pääomatulojen verotuksessa. Metsävähennyksestä on säädetty tuloverolain (1535/1992, TVL) 55 §:ssä.

Metsävähennyssäännöstä muutettiin olennaisesti tuloverolain muutoksella (1085/2008), jonka tavoitteena on hallituksen esityksen (HE 206/2008) perustelujen mukaan kannustaa metsänomistajia lisäämään sekä puun myyntejään että metsäomistustensa määrää.

Lakimuutoksella korotettiin metsävähennyksen enimmäismäärää sekä vuotuista vähennysoikeutta, ja metsävähennyksen laskenta- ja seurantatapa muutettiin metsäkohtaisesta verovelvolliskohtaiseksi. Samalla tarkistettiin metsävähennyksen käsittelyä vastikkeellisen luovutuksen yhteydessä siten, että käytetty metsävähennys lisätään luovutusvoittoon metsästä saatua luovutusvoittoa laskettaessa.

2 Metsävähennykseen oikeutetut verovelvolliset 

Oikeus metsävähennykseen on TVL 55 §:n 1 momentin mukaan luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella.

Yhteisöillä ja elinkeinoyhtymillä ei ole oikeutta metsävähennykseen. Korkein hallinto-oikeus ei ratkaisussaan KHO 2.4.2015 taltio 888 (Finlex) muuttanut keskusverolautakunnan ennakkoratkaisua KVL 55/2013, jonka mukaan osakeyhtiö on yhteisö, jolla ei ole tuloverolain 55 §:n mukaan oikeutta metsävähennyksen tekemiseen. Tämän vuoksi myöskään yhteismetsällä ei tällöin ollut oikeutta tehdä metsävähennystä kiinteistöosakeyhtiön yhteismetsään liittämän metsäkiinteistön hankintamenon perusteella.

Metsävähennykseen ei TVL 55 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan ole oikeutta myöskään sellaisella verotusyhtymällä, jonka osakkaana on yhteisö tai yhteisetuus eli joku muu verovelvollinen kuin luonnollinen henkilö tai kuolinpesä.

3 Metsävähennyspohja

3.1 Metsävähennyspohjan muodostuminen

3.1.1 Yleistä metsävähennyspohjaa muodostavasta metsän hankintamenosta 

Verovuodesta 2008 alkaen sovelletun TVL 55 §:n 2 momentin mukaan verovelvollisen verovuonna ja aikaisempina verovuosina tekemien metsävähennysten yhteismäärä vähennettynä määrällä, joka TVL 46 §:n 8 momentin nojalla on lisätty metsän veronalaiseen luovutusvoittoon, ei saa ylittää 60 prosenttia verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsien yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä. Ennen 1.1.2008 luovutetuista metsäkiinteistöistä saatujen metsätalouden pääomatulojen perusteella tehtyjä metsävähennyksiä ei TVL 55 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan oteta huomioon tässä enimmäismäärän laskennassa.

Metsävähennysoikeuden enimmäismäärä eli metsävähennyspohja on siten vuodelta 2008 toimitetusta verotuksesta lähtien ollut 60 prosenttia metsän hankintamenosta, ja vähennyspohjan seuranta on verovelvolliskohtaista.

Ennen vuotta 2008 metsävähennyksen seuranta oli kiinteistökohtaista, ja metsävähennyspohja oli 50 prosenttia metsän hankintamenosta. Metsävähennyspohja kasvoi TVL 55 §:n 2 momentin muutoksen myötä 60 prosenttiin metsän hankintamenosta myös niillä vuosina 1993–2007 hankituilla metsävähennykseen oikeuttavilla metsillä, joiden osalta aikaisempi 50 prosentin vähennyspohja oli jo kokonaan tai osittain käytetty.

Metsävähennyspohjan muodostumisperuste ei aina ole yksiselitteisesti se hankintameno, joka metsälle määritellään luovutusvoittoverotusta koskevien TVL:n säännösten mukaisesti. Metsävähennyspohjan muodostumiseen liittyy metsän hankinta-ajankohdan, metsään kohdistuvien perusparannusmenojen sekä metsän vastikkeettomien saantojen ja jatkuvuusperiaatteella toteutuvien omistajanvaihdosten osalta sellaisia jäljempänä kuvattavia erityispiirteitä, joiden takia verovelvolliskohtaista metsävähennyspohjaa ei voi laskea suoraan verovuoden lopussa omistettujen metsien yhteenlasketun hankintamenon määrästä.

Koska puuston hankkimisesta aiheutuvaa menoa ei yleensä ole mahdollistakaan erottaa metsäkiinteistön kokonaishankintamenosta, muodostuu metsävähennyspohja aina metsämaan ja puuston yhteisestä hankintamenosta. Laissa varojen arvostamisesta verotuksessa (1142/2005, Arvostamislaki) luetaan vastaavasti 7 §:ssä metsäksi maapohja ja puusto yhdessä.

Metsävähennyspohjaa muodostavaa metsää voi TVL 55 §:n 1 momentin perusteella olla vain maatiloilla. Maatilalla tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967, MVL) 2 §:n 2 momentin mukaan itsenäisen taloudellisen yksikön muodostavaa kokonaisuutta, jolla voidaan harjoittaa maa- tai metsätaloutta. Maatilana ei yleensä pidetä alle kahden hehtaarin suuruista kiinteistöä tai määräalaa, ellei se ole osa maatilana pidettävää suurempaa kokonaisuutta. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2013:152 (Finlex) mukaan muulta kiinteistöltä kuin maatilalta myydystä puusta saadusta tulosta ei voida vähentää osaakaan kiinteistön hankintamenoon sisältyvän puuston hankintamenosta. Korkein hallinto-oikeus lausui päätöksen perusteluissa, että tonttipuuston osalta ei ole säädetty metsävähennyksen kaltaisesta vähennysoikeudesta, eikä ole lainsäätäjän tarkoituksen mukaista, että vastaava vähennysjärjestelmä otettaisiin käyttöön oikeuskäytännön kautta.

Metsän hankintamenoa on vain metsän osuus kiinteistön tai määräalan kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta. Jos kiinteistökauppaan kuuluu metsän lisäksi myös muita omaisuuseriä, metsän osuus koko kiinteistön hankintamenosta arvioidaan eri omaisuuserien käypien arvojen suhteessa. Maatilan kauppahinnan jakoa eri omaisuuserille sekä erillisinä toteutettujen kiinteistönluovutusten mahdollista käsittelyä yhtenä luovutuksena on selvitetty tarkemmin ohjeessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa. Maatalousmaan, rakennusmaan, rakennusten tai ainesmaan osuutta kiinteistön kauppahinnasta ei lueta mukaan metsän hankintamenoon.

Metsämaaksi on arvostamislain 7 §:n 2 momentissa määritelty puun kasvattamiseen käytetty tai tarkoitettu maa, jolla kasvupaikalle sopivan täysitiheän puuston keskimääräinen kasvu on korkeimpaan keskimääräiseen tuotokseen johtavana kiertoaikana vähintään 1 kuutiometri hehtaaria kohti kuorellista runkopuuta vuodessa. Tuottokyvyltään tätä heikommat metsätalouden kitu- ja joutomaat ovat arvostamislain 31 a §:ssä tarkoitettua muuta maatilatalouden maata. Yleensä muulle maatilatalouden maalle ei ole kiinteistöjen luovutuskirjoissa kohdennettu kauppahintaa, ja tällaisella alueella mahdollisesti olevan puuston arvo on mukana kiinteistön metsien kokonaispuuston arvossa. Tällöin metsätalouskäytössä oleviin kitu- ja joutomaihin kohdistuva kauppahintaosuus tulee käytännössä mukaan metsävähennyspohjaa muodostavaan metsän hankintamenoon. Verotuskäytännössä tämä on hyväksytty. Verovelvollisilta ei vastaavasti edellytetä myöskään metsävähennyksen käytön osalta selvitystä metsätalouden pääomatulojen kohdentumisesta varsinaiselta metsämaalta ja toisaalta kitu- ja joutomaalta saatuihin tuloihin. Jos kuitenkin kiinteistön luovutuksessa on kauppahintaa erityisistä syistä kohdistettu erikseen myös muuksi maatilatalouden maaksi luettavalle alueelle, ei metsän hankintamenoa tältä osin muodostu.

Metsän hankintamenoa on kauppahinnan tai muun vastikkeen lisäksi myös metsään kohdistuva osuus kiinteistön hankintaan välittömästi liittyneistä muista menoista. Tällaisia menoja ovat varainsiirtovero, lainhuudatus- ja lohkomiskulut sekä muut luovutuksesta luovutuksensaajalle aiheutuneet välittömät kustannukset. Menot lisätään metsävähennyspohjan perusteena olevaan metsän hankintamenoon kassaperusteisesti eli sinä verovuonna, jona ne on maksettu.

3.1.2 Metsään kohdistuvat perusparannusmenot 

Metsäteiden rakentaminen ja metsän ojitus ovat metsään kohdistuvia perusparannusinvestointeja. Metsäteiden rakentamismenot ja metsän ojituksesta aiheutuneet menot vähennetään metsätalouden pääomatulojen verotuksessa TVL 115 §:n nojalla erikseen vuotuisina enintään 15 prosentin suuruisina, poistamatta olevan hankintamenon perusteella laskettavina poistoina. Metsäteiden rakentamisen ja metsän ojituksen menoja ei lueta mukaan metsävähennyksen perusteena olevaan metsän hankintamenoon, koska silloin ne tulisivat vähennetyksi metsätalouden pääomatulojen verotuksessa kahteen kertaan.

Metsän luovutusvoittoa laskettaessa metsäteiden ja ojien hankintamenon poistamaton osa lisätään TVL 46 §:n 1 momentin ja 47 §:n 1 momentin perusteella metsän hankintamenoon. Luovutuksen saajalle ei metsätilan kaupassa muodostu erikseen metsäteihin ja ojiin kohdistuvaa hankintamenoa. Hyvä metsätieverkko ja metsän kunnossa oleva vesitalous nostavat kuitenkin yleensä metsään kohdentuvaa kauppahintaa, ja perusparannuksista maksetusta lisähinnasta muodostuu siten osaltaan metsävähennyspohjaa.

3.1.3 Vaihdossa saatu metsä

Maakaaren (540/1995) mukaisena määrämuotoisena kiinteistönluovutuksena toteutettavassa vaihdossa luetaan saadun metsän hankintamenoksi vaihdossa luovutetun omaisuuden vaihtohetken mukainen käypä arvo. Jos vaihdossa on maksettu välirahaa, myös maksettu väliraha luetaan osaksi hankintamenoa. Jos vaihdossa on saatu välirahaa, metsän hankintamenoa on vaihdossa luovutetun omaisuuden vaihtohetken mukainen käypä arvo vähennettynä saadulla välirahalla.

Varainsiirtoverolain (931/1996) 13 §:ssä säädetty varainsiirtoverovapaus tietyille tilussijoitusta parantaville tai luonnonsuojelualueen perustamiseksi tehtäville kiinteistön vaihdoille ei estä metsän hankintamenon ja metsävähennyspohjan muodostumista tällaisessa vaihtosaannossa.

