Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa

Avainsanat:

Versiohistoria

Antopäivä: 17.12.2024
Diaarinumero: VH/7824/00.01.00/2024
Voimassaolo: 1.1.2025 - Toistaiseksi
Korvaa ohjeen: VH/7248/00.01.00/2023, 21.12.2023

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Palkkatulojen verotus

Tässä ohjeessa käsitellään palkansaajan oikeutta vähentää työstä aiheutuneita matkakustannuksia verotuksessa. Palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten vähentämiseen vaikuttaa se, ovatko kustannukset asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja vai työmatkasta aiheutuneita kuluja. Erityisalan matkakustannuksista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset.

Ohjeeseen on päivitetty euromääräiset muutokset, jotka on tehty Verohallinnon päätöksiin ja yhtenäistämisohjeeseen. Lukuun 3.2 on lisätty kaksi esimerkkiä tilanteesta, jossa työnantaja on korvannut vain osan työmatkan matkustamiskustannuksista. Lukuun 3.3 on lisätty ohjausta siitä, mitä asioita työntekijän on tarvittaessa pystyttävä selvittämään, jos hän vaatii vähennettäväksi työmatkalta aiheutuneita matkustamiskustannuksia.

1 Johdanto

Palkansaaja voi vähentää verotuksessaan työstä aiheutuneita matkoista johtuvia kustannuksia. Vähentämiseen vaikuttaa se, ovatko kustannukset asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja vai työmatkasta aiheutuneita matkakustannuksia.

Asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähentämisestä palkansaajan verotuksessa on säädetty tuloverolain (1535/1992, TVL) 93 §:ssä ja 95 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Työmatkasta aiheutuneet matkakustannukset ja muut kustannukset palkansaaja voi vähentää TVL 29 §:n ja TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisina tulonhankkimiskuluina.

Verohallinto antaa vuosittain kaksi matkakustannuksia koskevaa päätöstä:

Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2024 (jäljempänä kustannuspäätös). Päätöksessä kerrotaan muun muassa enimmäismäärät, jotka työnantaja voi maksaa työntekijälle työmatkasta verovapaana korvauksena. Verohallinto antaa tulevan vuoden päätöksen marras–joulukuussa. (Linkki vuoden 2025 päätökseen)
Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2024 toimitettavassa verotuksessa (jäljempänä matkakuluvähennyspäätös). Päätöksestä ilmenee, miten asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävä vähennys lasketaan silloin, kun halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Verohallinto antaa kuluvan vuoden päätöksen loka–marraskuussa eli noin vuoden myöhemmin kuin kustannuspäätöksen.

Lisäksi Verohallinto antaa vuosittain niin sanotut yhtenäistämisohjeet, joilla edistetään oikeaa ja yhdenmukaista verotusta:

Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2024 toimitettavaa verotusta varten (jäljempänä yhtenäistämisohje). Ohjeissa kerrotaan muun muassa se, minkä suuruisen vähennyksen verovelvollinen voi saada, kun työmatka on lisännyt hänen elantokustannuksiaan. Vähennys on erisuuruinen kuin se määrä, jonka työnantaja voi maksaa työntekijälle verovapaasti päivärahana. Verohallinto antaa kuluvan vuoden yhtenäistämisohjeet yleensä joulukuussa..

Tämän ohjeen liitteenä on taulukko, jossa esitetään yhteenveto matkakustannusten korvaamisesta ja vähentämisestä. Taulukossa on kerrottu, minkä suuruisia matkakustannusten korvauksia työnantaja voi maksaa työntekijälle verovapaasti. Siinä on myös kerrottu, minkä suuruisia kustannuksia työntekijä voi vaatia vähennettäväksi omassa verotuksessaan, jos työnantaja ei ole korvannut matkoista hänelle aiheutuneita kustannuksia.

2 Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset

2.1 Varsinainen työpaikka

Asunnon ja työpaikan välisellä matkalla tarkoitetaan kodin ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Varsinainen työpaikka on paikka, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee (TVL 72 b §:n 1 momentti). Esimerkiksi työn liikkuvuuden vuoksi tällaista vakituista työskentelypaikkaa ei kuitenkaan välttämättä ole. Silloin varsinaisena työpaikkana pidetään paikkaa, josta työntekijä hakee työmääräykset tai jossa hän säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita. Varsinaisena työpaikkana voidaan pitää myös muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. (TVL 72 b §:n 2 momentti)

2.2 Päivittäiset asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat

Palkansaaja voi vähentää verotuksessaan asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset ansiotulon hankkimisesta aiheutuneina menoina. Myös toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoittumispaikan väliset matkakulut vähennetään asunnon ja työpaikan välisinä matkakustannuksina (katso luku 5).

Palkansaaja voi vähentää matkakustannuksensa vain halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan ja halvimman lipun hinnan mukaan riippumatta siitä, mitä kulkuneuvoa hän on todellisuudessa käyttänyt matkaansa. Palkansaajan matkakustannusten omavastuuosuus on 900 euroa vuodessa (vuosina 2024-2025). Matkakuluista voi siis vähentää vain sen osan, joka ylittää 900 euroa. Vähennyksen enimmäismäärä on 7 000 euroa vuosina 2024-2025. (TVL 93 §:n 1 momentti.)

Esimerkki 1: Palkansaajan matkakustannukset vuonna 2024 ovat 7 000 euroa halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna. Kun 900 euron omavastuuosuus on vähennetty, matkakustannukset ovat 6 100 euroa. Palkansaaja voi vähentää vuoden 2024 verotuksessaan asunnon ja työpaikan välisinä kustannuksina 6 100 euroa. Palkansaajan ei tarvitse vähentää omavastuuosuutta itse.

