Yhteisön osakkeiden luovutusten verokohtelu

Avainsanat:

Tämä on vanha versio Versiohistoria Katso uusin versio

Antopäivä: 2.11.2005
Diaarinumero: 1292/345/2005
Voimassaolo: - 15.8.2012
Valtuutussäännös: VerohallintoL (1557/95) 2 § 2 momentti

Johdanto

Vuonna 2004 toteutettu yritys- ja pääomaverouudistus muutti merkittävästi yhteisöjen osalta osakkeiden luovutusten, osinkojen ja saamisten verokohtelua. Uudistuksen myötä yhtiön käyttöomaisuuteen kuuluvien suorasijoitusosakkeiden (omistusosuus yleensä vähintään 10 %) hankintameno tuli pääsääntöisesti vähennyskelvottomaksi ja vastaavasti luovutushinta verovapaaksi. Suorasijoitusosakkeiden luovutusvoitot ovat yhteisöille jatkossa siten pääsääntöisesti verovapaita ja vastaavasti luovutustappiot vähennyskelvottomia. Samassa yhteydessä rajoitettiin myös luovutusvoiton verovapauden piiriin kuuluvien yhteisöjen oikeutta vähentää käyttöomaisuusosakkeiden purkutappio. Myös mahdollisuudesta tehdä käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenosta poisto arvonalentumisen vuoksi on luovuttu kaikissa yritysmuodoissa.

Oman pääoman -ehtoisten sijoitusten vähennyskelpoisuuden lisäksi rajoitettiin myös yhteisöjen oikeutta vähentää vieraan pääoman -ehtoisia sijoituksia verotuksessa. Vähennyskelvottomia ovat jatkossa siten sellaiselta yhtiöltä, josta verovelvollinen tai EVL 6b § 7 momentissa tarkoitetut konserniyhtiöt omistavat yksin tai yhdessä vähintään 10 % osakepääomasta, olevien muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalenemiset, tällaiselle yhtiölle annettu konsernituki sekä muut vastaavat osakeyhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritetut menot.

Säännökset tulivat voimaan verovuodelle 2005, kuitenkin niin, että niitä sovelletaan jo luovutuksiin, jotka ovat tapahtuneet 19.5.2004 tai sen jälkeen sekä purkautumisiin, joista on tehty ilmoitus rekisteriviranomaiselle tai yhtiö on määrätty selvitystilaan 19.5.2004 tai sen jälkeen. Käyttöomaisuusosakkeiden arvonalennukset, konsernituen ja muiden saamisten kuin myyntisaamisten arvonalennukset ovat verotuksessa puolestaan vähennyskelvottomia, jos verovuosi on päättynyt 19.5.2004 tai sen jälkeen.

Luovutusvoiton verovapauden soveltamisala

Verovapaista osakeluovutuksista on säännelty EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6b §:n 1 ja 2 momentissa. Luovutusvoiton verovapaus on rajattu koskemaan ainoastaan tilanteita, joissa sekä luovuttaja että luovutuksen kohde täyttävät EVL:ssa määritellyt edellytykset.

Luovuttajaa koskevat edellytykset

Luovuttajana luovutusvoiton verovapaus koskee EVL 6.1 §:n 1 kohdan ja EVL 6b §:n mukaan ainoastaan osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia ja keskinäistä vakuutusyhtiötä. Sillä, onko luovuttaja julkisesti noteerattu vai noteeraamaton yhtiö, ei ole merkitystä. Luovutusvoiton verovapaus koskee myös vastaavia ulkomaisia yhteisöjä, jos luovutettavat osakkeet liittyvät yhteisön Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan.

Luovuttajan tulee olla elinkeinoverolain mukaan verotettava sillä vastaavia säännöksiä ei ole TVL:ssä tai MVL:ssä. Emoyhtiön, joka omistaa elinkeinotoimintaa harjoittavan tytäryhtiön, katsotaan yleensä itsekin harjoittavan elinkeinotoimintaa. Luovutusvoiton verovapauden piiriä on lisäksi rajattu siten, että verovapaus ei koske pääomasijoitustoimintaa harjoittavia yhteisöjä.

Pääomasijoitustoiminta

Osakeluovutusten verovapauden ulkopuolelle on EVL 6.1 §:n 1 kohdassa nimenomaan rajattu pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt. Osakkeiden luovutuksesta syntyvät luovutusvoitot ovat pääomasijoitustoimintaa harjoittavalle yhteisölle siten täysimääräisesti veronalaista tuloa.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt perustetaan tyypillisesti harjoittamaan ainoastaan tätä erityistä toimintaa. Pääomasijoitustoiminnalle on ominaista, että toimialalla toimivat ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot sijoittavat yleensä varojaan julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Ratkaisua siitä, harjoittaako yhteisö pääomasijoitustoimintaa, ei tehdä muodollisilla perusteilla vaan toiminnan kokonaisarviointiin pohjautuen. Hallituksen esityksen (HE 92/2004) mukaan pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan varojen sijoittamista kohdeyrityksiin, joihin liittyy korkea riski ja korkea tuottomahdollisuus. Pääomasijoittajat omistavat tyypillisesti vähemmistöosuuden yrityksen pääomasta ja pääomasijoitus tehdään yleensä oman pääoman -ehtoisena osakesijoituksena. Pääomasijoittajan tarkoituksena ei ole olla kohdeyhtiön pysyvä omistaja vaan tavoitteena on irtautua kohdeyhtiöstä tietyn määräajan kuluessa. Pääomasijoitustoiminnalle ei normaalisti saada tuottoa osingon muodossa vaan tuotto saadaan kohdeyhtiön arvonnoususta osakkeiden luovutuksen yhteydessä.

