Oikeuskäytäntöä osakkeiden hankintaan ja luovutukseen liittyvistä asiantuntijapalkkioista tuloverotuksessa

Tässä ohjeessa käsitellään asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta, kohdistamista ja jaksottamista julkisesti noteerattujen yhtiöiden tuloverotuksessa eri tilanteissa. Ohje on laadittu pääasiassa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön perusteella.

1 Johdanto

Tässä ohjeessa tarkoitetut asiantuntijamenot muodostuvat juridisista ja muista palveluista maksetuista palkkioista. Niihin sisältyy esimerkiksi rahoitus-, veroneuvonta- ja tilintarkastuspalveluiden hankintamenoja, osakkeiden ja muun omaisuuden arvonmäärityspalveluiden palkkioita sekä osakekaupoista tai yritysjärjestelyistä syntyneitä asiantuntijapalveluiden hankintamenoja.

Asiantuntijamenojen verokohtelusta ei ole erikseen säädetty verolainsäädännössä. Korkein hallinto-oikeus on antamissaan vuosikirjaratkaisuissa arvioinut eri näkökulmista asiantuntijamenojen vähentämistä verotuksessa. Tämä ohje on laadittu pääasiassa perustuen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin, joita käydään jäljempänä yksityiskohtaisemmin läpi. Ratkaisuissa on otettu kantaa siihen, miten laajasti asiantuntijamenot ovat osakkeiden luovutuksen yhteydessä vähennyskelpoisia silloin, kun menot kohdistuvat verovapaaseen tuloon. Ratkaistavana on ollut myös, vähennetäänkö asiantuntijamenot vuosikuluna vai aktivoidaanko ne osakkeiden hankintamenoon, kun ne syntyvät osakkeita hankittaessa osakevaihdolla tai julkisella ostotarjouksella. Lisäksi on arvioitu sitä, kuka voi vähentää asiantuntijamenot verotuksessaan julkisten ostotarjousten tilanteissa.

2 Asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuus verovapaissa osakeluovutuksissa

2.1 Sovellettavat säännökset

Verolainsäädäntö ei sisällä asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta koskevia erityissäännöksiä. Näin ollen asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta on arvioitava menon vähennyskelpoisuutta koskevan yleissäännöksen EVL 7 §:n nojalla. EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

Poikkeuksena menon vähennyskelpoisuutta koskevaan yleissäännökseen EVL 16 §:n 2 kohdassa rajataan nimenomaisesti verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot vähennyskelpoisuuden ulkopuolelle siten, että vain verovapaan tulon ylittävä osa menoista katsotaan vähennyskelpoiseksi. EVL 16 §:n 2 kohdan säännös sallii siten verovapaaseen tuloon kohdistuvien menojen vähentämisen siltä osin kuin näiden määrä ylittää verovapaan tulon määrän.

Oikeuskäytännössä asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta on tarkasteltu tähän mennessä tilanteessa, jossa asiantuntijamenot kohdistuvat verovapaaseen tuloon. Tällainen tilanne voi muodostua, kun luovutetaan EVL 6 b §:ssä tarkoitettuja verovapaita käyttöomaisuusosakkeita.

2.2 Oikeuskäytäntöä

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2012:129 on otettu kantaa asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuuteen EVL 16 §:n 2 kohdan näkökulmasta.

KHO:2012:129
A Oyj oli myynyt B Oy:n osakekannan yhden euron kauppahinnalla. Osakkeiden hankintameno oli 1 000 262,37 euroa ja myyntiin liittyvät asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkiot 536 823,17 euroa. Osakkeet olivat A Oyj:n käyttöomaisuutta, jonka luovutushinta oli verovapaata tuloa ja hankintameno vähennyskelvoton meno. A Oyj:llä oli oikeus vähentää verotuksessaan osakkeiden myyntiin liittyvät asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkiot verovapaan luovutushinnan ylittävältä osalta. Verovuosi 2007. Äänestys 3-2.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 § 1 momentti 1 kohta, 6 b § 1 momentti, 7 §, 14 § 1 momentti ja 16 § 2 kohta.