Osan vuotta työttömänä olleen työnhakijan omavastuuta pienennetään 80 eurolla vuosina 2024-2025 jokaiselta täydeltä korvauskuukaudelta, jolta työnhakija on saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai päivärahaa toimeentulon turvaamiseksi tai sairausvakuutuslain mukaista äitiysrahaa, erityisäitiysrahaa, isyysrahaa, raskausrahaa, erityisraskausrahaa, vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa. Tällaisissa tapauksissa matkakustannusten omavastuuosuus on kuitenkin aina vähintään 160 euroa vuosina 2024-2025). Täyteen korvauskuukauteen katsotaan kuuluvan 21,5 korvauspäivää vastaava määrä. Jos verovelvollinen on verovuoden aikana saanut soviteltua työttömyysetuutta tai osittaista vanhempainrahaa, täysiä korvauskuukausia laskettaessa korvauspäivät muutetaan täysiksi korvauspäiviksi. (TVL 93 §:n 4 momentti.)

Palkansaaja voi vähentää asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia vain työssäoloajalta ja toteutuneen matkustuksen perusteella. Yleensä vähennys voidaan myöntää 11 työssäolokuukauden ajalta. Etätyöpäiviltä ja loma-, vuorotteluvapaa-, työkomennus- tai muulta matkustamisen katkaisevalta ajalta vähennystä ei saa.

2.3 Varsinainen työpaikka toisella paikkakunnalla tai toisessa maassa

Palkansaajan varsinainen työpaikka ja hänen työnsä vuoksi hankkimansa asunto voivat sijaita toisella paikkakunnalla tai toisessa maassa kuin hänen ja hänen perheensä varsinainen asunto. TVL 93 §:n 1 momentissa ei ole määritelty, mitä asunnolla tarkoitetaan. Lähtökohtaisesti asunnolla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti asuu. Tyypillisesti kyseessä on palkansaajan koti.

Asunnon ja työpaikan välisenä matkana pidetään vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaan myös matkaa, jonka toisella paikkakunnalla työskentelevä ja asuva verovelvollinen tekee käydäkseen viikonloppuisin tai muina vapaapäivinään perheensä luona. Palkansaaja voi vähentää perheensä luona käynnistä aiheutuvat matkakulut asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Vähennykseen oikeuttavan matkan voi yleensä tehdä kerran viikossa. Vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan. Muuta kuin julkista kulkuneuvoa voidaan pitää halvimpana vain silloin, kun julkista kulkuneuvoa ei ole käytettävissä lainkaan tai julkisilla liikennevälineillä ei ehdi käydä perheen luona viikonlopun tai vapaapäivien aikana.

Verotus- ja oikeuskäytännön mukaan vain perheellinen henkilö voi vähentää nämä matkakustannukset. Perheellisenä pidetään verotuksessa henkilöä, joka on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Perheellinen on myös henkilö, jolla on avopuoliso, jonka kanssa hän on aiemmin ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa tai jonka kanssa hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi. Lapsettomat aviopuolisot eivät voi vähentää puolison luona käynneistä aiheutuneita kuluja, jos heillä on eri kotikunnat.

Jos perheettömällä palkansaajalla on kaksi asuntoa, hänen varsinaisena asuntonaan pidetään verotuksessa varsinaisen työpaikan läheisyydessä sijaitsevaa asuntoa. Toista asuntoa pidetään verotuksessa muuna asuntona (esimerkiksi vapaa-ajan asunto, kakkosasunto tms.), jonne tehdyiltä matkoilta palkansaaja ei voi vähentää matkoista aiheutuneita kustannuksia.

Esimerkki 2: Palkansaaja asuu Helsingissä avopuolisonsa kanssa. Hänen varsinainen työpaikkansa sijaitsee Oulussa. Palkansaaja tekee yleensä 1-2 päivää viikossa etätyötä Helsingin kodissaan. Oulussa työskennellessään hän yöpyy Oulusta hankkimassaan vuokrayksiössä. Palkansaaja ei voi vähentää Helsingin ja Oulun välisten matkojen kustannuksia verotuksessaan, koska häntä ei pidetä verotuksessa perheellisenä henkilönä ja siten hänen varsinainen asuntonsa on Oulun vuokra-asunto, joka sijaitsee lähempänä varsinaista työpaikkaa.

Esimerkki 3: Palkansaaja asuu yksin Helsingissä. Hänen varsinainen työpaikkansa sijaitsee Oulussa. Palkansaaja tekee yleensä 3 päivää viikossa etätyötä Helsingin kodissaan. Oulussa työskennellessään hän yöpyy (majoittuu) hotellissa. Hotellimajoitusta ei pidetä asumisena, joten palkansaajalla on verotuksessa vain yksi asunto (Helsingissä). Palkansaaja voi siten vähentää Helsingin ja Oulun välisistä matkoista aiheutuneet kulut verotuksessaan asunnon ja työpaikan välisinä matkakustannuksina. Sen sijaan majoituksesta aiheutuneita kuluja hän ei voi vähentää, koska palkansaaja ei ole TVL 72 §:ssä tarkoitetulla työmatkalla.

Oikeuskäytännön mukaan (katso esimerkiksi KHO 2016:188) eronneella puolisolla on oikeus vähentää asunnon ja toisella paikkakunnalla sijaitsevan työpaikan väliset matkakustannukset silloin, kun yhteishuoltajuudessa olevat lapset asuvat välillä hänen asunnossaan. Silloin matkat katsotaan tehdyksi asuntoon, jossa eronnut puoliso asuu osan ajastaan perheensä kanssa.

Sekä perheellinen että perheetön voi vähentää varsinaisen työpaikan läheisyydessä sijaitsevan (työ)asunnon ja työpaikan välisten matkojen kustannukset asunnon ja työpaikan välisinä matkoina halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna.

2.4 Halvin kulkuneuvo

2.4.1 Vähennys julkisilla kulkuneuvoilla tehdyistä matkoista

Palkansaaja voi vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset halvimman kulkuneuvon ja halvimman lipun hinnan mukaan laskettuna. Halvimpana kulkuneuvona pidetään yleensä julkista kulkuneuvoa ja halvimpana lippuna sarja-, vyöhyke- tai muuta sellaista lippua. Myös viikonloppumatkojen kustannukset vähennetään julkisten kulkuneuvojen taksojen mukaisesti.

