Kotitalous työn teettäjänä

Tässä ohjeessa käsitellään yksityishenkilön ja kuolinpesän (kotitalouden) verotukseen liittyviä velvoitteita silloin, kun kotitalous teettää työtä joko palkkaamalla työntekijän työsuhteeseen tai ostamalla palvelun yritykseltä tai yrittäjältä. Ohjeessa on lyhyesti tuotu esiin myös kotitaloustyönantajan lakisääteisiä velvoitteita työntekijöiden vakuuttamisesta ja tulorekisteriin ilmoittamisesta.

Ohje korvaa yllä mainitun aiemman samannimisen ohjeen. Ohjeeseen on päivitetty vuoden 2020 maksuprosentit sekä tehty joitakin tekstilisäyksiä. Lukuun 4 on koottu tulorekisteriin ilmoittamisen pääkohdat. 

Ohjeessa ei käsitellä suorituksen saajan verotusta. Suorituksen saajan tuloverotusta on käsitelty tarkemmin esimerkiksi Verohallinnon ohjeessa Ansiotulojen verotus. Ohjeessa ei käsitellä myöskään ulkomailta Suomeen töihin tuleviin henkilöihin (esimerkiksi au pair -työntekijöihin) liittyviä velvoitteita eikä velvoitteita, jotka liittyvät ulkomaisille yrittäjille, yrityksille ja yhteisöille maksettuihin suorituksiin. Näitä kansainvälisiä tilanteita on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus ja Työkorvauksen maksaminen ulkomaiselle yritykselle.

1 Johdanto 

Kotitalouden teettämään työhön liittyy seuraavia selvitettäviä pääkohtia:

•  Onko suoritus palkkaa vai työkorvausta?
•  Kuuluuko työkorvauksen saaja ennakkoperintärekisteriin?
•  Onko kotitalous säännöllinen työnantaja vai satunnainen työnantaja?
•  Onko kotitalous tilapäinen työnantaja vai sopimustyönantaja?
•  Onko kotitaloudella velvollisuus toimittaa ennakonpidätys ja maksaa sosiaalivakuutusmaksuja?
•  Miten maksetut suoritukset ilmoitetaan tulorekisteriin?

Kotitalous voi teettää ulkopuolisella töitä kuten siivousta, lastenhoitoa tai remonttia palkkaamalla työntekijän suorittamaan kyseisen työn tai tilaamalla palvelun ulkopuoliselta yritykseltä tai yrittäjältä. Yrityksellä tarkoitetaan tässä ohjeessa lähinnä osakeyhtiötä sekä avointa ja kommandiittiyhtiötä. Yrittäjällä tarkoitetaan tässä ohjeessa luonnollista henkilöä, joka harjoittaa toimintaa toiminimellä ammatin- tai liikkeenharjoittajana.

Työn teettäjä ja työn tekijä voivat solmia työtä koskevan työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen. Työsuhteessa työn tekee palkattu työntekijä eli palkansaaja. Toimeksiantosuhteessa kotitalous hankkii työn tai palvelun yritykseltä tai yrittäjältä ja maksaa tälle työstä tai palveluksesta työkorvausta laskun perusteella. On tärkeä tunnistaa, maksaako kotitalous työsuhteen perusteella palkkaa vai toimeksiantosuhteen perusteella työkorvausta, koska kotitalouden velvollisuudet määräytyvät verotuksessa, vakuuttamisessa ja tulorekisteriin ilmoittamisessa eri tavoin sen mukaan, onko kyse palkasta vai työkorvauksesta.

Palkan ja työkorvauksen välistä rajanvetoa sekä työ- ja toimeksiantosopimuksen tunnusmerkkejä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Palkka ja työkorvaus verotuksessa.

Kotitalouden velvoitteiden kannalta työn teettämisen tavat kotitalouksissa voidaan jakaa kolmeen eri tilanteeseen:

• Kotitalous palkkaa yksityisen henkilön työsuhteeseen (jäljempänä luku 2)
• Kotitalous ostaa toimeksiantosuhteessa palvelun ennakkoperintärekisteriin kuuluvalta yritykseltä tai yrittäjältä (jäljempänä luku 3.2)
• Kotitalous ostaa toimeksiantosuhteessa palvelun yritykseltä tai yrittäjältä, joka ei kuulu ennakkoperintärekisteriin (jäljempänä luku 3.3)

Tässä ohjeessa käsitellään kotitalouden verotukseen liittyviä velvoitteita työn teettäjänä edellä mainituissa kolmessa tilanteessa.

Kotitaloustyöstä on kerrottu myös Verohallinnon ohjeessa Kun palkkaat työntekijän tai ostat palvelua – kotitalouden velvollisuudet työnantajana.

2 Kotitalous palkkaa työntekijän

2.1 Yleistä työnantajavelvoitteista

Työsuhteessa työn tekee kotitalouden lukuun työntekijä, jolle kotitalous maksaa palkkaa. Kotitalous on tällöin työntekijän työnantaja ja kotitalouden on  pääsääntöisesti huolehdittava samoista velvoitteista kuin muidenkin työnantajien. Palkan maksamisen ja verotukseen liittyvien velvoitteiden lisäksi kotitalouden on yleensä huolehdittava myös työsuhteeseen liittyvien pakollisten vakuutusten ottamisesta ja vakuutusmaksuista sekä tulorekisteriin ilmoittamisesta. Maksettavan palkan määrä ja työntekijän ikä vaikuttavat kotitalouden velvollisuuksiin työnantajana.

2.1.1 Työnantaja verotuksessa

Työnantajaa pidetään verotuksessa joko säännöllisesti tai satunnaisesti palkkaa maksavana työnantajana. Satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja tarkoittaa työnantajaa, jolla on verovuoden aikana palveluksessaan vain yksi palkansaaja tai vaihtoehtoisesti enintään viisi palkansaajaa, joiden työsuhde ei kestä koko kalenterivuotta (ennakkoperintälaki, 1118/1996, EPL 34 § ja ennakkoperintäasetus, 1124/1996, EPA 30 §). Kotitalous on työnantajana yleensä satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja.

Työnantaja on verotuksessa säännöllisesti palkkaa maksava työnantaja, jos se maksaa vakituisesti palkkaa kahdelle tai useammalle palkansaajalle, tai jos se maksaa palkkaa samanaikaisesti vähintään kuudelle palkansaajalle, vaikka heidän työsuhteensa ovat tilapäisiä ja tarkoitettu lyhytaikaisiksi.

2.1.2 Työnantaja eläkevakuuttamisessa

Työeläkevakuuttamisessa työnantajat luokitellaan tilapäis- ja sopimustyönantajiin. Työeläkevakuuttamisen tilapäis- ja sopimustyönantajan määritelmät eroavat verotuksen säännöllisesti tai satunnaisesti palkkaa maksavan työnantajan määritelmistä.