Metsävähennyspohjaa muodostava kiinteistön murto-osan vaihto on kyseessä myös esimerkiksi silloin, kun kahden tai useamman metsäkiinteistön yhteisomistus puretaan sopimusperusteisesti siten, että kukin tämän verotusyhtymän osakas saa yhden kiinteistöistä kokonaan omaan omistukseensa.

3.1.4 Metsävähennyspohjan muodostuminen puolisoiden yhteisessä metsäverotuksessa 

Metsätalouden pääomatulojen verotuksessa puolisoilla tarkoitetaan TVL 7 §:n puolisomääritelmän mukaisia henkilöitä. Puolisokäsittely alkaa verotuksessa siitä verovuodesta, jonka aikana avioliitto on solmittu tai parisuhde rekisteröity.

Puolisoiden yhdessä harjoittamasta metsätaloudesta saadun tulon verotukseen sovelletaan TVL 14 §:n 4 momentin mukaisesti verotusyhtymää koskevia säännöksiä. Puolisoiden yhteisesti harjoittaman metsätalouden piiriin luetaan lähtökohtaisesti korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 1993-B-513 (Finlex) mukaisesti sekä kummankin puolison yksin omistamat metsät, että kaikki heidän yhteiset metsänsä, vaikka he omistaisivat ne erilaisin osuuksin. Metsävähennyksen seuranta toteutuu kaikkien näiden metsien osalta yhdessä, puolisoiden yhteisen metsätalouden seurantayksikössä. Jos toinen puolisoista kuitenkin hallitsee yksin omistamiaan metsiä pysyvästi itsenäisesti irrallaan yhteisesti omistetuista ja toisen puolison omistamista metsistä, voi hän antaa oman metsätalouden veroilmoituksen ja seurata omaa metsävähennysoikeuttaan itsenäisesti.

Avioliiton aikana myös puolisoiden välillä tapahtuvat vastikkeelliset metsäkiinteistöjen tai niiden murto-osien luovutukset muodostavat metsään kohdistuvan hankintamenon osalta metsävähennyspohjaa puolisoiden yhteiseen metsävähennysseurantaan. Puolisoiden yhteisen metsäverotuksen metsävähennyspohjasta poistuu kuitenkin tällöin samalla metsää luovuttavan puolison alkuperäisen hankintamenon perusteella muodostunut luovutuskohteen metsävähennyspohja.

3.1.5 Metsävähennyspohjan muodostuminen verotusyhtymässä 

Tuloverolain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun verotusyhtymän käsitettä, muodostumisperiaatteita, osakasmuutosten merkitystä ja verotusyhtymän lakkaamista on selvitetty Verohallinnon ohjeessa Verotusyhtymän verotus.

Verotusyhtymä on metsätalouden pääomatulojen verotuksen laskentasubjekti ja TVL 55 §:n tarkoittama metsävähennyksen seurantayksikkö. Verotusyhtymälle voi muodostua metsävähennyspohjaa osakkaiden yhteiseen lukuun hankittujen metsien hankintamenon perusteella.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2013:3 (Finlex) mukaan metsävähennyspohjaa muodostuu myös yhtymään kuuluvien kiinteistöjen määräosien vastikkeellisissa luovutuksissa metsän hankintamenoa vastaavalta osalta, vaikka yhtymän hallinnoiman metsän määrä ei tällöin lisäännykään.

3.1.6 Ulkopuolisten varojen käyttö ositus- tai perinnönjakotilanteissa

Ositus- tai perinnönjakotilanteissa uutta metsävähennyspohjaa muodostuu verovelvolliselle, joka käyttää metsän hankintaan osituksen tai perinnönjaon ulkopuolisia varoja.  Niistä kohdistetaan metsään sama suhteellinen osuus, joka metsällä on ulkopuoliset varat suorittavalle osapuolelle tulevasta omaisuudesta. Jos ulkopuoliset varat suorittava osapuoli saa useita metsäkiinteistöjä, kohdistetaan metsän hankintamenot näihin kiinteistöihin käypien arvojen suhteissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 11.10.2013/3251 (Finlex) mukaan uutta metsän hankintamenoa ja metsävähennyspohjaa ei kuitenkaan muodostu silloin, kun ulkopuolisia varoja käytetään tasingon maksamiseen oman metsän omistuksessa pitämiseksi. Metsän hankintamenoa ja metsävähennyspohjaa ei vastaavasti muodostu myöskään lakiosan suorittamisesta pesän ulkopuolisilla varoilla.

Ulkopuolisten varojen sekä tasingon ja lakiosan käsitteistä on lisätietoa Verohallinnon ohjeessa Osituksen yhteydessä tapahtuvat omistajanvaihdokset ja niihin liittyvä varainsiirtoverotus sekä ohjeen Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa luvussa 4.2.

3.1.7 Maanmittaustoimituksen yhteydessä maksettu tilikorvaus

Kiinteistönmuodostamislain (554/1995, KML) mukaisissa kiinteistötoimituksissa voi tulla kiinteistön omistajien maksettavaksi tilikorvauksia, jotka luetaan keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 081/1995 mukaisesti kiinteistön hankintamenoon. Esimerkiksi halkomistoimituksessa katsotaan tästä hankintamenosta metsävähennyspohjaa muodostavaksi metsän hankintamenoksi sama suhteellinen osuus kuin metsän käypä arvo on koko uuden kiinteistön käyvästä arvosta.

Myös KML:n mukaisissa vapaaehtoisissa tilusvaihtotoimituksissa, jos kiinteistölle tulleen omaisuuden arvo ei täysin vastaa kiinteistöstä luovutetun omaisuuden arvoa, tulee erotuksesta maksettavaksi korvaus. Maksettu tilikorvaus, maksetut toimituskustannukset sekä korvauksesta maksettu varainsiirtovero kasvattavat ne maksaneella kiinteistön omistajalla kiinteistön hankintamenoa, ja hankintamenon metsään kohdistuvasta osasta muodostuu metsävähennyspohjaa.

Uusjakotoimituksissa ja vastaavissa muissa tilusjärjestelyissä on tavoitteena järjestellä kiinteistöjen kesken tiluksia uudelleen siten, että maa- ja metsätalouden harjoittamisen edellytykset paranevat. Uusjakotoimituksessa katsotaan maksetun korvauksen ja maksetun toimitusmaksun perusteella muodostuvasta hankintamenosta kohdistuvaksi metsään sama suhteellinen osuus kuin metsän käypä arvo on verovelvollisen koko uuden kiinteistön käyvästä arvosta.

Jos verovelvollinen on ennen uusjakoa omistanut useita metsätiloja ja uusjaon jälkeen vain yhden metsäkiinteistön, muodostuu metsävähennyspohja aiempien hankintojen perusteella. Muodostuneet metsävähennyspohjat säilyvät, ja metsävähennyksen seuranta tapahtuu jatkossa uusjaossa muodostuneella kiinteistöllä. Metsävähennysseurantaan ei vaikuta myöskään omistettujen metsien sijainnin muuttuminen uusjakotoimituksessa. Toimituksen perusteella maksettu tilikorvaus voi kasvattaa seurattavaa metsävähennyspohjaa edellä kuvatun mukaisesti. Myös käytettyjen metsävähennysten kumulatiivisesti seurattava määrä sekä luovutusvoittoihin lisätty käytettyjen metsävähennysten kumulatiivinen määrä säilyvät uusjaossa yleensä alkuperäisellä metsänomistajalla, eli metsävähennysseuranta jatkuu entisellä seurantayksiköllään.

Uusjakotoimituksen yhteydessä voi kuitenkin tapahtua myös sellaisia järjestelyjä, joiden vuoksi metsävähennyksen seurantayksikkö muuttuu. Yhteisomistuksia voi purkautua tai toimituksen yhteydessä voidaan esimerkiksi perustaa uusi yhteismetsä. Käyttämättä jäänyt metsävähennysoikeus siirtyy tällöin edelliseltä verovelvolliselta metsävähennysseurantaa jatkavalle laskentayksikölle uudeksi metsävähennyspohjaksi kuten tämän ohjeen luvussa 4 on tarkemmin kuvattu.

Maanmittaustoimituksista aiheutuvia erilaisia vaikutuksia metsän hankintamenoon on tarkemmin kuvattu ohjeessa Maanmittaustoimitusten verovaikutuksia.

3.2 Uinuneet metsävähennysoikeudet 

Tuloverolain 140 §:ssä tarkoitetun metsäverotuksen siirtymäkauden ajaksi pinta-alaverotukseen jääneille yleisesti verovelvollisille metsänomistajille muodostui vuosina 1993–2005 hankkimistaan metsäkiinteistöistä normaalisti metsävähennyspohjaa metsän hankintamenon perusteella. Metsävähennyspohjaa saattoi muodostua myös vastikkeetta saatujen metsien mukana tulleesta metsävähennysoikeudesta. Vähennysoikeus jäi pinta-alaverotuksen soveltamiskauden ajaksi näiden metsien osalta kuitenkin uinuvaksi ja alkoi todellisena vasta siirtymäkauden päätyttyä, kun tällaisella verovelvollisella oli mahdollisuus ensimmäisen kerran saada metsävähennyksen käyttöön oikeuttavaa metsätalouden pääomatuloa.

Rajoitetusti verovelvollisilla metsänomistajilla metsävähennyksen käyttömahdollisuus alkoi vastaavasti verovuodesta 2010, kun he siirtyivät lähdeverotuksesta verotusmenettelylain (1558/1995) mukaan toimitettavaan metsätalouden pääomatulojen verotukseen. Metsävähennyspohjaa heille on voinut muodostua jo 1993–2009 hankittujen metsien hankintamenon perusteella ja/tai vastikkeetta saatujen metsien mukana tulleesta metsävähennysoikeudesta.

3.3 Tilanteita, joissa metsävähennyspohjaa ei muodostu 

Tuloverolain 140 §:n 4 momentin mukaan metsävähennys myönnetään vain sellaisesta metsätalouden pääomatulosta, joka on syntynyt vuonna 1992 säädetyn tuloverolain voimaantulon jälkeen vastikkeellisella saannolla hankitusta metsästä. Kun metsävähennyspohjan muodostuminen on puolestaan TVL 55 §:n 2 momentissa sidottu metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettuun hankintamenoon, muodostuu metsävähennyspohjaa vain 1.1.1993 tai sen jälkeen vastikkeellisesti hankittujen metsien hankintamenon perusteella. Jos metsä on hankittu ennen vuotta 1993, ei metsä siten kuulu lainkaan metsävähennysjärjestelmään, eikä metsävähennyspohjaa ole muodostunut.