2.4.2 Vähennys muilla kuin julkisilla kulkuneuvoilla tehdyistä matkoista

Vain poikkeustapauksissa vähennykseen oikeuttava matka voidaan laskea muuta kuin julkista kulkuneuvoa käyttäen. Vakiintuneessa verotuskäytännössä palkansaaja voi vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset muun kuin julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan esimerkiksi seuraavissa tapauksissa

Julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä asunnon ja työpaikan välisellä matkalla.
Kävelymatka yhteen suuntaan (esimerkiksi asunnolta linja-autopysäkille) on vähintään 3 kilometriä.
Odotusaika meno-paluumatkalla (esimerkiksi julkisen kulkuneuvon vaihto) on yhteensä vähintään 2 tuntia.
Matka alkaa tai päättyy yöllä (klo 00.00–05.00).

Omaa autoa ei pidetä halvimpana kulkuneuvona sen perusteella, että palkansaaja tarvitsee autoa työssään, hän kuljettaa samalla lapsia päivähoitoon tai matka julkisilla kulkuneuvoilla kestäisi kauemmin kuin omalla autolla.

Jos halvimpana pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa, vähennys lasketaan matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti (TVL 93 §:n 2 momentti). Vuonna 2024 kulkuneuvokohtaiset vähennysten määrät ovat matkakuluvähennyspäätöksen mukaan seuraavat:

Taulukko halvimmasta kulkuneuvosta ja vähennyksen määrästä
Halvin kulkuneuvo	Vähennyksen määrä verovuonna 2024
Oma auto	0,27 €/km
Käyttöetuauto	0,21 €/km
Vapaa autoetuauto	0,21 €/km
Moottoripyörä ja kevyt nelipyörä	0,21 €/km
Mopo	0,12 €/km
Polkupyörä	100 €/vuosi

Jos palkansaajalla on luontoisetuna verovapaa polkupyöräetu, hän ei voi vähentää asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja (100 euroa) polkupyörällä tehdyistä matkoista. Jos polkupyöräedusta osa on veronalaista luontoisetua, työntekijä voi vähentää asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina veronalaisen osan verran, kuitenkin enintään 100 euroa.

Kun palkansaaja käyttää asunnon ja työpaikan väliseen matkaansa muuta kuin matkakuluvähennyspäätöksessä mainittua kulkuneuvoa, vähennys myönnetään kustannuksista esitetyn luotettavan selvityksen perusteella. Jalankulkua avustava tai korvaava liikkumisväline (esim. tasapainoskootteri) sekä kevyt sähköinen ajoneuvo (esim. sähköskootteri tai sähköpotkulauta) rinnastetaan kuitenkin polkupyörään, jolloin vähennyksen määrä on matkakuluvähennyspäätöksen mukainen vähennys polkupyörän mukaan laskettuna (100 euroa vuonna 2024). Jalankulkua avustaville tai korvaaville liikkumisvälineille sekä kevyille sähköisille ajoneuvoille on tyypillistä, että niiden maksiminopeus on 15–25 km/h ja maksimiteho 1 kW. Näillä kulkuneuvoilla ei ole vakuutus-, rekisteröinti-, tai ajokorttivaatimusta ja yleensä niihin sovelletaan polkupyöräilijän liikennesääntöjä.

2.4.3 Vähennys osin julkisella kulkuneuvolla ja osin omalla autolla tehdyistä matkoista

Jos julkinen kulkuneuvo on käytettävissä vain osalla asunnon ja työpaikan välistä matkaa, palkansaaja voi vähentää matkakulut osaksi julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna ja osaksi muun kuin julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna.

Esimerkiksi auto voi olla halvin kulkuneuvo matkalla asunnolta rautatieasemalle ja juna rautatieasemalta työpaikalle. Jos palkansaaja voi tällaisessa tilanteessa pysäköidä auton asemalle tai sen läheisyyteen, matkakulut vähennetään osaksi oman auton ja osaksi julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan. Jos vaihtopaikassa ei ole pysäköintimahdollisuutta, voidaan matkakulut vähentää koko matkalta muun kuin julkisen kulkuneuvon mukaan laskettuna.

Liityntäpysäköinnistä aiheutuneet kustannukset eivät ole TVL 93 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia kulkuneuvon käyttökustannuksia. Niitä ei tästä syystä pidetä myöskään TVL 95 §:ssä tarkoitettuina tulonhankkimiskuluina. Liityntäpysäköinnistä aiheutuneet kulut ovat palkansaajan elantomenoja, joita ei voi vähentää verotuksessa.

2.4.4 Vähennys kimppakyydillä tehdyistä matkoista

Palkansaaja vähentää matkakustannukset halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan myös silloin, kun hän kulkee asunnon ja työpaikan välisen matkan kimppakyydillä.

Kimppakyydin tarjoaja saa normaaliin tapaan halvimman kulkuneuvon mukaan lasketun vähennyksen. Vähennys kuitenkin pienenee, jos hän saa muille tarjoamastaan kyydistä korvauksen.

Jos kyydissä kulkeva ei maksa kyydistä mitään, hän ei voi vähentää verotuksessa asunnon ja työpaikan välisten matkojen kustannuksia. Jos kyydissä oleva maksaa kyydistä vähemmän kuin käytettävissä olevan julkisen kulkuneuvon taksa olisi, on kimppakyyti hänen halvin kulkuneuvonsa.

Esimerkki 4: Palkansaaja A:n halvin kulkuneuvo asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla on juna, jonka lippu maksaa 220 euroa kuukaudessa. Hän kuitenkin kulkee töihin omalla autollaan. Hänen kyydissään kulkee samalla työpaikalla työskentelevä naapuri B, joka maksaa A:lle kyydistä aiheutuneista kustannuksista 100 euroa kuukaudessa.

A saa vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkansa junan taksan mukaan, mutta kuitenkin siten, että vähennyksen perusteena oleva kustannus on (220 euroa – 100 euroa) 120 euroa kuukaudessa.

B:n halvin kulkuneuvo on naapurin auto, koska hän maksaa kyydistä summan, joka on halvimman julkisen kulkuneuvon taksaa pienempi. B:n vähennyksen perusteena on siten 100 euroa kuukaudessa, jonka hän maksaa naapurille kyydin kustannuksista.