Oikeuskäytännössä pääomasijoitustoimintaa harjoittavana osakeyhtiönä pidettiin teknologiakeskusta, jonka liiketoiminta koostui oman pääoman ehtoisista sijoituksista uusiin, pörssissä noteeraamattomiin teknologiayhtiöihin. Liiketoimintaan kuului mm. yrityskehitys, liikeideoiden arviointi, ns. yrityshautomotoiminta sekä alkavien yritysten rahoitusjärjestelyissä avustaminen. Vähemmistöosakkuus yhtiöissä oli tarkoitettu määräaikaisiksi ja teknologiakeskus odotti saavansa tuottoa arvonnousun yhteydessä osakkeita myytäessä. (KVL 26/2005. Ennakkoratkaisu vuosille 2004 ja 2005. (ei lainvoimainen)

Niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö harjoittaisi myös muuta elinkeinotoimintaa, muussa toiminnassa syntyneitä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoja ja -tappioita käsitellään EVL:n 6b §:n pääsäännön mukaisesti.

Pääomasijoitustoimintaa koskeva säännös ei myöskään koske tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esim. laajentaakseen toimintaansa uusille aloille tai muuten toimintansa puitteissa. Mikäli yhtiö harjoittaa pääasiassa muuta toimintaa kuin pääomasijoitustoimintaa, yksittäisiä passiivisia sijoituksia noteeraamattomiin yhtiöihin ei voida pitää pääomasijoitustoimintana. Konsernien tytäryhtiöitä, joihin konsernin strategiset osakeomistukset on keskitetty sekä konsernien emoyhtiöitä, jotka omistavat eri aloilla toimivien tytär- tai osakkuusyhtiöiden osakkeita, voidaan vain poikkeustapauksissa pitää pääomasijoitustoimintaa harjoittavina yhtiöinä.

KVL 11/2005: A Oyj oli konsernin emoyhtiö. A Oyj vastasi konsernin hallinnosta ja konserniyhtiöiden rahoituksesta sekä konsernistrategioista. A Oyj:stä ohjattiin konserniyhtiöiden operatiivista toimintaa. A Oyj:n palveluksessa oli useita kymmeniä henkilöitä. A Oyj omisti B Oyj:n osakkeita määrän, joka tuotti noin 20 prosentin omistusosuuden B Oyj:n osakekannasta. A Oyj:n konsernitilinpäätöksessä B Oyj oli osakkuusyhtiö. Pääosa osakkeista oli omistettu useiden vuosien ajan.
A Oyj:tä ei sen toiminnan luonne huomioon ottaen pidetty EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä.
EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat mm. elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut arvopaperit. Käyttöomaisuusarvopapereita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja.
A Oyj oli B Oyj:n suurin osakkeenomistaja ja yhtiön toimiva johto osallistui B Oyj:n päätöksentekoon hallituksen jäseninä. Osakkeiden omistus B Oyj:ssä oli pitkäaikaista ja luonteeltaan pysyvää. Näissä oloissa B Oyj:n osakkeita oli pidettävä A Oyj:n käyttöomaisuutena.
B Oyj:n osakkeiden hankintamenoa ei ollut pienennetty arvonalennuksella, varauksella tai saadulla avustuksella eikä osakkeita ollut luovutettu konsernin sisällä tappiollisilla kaupoilla. A Oyj:n luovuttaessa B Oyj:n osakkeita luovutushinta oli EVL 6 §:n ja 6 b §:n mukaisesti verovapaata tuloa edellyttäen, että luovutettavat osakkeet kuuluivat vähintään vuoden ajan omistettuihin osakkeisiin. Ennakkoratkaisu vuosille 2004 ja 2005.

KVL 41/2005: Pääomasijoitusrahastot omistivat noin 80 % A Oy:n osakekannasta. A Oy oli hankkinut joko suoraan tai välilliseen omistukseensa useita samalla toimialalla toimivia yhtiöitä, joiden oli katsottu muodostavan kiinnostavan sijoituskokonaisuuden. A Oy ei harjoittanut aktiivista liiketoimintaa, eikä sen palveluksessa ollut työntekijöitä. A Oy:n osakkeenomistajien kesken oli solmittu osakassopimus, jossa sovittiin, että A Oy:n sijoitusten muodostama kokonaisuus realisoidaan viiden vuoden kuluessa sijoitusten tekemisestä.
Kun otettiin huomioon yhtiöiden hankkimisen tarkoitus ja pääomasijoittajien asema yhtiön osakkaina, A Oy:n katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. A Oy:n luovuttaessa tytäryhtiöidensä osakkeet sen osakkeista saamat luovutushinnat olivat veronalaista elinkeinotuloa (ei lainvoimainen).

