Ansiotulojen verotus

Ohje on kumottu. Ohjeessa käsitellyistä ansiotuloista on kerrottu tarkemmin seuraavissa ohjeissa:
Palkka ja työkorvaus verotuksessa
Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus
Talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus
Osinkotulojen verotus
Työpanokseen perustuvan osingon ja ylijäämän verotus
Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus
Verotusyhtymän verotus
Aineettomista oikeuksista saatavien tulojen verotus

Tässä ohjeessa kerrotaan tavanomaisempien ansiotulona pidettävien tulojen verotuksesta. Tällaisia tuloja ovat muun muassa palkkatulot ja niihin rinnastettavat suoritukset sekä osakeyhtiöstä, yhtymästä, elinkeinotoiminnasta ja maataloudesta saadut ansiotulo-osuudet.

Ohjeeseen on lisätty muutamia vuonna 2015 julkaistuja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Lisäksi ohjeeseen on tehty joitain teknisiä muutoksia.

1 Mikä on ansiotuloa?

Pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatulot on tuloverolaissa (1535/1992, TVL) määritelty tyhjentävästi. Ansiotuloa on kaikki muu tulo kuin pääomatulo.

Tavallisimpia ansiotuloja ovat työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo sekä eläke. Myös tällaisen tulon sijaan saatu tulo, etuus tai korvaus, esimerkiksi työttömyyspäiväraha ja tapaturmavakuutuksen päiväraha, ovat ansiotuloa. Niin ikään puukauppaan liittyvä hankintatyön arvo on ansiotuloa.

Ansiotulo ei kuitenkaan aina liity työn tekemiseen, sillä ansiotuloa on esimerkiksi peitelty osinko (TVL 62 §:n 2 momentti). Oikeuskäytännön mukaan ansiotuloa on myös takauspalkkio (KHO 20.6.1994 taltio 2895). Aina ei ole myöskään selvää, onko jokin suoritus luonteeltaan ansiotuloa vai jotakin muuta tuloa. Korkein hallinto-oikeus on muun muassa antanut vuosikirjapäätökset KHO:2014:4, KHO:2014:5 ja KHO:2014:6, joissa oli kyse rajanvedosta palkan ja lahjan välillä.

Elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulosta voi myös osa olla ansiotuloa. Näistä tuloista erotetaan ensin pääomatulo-osuus ja loppuosa verotetaan ansiotulona. Myös yhtymän osakkaan tulo-osuus ja muun kuin pörssiyhtiön maksama osinko jaetaan pääoma- ja ansiotulo-osuuteen. Porotalouden tulosta on ansiotuloa porotalouden hyväksi tehdyn työn arvo. Ansiotulot verotetaan valtionverotuksessa progressiivisen asteikon mukaan.

2 Mikä on palkkaa?

2.1 Palkan käsite verotuksessa

Palkan käsite on määritelty ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä. Sen mukaan palkkaa on kaikenlainen työ- tai virkasuhteessa saatu palkka, palkkio, etuus tai korvaus kokouspalkkio, henkilökohtainen luento- ja esitelmäpalkkio, hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan palkkio, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka sekä luottamustoimesta saatu korvaus.

Palkkatuloa on palkka, palkkio, osapalkkio sekä muu etuus ja korvaus, joka maksetaan virasta tai toimesta tai sellaisesta työstä, tehtävästä tai palveluksesta, joka tehdään tehtävän antajalle korvausta vastaan.

Palkaksi lasketaan lisäsuoritukset, kuten ikälisä, kalliinpaikanlisä ja syrjäseutulisä, vuokrarahat, joulurahat, lahjapalkkio sekä tantieemi. Palkkaa ovat myös asuntoetu, ravintoetu ja muut luontoisedut sekä veronalaiset henkilökuntaedut. Myös työnantajan maksamat työntekijän yksityistalouden menot ovat palkkaa.

Palkkaa on lisäksi irtisanomisajan palkka, lakkautuspalkka ja korvaus, joka on maksettu ilman asiallista perustetta tapahtuneesta irtisanomisesta (KHO 1988/2290).