2.5 Työsuhdematkalipun vaikutus kustannusten vähentämiseen

Jos työntekijä on saanut työnantajaltaan työsuhdematkalipun, hän saa vähentää matkakustannuksina vain itse maksamansa määrän tai itse maksamansa määrän ja sen osuuden työsuhdematkalipusta, joka on verotettavaa etua. Työsuhdematkalipun verovapaata osuutta ei saa vähentää. Työsuhdematkalippu on verovapaata tuloa 3 400 euroon asti.

Esimerkki 5: Halvin kulkuneuvo asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin on julkinen kulkuneuvo. Halvin matkalippu on kausilippu, jonka hinta on 90 euroa kuukaudessa eli 11 kuukaudelta yhteensä 990 euroa.

Työntekijä saa työsuhdematkalippuedun siten, että työnantaja antaa hänelle matkalipun ostoa varten vastikkeetta yhden 20 euron työmatkasetelin kutakin työkuukautta kohden. Työntekijä saa siis työmatkaseteleitä yhteensä 220 euron arvosta. Hänelle jää kausilipusta itse maksettavaksi 70 euroa kuukaudessa eli yhteensä 770 euroa.

Työmatkasetelit ovat verovapaita. Verovelvollisen vähennyskelpoiset matkakustannukset ovat 770 euroa. Omavastuuosuuden (900 euroa) huomioimisen jälkeen työntekijälle ei jää vähennettäviä kustannuksia.

Lisätietoja työsuhdematkalipusta on Verohallinnon ohjeessa Luontoisedut verotuksessa.

2.6 Työnantajan järjestämä yhteiskuljetus

Jos työntekijä on saanut asunnon ja työpaikan välisille matkoille verovapaan yhteiskuljetuksen, hän ei saa näistä matkoista matkakuluvähennystä.

3 Työmatkasta aiheutuneet matkakustannukset

3.1 Työmatka

TVL 72 §:n 1 momentin mukaan työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle työtehtäviensä vuoksi. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan työhön kuuluvien tehtävien tilapäistä suorituspaikkaa.

Työmatkana ei pidetä päivittäistä asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa (katso luku 2.2). Työmatkana ei pidetä myöskään matkaa toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoittumispaikan välillä (katso luku 5) eikä työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppu- ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä (katso luku 3.3).

TVL 72 §:n 2 momentin mukaan työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa.
Työskentely on tilapäistä jäljempänä esitetyllä tavalla.
Työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta.
Verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla pidetään tilapäisenä, jos se kestää korkeintaan kolme vuotta (TVL 72 a §).

TVL 72 a §:n määräaikoja sovelletaan, jos työntekemispaikka on sinä aikana ollut verovelvollisen pääasiallinen työskentelypaikka. Työskentely on pääasiallista, jos palkansaaja työskentelee samalla työskentelypaikalla yli puolet työpäivistään. Pääasiallista työskentelyä arvioitaessa otetaan huomioon myös osatyöpäivät ja työtunnit, jotka palkansaaja on työskennellyt kyseisessä paikassa. Jos työntekijä on työskennellyt yli puolet yhteenlasketusta työajastaan kyseisessä työskentelypaikassa, työskentelyä voidaan pitää TVL 72 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla pääasiallisena.

Esimerkki 6: Sähköalan osakeyhtiöön työsuhteessa oleva sähköasentaja työskentelee kolmena tai neljänä päivänä viikossa työkomennuksella samassa työpaikassa X. Työsuhde kestää yli kolme vuotta, ja sähköasentajan päivittäinen työaika on kahdesta kolmeen tuntia. Asentaja työskentelee muun ajan sähköalan osakeyhtiön toimitiloissa varsinaisella työpaikalla ja vaihtuvissa muissa työkohteissa. Työpäivien määrän perusteella sähköasentaja työskentelee yli kolmen vuoden ajan suurimman osan työajastaan työkohteessa X mutta ei työtuntien perusteella. Esimerkin tapauksessa sähköasentaja työskentelee vähemmän kuin puolet työajastaan paikassa X, joten työskentely ei ole pääasiallista.

Määräajan laskenta alkaa alusta, jos työskentely on keskeytynyt vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja palkansaaja työskentelee keskeytyksen aikana muulla työskentelypaikalla.

3.2 Työnantaja korvaa työmatkasta aiheutuneet kustannukset

Jos työnantaja on korvannut palkansaajalle työmatkasta aiheutuneet kustannukset, palkansaaja ei voi vähentää kustannuksia verotuksessaan tulonhankkimismenoina.

Työnantaja voi korvata työntekijälle verovapaasti työmatkasta aiheutuneet kustannukset Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisesti. Jos palkansaaja on tehnyt työmatkan työsuhdepolkupyörällä, joka on palkansaajalle verovapaa etu, työnantaja ei voi maksaa työmatkalta verovapaita kilometrikorvauksia. Sen sijaan, jos osa työsuhdepolkupyöräedusta on veronalaista, työnantaja voi maksaa matkakustannusten korvauksia kustannuspäätöksen mukaisesti (muu kulkuneuvo).

Jos palkansaajalle työmatkasta aiheutuneet todelliset kustannukset ovat suuremmat kuin työnantajan verovapaasti korvaama määrä, palkansaaja voi vähentää yli menevän osan verotuksessaan TVL 29 §:ssä ja TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna tulonhankkimiskuluna. Tämä edellyttää, että tulonhankkimismenot ovat suuremmat kuin se summa, jonka Verohallinto myöntää kaavamaisesti tulonhankkimisvähennyksenä (750 euroa).

Jos työnantaja on korvannut työntekijälle vain osan työmatkalla ajetuista kilometreistä, työntekijä voi tehdä omassa verotuksessaan vähennyksen niiltä kilometreiltä, joita työnantaja ei ole korvannut.

Esimerkki 7: Työntekijä on ajanut työmatkalla 100 kilometriä omalla autollaan (vuonna 2024). Työnantaja on maksanut työntekijälle verovapaata kilometrikorvausta 70 kilometriltä (0,57 €/km). Työntekijä voi tehdä omassa verotuksessaan vähennyksen 30 kilometriltä (0,27 €/km) eli 8,10 euroa.