Tapauksessa käyttöomaisuusosakkeet myytiin ulkopuoliselle taholle yhden euron kauppahintaan. Osakkeiden luovutustappioksi muodostui osakkeiden hankintameno ja myyntiin liittyvät asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkiot huomioon ottaen 1.537.085,54 euroa. Osakkeista oli luovuttu liiketaloudellisista syistä. Ratkaisussa katsottiin, että verovapaasti luovutettavissa olevien käyttöomaisuusosakkeiden myyntiin liittyvät asiantuntijapalkkiot eivät ole osa osakkeiden hankintamenoa, vaan luonteeltaan EVL 7 §:n mukaisia tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja. Asiantuntijamenot saatiin vähentää verotuksessa yhden euron verovapaan luovutushinnan ylittävältä osalta EVL 16 §:n 2 kohdan nojalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2012:129 perusteella EVL 16 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna verovapaana tulona on pidettävä luovutushinnan bruttomäärää eli tässä tapauksessa yhtä euroa. Perusteluissa todettiin, että EVL 6 b §:n 1 momentissa on säädetty bruttomääräisen luovutushinnan ja bruttomääräisen osakkeiden hankintamenon verokohtelusta. Näin ollen vastaavasti EVL 16 §:n 2 kohdan säännöksen mukaisen verovapaan tulon on oltava luovutushinta bruttomääräisenä.

3 Asiantuntijamenojen kohdistaminen julkisissa ostotarjouksissa

3.1 Sovellettavat säännökset

EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. EVL 8 §:n 7 kohdan mukaan edellä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa liiketoimintaa harjoittamaan perustetun yhteisön sekä liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot.

Asiantuntijamenojen kohdistamisen arviointi EVL 7 §:n ja 8 §:n 7 kohdan perusteella nousee esiin julkisia ostotarjouksia koskevissa tilanteissa ja erityisesti silloin, kun yhtiö on itse ostotarjouksen kohteena (kohdeyhtiö). Tällöin asiantuntijamenojen osalta on ratkaistava, ovatko menot luonteeltaan EVL 7 §:ssä tarkoitettuja kohdeyhtiön tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja vai onko menot suoritettu ennemmin osakkeenomistajien intressissä ja kuuluisivat siten osakkaille.

Julkisen ostotarjouksen määritelmä ja AML:n velvoitteet

Julkisella ostotarjouksella tarkoitetaan tilannetta, jossa osakkeenomistaja tai muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö vapaaehtoisesti tai arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) 11 luvun 19 §.n velvoittamana tarjoutuu julkisesti ostamaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita tai AML:n 11 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja osakkeisiin oikeuttavia arvopapereita.

AML:n ostotarjousta koskevaan lukuun (nyk. 11 luku) on lailla 442/2006 lisätty säännökset kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksista ostotarjouksen johdosta. Lain 11 luvun 13 §:n mukaan kohdeyhtiön hallituksen on julkistettava lausuntonsa tarjouksesta. Lausunnossa on esitettävä perusteltu arvio muun muassa tarjouksesta kohdeyhtiön ja tarjouksen kohteena olevien arvopaperien haltijoiden kannalta sekä tarjouksen tekijän tarjousasiakirjassa esittämistä strategisista suunnitelmista ja niiden todennäköisistä vaikutuksista kohdeyhtiön toimintaan ja työllisyyteen kohdeyhtiössä. Säännös perustuu Euroopan neuvoston ja parlamentin julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin (2004/25/EY) määräyksiin.

Ennen edellä mainittujen säännösten lisäystä kohdeyhtiön hallituksella ei ole ollut nimenomaista lainsäädännöllistä velvoitetta ryhtyä kysymyksessä oleviin toimiin. Suositeltuna käytäntönä kuitenkin jo tuolloin oli, että kohdeyhtiön hallitus arvioi ostotarjousta ja sen edullisuutta osakkeenomistajien kannalta.