Metsän vastikkeettomasta saannosta ei muodostu uutta metsävähennyspohjaa. Lahja- tai perintöverotusarvo tai maksettu lahja- tai perintövero ei voi olla metsävähennyksen perusteena. Vastikkeettomasti saadun metsän osalta myöskään lainhuudatus- ja lohkomiskulut ja muut mahdolliset hankintamenoa muodostavat menoerät eivät ole luomassa metsävähennyspohjaa, koska kyseessä ei ole TVL 140 §:n 4 momentissa tarkoitettu metsävähennyksen soveltamiseen oikeuttava metsän vastikkeellinen saanto. Lahjan tai perinnön saajalle voi kuitenkin siirtyä TVL 55 §:n 3 momentin nojalla edelliseltä omistajalta käyttämättä jäänyttä metsävähennysoikeutta jäljempänä luvussa 4.1 kuvatulla tavalla.

Metsää omistavan jakamattoman kuolinpesän sisällä tapahtuvat osakkaiden osuuksien kaupat eivät muodosta kuolinpesälle metsävähennyspohjaa. Kuolinpesän osuus katsotaan tällaisessa tilanteessa irtaimeksi omaisuudeksi.

Myöskään metsään kohdistuvan määräaikaisen tai elinikäisen hallintaoikeuden erillisestä vastikkeellisesta luovutuksesta ei metsän omistajalle tai muulle luovutuksensaajalle muodostu metsävähennyspohjaa, koska hallintaoikeus on irtainta omaisuutta.

Yhteismetsäosuus on kiinteää omaisuutta, mutta ei kuitenkaan sellaista arvostamislain 7 §:ssä ja TVL 140 §:n 4 momentissa tarkoitettua metsää, jonka hankintamenosta muodostuisi metsävähennyspohjaa. Yhteismetsän alueeseen voi kuulua muutakin kuin metsää, ja yhteismetsällä voi olla myös muuta kuin metsäomaisuutta. Yhteismetsien ja muiden TVL 5 §:ssä tarkoitettujen yhteisetuuksien verotuksesta sekä yhteisetuuden osakkaiden verotuksen erityispiirteistä on lisätietoa ohjeessa Yhteisetuuksien tuloverotus.

Metsävähennyspohjaa ei muodostu, jos vastikkeellisesti hankittu pelto tai rakennusmaa metsitetään tai muuttuu myöhemmin luontaisesti metsämaaksi. Tällainen maankäytöltään alun perin muuta kuin metsää oleva alue ei ole TVL 140 §:n 4 momentissa tarkoitettua vastikkeellisella saannolla hankittua metsää.

3.4 Metsävähennyspohja voi myös pienentyä 

Verovuoden aikana luovutettujen metsävähennykseen oikeuttavien metsien hankintamenoa ei lueta mukaan siihen TVL 55 §:n 2 momentissa tarkoitettuun verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettuun hankintamenoon, josta metsävähennyspohja muodostuu.

Jos metsävähennysseurannassa olleesta metsäkiinteistöstä on luovutettu määräala, pienennetään luovuttajalle jäävän kantakiinteistön hankintamenoa ja samalla metsävähennyspohjaa metsäpinta-alojen (määräala/kantakiinteistö) suhteessa, ellei luovutetun alueen osuutta metsän alkuperäisestä hankintamenosta muutoin voida selvittää. Jos määräalan luovutus on vastikkeellinen, on luovutusvoittoon lisättävän käytetyn metsävähennyksen enimmäismäärä tämän ohjeen luvussa 7 kuvatulla tavalla määräalan hankintamenon perusteella muodostuneen metsävähennyspohjan suuruinen. Luovutusvoittolaskennassa selviää tällöin samalla jäljelle jäävän kantatilan hankintameno ja sen perusteella määräytynyt metsävähennyspohja.

Verotusyhtymän metsävähennysseurannassa ei verovuoden lopun metsävähennyspohjaan lueta enää mukaan verovuoden aikana vastikkeellisesti luovutettujen yhtymän osuuksien mukana yhtymälle aikanaan muodostunutta metsävähennyspohjaa. Luovuttavan osakkaan hankintamenosta laskettu metsävähennyspohja vaihtuu vastikkeellisissa osuusluovutuksissa uuden osakkaan hankintamenosta muodostuvaan metsävähennyspohjaan. Vastikkeettomiin saantoihin perustuvat osakasvaihdokset eivät vaikuta verotusyhtymän metsävähennyspohjaan.

Verovuoden aikana metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä muuhun maankäyttöön esimerkiksi pellonraivauksen tai luonnonsuojelualueen perustamisen seurauksena siirtyneiden alueiden osuus metsän alkuperäisestä hankintamenosta ei myöskään ole mukana verovuoden lopun metsäomistuksen perusteella määräytyvässä metsävähennyspohjassa.

Verohallinnon ohjeessa Maanmittaustoimitusten verovaikutuksia on kuvattu erilaisten maanmittaustoimitusten vaikutuksia kiinteistön pinta-alatietoihin sekä kiinteistöllä olevan metsän hankintamenoon ja metsävähennyspohjaan. Esimerkiksi perustettaessa kiinteistön alueelle pysyvä käyttöoikeus sähkölinjalle, muuttuu tällaisessa lunastustyyppisessä tilanteessa metsän pinta-alaa muuksi maatilatalouden maaksi, ja näiden alueiden osuus tulee poistaa metsävähennyspohjan perusteena olevasta metsän hankintamenosta. Lunastustoimituksessa tai uusjakotoimituksessa voi toteutua sellainenkin tilanne, että verovelvolliselle ei jää enää lainkaan metsää. Tällöin verovelvollisella mahdollisesti jäljellä ollut metsävähennysoikeus poistetaan metsävähennysseurannasta kokonaan.

Jos rannalla sijaitsevan metsän hankintamenon perusteella on muodostunut metsävähennyspohjaa, tai vastikkeetta saadun rantametsän mukana on tullut metsävähennyspohjaa, ja metsään kuuluneiden rantatonttien myynti on uuden omistajan toimesta aloitettu siten, että tonttivarasto siirtyy kokonaisuudessaan kiinteistöverotuksen piiriin, poistetaan myös koko tonttialueen hankintameno verovuoden lopun metsävähennyspohjan perusteena olevasta metsän hankintamenosta.

3.5 Toimintamuodon muutokset 

Sellaisissa TVL 24 §:ssä tarkoitetuissa toimintamuodon muutoksissa, joissa metsätalous yksinään tai muiden toimintojen mukana siirtyy perustettavalle avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle tai osakeyhtiölle, ei metsävähennysoikeutta siirry uuden toimintamuodon käyttöön, koska elinkeinoyhtymille ja yhteisöille ei ole TVL 55 §:n 1 momentissa säädetty oikeutta metsävähennykseen.

Jos toimintamuodon muutos halutaan kuitenkin toteuttaa TVL 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla myös metsätalouden osalta, siirtyy jatkavalle yritysmuodolle näissä tilanteissa metsän hankintamenoksi käytetyn metsävähennyksen määrällä vähennetty hankintameno.

Jos yhtiöön siirtyy TVL 24 §:n mukaisessa maatalouden yhtiöittämisessä vain maa- ja metsätalouden yhteiskäytössä olevia kiinteistöjä metsätalouden jäädessä muuten yhtiön ulkopuolelle, on aikaisemmin tehdyt metsävähennykset jaettava yhtiöön siirtyvien ja yhtiön ulkopuolelle jäävien metsien kesken. Jako tehdään samassa suhteessa kuin metsät ovat aikanaan tuoneet metsävähennyspohjaa eli metsien alkuperäisten hankintamenojen suhteessa. Yhtiöön siirtyvän metsän osuus tehdyistä metsävähennyksistä pienentää metsän hankintamenoa yhtiön verotuksessa. Muu osa tehdyistä metsävähennyksistä jää edelleen omistajan metsävähennysseurantaan.

Jos yhtiöön siirtyy vain osa metsästä siten, että metsän siirtymiseen ei sovelleta TVL 24 §:ää, eivät tehdyt metsävähennykset vaikuta yhtiön verotukseen. Metsän siirto yhtiöön on silloin apportti, joka verotetaan tuloverolain luovutusvoittoverotusta koskevien säännösten mukaisesti. Tehdyt metsävähennykset lisätään luovutusvoittoon, kuten tämän ohjeen luvussa 7 tarkemmin kerrotaan.

Lisätietoa metsän hankintamenosta toimintamuodon muutostilanteissa on ohjeessa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi.

4 Edelliseltä omistajalta siirtyvä metsävähennysoikeus

4.1 Vastikkeettomat saannot

Jos kiinteistön omistusoikeus siirtyy vastikkeettomalla saannolla, verovelvollisella on TVL 55 §:n 3 momentin perusteella sama oikeus metsävähennyksen tekemiseen kuin edellisellä omistajalla olisi ollut. Verovelvolliselle voi siten kertyä metsävähennyspohjaa vastikkeellisten metsähankintojen lisäksi myös edellisiltä omistajilta vastikkeetta saatujen metsien mukana.

Siirtyvä metsävähennysoikeus lasketaan TVL 55 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla metsävähennyspohjan ja käytetyn metsävähennyksen erotuksena (= käytettävissä oleva metsävähennysoikeuden määrä) verovelvollisuuden vaihtumisen ajankohdan mukaisesta tilanteesta. Vastikkeetta saadun metsän mukana edelliseltä omistajalta siirtyvä metsävähennysoikeus lisätään uuden omistajan metsävähennyspohjaan. Jos edellinen omistaja on jo käyttänyt koko metsävähennyspohjansa, ei uudelle omistajalle siirry lainkaan metsävähennyspohjaa. 

Metsävähennysoikeuden siirtämistä metsätaloutta jatkavalle metsänomistajalle ei siis toteuteta siten, että uudelle omistajalle siirrettäisiin erikseen edellisen omistajan metsävähennyspohja sekä vastaavasti käytetyn metsävähennyksen määrä. Jos käytetyn metsävähennyksen määrä erikseen siirtyisi, voisi edellisen omistajan käyttämä metsävähennys tulla lisätyksi muun käytetyn metsävähennyksen mukana uuden omistajan luovutusvoittoon hänen myydessä metsävähennysmetsäänsä.

Käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden määrän laskemista on selvitetty tarkemmin jäljempänä luvussa 5.

Jos vastikkeettomalla saannolla siirtyy osa luovuttajan omistamista kiinteistöistä, siirtyvän metsävähennysoikeuden määrä vastaa saannon kohteena olevan metsän hankintamenon suhteellista osuutta luovuttajan metsävähennyksen perusteena olevien hankintamenojen kokonaismäärästä.

Sellaisesta 1.1.2017 tai sen jälkeen lahjana saadusta metsästä, johon ei ole lahjaverotuksessa sovellettu perintö- ja lahjaverolain (378/1940, PerVL) 55 §:ssä tarkoitettua sukupolvenvaihdoshuojennusta, voi lahjan saajalle muodostua suorittamansa lahjaveron perusteella oikeus TVL 55 a §:ssä tarkoitettuun metsälahjavähennykseen. Metsälahjavähennyksestä on lisätietoa ohjeessa Metsälahjavähennys. Lahjana metsää saavalle voi samalla kertaa muodostua sekä metsälahjavähennyspohja että siirtyä edelliseltä omistajalta käyttämättä jäänyt metsävähennysoikeus uudeksi metsävähennyspohjaksi.

