Lähdeveron kohteena olevat korkotulot

Avainsanat:

Korvattu toisella ohjeella Versiohistoria

Voimassaolo: Vuodesta 2013 alkaen

Millaisista korkotuloista maksetaan lähdeveroa?

Laki korkotulon lähdeverosta (1341/1990) koskee kotimaasta saatuja

korkoja, jotka on maksettu kotimaiseen talletuspankkiin, ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevaan sivuliikkeeseen tai työnantajan perustamaan huoltokonttoriin tehdylle talletukselle, jos tili on tarkoitettu yleisön talletusten vastaanottamiseen
korkoja, jotka on maksettu maksupalvelua tarjoavan yrityksen tilille vastaanotetuille varoille (laki maksulaitoksista 290 ja 297 /2010)
korkoja, jotka on maksettu ulkomaisen maksulaitoksen Suomessa olevaan sivuliikkeeseen vastaanotetuille varoille (laki ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa 298/2010)
velkakirjalain (622/1947) 34 §:ssä tarkoitetulle joukkovelkakirjalainalle maksettuja korkoja, jos laina on tarjottu yleisön merkittäväksi. Lähdeveroa ei kuitenkaan täydy suorittaa, jos lainasta ei tarvitse laatia esitettä arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n 1 momentin kohtien 1–3 perusteella. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on tavallisimmin instituutiosijoittajiin kohdistetuista tarjouksista, joissa arvopapereita tarjotaan yksinomaan kokeneille sijoittajille tai alle 150 sijoittajalle, tai kun arvopapereita tarjotaan hankittavaksi vähintään 100 000 euron arvosta sijoittajaa kohden. Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n 1 momentin kohdissa 1–3 mainitut edellytykset täyttävään joukkovelkakirjalainaan ei sovelleta korkotulon lähdeverotusta, vaikka tällaista lainaa tarjottaisiin osana liikkeeseenlaskuohjelmaa Finanssivalvonnan tai muun valtion vastaavan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän ohjelmaesitteen alla.

Korkotulon lähdeveronalaisia eivät ole

verovapaiksi säädetyt korot
korot, jotka maksetaan jälkimarkkinoilla ns. väliluovutustilanteessa
korko, joka maksetaan sellaiselle talletukselle ja joukkovelkakirjalainalle, johon säästäjän varat on sijoitettu tuloverolain 54 d §:ssä tarkoitetun pitkäaikaissäästämissopimuksen mukaisesti (1743/2009, sovelletaan vuodesta 2010).

Lähdevero koskee yleisölle tarjolla olevia tilejä ja joukkovelkakirjoja

Korkotulon lähdeverolain 3.1 §:n 1 kohdan mukaan säännöksessä mainitut talletukset on tehtävä yleisölle tarjolla olevalle tilille, jotta talletuksiin voitaisiin soveltaa kyseistä lakia. Lain 3.1 §:n 2 kohdan mukaan myös joukkovelkakirjan tulee olla tarkoitettu yleisön merkittäväksi.

Korkotulon lähdeverolakia sovelletaan suomalaisen koronmaksajan kotimaan markkinoille laskeman joukkovelkakirjalainan korkoon, vaikka lainan liikkeellelaskupaikka olisi muu kuin Suomi.

Pankkitilien talletuskoroista maksetaan lähdeveroa

Kotimaisessa pankissa tai ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevassa sivukonttorissa olevan tilin talletuskorot ovat lähdeveron alaisia, jos talletus on tehty yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille.

Tilien ehdot hyväksyy ja niiden noudattamista valvoo Finanssivalvonta (aikaisemmin Rahoitustarkastus). Pankkitalletuksille maksetut korot kuuluvat lähdeveron piiriin, jos Finanssivalvonta on hyväksynyt tiliehdot.

Varainhankintasopimukset, joiden ehdot määritellään asiakaskohtaisesti (kuten ns. notariaattisopimukset) eivät kuulu lähdeveron piiriin.

Lähdeveroa on maksettava, vaikka korko olisi asiakaskohtainen

Finanssivalvonnan hyväksymissä tiliehdoissa ei yleensä vahvisteta talletukselle maksettavan koron määrää. Siten korko voi vaihdella esimerkiksi talletuksen suuruuden tai ajan mukaan. Koron suuruus voi vaihdella myös asiakaskohtaisesti.