3.2 Oikeuskäytäntöä

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2013:27 on arvioitu ostotarjouksesta aiheutuneiden asiantuntijamenojen kohdistamista kohdeyhtiön ja sen osakkeenomistajien välillä.

KHO:2013:27
Julkisesti noteerattu yhtiö A Oyj oli vastaanottanut vuonna 2002 B:ltä ehdotuksen yhteenliittymistä koskevien neuvotteluiden aloittamisesta. Näissä neuvotteluissa ja niitä edeltävissä selvityksissä neuvonantajana toimivat toimistot avustivat A Oyj:tä. Neuvotteluissa päädyttiin luonnokseen yhdistymissopimuksesta, johon liittyi B:n osakevaihtotarjous A Oyj:n osakkaille. A Oyj:n hallitus päätti suositella osakkeenomistajille tarjouksen hyväksymistä. A Oyj:lle aiheutui osakevaihtoon ja sitä edeltäviin neuvotteluihin liittyvistä asiantuntijapalveluista kustannuksia, joita ei katsottu A Oyj:hin kohdistuneessa jälkiverotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ostotarjous listatun yhtiön osakkeista osoitetaan kohdeyhtiön osakkaille ja osakevaihdossa on kysymys kohdeyhtiön osakkeiden omistusta koskevasta järjestelystä. Tämä puoltaa sitä, että kulujen katsotaan asiassa liittyvän osakkaiden toimintaan. Listatussa yhtiössä osakkaiden yhdenvertaisuus toisaalta edellyttää, että tarjous kohdistetaan kaikkiin osakkaisiin. Tällöin on luonnollista, että kohdeyhtiön hallitus toimii asiassa osakkaiden puolesta. Arvopaperimarkkinalain ostotarjousta koskevaan 6 lukuun onkin lailla 442/2006 lisätty säännökset kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksista ostotarjouksen johdosta.

Kohdeyhtiön hallituksella ei vuonna 2002 ollut arvopaperimarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta ryhtyä kysymyksessä oleviin toimiin. Suositeltuna käytäntönä kuitenkin jo tuolloin oli, että kohdeyhtiön hallitus arvioi ostotarjousta ja sen edullisuutta osakkeenomistajien kannalta. Tämä johtui hallituksen velvollisuudesta toimia osakeyhtiössä yhtiön ja osakkeenomistajien etujen mukaisesti. Vaikka toimenpiteet oli muodollisesti suoritettu osakkaiden osakkeistaan saaman luovutushinnan turvaamiseksi, noteeratun yhtiön kaikille osakkaille tehdyn tarjouksen arviointi ei ollut voinut tapahtua muutoin kuin yhtiön toimesta. Aiheutuneet kustannukset olivat luonteeltaan tulon hankkimisesta johtuvia menoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi muun ohessa näillä perusteilla, että A Oyj:llä oli oikeus vähentää osakevaihtotarjouksesta kohdeyhtiölle aiheutuneet asiantuntijapalkkioiden kustannukset verotettavasta tulostaan. Verovuosi 2002.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 § 1 momentti 7 kohta.

Tapauksessa korkein hallinto-oikeus päätyi siihen, että asiantuntijamenot voidaan kohdistaa kohdeyhtiölle eikä sen osakkaille, vaikka ostotarjousta koskevat toimenpiteet olisi muodollisesti suoritettu osakkaiden osakkeistaan saaman luovutushinnan turvaamiseksi. Noteeratun yhtiön kaikille osakkaille tehdyn tarjouksen arviointi ei ole voinut tapahtua muutoin kuin yhtiön toimesta. Lisäksi menoja olisi ollut käytännössä mahdotonta laskuttaa osakkailta, mikä olisi merkinnyt, että menot eivät olisi lainkaan vähennyskelpoisia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiantuntijapalkkiot ovat luonteeltaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ja näin ollen kohdeyhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia.

Myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 11.2.2013/549 päädyttiin siihen, että menot tulee kohdistaa yhtiölle, vaikka tapauksen julkaistussa osuudessa olikin kysymys julkiseen ostotarjoukseen liittyneen kertakorvauksen vähennyskelpoisuudesta.

