Yhteisön saaman osingon verovapauden rajoittaminen

Tässä ohjeessa käsitellään muutoksia yhteisöjen saamien osinkotulojen verovapautta koskevaan sääntelyyn. Osinkotulon verovapautta rajoitetaan siten, että osinko on veronalaista tuloa siltä osin kuin suoritus on verotuksessa vähennyskelpoinen osingon maksajalle. Lisäksi ohjeessa käsitellään yhteisöjen välisiä osinkoja koskevaa yleistä väärinkäytön vastaista säännöstä.

1 Johdanto

Yhteisön saaman osingon verovapauden rajoittamisessa on kyse osinkoverotuksen muutoksesta. Osinkoverotusta koskevaan sääntelyyn vaikuttaa Euroopan Unionissa eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettu direktiivi (90/434/ETY, jäljempänä emo-tytäryhtiödirektiivi). Emo-tytäryhtiödirektiivin mukaisesti yhtiöiden väliset osingot on pääsääntöisesti vapautettu verosta. Suomen kansallinen osinkoverosääntely pohjautuu osin emo-tytäryhtiödirektiivin verovapaussääntelyyn. Direktiiviä on muutettu viimeksi 2014 (2014/86/EU) ja 2015 (EU) 2015/121) rajoittamalla osinkojen verovapautta. Rajoittamisen taustalla on hybridirahoitusjärjestelyillä toteutetun aggressiivisen verosuunnittelun ehkäiseminen.

Direktiivin muutos on saatettu kansallisesti voimaan lisäämällä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, jatkossa EVL) 6 a §:ään uusi 9 ja 10 momentti:

”Poiketen siitä, mitä edellä tässä pykälässä yhteisön saamasta osingosta säädetään, osinko on veronalaista tuloa siltä osin kuin: 

1) se on osinkoa jakavan yhteisön verotuksessa vähennyskelpoinen; tai 

2) kyse on sellaisesta järjestelystä tai järjestelyjen sarjasta, jonka päätarkoituksena tai yhtenä keskeisenä tarkoituksena on pykälän tavoitteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saavuttaminen ja joka ei ole aito kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen. 

Edellä 9 momentin 2 kohdassa tarkoitettua järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona siltä osin kuin se ei perustu päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta. Mitä mainitussa lainkohdassa säädetään, ei estä sellaisten muiden säännösten tai sopimusmääräysten soveltamista, joiden tavoitteena on veron välttämisen, veropetosten tai väärinkäytösten estäminen.”                               

Yhteisöjen saamien osinkotulojen verovapautta on rajoitettu siten, että osinko on veronalaista tuloa siltä osin kuin suoritus on osingon maksajan verotuksessa vähennyskelpoinen. Rajoitus on poikkeus yhteisöjen välisten osinkojen verovapauden pääsäännöstä. Säännös koskee vain osinkoa, jonka osingon maksaja omassa verotuksessaan vähentää menona. Käytännössä nämä ovat usein kansainvälisiä tilanteita, joissa on käytetty hybridimuotoisia rahoitusinstrumentteja. Jos suoritus on maksajalle vain osittain vähennyskelpoinen, osinko on veronalaista vain vähennyskelpoista määrää vastaavalta osin. Muu osa saadusta osingosta on verovapaata.

EVL:n osinkoverotusta koskevaan sääntelyyn on lisätty myös yleinen väärinkäytöksiä estävä säännös, jonka soveltamisedellytysten täyttyessä osinko on veronalainen. Uusi säännös rajoittaa yhteisöjen välisten osinkojen verovapautta tilanteissa, joissa osinkoja ei ole perusteltua käsitellä verovapaana.

Hallituksen esitykseen (HE 59/2015 vp, VaVM 13/2015 vp) perustuvat osinkotulojen verovapauden rajoittamista koskevat säännökset ja osinkoja koskeva yleinen väärinkäytön vastainen säännös tulivat voimaan 1.1.2016 ja säännöksiä sovelletaan ensimmäistä kertaa vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa.                    