Jos työnantaja on maksanut työntekijälle kilometrikorvausta vähemmän kuin mitä työntekijä voisi vähentää omassa verotuksessaan (0,27 €/km vuonna 2024), työntekijä voi vähentää verotuksessaan näiden erotuksen.

Esimerkki 8: Työntekijä on ajanut työmatkalla 100 kilometriä omalla autollaan. Työnantaja on maksanut työntekijälle verovapaata kilometrikorvausta koko matkalta 0,20 €/km eli yhteensä 20 euroa. Työntekijä voi vähentää omassa verotuksessaan 7 euroa (100 km x 0,27 € - 100 km x 0,20 €). Jos työnantaja olisi maksanut kilometrikorvausta enemmän kuin 0,27 €/km, työntekijällä ei olisi verotuksessa vähennettäviä kustannuksia.

Työnantajan korvaamien työmatkakustannusten verotusta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

3.3 Työnantaja ei korvaa työmatkasta aiheutuneita kustannuksia

Jos työnantaja ei ole korvannut työmatkasta aiheutuneita kustannuksia, työntekijä voi vähentää kustannukset verotuksessaan tulonhankkimiskuluina (TVL 29 § ja TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohta). Pyydettäessä työntekijän on esitettävä työmatkakohtainen selvitys työmatkoista (mistä työmatka on alkanut, minne se on tehty, matkan pituus, milloin matka on tehty, työmatkan tarkoitus, käytetty ajoneuvo).

Työmatkasta aiheutuneet matka- ja majoituskustannukset vähennetään todellisten kustannusten tai Verohallinnon päätöksissä määrätyn suuruisina ilman omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Vähennyksen voi kuitenkin saada vain, jos kustannukset ylittävät viran puolesta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrän (750 euroa).

Taulukko työmatkaan käytetystä kulkuvälineestä ja vähennyksen määrästä vuonna 2024
Työmatkaan käytetty kulkuneuvo	Vähennyksen määrä verovuonna 2024
Oma auto	0,27 €/km
Vapaa autoetuauto	Ei vähennystä
Käyttöetuauto	0,13 €/km
Moottoripyörä ja kevyt nelipyörä	0,21 €/km
Mopo	0,12 €/km
Polkupyörä	100 €/vuosi

Jos työntekijä on tehnyt työmatkan työsuhdepolkupyörällä, hän voi vähentää kuluja vain, jos osa polkupyöräedusta on veronalaista. Työntekijä voi tällöin vähentää veronalaisen osuuden verran, kuitenkin enintään 100 euroa vuodessa.

Jos työntekijä on tehnyt työmatkan muulla kuin edellä mainituilla kulkuneuvoilla, hän voi vähentää ajoneuvokuluina muun selvityksen puuttuessa Verohallinnon kustannuspäätöksessä esitetyt korvausten enimmäismäärät. Jalankulkua avustava tai korvaava liikkumisväline (esim. tasapainoskootteri) sekä kevyt sähköinen ajoneuvo (esim. sähköskootteri tai sähköpotkulauta) rinnastetaan kuitenkin polkupyörään, jolloin vähennyksen määrä on matkakuluvähennyspäätöksen mukainen vähennys polkupyörän mukaan laskettuna (100 euroa vuonna 2024). Jalankulkua avustaville tai korvaaville liikkumisvälineille sekä kevyille sähköisille ajoneuvoille on tyypillistä, että niiden maksiminopeus on 15–25 km/h ja maksimiteho 1 kW. Näillä kulkuneuvoilla ei ole vakuutus-, rekisteröinti-, tai ajokorttivaatimusta ja yleensä niihin sovelletaan polkupyöräilijän liikennesääntöjä. Työntekijä voi kuitenkin vaihtoehtoisesti esittää selvityksen esimerkiksi vuokratun sähköpotkulaudan todellisista kuluista ja vähentää tämän määrän työmatkoista aiheutuneina tulonhankkimiskuluina.

3.4 Työkomennus ja viikonloppumatkat

Kun työntekijällä on erityinen työntekemispaikka toisella paikkakunnalla ja hän tekee tilapäisen työkomennuksen aikana matkan asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä, pidetään matkaa niin sanottuna viikonloppumatkana.

Työkomennuksen aikana tehdyt viikonloppumatkat rinnastetaan asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiin matkoihin. Palkansaaja saa vähentää matkoista aiheutuneet kulut vain halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan. Halvimpana kulkuneuvona pidetään julkista kulkuneuvoa, jos palkansaaja sitä käyttäen ehtii käydä kotonaan viikonlopun aikana. Asunnon ja työpaikan välisen matkan vuosittainen 900 euron omavastuuosuus ja 7 000 euron (vuosina 2024-2025) enimmäismäärä koskevat myös viikonloppumatkojen kulujen vähentämistä

Työnantaja ei voi korvata verovapaasti kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet työkomennuksen aikana tehdyistä viikonloppumatkoista. Jos työnantaja korvaa tällaisen matkan kustannuksia, työntekijän saama korvaus on veronalaista palkkatuloa. Palkansaaja voi kuitenkin tässäkin tapauksessa vähentää kotona käymisestä aiheutuneet matkakulut halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna.

Sen sijaan työkomennuksen katkeamisen vuoksi tehtyä viikonloppumatkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä ei pidetä viikonloppumatkana vaan työmatkana. Työkomennus katkeaa esimerkiksi juhlapyhien, vuosiloman ja sairausloman ajaksi sekä silloin, kun työnantaja ei ole järjestänyt majoitusta viikonlopuksi. Työkomennus katkeaa myös silloin, kun työnantaja ja työntekijä ovat nimenomaisesti sopineet komennuksen katkeamisesta ja työntekijä poistuu työskentelypaikkakunnalta. (Lue myös Verohallinnon ohje Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.)

