Tässä ohjeessa käsitellään erilaisten yksityishenkilöiden saamien asiakasetujen tuloverotusta sekä lyhyesti myös työ- ja virkasuhteessa saatujen etujen ennakonpidätysvelvollisuutta.
Ohjeen nimi on muutettu. Ohjeeseen on lisätty 1.1.2026 voimaan tullut tuloverolain (1535/1992, TVL) 53 c §, minkä vuoksi ohjetta ja sen rakennetta on muutettu huomattavasti.
1 Asiakasetuihin sovellettavat säännökset
Monet yritykset tarjoavat bonuksen nimellä erilaisia asiakasetuja ja niillä on erilaisia kanta-asiakasohjelmia. Esimerkiksi yritykset tarjoavat kanta-asiakkaiksi ilmoittautuneille asiakkailleen näiden ostojen perusteella bonuksena, pisteinä tai jollakin muulla nimellä rahanarvoisia etuja. Kanta-asiakkaat voivat käyttää näitä etuja myös muissa ketjun kaupoissa tai voivat saada edun rahana. Kanta-asiakkaille voidaan myös tarjota alennuksia tai kanta-asiakasoptioita. Tässä ohjeessa käytetään erilaisista asiakkuuteen perustuvista eduista yleisesti nimitystä asiakasetu.
Luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvien asiakasetujen veronalaisuus määräytyy TVL 53 c §:n mukaan. TVL 53 c §:n 1 momentin mukaan pääomatuloa on myös asiakasbonus, ‑hyvitys, -alennus tai muu vastaava asiakkuuteen perustuva rahanarvoinen etu, jos etu kertyy tai muodostuu yksityistalouden luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten määrän tai arvon perusteella.
TVL 53 c §:n 2 momentin mukaan edellä mainittu etu on kuitenkin verovapaata tuloa siltä osin, kuin:
- etu käytetään tai se kohdistuu edellä mainittuihin eriin liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin; ja
- etua ei makseta rahana tai siihen verrattavalla tavalla eikä asiakas voi vaikuttaa edun käyttökohteeseen.
Muiden asiakasetujen veronalaisuus määräytyy tuloverolain yleisten säännösten nojalla (TVL 29, 31, 32 ja 61 §:t). Veronalaista tuloa ovat laissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot (TVL 29 §). Verovelvollisen kaikki tulot ja hänen saamansa rahanarvoiset etuudet ovat lähtökohtaisesti veronalaista tuloa, ellei laissa nimenomaan toisin säädetä, tai jos kyseessä on sen tyyppinen etuus, joka jää vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön perusteella tulokäsitteen ulkopuolelle.
TVL 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Verovelvollisen vähennyskelpoisia menoja eivät kuitenkaan ole verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot eivätkä verovelvollisen elantomenot (TVL 31 §:n 4 momentti).
Pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen (TVL 32 §). Ansiotuloa on muu tulo kuin pääomatulo (TVL 61 §).
Suorituksen maksajan on ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) mukaan toimitettava veronalaisesta ansio- ja pääomatulosta lähtökohtaisesti ennakonpidätys (EPL 1, 2 ja 9 §:t). Tässä ohjeessa käsiteltävät asiakasedut eivät ole korkotulon lähdeverosta annetun lain (1341/1990) mukaista tuloa.
Asiakas voi tyypillisesti saada asiakasetuja sekä itse maksamiensa yksityistalouden menojen että hänen työnantajansa maksamien kustannusten perusteella. Yksityistalouden ostojen perusteella kertyneitä asiakasetuja on käsitelty ohjeen luvussa 2. Luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvien asiakasetujen verotusta on käsitelty luvussa 3. Henkilön työsuhteen ja työnantajan maksamien kustannusten perusteella kertyneitä asiakasetuja on käsitelty ohjeen luvussa 4. Ohjeen luvussa 5 on käsitelty elinkeinotoiminnan, maa- ja metsätalouden tai tulonhankkimistoiminnan perusteella saatavia asiakasetuja.
2 Yksityistalouden ostojen perusteella saatavat asiakasedut
2.1 Yleistä yksityistalouden saamista asiakaseduista
Luonnollisen henkilön verotuksessa ostohyvityksenä, etuseteleinä, bonuksena tai jonkun muun suorituksen nimisenä saatu asiakasetu on lähtökohtaisesti henkilön verovapaata tuloa. Tällainen etu on esimerkiksi yksityistalouden ostojen perusteella saatu lentomatka. Verovapaasta asiakasedusta on kysymys myös silloin, kun esimerkiksi kulutusosuuskunta jakaa jäsenilleen hyvityksiä näiden tekemien ja maksamien yksityistalouden ostojen perusteella. Veronalaista tuloa ei synny silloin, kun asiakas on itse maksanut ostokset, joiden perusteella edut myönnetään. Etuja pidetään tällöin jälkikäteen saatuina alennuksina.
Yksityistalouden verovapaiden asiakasetujen perusteena olevat menot ovat verotuksessa tyypillisesti vähennyskelvottomia elantomenoja. Tämän vuoksi myöskään elantomenoista saatuja alennuksia ei pidetä veronalaisena tulona.
2.2 Erilaisia yksityistalouden asiakasetuja
2.2.1 Ostojen perusteella saadut edut
Rahana tai muuna etuutena annettava ostohyvitys rinnastetaan jälkikäteen saatuihin alennuksiin, jos edut kohdentuvat järjestelmässä ostokset asiakkaille myyneiden kauppiaiden yksityistalouden myyntien mukaan ja nämä kauppiaat maksavat näiden yksityistalouden myyntien mukaisessa suhteessa asiakasetujärjestelmään kunkin asiakkaan saamaa ostohyvitystä vastaavan määrän. Sillä ei ole merkitystä, onko verovelvollisella mahdollisuus saada etu valintansa mukaan esimerkiksi etusetelinä, tavarana tai rahana vai antaako hän edun hyväntekeväisyyteen.
2.2.2 Osuuskunnan jäsenten ostojen perusteella saatavat ylijäämänpalautukset
Osuuskunnan jäsenen verovapaata tuloa on lähtökohtaisesti ylijäämänpalautus ostohyvityksenä, bonuksena tai muuna suorituksena (myös rahana). Verovapauden edellytyksenä on, että esimerkiksi kulutusosuuskunta (osuuskauppa), jakaa ylijäämänpalautuksen jäsenille heidän tekemiensä yksityistalouden ostojen mukaan. Poikkeuksia tähän pääperiaatteeseen on käsitelty jäljempänä luvussa 3 (Luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvät asiakasedut) ja luvussa 5 (Elinkeinotoimintaan, maatalouden harjoittamiseen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvät asiakasedut).