Työeläkevakuuttamisessa sopimustyönantajalla tarkoitetaan työnantajaa, jolla on palveluksessaan jatkuvasti vähintään yksi työntekijä tai jonka maksamat palkat kuuden kuukauden aikana ovat vähintään 8 676 euroa (vuoden 2020 tasossa). Työnantajalla ei tarvitse olla palveluksessaan yhtään vakituista työntekijää, jotta kyse voisi olla sopimustyönantajasta.

Tilapäisenä työnantajana pidetään työeläkevakuuttamisessa työnantajaa, jonka palveluksessa ei ole jatkuvasti työntekijää ja jonka määräaikaisissa työsuhteissa oleville työntekijöille kuuden kuukauden ajalta maksamat palkat ovat yhteensä alle 8 676 euroa (vuoden 2020 tasossa).

Sopimustyönantaja tekee vakuutussopimuksen työeläkeyhtiön kanssa. Tilapäinen työnantaja voi järjestää työntekijöidensä eläketurvan työeläkevakuutusyhtiössä tekemättä vakuutussopimusta. Työnantaja on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä työntekijän eläkelain (395/2006, TyEL) mukaan, jos työntekijän työansiot ovat vähintään 60,57 euroa kalenterikuukaudessa (vuoden 2020 tasossa) ja jos myös muut vakuuttamisen edellytykset täyttyvät.

2.1.3 Yleistä kotitaloustyönantajan velvoitteista

Kotitalouden maksamaan palkkaan liittyy seuraavia euromääräisiä rajoja, joilla on merkitystä työnantajavelvoitteiden syntymisessä:

• 60,57 euroa: työeläkevakuutus (tilapäinen työnantaja)
• 1 300 euroa: työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, työttömyysvakuutus sekä ryhmähenkivakuutus
• 1 500 euroa: ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu
• 8 676 euroa: työeläkevakuutus (sopimustyönantaja).

Jäljempänä ohjeessa  on kerrottu kotitalouden verotukseen ja vakuutusmaksuihin liittyvistä erilaisista työnantajavelvoitteista. Vaikka kotitalouden ei aina tarvitse toimittaa ennakonpidätystä ja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua, kotitaloudella saattaa olla velvollisuus  hoitaa muita työnantajamaksuja ja -velvoitteita. Palkanlaskennan ja työnantajavelvoitteiden hoitamisen apuna kotitalous voi käyttää esimerkiksi maksutonta Palkka.fi-palvelua (katso jäljempänä luku 5).

2.2 Työnantajarekisteri

Työnantajarekisteri on Verohallinnon ylläpitämä julkinen rekisteri säännöllisesti palkkoja maksavista työnantajista. Työnantajarekisteristä säädetään ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 31 §:ssä. Säännöllisesti palkkaa maksavan työnantajan on ilmoittauduttava työnantajarekisteriin tekemällä ilmoitus ennen palkanmaksun aloittamista.

Työnantajarekisteriin ilmoittaudutaan Y-lomakkeella tai, jos kotitaloudella on jo Y-tunnus, ilmoituksen voi tehdä myös sähköisesti joko Yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä (YTJ) tai OmaVerossa. Lomakkeet ja YTJ:n maksuton sähköinen palvelu löytyvät osoitteesta ytj.fi. OmaVerossa sähköinen ilmoitus tehdään Asiakastiedot-välilehden kautta. Myös tietojen muuttumisesta on viipymättä tehtävä ilmoitus.

Satunnaisesti palkkoja maksavan työnantajan tulorekisteriin ilmoittamismenettely eroaa säännöllisesti palkkoja maksavan työnantajan menettelystä (katso jäljempänä luku 4 Tulorekisteriin ilmoittaminen).

2.3 Palkkaan luettavat erät

Verotuksessa palkaksi on ennakkoperintälaissa määritelty muun muassa kaikenlaatuinen työsuhteessa saatu palkka, palkkio, etuus ja korvaus (EPL 13 §). Palkan perusteena voi olla työaika (tunti- tai kuukausipalkka) tai työmäärä (urakkapalkka). Palkkaan luetaan myös erilaiset ylityö- tai muut lisät, lomaraha ja lomakorvaus, työsuhteessa saadut palvelurahat sekä rahanarvoisena etuutena saadut tavarat ja vaihtotyö. Myös työnantajan maksamat työntekijän yksityistalouden menot ovat työntekijän palkkaa (esimerkiksi tavanomaiset ruokailu-, asumis- ja vaatekustannukset sekä kodin ja työpaikan väliset matkakustannukset).

Rahapalkan lisäksi palkkaa voidaan maksaa luontoisetuna kuten esimerkiksi ravinto-, puhelin tai täysihoitoetuna. Ennakkoperintälain mukaan palkkaan luetaan luontoisedut, jotka arvioidaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla (EPL 13 §:n 3 momentti). Luontoisetu on siten veronalaista palkkaa aivan kuten rahana maksettu palkka. Palkka voidaan maksaa myös pelkästään luontoisetuna. Verohallinto antaa vuosittain luontoisetujen laskentaperusteista päätöksen, jossa on vahvistettu arvot yleisimmille luontoiseduille. Luontoisetuja ja niiden verotusta on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Luontoisedut verotuksessa.

Ennakkoperintälain mukaan työnantaja, mukaan lukien kotitaloustyönantaja, voi korvata palkansaajalle työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista (EPL 15 §:n 1 momentti). Näistä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työstä välittömästi johtuvat kustannukset ennakkoperinnässä.

Kulloinkin voimassa oleva Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista löytyy sivulta: vero.fi > Syventävät vero-ohjeet > Päätökset. Kustannusten korvauksia on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Tulonhankkimiskulut ansiotuloista, Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa ja Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset.

2.4 Ennakonpidätys

2.4.1 Ennakonpidätysvelvollisuus

Lähtökohtaisesti suorituksen maksajan on toimitettava työsuhteessa maksettavasta palkasta ennakonpidätys (EPL 9 §). Kotitalouksille on kuitenkin säädetty huojennus ennakonpidätysvelvollisuudesta silloin, kun kotitalouden maksama suoritus ei liity sen harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Huojennus koskee siis vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettavaa palkkaa. 

Jos samalle saajalle työstä maksettava palkka ja muut suoritukset eivät ylitä 1 500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä (EPL 9 §:n 3 momentti ja EPA 13 §). Tätä kotitalouden ennakonpidätyshuojennusta saa soveltaa, vaikka joku toinen henkilö asiamiehenä maksaa kotitalouden puolesta suorituksen. Tällöin toimenpiteet tehdään varsinaisen suorituksen maksajan nimissä.

Kotitalouden maksama palkka on kuitenkin palkansaajan veronalaista ansiotuloa, vaikka siitä ei olisikaan toimitettu ennakonpidätystä. Työntekijän pyynnöstä on kuitenkin suositeltavaa, että työnantaja toimittaisi ennakonpidätyksen, vaikka tällä ei ole siihen velvollisuutta. Tällaisessa tilanteessa työnantajan ei kuitenkaan tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua (katso jäljempänä luku 2.5).