2 Yhteisön saaman osingon verovapauden rajoittaminen

2.1 Rajoitussäännöksen soveltamisala

Yhteisöjen elinkeinotoimintaan kuuluvien osakkeiden tuottamat osingot ovat verovapaita kun maksajana on kotimainen yhteisö tai emo-tytäryhtiödirektiivissä mainittu yhteisö (EVL 6 a §). Verovapaita ovat EU- tai ETA -valtiosta muilta kuin emo-tytäryhtiödirektiivin tarkoittamalta yhteisöltä saadut osingot, jos osinkoa jakava yhteisö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan tulostaan, josta osinko on jaettu, veroa vähintään 10 prosenttia. Lisäksi edellytyksenä on, että yhteisön kotipaikka on kyseessä olevan valtion verolainsäädännön mukaan tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka ei ole kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan EU- tai ETA-valtion ulkopuolella. Muut osingot ovat veronalaisia. Osinkotulojen verotuksesta on annettu erillinen Verohallinnon ohje (diaarinumero A207/200/2013).

Rajoitussäännös koskee vain yhteisöjen saamia osinkoja. Säännöstä sovelletaan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamien osinkojen verotuksessa. Säännöksen soveltamisala vastaa kansallisen osinkoverosääntelyn soveltamisalaa. Rajoitussäännökseen ei sisälly erillisiä omistusosuuteen tai esimerkiksi omistusaikaan perustuvia soveltamisedellytyksiä. Rajoitussäännös soveltuu kaikkiin EVL 6 a §:ssä tarkoitettuihin osinkoihin eli se koskee sekä kotimaasta, EU - ja ETA-valtion ja kolmansista valtioista saatuja osinkoja.

Rajoitus koskee

• kokonaan verovapaita osinkoja (EVL 6 a § 1, 2 ja 4 mom.)
• osittain verovapaita osinkoja (EVL 6 a § 3 mom. 1 kohta ja 7 mom.)
• osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamia tuloverolain mukaan verotettavia osinkoja (TVL 33 d § 3 mom.)
• yhteisön saamia maatilatalouden tuloverolain (1967/543) mukaan verotettavia osinkoja.
• yhteisön saamaa osinkona pidettävää varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta ja osuuskunnasta saatua ylijäämää (EVL 6 d § 4 mom.)

Osingon käsitteestä

Suomen sisäinen verolainsäädäntö ei sisällä osingon määritelmää. Osingon käsitettä ei ole laajemmin arvioitu oikeuskäytännössä. Uudella sääntelyllä ei muuteta olemassa olevaa osingon käsitettä verotuksessa. Rajoitussäännös koskee vain osinkoa, jonka osingon maksaja omassa verotuksessaan vähentää menona.

EU:n emo-tytäryhtiödirektiivi koskee voitonjakoa yhdessä EU:n jäsenvaltiossa asuvalta direktiivissä erikseen mainitun muotoiselta yhteisöltä toisessa jäsenvaltiossa asuvalle direktiivissä mainitulle yhteisölle. Emo-tytäryhtiödirektiivissä ei ole määritelty termiä voitonjako.

Suomen solmimat verosopimukset sisältävät erityisen osinkoartiklan, jonka nojalla ratkeaa osinkojen verotusoikeuden jakaminen sopimusvaltioiden kesken.

Hybridi-instrumenteista

Hybridi-instrumentit ovat rahoitusinstrumentteja, jotka sijoittuvat oman pääoman ja vieraan pääoman välimaastoon. Hybridi-instrumenttien piirteitä ovat esimerkiksi yhtiön voittoon sidottu korko, velkakirjan vaihtamiskelpoisuus oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi, osakkeiden lunastusehtoisuus ja velan viimesijaisuus, eräpäivättömyys tai pitkäaikaisuus.

Hybridirahoitusinstrumenttien käyttö ei yksinään vielä johda rajoitussäännöksen soveltamiseen. Tällaisia rahoitusinstrumentteja ja niihin perustuvia suorituksia käsitellään verotuksessa kunkin tapauksen olosuhteet huomioon ottaen. Rajoitussäännöksen soveltamisen kannalta olennaista on se, että instrumentin hybridiluonteesta johtuen siihen perustuvaa suoritusta käsitellään maksajan ja saajan verotuksessa eri tavalla, mistä syntyy veroetuja, jotka ovat veroetuja koskevien säännösten tarkoitukselle vieraita.