KHO 11.2.2013/549
A Oyj ja B Oy olivat tehneet vuonna 2003 sopimuksen, jonka nojalla B Oy:n perustama uusi yhtiö teki julkisen ostotarjouksen A Oyj:n koko osakekannasta. A Oyj antoi tiedotteen, jossa yhtiön hallitus suositteli osakkeenomistajille B Oy:n tarjouksen hyväksymistä. C Oy ilmoitti myöhemmin yhtiön hallitukselle tekevänsä A Oyj:n osakkeista kilpailevan ostotarjouksen edellyttäen, että A Oyj irtisanoi B Oy:n kanssa 12.10.2003 tekemänsä sopimuksen. A Oyj maksoi B Oy:lle sopimuksen irtisanomisen johdosta rahakorvauksen. A Oyj:n hallitus siirtyi tämän jälkeen suosittamaan osakkeenomistajilleen B Oy:n ostotarjouksen sijasta C Oy:n ostotarjouksen hyväksymistä.

Hallinto-oikeus katsoi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta, että maksettu korvaus ei ollut A Oyj:n tulosta vähennyskelpoinen. Hallinto-oikeus lausui, että kertakorvaus oli päätetty maksaa, jotta osakkeenomistajat voisivat hyväksyä heille edullisemman ostotarjouksen. Näin ollen korvauksesta aiheutuneen kulun oli katsottava tulleen vain osakkeenomistajien hyväksi, eikä sitä ollut pidettävä yhtiön elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneena menona vähennyskelpoisena menona.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että suoritus oli maksettu yhtiön liiketoimintaan liittyen sopimuksen irtisanomisesta mahdollisesti syntyvän yhtiöön kohdistuvan määrältään vielä suuremman korvausvaati­muksen välttämiseksi. Korvaus oli liittynyt järjestelyihin, joilla oli pyritty turvaamaan osakkaille mahdollisimman suuri luovutushinta. Tämä puolsi hallinto-oikeuden omaksumaa kantaa. Kysymys oli toisaalta yhtiön hallituksen solmimista sopimuksista, joiden solmimisen voidaan katsoa kuuluneen sen tehtäviin ottaen huomioon hallituksen aseman listatun yhtiön osakkaille suunnatun ostotarjouksen arvioinnissa. Yhtiö oli ollut sopimuksissa osapuoli ja korvausvelvollisuus ei ollut voinut kohdistua suoraan osakkaisiin, vaikkakin he olivat hyötyneet yhtiön menettelystä. Aiheutuneet kustannukset olivat luonteeltaan tulonhankkimisesta johtuvia menoja. Näistä syistä korkein hallinto-oikeus katsoi, että kertakorvausta oli pidettävä A Oyj:n vähennyskelpoisena menona. Verovuosi 2003.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §.

Ratkaisun perusteluissa todettiin, että yhtiö on ollut sopimuksissa osapuoli ja että korvausvelvollisuus ei ole voinut kohdistua suoraan osakkaisiin, vaikkakin he ovat hyötyneet yhtiön menettelystä. Kertakorvausta oli pidettävä sen vuoksi luonteeltaan tulonhankkimisesta johtuneena menona ja yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisena menona.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteella oikeuskäytäntö on, että ostotarjouksen edellyttämistä toimenpiteistä aiheutuneet menot ovat luonteeltaan EVL 7 §:n mukaisia tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ja kohdeyhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia. Noteeratussa yhtiössä osakkaiden yhdenvertaisuus edellyttää, että tarjous kohdistetaan kaikkiin osakkaisiin ja tällöin on luonnollista, että kohdeyhtiön hallitus toimii asiassa osakkaiden puolesta. Yhtiön hallituksella on myös arvopaperimarkkina- ja osakeyhtiölaista johtuva velvollisuus osakkeenomistajien etujen huomioimiseen.

4 Asiantuntijamenojen jaksottaminen osakkeita hankittaessa

4.1 Sovellettavat säännökset

EVL 14 §:n mukaan vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut kiinteät menot ja korkomenot.

