Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista.

Oma-aloitteisten verojen veronkorotukset

Antopäivä
21.6.2012
Diaarinumero
A66/200/2012
Voimassaolo
- 31.12.2016
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (237/08) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
1545/31/1997, 2.5.1997; 1284/38/2000, 3.5.2000; 428/38/2010, 29.4.2010, A65/200/2012, 20.6.2012

Oma-aloitteisia veroja koskevat säännökset on yhtenäistetty ja uudistettu kokoamalla ne uuteen oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin. Laki tuli voimaan 1.1.2017. Uudessa laissa veronkorotussääntelyä on muutettu.

Tätä ohjetta sovelletaan verokausiin, jotka ovat päättyneet ennen 1.1.2017 ja joihin sovelletaan ennen tätä päivämäärää voimassa olleita säännöksiä.

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin perustuvista seuraamuksista on annettu ohje Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa. 

Ohjeen kohdassa olevaa taulukkoa on päivitetty 15.9.2015.

Verohallinnon ohjetta Dnro 428/38/2010, 29.4.2010 on kokonaisuudessaan muutettu ja selkeytetty ohjeella A65/200/2012, 20.6.2012.

Ohjetta A65/200/2012, 20.6.2012 on korjattu tällä ohjeella seuraavasti:

  • Kohdassa 2 Veronkorotuskäytäntö kausivalvonnan arviomaksuunpanoissa olevasta luettelosta on kolmas kohta yhdistetty kohtaan kaksi.

Verotilimenettely on muuttanut oma-aloitteisten verojen seuraamuksia.

Verotilimenettelyssä

  • Jos verovelvollinen ilmoittaa veroa myöhässä tai oma-aloitteisesti korjaa kausiveroilmoituksen tietoja jälkikäteen, määrätään myöhässä ilmoitetulle verolle verotililain 9 §:n nojalla myöhästymismaksu. Jos laiminlyönnistä määrätään veronkorotusta, ei myöhästymismaksua kuitenkaan määrätä.
  • Jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti antanut kausiveroilmoitusta, korjannut puutteellisia tietoja tai ei ole antanut kehotuksen jälkeen täydentäviä selvityksiä, voidaan laiminlyönnille määrätä veronkorotusta.

Veronkorotukset verotilimenettelyyn kuuluville oma-aloitteisille veroille määrätään yhdenmukaisesti tässä ohjeessa kuvatulla tavalla.

1 Oma-aloitteisten verojen yhtenäinen korotuskäytäntö verotiliaikana

Veronkorotuksesta säädetään arvonlisäverolain 182 §:ssä,ennakkoperintälain 44 §:ssä ja arpajaisverolain 13 §:ssä. Arvonlisäverolain veronkorotussäännöksiä sovelletaan arvonlisäveron ja vakuutusmaksuveron korotukseen ja ennakkoperintälain säännöksiä ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksun, rajoitetusti verovelvollisilta perittävän lähdeveron ja korkotulon lähdeveron korotuksiin sekä arpajaisverolain korotussäännöksiä arpajaisveron korotuksiin.

Em. lakien veronkorotussäännöt poikkeavat sanamuodoltaan jonkin verran toisistaan, mutta ovat asiallisesti samansisältöisiä.

Veronkorotusta voidaan määrätä, jos verovelvollinen ei

  • anna kausiveroilmoitusta
  • anna pyydettyjä kausiveroilmoitusta koskevia lisäselvityksiä
  • täydennä puutteellista tai vaillinaista ilmoitusta.

Veronkorotus voidaan määrätä myös muissa tilanteissa, kun Verohallinto joutuu määräämään oma-aloitteista veroa maksettavaksi. Arvonlisäverotuksessa veronkorotusta on mahdollista määrätä myös, vaikka maksuunpantavaa veroa ei olisi ollut, esimerkiksi liikaa ilmoitetun vähennettävän veron perusteella.