Suomen verotuksessa voidaan ottaa huomioon instrumentin muodon lisäksi sen todellinen taloudellinen luonne ja arvioida instrumenttia ja sen tuottoa sen mukaan. Rajat ylittävissä tilanteissa eri valtiot eivät välttämättä käsittele instrumenttien tuottoa samalla tavalla.  Koska valtiot kohtelevat esimerkiksi hybridilainoja eri tavoin, rajat ylittävän hybridilainan suorituksia käsitellään verovähennyskelpoisena menona yhdessä jäsenvaltiossa ja saajalla verosta vapautettuna voitonjakona toisessa jäsenvaltiossa, mikä johtaa kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen. Käytännössä rajoitussäännös tuleekin sovellettavaksi lähinnä vain kansainvälisissä tilanteissa.

Erilaisille vieraan pääoman ja oman pääoman välimaastossa oleville rahoitusinstrumenteille maksettujen tuottojen osalta ratkaistaan aina tapauskohtaisesti, onko kysymyksessä oleva erä esimerkiksi korkoa (KVL:57/2009). Vakuudettoman ja eräpäivättömän lainan uudelleenluonnehdinta omaksi pääomaksi ei ollut mahdollista verotusmenettelystä annetun lain (jatkossa VML) 31 §:n nojalla (KHO:2014:119).

2.2 Säännöksen käytännön soveltamistilanteista

Yhteisön saama osinko on veronalainen siltä osin kuin suoritus on maksajalle verotuksessa vähennyskelpoinen (EVL 6 a § 9 mom 1 kohta). Rajoitusta sovelletaan riippumatta siitä, onko suorituksen maksaja tosiasiassa vähentänyt suorituksen verotuksessaan. Tällöin rajoitusta sovelletaan, vaikka suorituksen käsittely toisaalta maksajan ja toisaalta saajan verotuksessa tapahtuisi eriaikaisesti. Rajoituksen soveltamisen kannalta merkitystä ei ole myöskään esimerkiksi sillä, että maksajan verotuksessa sovellettujen tappiontasaussäännösten vuoksi vähennys ei ole realisoitunut. Jos suoritus on maksajan valtion lainsäädännön mukaan vähennyskelpoinen, rajoitussäännöstä sovelletaan. Säännöksen soveltaminen ei edellytä, että tilanteessa voitaisiin osoittaa verovelvollisen pyrkineen välttämään veroa.

Osinkotulon verovapauden rajoittaminen tarkoittaa, että se osa osingosta, johon rajoitusta sovelletaan, on kokonaan veronalaista tuloa. Rajoitus kohdistuu vain siihen osaan osinkoa, joka on maksajalle verotuksessa vähennyskelpoinen. Jos suorituksesta vain osa on maksajalle vähennyskelpoinen, vähennyskelvottomaan osaan voidaan osingonsaajan verotuksessa soveltaa normaaleja osinkoverosäännöksiä.

Tyypillinen säännöksen soveltamistilanne olisi hybridirahoitusjärjestelyyn perustuvan suorituksen käsittely suorituksen saajan verotuksessa veronalaisena tulona verovapaan osingon sijasta. Suorituksen maksajan ja toisaalta suorituksen saajan kotipaikat ovat tällöin tavallisesti eri valtioissa.  Suoritusta käsitellään näiden valtioiden verotuksessa eri tavalla; suorituksen saajan valtiossa osinkona ja suorituksen maksajan valtiossa vähennyskelpoisena menona, esimerkiksi korkona.

Säännöksen tyypillistä soveltamistilannetta voidaan havainnollistaa seuraavan yksinkertaisen esimerkin avulla:

Tilanne ennen säännöksen soveltamista:

Tilanne säännöksen soveltamisen jälkeen:

2.3 Ennakkoratkaisun hakeminen

Yhteisön on verotustaan varten esitettävä selvitys siitä millaiseen sijoitukseen, sopimukseen tai järjestelyyn maksettu osinkosuoritus perustuu ja miten tällaista suoritusta käsitellään maksajan verotuksessa. Verohallinto ohjeistaa erikseen tässä ohjeessa tarkoitettujen osinkojen ilmoittamisesta veroilmoituslomakkeilla.