Myös komennuksen alkaessa tai päättyessä tai työmaalta toiselle siirryttäessä tehty matka rinnastetaan työmatkaan. Palkansaaja voi vähentää näistä matkoista aiheutuneet matkakustannukset samalla tavoin kuin muistakin työmatkoista aiheutuneet kustannukset. Vähennyksen voi siis tehdä todellisten kustannusten mukaan. Vähennykselle ei ole asunnon ja työpaikan välisiä matkoja koskevaa omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Edellytyksenä on kuitenkin, että kustannukset ylittävät viran puolesta kaavamaisesti myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrän (750 euroa).

Työntekijän perhesuhteet eivät vaikuta siihen, voiko hän vähentää asunnon ja toisella paikkakunnalla olevan erityisen työntekemispaikan välisten viikonloppumatkojen kustannukset. Siten esimerkiksi perheetön henkilö voi vähentää tällaisten viikonloppumatkojen kustannukset.

4 Lisääntyneiden elantomenojen vähentäminen

4.1 Yleistä lisääntyneiden elantomenojen vähentämisestä

Palkansaajalle voi aiheutua tilapäisestä työmatkasta ylimääräisiä elantomenoja (lisääntyneet elantomenot). Lisääntyneitä elantomenoja ovat esimerkiksi työmatkasta aiheutuneet kohtuulliset ylimääräiset ruokailukustannukset, ylimääräiset kulut yhteydenpidosta kotiin (esimerkiksi ulkomaanpuheluista aiheutuneet kulut) ja muut vastaavat kulut.

Elantomenot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja. Sen sijaan palkansaaja voi vähentää verotuksessaan työmatkasta aiheutuneet lisääntyneet elantomenot, jos työnantaja ei ole korvannut niitä hänelle esimerkiksi päivärahalla. Vähentäminen edellyttää, että palkansaajalle on aiheutunut työmatkasta menoja, jotka ylittävät hänen tavanomaiset elantomenonsa. Palkansaajalle on esimerkiksi voinut aiheutua työmatkalla enemmän ruokailukustannuksia kuin hänelle aiheutuu tavallisesti työpäivän aikana.

Jos työnantaja on maksanut kulukorvausta erityiselle työntekemispaikalle tehdyn tilapäisen työmatkan aiheuttamista lisääntyneistä elantomenoista, mutta kustannuksia on ollut korvattua enemmän, työntekijä voi vaatia vähennystä vain kulujen siitä osasta, jota työnantaja ei ole korvannut. Tällöin palkansaajan on annettava selvitys, että lisääntyneitä elantomenoja on aiheutunut korvattua enemmän (katso KHO 2003:81 ja KHO 27.10.2003 taltio 2634, joissa päivärahan ja työnantajan maksaman kulukorvauksen erotusta ei näytön puuttuessa myönnetty vähennykseksi).

Palkansaaja voi vaatia vähennystä lisääntyneistä elantomenoista joko todellisten kulujen perusteella (katso luku 4.2) tai kaavamaisesti lasketun arvon perusteella (katso luku 4.3). On hyvä huomata, että vähennystä kannattaa kummassakin tapauksessa vaatia vain, jos kaikki tulonhankkimiskulut yhteensä ovat enemmän kuin 750 euroa (= viran puolesta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrä).

4.2 Vähennys todellisten kulujen perusteella

Palkansaaja voi vähentää tositteisiin (esimerkiksi kuitteihin) perustuvista lisääntyneistä elantomenoista sen määrän, joka ylittää hänen tavanomaiset elantomenonsa. Vähennyksen saamiseksi palkansaajan on pyydettäessä annettava työmatkakohtainen selvitys tehdyistä työmatkoista (kohde, kesto, etäisyys), mistä lisääntyneet elantomenot ovat aiheutuneet ja kuinka työmatkalla syntyneet menot poikkeavat hänen tavanomaisista elantomenoistaan. Jos palkansaaja ei pysty selvittämään hänen tavanomaisten elantomenojensa määrää (esimerkiksi työpäivän aikaisia ruokailukustannuksia), hän voi käyttää niiden määränä 12,75 euroa työpäivältä (Verohallinnon yhtenäistämisohje vuodelle 2024).

Todellisten kulujen vähentämiseen ei liity työmatkan kestoa tai etäisyyttä koskevia vaatimuksia. Riittää, että palkansaaja on ollut työmatkalla ja hänelle on aiheutunut tavanomaiset elantomenot ylittäviä lisääntyneitä elantomenoja.

Esimerkki 9: Sofia on tehnyt työmatkan, joka on kestänyt neljä tuntia. Sofia on syönyt työmatkalla ravintolassa lounaan, joka maksoi 13,25 euroa. Sofian työnantaja ei ole maksanut Sofialle päivärahaa eikä ateriakorvausta.

Sofia voi vaatia työmatkasta aiheutuneita todellisia lisääntyneitä elantokustannuksia vähennettäväksi verotuksessaan. Koska Sofialla ei ole selvitystä hänen tavanomaisista työpäivänsä aikaisista ruokailukustannuksista, hän voi käyttää niiden määränä 12,75 euroa. Siten vähennyksen määrä on 0,50 euroa (13,25 € - 12,75 €). Sofian on pyydettäessä annettava selvitys tehdystä työmatkasta, lisääntyneistä elantomenoista ja miten ne poikkeavat hänen tavanomaisista elantomenoistaan.

4.3 Vähennys kaavamaisen arvon perusteella

Jos palkansaajalle on aiheutunut työmatkalla lisääntyneitä elantomenoja, mutta hän ei pysty selvittämään niiden todellista määrää, hän voi vaatia vähennystä Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaisen kaavamaisen arvon mukaan. Vähennyksen saamiseksi palkansaajan on pyydettäessä annettava työmatkakohtainen selvitys tehdyistä työmatkoista (kohde, kesto, etäisyys), mistä lisääntyneet elantomenot ovat aiheutuneet ja kuinka työmatkalla syntyneet menot poikkeavat hänen tavanomaisista elantomenoistansa.