Osuuskuntien jäsenten verotusta yleisesti ja myös osuuspääoman koron verotusta osuuskunnan jäsenen verotuksessa on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Osuuskunnan ja sen jäsenen verotuksesta ja ohjeessa Osinkotulojen verotus.
2.2.3 Ostojen perusteella saadut kanta-asiakasoptiot
Yhtiöt saattavat myöntää kanta-asiakkailleen ostosten määrän perusteella niin sanottuja kanta-asiakasoptioita, jotka oikeuttavat merkitsemään kyseisen yhtiön osakkeita. Tällaiset optiot rinnastetaan jälkikäteen saatuun alennukseen, eikä niiden saamisesta tule veronalaista tuloa yksityishenkilölle, kun ne annetaan yksityistalouden ostojen perusteella. Tällaisen option hankintahinta on 0 euroa.
3 Luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvät asiakasedut
3.1 Yleistä rahoitus- ja vakuutusalan asiakaseduista
Finanssialan (rahoitus- ja vakuutusalan) yritykset myöntävät asiakkailleen erilaisia asiakasetuja. Tällaisia etuja ovat esimerkiksi erilaisten lainojen, talletusten, rahastosijoitusten jne. perusteella myönnettävät hyvitykset. Nämä voivat olla koronluonteisia, kuten esimerkiksi pankkitalletusten keskisaldon tai sijoitusrahastoon tehdyn sijoituksen perusteella myönnettävät hyvitykset. Etu voi olla myös arvopaperin säilytysmaksun tai pankkipalvelumaksun perusteella saatu hyvitys tai alennus.
Sijoituksilla tarkoitetaan sijoitustuotteita, joita yritys tarjoaa sijoituspalvelulain (747/2012) tai sijoitusrahastolain (213/2019) mukaisen toimiluvan perusteella. Näitä ovat muun muassa erilaiset sijoitusrahastot ja osakesijoituksiin perustuvat sijoitustuotteet. Sijoitusvakuutuksilla, vakuutusmuotoisilla sijoitustuotteilla ja kapitalisaatiosopimuksilla tarkoitetaan vakuutussopimuslaissa (543/1994) tarkoitettuja sijoitusvakuutuksia, vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita ja kapitalisaatiosopimuksia. Näissä tuotteissa on kyse säästämisen ja sijoittamisen muodosta, jossa vakuutussopimuksen sisälle valitaan erilaisia sijoituskohteita.
Finanssialan yritysten asiakasetujärjestelmissä on kyettävä erottelemaan verovapaiden ja veronalaisten etujen määrä, tai muutoin kaikkia etuja pidetään veronalaisina. Samoin asiakasetujen käyttöjärjestys on kyettävä määrittämään, jos samassa järjestelmässä on sekä verovapaita että veronalaisia etuja.
Verotus realisoituu veronalaisen edun käyttöhetkellä. Jo kertyneiden etujen siirtäminen, myyminen tai muu luovutus on myös edun käyttämistä. Tämä koskee kaikkia luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyviä asiakasetuja, jotka käytetään 1.1.2026 tai sen jälkeen. Sillä ei ole merkitystä, onko käytettävä asiakasetu kertynyt ennen 1.1.2026 vai vasta sen jälkeen.
Jos asiakasedun veronalaisuus perustuu valintaan, jo kertynyt etu verotetaan kuitenkin edellä mainitusta poiketen edun todellisen käyttöhetken sijasta jo valintahetkellä. Verovelvollinen saa siis valintahetkellä edun vallintaansa TVL 110 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tällöin ei ole merkitystä, milloin rahasuoritus maksetaan tai siihen rinnastuva muu etu annetaan tai milloin etua tosiasiallisesti käytetään. Valintamahdollisuuden vaikutusta etujen verotukseen on käsitelty luvussa 3.4 (Valintamahdollisuuden vaikutus).
3.2 Veronalaiset asiakasedut
3.2.1 Arvon tai määrän perusteella määräytyvät veronalaiset edut
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän veronalaista pääomatuloa ovat TVL 53 c §:n 1 momentin mukaan asiakasbonukset, -hyvitykset, -alennukset tai muut vastaavat asiakkuuteen perustuvat rahanarvoiset edut, jos etu kertyy tai muodostuu yksityistalouden luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten määrän tai arvon perusteella. Tietyissä tilanteissa nämä edut voivat olla verovapaita (katso ohjeen luku 3.3.1).
Etujen veronalaisuus ei koske muista kuin edellä mainituista vakuutuksista saatuja etuja. Siten esimerkiksi vahinkovakuutuksesta ja muista riskivakuutuksista saadut edut ovat verovapaita.
Edun veronalaisuuden kannalta ei ole merkitystä, missä muodossa rahanarvoinen etu myönnetään. Veronalaista pääomatuloa on siten rahan lisäksi edun nimestä riippumatta asiakasbonus, ‑hyvitys, ‑alennus tai muu vastaava rahanarvoinen etu. Pääomatuloa on myös rahana maksettava osuuskunnan ylijäämän palautus, jos se maksetaan säännöksessä mainittujen erien perusteella.
Edun veronalaisuuteen ei vaikuta se, onko etuja kerryttävä laina asuntolaina, kulutusluotto vai tulonhankkimislaina. Siten myös luottokorttien perusteella muodostuvat edut ovat veronalaisia, jos luottokortin sisältämät edut kertyvät tai muodostuvat TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella. Luottokortilla velaksi tehtyjen ostojen perusteella saatuja etuja ei kuitenkaan pidetä luottojen perusteella saatuina etuina.
Veronalainen etu kertyy tai muodostuu TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella esimerkiksi, jos:
- Edun saamisen edellytyksenä on se, että henkilöllä tulee olla mainittuja eriä, ja että mainittujen erien määrä tai arvo vaikuttaa myönnettävän edun saamiseen tai sen arvoon. Erien määrällä tai arvolla tarkoitetaan niiden rahallista määrää tai arvoa.
- Alennusprosentti kasvaa luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten rahallisen määrän tai arvon perusteella.
- Edun saaminen edellyttää tiettyä lainamäärää tai tietyn arvoista sijoitusvarallisuutta, jolloin kyse on luottojen, talletusten tai sijoitusten määrän tai arvon perusteella kertyvästä veronalaisesta edusta.