Asiantuntijamenojen aktivoiminen osakkeiden hankintamenoon EVL 14 §:n mukaisesti tulee tarkasteltavaksi tilanteissa, joissa yhtiö hankkii itselleen toisen yhtiön osakkeita. Tällöin on ratkaistava, ovatko asiantuntijamenot vähennettävissä vuosikuluna vai liittyvätkö menot läheisemmin osakkeiden hankintaan. Mikäli menot liittyvät läheisemmin osakkeiden hankintaan, tulisi ne aktivoida osakkeiden hankintamenoon. Korkein hallinto-oikeus on tähän mennessä arvioinut asiantuntijamenojen jaksottamista tilanteissa, joissa osakkeet hankitaan osakevaihdolla tai julkisella ostotarjouksella.

4.2 Oikeuskäytäntöä

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2004:93 on arvioitu asiantuntijamenojen jaksottamista tilanteessa, jossa osakkeet hankitaan osakevaihdolla.

KHO:2004:93
X Oyj ja Y ABp olivat vuonna 1999 yhdistyneet A Oyj:ksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla, jossa X Oyj oli hankkinut Y ABp:n osakekannan antaen Y ABp:n osakkeenomistajille vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Tästä yhdistymisestä ulkopuolisille asiantuntijoille maksettuja palkkioita ja muita yhdistymisestä aiheutuneita menoja ei voitu vähentää vuosikuluina pelkästään sen perusteella, miten ne oli kirjattu yhtiön kirjanpidossa. Menojen katsottiin liittyneen Y ABp:n osakkeiden hankintaan, koska A Oyj ei ollut muuta esittänyt. Tämän vuoksi menot oli luettava osakkeiden hankintamenoon. Verovuosi 1999.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 14 § 1 mom. ja 52 f §, Kirjanpitolaki 4 luku 5 §.

Tapauksessa X Oyj ja Y ABp yhdistyivät EVL 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla, jossa X Oyj oli hankkinut Y ABp:n osakekannan antaen Y ABp:n osakkeenomistajille vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Tästä yhdistymisestä ulkopuolisille asiantuntijoille maksettuja palkkioita ja muita yhdistymisestä aiheutuneita menoja ei voitu vähentää vuosikuluina pelkästään sen perusteella, miten ne oli kirjattu yhtiön kirjanpidossa. Menojen katsottiin liittyneen Y ABp:n osakkeiden hankintaan, koska A Oyj ei ollut muuta esittänyt.

Ratkaisun perusteluissa todettiin, että kun suunniteltu hankinta on toteutunut, on syytä olettaa verovelvolliselle syntyneen läheisesti osakkeiden hankintaan liittyviä menoja. Asiantuntijamenot tuli siten lukea osakkeiden hankintamenoon. Samansisältöinen ratkaisu on KVL:n ratkaisussa 063/2010.

Asiantuntijamenojen jaksottamista on arvioitu myös julkisen ostotarjouksen näkökulmasta korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2013:68.

KHO:2013:68
Suomalainen A Oyj oli tehnyt norjalaisen C ASA:n osakkaille julkisen ostotarjouksen, jonka mukaan osakkeiden kauppahinta muodostuisi osaksi rahavastikkeesta ja osaksi A Oyj:n liikkeeseen laskemista uusista osakkeista. Osakehankinta toteutui ja A Oyj kirjasi C ASA:n osakkeet käyttöomaisuuteensa. A Oyj:lle oli aiheutunut ostotarjoukseen liittyvän osakeannin järjestämisestä menoja vajaat 800 000 euroa, jotka koostuivat listalleottoesitteen laatimisessa käytettyjen juridisten ja taloudellisten neuvonantajien palkkioista, painatuskustannuksista sekä esitteen hyväksymisestä aiheutuneista viranomaismaksuista.

