Sijoitusrahastot arvonlisäverotuksessa

Tässä ohjeessa käsitellään sijoitusrahastoihin liittyviä arvonlisäverokysymyksiä.

1 Yleistä

Arvonlisäverolakia (AVL) koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993) mukaan sijoitusrahastotoiminta olisi arvonlisäverotonta toimintaa. Sijoitusrahastojen harjoittamaa toimintaa olisi pidettävä lähinnä arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna arvopaperikauppana.

Arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta erityisten sijoitusrahastojen hallinta.

Erityisen sijoitusrahaston käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolaissa eikä arvonlisäverodirektiivissä. Unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännössä ja kotimaisessa oikeuskäytännössä on otettu kantaa siihen, millä edellytyksillä sijoitusrahastoa voidaan pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona. Erityisen sijoitusrahaston käsitettä käsitellään kappaleessa 2.

Sijoitusrahastojen hyväksi tulevien palvelujen arvonlisäverokäsittelyä arvioitaessa on aina ensin ratkaistava kysymys siitä, onko jotakin toimijaa pidettävä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona. Jos jotakin toimijaa on pidettävä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, arvioitavaksi tulee kysymys siitä, millaisia tuon erityisen sijoitusrahaston hyväksi tulevat palvelut ovat luonteeltaan. Erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalvelujen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa.

Erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalvelut ovat arvonlisäverottomia, kun ne muodostavat luonteeltaan erillisen sekä erityisen ja olennaisen osan erityisen sijoitusrahaston arvonlisäverottomasta toiminnasta. Erityisten sijoitusrahastojen hallinnointipalveluja käsitellään kappaleessa 3.

2 Erityisen sijoitusrahaston käsite

2.1 Sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitetut sijoitusrahastot

Sijoitusrahastolaissa tarkoitetut sijoitusrahastot voivat olla niin sanottuja avoimia sijoitusrahastoja eli vaihtuvapääomaisia sijoitusrahastoja. Avoimilla sijoitusrahastoilla tarkoitetaan tässä ohjeessa sijoitusrahastoja, joista voi ostaa ja myydä rahasto-osuuksia. Sijoittaja sijoittaa varojaan sijoitusrahastoon sijoitusrahaston rahasto-osuuksia merkitsemällä. Kun sijoittaja haluaa luopua osuudestaan sijoitusrahastossa, sijoitusrahasto lunastaa sijoittajan rahasto-osuuden takaisin.

Sijoitusrahastolain mukaan sijoitusrahastotoiminta edellyttää toimilupaa. Sijoitusrahastolaissa tarkoitetut sijoitusrahastot ovat siten aina viranomaisen erityisen valvonnan alaisia.

2.1.1 EUT:n oikeuskäytäntö

EUT on ottanut oikeuskäytännössään kantaa siihen, millä edellytyksillä avointa sijoitusrahastoa voidaan pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona.

Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevan direktiivin (2009/65/EY) 1 artiklan 2 kohdassa on yhteissijoitusyrityksen määritelmä. Määritelmän mukaan yhteissijoitusyrityksenä pidetään sijoitusrahastoa, joka

• sijoittaa yleisöltä hankittuja varoja arvopapereihin tai muuhun vastaavaan rahoitusomaisuuteen
• noudattaa sijoitustoiminnassaan riskin hajauttamisen periaatetta
• lunastaa yleisön sijoituksen takaisin käyttäen tähän sijoitusrahaston varoja.

EUT:n mukaan (ks. esim. EUT asiassa C-424/11 (Wheels Common Investment Fund Trustees Ltd)) yhteissijoitusyrityksinä pidettävät sijoitusrahastot ovat aina arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja. Tämän lisäksi arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuina erityisinä sijoitusrahastoina on pidettävä muitakin sijoitusrahastoja, jos ne ovat samankaltaisia kuin yhteissijoitusyritykset ja kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa.