2.2 Palkanlisät

Jotkut yritykset maksavat sovitun palkan lisäksi palkanlisiä, jotka perustuvat työntekijän henkilökohtaisen työsuorituksen sijaan yrityksen voittoon, liikevaihtoon, yms. Myös nämä tantieemit (osapalkat, voittopalkkiot, bonukset yms.) ovat työntekijän palkkaa. Tantieemi on sen vuoden tuloa, jolloin se on nostettavissa (KHO 1994-B-551).

2.3 Työsuhteen päättyessä maksetut korvaukset

Työnantaja ja työntekijä eivät voi sopia työsuhteen päättyessä maksettavan korvauksen veronalaisuudesta, kun se liittyy työsuhteeseen.

Oikeuskäytännössä veronalaiseksi palkkatuloksi on katsottu työntekijän ilman asiallista perustetta tapahtuneesta irtisanomisesta saama korvaus (KHO 1969-I-52 ja KHO 1969-I-53) sekä irtisanotulle työntekijälle työntekijän ja työnantajan välisen sopimuksen perusteella maksettu irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n mukainen korvaus (KHO 1986-II-585). Edellytyksenä ei ole ollut, että irtisanomisesta olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa. Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä saatu korvaus oli kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa, vaikka se oli sovittu korvaukseksi aineettomasta vahingosta (KHO:2009:96 ja KHO 10.12.2015 taltio 3649).

Verovelvollisen saama yritystuki hänen entisen työnantajansa emoyhtiöltä katsottiin veronalaiseksi palkaksi eikä elinkeinotoiminnan tuloksi, kun yritystuki maksettiin henkilön perustamalle toiminimelle vapaaehtoisesti yritystukihakemuksen perusteella (KHO:2012:90). Verotukseen ei vaikuttanut se, mihin tarkoitukseen tulo käytettiin, eikä se, oliko työnantaja asettanut etuuden maksamiselle muita ehtoja.

Oikeuskäytännössä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 11 §:n nojalla maksettua hyvitystä sukupuolen perusteella tapahtuneesta syrjinnästä ei ole katsottu veronalaiseksi tuloksi (KHO 1993-B-514). Perusteluina mainittiin, että korvausta ei saatu veronalaisen tulon sijaan eikä muutoin korvaukseksi tulojen ja elatuksen vähentymisestä. Hyvityksen saaja oli jo työsuhteessa hyvityksen maksajaan.

Edellä esitettyä voidaan soveltaa myös yhdenvertaisuuslain nojalla maksettuihin hyvityksiin. Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaisen hyvityksen edellytyksenä ei ole, että syrjinnästä aiheutuu työntekijälle taloudellista vahinkoa.

Tuloverolain 80 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 62 §:ssä ja työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 21 §:ssä sekä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 43 §:ssä tarkoitettu hyvitys, jonka työnantaja on yhteistoimintavelvoitteiden laiminlyönnin johdosta maksanut irtisanotulle, lomautetulle tai osa-aikaistetulle työntekijälle, on verovapaa korvaus.

Valtion virkamieslain (750/1994) 56 §:n mukaan virkamiehellä, joka ilman valtion virkamieslain 9 §:ssä säädettyä perustetta on toistuvasti peräkkäin nimitetty määräajaksi, on oikeus saada korvausta virkasuhteen päättyessä. Korvauksen on vastattava vähintään 6 kuukauden palkkaa. Kun yliopisto määrättiin virkamieslautakunnan päätöksellä maksamaan entiselle virkamiehelleen 10 kuukauden palkkaa vastaava korvaus, se katsottiin palkaksi (KHO:2005:40).

Edellä mainitun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todettiin, että korvaus on liittynyt palvelussuhteeseen. Kysymyksessä oli ansiotason mukaan määräytyvä hyvitys, jota ei säännösten tarkoitus huomioon ottaen voitu pitää TVL 78 §:ssä tarkoitettuna verovapaana aineettoman vahingon korvauksena. Korvausta pidettiin TVL 61 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työsuhteen perusteella saatuna tulona.