Yhtiö oli kirjanpidossaan käsitellyt nyt kyseessä olevat menot vuosikuluina vähennettävinä rahoitusmenoina. Verotusta toimitettaessa yhtiön ilmoittamat menot oli katsottu osaksi C ASA:n osakkeiden hankintamenoa ja menot oli lisätty A Oyj:n tuloon. C ASA:n osakkeiden hankintaan välittömästi liittyvät menot, joista asiassa ei ollut kysymys, yhtiö oli aktivoinut osakkeiden hankintamenoon.

Osakeannin järjestämiseen liittyi arvopaperimarkkinalain 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen velvollisuus listalleottoesitteen laatimiseen. Tästä aiheutuneiden menojen oli katsottava liittyvän läheisemmin uusien osakkeiden liikkeeseen laskemiseen kuin yrityskaupassa yhtiölle siirtyneiden osakkeiden hankintaan siitä riippumatta, että liikkeeseen laskettuja uusia osakkeita käytettiin osana hankittavien osakkeiden kauppahintaa. Listalleottoesitteen laatimiseen liittyneet menot olivat A Oyj:n verotuksessa vähennyskelpoisia vuosikuluja. Verovuosi 2007.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 § 1 momentti 7 kohta, Arvopaperimarkkinalaki 2 luku 3 § 1 momentti.

Ratkaisu eroaa osakevaihtoa koskevasta vuosikirjaratkaisusta siinä, että asiantuntijamenot muodostuvat lakisääteiseen velvoitteeseen perustuvasta listalleottoesitteen laatimisesta. Yhtiölle aiheutui ostotarjoukseen liittyvän osakeannin järjestämisestä menoja, jotka koostuivat listalleottoesitteen laatimisessa käytettyjen juridisten ja taloudellisten neuvonantajien palkkioista. Yhtiöllä oli velvollisuus listalleottoesitteen laatimiseen AML:n 2 luvun 3.1 §:n nojalla. Yhtiö oli käsitellyt osakeannista aiheutuneita menoja erillään muista yrityskauppaan liittyvistä menoista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä olevien menojen on katsottava liittyvän läheisemmin uusien osakkeiden liikkeeseen laskemiseen kuin yrityskaupassa yhtiölle siirtyneiden osakkeiden hankintaan siitä riippumatta, että liikkeeseen laskettuja uusia osakkeita käytettiin osana hankittavien osakkeiden kauppahintaa. Listalleottoesitteen laatimiseen liittyneet menot olivat A Oyj:n verotuksessa vähennyskelpoisia vuosikuluja.

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön perusteella osakekaupan ja osakevaihdon yhteydessä suoritetut asiantuntijamenot luetaan pääsääntöisesti osakkeiden hankintamenoon, ellei muuta luotettavasti osoiteta. Tällaiset asiantuntijamenot eivät olisi syntyneet ilman osakkeiden hankintaa. Kun suunniteltu osakkeiden hankinta on toteutunut, voidaan olettaa verovelvolliselle syntyneen läheisesti osakkeiden hankintaan liittyviä menoja. Asiantuntijamenoja ei voida hyväksyä verotuksessa vuosikuluksi pelkästään sillä perusteella, miten ne on kirjattu yhtiön kirjanpidossa.

Rajanveto vuosikulun ja aktivoinnin välillä on toisinaan vaikeaa, kun on kysymys lakisääteisistä velvoitteista ja rahoituksen hankinnasta aiheutuneista menoista. Vuosikirjaratkaisussa KHO:2013:68 katsottiin, että menot liittyvät läheisemmin EVL 7 §:ssä ja EVL 8 §:n 7 kohdassa tarkoitettuun tulonhankkimistoimintaan tai liikkeen uudelleen järjestämiseen kuin osakkeiden hankintaan.

Verovelvollinen voi epäselvissä ja tulkinnallisissa tilanteissa hakea tarvittaessa Verohallinnolta etukäteen ennakkoratkaisua yksittäisestä verokysymyksestä. Ennakkoratkaisut ovat sitovia päätöksiä siitä, miten Verohallinto verotusta toimittaessaan menettelee yksittäisessä veroasiassa.

Jari Salokoski
johtava veroasiantuntija

Iida-Marja Iltanen
veroasiantuntija