Verovapaat henkilökuntaedut

Tavanomaisten henkilökuntaetujen verotuksesta säädetään tuloverolain (TVL) 69 §:ssä. Sen mukaan veronalaiseksi tuloksi ei katsota (ellei edellä säädetystä muuta johdu) kohtuullista etua, joka on annettu koko henkilökunnalle tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevalle:

1) etu työnantajan järjestämästä terveydenhuollosta, lukuun ottamatta kuitenkaan työnantajan työntekijälle suorittamaa korvausta terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista

2) henkilökunta-alennus työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista

3) merkkipäivälahja tai vähäinen muu lahja, joka on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena.

4) etu työnantajan järjestämästä virkistys- tai harrastustoiminnasta (TVL 946/2008).

5) etu työnantajan järjestämästä yhteiskuljetuksesta asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla.

Veronalaiseksi palkka- tai eläketuloksi ei myöskään katsota sitä toimialalla tavanomaista ja kohtuullista etua, jonka liikenteenharjoittajan palveluksessa tai tämän palveluksesta eläkkeellä oleva verovelvollinen saa työnantajalta matkaan oikeuttavana vapaa- tai alennuslippuna (TVL 69.2 §).

Veronalaista tuloa ei synny työnantajan tilapäisesti järjestämästä sairaan lapsen hoidosta ajalta, jolloin työntekijällä olisi oikeus hoitovapaaseen täysin palkkaeduin. Tilapäisenä pidetään saman sairaustapauksen johdosta enintään neljän päivän pituista hoitojaksoa (TVL 1086/2000 69.3 §)

Veronalaista tuloa ei synny myöskään työntekijän työkäyttöä varten järjestetyn tietoliikenneyhteyden yksityiskäytöstä (TVL 561/2004 69.4 §).

Säännökset täsmentävät verovapauden edellytyksiä

Säännösten tarkoituksena on täsmentää niitä perusteita, joilla verovapaat henkilökuntaedut voidaan erottaa veronalaisiksi katsottavista eduista. Säännökset koskevat vain niissä mainittuja henkilökunnan työnantajalta saamia etuja. Muiden kuin säännöksissä mainittujen etujen veronalaisuus ratkaistaan oikeuskäytännön avulla.

Kenelle verovapaita henkilökuntaetuja voi antaa

Tuloverolaki (TVL) 69 § koskee henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamia etuja. Säännöksestä ilmeneviä periaatteita voidaan yleensä soveltaa myös konsernisuhteessa olevien yhtiöiden toistensa henkilökunnalle antamiin etuihin. Säännöstä ei sovelleta muun kuin työsuhteen perusteella saatuihin etuihin, joten esim. asiakassuhteen perusteella saatujen etujen veronalaisuus ratkaistaan edelleen TVL:n 29 §:n nojalla. Verotusmenettelylain 29 §:ssä säädetyn peitellyn osingonjaon verottamiseen säännös ei myöskään vaikuta. Osakastyöntekijälle ilmeisesti osakkuusaseman perusteella annettu etu voidaan siten ottaa huomioon verotettaessa peitellystä osingosta.

Henkilökunnalla tarkoitetaan työntekijöiden ja toimihenkilöiden ohella myös yrityksen johtoon ja hallintoelimiin kuuluvia henkilöitä. Työntekijä voi olla vakinaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa taikka tehdä työtä koko- tai osapäivätoimisesti tai muuten sivutoimisesti. Työnantajan henkilökuntaan kuuluvien lukumäärälle ei säännöksessä aseteta vaatimuksia, mutta tällä seikalla saattaa olla merkitystä arvioitaessa TVL 69 §:ssä tarkoitettujen etujen tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta.

Palkkaa ei voi verovapaasti korvata henkilökuntaeduilla

Tuloverolain (TVL) 69 §:ssä mainittuja etuuksia ei katsota veronalaiseksi tuloksi, mikäli lain 64−68 §:stä ei muuta johdu. Jos etuus on selvästi annettu esim. palkan sijasta vastikkeena työntekijän tekemästä työstä, sitä ei voida pitää verovapaana. Osoituksena vastikkeellisuudesta ja verovapauden edellytysten puuttumisesta voidaan yleensä pitää sitä, että etuus on henkilökunnasta vain tietyn henkilön ja henkilöryhmän käytettävissä. Etua ei kuitenkaan voida pitää vastikkeellisena yksinomaan sillä perusteella, että työnantaja liittää sen käyttöoikeuden esim. työsuhteen vähimmäiskestoaikaan (esim. henkilökunta-alennus vain tietyn määräajan palveluksessa olleille).

Miten edun tavanomaisuus ja kohtuullisuus arvioidaan

Tuloverolain (TVL) 69.1 §:n lueteltujen etujen verovapauden edellytyksenä on niiden tavanomaisuus ja kohtuullisuus. Tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta arvioitaessa merkityksellisiä ovat paitsi edun laatu ja raha-arvo myös työnantajien etuuksien antamisessa työntekijöille yleisesti noudattama käytäntö. TVL 69.2 §:ssä tarkoitetun edun tavanomaisuus kuitenkin määräytyy toimialalla noudatetun yleisen käytännön perusteella. Eri tyyppiset edut vaihtelevat laadultaan ja raha-arvoltaan.