Verovelvollinen voi epäselvissä ja tulkinnallisissa tilanteissa hakea Verohallinnolta etukäteen VML 85 §:ssä tarkoitettua ennakkoratkaisua EVL 6 a §:n 9 ja 10 momentin tulkinnasta. Ennakkoratkaisut ovat sitovia päätöksiä siitä, miten Verohallinto verotusta toimittaessaan menettelee yksittäisessä veroasiassa.

3 Yleinen väärinkäytön vastainen säännös

Yleinen väärinkäytön ehkäisemistä koskeva säännös on poikkeus yhteisön saaman osingon verotusta koskevasta pääsäännöstä. Yhteisön saamaan osinkotuloon sovellettavia veroetuja ei myönnetä olosuhteissa, joissa tavoitellaan pykälässä tarkoitettujen osinkoveroetujen väärinkäyttämistä (EVL 6 a §:n 9 momentin 2 kohta).

Yhteisön saama osinko on kokonaan veronalainen seuraavien edellytysten täyttyessä:

1. kyse on järjestelystä tai järjestelyjen sarjasta, jonka
2. päätarkoituksena tai yhtenä keskeisenä tarkoituksena on
3. pykälän tavoitteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen ja
4. joka ei ole aito kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen.

EVL 6 a §:n 10 momentin mukaan 9 momentin 2 kohdassa tarkoitettua järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona siltä osin kuin se ei perustu päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta. Lainkohta ei estä sellaisten muiden säännösten tai sopimusmääräysten soveltamista, joiden tavoitteena on veron välttämisen, veropetosten tai väärinkäytösten estäminen.

Soveltamisedellytysten täyttymistä tarkastellaan tapauskohtaisten olosuhteiden ja tosiseikkojen perusteella. EU-vero-oikeuden tulkinnassa on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT), 1.12.2009 alkaen EU-tuomioistuimen (EUT) antamilla ratkaisuilla korostunut asema sekä kotimaisissa että rajat ylittävissä tilanteissa. Koska osinkojen verovapautta rajoittavien kansallisten säännösten taustalla on aivan uudet direktiivin säännöt, niiden tulkinnasta ei ole vielä olemassa EUT:n oikeuskäytäntöä. EUT:n aiemmasta oikeuskäytännöstä saadaan viitteitä siitä, miten EU-oikeutta on aiemmin käsiteltävänä olleissa tapauksissa tulkittu.

Järjestely tai järjestelyjen sarja

Säännöksen soveltamisedellytyksenä olevaa järjestelyä ei ole emo-tytäryhtiödirektiivissä eikä hallituksen esityksessä rajattu koskemaan tiettyjä tilanteita. Näin ollen järjestelyn voidaan katsoa kattavan hyvin erilaisia tilanteita ja toimia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yritysrakenteiden, -rahoituksen tai omistuksen järjestelyyn liittyvät toimet.

Päätarkoituksena tai yhtenä keskeisenä tarkoituksena

Säännökseen sisältyvä tarkoituksen arvioiminen on ilmaistu samankaltaisesti kuin yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY) 11 artiklaan sisältyvässä veronkiertosäännöksessä. EUT on ottanut kantaa yritysjärjestelydirektiivin veronkiertosäännöksen tulkintaan useissa tapauksissa.  Asiassa C-126/10, Foggia, EUT katsoi, että hyväksyttävän taloudellisen syyn käsitteellä tarkoitetaan muuta kuin pelkän verotuksellisen edun tavoittelua. Mahdollista on kuitenkin, että hyväksyttävä taloudellinen syy muodostuu useista tavoitteista, joiden joukossa voivat olla myös verotukselliset näkökohdat edellyttäen kuitenkin, etteivät viimeksi mainitut ole ensisijaisia suunnitellun liiketoimen kannalta. Hyväksyttävän taloudellisen syyn olemassaolo on arvioitava tapaus tapaukselta ja liiketoimi kokonaisuudessaan. Tuomiossa todetaan, että yritysjärjestelydirektiivin säännös heijastelee unionin oikeuden yleistä periaatetta, jonka mukaan oikeuden väärinkäyttö on kiellettyä. Yhteisön oikeuden väärinkäytön kielto on todettu myös asiassa C-321/05 Kofoed (C-321/05).