2.4 Vaihtotyö

Vastavuoroisuus- eli vaihtotyö perustuu yhteiseen sopimukseen. Osapuolet sopivat, että he tekevät työtä vastavuoroisesti toinen toisilleen. Sopimus voi olla kirjallinen tai suullinen. Vaihtotyössä kumpikin osapuoli on itse tekemänsä työn suorittaja ja toisen tekemän työn teettäjä. Vastaanotetun vaihtotyön arvo on saajalleen sen vuoden tuloa, jona se on tehty (KHO 1969-II-562).

Vaihtotyöstä saatu tulo on aina ansiotuloa, koska kyseessä on työsuorituksesta saatu korvaus. Tällainen tulo voi olla palkkatuloa, elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloa. Vaihtotyön arvo on se hinta, jonka työn teettäjä olisi joutunut samasta työstä maksamaan. Jos työtä on tehty vähäisessä määrin naapuriapuna, se voidaan jättää ottamatta huomioon.

Vaihtotyön verotusta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Luonnollisen henkilön tekemän talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotuksesta.

2.5 Työkorvaus

Työkorvaus on työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettu korvaus. Työkorvaus verotetaan pääsääntöisesti saajansa elinkeinotoiminnan tulona lain elinkeinotulon verottamisesta (360/1968) mukaan, mutta voi maatilatalouden sivuelinkeinon ollessa kyseessä tulla verotetuksi myös maatalouden tulona maatilatalouden tuloverolain (543/1967) mukaan. Pienimuotoisen ansiotoiminnan ollessa kyseessä työkorvaus voi tulla verotetuksi myös ansiotulona tuloverolain mukaan.

Työkorvausta maksetaan toimeksiantosuhteessa, jossa työn tilaaja sopii työn tekijän (esimerkiksi yrittäjä tai osakeyhtiö) kanssa työn suorittamisesta ja palkkion määrästä. Työn teettäjä ja tekijä eivät voi vapaasti sopia, onko kyseessä palkka vai työkorvaus. Asia ratkaistaan kokonaisarviointina vallitsevien olosuhteiden mukaan.

Palkan ja työkorvauksen välistä rajanvetoa on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Palkkaa vai työkorvausta.

2.6 Hartiapankkirakentaminen

Verovelvollinen voi osallistua asunnon hankkimiseksi sen rakentamiseen (niin sanottu hartiapankkirakentaminen). Jos tällä tavalla hankittava asunto on omakotitalo, verovelvollisen tekemästä työstä koituva säästö ei ole hänen veronalaista tuloaan. Oman työn arvoa ei toisaalta myöskään lisätä hankintamenoon eikä vähennetä myyntivoitosta.

Jos verovelvollinen asunnon hankkimiseksi osallistuu asunto-osakeyhtiön omistaman rakennuksen rakentamiseen, oman työn arvo katsotaan eräissä tapauksissa hänen yhtiöltä saamaksi palkkatuloksi. Oikeuskäytännössä oman työn arvo on katsottu veronalaiseksi tuloksi silloin, kun osakkaiden rakennustyömaalla tekemän työn arvo on luettu heidän yhtiön osakkaina muutoin suoritettavien osakepääoma- ja rakennusrahasto-osuuksien tai muiden velvoitteiden suoritukseksi (KHO 1962-II-208 ja KHO 9.12.1980 taltio 6199).

Sitä vastoin osakkaan työn arvo ei ole hänen tuloaan, jos osakas on ilman yhtiön johtoa ja valvontaa rakentanut omaa asuntoaan saamatta yhtiöltä hyvitystä, eikä hänen työnsä arvolla ole miltään osin kuitattu hänen maksuvelvollisuuttaan yhtiölle. Rahoitus tällaisessa tapauksessa on voitu järjestää esimerkiksi siten, että kukin osakas on suorittanut yhtiöön perustettuun rakennusrahastoon summan, jonka on arvioitu syntyvän hänen hallintaansa tulevan huoneiston rakentamiskuluista (KHO 1980-II-569).

3 Ansiotulo osakeyhtiöstä

3.1 Osingon verotus

Listatun yhtiön maksama osinko on luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle kokonaisuudessaan pääomatulo-osinkoa vuodesta 2014 alkaen siten, että 85 prosenttia osingosta on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. (TVL 33a § 1 momentti).