2 Veronkorotuskäytäntö kausivalvonnan arviomaksuunpanoissa

Jos asiakas jättää kausiveroilmoituksen antamatta toimitetaan verotus arvioimalla. Arvioverotuksessaveronkorotusta määrätään aina 25 prosenttia maksuunpannulle verolle arvonlisäverolain 182 §:n 1 momentin 3 kohdan, ennakkoperintälain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan ja arpajaisverolain 13 §:n 2 momentin perusteella.

Jos arviomaksuunpanoa oikaistaan,

  • siten, että veroa edelleen jää maksettavaksi on veronkorotus vähintään 25 prosenttia verosta ja enintään veron määrä.
  • siten, että maksuunpano muutoin poistettaisiin kokonaan, oikaisun yhteydessä määrätään veronkorotusta kuitenkin 85 euroa/oikaistava arviopäätös. Jos alkuperäinen veronkorotus on ollut vähemmän kuin 85 euroa, korotus määrätään oikaisupäätöksessä alkuperäisen suuruisena.

3 Veronkorotuskäytäntö muissa maksuunpanoissa kuin kausivalvonnan arviomaksuunpanoissa

Yhtenäisen linjan saavuttamiseksi Verohallinto on laatinut taulukon käytettävistä veronkorotusprosenteista muissa kuin arvioverotuspäätöksissä. Veronkorotusprosenttia määrättäessä tulee ottaa huomioon laiminlyönnin vakavuus ja toistuvuus. Veronkorotukseen vaikuttaa myös se, onko asiakas antanut pyydettyjä lisäselvityksiä, vai onko asiakas jättänyt ne antamatta.

Verovelvollinen ei voi välttää veronkorotusta antamalla oikeat tiedot kausiveroilmoituksella vasta verotarkastuksen käynnistämisen jälkeen tai saatuaan tiedon aiotusta tarkastuksesta. Asia ratkaistaan tapauskohtaisesti, joten veronkorotuksen määrääminen ei aina edellytä sitä, että Verohallinto on ryhtynyt veron määräämistoimiin ennen kuin verovelvollinen on antanut ilmoituksen.

Korotus voidaan jättää kokonaan määräämättä tai määrätä taulukon mukaista prosenttia alhaisempana, jos kyse on lain soveltamisen kannalta tulkinnallisesta asiasta.

Taulukko: veronkorotusprosentti muissa kuin kausivalvonnan arviomaksuunpanoissa

  veronkorotusprosentti

vähäinen virhe tai laiminlyönti

enintään  10 %

olennainen virhe tai laiminlyönti

10 - 20 %

arvioverotus

enintään 100 %

törkeät virheet ja laiminlyönnit

enintään 100 %

rikostapaus

50 % tai enintään 200 %

Työnantajasuoritusten vuosivalvonnan maksuunpanot ja suorituspuutteet:

Vuositasolla asiakkaan ilmoittamiskäyttäytymistä valvotaan vertaamalla kausiverotietoja asiakkaan antamaan vuosi-ilmoitukseen. Jos tiedot eivät täsmää asiakkaalle lähetetään vuosivertailun selvityspyyntö, jossa pyydetään selvittämään tietojen erotus. Jos asiakas vastaa selvityspyyntöön antamalla kausiveroilmoituksen myöhässä ilmoitetulle verolle määrätään myöhästymismaksu. Jos selvityspyynnön eräpäivän jälkeen asiakkaan vuosi-ilmoitustiedot ovat suuremmat kuin kausiveroilmoitusten tiedot, tehdään asiakkaalle maksuunpano. Maksuunpanopäätökselle lasketaan 20 %:n veronkorotus.

Ns. suorituspuutteiden johdosta tehtävissä maksuunpanoissa määrätään veronkorotusta 25 %.


ylijohtajan estyneenä ollessa Maarit Hautala                   

ylitarkastaja Anna-Mari Seppälä                                              



Sivu on viimeksi päivitetty 1.1.2017