4.2 Lahjanluonteinen kauppa 

Metsäkiinteistön luovutus voi olla alihintainen siten, että kysymys on PerVL 18 §:n 3 momentissa tarkoitetusta lahjanluonteisesta kaupasta. Metsävähennyspohjaa muodostuu tällöin metsän osuudesta vastikkeeksi katsotusta kiinteistön kauppahinnasta. Lisäksi myyjällä mahdollisesti käyttämättä jääneestä metsävähennysoikeudesta siirtyy TVL 47 §:n 5 momentin ja 55 §:n 3 momentin mukaisesti luovutuksensaajalle osa, joka vastaa lahjan suhteellista osuutta luovutuksen kohteena olevan metsän käyvästä arvosta.

Jos luovutusvoitto ei ole TVL 48 §:n nojalla verovapaa, ja lahjanluonteinen kauppa johtaa luovutusvoittoverotukseen sekä käytetyn metsävähennyksen lisäämiseen luovutusvoittoon, ei ole tarkempien säännösten ja oikeuskäytännön puuttuessa selvää, otetaanko luovutusvoittoon lisättävän käytetyn metsävähennyksen vaikutus mukaan luovutuksen vastikkeettomaan osuuteen kytkeytyvän siirtyvän metsävähennysoikeuden laskentaan.

Verohallinnon näkemyksen mukaan lahjanluonteisessa kaupassa luovutuksen vastikkeellisen osan ei voida katsoa tapahtuvan ennen vastikkeetonta osaa, vaan ne tapahtuvat samanaikaisesti. Tämän takia lahjanluonteisen kaupan vastikkeellisen osan perusteella luovutusvoittoon lisättävää metsävähennyksen määrää ei huomioida vastikkeettoman osan perusteella siirtyvän metsävähennysoikeuden määrää laskettaessa.

Jos 1.1.2017 tai sen jälkeen tehty suuren metsätilan kauppa on lahjanluonteinen, mutta siihen ei ole lahjaverotuksessa sovellettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettua sukupolvenvaihdoshuojennusta, ostajalle voi suorittamansa lahjaveron perusteella syntyä oikeus metsälahjavähennykseen. Lahjanluonteisessa kaupassa voi siten samalla saannolla muodostua sekä TVL 55 a §:ssä tarkoitettu metsälahjavähennyspohja että uutta metsävähennyspohjaa vastikkeeksi katsottavan kauppahinnan osalta. Lisäksi myyjällä mahdollisesti käyttämättä jääneestä metsävähennysoikeudesta siirtyy luovutuksensaajalle osa, joka vastaa lahjan suhteellista osuutta luovutuksen kohteena olevan metsän käyvästä arvosta.

4.3 Muut erityiset metsävähennysoikeuden siirtymistilanteet

4.3.1 Yleistä 

Edellisen omistajan käyttämätön metsävähennysoikeus siirtyy uudelle verovelvolliselle myös eräissä sellaisissa jatkuvuusperiaatteen mukaisesti käsiteltävissä omistuksenvaihdostilanteissa, joissa ei ole kyse varsinaisesta luovutuksesta. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vainajan metsäomaisuuden siirtyminen kuolinpesälle, kuolinpesän metsäomaisuuden jako määräosin osakkaille verotusyhtymänä hallittavaksi, metsävähennysmetsän liittäminen yhteismetsään, verotusyhtymän yhteisomistuksen purkautuminen sekä puolisoiden yhteisen metsätalouden harjoittamisen päättyminen avioeron tai toisen puolison kuoleman takia.

Käyttämättä jäänyt metsävähennysoikeus siirtyy edelliseltä verovelvolliselta metsävähennysseurantaa jatkavalle laskentayksikölle (yhteismetsä, kuolinpesä, luonnollinen henkilö, puolisot yhdessä tai verotusyhtymä) uudeksi metsävähennyspohjaksi myös kaikissa edellä  kuvatuissa verovelvollisuusmuutoksia aiheuttavissa tilanteissa. Jos jatkavia seurantayksiköitä on useampia, jaetaan siirtyvä metsävähennysoikeus näille metsien hankintamenojen suhteessa, eli siinä suhteessa, jolla metsät olivat metsävähennysoikeutta edeltävälle seurantayksikölle tuoneet.

Esimerkiksi toisen metsänomistajapuolisoista kuollessa voidaan metsätalouden verotus toimittaa TVL 17 §:n ja 14 §:n 4 momentin nojalla puolisoiden yhteisenä vielä vainajan kuolinvuodelta. Kuolinvuoden jälkeen kuolinpesää verotetaan vainajan metsistä ja leskeä erikseen omista metsistään. Jos metsiä on omistettu yhdessä, niistä muodostuu lesken ja kuolinpesän verotusyhtymiä siten, että yhdessä yhtymässä on vain samoin omistusosuuksin omistettuja metsiä. Kun puolisoiden yhteisestä metsätalouden pääomatulojen verotuksesta siirrytään omaan metsäverotukseen tai verotusyhtymäverotukseen, jaetaan puolisoiden yhteinen käyttämätön metsävähennysoikeus metsävähennyspohjaksi niihin seurantayksiköihin, joihin metsäverotus siirtyy. Käyttämätön vähennysoikeus jaetaan niissä suhteissa, joissa kiinteistöt ovat metsävähennysoikeutta puolisoiden metsätalouden seurantaan tuoneet.

4.3.2 Verotusyhtymän purkautumistilanteet 

Jos metsävähennysjärjestelmässä olevan metsän yhteisomistus purkautuu siten, että yksi osaomistaja hankkii muiden osaomistajien osuudet itselleen, lasketaan osuusluovutusten vaikutukset lakkaavan verotusyhtymän metsävähennysoikeuteen, ja käytettävissä olevan vähennysoikeuden määrä siirretään tämän jälkeen yksin metsätalouden harjoittamista jatkavalle henkilölle metsävähennyspohjaksi.

Verotusyhtymän osakkaiden muuttaessa jakosopimuksella metsätilan määräosaisen yhteisomistuksen alueelliseksi, ei lähtökohtaisesti tapahdu vastikkeellisia luovutuksia, ja kukin osaomistaja saa verotusyhtymän käyttämättömästä metsävähennysoikeudesta omaan metsävähennysseurantaansa sen suhteellisen osan, joka vastaa hänen omistamansa kiinteistön murto-osan tuomaa osuutta yhtymän metsävähennysoikeudesta. Jos kuitenkin tällaisessa yhteisomistussuhteen purkautumistilanteessa joku yhteisomistajista saa määräosaista omistustaan arvokkaamman metsän ja maksaa välirahaa muille yhtymän osakkaille, on maksettu väliraha hänelle metsän hankintamenoa, ja siitä muodostuu uutta metsävähennyspohjaa.

Jos kiinteistön yhteisomistussuhde puretaan lohkomistoimitukseen johtavan jakosopimuksen sijaan KML:n mukaisessa halkomistoimituksessa, siirtyy verotusyhtymällä mahdollisesti käyttämättömäksi jäänyt metsävähennysoikeus niille verovelvollisille, joiden uusissa kiinteistöissä on metsää. Lähtökohtaisesti kukin osaomistaja saa käyttämättömästä metsävähennysoikeudesta sen suhteellisen osan, joka vastaa hänen omistamansa kiinteistön murto-osan tuomaa osuutta yhteisomistuksen metsävähennysoikeudesta. Jos halkomistoimituksessa määrätään tilikorvauksia, muodostuu tilikorvausta maksavalle metsänomistajalle lisäksi uutta metsävähennyspohjaa tämän ohjeen luvussa 3.1.7 kuvatulla tavalla.

Metsän hankintameno voi halkomisessa samoin kuin jakosopimuksella toteutuvassa yhteisomistuksen purussakin kuitenkin muuttua muun omaisuuden hankintamenoksi, kun jollekin omistajalle muodostuva kiinteistö muodostuu kokonaan tai aikaisempaa suuremmalta osin muusta kuin metsäomaisuudesta, kuten pelloista ja rakennuksista. Kun metsän hankintameno muuttuu toisenlaisen omaisuuden hankintamenoksi, kyse ei enää ole metsän hankintamenosta, joka muodostaa metsävähennysoikeutta. Toisaalta halkomistoimituksessa pellon tai rakennusten poistamaton hankintameno voi tarkentua metsän hankintamenoksi. Tällainen hankintamenon uudelleenkohdistuminen ei kuitenkaan muodosta uutta metsävähennysoikeutta, sillä metsävähennyspohjaa muodostuu TVL 140 §:n 4 momentin mukaisesti ainoastaan vastikkeellisella saannolla hankitusta metsästä.

Myös ositus tai perinnönjako voi johtaa siihen, että verotusyhtymä purkautuu.  Näissäkin tilanteissa pesän ulkopuolisten varojen käytöstä seuraavat muutokset tehdään verotusyhtymän metsävähennysseurannassa ensin ja tämän jälkeen käyttämätön metsävähennysoikeus siirretään jatkaville metsävähennyksen seurantayksiköille vähennyspohjaksi.

Verotusyhtymä lakkaa erillisenä metsätalouden pääomatulojen verotuksen laskentayksikkönä myös, jos yhtymän ainoista osakkaista tulee aviopari tai sellainen avopari, johon sovelletaan tuloverolain 7 §:n puolisomääritelmää. Verotusyhtymässä jäljellä ollut metsävähennysoikeus siirtyy tällöin puolisoiden yhteiseen metsävähennysseurantaan metsävähennyspohjaksi.

4.3.3 Yhteismetsään liittäminen 

Metsävähennysoikeus siirtyy eri verovelvolliselle myös silloin, kun metsävähennysmetsä liitetään perustettavaan tai jo olemassa olevaan yhteismetsään. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2006:74 (Finlex) mukaan metsävähennysoikeus siirtyy tällöin yhteismetsän käyttöön, vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen saanto.

Yhteismetsään liitetyn metsäalueen hankintamenoon perustuva metsävähennysoikeus poistetaan kiinteistön omistajan metsävähennysseurannasta ja liitetyn metsän osuus liittäjän käyttämättömästä metsävähennysoikeudesta siirretään yhteismetsälle.

Jos kaikki saman metsävähennysseurannan metsätilat liitetään yhteismetsään, siirtyy koko käyttämätön metsävähennysoikeus yhteismetsälle. Jos yhteismetsään liitetään vain osa saman metsävähennysseurannan piiriin kuuluneista metsätiloista, käyttämätön metsävähennysoikeus on jaettava yhteismetsään liitettävien ja sen ulkopuolelle jäävien metsien kesken. Jako tehdään samassa suhteessa kuin metsät ovat aikanaan tuoneet metsävähennyspohjaa eli metsien alkuperäisten hankintamenojen suhteessa.