Luovutuksen kohdetta koskevat edellytykset

Luovutuksen kohteen osalta edellytyksenä luovutuksen verovapaudelle on EVL 6b §:n mukaan ensinnäkin, että luovutuksen kohteena on osake. Esimerkiksi osuuskunnan osuudet sekä avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuudet eivät voi olla verovapaan luovutuksen kohteena, joten niistä saadut luovutushinnat ovat edelleen veronalaisia. Luovutuksen kohteena olevien osakkeiden tulee lisäksi täyttää seuraavat edellytykset:

osakkeet kuuluvat luovuttajan elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen
yhtiö, jonka osakkeista on kysymys, on kotimainen tai sellainen EU:n jäsenvaltiossa asuva, jota tarkoitetaan emotytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tai yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on voimassa oleva verosopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon
luovuttava yhteisö on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään 10 %:n osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luo-vutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin
luovutettavat osakkeet eivät ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa.

Jos luovutuksen kohde tai luovuttaja ei täytä edellä mainittuja edellytyksiä, ovat luovutusvoitot edelleen veronalaisia.

Käyttöomaisuusosakkeet

Elinkeinoverolain omaisuuslajijaottelussa osakkeet voivat kuulua käyttö-, si-joitus-, vaihto- tai rahoitusomaisuuteen. Näiden lisäksi yhteisöllä voi olla liiketoimintaan kuulumattomia osakkeita, jotka kuuluvat niin sanotun muun toiminnan tulolähteeseen sekä maatalouden tulolähteeseen kuuluvia osakkeita.

Käyttöomaisuutta ovat EVL 12 §:n mukaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten esimerkiksi maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Käyttöomaisuuden kriteeriksi on asetettu, että hyödykkeen tulee palvella ensisijaisesti käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen esimerkiksi silloin, kun niiden omistamisen tarkoituksena on lisätä tai muuten edistää yrityksen suoritteiden menekkiä taikka turvata tai helpottaa liikkeen tarvitsemien tuotannontekijöiden hankkimista.

Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja.

Muuhun kuin käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot ovat edelleen veronalaisia. Vastaavasti niihin liittyvät luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia. Veronalaisia ovat siten sijoitus, vaihto- ja rahoitusomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot. Jos yhteisön omistamat osakkeet eivät kuulu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, luovutukseen ei sovelleta verovapaussäännöstä.

Omien osakkeiden luovutusvoitot

Osakeyhtiö saa vastiketta vastaan hankkia omia osakkeitaan vain siten kuin osakeyhtiölain 7 luvussa säädetään. Omien osakkeiden hankkimisen tulee lisäksi tapahtua pääsääntöisesti voitonjakokelpoisilla varoilla. Yhtiön hallussa olevat omat osakkeet eivät tuota yhtiölle äänioikeutta eivätkä tuloa. Yksityisen osakeyhtiön tai sen tytäryhteisön hankkima yhtiön osake on luovutettava kolmen vuoden kuluessa saannosta. Kirjanpidossa julkisen kaupankäynnin kohteena olevia omia osakkeita ei enää merkitä taseeseen jakokelvottomaksi eräksi vapaaseen omaan pääomaan.

Verolainsäädäntö ei sisällä omien osakkeiden hankkimista koskevia erityissäännöksiä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että omien osakkeiden myyntivoitto on liikeomaisuuden luovutuksesta saatua veronalaista elinkeinotuloa (KHO 22.4.2003 T 975). Päätöksessä ei kuitenkaan otettu kantaa siihen pidettiinkö omia osakkeita käyttö- vai rahoitusomaisuutena.

Verohallituksen käsityksen mukaan omien osakkeiden luovutusta ei voida omien osakkeiden erityispiirteiden vuoksi pitää käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksena, koska elinkeinoverolain 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet.

Luovutettavien osakkeiden omistusosuus ja –aika

Verovapauden edellytyksenä on, että luovuttava yhteisö on omistanut vähintään 10 % luovutettavan yhtiön osakepääomasta. Vähintään 10 % äänivaltaosuuden omistaminen ei siten yksin oikeuta verovapauteen vaan ratkaisevaa on omistusosuus osakepääomasta. Omistusosuus lasketaan verovelvolliskohtaisesti, eikä koko konsernin yhteenlasketulla omistuksella ole siten merkitystä.