Jos talletus tehdään Finanssivalvonnan hyväksymälle, yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille, sille maksettuun korkoon voidaan soveltaa lähdeverolakia, vaikka koron suuruudesta olisi sovittu kunkin asiakkaan kanssa erikseen. Jos kuitenkin korko poikkeaa selvästi markkinaehtoisesta korosta tai olosuhteista muuten voidaan todeta, ettei kysymys tosiasiassa ole korkona pidettävästä suorituksesta vaan esimerkiksi palkkatulosta tai kauppahinnasta, menetellään asian varsinaisen luonteen mukaisesti.

Huoltokonttoritalletukset kuuluvat yleensä lähdeveron piiriin

Huoltokonttoritoimintaa ei ole laissa määritelty. Kysymys on yksittäisen työnantajan ja työntekijöiden välillä tapahtuvasta järjestelystä. Käytännössä huoltokonttorit ovat lähinnä suurehkojen työnantajien henkilökunnan piirissä toimivia rekisteröimättömiä organisaatioita, joille on vahvistettu säännöt tai ohjesääntö. Huoltokonttoreiden toimintaan kuuluu yleensä jäsenten talletusten vastaanottaminen, jäsenten maksuista huolehtiminen ja lainojen myöntäminen palkansaajille.

Konsernisuhteessa olevien yhtiöiden henkilökunta voi kuulua jonkin konserniin kuuluvan yhtiön perustamaan huoltokonttoriin. Niin ikään huoltokonttoriin voivat kuulua ne eläkeläiset, jotka työssäoloaikanaan olivat huoltokonttorin jäseniä. Myös näissä tilanteissa maksettu korko kuuluu lähdeverolain piiriin.

Miten huoltokonttorin maksamat korot verotetaan?

Korkotulojen lähdeverolain piiriin kuuluvat talletuskorot, kun talletus on tehty huoltokonttoriin tilille, joka vastaa yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitettua tiliä pankissa. Säännös edellyttää, että yrityksen huoltokonttoritoiminnan tulee kokonaisuutena vastata pankkien tai muiden rahalaitosten harjoittamaa otto- ja antolainaustoimintaa.

Kun kysymyksessä ovat pelkästään työnantajan ja työntekijän väliset järjestelyt, saatetaan huoltokonttoritalletuksen koron nimellä maksaa tosiasiassa palkkana pidettäviä suorituksia. Tällaisesta on kysymys esim. silloin, kun palkansaaja saa talletuksesta selvästi korkeamman koron kuin tavallisessa pankissa tai hän voi rahoittaa talletuksensa työnantajalta saamallaan halpakorkoisella lainalla.

Pankkien henkilökuntatilit voidaan rinnastaa huoltokonttoritiliin

Pankkien henkilökuntatilit eivät ole yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitettuja tilejä silloin, kun niiden tallettajakunta on rajattu vain pankkien omaan henkilökuntaan. Niille maksetut korot voidaan rinnastaa huoltokonttoritalletusten korkoihin ja käsitellä lähdeveron piiriin kuuluvina, jos edellä mainitut edellytykset toteutuvat.

Jos pankin henkilökunnan kanssa sovitaan yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetun tilin tiliehtojen puitteissa korosta, joka on olennaisesti korkeampi kuin ulkopuolisille asiakkaille samoissa olosuhteissa maksettava korko, ei korkoa voida pitää lähdeveron alaisena vaan tuloverotuksen ja ennakonpidätyksen piiriin kuuluvana palkkana.

Lähdevero koskee yleisölle tarjottavia joukkovelkakirjalainoja

Velkakirjalain 34 §:n mukaan joukkovelkakirjoja voivat laskea liikkeelle julkisyhteisöt ja kirjanpitovelvolliset. Korkotulon lähdeveron piiriin kuuluvat velkakirjalain 34 §:ssä tarkoitetulle velkakirjalle maksetut korot, jos laina on tarjottu yleisön merkittäväksi. Lähdeveroa ei kuitenkaan täydy suorittaa, jos lainasta ei tarvitse laatia esitettä arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n 1 momentin kohtien 1–3 nojalla.

Verohallinto on antanut ohjeen Joukkovelkakirjalainojen verotuksesta tuloverolain mukaan.

Joukkovelkakirjalainalle maksetut korot eivät aina kuulu lähdeveron piiriin

Korkotulon lähdeverolakia ei voida soveltaa silloin, kun on ilmeistä, että koron nimellä pyritään maksamaan todelliselta luonteeltaan muun tyyppistä suoritusta, kuten palkkaa tai osinkoa.