EUT:n tuomioissa asiassa C-424/11 (Wheels Common Investment Fund Trustees Ltd. yms.) ja asiassa C-464/12 (ATP PensionService A/S) oli kyse siitä, millä edellytyksellä eläkekassaa voidaan pitää erityisenä sijoitusrahastona. Tuomiossa C-424/11 (Wheels Common Investment Fund Trustees Ltd.) eläkekassaan sijoitettujen varojen tuotto eli eläkkeen suuruus oli määritelty etukäteen työntekijöiden työsuhteen keston ja työntekijöiden palkan perusteella. Eläkevakuutetut eivät siten kantaneet sijoitusriskiä eikä riskin hajauttamista koskeva vaatimus toteutunut. Eläkekassa ei ollut arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto.

Tuomiossa asiassa C-464/12 (ATP PensionService A/S) työnantaja maksoi maksut eläkekassaan, mutta tämän voitiin katsoa tapahtuvan työntekijöiden nimissä ja lukuun. Kyse oli siten työntekijöiltä hankittujen varojen sijoittamisesta eli varojen yhteisestä sijoittamisesta. Eläkekassaan sijoitettujen varojen tuotto eli eläkkeen suuruus määräytyi sijoitettujen varojen todellisen tuoton perusteella. Eläkevakuutetut kantoivat siten sijoitusriskin ja riskin hajauttamista koskeva vaatimus toteutui. Eläkekassa oli arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto.

2.1.2 Kotimainen oikeuskäytäntö

Jotta sijoitusrahastoa voidaan pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, vaatimuksen varojen sijoittamisesta yhteiseen lukuun pitää toteutua. Sijoittajat omistavat sijoituksensa kautta tietyn osuuden sijoitusrahaston varoista. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO:2014:194 oli kyse arvopapereista muodostuvista vakuutussalkuista, jotka oli liitetty vakuutusyhtiöiden tarjoamiin sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin. Sijoitussidonnaisten vakuutusten vakuutussäästön arvo oli sidottu vakuutussalkun arvonkehitykseen laskennallisesti. Vakuutussalkkuihin sisältyvät arvopaperit olivat vakuutusyhtiön omistuksessa, eivätkä vakuutuksenottajat omistaneet mitään osuutta vakuutussalkkujen sijoituksista. Vakuutusyhtiö teki sijoitukset vakuutussalkkuihin omissa nimissään ja omaan lukuunsa eikä vakuutuksenottajan nimissä ja lukuun. Kyse ei ollut siten vakuutuksenottajien puolesta tehdyistä sijoituksista eli kyse ei ollut varojen sijoittamisesta yhteiseen lukuun. Vakuutussalkut eivät olleet arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja.

KHO:2014:194

Vakuutusyhtiö tarjosi asiakkailleen sijoitussidonnaisia henki- ja eläkevakuutuksia. Vakuutuksenottaja maksoi vakuutusyhtiölle vakuutusmaksuja, joista muodostuvan vakuutussäästön tuotto oli sidottu vakuutusyhtiön muodostaman sijoituskohteita, kuten osakkeita tai muita arvopapereita, sisältävän vakuutussalkun arvon kehitykseen. A Oy oli solminut vakuutusyhtiön kanssa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen, jonka mukaan vakuutusyhtiö valtuutti A Oy:n hoitamaan itsenäisesti vakuutussalkkuja vakuutusyhtiön lukuun sopimuksen ehtojen ja sovitun sijoitusstrategian mukaisesti. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n vakuutusyhtiölle myymää palvelua pidettävä arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklassa tarkoitettuna erityisten sijoitusrahastojen hallinnointipalveluna.

Arvonlisäverolaissa ei ole erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin verovapautta koskevaa säännöstä. Arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tulkittaessa erityisen sijoitusrahaston käsitettä lähtökohtana on pidettävä yhteissijoitusyrityksistä annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/EY tarkoitettua yhteissijoitusyritystä, mutta lisäksi arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun erityisen sijoitusrahaston käsitteen on katsottu kattavan myös muut sijoitusrahastot, jotka vastaavat ominaispiirteiltään mainitussa yhteissijoitusdirektiivissä tarkoitettuja rahastoja.