Kaavamaisen vähennysvaatimuksen tekeminen edellyttää, että työmatka täyttää Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaiset aika- ja etäisyysvaatimukset. Kaavamaisen vähennyksen määrä on kotimaassa 19 euroa yli 6 tuntia kestäneeltä työmatkalta ja 34 euroa vuorokaudessa yli 10 tuntia kestäneeltä työmatkalta. Kaavamaisen vähennyksen edellytyksenä on lisäksi, että erityinen työntekemispaikka (työmatkakohde) on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty ja yli 5 kilometrin päässä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. (Verohallinnon yhtenäistämisohje vuodelle 2024)

Esimerkki 10: Jimi on tehnyt työmatkan yrityksen toimipaikasta Helsingistä asiakkaan luokse Turkuun. Jimi on tehnyt työmatkan junalla ja työmatka on kestänyt 7 tuntia. Jimi söi työmatkalla lounaan ravintolassa ja paluumatkalla hän osti junasta kahvin ja sämpylän.

Jimi on tehnyt myös 11 tuntia kestäneen työmatkan Ouluun. Jimi on syönyt työmatkalla lounaan ja päivällisen ravintolassa ja juonut kahvit lentokentällä.

Koska Jimille on syntynyt työmatkalta ylimääräisiä kustannuksia, hän voi vaatia niitä vähennettäväksi verotuksessaan. Jimillä ei ole kuitteja työmatkalla aiheutuneista menoista, joten hän voi vaatia vähennystä Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaisen kaavamaisen arvon mukaan eli 19 euroa Turkuun suuntautuneelta työmatkalta ja 34 euroa Ouluun suuntautuneelta työmatkalta.

Verohallinto on pyytänyt Jimiltä selvitystä työmatkoista ja hänelle aiheutuneista lisääntyneistä elantomenoista. Selvityksessään Jimi kertoo, että hänellä on varsinainen työpaikka yrityksen toimistolla Helsingissä, josta hän on maaliskuun ensimmäinen päivä tehnyt 7 tuntia kestäneen työmatkan junalla Turkuun asiakkaan luokse ja huhtikuun kolmas päivä 11 tuntia kestäneen työmatkan lentokoneella Ouluun. Jimin mukaan hän ei ole saanut työnantajalta korvausta lisääntyneistä elantomenoista. Jimi selvittää myös, että hänelle Turun työmatkalta aiheutuneet menot poikkeavat hänelle tavallisesti työpäivän aikana syntyvistä elantomenoista siksi, että hänelle on aiheutunut ruokailusta ravintolassa ja junassa enemmän kuluja kuin tavallisen työpäivän aikana. Oulun työmatkalla Jimille on aiheutunut ruokailusta enemmän kustannuksia kuin tavallisen työpäivän aikana, kun hän on joutunut ruokailemaan kahdesti työmatkan aikana.

Esimerkki 11: Myyntiedustaja Suvi tekee liikkuvaa työtä. Suvi lähtee aamuisin kotoaan ja kulkee päivän aikana eri asiakkaiden luona ympäri pääkaupunkiseutua. Suvin työpäivä kestää 7-9 tuntia. Suvi syö päivittäin lounaan eri ravintoloissa. Hänellä ei ole kuitteja ostoista.

Suvi voi vaatia kaavamaista vähennystä lisääntyneistä elantomenoista (19 €/päivä). Suvi antaa pyydettäessä selvityksen kustakin työmatkakohteesta, niiden etäisyydestä kotoa, työmatkojen kestosta ja hänelle työmatkoilta aiheutuneista lisääntyneistä elantomenoista, jotka poikkeavat hänelle tavallisesti syntyvistä elantomenoista.

Tässä esimerkissä Suvin kaikki työmatkat ovat kestäneet yli 6 tuntia ja kaikki työmatkakohteet ovat olleet yli 15 km päässä Suvin kotoa. Suvi selvittää, että hänelle työmatkalla aiheutuneet menot poikkeavat hänelle tavallisesti syntyvistä elantomenoista siksi, että hänelle syntyy päivittäisiltä työmatkoilta lisääntyneitä elantomenoja, kun hän joutuu aterioimaan eri ravintoloissa. Suvi kertoo, että hän ei voi aina valita paikkaa, jossa syö, vaan asiakkaiden sijainti ja aikataulut vaikuttavat lounaspaikan valintaan ja lounaskustannuksiin.

Esimerkki 12: Ensihoitaja Veeti työskentelee ambulanssissa. Hän tekee liikkuvaa työtä. Potilastehtävien välillä Veeti odottaa seuraavaa tehtävää sairaalassa, joka on hänen varsinainen työpaikkansa. Yksittäiset työmatkat kestävät alle kuusi tuntia. Työpäivän aikana Veeti ruokailee välillä sairaalan sosiaalitiloissa ja välillä ravintolassa. Veetillä ei ole kuitteja lounasostoista.

Veeti ei voi vaatia verotuksessaan yhtenäistämisohjeen mukaista kaavamaista vähennystä lisääntyneistä elantomenoista, koska hänen työmatkansa kestävät alle kuusi tuntia (työmatka katkeaa, kun Veeti käy varsinaisella työpaikalla syömässä tai odottamassa uutta tehtävää).

Veeti ei voi saada myöskään kaavamaista ateriakorvauksen suuruista vähennystä, koska sen voi saada vain erityisalalla (rakennus-, maanrakennus- ja metsäala) työskentelevä henkilö.

Esimerkki 13: Maria työskentelee ruokalähettinä. Hänelle maksetaan tästä työstä palkkaa mutta ei matkakustannusten korvauksia.

Koska Marialla ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, hänen varsinaisena työpaikkanaan pidetään kotia, jossa hän säilyttää työssään käyttämäänsä kulkuneuvoa ja kuljetusreppua. Marian työmatka alkaa, kun hän lähtee hakemaan kuljetusta. Tyypillisesti Marian työmatka alkaa kotoa, mutta se voi alkaa myös muusta paikasta, jossa hän sattuu olemaan ottaessaan toimeksiannon vastaan. Työmatka ei voi kuitenkaan laskennallisesti alkaa kauempaa kuin koti.

Maria käy yleensä lounaalla kotonaan tai hakee kaupasta eväitä. Maria ei voi vaatia verotuksessaan kaavamaista vähennystä lisääntyneistä elantomenoista, koska ruokailusta aiheutuneet menot eivät poikkea hänen tavanomaisista elantomenoistaan. On myös huomattava, että Marian työmatka katkeaa, kun hän käy lounaalla kotonaan.