Pykälän tavoite tai tarkoitus

Hallituksen esityksen mukaan säännöksen taustalla on tarve ehkäistä osinkotulon veroetujen väärinkäyttöä erityisesti kansainvälisissä tilanteissa. Veronkiertosäännös on taustansa vuoksi kiinteästi yhteydessä tilanteisiin, joissa on kansainvälinen ulottuvuus. Säännöstä sovelletaan, kun kansainvälisen ulottuvuuden myötä synnytetään tilanteita, joihin EVL 6 a § soveltuu, mutta joissa ei ole ketjuverotusta tai osingon verovapaus johtaa siihen, että tulo jää perusteettomasti verottamatta. Emo-tytäryhtiödirektiivin tarkoituksena on estää kaksinkertainen verotus tilanteessa, jossa toisessa jäsenvaltiossa asuva tytäryhtiö jakaa voittoja emoyhtiölleen, joka asuu toisessa jäsenvaltiossa. Erilaisilla hybridirahoitusjärjestelyillä luoduissa tilanteissa ei ole tarvetta poistaa ketjuverotusta, koska järjestelyillä on saatu aikaan tilanne, jossa tulo jää perusteettomasti verottamatta.

Järjestelyn aitous

EUT:n oikeuskäytännössä ei ole ratkaisuja, joissa olisi varsinaisesti otettu kantaa siihen, mitä järjestelyn aitoudella tarkoitetaan. Aikaisemmassa oikeuskäytännössä järjestelyn keinotekoisuutta on arvioitu asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes.

Hallituksen esityksen mukaan säännös voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa yhteisöt ovat itsessään aitoja, mutta joissa voitonjaon perusteena olevien osuuksien ei katsota tosiasiassa kuuluvan kyseiselle osingonsaajalle, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon. Tällaisessa tilanteessa osuuksien omistus on ehkä siirretty järjestelyllä, jonka ominaisuudet eivät vastaa asian todellista taloudellista luonnetta.

Säännös voi tulla sovellettavaksi myös järjestelyissä, jossa suoritus on kierrätetty ilman todellista taloudellista sisältöä ja ilman päteviä liiketaloudellisia syitä esimerkiksi muiden kuin EU- tai ETA-valtioiden kautta.

Säännöstä voidaan soveltaa myös järjestelyn yksittäisiin vaiheisiin tai osiin, jos näitä pidetään sellaisenaan epäaitoina. Tällöin on myös mahdollista, että säännöstä ei sovelleta järjestelyyn kokonaisuutena, jos järjestelyä muilta osin pidetään aitona. Järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona siltä osin kuin se ei perustu päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta. Aikaisemmassa oikeuskäytännössä asiassa C-524/04, Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, EUT on ottanut kantaa osittain keinotekoisiin järjestelyihin.

Kokonaisarviointi

Uusi väärinkäytön vastainen säännös (EVL 6 a § 9 mom. 2 k ja 10 mom.) suuntautuu EVL 6 a §:n väärinkäyttöä vastaan. VML 28 §:ssä oleva säännös on yleinen veronkiertosäännös. Hallituksen esityksessä on todettu, että uusi säännös ei estä soveltamasta yhteisöjen välisten osinkojen verotuksessa esimerkiksi VML 28 §:n mukaista yleistä veronkiertosäännöstä tai verosopimusmääräyksiä, joiden tarkoituksena on estää veron välttäminen ja sopimusmääräysten väärinkäyttö.

Veronkiertosäännösten soveltaminen saattaa tulla kyseeseen esimerkiksi järjestelyssä, jossa toimella tavoiteltua veroetua voidaan pitää lain tarkoitukselle vieraana, toimi on epätavallinen, keinotekoinen ja ilman toivotun veroedun saavuttamista ilmeisen tarkoitukseton. Soveltamisedellytysten arviointi on tosiseikkoihin perustuvaa kokonaistarkastelua.  
 

Jari Salokoski ratkaisutoiminnan johtaja

Elina Pykönen erityisasiantuntija