Sen sijaan listaamattomasta yhtiöstä luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle maksettu osinko jaetaan pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osinkoon. Pääomatulo-osinkoa on vuodesta 2014 alkaen kahdeksan prosentin vuotuinen tuotto osingonsaajan omistamien osakkeiden matemaattiselle arvolle. Tästä 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa. Kuitenkin tällaisten osinkojen määrän ylittäessä 150.000 euroa, on 150.000 euron ylimenevästä osasta 85 prosenttia veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa (TVL 33b § 1 momentti).

Kahdeksan prosentin vuotuisen tuoton ylittävältä osalta saatu osinko on ansiotulo-osinkoa. Ansiotulo-osingosta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. (TVL 33b § 2 momentti)

Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden nettovarallisuuden perusteella siten, että yhtiön tilinpäätöshetken nettovarallisuus (varat - velat) jaetaan yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Yhtiön lunastamia ja muutoin hankkimia omia osakkeita ei oteta laskelmassa huomioon.

Verohallinto on antanut erillisen ohjeen osinkotulojen verotuksesta.

3.2 Työpanososinko

Osakeyhtiölaki (624/2006) mahdollistaa osingon jakamisen työpanoksen perusteella. Työpanososinkoa on vain sellainen osinko, jonka jakoperusteena on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Tällaisen osinkotulon verotuksesta on säädetty tuloverolain 33 b §:ssä, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 4 b) -kohdassa ja ennakkoperintälain 13 a §:ssä (lisätty laeilla 469–471/2009).

Osinko ei ole työpanososinkoa pelkästään sen johdosta, että osingon jakaneen yhtiön tulos on kertynyt ehkä yksinomaankin osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työskentelyn perusteella. Jos jakoperusteena ei ole työpanos, vaan esimerkiksi omistusosuus yhtiössä, työpanososinkoa koskevia säännöksiä ei sovelleta.

Verohallinto on antanut erillisen ohjeen työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta.

3.3 Palkka yhtiöstä

Jos osakeyhtiön osakas on nostanut tekemästään työstä palkkaa osakeyhtiöstä, palkka verotetaan normaalisti saajan palkkatulona. Palkkaa ovat sellaiset osakkaalle tai tämän omaiselle suoritetut tai hyvitetyt erät, jotka on kirjanpidossa käsitelty palkkana tai merkitty vuosi-ilmoitukselle. Edellytyksenä on, että suorituksen saaja on työskennellyt yhtiön hyväksi.

Työsuhteessakin olevan osakkaan saama etu voidaan kuitenkin katsoa peitellyksi osingoksi, jos etu perustuu osakkuusasemaan ja etu on järjestetty huomattavasti tavanomaista suuremmin kustannuksin.

Jos osakeyhtiön työntekijä on yhtiön pienosakas ja vastaavia etuja on annettu myös yhtiössä työskenteleville ei-osakkaille, edun katsotaan kirjaustavasta riippumatta perustuvan työsuhteeseen eikä osakkuusasemaan (katso KHO 19.10.1982 taltio 4631).

3.4 Yhtiön nimissä laskutettu tulo palkkaa osakkaalle

Yhtiön harjoittama elinkeinotoiminta voi aivan hyvin perustua sen ainoa osakkaan toimintaan (niin sanottu yhdenmiehenyhtiö). Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että yhtiön nimissä laskutettu tulo on osakkaan palkkatuloa silloin, kun yhtiön toiminta perustuu pääasiassa yhden henkilön työpanokseen ja kysymys on selvästä palkkatyöstä, jota yhtiön pääosakas harjoittaa yhtiön nimissä.

Ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:n 1 momentin mukaan palkkana pidetään kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Tämän lisäksi lainkohdassa on erikseen säädetty, että palkkana pidetään hallintoelimen jäsenyydestä saatua palkkiota ja toimitusjohtajan palkkiota. Hallintoelimen jäsenyydestä maksetulla palkkiolla tarkoitetaan muun ohessa osakeyhtiön tai muun yhteisön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenyydestä maksettua palkkiota.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2013:1 konsulttiyritys oli aikeissa solmia sopimuksen, jossa konsulttiyrityksen osakkeenomistaja toimisi henkilökohtaisesti asiakasyrityksen toimitusjohtajana. Osakeyhtiölain nojalla toimitusjohtajana voi olla vain luonnollinen henkilö. Konsulttisopimuksen perusteella maksettavaa korvausta pidettiin osakkeenomistajan palkkana.