Jos metsävähennyskiinteistöstä liitetään yhteismetsään vain osa, siirtyy yhteismetsälle metsävähennyspohjaa sama suhteellinen osuus, joka vastaa yhteismetsään liitetyn määräalan hankintamenon osuutta koko kiinteistön hankintamenosta. Ellei liitetyn alueen osuutta kiinteistön alkuperäisestä hankintamenosta voida muutoin selvittää, jaetaan kiinteistön hankintameno liitetyn alueen ja liittämättä jätettävän alueen kesken metsämaapinta-alojen suhteessa.

5 Käytettävissä oleva metsävähennysoikeus 

5.1 Käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden laskenta muistiinpanoihin ja veroilmoitukselle 

Verovuonna käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden määrä lasketaan TVL 55 §:n 2 momentin määrittämällä tavalla vähentämällä verovuoden lopussa omistettujen metsävähennykseen oikeuttavien metsien metsävähennyspohjasta jo aikaisemmin käytetyn metsävähennyksen määrä. Käytetyn metsävähennyksen määrästä vähennetään mahdollinen veronalaisiin luovutusvoittoihin lisätty käytetyn metsävähennyksen määrä.

Käytetyn metsävähennyksen määrä sekä veronalaisiin luovutusvoittoihin lisätyn metsävähennyksen määrä ovat verovelvolliskohtaisessa metsävähennysseurannassa kumulatiivisia, eli niiden määrä ei seurannan kohteella (erillinen verovelvollinen, puolisot yhdessä, verotusyhtymä) voi vähentyä.

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 12 §:n mukaan metsätaloutta harjoittavan verovelvollisen on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joihin riittävästi eriteltyinä sisältyvät verotuksessa tarvittavat tiedot. Metsätaloutta harjoittavan verovelvollisen on veromuistiinpanoissaan selvitettävä metsävähennyksen perusteet ja käyttö Verohallinnon muistiinpanovelvollisuudesta antaman päätöksen (563/2017) 5 §:n mukaisesti. Ajantasaiset tiedot metsävähennyspohjasta, käytetyn metsävähennyksen määrästä ja näiden perusteella laskettavasta käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden määrästä ovat erityisen tärkeitä erilaisissa metsänomistuksen muutostilanteissa, joissa metsävähennyksen seurantayksikötkin voivat muuttua.

Metsätalouden veroilmoitus perustuu verovuodelta ilmoitettavien metsävähennystietojen osalta verovelvollisen pitämiin muistiinpanoihin.  Metsätalouden veroilmoituksella on verotusmenettelylain (1558/1995) 7 §:n ja veroilmoituksessa annettavista tiedoista annetun Verohallinnon päätöksen (1057/2020) 7 §:n mukaisesti ilmoitettava tiedot metsävähennyksen perusteesta ja käytöstä. Metsävähennyksen seurantatiedot on ilmoitettava, vaikka ilmoituksella ei metsävähennystä verovuodelle vaadittaisikaan. Koska metsän luovutusvoittoihin voi mahdollisesti tulla tämän ohjeen luvussa 7 kuvatulla tavalla lisättäväksi käytettyä metsävähennystä, on vastaavat metsävähennyksen seurantatiedot ilmoitettava metsätalouden veroilmoituksella silloinkin, kun koko metsävähennyspohja on jo vähennetty metsätalouden pääomatuloista.

Käytännössä metsätalouden veroilmoituksella ilmoitetaan aina erikseen omina tietoinaan verovuoden lopussa omistettujen metsävähennykseen oikeuttavien metsien metsävähennyspohja, aikaisemmin käytetyn metsävähennyksen määrä, luovutusvoittoihin lisättyjen metsävähennysten määrä sekä näistä tiedoista laskettu käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden määrä.

Käytettävissä olevalle metsävähennysoikeudelle muodostuu siten laskentakaavaksi Metsävähennyspohja – (Aikaisemmin käytetyn metsävähennyksen määrä – Luovutusvoittoihin lisättyjen metsävähennysten määrä). Toisin sanoen käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden määrä = Metsävähennyspohja – Aikaisemmin käytetyn metsävähennyksen määrä + Luovutusvoittoihin lisättyjen metsävähennysten määrä.

5.2 Käytettävissä oleva metsävähennysoikeus voi muuttua negatiiviseksi 

Jos metsänomistaja luovuttaa metsiään vaiheittain, voi käytettyä metsävähennystä jäädä vastikkeettomien tai muuten luovutusvoittoverovapaiden luovutusten takia jäljelle niin paljon, että metsävähennysoikeutta ei ole jäljelle jääneiden metsien metsävähennyspohjasta huolimatta lainkaan käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa korostuu metsävähennysmenettelyyn vuoden 2008 lakimuutoksilla haluttu tavoite metsäomaisuuden kasvattamisesta ja keskittämisestä aktiivisille omistajille. Vastikkeellisissa veronalaisissa luovutuksissa toteutuva käytetyn metsävähennyksen lisäys luovutusvoittoon puolestaan vapauttaa metsävähennysoikeutta takaisin käyttöön.

6 Metsävähennyksen käyttäminen 

6.1 Metsävähennyksen käyttämiseen oikeuttavat tulot 

Metsävähennys voidaan myöntää käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden puitteissa vain sellaisesta metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta, joka on verovuoden aikana saatu metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä. Metsävähennykseen oikeuttavia metsiä käsitellään vuonna 2008 voimaan tulleen TVL 55 §:n muutoksen jälkeen yhtenä kokonaisuutena siten, että metsävähennystä voi vaatia miltä tahansa metsävähennysseurannassa olevalta metsäkiinteistöltä saatujen metsätalouden pääomatulojen perusteella.

Metsävähennyksen käyttöön oikeuttavaa metsätalouden veronalaista pääomatuloa voi kertyä puun myyntitulon lisäksi myös metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä saaduista vakuutus- tai vahingonkorvauksista, metsätalouden veronalaisista tuista sekä metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä omaan käyttöön tai muihin tulolähteisiin otetun puutavaran arvosta.

Metsänomistajan on tarvittaessa liitettävä metsätalouden muistiinpanoihinsa (VHp muistiinpanovelvollisuudesta 563/2017, 5 §) selvitys metsätalouden pääomatulon kohdistumisesta metsävähennykseen oikeuttavaan metsään. Selvityksen laatijana on pystykaupassa puun ostaja. Hankintakaupassa selvityksen voi antaa esimerkiksi metsänhoitoyhdistys tai Suomen metsäkeskus. Metsätalouden tukien osalta tuen kohdentuminen metsävähennysmetsään käy metsikkökuvioittain selville metsäkeskuksen metsänomistajalle antamilta päätöksiltä.

Metsätalouden veronalaista pääomatuloa ei ole TVL 43 §:n 3 momentin mukaan lämmitykseen tai muuhun verovelvollisen omaan kulutuskäyttöön otetun puutavaran arvo, eikä myöskään muiden kuin omana asuntona tai muutoin henkilökohtaisessa käytössä olevien rakennusten tai rakennelmien rakentamiseen tai korjaamiseen otetun puutavaran arvo. Tällainen verovapaa tulo ei voi olla mukana metsävähennyksen käytön perusteessa. Myöskään maatalouden tulona MVL 2 §:n 1 momentin mukaisesti verotettavista metsätalouden sivutuloista ei kerry metsävähennyksen käyttöön oikeuttavaa tuloa.

Hankintakaupalla saadun puukauppatulon pääomatulo-osuudeksi katsotaan TVL 43 §:n 1 momentin mukaan myyntitulo vähennettynä mahdollisella hankintatyön arvolla. Hankintatyön arvo ei tämän vuoksi ole mukana metsävähennyksen käyttöön oikeuttavien tulojen laskennassa.

Tuloverolain metsävähennyssäännös ei sido metsävähennyksen käyttöön oikeuttavan tulon kertymistä kiinteistötasolle, vaan metsätalouden pääomatulon täytyy kertyä ”metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä”. Näin ollen esimerkiksi kiinteistöjen yhdistämistilanteissa on huomattava, että metsävähennyksen käyttöön oikeuttavien tulojen tulee edelleen kertyä sellaisista osista uutta rekisteriyksikköä, joilla alun perin oli metsävähennykseen oikeuttavaa metsää. Samalla tavoin esimerkiksi yhteismetsä ei voi käyttää metsävähennystä kuin sellaisten tulojen perusteella, jotka on saatu yhteismetsälle metsävähennyspohjaa tuoneista metsistä.

Metsävähennyksen käytön mahdollistavia tuloja voi TVL 55 §:n 1 momentin mukaan kertyä vain maatilakiinteistöiltä ja vain metsästä. Jos maatilakiinteistöllä sijaitseville metsätalouden kitu- ja joutomaille ei ole muodostunut omaa muun maatilatalouden maan hankintamenoa, ja tällaisilla alueilla sijaitsevan puuston arvo on ollut mukana muodostamassa metsän hankintamenoa ja metsävähennyspohjaa, voi metsävähennyksen käyttöön oikeuttavaa metsätalouden pääomatuloa kertyä käytännössä myös metsätalouden kitu- ja joutomailta. Metsävähennyspohjaa ei muodostu rakennusmaan (asuin-, kesämökki- tai teollisuustontit) hankintamenon perusteella, eikä metsävähennyksen käytön mahdollistavaa metsätalouden pääomatuloa voi TVL 140 §:n 4 momentin perusteella kertyä tällaiselta rakennusmaalta myydyistä puista saadun tulon perusteella.

Verovuonna luovutetuista tai omistajallaan muuhun maankäyttöön esimerkiksi pellon raivauksen takia siirtyneistä metsävähennysmetsistä verovuoden aikana saadut metsätalouden pääomatulot voivat olla metsävähennyksen käytön perusteena, jos verovelvolliselle jää muista metsävähennykseen oikeuttavista metsistä vielä käyttämätöntä metsävähennysoikeutta. Jos metsätalouden pääomatuloa saadaan verovuoden aikana luovutetusta metsävähennysmetsästä tai TVL 24 §:ssä tarkoitettuun toimintamuodon muutokseen kuuluneesta metsävähennysmetsästä tai kokonaisuudessaan muuhun maankäyttöön siirtyneestä metsävähennysmetsästä, ja tämä on ainut metsävähennykseen oikeuttava metsä, jää metsävähennys käyttämättä.

Metsätalouden pääomatulosta tehtyjä varauksia TVL 111 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tuloutettaessa ei tuloutettavan varauksen perusteella muodostuvaa metsätalouden pääomatuloa lueta mukaan metsävähennyksen käyttöön oikeuttaviin tuloihin. Metsävähennys on aikanaan voitu jo tehdä täysimääräisesti koko tulon määrästä, ja varaus on tehty metsävähennyksen määrällä vähennetystä metsätalouden veronalaisen pääomatulon määrästä.