Seuraavassa on joitakin esimerkkejä TVL 53 c §:n 1 momentissa tarkoitetuista veronalaisista eduista.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 1: Bonuspisteitä kertyy 0,25 % lainan pääomasta. Etu on veronalaista pääomatuloa.
Esimerkki 2: Rahanarvoinen etu myönnetään vain pankin asiakkaille, joiden lainamäärä tai sijoitusvarallisuus ylittää 200 000 euroa. Etu on veronalaista pääomatuloa.
Huomio osio päättyy
Asiakkaille voidaan myöntää henkilökohtaisten neuvotteluiden perusteella erilaisia yksilöllisiä asiakaskohtaisia tarjouksia palveluiden hinnoista. Tällöin hinta voi tyypillisesti muodostua usean eri tekijän kokonaisuudesta, joiden vaikutukset eivät välttämättä ole eroteltavissa. Jos kuitenkin esimerkiksi jokin lisähyvitys, -bonus, -alennus tai muu vastaava rahan rahanarvoinen etu kertyy tai muodostuu verovelvollisen luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten rahallisen määrän tai arvon perusteella, on tällainen lisäetu veronalaista pääomatuloa.
Jos henkilö saa etuja työsuhteen perusteella, kyse on hänen saamastaan veronalaisesta ansiotulosta siltä osin kuin etu ylittää parhaan asiakkaan saaman edun määrän. Työ- tai virkasuhteen perusteella saatavien etujen verotusta on käsitelty luvussa 4.
Rajoitetusti verovelvolliset ovat velvollisia suorittamaan Suomessa veroa täältä saamastaan tulosta. Tuloverolain 10 §:ssä on esimerkkiluettelo tuloista, jotka ovat Suomesta saatuja. Luettelo ei ole tyhjentävä ja siten myös muut kuin luettelossa nimenomaisesti mainitut tulot voivat olla Suomesta saatua tuloa. Veronalaista Suomesta saatua pääomatuloa ovat myös rajoitetusti verovelvollisen saamat edut, jotka kertyvät tai muodostuvat TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella. Rajoitetusti verovelvolliselta peritään veronalaisista eduista lähdevero, jos verosopimus ei estä etujen verottamista Suomessa.
3.2.2 Veronalaisina maksettavat edut
Osa finanssialan yrityksistä saattaa käsitellä ja maksaa asiakkailleen TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella kertyvät edut tai muut asiakkuuteen perustuvat rahanarvoiset edut veronalaisina.
Asiakkaat voivat käyttää maksajan veronalaisina käsittelemiä TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien perusteella kertyviä etuja haluamallaan tavalla luottojen, talletusten, sijoitusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin. Veronalaisia etuja voi käyttää myös muihin käyttökohteisiin, kuten esimerkiksi vahinkovakuutusten ja muiden riskivakuutusten tai kiinteistövälityspalkkioiden maksuihin. Veronalaisia etuja voidaan maksaa asiakkaille myös rahana.
Maksajan on toimitettava veronalaisista asiakaseduista niiden käyttöhetkellä ennakonpidätys. Vain ennakonpidätyksellä vähennetty määrä voidaan maksaa verovelvolliselle rahana tai käyttää esimerkiksi yllä mainittujen palvelujen, palvelumaksujen tai luoton korkojen maksuihin taikka vahinkovakuutusten ja muiden riskivakuutusten maksuihin. Ennakonpidätystä ja ilmoittamisvelvollisuutta on käsitelty tarkemmin jäljempänä luvussa 3.5.
3.3 Verovapaat asiakasedut
3.3.1 Arvon tai määrän perusteella määräytyvät verovapaat edut
Edellä luvussa 3.2 kerrotusta poiketen TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella määräytyvät edut ovat kuitenkin verovelvollisen verovapaata tuloa siltä osin kuin:
- etu käytetään tai se kohdistuu 1 momentissa mainittuihin eriin liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin; ja
- etua ei makseta rahana tai siihen verrattavalla tavalla eikä asiakas voi vaikuttaa edun käyttökohteeseen.
Luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten määrän tai arvon perusteella kertyvät tai muodostuvat edut ovat siis verovapaita asiakasalennuksia, jos ne käytetään tai etu kohdistuu samojen erien perusteella määräytyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luottojen korkoihin.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 3: Verovelvollisella on 150 000 euron suuruinen sijoitusomaisuus pankissa. Pankki antaa kaikille asiakkaille, joilla on yli 100 000 euron suuruinen sijoitusomaisuus pankissa alennusta pankkilainan marginaalista 0,2 %. Etu on verovapaa.
Huomio osio päättyy
Edun käyttökohteena olevan tuotteen tai palvelun ei tarvitse olla täsmälleen sama kuin se tuote tai tuotteet, joista edut ovat asiakkaalle kertyneet. Verovapaita etuja ovat TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella saadut edut, joita käytetään esimerkiksi alennettuihin pankkipalvelumaksuihin, luoton nostopalkkioihin, sijoitusten merkintä-, hoito-, ja kaupankäyntipalkkioihin, henkilökohtaisen pankki- ja sijoitusneuvontapalvelun palvelumaksuihin, luottokortin palvelumaksuihin tai velan koron alentamiseen.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 4: Verovelvollinen saa asuntolainansa perusteella asiakasetua. Asiakasetu käytetään uuden remonttilainan nostopalkkion maksamiseen. Etu on verovapaa.
Esimerkki 5: Verovelvollinen saa sijoitustensa perusteella asiakasetua. Etu käytetään sijoituspalvelun palkkion maksamiseen. Etu on verovapaa.
Huomio osio päättyy
Palvelumaksulla tarkoitetaan yrityksen tarjoamasta palvelusta veloittamaa hintaa. Palvelumaksuna ei pidetä esimerkiksi sijoitusta sijoitusrahastoon. Maksua sijoitusvakuutuksen pääomaan ei myöskään pidetä palvelumaksuna.
Luottokortit itsessään sisältävät monesti erilaisia etuja, kuten esimerkiksi matkavakuutuksia, tuoteturvia tai maksuttomia käyntejä lentokenttä-loungessa. Luottokortin sisältämät edut itsessään eivät vaikuta luottokortin palvelumaksun luonteeseen pankkipalvelumaksuna.