Jos työstä samalle saajalle maksettava palkka ja muut veronalaiset etuudet ylittävät 1 500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous on velvollinen toimittamaan maksamastaan määrästä ennakonpidätyksen. Jos palkkaa maksetaan useissa erissä, ennakonpidätyshuojennuksen raja määräytyy kalenterivuodessa maksettavan kokonaispalkan perusteella. Ennakonpidätys on toimitettava myös mahdollisesta ennakkoon maksetusta palkasta.

Jos jo kalenterivuoden tai työsuhteen alkaessa tiedetään, että työntekijälle tullaan maksamaan kalenterivuoden aikana palkkaa yli 1 500 euroa, ennakonpidätys on toimitettava jo ensimmäisestä palkasta.

Jos työntekijän palkan on oletettu jäävän alle 1 500 euron rajan, eikä ennakonpidätystä ole sen vuoksi toimitettu, mutta vuoden aikana palkkaa kuitenkin maksetaan yli 1 500 euroa, ennakonpidätys on toimitettava palkasta siitä alkaen, kun 1 500 euron raja ylittyy. Aikaisemmin maksetuista palkoista ei tässä tilanteessa tarvitse toimittaa ennakonpidätystä jälkikäteen. Tällaisessa tilanteessa on syytä huomata, että työnantajan sairausvakuutusmaksu on kuitenkin maksettava koko vuoden palkkasummasta (katso jäljempänä luku 2.5).

2.4.2 Ennakonpidätyksen toimittaminen

Ennakonpidätys toimitetaan siten, että kotitalous laskee palkanmaksun yhteydessä työntekijän bruttopalkan ja ennakonpidätysprosentin perusteella ennakonpidätyksen määrän ja vähentää sen rahana maksettavasta palkasta (EPL 11 §). Mahdollisten luontoisetujen arvo lisätään rahapalkan määrään ja ennakonpidätys toimitetaan rahapalkan ja luontoisetujen yhteismäärästä.

Ennakonpidätystä ei voida toimittaa rahana maksettavan suorituksen määrää suurempana. Jos palkka maksetaan pelkästään luontoisetuina, ei ennakonpidätystä voida lainkaan toimittaa. Tällöin maksetaan vain työnantajan sairausvakuutusmaksu sekä muut mahdolliset sosiaalivakuutusmaksut (katso jäljempänä luku 2.5).

Ennakonpidätyksen perus- ja lisäprosentit ilmoitetaan Verohallinnon antamassa verokortissa. Ennakonpidätyksen toimittamisessa on riittävää, että työntekijä esittää verokorttinsa työnantajalle. Ennakonpidätys on 60 prosenttia, jos palkansaaja ei ole ennen palkanmaksua esittänyt verokorttia. Työntekijä voi esittää verokorttinsa työnantajalle myös Palkka.fi-palvelun työntekijäliittymän kautta (katso jäljempänä luku 5). Työntekijä on velvollinen huolehtimaan verokorttinsa oikeellisuudesta.

Ennakonpidätyksen toimittamista on käsitelty yleisemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen. Kotitaloustyönantajan toimittaman ennakonpidätyksen maksamista Verohallinnolle on käsitelty erikseen tämän ohjeen jäljempänä luvussa 2.6.

2.4.3 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Suomessa vakinaisesti asuvat henkilöt on vakuutettu sairauden varalta sairausvakuutuslain (1224/2004, SVL) mukaisesti. Vakuutetut osallistuvat sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien rahoitukseen maksamalla vakuutetun sairausvakuutusmaksua, joka koostuu päivärahamaksusta ja sairaanhoitomaksusta (SVL 18 luvun 4 §). Vakuutetun sairausvakuutusmaksua on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksu.

Sekä vakuutetun sairaanhoitomaksu että päivärahamaksu sisältyvät työntekijän verokorttiin merkittyyn ennakonpidätysprosenttiin, joten työnantaja ei erikseen peri maksuja työntekijän palkasta. Päivärahamaksun suuruus tulee kuitenkin merkitä työntekijälle annettavaan tositteeseen (katso jäljempänä kohta 2.11.1).

2.5 Työnantajan sairausvakuutusmaksu

Myös työnantaja on velvollinen osallistumaan sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien rahoitukseen maksamalla työnantajan sairausvakuutusmaksua (SVL 18 luvun 7 §). Työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua ainoastaan, jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa sairausvakuutettu.

Kotitalouksille on säädetty huojennus työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta silloin, kun kotitalouden maksama palkka ei liity sen harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Huojennus koskee vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettavaa palkkaa.

Jos kotitaloustyönantajan samalle saajalle maksettava palkka ei ylitä 1 500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua (laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta 4 §:n 2 momentin 3 kohta ja EPA 13 §). Tätä kotitalouden huojennusta saa soveltaa, vaikka joku toinen henkilö asiamiehenä maksaa kotitalouden puolesta suorituksen. Tällöin toimenpiteet tehdään varsinaisen palkanmaksajan nimissä.

Kotitaloustyönantajan on lähtökohtaisesti maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu, jos työntekijälle maksetaan palkkaa ja etuuksia yhteensä yli 1 500 euroa kalenterivuodessa. Kotitaloustyönantajan sairausvakuutusmaksu on 1,34 prosenttia  vuoden 2020 (0,77 prosenttia vuonna 2019) aikana maksettujen työntekijöiden ennakonpidätyksen alaisten palkkojen yhteismäärästä.

Työnantaja ei ole kuitenkaan velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 16 vuotta eikä sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta (laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta 4 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdat). Vaikka kotitalous maksaisikin palkkaa samalle henkilölle yli 1 500 euroa kalenterivuodessa, työnantajan sairausvakuutusmaksua ei siis makseta, jos työntekijä on alle 16-vuotias tai 68 vuotta täyttänyt.

Jos 16 - 67 -vuotiaalle työntekijälle maksettavan palkan on oletettu jäävän alle 1 500 euron rajan, eikä ennakonpidätystä ole tämän vuoksi toimitettu eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua maksettu, mutta vuoden aikana palkkaa kuitenkin maksetaan yli 1 500 euroa, työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava koko vuoden palkkasummasta. Näin siitä huolimatta, että aiemmin maksetuista palkoista ei tällaisessa tapauksessa tarvitse toimittaa ennakonpidätystä jälkikäteen (katso edellä luku 2.4.1).

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on kokonaan työnantajan oma maksu. Työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava, vaikka palkasta ei voitaisikaan toimittaa ennakonpidätystä. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun palkka maksetaan pelkkänä luontoisetuna tai palkasta ei verokortin mukaan tarvitse toimittaa ennakonpidätystä.

Työnantajan sairausvakuutusmaksua ja sen perusteena olevia palkkaeriä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksu. Ulkomailta Suomeen töihin tulevan henkilön verotusta sekä tällaisen työntekijän vakuuttamista ja työnantajavelvoitteita on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus.

2.6 Työnantajasuoritusten maksaminen

Työnantajasuoritukset eli ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu kuuluvat niin sanottuihin oma-aloitteisiin veroihin. Tämä tarkoittaa sitä, että maksajan on oma-aloitteisesti laskettava veron määrä, tarkastettava eräpäivä ja maksettava vero. Oma-aloitteiset verot on maksettava ilman Verohallinnon lähettämää tilisiirtolomaketta.

Ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan Verohallinnon pankkitilille ja työnantajasuorituksia maksettaessa on käytettävä aina oma-aloitteisten verojen viitenumeroa. OmaVerossa (vero.fi/omavero) verkkomaksun maksupohjaan on merkitty valmiiksi pankkitilinumero, viitenumero, maksun saaja ja maksupäivä. Tilinumerot sekä lisätietoa työnantajasuoritusten maksamisesta ja viitenumerosta löytyy sivuilta vero.fi/Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen.

Jos kotitaloustyönantaja käyttää Palkka.fi-palvelua, palvelu muodostaa maksutiedot työnantajasuorituksille automaattisesti (katso jäljempänä luku 5). Palkka.fi:n muodostama viite ei ole sama kuin OmaVerossa näkyvä viite, mutta maksu kohdistuu oikein ja se näkyy OmaVerossa muutaman pankkipäivän kuluttua.

Ennakonpidätyksen ja työnantajan sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle maksamisen ajankohdasta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (OVML) 6 luvussa ja maksamismenettelystä veronkantolaissa (VKL).    

Kotitaloustyönantajan on maksettava palkasta toimitettu ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu viimeistään palkanmaksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 12. päivänä (yleinen eräpäivä, OVML 2 § ja 32 §). Jos kuukauden 12. päivä ei ole pankkipäivä, eräpäivä siirtyy seuraavaksi pankkipäiväksi.

Ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettu ajallaan, jos ne maksetaan viimeistään edellä mainittuna eräpäivänä. Vero katsotaan lähtökohtaisesti maksetuksi Verohallinnolle sinä päivänä, jona maksu on joko veloitettu maksajan tililtä tai maksettu käteisenä rahalaitokseen (VKL 13 §).

Jos työnantajasuoritukset maksetaan eräpäivän jälkeen, työnantajan on maksettava myös viivästyskorkoa (katso VKL 14 § ja laki veronlisäyksestä ja viivekorosta (1556/1995) 5 a-b §). Vuonna 2020 viivästyskorko on 7 prosenttia. Maksamattomille veroille kertyy korkoa eräpäivää seuraavasta päivästä maksupäivään saakka. Viivästyskoron määrän voi laskea OmaVerossa ja vero.fi-sivuston laskurilla.

2.7 Työeläkevakuutusmaksu

2.7.1 Työnantajan työeläkevakuutusmaksu

Työnantajan on järjestettävä työntekijälleen eläketurva viimeistään työansion maksamisen jälkeen ja ennen kuin työansio on tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaan ilmoitettava tulorekisteriin  (TyEL 141 §).

Eläketurvan kustantamiseksi peritään työeläkevakuutusmaksua, joka koostuu työnantajan ja työntekijän maksusta (TyEL 152 §, työntekijän maksusta katso jäljempänä luku 2.7.2). Kotitaloustyönantajan on lähtökohtaisesti maksettava työeläkevakuutusmaksua työntekijänsä bruttopalkan perusteella, jos palkka on vähintään 60,57 euroa kuukaudessa vuonna 2020 (TyEL 141 §).

Vakuuttamisvelvollisuus alkaa työntekijän 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta ja päättyy työntekijän syntymävuoden mukaan porrastetusti joko 68, 69 tai 70 vuoden iässä (TyEL 4 §:n 2 momentti). Työntekijän ikä palkanmaksupäivänä ratkaisee, kuuluuko työntekijä eläkevakuuttamisen piiriin. Työntekijän eläkelaissa mainittua vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaa nuorempi työntekijä on eläkevakuutettava, vaikka hän saisi jo eläkettä. 

Kotitaloustyönantaja voi ottaa työeläkevakuutuksen mistä tahansa työeläkevakuutusyhtiöstä. Vakuutusyhtiöt neuvovat, miten vakuuttaminen ja maksujen tilittäminen hoidetaan.

Vuonna 2020 perittävä työeläkevakuutusmaksu on keskimäärin 24,40 prosenttia bruttopalkasta, johon sisältyy myös työnantajan työntekijältä perimä työntekijän maksuosuus (katso jäljempänä luku 2.7.2). Kotitalous tilittää työeläkevakuutusmaksun kokonaisuudessaan eläkevakuutusyhtiölle ja työnantaja vastaa eläkelaitokselle myös työntekijän työeläkevakuutusmaksun osuudesta (TyEL 152 §:n 2 momentti).

Lisätietoja työeläkevakuuttamisesta löytyy osoitteesta tyoelake.fi.

2.7.2 Työntekijän työeläkevakuutusmaksu

Vakuuttamisvelvollisen kotitaloustyönantajan tulee palkanmaksun yhteydessä pidättää työntekijän palkasta mahdollisen ennakonpidätyksen vähentämisen jälkeen työntekijän osuus työeläkevakuutusmaksusta.

Kunkin vuoden työeläkevakuutusmaksuprosentista säädetään vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Vuonna 2020 työntekijän osuus työeläkemaksusta on alle 53-vuotiailla ja yli 62-vuotiailla on 7,15 prosenttia ja 53–62 -vuotiailla 8,65 prosenttia bruttopalkasta.

Kotitaloustyönantaja maksaa työeläkevakuutusmaksun kokonaisuudessaan sille eläkelaitokselle, jossa työnantaja on järjestänyt työntekijänsä eläketurvan. Työnantaja vastaa koko työeläkevakuutusmaksun maksamisesta työeläkevakuutusyhtiöön, vaikka tämä ei voisikaan pidättää työntekijän osuutta työntekijän palkasta (esimerkiksi jos palkka koostuu yksinomaan luontoiseduista tai, jos kotitalouden palkkaaman lastenhoitajan palkan maksaa Kansaneläkelaitos).

Verohallinto vähentää työntekijältä perityn työeläkevakuutusmaksun työntekijän veronalaisista tuloista verotusta toimitettaessa työnantajan ilmoituksen mukaisesti.

2.8 Työttömyysvakuutusmaksu

2.8.1 Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu

Työttömyysvakuutusmaksusta säädetään työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998). Työttömyysvakuutusmaksun määrä lasketaan työnantajan maksamasta palkkasummasta. Vuonna 2020 kotitaloustyönantajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,45 prosenttia palkasta (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 18 §:n 1 momentti).

Työttömyysvakuutusmaksu jakautuu työnantajan ja työntekijän maksuosuuteen (työntekijän maksuosuudesta katso jäljempänä luku 2.8.2). Työnantaja maksaa sekä työnantajan että työntekijän osuuden työttömyysvakuutusmaksusta Työllisyysrahastolle. Työnantaja vastaa myös palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun maksamisesta Työllisyysrahastolle (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 21 §). Alle 17-vuotiaasta tai 65 vuotta täyttäneestä työntekijästä työnantajan työttömyysvakuutusmaksua ei makseta. Iältään 17 - 64 -vuotiaiden työntekijöiden osalta kotitaloustyönantaja on velvollinen maksamaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksua, jos työnantajan kalenterivuoden aikana maksamat palkat ovat yhteensä yli 1 300 euroa (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 12, 12 a ja 12 b §). Lisätietoja työttömyysvakuutusmaksusta löytyy osoitteesta tyollisyysrahasto.fi.