Verotuskäytännössä on katsottu, että verotusyhtymän tai metsätaloutta yhteisesti harjoittavien puolisoiden metsävähennyksen piiriin kuuluvasta metsästä saamat metsätalouden pääomatulot voivat kokonaisuudessaan olla metsävähennyksen perusteena, vaikka tälle yhteisomistukselle ei kaikkien omistusosuuksien osalta mahdollisesti olisikaan muodostunut näistä metsistä metsävähennyspohjaa. Koska yhteisomistus on verotusyhtymän ja puolisoiden yhteisen metsätalouden pääomatulojen verotuksen laskentasubjekti, ei näissä tilanteissa edellytetä omistusosuuskohtaista metsävähennyksen käyttöön oikeuttavan tulon seurantaa. Noudatettu tulkinta perustuu myös siihen, että tuloverolain 55 §:n 2 momentissa ja 140 §:n 4 momentissa puhutaan metsästä saadusta tulosta, ei kiinteistöltä saadusta tulosta. Murto-osaiset omistukset liittyvät käsitteellisesti kiinteistöön, ei metsään.

Yhteisesti metsätaloutta harjoittavien puolisoiden osalta metsävähennyksen perusteena olevat metsätalouden pääomatulot voivat kertyä myös kumman tahansa puolison yksin omistamasta, samaan yhteiseen metsävähennysseurantaan kuuluvasta metsästä.

6.2 Hallintaoikeuden pidättämisen merkitys 

Kiinteistön luovutuksen yhteydessä hallintaoikeuden metsään pidättänyt metsätalouden harjoittaja on verovelvollinen hallintaoikeuden nojalla saamistaan metsätalouden pääomatuloista, mutta ei voi tehdä näiden tulojen perusteella metsävähennystä, koska ei enää omista metsää verovuoden lopussa.

Metsän varsinainen omistaja ei voi puolestaan saada hallintaoikeuden rasittamalta kiinteistöltään sellaista metsätalouden pääomatuloa, joka mahdollistaisi metsävähennyksen käytön. Ellei metsän omistajalla ole mahdollisuutta saada metsävähennyksen käyttöön oikeuttavaa metsätalouden pääomatuloa muilta metsävähennyskiinteistöiltä, jää hallintaoikeuden rasittaman metsän myötä hänelle mahdollisesti muodostunut metsävähennyspohja käyttämättä kunnes hallintaoikeus kiinteistöön lakkaa.

Hallintaoikeutta ja sen merkitystä erilaisten luovutustilanteiden verotuksessa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Hallintaoikeus omaisuuden luovutuksen verotuksessa. Hallintaoikeuden kohteena olevasta metsästä saatujen tulojen verotusta on kuvattu lisäksi Verohallinnon kannanotossa Hallintaoikeuden kohteena olevan maatilan ja yrityksen tulojen verotus.

6.3 Metsävähennyksen vaatiminen

6.3.1 Tahdonvaltainen vaatimus

Metsävähennys tehdään vain verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee TVL 55 §:n 4 momentin mukaan sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Metsävähennysvaatimus on siis tahdonvaltainen, eikä Verohallinto ilman verovelvollisen vaatimusta ota käyttämätöntä metsävähennystä huomioon metsätalouden puhtaan pääomatulon laskennassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 10.12.2010/3711 (Finlex) mukaan metsävähennysvaatimus voidaan esittää myös säännönmukaisen verotuksen päättymisen jälkeen. Taannehtiva vähennysvaatimus ei kuitenkaan ole yleensä tarpeen, sillä vähennysoikeus ei vanhene. Metsävähennyksen käytölle ei ole säädetty vuosimääräistä takarajaa.

Metsävähennys tehdään TVL 55 §:n 1 momentin mukaan metsätalouden pääomatulosta ennen TVL 56 §:ssä tarkoitettujen muiden metsätalouden pääomatuloon kohdistuvien luonnollisten vähennysten tekemistä. Metsävähennys tehdään myös ennen TVL 111 §:ssä tarkoitettua menovarausta, koska varauksen enimmäismääräksi on säädetty 15 prosenttia metsätalouden veronalaisen pääomatulon määrästä, josta on vähennetty metsävähennyksen määrä.

6.3.2 Yhteisomistustilanteet

Verotusyhtymä on metsätalouden pääomatulon laskentasubjekti, ja osakkaiden yhteiseen lukuun hankittujen metsien osalta myös metsävähennystä vaaditaan verotusyhtymän metsätalouden veroilmoituksella. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2001:54 (Finlex) mukaan verotusyhtymän osakas ei voi tehdä metsävähennystä siitä metsätalouden pääomatulosta, joka hänelle yhtymästä jaetaan.

Puolisoiden yhdessä harjoittamasta metsätaloudesta saadun tulon verotukseen sovelletaan TVL 14 §:n 4 momentin mukaisesti verotusyhtymää koskevia säännöksiä. Puolisoiden yhdessä ja erikseen omistamat metsät ovat lähtökohtaisesti samassa yhteisessä metsävähennysseurannassa, ja metsävähennystä vaaditaan puolisoiden yhteisellä metsätalouden veroilmoituksella. Jos toisella puolisolla on yhteisen metsätalouden lisäksi yksin omistettuja metsiä, joita hallinnoi pysyvästi täysin itsenäisesti ja erillisenä, hän voi halutessaan antaa näiden metsien osalta oman erillisen metsätalouden veroilmoituksen sisältäen myös metsävähennysvaatimuksen.

6.4 Verovuonna vaadittavan metsävähennyksen määrä 

Metsävähennyksen määrä on TVL 55 §:n 2 momentin mukaan enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on lisäksi TVL 55 §:n 4 momentin mukaan oltava suuruudeltaan vähintään 1 500 euroa. Enimmäismäärä tehtävälle metsävähennykselle on verovuoden lopussa jäljellä oleva käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden määrä.

Metsävähennyksen tekeminen edellyttää siten, että verovuonna on saatu vähintään 2 500 euroa metsätalouden veronalaista pääomatuloa. Tämä metsätalouden pääomatulo voi kertyä miltä tahansa metsävähennyskiinteistöltä tai useammalta metsävähennykseen oikeuttavalta kiinteistöltä yhteensä.

Jotta koko metsävähennysoikeus tulee täysimääräisesti hyödynnettyä, täytyy metsätalouden veronalaista pääomatuloa kertyä metsävähennysmetsästä vähintään metsän hankintamenon verran. Verovelvolliskohtainen tarkastelu ja vähennyksen enimmäismäärän nousu 60 prosenttiin mahdollistavat sen, että koko metsävähennyspohjan voi käyttää vaikkapa kerralla.

Vuoden 2017 alusta voimaan tullut TVL 30 a §:ssä tarkoitettu viiden prosentin suuruinen yrittäjävähennys tehdään metsätalouden osalta metsävähennyksellä vähennetystä metsätalouden pääomatulosta. Vastaavaa viiden prosentin leikkausta ei tehdä verovuoden metsätalouden tappiolliseen pääomatuloon. Sellaisena verovuonna, jolloin metsätalouden puhdasta pääomatuloa jää yrittäjävähennyksen piiriin, on metsätalouden pääomatulosta vähennettävän metsävähennyksen efektiivinen vähennysvaikutus siten viisi prosenttiyksikköä pienempi kuin niinä vuosina, jolloin metsätalouden vuositulos jää tappiolliseksi.

7 Metsävähennys luovutusvoiton laskennassa 

7.1 Käytetyn metsävähennyksen määrä lisätään luovutusvoittoon 

7.1.1 Lisäyksen yleiset periaatteet 

Tuloverolain 46 §:n 8 momentin mukaan metsän luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään tehdyn metsävähennyksen määrä, kuitenkin enintään määrä, joka vastaa 60 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta.

Säännöksen tarkoituksena on estää metsän hankintamenon vähentäminen kahteen kertaan, ensin 60 prosentin määrästään metsätalouden pääomatulojen verotuksessa metsävähennyksen muodossa ja vielä luovutuksen yhteydessä koko määrästään luovutusvoiton laskennassa.

Menettelyä on sovellettu verovuodesta 2009 alkaen. TVL 46 §:n 8 momentti tuli siis voimaan vuotta myöhemmin kuin samalla tuloverolain muutoksella (30.12.2008/1085) 55 §:n metsävähennyssäännökseen taannehtivasti kohdistetut muutokset. Verovuoteen 2008 saakka sovelletussa kiinteistökohtaisessa metsävähennysjärjestelmässä tehdyn metsävähennyksen määrä vähennettiin luovutusvoittoa laskettaessa metsän hankintamenosta.

Luovutusvoittoon lisätään nykyisessä verovelvolliskohtaisessa metsävähennysjärjestelmässä koko aikaisemmin käytettyjen metsävähennysten yhteismäärä. Lisättävä metsävähennys voi siten sisältää muistakin metsävähennysmetsistä kuin luovutuksen kohteena olevasta metsästä tehtyä metsävähennystä. Lisäyksen määrä on kuitenkin aina korkeintaan luovutetusta metsästä aikanaan saadun metsävähennysoikeuden suuruinen.

Käytetyn metsävähennyksen lisäys luovutusvoittoon tehdään täysimääräisenä, vaikka metsävähennyksen vähennysvaikutus metsätalouden pääomatulojen verotuksessa olisikin yrittäjävähennyksen takia jäänyt enimmäismäärää pienemmäksi.

7.1.2 Useamman metsäkiinteistön luovutus samanaikaisesti

Jos samalla kertaa luovutetaan useampia metsävähennysseurannassa olleita metsäkiinteistöjä, lisätään käytettyä metsävähennystä metsien luovutusvoittoihin niiden hankintamenojen mukaisessa suhteessa.

Jos joku luovutettavista kiinteistöistä ei ole lainkaan kuulunut metsävähennysjärjestelmään, ei laskettavaan luovutusvoittoon tai -tappioon tällaisen kiinteistön osalta lisätä käytettyä metsävähennystä.

7.1.3 Määräalan luovutus

Jos metsävähennyskiinteistöstä luovutetaan vastikkeellisesti vain määräala, tarvitaan luovutusvoittoon lisättävän metsävähennyksen enimmäismäärän selvittämiseksi tieto tämän määräalan hankintamenosta. Samalla selviää jäljelle jäävän kantatilan metsän hankintameno ja sen perusteella määräytyvä metsävähennyspohja. Ellei luovutetun alueen osuutta metsän alkuperäisestä hankintamenosta voida muutoin selvittää, jaetaan metsän hankintameno määräalan ja kantatilan kesken metsämaapinta-alojen suhteessa.

7.1.4 Osakkuusaikatarkastelu yhteisomistustilanteissa

Verotusyhtymän osakkaan luovuttaessa vastikkeellisesti verotusyhtymään kuuluneen metsäkiinteistön murto-osan, hänen luovutusvoittoonsa lisätään lähtökohtaisesti yhtymässä käytetyn metsävähennyksen koko määrä, koska metsävähennyksen seuranta ja käyttö on yhtymäkohtaista. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2015:47 (Finlex) mukaan luovutusvoittoon voidaan kuitenkin lisätä vain sellaista metsävähennystä, jota yhtymässä on käytetty osuudestaan luopuvan osakkaan osakkuusaikana. Osakkuusaikatarkastelussa otetaan huomioon osakkuuden alkamisvuonna verotusyhtymässä käytetyn metsävähennyksen määrä, mutta ei luovutusvuonna verotusyhtymässä mahdollisesti käytettävää metsävähennystä. Lisäyksen määrä on myös aina enintään luovutuksen kohteena olevasta osuudesta aikanaan yhtymälle muodostuneen metsävähennysoikeuden suuruinen.