Kymmenen prosentin omistusosuuden lisäksi luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on, että luovutuksen kohteena olevat osakkeet on omistettu yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta. Omistuksen tulee kestää yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Verovelvollinen ei voi luovuttaa osakkeita verovapaasti, jos ne on omistettu alle vuoden, vaikka hän olisi omistanut samat osakkeet joskus aikaisemmin yli vuoden ajan.

Jotta luovutusvoitto olisi verovapaa, tulee luovutettavien osakkeiden kuulua vähintään yhden vuoden ajan omistettuihin osakkeisiin. Jos verovelvollinen on esimerkiksi omistanut 9 % kohdeyhtiön osakepääomasta ja hankkii yhden prosentin lisäosuuden, koko 10 % osakeosuus voidaan luovuttaa verovapaasti vasta sen jälkeen, kun on kulunut vuosi yhden prosentin lisäosuuden hankinnasta.

Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä ei kuitenkaan ole, että kerralla luovutettavat osakkeet muodostavat vähintään 10 % kohdeyhtiön osakepääomasta, vaan osakkeita voidaan myydä useammassa pienemmässä erässä. Jos omistusosuus luovutuksen johdosta laskee alle 10 %:n, jäljelle jääneet osakkeetkin ovat verovapaasti luovutettavissa vielä vuoden ajan siitä, kun omistusosuus on laskenut alle 10 %:n rajan.

Esimerkki: Osakkeet on hankittu 1.11.2000 ja omistusosuus on 20 % osakepääomasta. Ensimmäinen myynti on tapahtunut 1.10.2003, jolloin myytiin 15 % osakepääomasta. Loppuosa 5 % myyntiin 1.7.2004. Loppuosan myynti on vielä verovapaata.

Osakkeiden omistusaikaa laskettaessa lähtökohtana on, että omistus alkaa ja päättyy silloin, kun molempia sopimusosapuolia sitova luovutussopimus on tehty. Perustettavan yhtiön osalta osakkeiden omistusaika alkaa siitä, kun osakkeet on merkitty.

Osakkeiden omistuksen aikarajaa laskettaessa otetaan arvo-osuuksien osalta huomioon EVL 14 §:n 3 momentti, jonka mukaan arvo-osuuksien hankintamenoa määritettäessä arvo-osuudet katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä, jossa ne on hankittu, ellei verovelvollinen muuta näytä (ns. fifo-periaate).

Osakkeiden luovutustilanteita edeltää usein jokin yritysjärjestely. Verohallituksen käsityksen mukaan sulautumis- ja jakautumistilanteissa (EVL 52 §) myöhemmin luovutettavien EVL 6 § 1 kohdassa tarkoitettujen käyttöomaisuusosakkeiden omistusaika lasketaan omaisuuden saannosta ennen yllä mainittuja järjestelyjä edellyttäen, että yritysjärjestelyille lainkohdissa asetetut edellytykset täyttyvät.

Sen sijaan liiketoimintasiirron (EVL 52d §) yhteydessä ja purkautumistilanteissa vastaanotettujen osakkeiden omistusaika lasketaan järjestelyn yhteydessä tapahtuneesta saannosta. Vastaavasti osakevaihdon (EVL 52 f §) yhteydessä saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan siitä, kun osakevaihto on tehty.

Tuloverolain 24 §:n mukaisissa toiminnan muutostilanteissa katsotaan toimintamuodon muutoksessa saadut, verovelvollisen aikaisempaa osuutta vastaavat uuden osakeyhtiön osakkeet hankituiksi silloin, kun verovelvollinen oli saanut tai hankkinut osuutensa yhtiössä ennen muodonmuutosta. Jos kommandiittiyhtiö on muutettu osakeyhtiöksi, katsotaan uuden osakeyhtiön osakkeet omistetuiksi siitä lähtien, kun osakas hankki osuutensa kommandiittiyhtiössä.

KVL 50/2005 A Oy, B Oy ja C Oy aikoivat sulautua D Oy:öön. Sulautuvista yhtiöstä B Oy ja C Oy oli muutettu kommandiittiyhtiöistä osakeyhtiöiksi ennen sulautumisia. Jos osakeyhtiömuotoiset osakkaat luovuttivat sulautumisvastikkeena saamiaan vastaanottavan D Oy:n osakkeita, EVL 6b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu yhden vuoden omistusaika laskettiin siitä hetkestä alkaen, jolloin sulautuvan yhtiön osakkeet oli hankittu. Jos sulautuva yhtiö oli muutettu kommandiittiyhtiöstä osakeyhtiöksi tuloverolain 24 §:ssä säädetyllä tavalla, omistusaika laskettiin kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden hankinnasta. Ennakkoratkaisu vuosille 2005 ja 2006 (ei lainvoimainen).

Tilannetta, jossa henkilöyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi juuri ennen osakkeiden luovutusta voidaan kuitenkin verotuksessa arvioida veronkiertosäännös huomioon ottaen. Tällöin tulee selvittää, onko toimintamuodon muutoksen ainoa tarkoitus ollut saada myyntivoitto verovapaana osakeluovutuksen muodossa.