Palkkana pidetään aina palkkiota, joka on maksettu sellaisesta toimesta, jossa voi toimia vain tietty siihen nimetty luonnollinen henkilö. Tällaisesta tehtävästä maksettu palkkio on aina kyseisen henkilön palkkaa. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi toimitusjohtajan, hallituksen jäsenen, hallintoneuvoksen jäsenen ja yhtiökokouksen puheenjohtajan tehtävät. Asunto-osakeyhtiön isännöitsijän ja muun kiinteistöosakeyhtiön toimitusjohtajan palkkio voivat kuitenkin olla osana kokonaislaskutusta isännöintitoimiston isännöitsijän tehtävistä saamaa tuloa (KHO:2015:161). Verohallinto on antanut tarkemman ohjeen hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotuksesta.

Edellä mainittuihin toimiin, joissa voi toimia vain tietty siihen nimetty luonnollinen henkilö, ei rinnasteta luvanvaraisia elinkeinoja.

4 Ansiotulo elinkeinoyhtymästä

4.1 Palkka yhtymästä

Elinkeinotoimintaa harjoittavassa avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä työskentelevän osakkaan yhtymästä saamaa rahakorvausta tai luontoisetua pidetään joko palkkana tai voitonjakona sen mukaan, kumpana yhtymä ja osakas ovat suoritusta käsitelleet. Merkityksellisiä ovat tällöin suorituksen käsittely kirjanpidossa, vuosi-ilmoituksella ja maksajan vero-ilmoituksella.

Ratkaisussa KHO:2013:84 kommandiittiyhtiön osakkaalleen maksamat kilometrikorvaukset oli vähennetty yhtiön menona kirjanpidossa ja verotuksessa. Ne oli myös käsitelty palkkakirjanpidossa ja ilmoitettu työnantajan vuosi-ilmoituksessa. Yhtiön A:lle maksamia suorituksia pidettiin palkkana eikä voitonjakona.

Jos yhtymän osakas on nostanut tekemästään työstä palkkaa yhtymästä, palkka verotetaan hänen palkkatulonaan.

Yhtiöoikeudellinen voitonjako ei ole osakkaan veronalaista tuloa. Toisaalta voitonjako ei ole yhtymän tulosta vähennyskelpoinen. Oikeuskäytännössä vastuunalaisen yhtiömiehen saamaa suoritusta on pidetty voitonjakona, jos yhtymän ja osakkaan ei ole voitu katsoa tarkoittaneen sitä palkaksi (vertaa KHO 1980-II-566 ja KHO 1.2.1982 taltio 423).

4.2 Yhtymän ja sen osakkaan tulon verotus

Tuloverolain 16 §:n mukaan elinkeinoyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen, vaan laskentasubjekti, jonka elinkeinotoiminnan tulos jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona.

Pääoma- ja ansiotulojakoa varten on yhtymän nettovarallisuus kohdistettava yhtymän elinkeinotoimintaan, maatalouteen ja henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Tuloverolain 40 §:n 1 momentin mukaan osakkaan tulo-osuudesta on pääomatuloa määrä, joka vastaa 20 prosentin vuotuista tuottoa osakkaan osuudelle yhtymän elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä.

Se osa osakkaan tulo-osuudesta, joka ylittää pääomatuloksi katsottavan määrän, on osakkaan ansiotuloa. Käyttöomaisuuskiinteistöjen ja -arvopapereiden luovutusvoittojen osuutta vastaava osa yhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta käsitellään aina pääomatulona.

Yhtymien ja osakkaiden verotuksesta on lisätietoa Verohallinnon vero.fi-sivuilla.

5 Ansiotulo verotusyhtymästä

5.1 Palkka verotusyhtymästä

Verotusyhtymä on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön käyttö, viljely tai vuokraus (TVL 4 §:n 1 momentti 2 kohta). Verotusyhtymä ei TVL 15 §:n 1 momentin mukaan ole erillinen verovelvollinen, mutta sille vahvistetaan maatalouden puhdas tulo tai tappiollinen puhdas tulo sekä muun toiminnan puhdas tulo tai tappiollinen puhdas tulo.