Osuuskuntamuotoiseen yhteisöryhmään kuuluvalle osuuskunnan omistaja-asiakkaalle tai osakeyhtiömuotoisen yrityksen osakkeenomistajille pelkästään omistajuuden perusteella myönnettävät asiakasedut eivät ole veronalaista pääomatuloa. Jos kuitenkin esimerkiksi jokin lisähyvitys, -bonus, -alennus tai muu vastaava rahan arvoinen etu kertyy tai muodostuu TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella, olisi tällainen lisäetu veronalaista pääomatuloa.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 6: Verovelvollinen on omistaja-asiakkaana rahoitusalan osuuskunnassa. Verovelvolliselta ei peritä tilinhoitomaksuja omistajuuden perusteella. Etu on verovapaa.
Huomio osio päättyy
Jos luottojen, talletusten, sijoitusten sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten rahallinen määrä tai arvo vaikuttaa esimerkiksi vakuutusmaksuista saatavaan alennukseen, on kyse veronalaisesta tulosta siltä osin kuin alennus ylittää pelkkään asiakkuuteen perustuvan alennuksen. Asiakkuuteen perustuvina etuina voidaan pitää esimerkiksi kaikille asuntolaina-asiakkaille myönnettäviä samansuuruisia etuja.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 7: Kaikille asuntolaina-asiakkaille annetaan vahinkovakuutuksista 20 % alennus. Alennusprosentti nousee 30 %:in, kun lainan määrä ylittää esimerkiksi 300 000 euroa. Tällöin 10 % (= 30 % - 20 %) lisäalennus on veronalaista pääomatuloa.
Huomio osio päättyy
3.3.2 Verovapaat asiakkuuteen perustuvat edut
Finanssialan luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella saatavat edut ovat verovapaita, jos ne eivät määräydy TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien arvon tai määrän perusteella. Siten esimerkiksi asiakkuuteen perustuvat keskittämisalennukset ovat verovapaita riippumatta niiden perusteena olevasta asioinnin laajuudesta tai tuotteiden lukumäärästä. Asiakkuuteen perustuvia verovapaita etuja ovat esimerkiksi:
- pelkkään asiakkuuden laajuuteen perustuvat erilaiset keskittämisalennukset,
- tietylle asiakasryhmälle, kuten esimerkiksi asuntolaina-asiakkaille pelkän asuntolaina- asiakkuuden perusteella myönnettävät edut, tai
- pelkästään yrityksen omistajuuteen perustuvat asiakasedut.
Seuraavassa on joitakin esimerkkejä asiakkuuteen perustuvista verovapaista eduista.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 8: Keskittämisalennusta annetaan asiakasetuohjelmassa mainituista vahinkovakuutuksista ja palvelumaksuista. Keskittämisalennuksen suuruuteen vaikuttaa se, montako sijoitustuotetta ja riskivakuutusta asiakkaalla on. Alennus on verovapaa.
Esimerkki 9: Kaikille asuntolaina-asiakkaille annetaan vahinkovakuutuksista 20 prosentin alennus. Kyseessä on asiakkuuteen perustuva verovapaa etu, koska alennuksen määrään ei vaikuta asuntolainan rahallinen määrä tai arvo.
Esimerkki 10: Pankki ei peri jonakin vuonna pankkitilin tilinhoitomaksuja omistaja-asiakkailtaan. Kyseessä on asiakkuuteen perustuva verovapaa etu.
Huomio osio päättyy
3.4 Valintamahdollisuuden vaikutus asiakasetujen verotukseen
Jos TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella määräytyvä etu maksetaan rahana tai siihen verrattavalla tavalla, on etu veronalaista pääomatuloa.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 11: Verovelvollinen on saanut asiakasetua talletuksensa perusteella. Hän voi päättää käytetäänkö etu esimerkiksi hänen osakesäilytyksensä palvelumaksun kattamiseen vai maksetaanko se hänelle rahana. Etu on veronalaista pääomatuloa, koska verovelvollinen voi saada edun halutessaan rahana. Sillä ei ole merkitystä, mihin etu tosiasiassa käytetään.
Huomio osio päättyy
Kyse on veronalaisesta edusta myös, jos verovelvollinen voi valita tai vaikuttaa siihen, mihin hänen TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella jo kertyneitä etuja käytetään. Etu on veronalaista myös, jos jo kertyneitä etuja voidaan käyttää muihin palveluihin tai maksuihin, kuten esimerkiksi vahinkovakuutusten maksuihin tai kiinteistönvälityspalkkioihin.
Kyse ei sen sijaan ole veronalaisesta edusta, jos verovelvollinen voi valita tai vaikuttaa etukäteen siihen, mihin hänelle tulevaisuudessa luottojen, talletusten ja sijoitusten sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten perusteella kertyviä etuja käytetään. Verovelvollinen voi esimerkiksi valita etukäteen, käyttääkö hän kertyviä etuja luottoihin, talletuksiin, sijoituksiin, sijoitusvakuutuksiin, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteisiin tai kapitalisaatiosopimuksiin liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin vai luoton korkoihin. Kertyvät edut pitää tällöin myös kohdistaa etukäteen etuohjelman säännöissä määriteltyihin käyttökohteisiin.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 12: Verovelvollinen voi koska tahansa muuttaa pankin asiakasetujärjestelmässä olevia etujen käyttökohteita oletusasetuksista poiketen. Hän muuttaa oletusasetuksen mukaiset kohteet itse valitsemiinsa kohteisiin avattuaan asiakkuuden pankissa mutta ennen kuin etuja on alkanut kertyä. Muutoksen jälkeen edut kohdentuvat verovelvollisen valitsemiin kohteisiin. Etu on verovapaa, koska verovelvollinen on tehnyt muutokset ennen etujen kertymistä.
Huomio osio päättyy
Etu on yllä mainituissa tilanteissa kuitenkin veronalaista, jos verovelvollinen voi etukäteen valita kertyvien etujen käyttökohteeksi muita kuin TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien palveluja, palvelumaksuja tai luoton korkoja, kuten esimerkiksi vahinkovakuutusten ja muiden riskivakuutusten maksuja tai kiinteistönvälityspalkkioita.
Kyse on verovapaasta edusta myös silloin, kun verovelvollinen ei voi vaikuttaa luottojen, talletusten ja sijoitusten sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten perusteella kertyneiden etujen käyttökohteisiin, vaan etu käytetään automaattisesti etuohjelmassa määriteltyihin kohteisiin.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 13: Verovelvolliselle kertyy etua hänen talletuksistaan ja lainoista. Verovelvollisen saama etu käytetään automaattisesti pankin asiakasetuohjelman mukaisesti ennalta määriteltyyn kohteeseen (sijoitusneuvonnan palkkio) eikä verovelvollinen voi itse valita tai muuttaa käyttökohdetta. Verovelvollisen saama etu on verovapaata.