Esimerkki 14: Kiinalainen yhtiö on lähettänyt työntekijänsä Lin 8 kuukaudeksi konsernin suomalaiseen emoyhtiöön komennukselle (1.10. – 31.5.). Lin varsinainen työpaikka säilyy kiinalaisen työnantajan toimistolla Shanghaissa ja hänen on tarkoitus palata komennuksen jälkeen takaisin varsinaiselle työpaikalle. Työnantaja on maksanut Lin matkat Suomeen ja majoituksen Suomessa, mutta ei päivärahaa komennuksen ajalta.

Li on hankkinut Suomessa työskentelyn vuoksi talvivaatteita. Hänellä on kuitit ostoksista. Li on syönyt lounaan päivittäin henkilöravintolassa tai työpaikan läheisyydessä olevissa ravintoloissa. Hänellä ei ole kuitteja näistä ostoksista.

Li voi vaatia yhtenäistämisohjeen mukaista kaavamaista vähennystä lisääntyneistä elantomenoista Suomessa vietettyjen päivien perusteella (34 euroa päivältä). Kaavamainen vähennys kattaa talvivaatteista ja ruokailuista aiheutuneet lisääntyneet elantomenot sekä mahdolliset muut lisääntyneet elantomenot.

Li esittää pyydettäessä selvityksen siitä, että hänen varsinainen työpaikkansa on Kiinassa ja hän on Suomessa erityisellä työntekemispaikalla. Hän kertoo tulleensa Suomeen 1.10., palanneensa kotiin 31.5. ja olleensa koko tämän ajan Suomessa. Li kertoo, että hänelle Suomessa työskentelyn aikana syntyneet menot poikkeavat hänelle tavallisesti Kiinassa työpäivän aikana syntyvistä elantomenoista siksi, että hän on joutunut hankkimaan Suomessa työskentelynsä ajaksi talvivaatteet ja Kiinassa hän ei tarvitse talvivaatteita. Myös ruokailukustannukset Suomessa ovat olleet korkeammat kuin Kiinassa.

Jos palkansaaja on tehnyt työmatkan ulkomaille ja se on kestänyt yli 10 tuntia, hän voi vähentää lisääntyneinä elantomenoina kyseisen maan ulkomaanpäivärahan määrän. Palkansaajan on tällöinkin pyydettäessä esitettävä edellä kuvatut selvitykset työmatkasta ja lisääntyneistä elantomenoista. Jos palkansaaja kuitenkin asuu ulkomailla kodinomaisissa olosuhteissa jonkun luona, lisääntyneiden elantomenojen määränä voidaan pitää muun selvityksen puuttuessa puolta kyseisen maan ulkomaan päivärahan määrästä.

5 Matkat toissijaiselle työpaikalle

Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan toimipaikkaa, jossa palkansaaja työskentelee säännöllisesti vakituisen työpaikkansa ohella. Toissijainen työpaikka sijaitsee eri paikkakunnalla tai eri maassa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Toissijainen työpaikka on joko työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituinen toimipaikka. Työnantajan intressipiiriin kuuluvat esimerkiksi saman konsernin yritykset.

Palkansaaja voi vähentää kulut asunnoltaan toissijaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista tulonhankkimiskuluina. Matkakulut vähennetään todellisten kustannusten suuruisina, eikä vähennykselle ole omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Vähennyksen voi kuitenkin saada vain niistä kuluista, joita työnantaja ei ole korvannut verovapaasti. Jos palkansaaja tekee matkan muulla kuin julkisella kulkuneuvolla, hän saa vähennyksen Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti.

Matkat toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoittumispaikan välillä vähennetään kuitenkin samalla tavalla kuin asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat (katso luku 2).

Matka toissijaiselle työpaikalle ei oikeuta verovapaaseen päivärahaan, yömatkarahaan tai ateriakorvaukseen. Palkansaaja ei voi myöskään vähentää lisääntyneitä elantokustannuksia verotuksessaan. Kohtuulliset majoituskulut saa vähentää, jos työnantaja ei ole korvannut niitä verovapaasti.

Toissijaista työpaikkaa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Minna Palomäki

Liite 1

Taulukko: Matkakustannusten korvaaminen ja vähentäminen vuonna 2024
	Työnantaja voi edellytysten täyttyessä korvata verovapaasti (v.2024)	Työntekijä voi vähentää verotuksessaan, jos työnantaja ei ole korvannut (v. 2024) Ohjeen luvussa 3.2 on kerrottu, kuinka vähennys tehdään, jos työnantaja on maksanut vain osan kustannuksista
Matkustamiskustannukset asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiltä matkoilta	Ei	Halvimman kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna Jos julkinen kulkuneuvo halvin: matkalipun hinta Jos oma auto halvin: 0,27 €/km (matkakuluvähennyspäätös) Jos käyttöetuauto halvin: 0,21 €/km (matkakuluvähennyspäätös Jos vapaa autoetuauto halvin: 0,21 €/km (matkakuluvähennyspäätös) Omavastuu 900 €, enimmäismäärä 7 000 euroa
Matkustamiskustannukset työmatkalta	Matkaliput Kilometrikorvaus 0,57 €/km Käyttöetuauto 0,13 €/km (kustannuspäätös)	Matkaliput Kilometrikorvaus Omalla autolla: 0,27 €/km (yhtenäistämisohje) Käyttöetuautolla: 0,13 €/km (yhtenäistämisohje) Vapaa autoetu ei oikeuta vähennykseen Vähennyksen saa, jos palkansaajan kaikki tulonhankkimismenot yhteensä ylittävät tulonhankkimisvähennyksen (750 €) määrän
Lisääntyneet elantokustannukset työmatkalla	Osapäiväraha 24 € Kokopäiväraha 51 € Ateriakorvaus 12,75 € (kustannuspäätös)	Yli 6 t kestäneeltä työmatkalta 19 €/vuorokausi Yli 10 t kestäneeltä työmatkalta 34 €/vuorokausi (yhtenäistämisohje)

Sivu on viimeksi päivitetty 18.12.2024