Korkotulon lähdeverolain soveltamisalueen ulkopuolelle jää joukkovelkakirjalainan korko silloin, kun laina joko lainaehtojen mukaan tai tosiasiassa suunnataan pelkästään suppeasti rajoitetulle henkilöpiirille, kuten yrityksen johdolle tai pääosakkaille. Lisäksi edellytetään, että korko tai muut lainaehdot ovat tavanomaisista poikkeavia tai järjestelyistä muuten on pääteltävissä, että kysymys on todellisuudessa esimerkiksi palkan tai osingon maksamisesta.

Lähdeverolakia voidaan soveltaa, vaikka joukkovelkakirjalainalla olisi vähän merkitsijöitä

Jos lainan merkitsemisoikeutta ei ole lainaehdoissa rajoitettu ja sen korkoa ja muita ehtoja voidaan pitää tavanomaisina, ei lähdeverolain soveltamista estä pelkästään se, että velkakirjojen todellisten merkitsijöiden määrä jää vähäiseksi.

Lähdeverolain piiriin voivat kuulua myös ns. erillislainat, joiden tiedetään jo liikkeeseen laskuhetkellä jäävän koko laina-ajaksi merkitsijän haltuun, jos ne ovat korko- ja muine ehtoineen tavanomaisia. Lähdeverolakia voidaan soveltaa, vaikka laina ei olisikaan noteerattu pörssissä.

Väliluovutuksen yhteydessä maksetut hyvitykset kuuluvat tuloverotukseen

Korkotulojen lähdeverolain 4 §:n 2 kohdan mukaan lähdeveroa ei peritä sellaisesta koroksi katsottavasta tuotosta tai muusta hyvityksestä, joka suoritetaan talletuksen siirron tai joukkovelkakirjalainan luovutuksen yhteydessä. Jälkimarkkinoilla maksettu korkohyvitys ja jälkimarkkinahyvitys kuuluvat tuloverotuksen piiriin.

Jos joukkovelkakirjalaina luovutetaan ennen eräpäivää, ostaja maksaa luovuttajalle paitsi jälkimarkkinahyvityksen myös joukkovelkakirjalainan pääoman. Riippuen joukkovelkakirjalainan korosta ja muista ehdoista sekä yleisestä korkotasosta lainan pääomana voidaan väliluovutuksen yhteydessä maksaa yli tai alle nimellisarvon. Joukkovelkakirjalainojen luovutusvoittoja on käsitelty ohjeessa Joukkovelkakirjalainojen verotuksesta tuloverolain mukaan. Eräpäivänä joukkovelkakirjalainan liikkeellelaskija maksaa koron, josta perii lähdeveron.

Nollakuponkilaina verotetaan tuloverotuksessa

Lähdevero koskee vain koron nimellä maksettua suoritusta (Hallituksen esityksen 123/90 perustelut). Korottomien velkakirjojen eli niin sanottujen nollakuponkilainojen lunastushinnan ja liikkeeseen laskuhinnan erotus ei siten ole lähdeveron alaista korkoa vaan se verotetaan tuloverotuksessa.

Indeksihyvitys rinnastetaan lähdeverolaissa korkoon

Korkotulon lähdeverolaissa tarkoitettuun korkoon rinnastetaan lain 3 §:n 3 momentin mukaan myös indeksihyvitys. Tällä on haluttu ennakoida mahdollista indeksiehtoisten joukkovelkakirjalainojen markkinoille tuloa.

Valuuttakurssikehitykseen sidottua hyvitystä pidetään korkotulon lähdeverosta annetun lain tarkoittamalla tavalla korkoon rinnastettavana indeksihyvityksenä (KVL 2001/6). Siitä on suoritettava lähdeveroa korkotulon lähdeverosta annetun lain mukaisesti.

Millaiset koronsaajat ovat lähdeverovelvollisia?

Luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät

Velvollisia suorittamaan korkotulon lähdeveroa ovat yleisesti verovelvolliset luonnolliset henkilöt ja kotimaiset kuolinpesät. Korkotulojen lähdeverotus ei koske rajoitetusti verovelvollisia eikä juridisia henkilöitä.

Luonnollisten henkilöiden saamat korkotulot ovat lähdeveron piirissä myös siinä tapauksessa, että korko sisältyy liikkeen-, ammatin- tai maataloudenharjoittajan elinkeinotuloon.