Kohdeyhtiön toiminnan luonne

Luovutusvoiton verovapautta koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos luovutettavat osakkeet ovat kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa.

Osakeyhtiö, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, määritellään toiminnan kokonaisarvioinnin avulla. Huomioon otetaan tällöin esimerkiksi kiinteistöomaisuuden ja muun omaisuuden käypien arvojen keskinäinen suhde. Merkitystä on myös kiinteistöistä saatavien tulojen osuudella liikevaihdosta kuten myös yhtiön työntekijöiden määrällä.

Keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun mukaan yhtiön luonne ei muutu välittömästi kiinteistöyhtiöksi, jos se on aikaisemmin harjoittanut liiketoimintaa. Tällaisen yhtiön osakkeet ovat siten verovapaasti luovutettavissa, jos EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6b §:ssä säädetyt muut edellytykset täyttyvät.

KVL 63/2004: A Oy oli konserniin kuuluva energiayhtiö, joka tuotti sähkö- ja lämpöenergiaa osakkailleen. Yhtiö oli vuoteen 2003 saakka harjoittanut elinkeinotoimintaa useiden vuosien ajan. A Oy oli asetettu selvitystilaan marraskuussa 2003. Joulukuussa 2003 A Oy oli myynyt omistamansa koneet ja laitteet, vaihto-omaisuuden, omistamansa osakkeet sekä muun omaisuuden. Myynnin jälkeen A Oy:n omistuksessa ei olut juuri muuta kuin kiinteistö ja rahavaroja. Kun otettiin huomioon selvitystilan alkamisesta kulunut lyhyehkö aika, ei liiketoiminnan lopettamiseen liittyvien realisointitoimenpiteiden katsottu muuttaneen yhtiön toiminnan tosiasiallista luonnetta kiinteistöjen omistamiseksi tai hallinnaksi. Näissä olosuhteissa A Oy:tä ei ollut pidettävä sellaisena elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6b §:n 2 momentissa 2 kohdassa (30.7.2004/717) tarkoitettuna yhtiönä, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Ennakkoratkaisu vuodelle 2004.

Oikeuskäytäntöä

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa pääoman palautus oli rinnastettavissa käyttöomaisuusosakkeiden luovutukseen, kun osakepääoman palauttaminen tapahtui alentamalla osakkeiden nimellisarvoa. Pääoman palauttamiseen ei liittynyt osakkeiden luovutusta esimerkiksi osakkeita lunastamalla.

KHO 2005:24: A Oy:n kokonaan omistaman tytäryhtiö B Oy:n osakkeet olivat olleet yli vuoden ajan A Oy:n yhtäjaksoisessa omistuksessa sen käyttöomaisuutena. B Oy aikoi alentaa sidottua omaa pääomaansa palauttamalla ylikurssirahaston ja osan osakepääomasta osakkeenomistajalle. Osakepääoman alentaminen tapahtui alentamalla osakkeiden nimellisarvoa. Pääomanpalautus oli rinnastettavissa käyttöomaisuusosakkeiden luovuttamiseen. Kun B Oy palautti sidottua omaa pääomaa alentamalla osakkeiden nimellisarvoa ja ylikurssirahastoa, palautettava määrä ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 § ja 6 b §:n säännökset huomioon ottaen ollut A Oy:lle veronalaista tuloa eikä alennusta vastaava määrä osakkeiden hankintamenosta ollut verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Verovapaaseen luovutusvoittoon tehtävät oikaisut

Verovapaisiin luovutusvoittoihin tehdään EVL 6b § 3 momentin mukaan oikaisuja tietyissä tilanteissa. Mikäli luovutettavien osakkeiden hankintahintaa on alennettu EVL 42 §:n mukaisella arvonalennuspoistoilla, luovutusvoitto on veronalaista siltä osin, kuin se johtuu aikaisemmin tehdystä arvonalennuspoistosta. Säännöksen soveltamiselle ei ole asetettu aikarajaa. Jos arvonalennuspoisto on kohdistunut myöhemmin jakautuneen tai sulautuneen yhtiön omistamiin käyttöomaisuusosakkeisiin, luovutusvoittoihin tehtävät oikaisut kohdistuvat siihen yhtiöön, jolle osakkeet ovat jakautumisen tai sulautumisen yhteydessä siirtyneet.

Jos osakkeiden hankintamenoa on aikaisemmin katettu verovaikutteisella varauksella tai EVL 8 §:n mukaisella avustuksella, on näiden erien määrää vastaava osa luovutusvoitosta myös veronalaista tuloa. Niin ikään veronalaista tuloa on aikaisemmin konsernin sisäisestä luovutuksesta aiheutunut, verotuksessa vähennetty luovutustappio verovapaan luovutusvoiton määrään saakka. Aikaisemmin vähennetty luovutustappio ei siten tuloudu itse vähennyksen tehneen yhtiön tuloon, vaan sen konserniyhtiön tuloon, joka luovuttaa osakkeen myöhemmin.

Konserniyhtiöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä osakeyhtiölain (734/1978) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvia yhtiöitä tai sellaisia yhtiöitä, joissa kaikissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta (EVL 6 b §:n 7 mom.). Säännöksen mukaan, jos osakeyhtiöllä on määräysvalta toisessa kotimaisessa tai ulkomaisessa yhteisössä, on edellinen emoyhtiö ja jälkimmäinen tytäryhteisö. Emoyhtiö tytäryhteisöineen muodostaa konsernin. Konserniyhtiöinä pidetään myös esimerkiksi kahta osakeyhtiötä, jotka sama yksityishenkilö täysin omistaa.

Esimerkki: X Oy on hankkinut 1.11.2000 100 % Y Oy:n osakkeista 100.000 €:lla. Vuoden 2002 verotuksessa X Oy on vähentänyt osakkeiden hankintamenosta arvonalennuksena 25.000 €: – verotuksessa jäljellä oleva hankintameno on siten 75.000 €. Osakkeet myydään 1.7.2004 125.000 €:lla. Muuten verovapaasta luovutusvoitosta on veronalaista se osa, joka aiheutuu verotuksessa aikaisemmin vähennetystä arvonalennuksesta, eli 25.000 €. Loppuosa voitosta, eli 25.000 € on verovapaa..

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot

Vähennyskelvoton luovutustappio

Luovutusvoittojen verovapaudesta johtuen myös luovutustappioiden vähennyskelpoisuutta on rajoitettu. Pääperiaatteena uudessa osakeluovutusten verojärjestelmässä onkin, että verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappiot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Vähennyskelpoisia eivät ole myöskään näiden verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappioihin liittyvät kulut (EVL 16 § 2 kohta).

Luovutustappio on lisäksi aina vähennyskelvoton silloin, kun luovutuksen kohteena oleva yhtiö on muussa valtiossa kuin Suomessa asuva, eikä yhtiö ole sellainen, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa, eikä yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä ole verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon. Usein tällaiset yhtiöt ovat väliyhteisöjä.

Luovutusvoitoista vähennyskelpoinen luovutustappio

Muiden kuin verovapaasti luovutettavissa olevien käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot ovat elinkeinoverotuksessa vähennyskelpoisia edellä mainittuja kolmansissa maissa verotuksellisesti asuvia yhtiöitä lukuun ottamatta. Luovutustappion vähennysmahdollisuutta on kuitenkin rajoitettu. Koska EVL 6b § koskee vain käyttöomaisuusosakkeiden luovutustilanteita, syntynyt luovutustappio on Verohallituksen käsityksen mukaan vähennyskelpoinen vain käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksista saaduista veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna.

Luovutustappion vähennysoikeuden rajoituksia sovelletaan myös luovutusvoiton verovapauden piiriin kuuluvan yhteisön käyttöomaisuutta olevan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtymäosuuden luovutuksesta syntyneeseen tappioon. Yhtiöosuuden luovutuksesta syntynyt tappio on Verohallituksen käsityksen mukaan vähennyskelpoinen vain yhteisön saamista veronalaisista käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden tai yhtymäosuuksien luovutusvoitoista verovuonna tai viitenä sitä seuraavana verovuonna.

Laskettaessa vähennyskelpoisen luovutustappion määrää niissä tapauksissa, joissa osakkeet on omistettu alle yhden vuoden ajan, luovutustappion määrää pienennetään verovelvollisen luovutetulta yhtiöltä saaman osingon, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/1986) tarkoitetun konserniavustuksen ja muun niihin verrattavan, yhtiön varallisuutta pienentävän erän määrällä. Vastaavia oikaisuja ei siis tehdä niissä tilanteissa, joissa luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia sen johdosta, että omistusosuus luovutuksen kohteesta on alle 10 % osakepääomasta.

Esimerkki: X OY on ostanut Y Oy:n osakkeet 1.1.2004 hintaan 200.000 €. Y Oy on jakanut X Oy:lle 1.3.2004 osinkoa 25.000 €. Osakkeet myydään 1.7.2004 150.000 €:lla. Koska osakkeet on omistettu alle yhden vuoden, on luovutustappio vähennyskelpoinen, mutta sitä oikaistaan luovutetulta yhtiöltä saatujen osinkojen määrällä. Vähennyskelpoinen luovutustappio on siten 200.000-25.000-150.000=25.000 €.

Rajoituksetta vähennyskelpoinen luovutustappio

Muut kuin EVL 6.1 §:n 1. kohdassa mainitut yhteisöt saavat vähentää luovutustappion elinkeinotulostaan. Myös pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt saavat täten vähentää luovutustappiot ilman rajoituksia.