Jos verotusyhtymän osakas on nostanut tekemästään työstä palkkaa yhtymästä, palkka verotetaan hänen palkkatulonaan.

5.2 Yhtymän ja sen osakkaan tulon verotus

Verotusyhtymän tulo tai tappio jaetaan osakkaiden kesken heidän osuuksiensa mukaisessa suhteessa. Osakkaan osuus yhtymän maatalouden tuloon jaetaan pääomatulo-osuuteen ja ansiotulo-osuuteen.

Pääomatuloa on määrä, joka vastaa 20 % vuotuista tuottoa osuudelle, joka osakkaalla on ollut yhtymän edellisen vuoden yhtymävarallisuudesta. Osakkaalla on oikeus vaatia pääomatulo-osuudeksi myös 10 % tai 0 % varallisuudesta.

Se osa osakkaan maatalouden tuloksesta, joka ylittää pääomatuloksi erotetun osan, on ansiotuloa. Hankintatyön arvo verotetaan kullakin verotusyhtymän osakkaalla hänen työpanoksensa perusteella (TVL 63 §).

Verotusyhtymien verotuksesta löytyy lisätietoa Verohallinnon vero.fi-sivuilta.

6 Ansiotulo liikkeestä, ammatista tai maataloudesta

6.1 Palkka

Liikkeen-, ammatin- tai maatalouden harjoittaja ei voi maksaa itselleen palkkaa. Tällaisen henkilön veronalainen tulo määräytyy toiminnan tuottaman yritystulon perusteella (TVL 30 §).

6.2 Yritystulon verotus

Yritystulo on pääomatuloa siihen määrään saakka, joka vastaa elinkeinotoiminnan edellisen verovuoden nettovarallisuudelle laskettua 20 %:n vuotuista tuottoa. Verovelvollinen voi vaatia, että yritystuloa jaettaessa pääomatuloksi katsotaan 20 %:n sijaan vain 10 %:n tai 0 %:n vuotuinen tuotto nettovarallisuudelle (TVL 38 § 1 momentti).

Nettovarallisuudesta riippumatta pääomatuloksi katsotaan aina vähintään elinkeinotoiminnan tai maatalouden käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusvoittoja vastaava määrä (TVL 38 § 2 momentti). Jaettava maatalouden yritystulo ei sisällä tilalta otetusta sorasta yms. maa-aineksista saatuja tuloja. Nämä tulot ovat pääomatuloa (TVL 32 §). Muu osa yritystulosta on ansiotuloa. Metsätaloudesta saatu tulo on myös pääomatuloa hankintatyön arvoa lukuun ottamatta.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajan, maatalouden ja metsätalouden harjoittajien verotuksesta on tarkempia ohjeita verohallinnon vero.fi-sivuilla.

7 Käyttökorvaus

Käyttökorvauksella tarkoitetaan tekijänoikeudesta tai sen käyttämisestä maksettua korvausta. Tekijänoikeuskorvaus, joka perustuu saajan omaan toimintaan, on ansiotuloa. Ansiotuloa on myös korvaus, jota saadaan lahjana saadun tekijänoikeuden perusteella.

Jos tekijänoikeus on siirtynyt perintönä, testamentilla tai hankittu vastiketta vastaan, saatu korvaus on pääomatuloa (TVL 52 §).

8 Omaan työsuoritukseen pohjautuva tulo pääomatulona

Joissakin tilanteissa omaan työsuoritukseen pohjautuva tulonlisäys tulee verotettavaksi pääomatulona. Esimerkiksi verovelvollisen myydessä asunnon, jonka hän on kunnostanut myyntiä varten, hänen oman työnsä arvoa ei saa vähentää laskettaessa luovutusvoittoa tai tappiota. Tällaisissa tilanteissa myös hänen omalla työpanoksellaan aikaansaama arvonnousu tulee siis verotetuksi pääomatulona. Osaakaan luovutuksesta saadusta tulosta ei katsota ansiotuloksi, jos kyse ei ole verovelvollisen harjoittamasta elinkeinotoiminnasta.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Mervi Hakkarainen