Rekisteröimättömät yhdistykset

Rekisteröimättömät yhdistykset eivät ole tulo- ja varallisuusverolaissa tarkoitettuja yhteisöjä tai yhtymiä. Esimerkiksi työpaikan kahvikassa tai luokkatoimikunta voi olla rekisteröimätön yhdistys. Jos tällainen yhdistys on tallettanut varojaan lähdeveron alaiselle tilille ja on siten koron saajana, kysymyksessä on rekisteröimättömän yhdistyksen nimissä toimiva joukko luonnollisia henkilöitä. Rekisteröimättömän yhdistyksen saama korkotulo kuuluu näin ollen korkotulon lähdeveron piiriin.

Diplomaatit ovat lähdeverolain ulkopuolella

Korkotulon lähdeverotus ei koske tuloverolain 12 §:ssä tarkoitettuja diplomaatteja (KHO 1992/2021).

Miten korkotulon lähdevero peritään?

Paljonko lähdeveroa maksetaan?

Vuodesta 2012 alkaen lähdeveron määrä on 30 %. Vuonna 2011 määrä oli 28 %. Lähdevero lasketaan jokaisesta maksetusta korkoerästä täysin kymmenin sentein siten, että yli menevät sentit jätetään huomioimatta (6 § 2 mom).

Jos korko maksetaan ulkomaan valuuttana, korko on lähdeveroa laskettaessa muunnettava euroiksi sen Euroopan keskuspankin julkaiseman valuuttakurssin mukaan, joka on voimassa korkoa maksettaessa.

Kuka on perimisvelvollinen?

Korkotulon lähdeveron perii koron maksava pankki, ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori, osuuskunta, työnantajan perustama huoltokonttori tai joukkovelkakirjalainan liikkeellelaskija. Muu koronmaksaja ei ole velvollinen perimään lähdeveroa.

Lähdevero peritään silloin, kun korko maksetaan verovelvolliselle tai merkitään tilille tämän hyväksi.

Milloin koron maksaja voi jättää lähdeveron perimättä?

Koron maksaja voi jättää lähdeveron perimättä korosta vain, jos koron saaja esittää koron maksajalle selvityksen siitä, ettei hän ole lähdeverolain 2 §:ssä tarkoitettu verovelvollinen (10 §).

Korkotulojen lähdeverosta annetun asetuksen 1 §:n (428/2000) mukaan lähdeveroa ei peritä, jos

korko maksetaan valtiolle tai sen laitokselle, kunnalle, kuntainliitolle tai seurakunnalle
korko maksetaan sellaisen saajan tilille, jonka haltija osoittaa olevansa tuloverolaissa tarkoitettu rekisteröity yhteisö, yhtymä tai yhteisetuus
koron saaja osoittaa maksajalle lähdeverokortilla tai lähdeveroasetuksen (1305/1996) 4 §:ssä tarkoitetulla yksilöimistavalla olevansa rajoitetusti verovelvollinen tai
on kyse talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslain 2 §:ssä tarkoitetun obligaatiolainan korosta.

Entä jos lähdeveroa on peritty aiheettomasti luonnolliselta henkilöltä?

Lähdeverolain 14 §:n mukaan aiheettomasti peritty lähdevero otetaan huomioon tuloverotusta toimitettaessa ennakonpidätyksenä. Lähdeveroa on voitu periä aiheettomasti esimerkiksi sellaisesta talletuksesta, joka onkin tuloverotuksessa veronalainen. Tällöin verovelvollisen tulee liittää veroilmoitukseensa todistus peritystä lähdeverosta sekä maksajan vakuutus siitä, ettei lähdeveroa ole sen toimesta oikaistu tai tulla oikaisemaan (verotusmenettelylaki 34 §).

Maksaja voi myös palauttaa aiheettomasti perityn korkotulon lähdeveron suorituksen saajalle. Tällöin maksaja saa liian suurena ilmoitetun lähdeveron takaisin vähentämällä sen samalta kalenterivuodelta ilmoitettavasta lähdeverosta tai antamalla kausiveroilmoituksen oikaisuilmoituksen. Verotililain 7.3 §:ssa tarkoitettu kausiveroilmoituksen oikaisu on tehtävä veron suorittamista lähinnä seuraavien viiden kalenterivuoden aikana (laki korkotulon lähdeverosta 14.2 §). Kausiveroilmoituksen oikaisu kohdistetaan kohdevuoden viimeiselle kohdekaudelle. Myös vuosi-ilmoitusta tulee korjata palautetulla määrällä.