Huomio osio päättyy
Etu on yllä mainituissa tilanteissa kuitenkin veronalaista, jos verovelvollinen voi muuttaa tai valita kertyvien etujen käyttökohteeksi muita kuin TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien palveluja, palvelumaksuja tai luoton korkoja, kuten esimerkiksi vahinkovakuutusten ja muiden riskivakuutusten maksuja tai kiinteistönvälityspalkkioita.
Jos yhtiöllä on useampi itsenäinen asiakasetuohjelma, arvioidaan näitä ohjelmia itsenäisesti. Esimerkiksi verovelvollisen oikeus valita etukäteen, mihin ohjelmaan kuuluu, ei rinnastu edun käyttökohteen valintaan. Eri ohjelmista kertyneitä etuja ei voi kuitenkaan käyttää ristiin eri ohjelmien välillä.
Jos asiakasetuohjelmassa saa etuja TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella, on tällaiset edut käytettävä vastaaviin eriin tai ne muuttuvat veronalaisiksi. Muut kuin TVL 53 c §:n 1 momentissa lueteltujen erien määrän tai arvon perusteella kertyvät verovapaat edut voi kuitenkin käyttää mihin tahansa. Valintamahdollisuuden käyttäminen ei muuta näitä muita verovapaita etuja veronalaisiksi.
Sama asiakasetuohjelma voi kerryttää sekä veronalaisia että verovapaita etuja. Veronalaiset edut voi käyttää mihin tahansa, esimerkiksi eri tuotteiden palvelumaksujen maksamiseen, sijoituksiin, lainojen lyhennyksiin, vakuutusmaksuihin tai ne voidaan maksaa myös rahana.
Jos etuohjelmasta, jossa on sekä veronalaisia että verovapaita etuja, maksetaan etuja rahana, on veronalaista vain veronalaisten etujen osuus. Tällöin esimerkiksi vahinkovakuutuksen perusteella rahana maksettava asiakasetu on verovapaa.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 14: Luottoihin, talletuksiin, sijoituksiin, sijoitusvakuutuksiin, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteisiin tai kapitalisaatiosopimuksiin perustuvia etuja käytetään osittain näihin liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin ja osittain vahinkovakuutuksen maksuihin. Tällöin veronalaista pääomatuloa ovat vain vahinkovakuutuksen maksuihin käytettävä osa eduista.
Esimerkki 15: Verovelvollinen saa etuja asuntolainan ja vahinkovakuutuksen perusteella. Asuntolainasta kertyy etua 10 euroa ja vahinkovakuutuksesta 5 euroa. Verovelvolliselle maksetaan rahana 15 euroa. Veronalaista pääomatuloa tästä on 10 euroa, koska se kertyy asuntolainan perusteella. Vahinkovakuutuksen perusteella kertynyt 5 euroa on verovapaata.
Huomio osio päättyy
3.5 Ennakonpidätys- ja ilmoitusvelvollisuus veronalaisista asiakaseduista
Veronalaisen asiakasedun maksajalla on ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuus edusta ja velvollisuus ilmoittaa etu sen luonteen mukaisesti tulona joko tulorekisteriin tai vuosi-ilmoituksella. Jos etua ei makseta osaksikaan rahana, maksaja ei voi toimittaa ennakonpidätystä. Tällä ei ole kuitenkaan vaikutusta edun veronalaisuuteen. Tulosta on annettava ilmoitus myös näissä tapauksissa.
Ennakonpidätyksen toimittamisesta on kerrottu ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen. Tulorekisteriin ilmoittamisesta on kerrottu ohjeessa Näin ilmoitat palkat ja työnantajasuoritukset. Vuosi-ilmoituksen antamisesta on kerrottu ohjeessa Vuosi-ilmoituksen antaminen.
3.6 Asiakasetujen vaikutus yksityistalouden verovähennyksiin
Veronalaisten asiakasetujen käyttäminen verovähennyskelpoisten maksujen (esimerkiksi tulonhankkimislainan korko tai arvopaperien säilytysmaksu) suorittamiseen ei vaikuta näiden menojen verovähennyskelpoisuuteen. Silloin kun tällaiset edut ovat veronalaisia, on johdonmukaista, että myös kyseisillä erillä maksetut määrät saadaan vähentää. Sen sijaan verovapailla hyvityksillä maksetut määrät eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 16: Verovelvollisella on 100 000 euron talletus ja hän saa sen perusteella 100 bonuspistettä, joiden arvo on 100 euroa. Verovelvollinen voi valita, mihin hän käyttää bonuspisteet. Hän päättää käyttää bonuspisteet tulonhankkimislainan koron lyhennykseen. Bonuspisteitä pidetään hänen veronalaisena tulonaan, koska hän voi valita niiden käyttökohteen. Verovelvollinen saa vähentää verotuksessaan myös bonuspisteillä maksamansa tulonhankkimislainan korot eli tässä tapauksessa 100 euroa.
Esimerkki 17: Verovelvollisella on 100 000 euron talletus ja hän saa sen perusteella 100 bonuspistettä, joiden arvo on 100 euroa. Bonuspisteet menevät automaattisesti tulonhankkimislainan koron maksamiseen, joten niitä ei pidetä veronalaisena tulona. Koska tulonhankkimislainan koron maksamiseen käytettyjä etuja ei pidetä veronalaisena tulona, ei verovelvollinen saa verotuksessaan vähentää bonuspisteillä maksamiaan tulonhankkimislainan korkoja.
Huomio osio päättyy
Jos verovelvollinen saa verotuksessa vähennyskelpoisista maksuista asiakasetujärjestelmän perusteella alennusta, saadun alennuksen osuus maksuista ei ole vähennyskelpoinen. Alennus voidaan teknisesti toteuttaa joko antamalla alennus suoraan (esimerkiksi keskittämisetu) tai asiakasetujärjestelmän kautta.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 18: Verovelvollinen saa pankkilainan perusteella alennusta 10 euroa arvo-osuustilin vuosimaksusta. Arvo-osuustilin vuosimaksu on 30 euroa. Verovelvolliselle jää maksettavaksi 20 euroa (= 30 euroa – 10 euroa) alennuksen vähentämisen jälkeen. Verovähennyskelpoista arvo-osuustilin vuosimaksusta on verovelvollisen itse maksama 20 euroa. Alennuksella katettua 10 euron osuutta ei saa vähentää.