Vakuutussalkussa olevat sijoituskohteet olivat vakuutusyhtiön omistuksessa eikä vakuutuksenottaja omistanut osuutta vakuutussalkkuun. Vakuutuksenottajalla ei ollut oikeutta vakuutussalkkujen tuottoon, vaan vakuutussäästöjen tuotto oli sidottu mainittujen salkkujen tuottoon ainoastaan laskennallisesti. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön ei katsottu tekevän sijoituksia vakuutussalkkuihin vakuutuksenottajan nimissä ja lukuun unionin tuomioistuimen tuomiossa C-464/12, ATP PensionService tarkoitetulla tavalla. Kun lisäksi otettiin huomioon, että ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan mikään erityislainsäädäntö ei koskenut mainittuja vakuutussalkkuja, vakuutussalkkujen ei katsottu muodostavan vakuutustoiminnasta erillisiä sijoitusrahastoja. Vakuutussalkkuja ei ollut pidettävä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuina erityisinä sijoitusrahastoina, joiden hallinnointi on vapautettu arvonlisäverosta. Näin ollen A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa vakuutusyhtiölle myymistään omaisuudenhoitopalveluista. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta.

2.2 Vaihtoehtorahastot

Vaihtoehtorahastot voivat olla niin sanottuja suljettuja vaihtoehtorahastoja eli kiinteäpääomaisia vaihtoehtorahastoja, mutta ne voivat olla myös avoimia vaihtoehtorahastoja. Suljetuilla vaihtoehtorahastoilla eli kiinteäpääomaisilla vaihtoehtorahastoilla tarkoitetaan tässä vaihtoehtorahastoja, joiden rahasto-osuuksien määrä on kiinteä. Suljettuun vaihtoehtorahastoon kerätään tietty määrä sijoituksia, jonka jälkeen vaihtoehtorahasto suljetaan.

Suljetut vaihtoehtorahastot ovat tavallisesti oikeudelliselta muodoltaan kommandiittiyhtiöitä. Vaihtoehtorahaston hallinnointiyhtiö on kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. Vaihtoehtorahastoon sijoituksia tekevät sijoittajat tulevat kommandiittiyhtiöön äänettömiksi yhtiömiehiksi. Suljettu vaihtoehtorahasto voi olla oikeudelliselta muodoltaan myös muu kuin kommandiittiyhtiö.

Suljettujen vaihtoehtorahastojen sijoittajat ovat yleensä ammattimaisia sijoittajia kuten eläkerahastoja, vakuutusyhtiöitä ja sijoitusyhtiöitä.

Suljetut vaihtoehtorahastot ovat vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitettuja vaihtoehtorahastoja. Vaihtoehtorahastoja voi olla monenlaisia, joten vaihtoehtorahasto voi olla myös jokin muu kuin edellä tarkoitettu suljettu vaihtoehtorahasto. Vaihtoehtorahaston hoitajista annetun lain mukaan vaihtoehtorahaston hoitajalla tulee olla toimilupa tai vaihtoehtorahaston hoitajan tulee rekisteröityä Finanssivalvonnan ylläpitämään julkiseen rekisteriin. Myös vaihtoehtorahastot ovat siten aina viranomaisen erityisen valvonnan alaisia.

2.2.1 EUT:n oikeuskäytäntö

EUT katsoi tuomiossaan asiassa C-363/05 (JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc ja The Association of Investment Trust Companies), että myös suljettuja sijoitusrahastoja on pidettävä edellytysten täyttyessä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuina erityisinä sijoitusrahastoina. Tuomion mukaan suljettuja sijoitusrahastoja on käsiteltävä arvonlisäverotuksessa samoin kuin yhteissijoitusyrityksiä, jos ne kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa.

Tuomiossaan asiassa C-595/13 (Fiscale Eenheid X NV cs) unionin tuomioistuin täsmensi niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä myös muita sijoitusrahastoja kuin yhteissijoitusyrityksiä voidaan pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuina erityisinä sijoitusrahastoina. Tuomioistuimen näkemyksen mukaan arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun erityisen sijoitusrahaston käsitteeseen kuuluu myös vaatimus siitä, että sijoitusrahasto on viranomaisen erityisen valvonnan alainen.

Suljetut sijoitusrahastot ovat siten arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja, jos ne ovat samankaltaisia kuin yhteissijoitusyritykset ja kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa. Lisäksi sijoitusrahaston edellytetään olevan viranomaisen erityisen valvonnan alainen.

2.2.2 Kotimainen oikeuskäytäntö

Korkein hallinto-oikeus vahvisti päätöksessään KHO:2016:69, että sijoitusrahaston käsitteeseen kuuluu vaatimus viranomaisen toimesta tapahtuvasta sijoitusrahaston valvonnasta.