Jos lähdeveroa on peritty sellaiselta verovelvolliselta, jolle korko ei ole tuloverotuksessakaan veronalaista, koron saaja voi hakea Verohallinnolta takaisin aiheettomasti perityn lähdeveron.

Entä jos lähdeveroa on peritty aiheettomasti yhteisöltä?

Yhteisöltä aiheettomasti peritty korkotulon lähdevero katsotaan korkotulon lähdeverosta annetun lain 14.1 §:n mukaan tuloveron ennakoksi. Siihen sovelletaan ennakon käyttämistä ja palauttamista koskevia ennakkoperintälain ja verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä.

Jos maksaja ei jostain syystä oikaise virheellisesti/aiheettomasti perittyä lähdeveroa suorituksen saajalle, se voi vaatia perittyä korkotulon lähdeveroa otettavaksi huomioon tuloveron ennakkona. Verovelvollisen tulee liittää veroilmoitukseensa todistus peritystä korkotulon lähdeverosta sekä maksajan vakuutus siitä, ettei lähdeveroa ole sen toimesta oikaistu tai tulla oikaisemaan (verotusmenettelylaki 34 §).

Jo päättyneiden verovuosien osalta yhteisö voi hakea muutosta tuloverotukseensa. Oikaisuvaatimus käsitellään siinä verotoimistossa, jonka tehtäväksi kyseisen yhteisön verotuksen toimittaminen on Yritysverotusyksikön työjärjestyksessä määrätty.

Jos yhteisöllä ei jostain syystä ole verotuslaskennan tietoja (esim. lepäävä yhtiö, osakunta tai ei kotikuntaa Suomessa), asiakkaan palautusvaatimus käsitellään ennakkoperintälain 22 §:n mukaisena palautushakemuksena. Rajoitetusti verovelvollisten osalta kyseiset hakemukset käsittelee Uudenmaan yritysverotoimiston kansainvälinen verotus. Muiden yhteisöjen ennakkoperintälain 22 §:n mukaiset palautushakemukset käsitellään siinä verotoimistossa, jonka tehtäväksi kyseisen yhteisön verotuksen toimittaminen on Yritysverotusyksikön työjärjestyksessä määrätty.

Lähdeveron maksuunpanee viime kädessä Verohallinto

Jos lähdeveroa ei ole peritty korkotulon lähdeveron alaisesta tulosta, Verohallinto toimittaa maksuunpanon lähdeverosta koron saajalle. Maksuunpanoa ei kuitenkaan toimiteta myöhemmin kuin kuudennen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vero olisi pitänyt periä.

Maksuunpanon yhteydessä verovelvollisen maksettavaksi määrätään veronlisäysjaveronkorotus noudattaen soveltuvin osin jälkiverotusta koskevia säännöksiä. Veronlisäys ja veronkorotus voidaan joissain tilanteissa jättää määräämättä. Esimerkiksi jos korosta on toimitettu ennakonpidätys ja korkotulon saaja on ilmoittanut koron veroilmoituksessaan, ei seuraamuksia yleensä määrätä.

Lähdeveron maksuunpanossa on ratkaiseva koron oikea perimisvuosi eli ajankohta, jolloin korko maksetaan verovelvolliselle tai merkitään tilille tämän hyväksi (korkotulon lähdeverolaki 12 §). Näin ollen korkotulon lähdevero tulee kohdistaa siihen verovuoteen, jolta se olisi ollut perittävä.

Korkotuloon kohdistuvan koron tai jälkimarkkinahyvityksen vähentäminen tuloverotuksessa

TVL 58.3 §:n mukaan korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun korkotuloon tai mainitun lain mukaisen joukkovelkakirjan luovutuksen yhteydessä saatuun jälkimarkkinahyvitykseen kohdistuvat korot eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia.

Jälkimarkkinahyvityksen vähentäminen tuloverotuksessa

Joukkovelkakirjalainojen jälkimarkkinoilla velkakirjan ostava verovelvollinen voi vähentää tuloverotuksessa pääomatuloistaan oston yhteydessä maksamansa jälkimarkkinahyvityksen (TVL 54 a §). Sitä vastoin korkotulon lähdeveron alaisesta korkotulosta vähennystä ei tehdä. Vähennettävä jälkimarkkinahyvitys voi kohdistua lähdeveronalaiseen joukkovelkakirjalainaan, tuloverotuksen alaiseen joukkovelkakirjalainaan tai verovapaaseen joukkovelkakirjalainaan.

Sivu on viimeksi päivitetty 25.3.2014