2.8.2 Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu

Työnantajan lisäksi myös työntekijä maksaa työttömyysvakuutusmaksua (työnantajan maksuosuudesta katso edellä luku 2.8.1). Kotitaloustyönantajan tulee palkanmaksun yhteydessä pidättää työntekijän palkasta mahdollisen ennakonpidätyksen jälkeen työntekijän osuus työttömyysvakuutusmaksusta (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 20 §).

Työttömyysvakuutusmaksun määrä lasketaan samasta palkkasummasta kuin työtapaturma- ja ammattitautivakuutus. Vuonna 2020 palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,25 prosenttia palkasta (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 18 §:n 1 momentti). Työnantaja maksaa sekä työnantajan että työntekijän osuuden työttömyysvakuutusmaksusta Työllisyysrahastolle.

Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu tulee pidättää työntekijän palkasta, vaikka työnantajalla ei olisi velvollisuutta maksaa työnantajan työttömyysvakuutusmaksua palkkasumman jäädessä enintään 1 300 euroon (katso edellä luku 2.8.1). Tällöin työntekijältä pidätetty maksu jää siis työnantajalle. Alle 17-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet työntekijät eivät kuitenkaan ole velvollisia maksamaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua, joten heidän palkastaan työnantaja ei pidätä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 12 ja 12 a §).

Jos työntekijälle ei palkanmaksun yhteydessä ole maksettu palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun pidättämiseen riittävää rahapalkkaa, työnantaja voi pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kahden vuoden kuluessa seuraavien palkanmaksujen yhteydessä (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 20 §:n 3 momentti).

Työntekijältä peritty työttömyysvakuutusmaksu vähennetään verotuksessa työntekijän veronalaisesta tulosta työnantajan ilmoituksen mukaisesti.

2.9 Työnantajan työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksu

Kotitaloustyönantaja on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä työtapaturman ja ammattitaudin varalta, jos työnantajan kalenterivuoden aikana teettämästään työstä maksamat tai maksettavaksi sovitut palkat ovat yhteensä yli 1 300 euroa vuonna 2020 (työtapaturma- ja ammattitautilaki 3 §:n 2 momentti ja 268 §).  Jos raja ylittyy, vakuuttamisvelvollisuus koskee kaikkia työntekijöitä eikä esimerkiksi työntekijöiden iällä ole merkitystä.

Vakuuttamisvelvollisuuden raja on työnantaja- ja kalenterivuosikohtainen; huomioon otetaan kaikki työnantajan kalenterivuoden aikana teettämät työt ja niistä maksetut tai sovitut palkat lasketaan yhteen. Palkkojen maksuajankohdalla ei ole merkitystä laskettaessa vakuuttamisvelvollisuuden rajan ylittymistä. Jos jo työsuhteen alkaessa on selvää, että sovitut työansiot ylittävät 1 300 euroa, vakuutus on otettava ennen työn tekemisen alkamista. Vakuutusta ei voi ottaa takautuvasti.

Vakuutus on otettava sellaisesta vahinkovakuutusyhtiöstä, jolla on oikeus harjoittaa Suomessa työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta. Vakuutuksen voi ottaa myös Palkka.fi-palvelun kautta (katso jäljempänä luku 5). Vakuutusmaksun suuruus vaihtelee vakuutusyhtiöittäin ja siihen vaikuttaa  muun muassa palkkojen määrä sekä vakuutetun työn tapaturma- ja ammattitautiriski. Vuonna 2020 maksu on keskimäärin 0,70 prosenttia palkkasummasta. Työnantaja maksaa vakuutusmaksut suoraan vakuutusyhtiölle laskun mukaan. Lisätietoja työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisesta löytyy osoitteesta tvk.fi.

2.10 Työnantajan ryhmähenkivakuutusmaksu

Työmarkkinajärjestöt ovat työehtosopimuksissa sopineet ryhmähenkivakuutusturvan järjestämisestä työntekijöille. Myös kotitaloustyönantajan on otettava työntekijöilleen ryhmähenkivakuutus, kun tehtävää työtä koskevalla alalla on tätä edellyttävä yleissitova työehtosopimus.

Lähes kaikki työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan pakollisesti vakuutettavat henkilöt kuuluvat ryhmähenkivakuutukseen. Käytännössä työnantajan ryhmähenkivakuutus otetaan työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen yhteydessä.

Ryhmähenkivakuutusmaksu vaihtelee yhtiöittäin ja työnantaja maksaa maksun työtapaturmavakuutusyhtiölle työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun yhteydessä. Ryhmähenkivakuutusmaksu on vuonna 2020 keskimäärin 0,07 prosenttia palkkasummasta. Lisätietoja ryhmähenkivakuutuksesta löytyy osoitteesta trhv.fi.    

2.11 Muita työnantajan velvoitteita

2.11.1 Tositteenantamisvelvollisuus

Kotitaloustyönantajan on annettava työntekijälle vapaamuotoinen tosite kalenterivuoden aikana maksetuista palkoista, jotta työntekijä voi tarkastaa palkan, muiden suoritusten ja mahdollisen ennakonpidätyksen määrän (EPL 35 §). Tositteessa tulee kuitenkin olla ainakin seuraavat tiedot:

• työnantajan nimi, henkilötunnus, osoite ja puhelinnumero
• työntekijän nimi, henkilötunnus ja osoite
• palkan ja siitä mahdollisesti toimitetun ennakonpidätyksen määrä
• palkanmaksun ajankohta
• työntekijältä perityn työntekijän eläkevakuutusmaksun ja työttömyysvakuutusmaksun määrä
• päivärahamaksun määrä.

Tosite on syytä myös päivätä ja allekirjoittaa. Kotitalouden on annettava tosite työtekijälle viimeistään palkanmaksuvuotta seuraavan tammikuun 15. päivään mennessä tai työntekijän vaatimuksesta heti työsuhteen päättyessä.

2.11.2 Muistiinpanovelvollisuus ja tositteiden säilyttäminen

Kotitalous on työnantajana muistiinpanovelvollinen (OVML 27 §). Kotitalouden on pidettävä maksamistaan palkoista muistiinpanoja, joista ilmenee suorituksen saajan nimi, henkilötunnus, palkanmaksupäivä, maksetun rahapalkan määrä ja luontoisedun raha-arvo, maksetut kustannusten korvaukset sekä aika, jolta palkka on maksettu. Muistiinpanoiksi riittää lähtökohtaisesti palkansaajalle annettavan tositteen jäljennös ja kuitti palkan maksamisesta.

Muistiinpanot, laskut ja kuitit on säilytettävä kuusi vuotta palkanmaksuvuoden päättymisestä lukien (OVML 28 §:n 2 momentti). Muistiinpanoja on pidettävä myös maksetuista työnantajan sairausvakuutusmaksuista.