KHO:2016:69

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vain sellaista sijoitusta, joka on valtion erityisen valvonnan alainen, voidaan pitää arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, jonka hallinnointi on saman direktiivin kohdan mukaan vapautettava arvonlisäverosta. Vaikka A Oy oli osakeyhtiömuotoinen sijoitusrahasto, se ei ollut kuitenkaan yhteissijoitusyrityksistä annetussa direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettu yhteissijoitusyritys. A Oy ei myöskään ollut vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahasto eikä yhtiön harjoittamaa toimintaa koskenut mikään muukaan sijoitusrahastoja koskeva erityislaki. Koska A Oy:tä ei voitu pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, sen toisesta jäsenvaltiosta ostamat palvelut eivät olleet erityisen sijoitusrahastojen hallinnointipalveluja eivätkä arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja.

Keskusverolautakunta katsoi ennakkoratkaisussaan KVL:035/2015, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetussa direktiivissä 2011/61/EU tarkoitettu vaihtoehtorahasto oli arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto.

KVL:035/2015

X Ky oli kommandiittiyhtiömuotoinen pääomasijoitusrahasto. X Ky oli vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetussa direktiivissä 2011/61/EU tarkoitettu vaihtoehtorahasto. X Ky:n ainoa vastuunalainen yhtiömies oli GP Oy, joka toimi sijoitusrahaston hallinnointiyhtiönä. GP Oy:llä ei ollut henkilökuntaa, joten se oli ulkoistanut hallinnointipalvelujen tuottamisen A Oy:lle. A Oy oli rekisteröity vaihtoehtorahaston hoitajaksi. A Oy oli ulkoistanut osan hallinnointipalveluista saksalaiselle B GmbH:lle. B GmbH myi osan ulkoistetuista palveluista A Oy:lle ja osan suoraan X Ky:lle.

X Ky oli vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetussa direktiivissä 2011/61/EU tarkoitettu vaihtoehtorahasto. X Ky:llä oli katsottava olevan olennaisesti samat ominaispiirteet kuin yhteissijoitusyritysdirektiivissä tarkoitetulla sijoitusrahastolla. X Ky:tä oli siten pidettävä arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO:2014:193 oli kyse kommandiittiyhtiömuotoisesta suljetusta sijoitusrahastosta. Sijoitusrahastossa oli ainoastaan yksi sijoittaja, joka tuli sijoitusrahaston äänettömäksi yhtiömieheksi. Kyse oli ainoastaan yhden sijoittajan varojen hallinnoinnista. Vaatimus varojen yhteisestä sijoittamisesta ei toteutunut. Sijoitusrahasto ei ollut arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto.

KHO:2014:193

Perustettavaksi suunnitellun sijoitustoimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies (general partner) GP Oy olisi valtion talousarvion ulkopuolisen rahaston A:n määräysvallassa. A olisi kommandiittiyhtiön ainoa äänetön yhtiömies. A aikoi ainoana sijoittajana sijoittaa kommandiittiyhtiöön varojaan, jotka kommandiittiyhtiö sijoittaisi edelleen joko kotimaisiin tai ulkomaisiin listaamattomiin yrityksiin. Kommandiittiyhtiöllä tai GP Oy:llä ei olisi omaa henkilökuntaa, vaan kommandiittiyhtiön hallinnointi olisi tarkoitus ostaa ulkomaiselta advisory-yhtiöltä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko GP Oy:n suoritettava arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella ulkomaiselta advisory-yhtiöltä ostamistaan palveluista.

Arvonlisäverolaissa ei ole erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin verovapautta koskevaa säännöstä. Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tulkittaessa erityisen sijoitusrahaston käsitettä lähtökohtana on pidettävä yhteissijoitusyrityksistä annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY tarkoitettua yhteissijoitusyritystä, mutta lisäksi arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun erityisen sijoitusrahaston käsitteen on katsottava kattavan myös muut sijoitusrahastot, jotka vastaavat ominaispiirteiltään mainitussa yhteissijoitusdirektiivissä tarkoitettuja rahastoja. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan erityisten sijoitusrahastojen ominaispiirteenä on muun ohella varojen yhteinen sijoittaminen. Tämän vuoksi kommandiittiyhtiötä, johon ainoastaan A sijoitti varoja, ei ollut pidettävä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, jonka hallinnointi on vapautettu verosta.

Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta, jonka mukaan perustettavan GP Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa ulkomaiselta advisory-yhtiöltä ostamistaan palveluista.

2.3 Kiinteistösijoitusrahastot

Kiinteistösijoitusrahastolla tarkoitetaan pääasiassa kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sijoittavaa sijoitusrahastoa. Kiinteistösijoitusrahasto voi olla oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö tai erikoissijoitusrahasto. Kiinteistösijoitusrahastot ovat vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa tarkoitettuja vaihtoehtorahastoja. Erikoissijoitusrahastomuotoisista kiinteistösijoitusrahastoista säädetään vaihtoehtorahaston hoitajista annetun lain lisäksi myös sijoitusrahastolaissa.

EUT on edellä mainitussa tuomiossaan asiassa C-595/13 (Fiscale Eenheid X NV cs) katsonut, että myös kiinteistösijoitusrahastot voivat olla arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja.

Myös keskusverolautakunta on katsonut päätöksessään KVL:012/2014, että kiinteistösijoitusrahastoa oli pidettävä arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona.

 KVL:012/2014

Sijoitusrahastot A Ky, B Ky ja C Ky olivat suljettuja kiinteistösijoitusrahastoja. A Ky:n ja B Ky:n äänetön yhtiömies oli D Ky. D Ky:n äänettöminä yhtiömiehinä oli kolme institutionaalista sijoittajaa. A Ky oli hakeutunut ja B Ky aikoi hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. C Ky:n äänetön yhtiömies oli E Ky, jonka äänettöminä yhtiömiehinä oli kaksi institutionaalista sijoittajaa.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-363/05 (JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc ja The Association of Investment Trust Companies) antaman tuomion mukaan jäsenvaltioilla on oikeus itse määritellä, mitkä sijoitusrahastot sisältyvät arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan erityisten sijoitusrahastojen käsitteeseen. Jäsenvaltioiden on erityisen sijoitusrahaston käsitettä määriteltäessä kuitenkin huolehdittava siitä, että keskenään kilpailevia sijoitusrahastoja kohdellaan arvonlisäverotuksessa samalla tavoin. Verotuksen neutraalisuuden periaate edellyttää siten, että suljettuja kiinteistösijoitusrahastoja kohdellaan arvonlisäverotuksessa samalla tavoin kuin muita suljettuja sijoitusrahastoja.

2.3.1 Kiinteistösijoitusrahastot ja kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen

Kiinteistösijoitusrahastot voivat harjoittaa vuokraustoimintaa vuokraamalla sijoituskohteitaan. Kiinteistösijoitusrahastot voivat hakeutua kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi samoin edellytyksin kuin muutkin vuokraustoimintaa harjoittavat. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen.

Myös erikoissijoitusrahastot voivat tehdä vuokrasopimuksia omissa nimissään. Tällöin ne toimivat itsenäisen oikeussubjektin tavoin. EUT katsoi tuomiossaan asiassa C-8/03 (Banque Bruxelles Lambert SA (BBL)), että yhteissijoitusyrityksenä pidettävät sijoitusrahastot harjoittavat arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvaa liiketoimintaa. Myös kiinteistösijoitusrahaston harjoittama toiminta on arvonlisäverodirektiivissä ja arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa. Erityissijoitusrahastot voivat edellytysten täyttyessä hakeutua kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi.

3 Erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi

Arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi. Ennen kuin voidaan arvioida sitä, ovatko myydyt palvelut arvonlisäverottomia hallinnointipalveluja, on selvitettävä se, minkä tahon hyväksi palvelut tulevat. Jos hallinnointipalvelut tulevat arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun erityisen sijoitusrahaston hyväksi, palvelujen myynnistä ei edellytysten täyttyessä suoriteta arvonlisäveroa. Jos hallinnointipalvelut tulevat sellaisen toimijan hyväksi, jota ei voida pitää arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, palvelujen myynnistä suoritetaan arvonlisäveroa.

Erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalveluilla tarkoitetaan ensisijaisesti salkunhoitoon kuuluvia palveluja. Salkunhoitoon kuuluvien palvelujen lisäksi seuraavat palvelut ovat erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalveluja.

Hallinnoiminen

• Lakisääteiset ja rahastonhoitoon liittyvät kirjanpitopalvelut
• Asiakastiedustelut
• Arvonmääritys ja hinnoittelu (veroilmoitukset mukaan lukien)
• Säännösten noudattamisen seuranta
• Osuudenhaltijarekisterin ylläpito
• Tulojen jakaminen
• Osuuksien liikkeeseenlasku ja lunastaminen
• Sopimusten selvitystoiminta (osuustodistusten toimitus mukaan luettuna)
• Tietojen kirjaaminen

Tämä luettelo ei ole tyhjentävä. Muutkin palvelut voivat edellytysten täyttyessä olla arvonlisäverottomia erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalveluja.

Erityisten sijoitusrahastojen hallinnointipalvelujen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Hallinnointipalvelujen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa, kun ne muodostavat luonteeltaan erillisen sekä erityisen ja olennaisen osan erityisen sijoitusrahaston arvonlisäverottomasta toiminnasta. Tämä on vahvistettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2.10.2006 T 2534

KHO 2.10.2006 T 2534

Yhtiö A oli sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettu rahastoyhtiö, joka harjoitti sijoitusrahastotoimintaa. A hallinnoi muun muassa pääasiassa venäläisiin osakkeisiin sijoittavaa sijoitusrahastoa. Rahaston sääntöjen mukaan A voi harjoittaessaan sijoitusrahastotoimintaa käyttää toiminnassaan ulkopuolisia hallinnointi- ja neuvontapalveluja. A:n sijoitusneuvojana toimi Cayman-saarille rekisteröity yhtiö B, jolla ei ollut kiinteää toimipaikkaa Suomessa eikä se ollut Suomessa arvonlisäverovelvollinen. B toimi pääasiassa Moskovassa sijaitsevasta toimipaikasta. Koska B:llä ei ollut valtiovarainministeriön myöntämää toimilupaa tarjota sijoituspalvelua Suomessa, se ei voinut itsenäisesti päättää rahaston sijoituksista, vaan A:n tuli hyväksyä kaikki sijoituspäätökset. Koska A:lla ei kuitenkaan ollut Venäjän sijoitusmarkkinoihin ja –ympäristöön tarvittavaa asiantuntemusta, käytännössä A hyväksyi aina B:n tekemät sijoitusehdotukset. B sai palkkiona osan siitä hallinnointipalkkiosta, jonka A sai rahaston varoista.

B:n A:lle myymässä sijoitusneuvontapalvelussa ei ollut kysymys arvopapereiden säilytys- ja hallintapalvelusta eikä sellaisista omaisuudenhoitajan valvonta- ja tarkastustehtävistä, jotka Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 4.5.2006 asiassa C-169/04 (Abbey National plc ja Inscape Investment Fund) antaman tuomion mukaan olivat verollisia palveluja. B:n A:lle myymä sijoitusneuvontapalvelu liittyi sijoitusrahaston salkunhoitoon muodostaen luonteeltaan erillisen sekä erityisen ja olennaisen osan verottomasta sijoitusrahastotoiminnasta. Koska B:n A:lle myymä sijoitusneuvontapalvelu oli osa arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitettuna verottomana rahoituspalveluna pidettävää sijoitusrahastotoimintaa, A:n ei palvelun ostajana ollut suoritettava siitä veroa arvonlisäverolain 9 §:n käännettyä verovelvollisuutta koskevan säännöksen nojalla.

Erityisen sijoitusrahaston hallinnoija ei suorita arvonlisäveroa sijoitusrahaston hallinnointipalveluista. Erityisen sijoitusrahaston hallinnoija voi tuottaa nämä palvelut itse tai sijoitusrahaston hallinnoija voi ostaa palvelut joltakin kolmannelta. EUT:n asiassa C-169/04 (Abbey National plc ja Inscape Investment Fund) antaman tuomion mukaan myös nämä kolmannelta ostetut palvelut ovat arvonlisäverottomia, jos ne muodostavat erillisen kokonaisuuden ja jos ne ovat erityisiä ja olennaisia sijoitusrahaston hallinnalle.