Huomio osio päättyy
4 Työ- tai virkasuhteen perusteella saatavat asiakasedut
4.1 Edut työnantajalle
Jos työnantajan maksamien suoritusten perusteella saatavat edut käytetään työnantajan hyväksi, niiden käytöstä ei synny veronalaista etua työntekijälle. Työnantaja voi esimerkiksi sisäisin ohjein edellyttää, että työntekijä luovuttaa työnantajan maksamista eri suorituksista, kuten lentomatkat ja hotelliyöpymiset, kertyvän edun työnantajan käyttöön. Etujen käyttämistä työnantajan hyväksi on myös työmatkoihin liittyvä erilaisten tasokorotusten käyttö, pisteiden käyttö ylikuormamaksujen maksamiseen tai parempitasoiseen hotelliin vaihtaminen työmatkalla. Sama koskee virkasuhteessa olevia.
Työntekijä saattaa saada asiakasetujen käytön seurauksena ilmaisia aterioita esimerkiksi hotelliyöpymisten yhteydessä. Työnantajan on otettava huomioon tällaisten ilmaisten aterioiden vaikutus verovapaiden päivärahojen määrään Verohallinnon kullekin vuodelle antaman verovapaita matkakustannusten korvauksia koskevan päätöksen mukaisesti.
4.2 Edut yksityiskäyttöön
Työntekijä voi saada työnantajansa maksaman matkan tai hotelliyön tai muun tapahtuman perusteella kertyneet edut yksityiskäyttöönsä. Tällainen etu voi olla esimerkiksi tasokorotus yksityismatkana pidettävällä lennolla. Yksityiskäyttöön saatu etu on työntekijän veronalaista ansiotuloa. Etu tulee työntekijän yksityiskäyttöön myös, jos se tulee työntekijän jonkun sukulaisen hyväksi. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, kun verovelvollinen käyttää työsuhteen perusteella saatuja pisteitä perheensä lentolippujen hankintaan.
Yllä mainittu periaate koskee myös virkasuhteessa olevia. Veronalaisia ovat myös yritysten tai vastaavien hallintoelinten jäsenten (esimerkiksi toimitusjohtaja, hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen) yksityiskäyttöön saamat edut, vaikka he eivät olisikaan työsuhteessa.
Verovelvollisen on seurattava pisteiden kertymistä työnantajan maksamien ja hänen itsensä maksamien ostojen perusteella. Verovelvollisella voi olla esimerkiksi kaksi bonuskorttia, yksi yksityismatkoja varten ja toinen työmatkoja varten. Jos pisteillä saadun edun tarkkaa jakautumista työnantajan ostojen ja yksityistalouden ostojen perusteella saatuun etuun ei kyetä selvittämään, on verovelvollisen tehtävänä esittää muu selvitys, jonka nojalla veronalaisen tulon määrä kyetään määrittämään. Selvityksen puuttuessa edun arvo joudutaan arvioimaan.
Tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan (TVL 110 §). Tulo on veronalaista silloin, kun etua käytetään tai muu etu saadaan konkreettisesti (esimerkiksi lahjakortti, maksukuponki yms.). Myös edun luovutus tai siirto toiselle henkilölle realisoi verotuksen. Vakiintuneen käytännön perusteella pelkästään etujen merkitseminen työntekijän bonustilille ei vielä realisoi tuloverotusta.
4.3 Verovapaat jäsentasoedut
Kanta-asiakasohjelmaan saattaa liittyä paljon matkustaville tarjottavia tavanomaisia jäsentasoetuja, joihin ei käytetä bonuspisteistä. Näitä ovat lentomatkustajille esimerkiksi etusija jonotuslistalla, oma lähtöselvitys (check-in), turvatarkastuspisteen nopeutettu käyttömahdollisuus (fast track), rauhallisen odotustilan (lounge) käyttö tai korotettu lisämatkatavaramahdollisuus tason mukaan. Tällaisia jäsentasoetuja voidaan pitää vähäisinä verovapaina etuina.
Verovapauden kannalta ei ole merkitystä, onko jäsentaso saavutettu kokonaan tai osittain työmatkojen perusteella saaduilla bonuspisteillä. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös muihin jäsentasoetuihin, esimerkiksi hotelliyöpymisiin.
4.4 Veronalaisen edun arvo
Edun veronalainen arvo on sen käypä arvo eli hankitun tavaran tai saadun palvelun käypä arvo. Jos saadun edun todellista, konkreettista arvoa ei ole tiedossa, edun määrä arvioidaan markkinoilla vastaavan tuotteen tai palvelun hinnan mukaisena.
Lentomatkana saadun edun arvona käytetään saman lentoyhtiön ja saman lentoyhteyden halvinta vastaavaa normaalia lentohintaa samassa matkaluokassa vähennettynä työntekijän itse maksamilla kustannuksilla. Jos tasokorotus lentomatkalla on saatu bonuspisteitä käyttämällä, tasokorotuksen veronalainen arvo määritetään muun selvityksen puuttuessa halvimman tasokorotetun lipun hinnan ja tavallisen lipun hinnan välisenä erotuksena.
Työntekijä voi selvittää edun käypää arvoa edun myöntäjän antamalla selvityksellä edun arvosta. Työntekijä voi myös osoittaa edun arvon selvittämällä, mitä edun hankkiminen maksaisi edun käyttöhetkellä kolmannelta osapuolelta ostettuna.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 19: Verovelvollisella on pelkästään työmatkojen perusteella saatuja bonuspisteitä. Hän käyttää pisteitä lentolipun hankkimiseen lomamatkaa varten. Verovelvollinen selvittää, että edun käyttöhetkellä saman lentolipun voi ostaa 300 eurolla matkatoimistosta tai lentoyhtiöltä. Selvityksen perusteella 300 euroa voidaan käyttää verotettavan tulon määränä.
Huomio osio päättyy
Etu ei ole veronalaista tuloa siltä osin kuin verovelvollinen joutuu maksamaan siitä jotakin. Esimerkiksi erilaisten palkintomatkojen yhteydessä verovelvollinen saattaa joutua maksamaan erilaisia lentokenttäveroja ja muita maksuja.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 20: Verovelvollisella on pelkästään työmatkojen perusteella saatuja bonuspisteitä. Hän käyttää pisteitä lentolipun hankkimiseen lomamatkaa varten. Lentolipun käypä arvo on esitetyn selvityksen perusteella 300 euroa. Verovelvollinen joutuu maksamaan erilaisia maksuja 50 euroa saadakseen lipun. Tällöin hänen veronalaista tuloaan on 250 euroa (= 300 euroa - 50 euroa).