2.12 Kotitalouksien työnantajarinki

Kotitaloudet saattavat palkata yhdessä toisten kotitalouksien kanssa siistijän, lastenhoitajan tai muun työntekijän. Kun useampi kotitalous palkkaa työntekijän yhdellä yhteisellä työsopimuksella, kotitaloudet ovat yhteisvastuullisesti työntekijän työnantajia. Työnantajaringin jäsenet ovat tällöin yhteisvastuullisesti velvollisia hoitamaan työsuhteeseen liittyvät työnantajavelvoitteet.

Jotta työnantajavelvoitteet tulisivat helpommin hoidetuksi, menetellään käytännössä usein siten, että yksi henkilö hoitaa ennakonpidätyksen toimittamisen, ilmoitusten antamisen sekä työnantajasuoritusten maksamisen Verohallinnon tilille. Tämä yhteyshenkilö käyttää maksamisessa ja ilmoittamisessa omaa henkilötunnustaan. 

Kotitaloudet ovat vapautettuja ennakonpidätysvelvollisuudesta ja työnantajan sairausvakuutusmaksusta, jos samalle saajalle työstä maksettava palkka ei ylitä 1 500 euroa kalenterivuodessa (katso tarkemmin edellä luvut 2.4.1 ja 2.5). Rajaa sovelletaan työnantajaringissä saajakohtaisesti, ei siis rinki- eikä perhekohtaisesti. Siten esimerkiksi kumpikin puoliso voi maksaa palkkoja 1 500 euroa eri saajille ilman ennakonpidätys- ja työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvoitteita. Työntekijän pyynnöstä ennakonpidätys voidaan kuitenkin toimittaa.

Työnantajaringille voidaan antaa yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) poikkeustapauksessa, jos työnantajasuoritusten maksamista ja ilmoitusten antamista ei voi hoitaa henkilötunnuksella. Jos kotitalouksien työnantajaringillä on Y-tunnus, jolla se hoitaa palkan maksun, ei työnantajarinkiin sovelleta kotitaloustyönantajaa koskevaa palkkojen 1 500 euron huojennusrajaa.

Katso lisätietoa Palkka.fi-palvelun Kotitalouskäyttäjän ohjeesta.

Vakuutuspuolella työnantajarinki katsotaan yhdeksi työnantajaksi, ellei kukin kotitalous tee työntekijän kanssa omaa työsopimusta. Lisätietoa saa työeläkevakuuttajilta.

3 Kotitalous ostaa palvelun yritykseltä tai yrittäjältä

3.1 Ennakkoperintärekisteri

3.1.1 Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen

Toimeksiantosuhteessa kotitalous ostaa työn palveluna yrittäjältä tai yritykseltä ja maksaa tälle työkorvausta laskun perusteella. Kun työtä teetetään toimeksiantosuhteessa, kotitalouden on tarkastettava, kuuluuko yritys tai yrittäjä ennakkoperintärekisteriin (tarkastamisesta katso jäljempänä luku 3.1.2). Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen vaikuttaa vain ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuuteen.

Ennakkoperintärekisteristä säädetään EPL 25 §:ssä. Ennakkoperintärekisteri on Verohallinnon ylläpitämä rekisteri, johon merkitään muun muassa elinkeinotoimintaa harjoittavia verovelvollisia. Tieto ennakkoperintärekisteriin kuulumisesta ja rekisteröinnin voimassaolosta on julkinen. Ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen tarkoitus on osoittaa suorituksen maksajalle, että maksusta ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, vaan rekisteriin merkitty toimija huolehtii ennakkoverojensa maksamisesta itse.

Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen ei ole pakollista. Siten yhtiön tai toiminimen muodossa toimiminen ei automaattisesti merkitse sitä, että kyseinen taho olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin. Lisäksi yritykset ja yrittäjät, joilla on olennaisia laiminlyöntejä verotuksessaan, jätetään lähtökohtaisesti merkitsemättä ennakkoperintärekisteriin tai poistetaan sieltä. Yritys tai yrittäjä voi myös omasta aloitteestaan jättää hakeutumatta ennakkoperintärekisteriin tai pyytää rekisteröinnin poistamista. Ennakkoperintärekisteröintiä on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ennakkoperintärekisteröinnin vaikutukset yritystoimintaan.

3.1.2 Ennakkoperintärekisteröinnin tarkastaminen

Kotitaloudella on suorituksen maksajana selonottovelvollisuus ennakkoperintärekisteröinnin voimassaolosta. Ennakkoperintärekisterimerkintä tulee lähtökohtaisesti tarkastaa aina suorituksen maksuhetkellä.

Kotitalous voi tarkastaa palvelun suorittajan ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen Internetistä Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta osoitteessa ytj.fi. Palvelu on maksuton, ja tietoja voi hakea joko nimellä tai Y-tunnuksella.  Ennakkoperintärekisterimerkinnän voi myös tarkastaa Verohallinnon palvelunumerosta, joka löytyy osoitteesta vero.fi > Tietoa Verohallinnosta > Yhteystiedot > Palvelunumerot.

Verohallinnon ennakkoperintärekisterin tarkistuspäivät ovat 1.3., 1.6., 1.9. ja 1.12. Koska rekisteristä voidaan poistaa myös muuna ajankohtana kuin tarkistuspäivänä, maksajan tulisi toistuvien maksujen tilanteessa tarkistaa maksun saajan rekisteröintiasema aina maksuhetkellä. Suorituksen maksaja voi kuitenkin luottaa tarkistuspäivään, jos maksun saajan rekisteröintiasema on tarkastettu yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ennen rekisteristä poistamista. Maksajalle ei tällöin aiheudu seuraamuksia, vaikka suorituksen saaja olisi poistettu rekisteristä ennen tarkistuspäivää. Tarkistuspäivän kumoaa työkorvauksen maksajalle toimitettu kirjallinen ilmoitus rekisteristä poistamisesta.

Jos työkorvauksen saaja on ennakkoperintärekisterissä, kotitalous toimii jäljempänä luvussa 3.2 mainitulla tavalla. Jos työkorvauksen saaja ei ole ennakkoperintärekisterissä, kotitalouden on huolehdittava jäljempänä luvussa 3.3 mainituista velvoitteista. Ennakkoperintärekisteröinnin tarkistaminen on tärkeää myös mahdollisen kotitalousvähennyksen saamisen kannalta (katso jäljempänä luku 6.1).

3.2 Yritys tai yrittäjä kuuluu ennakkoperintärekisteriin

Jos kotitalous ostaa palvelun toimeksiantosuhteessa sellaiselta yritykseltä tai yrittäjältä, joka kuuluu ennakkoperintärekisteriin, työn teettämisestä ei aiheudu kotitaloudelle velvoitteita Verohallintoa tai esimerkiksi eläke- ja tapaturvavakuutusyhtiöitä kohtaan. Kotitalous maksaa tällöin palvelun saamansa laskun mukaisesti. Työn tai palvelun suorittaja on itse velvollinen huolehtimaan verotukseen ja vakuuttamiseen liittyvistä velvoitteistaan.