Vähennysoikeuden rajoitukset eivät myöskään koske luovutustappioita, jotka ovat syntyneet kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiön osakkeiden luovutuksesta tai jotka ovat syntyneet sellaisen osakeyhtiön, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa, osakkeiden luovutuksesta. Koska näiden yhtiöiden osakkeita ei voida luovuttaa verovapaasti, on yhtiöiden osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio vastaavasti rajoituksetta vähennyskelpoinen elinkeinoverotuksessa. Vähennys voidaan siten tehdä normaalien säännösten mukaan muustakin elinkeinotulosta kuin luovutusvoitoista.

Käyttöomaisuusosakkeiden arvonalentumispoisto (EVL 42 §)

Elinkeinoverolain 42 §:ssä säädetään oikeudesta tehdä kulumattomasta käyttöomaisuudesta arvonalentumisesta johtuva poisto. Verouudistuksen yhteydessä säännöstä muutettiin siten, että käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenosta ei voi enää tehdä poistoa osakkeiden arvonalentumisen perusteella. Muutos koskee kaikkia yritysmuotoja eli myös elinkeinoyhtymiä ja luonnollisia henkilöitä. Osakkeiden hankintameno voidaan siis poistaa vain myyntitappiota ja purkutappiota koskevien säännösten mukaan, kun osakkeet on luovutettu tai lopullisesti menetetty. Osakeyhtiöiden osakkeet voidaan Verohallituksen käsityksen mukaan katsoa lopullisesti menetetyiksi vasta, kun yhtiö on purettu joko selvitystilan tai konkurssin kautta siten, että yhtiö on poistettu kaupparekisteristä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa konkurssimenettely raukeaa, osakkeita ei voida pitää lopullisesti menetettyinä, koska yhtiö jää edelleen kaupparekisteriin.

Muiden omaisuuserien kuin osakkeiden osalta arvonalentumisia koskeva säännös säilyy ennallaan.

Arvonalennuspoiston palauttaminen

EVL 5a §:n 4 kohdassa säädetään arvonalentumispoiston palautumisesta tuloon siltä osin kuin omaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä sen poistamatonta hankintamenoa olennaisesti suurempi. Tähän säännökseen ei liity aikarajaa. Vanhatkin arvonalentumiset tulee siten palauttaa verotettavaan tuloon, kun käyvän hinnan on osoitettu olennaisesti kohonneen. EVL 5a §:n 4 kohtaa sovelletaan jatkossakin kuten aiemmin, vaikka osakkeista ei enää voikaan tehdä uusia arvonalennuksia.

Purkuvoitto ja –tappio (EVL 51d §)

Purkuvoiton verokohtelu rinnastuu osakkaan näkökulmasta olennaisilta osin osakkeen luovutukseen. Kun käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot tulivat verouudistuksen myötä tietyin edellytyksin verovapaiksi ja luovutustappiot vähennyskelvottomiksi, samat periaatteet koskevat myös eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta purkuvoittoja ja purkutappioita, kun kyse on EVL 6.1 § 1 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä ja saman lain 6b §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan verovapaasti luovutettavista osakkeista. Luovutusvoiton verovapauden piiriin kuuluvan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön purkautuvasta yhtiöstä saama jako-osuus ei ole pääsääntöisesti veronalaista tuloa, eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoista menoa, mikäli osakkeet ovat verovapaasti luovutettavissa. Purkuvoitto on siten EVL 6b §:n ehtojen täyttyessä verovapaa ja purkutappio vastaavasti vähennyskelvoton.

Verotuksessa jako-osuuden saaminen purkautuvasta yhtiöstä rinnastetaan osakkeiden luovutukseen. Tämä todetaan myös EVL 51d §:n 2 momentissa. Tilanteissa, joissa syntynyt purkuvoitto on verovapaa, purkuvoittoon voidaan tehdä EVL 6b § 3 momentin mukaisia oikaisuja (arvonalennuspoistot, verovaikutteinen varaus ja avustus) samoilla perusteilla kuin edellä kuvatuissa luovutusvoitto ja –tappiotilanteissa.

Purkutappioiden vähennyskelpoisuus on evätty tilanteissa, joissa purkautuvan yhtiön osakkeet on omistettu ennen purkautumista alle yhden vuoden ajan. Purkutappio ei ole myöskään vähennyskelpoinen, jos purkautuva yhtiö ei ole kotimainen tai sellainen EU:n jäsenvaltiossa asuva, jota tarkoitetaan emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tai jos yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä ei ole voimassa olevaa verosopimusta, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon. Tällaiset yhtiöt ovat usein väliyhteisöjä.

Purkutappio on vähennyskelpoinen kuten luovutusvoitoista vähennyskelpoinen luovutustappio, jos osakkeet on omistettu vähintään yhden vuoden ajan ja omistusosuus on alle 10 % osakepääomasta. Verouudistuksen käyttöomaisuusosakkeiden luovutustilanteita koskevat periaatteet soveltuvat myös purkutilanteisiin, kun kyse on EVL 6.1 § 1 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä ja saman lain 6b §:n mukaan verovapaasti luovutettavista osakkeista. Tilanteissa, joissa purkutappio on vähennyskelpoinen, purkutappioon voidaan tehdä EVL 6b § 3 momentin mukaisia oikaisuja (arvonalennuspoistot, verovaikutteinen varaus ja avustus) samoilla perusteilla kuin edellä kuvatuissa luovutusvoitto ja –tappiotilanteissa. Purkutappio ja luovutustappio voidaan Verohallituksen käsityksen mukaan vähentää vain verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena saaduista käyttöomaisuusosakkeiden veronalaisista luovutusvoitoista.