Huomio osio päättyy
Jos työntekijä käyttää sekä veronalaisia (työnantajan matkoista kertyneitä) että verovapaita (itse maksetuista vapaa-ajan matkoista kertyneitä) pisteitä, veronalaista on edun käyvästä arvosta vain veronalaisia pisteitä vastaava suhteellinen osuus. Itse kerrytettyjä pisteitä vastaava osuus edusta on siten verovapaata.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 21: Verovelvollinen on saanut työmatkojen perusteella 800 ja yksityismatkojen perusteella 200 pistettä. Hän käyttää kaikki kertyneet 1 000 pistettä lentolipun hankintaan. Lentolipun arvosta 80 % (= 800 / 1 000 x 100 %) on veronalaista etua ja 20 % on verovapaata (= 200 / 1 000 x 100 %).
Huomio osio päättyy
Pisteitä käytetään kanta-asiakasohjelman sääntöjen mukaisessa järjestyksessä. Säännöissä voidaan esimerkiksi määrätä, että vanhimmat pisteet käytetään ensin ja että ne vanhenevat tietyn ajan kuluttua. Tällöin myös verotuksessa noudatetaan sääntöjen mukaista periaatetta. Jos säännöissä ei ole määritelty pisteiden käyttöjärjestystä, verovelvollinen voi itse määrittää sen.
4.5 Työnantaja- ja ilmoitusvelvollisuudet
Työnantajalla ei ole ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuutta työsuhteen perusteella saatujen etujen yksityiskäytön perusteella muodostuneesta edusta silloin, kun edun antaa kolmas osapuoli ilman työnantajan myötävaikutusta (KHO 2011:26). Tällöin ei ole kyse ennakkoperintälaissa tarkoitetusta palkkaan rinnastettavasta edusta. Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua tällaisen edun perusteella. Työnantajalla ei ole myöskään velvollisuutta ilmoittaa tai valvoa työntekijän saamia etuja silloin, kun työntekijä saa edun kolmannelta taholta ilman työnantajan myötävaikutusta.
Jos työntekijä saa edun työnantajan myötävaikutuksella, on työnantajalla tällöin edusta työnantajan sairausvakuutusmaksun suorittamisvelvollisuus. Työnantajalla on myös edun ilmoitusvelvollisuus, jos työntekijä saa edun työnantajan myötävaikutuksella kolmannen osapuolen kautta. Työnantajan on ilmoitettava tällaiset veronalaiset edut tulorekisteriin (katso lisätietoa www.vero.fi/tulorekisteri).
Etu saadaan työnantajan myötävaikutuksella silloin, kun työnantaja ja työntekijä ovat ryhtyneet järjestelyihin, joiden tarkoituksena on kohdentaa tai kerryttää etuja työntekijälle. Esimerkkinä voidaan mainita seuraavia tarkoitushakuisia järjestelyjä:
- Työntekijällä on kaksi bonuskorttia, joista toinen on yksityismatkoja varten ja toinen hankittu työmatkoja varten. Matkoja tilatessaan työnantaja käyttää työmatkoja varten hankitun kortin sijaan aina työntekijän yksityismatkoja varten hankkimaa korttia. Työntekijän saama etu kertyy tällöin työnantajan myötävaikutuksella.
- Työnantaja ja työntekijä sopivat palkkauksesta siten, että rahapalkkaa maksetaan hieman vähemmän kuin muutoin maksettaisiin ja sovitaan, että työntekijä saa työmatkoista kertyneet bonuspisteet omaan käyttöönsä. Työntekijän saama etu kertyy tällöin työnantajan myötävaikutuksella.
Työ- ja virkasuhteen perusteella kolmannelta taholta ilman työnantajan myötävaikutusta yksityiskäyttöön saadut edut eivät ole saajalleen verovapaata tuloa, vaikka työnantajalla ei ole niistä ennakonpidätyksentoimittamisvelvollisuutta. Kyseessä on muu veronalainen ansiotulo työntekijälle. Työnantajan on hyvä informoida työntekijöitä heille syntyvän edun veronalaisuudesta, jos työnantaja sallii työ- ja virkasuhteen perusteella saatujen bonuspisteiden yksityiskäytön.
Työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa veroilmoituksellaan saatu veronalainen etu tai saatu muu konkreettinen etu (esimerkiksi lahjakortti tai maksukuponki). Bonuspisteistä saatuun etuun ei voida soveltaa ulkomaantyöskentelyyn sovellettavaa niin sanottu kuuden kuukauden sääntöä (TVL 77 §), koska kyseessä ei ole työnantajalta saatu etu, vaan kolmannen osapuolen ilman työnantajan vaikutusta antama etu.
5 Elinkeinotoiminnan, maa- ja metsätalouden tai tulonhankkimistoiminnan perusteella saatavat asiakasedut
5.1 Osake- ja henkilöyhtiön omistajayrittäjän saamat edut
5.1.1 Yksityistalouden bonuskortti
Jos yrityksen (osakeyhtiö tai henkilöyhtiö) omistajayrittäjä käyttää yksityistalouteensa kuuluvaa bonus- yms. asiakasetukorttia maksaessaan yrityksen menoja, muodostuu saaduista bonuspisteistä, jälkikäteen saadusta rahahyvityksestä tai etukupongista yms. omistajayrittäjän muuta veronalaista ansiotuloa. Kortin käytöstä ei synny osakeyhtiön omistajayrittäjälle peiteltyä osinkoa, koska kyseessä ei ole osakeyhtiöltä saatu etu. Omistajayrittäjän veronalainen tulo ei ole verovähennyskelpoinen meno yritykselle.
Omistajayrittäjän saama etu realisoituu verotuksessa, kun yrityksen menoista kertyneitä yksityistalouden etuja käytetään tai kun etu (raha, lahjakortti, maksukuponki yms.) konkreettisesti saadaan. Veronalaista etua ei synny, jos etu käytetään yrityksen menoihin. Omistajayrittäjän saama etu realisoituu etua käytettäessä tai edun saamishetkellä myös siinä tapauksessa, että hän siirtää tai muutoin luovuttaa yrityksen menoista kertyneitä etuja muulle taholle. Yrittäjän on itse ilmoitettava veroilmoituksellaan saamansa veronalainen etu. Veronalaisen edun arvon määrittämisessä käytetään luvussa 4.4 esitettyjä periaatteita.