Kotitalous voi myös palkata työsuhteeseen ennakkoperintärekisteriin kuuluvan yrittäjän. Tällöin yrittäjän ennakkoperintärekisteriin kuulumisella ei ole työnantajalle kuuluvien verovelvoitteiden kannalta merkitystä vaan ne on hoidettava henkilölle maksettavasta palkasta normaalisti.

3.3 Yritys tai yrittäjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin

3.3.1 Ennakonpidätysvelvollisuus

Lähtökohtaisesti suorituksen maksajan on toimitettava toimeksiantosuhteessa maksettavasta työkorvauksesta ennakonpidätys, jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin (EPL 9 § ja 25 §). Kotitalouksille on kuitenkin säädetty huojennus ennakonpidätysvelvollisuudesta silloin, kun kotitalouden maksama suoritus ei liity sen harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Huojennus koskee vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettua suoritusta.

Jos tällaisesta työstä samalle saajalle maksettavat suoritukset eivät ylitä 1 500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen toimittamaan suorituksesta ennakonpidätystä (EPL 9 §:n 3 momentti ja EPA 13 §). Kotitalouden ennakonpidätyshuojennusta saa soveltaa, vaikka joku toinen henkilö asiamiehenä hoitaa kotitalouden puolesta suorituksen maksun. Tällöin toimenpiteet tehdään varsinaisen suorituksen maksajan nimissä.

Jos ennakkoperintärekisteriin kuulumattomalle samalle saajalle työstä maksettavat suoritukset ylittävät 1 500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous on velvollinen toimittamaan maksamastaan määrästä ennakonpidätyksen ja maksamaan sen Verohallinnolle (katso jäljempänä luku 3.3.2). Jos kotitalous ostaa palvelun toimeksiantosuhteessa ennakkoperintärekisteriin kuulumattomalta yritykseltä tai yrittäjältä, kotitalouden ei työkorvauksen määrästä riippumatta tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Jos työkorvausta maksetaan useissa erissä, ennakonpidätyshuojennuksen raja määräytyy kalenterivuodessa maksettavan kokonaissuorituksen perusteella. Jos jo kalenterivuoden tai toimeksiantosuhteen alkaessa tiedetään, että työn suorittajalle tullaan maksamaan kalenterivuoden aikana työkorvausta yli 1 500 euroa, ennakonpidätys on toimitettava jo ensimmäisestä suorituksesta.

Jos työkorvauksen määrän on oletettu jäävän alle 1 500 euron rajan, eikä ennakonpidätystä ole sen vuoksi toimitettu, mutta vuoden aikana työkorvausta kuitenkin maksetaan yli 1 500 euroa, ennakonpidätys on toimitettava työkorvauksesta siitä alkaen, kun 1 500 euron raja ylittyy. Aikaisemmin maksetuista työkorvauksista ei tässä tilanteessa tarvitse toimittaa ennakonpidätystä jälkikäteen.

3.3.2 Ennakonpidätyksen toimittaminen ja maksaminen

Ennakonpidätys toimitetaan siten, että suorituksen maksaja vähentää ennakonpidätysprosentin mukaan lasketun määrän rahana maksettavasta määrästä suorituksen yhteydessä. Ennakonpidätystä ei voida toimittaa rahana maksettavan suorituksen määrää suurempana (EPL 11 §).

Ennakonpidätysvelvollisuuteen ei vaikuta se, maksetaanko työkorvaus luonnolliselle henkilölle vai yhtiömuodossa toimivalle taholle. Ennakonpidätysvelvollisuus syntyy työkorvauksen saajan juridisesta toimintamuodosta riippumatta edellä luvussa 3.3.1 kerrotulla tavalla silloin, kun työkorvauksen saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Korvauksen saajan juridisella muodolla on kuitenkin vaikutusta ennakonpidätyksen toimittamisen määrään seuraavasti:

• Jos työkorvauksen saaja on ennakkoperintärekisteriin merkitsemätön osakeyhtiö, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai muu vastaava yhteisö, yhteisetuus tai yhtymä, ennakonpidätys toimitetaan 13 prosentin suuruisena, ellei Verohallinnon alentamasta muusta pidätysprosentista esitetä selvitystä (EPA 15 §:n 3 momentti ja EPA 16 §:n 2 momentti).
• Jos työkorvauksen saaja on ennakkoperintärekisteriin merkitsemätön luonnollinen henkilö, ennakonpidätys toimitetaan Verohallinnon hänelle antaman verokortin mukaan.
• Jos työkorvausta saava on ennakkoperintärekisteriin merkitsemätön luonnollinen henkilö, eikä hän esitä lainkaan verokorttia, ennakonpidätys toimitetaan 60 prosentin suuruisena (EPA 3 §).

Ennakonpidätyksen toimittamista ja verokortteja on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

Ennakonpidätys toimitetaan laskun määrästä, josta on vähennetty arvonlisäveron osuus (EPA 15 §:n 4 momentti). Työn suorittamisesta aiheutuneita kustannuksia tai tavaroiden osuutta ei pääsääntöisesti vähennetä laskun määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Poikkeus yllä mainittuun ovat työn suorittamisesta aiheutuneet työmatkakustannusten korvaukset (päivärahat, ateriakorvaukset, hotellimaksut, kilometrikorvaukset ja esimerkiksi lentoliput ja junaliput) silloin, kun ne maksetaan luonnolliselle henkilölle eli muulle kuin esimerkiksi osakeyhtiölle ja avoimelle tai kommandiittiyhtiölle. Ne voidaan vähentää laskun määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista edellyttäen, että ne eivät ylitä Verohallinnon vuosittain vahvistamia määriä (Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta, 1035/2016, 1 §:n 17 kohta).

Verovapaiden matkakustannusten korvausten määrät vahvistetaan vuosittain Verohallinnon päätöksellä (Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2020). On kuitenkin huomattava, että nämä kustannusten korvaukset eivät ole verovapaita muille kuin työsuhteessa oleville, vaikka ne edellä mainitulla Verohallinnon päätöksellä onkin vapautettu ennakonpidätyksen toimittamisesta.

Yritykselle tai yrittäjälle maksetusta työkorvauksesta toimitettu ennakonpidätys maksetaan Verohallinnolle vastaavasti kuin kotitaloustyönantaja maksaa palkasta toimittamansa ennakonpidätyksen (katso edellä luku 2.6).

3.3.3 Tositteenantamisvelvollisuus

Kotitalouden on annettava työn suorittajalle vapaamuotoinen tosite kalenterivuoden aikana maksetuista suorituksista, jotta suorituksen saaja voi tarkastaa työkorvauksen ja mahdollisen ennakonpidätyksen määrän (EPL 35 §). Tositteessa tulee kuitenkin olla ainakin seuraavat tiedot:

• toimeksiantajan nimi, henkilötunnus, osoite ja puhelinnumero
• työn suorittajan nimi, henkilötunnus/Y-tunnus ja osoite
• työkorvauksen ja siitä mahdollisesti toimitetun ennakonpidätyksen määrä
• työkorvauksen maksun ajankohta.