Metsätaloutta yhteisesti harjoittavien puolisoiden osalta käytetyn metsävähennyksen lisäys luovutusvoittoon tehdään samalla tavalla kuin verotusyhtymän osakkaiden verotuksessa. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2015:47 (Finlex), jota TVL 14 §:n 4 momentin nojalla voidaan soveltaa myös puolisoiden yhdessä harjoittaman metsätalouden verotuksessa, perusteella yhteisen metsäkiinteistön omistusosuudesta tai yhteiseen metsäverotukseen kuuluvasta yksin omistamastaan metsäkiinteistöstä luopuvan puolison luovutusvoittoon voidaan lisätä käytettyä metsävähennystä vain sellaisilta verovuosilta, jolloin tämä puoliso on metsäomistustensa perusteella ollut mukana puolisoiden yhteisessä metsävähennysseurannassa.

Erilaisten KML:n mukaisten kiinteistötoimitusten yhteydessä voi tulla määrättäväksi tilikorvauksia ohjeessa Maanmittaustoimitusten verovaikutuksia tarkemmin kuvatulla tavalla. Tilikorvauksen saajalle kyse on tällöin veronalaisesta luovutuksesta. Jos esimerkiksi halkomistoimituksen kohteena olevalla yhteisesti omistetulla kiinteistöllä on metsävähennysjärjestelmässä olevaa metsää, lisätään luovutusvoittoon lähtökohtaisesti myös TVL 46 §:n 8 momentin mukaisesti yhteisomistuksessa käytetyn metsävähennyksen määrä, koska saadun tilikorvauksen perusteena olevaan omistusosuuteen on kuulunut metsää. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisua KHO:2015:47 (Finlex) vastaavasti luovutusvoittoon lisätään kuitenkin vain sellaista metsävähennystä, jota yhteisomistuksessa on käytetty tilikorvausta saavan osakkaan osakkuusaikana. Lisäyksen määrä on myös aina enintään tilikorvauksen saajan omistusosuuden perusteella aikanaan yhteisomistukselle muodostuneen metsävähennysoikeuden suuruinen

Mahdollisia luovutustilanteita ja luovutusvoittoon lisättävän käytetyn metsävähennyksen oikean määrän selvittämistä varten verotusyhtymien sekä metsätaloutta yhteisesti harjoittavien puolisoiden tulee seurata metsätalouden veromuistiinpanoissaan metsävähennyksen käyttöä myös osakkuusaikakohtaisesti (Verohallinnon päätös muistiinpanovelvollisuudesta, 5 §).

7.1.5 Hankintameno-olettaman soveltaminen luovutusvoittolaskennassa

Luovutusvoittoon tehtävän lisäyksen kannalta ei ole merkitystä sillä, vähennetäänkö luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta hankintameno ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot vai hankintameno-olettama. Merkitystä ei ole myöskään sillä, onko sovellettavan hankintameno-olettaman suuruus 20, 40 tai 80 prosenttia. Lisäys tehdään myös luovutusvoiton ollessa TVL 49 §:ssä tarkoitetulla tavalla osittain verovapaa.

7.1.6 Hankintamenon poikkeukselliset määräytymistilanteet

Lisäys luovutusvoittoon tehdään myös yhtä lailla tilanteissa, joissa lahjansaaja luovuttaa saamansa metsän ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi ja hankintamenoksi katsotaan TVL 47 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla lahjoittajan hankintameno, sekä tilanteissa, joissa TVL 47 §:n 1 momentin mukaisesti hankintamenona käytetään maatilaan kuuluvan metsän osalta perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin mukaisesti laskettua huojennettua arvoa.

7.1.7 Lisäys tehdään myös luovutustappioon

Käytetyn metsävähennyksen lisääminen luovutusvoittoon tehdään myös luovutusvoittolaskelman lopputuloksen ollessa tappiollinen, eli lisäyksen myötä luovutustappio pienentyy tai voi muuttua luovutusvoitoksi.

7.1.8 Lisäyksen määrä on aina korkeintaan luovutetusta metsästä saadun metsävähennysoikeuden suuruinen

Metsävähennysoikeuden muodostumisperusteena ei aina ole yksiselitteisesti tuloverolain luovutusvoittoverosäännösten mukainen metsän hankintameno. Verotuskäytännössä on katsottu, että luovutusvoittoon lisättävän käytetyn metsävähennyksen enimmäismäärä ei TVL 46 §:n 8 momentin sanamuodosta huolimatta voi vastaavasti myöskään olla aina suoraan sidottu metsän hankintamenon käsitteeseen vaan lisäyksen enimmäismäärän tulee tuloverotuksen systematiikkaan liittyvistä symmetriasyistä olla luovutettavasta metsästä aikanaan saadun metsävähennysoikeuden suuruinen.

Tuloverolain 46 §:n 8 momentin tulkinnanvaraisuus nousee esille erityisesti luovutuksissa, joissa kohteena on metsävähennysmetsä, jonka luovuttaja on aikanaan saanut vastikkeetta. Jos tällainen metsä on metsänomistajan ainut metsävähennysmetsä, lisätään luovutusvoittoon koko käytetyn metsävähennyksen määrä, eikä enimmäismäärän rajauksella ”60 prosenttia hankintamenosta” ole merkitystä. Jos kuitenkin metsänomistajalla on useampia metsävähennysmetsiä, joista esimerkiksi vain vastikkeetta saatu luovutetaan, olisi luovutusvoittoon lisättävä käytetyn metsävähennyksen enimmäismäärä tuloverolain luovutusvoittoverosäännöksien TVL 46 §:n 8 momentin ja 47 §:n 1 momentin sanamuodon mukaisesti 60 prosenttia tämän metsän hankintamenosta eli perintö- tai lahjaverotuksessa käytetystä verotusarvosta. Koska perintö- tai lahjaverotuksen verotusarvon perusteella määräytyvällä metsän hankintamenolla ei kuitenkaan ole mitään kytkentää lahjan tai perinnönsaajalle aikanaan todella siirtyneeseen metsävähennysoikeuden määrään, katsoo Verohallinto luovutusvoittoon tehtävän lisäyksen olevan näissä tilanteissa enintään vastikkeettomasti saadun metsän mukana siirtyneen metsävähennysoikeuden suuruinen.

Tuloverolain 47 §:n 1 momentin mukaan hankintameno lasketaan lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi. Jos lahjansaaja on tällaisessa tilanteessa verovuoden vaihtuessa omistanut muiden metsävähennysmetsiensä lisäksi lahjoittajalta metsävähennysoikeutta mukanaan tuoneen metsän, ei luovutusvoittoon lisättävä käytetyn metsävähennyksen enimmäismäärä voi myöskään perustua TVL 46 §:n 8 momentin sanamuodon mukaiseen lahjoittajan hankintamenoon. Lahjana saadun metsän osalta lisäyksen enimmäismääräksi katsotaan lahjansaajalle lahjoittajalta siirtyneen metsävähennysoikeuden määrä.

Samaa edellä kuvattua puhdasta lahjoitustilannetta koskevaa periaatetta luovutusvoittoon lisättävän käytetyn metsävähennyksen enimmäismäärän osalta sovelletaan myös metsiin, jotka on hankittu lahjanluonteisella kaupalla. Tällöin metsävähennyspohjaa on voinut muodostua paitsi vastikkeesta myös edelliseltä omistajalta käyttämättä jääneen metsävähennysoikeuden perusteella. Tällaistakin metsää luovutettaessa luovutusvoittoon lisätään korkeintaan kyseisen metsän hankinnasta saadun metsävähennysoikeuden yhteismäärä.

7.1.9 Lisäyksen enimmäismäärä lahjanluonteisessa luovutuksessa 

Jos metsän luovutus on PerVL 18 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla lahjanluonteinen, on luovutusvoittoon lisättävän metsävähennyksen enimmäismäärän laskentaperusteena käytettävä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2013:158 (Finlex) mukaan luovutuksen vastikkeellisen osan suhteellista osuutta metsän hankintamenosta. Jos luovutettava metsävähennysmetsä on saatu vastikkeetta tai hankittu lahjanluonteisella kaupalla, lisätään luovutusvoittoon enintään vastikkeellisuusosuuden mukainen määrä luovutetusta metsästä aikanaan saadusta metsävähennysoikeudesta.

7.1.10 Kuolinpesän luovutusvoitto 

Verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan TVL 17 §:n 1 momentin mukaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tuloista. Vainajan mahdollisesti vielä kuolinvuotensa aikana luovuttamien metsien luovutusvoittoon ja kuolinpesän jo vainajan kuolinvuoden aikana luovuttamien metsien luovutusvoittoihin lisätään tämän vuoksi vainajan elinaikana käytettyä metsävähennystä.

Jos kuolinpesä luovuttaa metsävähennysjärjestelmässä olevaa metsää vainajan kuoleman jälkeisinä verovuosina, lisätään luovutusvoittoon vain kuolinpesän käyttämää metsävähennystä. Vainajan elinaikana käytettyjä metsävähennyksiä ei voida lisätä kuolinvuoden tai perinnönjaon jälkeen tehtävistä luovutuksista laskettaviin luovutusvoittoihin.

Kuolinpesän luovuttaessa omistusosuuksiaan verotusyhtymässä verotetuista metsistä, luovutusvoittoon voidaan lisätä korkeintaan se määrä yhtymän käyttämää metsävähennystä, joka on käytetty vainajan kuoleman jälkeen eli kuolinpesän varsinaisena osakkuusaikana.

7.1.11 Käytetyllä metsälahjavähennyksellä ei ole vaikutusta

Metsävähennysmetsä voi olla sellaista metsää, josta metsänomistajalle on suorittamansa lahjaveron perusteella samalla muodostunut TVL 55 a §:n tarkoittamalla tavalla oikeus metsälahjavähennykseen. Jos metsälahjavähennystä on TVL 55 b §:n mukaisesti käytetty ja verovelvollinen luovuttaa vähintään kymmenen prosenttia näiden lahjana saamiensa metsäkiinteistöjen tai niiden osien yhteenlasketusta pinta-alasta ennen kuin 15 vuotta on kulunut lahjoituksesta, lisätään TVL 55 c §:n tarkoittamana seuraamuksena käytettyjen metsälahjavähennysten yhteismäärä 20 prosentilla korotettuna hänen luovutusvuoden metsätalouden pääomatuloonsa tai metsätalouden tappiolliseen pääomatuloon. Tällaista metsävähennysmetsää luovutettaessa ei käytetty metsälahjavähennys tai sen perusteella edellä kuvatulla tavalla määräytyvä seuraamus vaikuta luovutusvoittoon lisättävän metsävähennyksen määrään.