5.1.2 Yrityksen bonuskortti
Jos yrityksen (osakeyhtiö tai henkilöyhtiö) omistajayrittäjä käyttää yrityksen bonus- yms. kortilla saatuja bonuspisteitä, jälkikäteen saatua rahahyvitystä tai etukuponkia yms. yksityistalouteensa, hän saa veronalaista muuta ansiotuloa, jos etua ei ole käsitelty kirjanpidossa veronalaisena etuna (esimerkiksi palkkana) omistajayrittäjälle. Kortin käytöstä ei synny osakeyhtiön omistajayrittäjälle peiteltyä osinkoa, koska kyseessä ei ole osakeyhtiöltä vaan kolmannelta osapuolelta saatu etu.
Omistajayrittäjän saama etu realisoituu verotuksessa, kun yrityksen bonuskortille kertyneitä etuja käytetään tai kun etu (raha, lahjakortti, maksukuponki yms.) konkreettisesti saadaan. Veronalaista etua ei synny, jos etu käytetään yrityksen menoihin. Omistajayrittäjän saama etu realisoituu etua käytettäessä tai edun saamishetkellä myös siinä tapauksessa, että hän siirtää tai muutoin luovuttaa yrityksen bonuskortille kertyneitä etuja muulle taholle. Yrittäjän ja työntekijän on itse ilmoitettava veroilmoituksellaan saamansa veronalainen etu. Veronalaisen edun arvon määrittämisessä käytetään luvussa 4.4 esitettyjä periaatteita.
5.2 Elinkeino-, maa- ja metsätalouden- tai tulonhankkimistoiminnan harjoittajan saamat edut
5.2.1 Asiakasedut
Elinkeinotoimintaan, maa- ja metsätalouden harjoittamiseen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvät asiakasedut ovat edun saajan veronalaista tuloa. Tällainen etu voi olla esimerkiksi taksiautoilijan polttoaineen tankkausten perusteella saama etu. Elinkeinonharjoittajan sekä maa- ja metsätalouden harjoittajan saama etu lisätään kyseisen verotettavan toiminnan mukaiseen tulokseen.
Asiakasedut käsitellään edun saajan verotuksessa esimerkiksi ostojen ja myyntien oikaisueränä. Ne otetaan huomioon verotuksessa asianomaisen toiminnan tulolähteeseen liittyvänä veronalaisena tulona. Etujen veronalaisuus johtuu siitä, että kyseiseen tulonhankkimistoimintaan liittyvät hankinnat on voitu edun saajan verotuksessa vähentää toiminnan tuottamasta tulosta.
Elinkeinotoimintaan kuuluvien luottojen perusteella kertyvä rahanarvoinen etu on elinkeinotoiminnan tuloa (KVL 60/2012). Maatalouteen kuuluvien luottojen perusteella kertyvä rahanarvoinen etu on maatalouden veronalaista tuloa (KVL 61/2012). Kummassakin ratkaisussa katsottiin tulon realisoituvan etua käytettäessä.
Päinvastoin kuin useimmilla muilla toimialoilla, puukaupassa ostajataho on se, joka pyrkii sitouttamaan asiakaseduilla myyjiä eli metsänomistajia asiakkaikseen. Metsäyhtiöt saattavat myöntää puun myyjille puukaupasta etuja, joiden perusteella yhtiö maksaa seuraavasta (tietyn ajan kuluessa tehdystä) puukaupasta lisähintaa. Vaikka edut on saatu edellisestä puukaupasta, niiden perusteella saadun lisähinnan katsotaan olevan sen puuerän hintaa, jota luovutettaessa se maksetaan.
Asiakasetu voidaan antaa myös alennuksina metsäyhtiön tekemistä metsäpalveluista. Tällöin yhtiön lasku ja siten myös metsänomistajan vähennys metsätalouden pääomatulojen verotuksessa on edun arvon verran pienempi, eikä erillistä veronalaista tuloa muodostu.
5.2.2 Ylijäämän palautukset
Elinkeinotoimintaan, maa- ja metsätalouden harjoittamiseen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyviin hankintoihin perustuva osuuskunnan maksama ylijäämänpalautus on asianomaisen tulolähteen veronalaista tuloa. Ylijäämänpalautus käsitellään jäsenen verotuksessa esimerkiksi ostojen ja myyntien oikaisueränä. Ylijäämänpalautus otetaan huomioon sen tulolähteen tulona, johon hankinta liittyy (KHO 1997:80 ja KHO 1997:85).
Jos ylijäämänpalautus liittyy jäsenen elinkeinotoimintaan, se tuloutetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 19 §:n 1 momentin mukaan sinä vuonna, jona osuuskunta on tehnyt päätöksen ylijäämän palauttamisesta. Tuloverolain ja maatilatalouden tuloverolain mukaan verotettavilla osuuskunnan jäsenillä ylijäämänpalautuksen tuloutusajankohdan puolestaan ratkaisee suorituksen saantihetki.
Palvelumaksut, jotka liittyvät elinkeinotoimintaan, maa- ja metsätalouden harjoittamiseen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan, ovat vähennyskelpoisia tässä toiminnassa. Ylijäämän palautuksen perusteena olevien lainojen korkojen verovähennyskelpoisuus tuloverotuksessa määräytyy yleisten sääntöjen nojalla (TVL 58 §). Korot eivät ole verovähennyskelpoisia ylijäämän palautuksesta tulonhankkimiskuluna.
5.2.3 Asiakasetujen jakaminen
Verovelvollinen on saattanut keskittää yksityistalouteensa ja muuhun toimintaansa liittyviä hankintojaan samaan paikkaan. Tällöin verovelvollisen on jaettava saamansa asiakasedut yksityistalouteensa ja elinkeinotoimintaan, maa- ja metsätalouden harjoittamiseen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan etujen kertymisen suhteessa. Verovelvollinen on velvollinen selvittämään etujen kertymisen eri toiminnoistaan.
Jos verovelvollinen ei kykene selvittämään edun tarkkaa kertymistä ja jakautumista, on verovelvollisen kuitenkin esitettävä selvitys, jonka nojalla etujen jakautuminen eri toiminnoille voidaan arvioida. Arvioimisperusteena saatetaan käyttää esimerkiksi jakoa pääasiallisten hankintapaikkojen mukaisessa suhteessa.
johtava veroasiantuntija Tero Määttä
ylitarkastaja Petri Manninen