EUT katsoi tuomiossaan asiassa C-275/11 (GfBk), että sijoitusrahaston hallinnointiyhtiön GfBk:lta ostamat neuvonta- ja tiedotuspalvelut olivat sijoitusrahaston arvonlisäverottomia hallinnointipalveluja. GfBk neuvoi hallinnointiyhtiötä sijoitusrahaston rahasto-omaisuuden hallinnoinnissa ja antoi rahasto-osuuksien ostoa ja myyntiä koskevia suosituksia. GfBk:n myymät palvelut muodostivat erillisen kokonaisuuden ja olivat erityisiä ja olennaisia sijoitusrahaston hallinnalle.

Myös kiinteistösijoitusrahaston hallinnointipalvelut ovat arvonlisäverottomia. Arvonlisäveroa ei suoriteta kiinteistösijoitusrahaston salkunhoitoon kuuluvien palvelujen myynnistä. Kiinteistösijoitusrahaston sijoituskohteina olevien kiinteistöjen ja kiinteistöosakeyhtiöiden hallinnointiin ja vuokraustoimintaan liittyvät palvelut eivät ole salkunhoitoon liittyviä palveluja. Tällaisten palvelujen myynnistä suoritetaan arvonlisäveroa (ks. EUT asiassa C-595/13 (Fiscale Eenheid X NV cs).

KVL:012/2014

Sijoitusrahastot A Ky, B Ky ja C Ky olivat suljettuja kiinteistösijoitusrahastoja. Sijoitusrahastoilla tai sijoitusrahastojen vastuunalaisilla yhtiömiehillä ei ollut omaa henkilökuntaa, joten vastuunalaiset yhtiömiehet ostivat kaikki sijoitusrahastojen toimintaa varten tarvittavat palvelut X Oy:ltä ja Y Oy:ltä. Ostetut palvelut olivat vuokraustoiminnan järjestämiseen, kiinteistöjen ja kiinteistöyhtiöiden hallinnointiin sekä raportointiin liittyviä palveluja. Lisäksi vastuunalaiset yhtiömiehet ostivat sijoitusrahaston perustamiseen liittyviä palveluja sekä vastuunalaisen yhtiömiehen tehtäviä ja vastuita koskevia palveluja.

Sijoitusrahaston perustamiseen liittyvät palvelut sekä vastuunalaisen yhtiömiehen tehtäviä ja vastuita koskevat palvelut olivat kiinteistösijoitusrahaston salkunhoitoon kuuluvia palveluja. Palvelut olivat luonteeltaan tunnusomaisia sijoitusrahaston hallinnointiin kuuluvia toimintoja. Palvelut muodostivat sijoitusrahaston toiminnan kannalta erillisen kokonaisuuden, joka oli erityinen ja olennainen osa sijoitusrahaston harjoittamaa arvonlisäverotonta toimintaa. Palvelut olivat siten arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalveluja ja arvonlisäverolain 42 §:n mukaisia arvonlisäverottomia rahoituspalveluja. Verotuksen neutraalisuusperiaatteen johdosta kiinteistösijoitusrahastojen hallinnoinnin arvonlisäverottomuuden kannalta ei ollut merkitystä sillä, perustuiko kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden myynnin arvonlisäverovapaus arvonlisäverolain 43 §:ään ja 27 §:ään vai arvonlisäverolain 42 §:ään.

Vuokraustoiminnan järjestämiseen, kiinteistöjen ja kiinteistöosakeyhtiöiden hallinnointiin sekä raportointiin liittyvät palvelut olivat arvonlisäverollisia palveluja.

Sijoitusrahaston varojen säilyttämiseen liittyvistä tehtävistä säädetään sijoitusrahastolain 5 luvun 31 a §.ssä. Nämä sijoitusrahaston varojen säilyttämistä koskevat palvelut eivät ole arvonlisäverottomia sijoitusrahaston hallinnointipalveluja silloinkaan, kun sijoitusrahasto on arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto. Säilytyspalvelujen myynnistä suoritetaan arvonlisävero. (ks. KHO 2.10.2006 T 2534 ja EUT asiassa C-169/04 (Abbey National plc ja Inscape Investment Fund)

Mika Jokinen
johtava veroasiantuntija

Kati Tamminen
johtava veroasiantuntija