7.2 Tilanteet, joissa lisäystä luovutusvoittoon ei tehdä 

7.2.1 Luovutettava metsä ei kuulu metsävähennysjärjestelmään

Käytetyn metsävähennyksen lisäystä luovutusvoittoon tai -tappioon ei tehdä, jos luovutettu metsä ei ole ollut lainkaan metsävähennysjärjestelmässä, eli metsä on hankittu ennen 1.1.1993, tai se on saatu vastikkeetta ilman siirtyvää metsävähennysoikeutta.

Verotusyhtymän osakkaan luovuttaessa vastikkeellisesti sellaisen kiinteistön murto-osuuden, josta yhtymään ei ole tullut metsävähennysoikeutta, ei osakkaan luovutusvoittoon lisätä lainkaan yhtymässä käytettyä metsävähennystä.

Verotusyhtymän osakkaalle osuutensa luovutuksesta muodostuvaan luovutusvoittoon ei myöskään lisätä yksin omistetun metsän tai muiden verotusyhtymien verotuksessa käytettyä metsävähennystä. Vuodesta 2008 lähtien sovellettu verovelvolliskohtaiseksi kutsuttu metsävähennyslaskenta on siten käytännössä laskentasubjektikohtaista.

Metsätaloutta yhteisesti harjoittavista puolisoista toisen luovuttaessa sellaisen metsäkiinteistön tai kiinteistön murto-osan, josta puolisoiden yhteiseen metsävähennysseurantaan ei ole muodostunut metsävähennyspohjaa, ei tällaista metsää luovuttavalle puolisolle lisätä luovutusvoittoon yhteisessä metsätaloudessa käytettyä metsävähennystä.

7.2.2 Verovelvollinen ei ole käyttänyt metsävähennystä lainkaan

Mikäli verovelvollinen ei ole omistusaikanaan lainkaan käyttänyt metsävähennyspohjaansa, ei metsävähennyksen käyttöön perustuvaa lisäystä luovutusvoittoon tai -tappioon tehdä hänen luovuttaessaan metsävähennysmetsänsä tai osan siitä.

Verovelvollisen metsävähennysoikeus voi olla peräisin vastikkeellisesti hankitusta metsästä, vastikkeettomana saantona saadusta metsästä tai jatkuvuusperiaatteen mukaisesta metsän omistuksenvaihdostilanteesta. Metsän edellisen omistajan käyttämän metsävähennyksen määrällä ei kuitenkaan missään näistä lähtötilanteista ole merkitystä metsän uuden omistajan luovutusvoittoa laskettaessa. Esimerkiksi kuolinpesälle laskettavaan metsän luovutusvoittoon lisätään vain kuolinpesän käyttämä metsävähennyksen määrä, ei vainajan aikanaan käyttämää metsävähennystä. Vainajan käyttämä metsävähennys on otettu huomioon jo siten, että käytetty metsävähennys on pienentänyt kuolinpesälle vainajalta siirtyvän metsävähennysoikeuden määrää. Koska kuitenkin TVL 17 §:n 1 momentin mukaan verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tuloista, lisätään vainajan mahdollisesti vielä kuolinvuotensa aikana luovuttamien metsien luovutusvoittoon – joka verotetaan kuolinpesällä – tällaisessa tapauksessa vainajan elinaikana käytettyä metsävähennystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2015:47 (Finlex) mukaan lisäystä verotusyhtymän osakkaan luovutusvoittoon ei myöskään tule tehtäväksi tilanteessa, jossa osuutensa luovuttavan osakkaan osakkuusaikana ei verotusyhtymässä ole lainkaan käytetty metsävähennystä. Lisäystä ei myöskään tehdä, jos osuuden luovutusvoitto on TVL 48 §:n nojalla kokonaan verovapaa.

Jos yhteisen metsäkiinteistön omistusosuudesta tai yksin omistamastaan metsäkiinteistöstä luopuvan puolison omistusaikana ei ole lainkaan käytetty metsävähennystä, ei korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2015:47 (Finlex) perusteella tämän puolison luovutusvoittoon tule lisäystä tehtäväksi toisen puolison yksin omistamista metsistä aiemmin saatujen metsätalouden pääomatulojen perusteella käytetystä metsävähennyksestä. Yhteisen metsäkiinteistön omistusosuudesta tai yksin omistamastaan metsäkiinteistöstä luopuvan puolison luovutusvoitto voi olla myös verovapaa TVL 48 §:n nojalla, eikä puolisoiden yhteisessä metsätaloudessa käytettyä metsävähennystä tule tällöin lisättäväksi.

7.2.3 Koko käytetyn metsävähennyksen määrä on jo aiemmin lisätty luovutusvoittoihin

Jos koko käytetyn metsävähennyksen määrä on jo aiempien luovutusten yhteydessä lisätty luovutusvoittoihin, ei käytettyä metsävähennystä tulouteta toista kertaa, vaikka luovutuksen kohteena olisikin metsävähennysmetsä.

7.2.4 Luovutusvoitto on verovapaa

Lisäystä luovutusvoittoon tai -tappioon ei tule myöskään miltään osin tehtäväksi, jos metsä luovutetaan täysin vastikkeetta, tai jos kyse on TVL 48 §:n tarkoittamasta kokonaan verovapaasta luovutuksesta. Tällaisia luovutusvoittoverosta vapaita luovutuksia ovat esimerkiksi yli 10 vuotta omistetun metsän luovutus lähiomaiselle tai metsän luovutus luonnonsuojelulaissa tarkoitetuksi luonnonsuojelualueeksi.

Jos erillisinä toteutettuja metsää sisältäviä kiinteistönluovutuksia yhdistetään verotuksessa yhtenä luovutuksena käsiteltäväksi, voi yksittäisen metsävähennysoikeutta sisältävän metsäkiinteistön luovutusvoitto kuitenkin muuttua verovapaasta veronalaiseksi, ja käytettyä metsävähennystä tulla tämän takia lisättäväksi luovutusvoittoon. Luovutusten yhdistämisperusteita on selvitetty ohjeessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa.

Tuloverolain 55 §:n 2 momentin mukaan vain veronalaisiin luovutusvoittoihin lisätty käytetyn metsävähennyksen määrä otetaan huomioon käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden määrän seurannassa. Tämän vuoksi käytetyn metsävähennyksen lisäyksiä luovutusvoittoon tehdään vain veronalaisissa luovutuksissa.

Metsäomaisuuden sukupolvenvaihdosluovutuksissa jää siten käytännössä lähes aina luopuvan sukupolven käyttämä metsävähennys tulouttamatta eli lisäämättä luovutusvoittoon. Vaiheittaisessa sukupolvenvaihdoksessa on käytettävissä olevan metsävähennysoikeuden kannalta kuitenkin olennaista, että jo luovutettujen metsien hankintameno ei enää ole muodostamassa verovuoden lopun metsäomistuksen perusteella määräytyvää metsävähennyspohjaa, eikä käytetyn metsävähennyksen määrä pienene luovutusvoittolisäyksillä.

TVL 48 §:n mukaisesti verovapaana toteutuneissa sukulaisluovutustapauksissa voi tulla sovellettavaksi TVL 48 §:n 5 momentissa tarkoitettu viiden vuoden kuluessa tapahtuvan jatkoluovutuksen sanktiosäännös. Kun lisäys luovutusvoittoon jää verovapaassa luovutuksessa tekemättä, ei uuden luovutuksen luovutusvoittoa laskettaessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennettävä verottamatta jäänyt luovutusvoitto vastaavasti sisällä käytetyn metsävähennyksen lisäystä.

7.2.5 Metsä liitetään yhteismetsään tai luovutetaan yhteismetsäosuuksia

Jos metsävähennysmetsä liitetään perustettavaan tai jo olemassa olevaan yhteismetsään, ei kyseessä ole korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2002:83 (Finlex) mukaan TVL 45 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuuden luovutus, vaikka metsävähennysoikeus tällöin siirtyykin vuosikirjaratkaisun KHO:2006:74 (Finlex) perusteella yhteismetsän käyttöön. Koska kyse ei ole luovutuksesta, ei käytettyä metsävähennystä voi yhteismetsään liittämisen yhteydessä tulla tuloutettavaksi luovutusvoittolisäyksenä.

Kun metsäalue liitetään yhteismetsään, metsävähennysseuranta siirtyy yhteismetsälle. Tällöin yhteismetsään liitetyn metsäalueen hankintamenoon perustuva metsävähennysoikeus poistetaan kiinteistön omistajan metsävähennysseurannasta ja liitetyn metsän osuus liittäjän käyttämättömästä metsävähennysoikeudesta siirretään yhteismetsälle. Siten yhteismetsäosuuden myöhemmästä luovutuksesta osakaskiinteistön omistajalle laskettavaan luovutusvoittoon ei enää lisätä omistajan käyttämää metsävähennystä eikä myöskään yhteismetsän käyttämää metsävähennystä.

Yhteismetsän käyttämät metsävähennykset lisätään yhteismetsän luovutusvoittoon, jos yhteismetsä luovuttaa siihen liitettyjä metsävähennysseurantaan kuuluneita metsäalueita tai osakaskunnan hankkimia metsäalueita.

7.2.6 Luovutuksen kohde ei ole metsää

Jos metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä luovutetaan määräala rakennusmaana, ei luovutusvoittoon lisätä käytettyä metsävähennystä, koska TVL 46 §:n 8 momentin sanamuodon mukaisesti lisäys luovutusvoittoon tehdään vain metsän luovutusvoittoa laskettaessa. Luovutuksensaaja ei vastaavasti voi saada hankintamenostaan metsävähennyspohjaa.

Pellonraivauksen kohteena oleva metsämaa, jota ei vielä käytetä maatalousmaana, katsotaan luovutetuksi metsämaana, ja lisäys luovutusvoittoon voidaan näin ollen tehdä. Luovutettava maa-alue katsotaan maatalouskäytössä olevaksi vasta kun sille on raivauksen ja muokkauksen jälkeen kylvetty maatalouskasveja tai se on salaojitettu maatalouskäyttöä varten.

Vaikka metsävähennystä ei tulisikaan lisättäväksi alueen luovutuksesta muodostuvaan luovutusvoittoon alueen ollessa muuta maankäyttölajia kuin metsää, pienenee kuitenkin jäljelle jäävän metsän hankintameno ja siitä muodostuva metsävähennyspohja luvussa 3.4 kuvatulla tavalla.

7.2.7 Metsä hankitaan ja luovutetaan saman verovuoden aikana

Jos verovelvollinen, jolla on entuudestaan metsävähennysmetsää ja käytettyä metsävähennystä, hankkii uuden metsäkiinteistön ja luovuttaa sen saman verovuoden aikana edelleen, ei käytetyn metsävähennyksen lisäystä luovutusvoittoon tehdä tämän metsän luovutusvoiton laskennassa, koska luovutetun metsän hankintameno ei ole ollut hänellä muodostamassa metsävähennyspohjaa. Lisäystä ei tehdä myöskään, jos tällaisesta saman vuoden aikana hankitusta metsästä luovutetaan määräala tai määräosa.

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

ylitarkastaja Kari Pilhjerta