Tosite on syytä myös päivätä ja allekirjoittaa. Kotitalouden on annettava tosite suorituksen saajalle viimeistään suorituksen maksuvuotta seuraavan tammikuun 15. päivään mennessä. Lyhytaikaisissa toimeksiantosuhteissa on kuitenkin suositeltavaa antaa tosite heti toimeksiantosuhteen päättyessä.

3.3.4 Muistiinpanovelvollisuus ja tositteiden säilyttäminen

Kotitalous on suorituksen maksajana muistiinpanovelvollinen (OVML 27 §). Kotitalouden on pidettävä maksamistaan ennakonpidätyksen alaisista suorituksista muistiinpanoja, joista ilmenee vähintään suorituksen saajan nimi, henkilötunnus, maksupäivä ja maksetun suorituksen määrä. Muistiinpanoiksi riittää lähtökohtaisesti suorituksen saajalle annettavan tositteen jäljennös ja kuitti suorituksen maksamisesta. Muistiinpanot, laskut ja kuitit on säilytettävä kuusi vuotta suorituksen maksuvuoden päättymisestä lukien (OVML 28 §:n 2 momentti).

4 Ilmoittaminen tulorekisteriin

Tiedot maksetuista palkoista, verovapaista ja veronalaisista kustannusten korvauksista, työnantajasuorituksista ja työkorvauksista sekä niiden ennakonpidätyksistä on ilmoitettava tulorekisteriin ensisijassa sähköisesti. Myös tietojen paperilomakkeella ilmoittaminen on mahdollista (laki tulotietojärjestelmästä, 53/2018).

Tulorekisteriin ilmoittamisen pääkohtia:

• ilmoitettavilla tiedoilla ei ole euromääräistä alarajaa
• työnantajan on annettava kaksi ilmoitusta

1) palkkatietoilmoitus
2) työnantajan erillisilmoitus mutta vain, jos on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksua (satunnainen työnantaja)

• työkorvauksen maksajan on annettava vain palkkatietoilmoitus, jos suorituksen saaja ei ole ennakkoperintärekisterissä
• työkorvauksen maksajan ei tarvitse antaa mitään ilmoitusta, jos suorituksen saaja on ennakkoperintärekisterissä
• satunnainen työnantaja
  • sähköinen ilmoitus on annettava maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 5. päivä
  • paperinen ilmoitus on annettava maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 8. päivä (ilmoituksen perilläolopäivä)
• säännöllinen työnantaja
  • sähköinen ilmoitus on annettava 5. kalenteripäivä maksupäivän jälkeen
  • paperinen ilmoitus on annettava 8. kalenteripäivä maksupäivän jälkeen (ilmoituksen perilläolopäivä)
• jos ilmoitusta on korjattava, on kaikki tiedot ilmoitettava uudelleen (myös oikeat tiedot) mahdollisimman nopeasti.

Tietojen tulorekisteriin ilmoittamisesta on kerrottu tulorekisterin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kotitalous työn teettäjänä ja Tietojen korjaaminen tulorekisterissä. Lomakkeet ovat tulorekisterin sivuilla. Jos kotitalous käyttää palkanmaksuun Palkka.fi-palvelua, palvelu lähettää ilmoitukset tulorekisteriin automaattisesti eikä niitä tällöin tarvitse lähettää enää erikseen.

5 Palkka.fi – maksuton palkanlaskentaohjelma

Palkka.fi-palkanlaskentaohjelma on kotitalouksille ja muille pientyönantajille tarkoitettu maksuton palkanlaskentaohjelma, jonka avulla kotitalous voi laskea työntekijän palkan sivukuluineen. Palkka.fi-palvelun avulla kotitaloustyönantaja voi hoitaa tässä ohjeessa kerrotut työnantajan velvoitteet tapaturma- ja ammattitautivakuuttamista, ryhmähenkivakuuttamista sekä työttömyysvakuuttamista lukuun ottamatta. Mainituista vakuutuksista ei tule palvelussa maksutietoa vaan ne on hoidettava erikseen. Palvelussa ei voi ilmoittaa kotitaloustyönantajan maksamia työkorvauksia eikä niihin liittyviä velvoitteita.

Palvelussa kotitaloustyönantaja voi laskea työntekijän palkan, ennakonpidätyksen, työnantajan sairausvakuutusmaksun ja pakolliset työeläkemaksut sekä tulostaa palkkalaskelmat. Palvelu muodostaa näistä ilmoitus- ja maksutiedot ja hoitaa arkistoinnin kotitalouden puolesta. Palvelu lähettää tulorekisteriin, työeläkeyhtiöihin ja Työllisyysrahastoon vaadittavat ilmoitukset automaattisesti. Lisäksi palvelun työntekijäliittymän kautta työntekijä voi lähettää kotitaloustyönantajalle verokorttitiedot sähköisesti.

Palkka.fi-palvelun kautta voi ilmoittaa myös kotitalousvähennykseen liittyvät tiedot Verohallintoon (katso jäljempänä luku 6.1). Palvelun kautta ilmoitettu kotitalousvähennys siirtyy automaattisesti kyseisen vuoden esitäytetylle veroilmoitukselle. Kotitalous voi ilmoittaa palvelun kautta kotitalousvähennystiedot maksamistaan palkoista sekä työkorvauslaskuista.

Lisää tietoa palvelusta löytyy osoitteessa palkka.fi. Palveluun kirjaudutaan henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla.

6 Muuta kotitalouden verotuksessa huomioitavaa

6.1 Kotitalousvähennys

Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa osittain vähentää veroista kotona teetetyn työn kustannukset kotitalousvähennyksenä, jos työn suorittaa ennakkoperintärekisteriin merkitty toimija tai palkattu työntekijä ja vähennykselle säädetyt muut edellytykset täyttyvät (TVL 127 a-c §). Kotitaloudella ei ole oikeutta kotitalousvähennykseen, jos palvelu on ostettu ennakkoperintärekisteriin kuulumattomalta yritykseltä tai yrittäjältä.

Kotitalousvähennystä ja sen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Kotitalousvähennys verotuksessa.

6.2 Kotitalous rakennuttajana

Verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään rakennuttajana olevan luonnollisen henkilön tiedonantovelvollisuudesta (VML 15 d §). Yksityishenkilöt ovat ilman euromääräistä rajaa rakennuttajina tiedonantovelvollisia Verohallinnolle, jos rakennuttaminen edellyttää rakennuslupaa.

Rakennuttajan on annettava tiedot rakennustyön suorittaneista yrityksistä ja näille maksetuista suorituksista. Jos rakennuttaja on itse palkannut työntekijän, ilmoitetaan työntekijätiedot ja työntekijöille maksetut palkat sekä muut vastikkeet. Yksityishenkilön ei tarvitse esittää 1.11.2019 alkaen loppukatselmuksessa rakennusvalvontaviranomaiselle Verohallinnon antamaa todistusta siitä, että hän on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Kotitalouden tiedonantovelvollisuutta rakennuttajana on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Rakentamiseen liittyvä tiedonantovelvollisuus.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

veroasiantuntija Jorma Laine