Yhteisön oikeutta vähentää purkutappio on rajoitettu myös purkautuvien yhtymien osalta. Muuta kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin tai keskinäisen vakuutusyhtiön käyttöomaisuuteen kuuluvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden hankintameno on yhtiöosuuden luovutushinnan ylittävältä osalta vähennyskelpoinen vain yhteisön saamista veronalaisista käyttöomaisuusosakkeiden tai yhtiöosuuksien luovutusvoitoista verovuonna tai viitenä sitä seuraavana vero-vuonna.

Purkautuvan yhteisön verotuksessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan yhteisön verotuksessa verovapaasti luovutettavissa olevien osakkeiden todennäköisen luovutushinnan ja verotuksessa poistamattoman hankintamenon erotus ei ole purkautuvalle yhteisölle veronalaista tuloa.

Konsernituki ja saamisten arvonalennus (EVL 16 § 7 kohta)

Verouudistuksen myötä myös yhteisöjen oikeutta vähentää vieraan pääoman ehtoisten sijoitusten menetyksiä rajoitettiin tuntuvasti. EVL 16 § 7 kohdan rajoitukset koskevat ainoastaan EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä. Tällöin esimerkiksi pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhteisöt jäävät rajoitusten ulkopuolelle.

EVL 16 § 7 kohdan mukaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole muuta kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin tai keskinäisen vakuutusyhtiön sellaiselta osakeyhtiöltä, josta yhtiö ja samaan konserniin kuuluvat yhtiöt yhteensä omistavat vähintään 10 %, olevien muiden saamisten kuin tavanomaisiin liiketoimiin liittyvien myyntisaamisten menetykset ja arvonalentumiset.

Vähennyskelpoista ei myöskään ole osakeyhtiöille annettu konsernituki eikä muu vastaava yhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritettu meno. Vähennyskelvoton tuki on useimmiten emoyhtiön tytäryhtiölle antamaa, mutta voi suuntautua myös esimerkiksi emoyhtiöltä jollekin konsernin alakonsernin tytäryhtiölle. Hallituksen esityksen mukaan vähennyskelvoton tuki voi ilmetä esimerkiksi lainan anteeksiantona ja menetyksenä tai erilaisten kustannusten kattamiseksi suoritettuna suorana tukena.

Lainkohdassa tarkoitettuna kiellettynä konsernitukena pidetään myös konsernin sisällä tapahtuneita luovutuksia siltä osin kuin niihin sisältyy ylihintaa. Konsernitukea ei ole tarkoitettu tehdä hyväksyttäväksi alihinnoittelunkaan muodossa. Näissä tilanteissa ilmeneviin hinnoittelupoikkeamiin voidaan puuttua verotusmenettelylain 28 §:n ja 31 §:n nojalla.

Verohallituksen käsityksen mukaan verotusmenettelystä annetun lain veronkiertosäännös (28 §) voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa konsernin sisäinen verovapaa osakeluovutus sisältää konsernitukea käyvän arvon ylittävän hinnan muodossa. Tällaiseen konsernituen antamiseen saattaa liittyä osakkeen edelleen luovuttaminen, jossa tavoitteena on tappion vähentäminen verotuksessa. Tällöin tulisi tutkia, onko toimenpiteeseen ryhdytty siinä tarkoituksessa, että verosta vapauduttaisiin.

Omistusosuutta määritettäessä ratkaisevaa on lähtökohtaisesti saamisen anteeksiantohetki tai konsernituen antohetki. Jos saman tilikauden aikana on tätä hetkeä ennen tai tämän hetken jälkeen kuitenkin tapahtunut omistusjärjestelyjä, joiden avulla pyritään tarkoituksen vastaisten etujen syntymiseen, voidaan omistusosuutta tarkastella myös muun hetken perusteella.

Veronkiertosäännös (VML 28 §)

Verouudistuksen yhteydessä muuttuneiden säännösten johdosta saattaa esiintyä keinotekoisia järjestelyjä, joiden tarkoituksena on lainsäätäjän tarkoitukselle vieraiden perusteettomien veroetujen tavoittelu ja suoritettavasta verosta vapautuminen. Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veron kiertämistä koskeva yleislauseke voi tulla sovellettavaksi toimiin, joilla tavoitellaan veroetua esimerkiksi vaiheittaisin toimin tai hinnoittelupoikkeamin tilanteessa, jossa suoritetuille toimille ei kokonaisuutena arvioiden ole osoitettavissa verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia perusteita.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja Niklas Finne

Sivu on viimeksi päivitetty 4.11.2005