Yrittäjän työterveyshuollon kustannukset verotuksessa

Tässä ohjeessa käsitellään liikkeen- ja ammatinharjoittajan sekä maataloudenharjoittajan itselleen järjestämän työterveyshuollon kustannusten vähentämistä. Lisäksi ohjeessa käsitellään osakeyhtiön osakkeenomistajan ja henkilöyhtiön yhtiömiehen työterveyshuollon kustannusten vähentämistä.

1 Työterveyshuolto

1.1 Työterveyshuollon järjestäminen

Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) säädetään työnantajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto sekä työterveyshuollon sisällöstä ja toteuttamisesta. Työterveyshuollolla tarkoitetaan työnantajan järjestettäväksi säädettyä työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden toimintaa, jolla edistetään työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työyhteisön toimintaa sekä työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä.

Työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Työterveyshuollon järjestämisestä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Henkilökuntaedut verotuksessa.

Yrittäjä ja muu omaa työtä tekevä henkilö voi vapaaehtoisesti järjestää itselleen työterveyshuollon. Yrittäjällä ja muulla omaa työtään tekevällä tarkoitetaan työterveyshuoltolaissa yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukaan vakuutettua henkilöä tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 3 ja 13 §:ssä tarkoitettua maatalousyrittäjää. Verotuksessa tällainen henkilö on liikkeen- tai ammatinharjoittaja, osakeyhtiön osakkeenomistaja tai henkilöyhtiön yhtiömies taikka maataloudenharjoittaja.

1.2 Työterveyshuollon sisältö

Yrittäjä voi järjestää itselleen työterveyshuoltoon kuuluvana palveluna sairaanhoitoa, muita terveydenhoitopalveluja ja ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa. Työterveyshuoltoon kuuluva sairaanhoito on lähtökohtaisesti yleislääkäritasoista, mutta myös työterveyslääkärin työkyvyn kannalta tarpeellisiksi arvioimat erikoislääkärikonsultaatiot kuuluvat työterveyshuollon piiriin. Työterveyshuollon voi järjestää kunnallisessa terveyskeskuksessa, yksityisessä laitoksessa tai työterveyshuollon ammattihenkilön tuottamana.

1.3 Korvauksen hakeminen

Kansaneläkelaitos (Kela) korvaa yrittäjälle työterveyshuollon tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset sairausvakuutuslain (1224/2004) säännösten mukaisesti. Korvausten maksamisessa sovellettava menettely vaihtelee. Kela voi tietyin edellytyksin maksaa korvauksen suoraan palveluntuottajalle, jolloin palveluntuottaja vähentää korvauksen osuuden suoraan yrittäjän maksettavasta laskusta. Yrittäjän ei tällöin tarvitse hakea korvausta. Muissa tilanteissa yrittäjä tai hänen omistamansa yritys maksaa palvelusta ensin palveluntuottajalle ja yrittäjä hakee jälkikäteen itselleen korvauksen Kelalta. Korvaus maksetaan tällöin yrittäjälle itselleen, vaikka palvelusta olisi alkujaan maksanut hänen omistamansa yritys.

Yrittäjä, jolla on palveluksessaan työntekijöitä, voi vaihtoehtoisesti hakea omasta työterveyshuollostaan aiheutuneiden kustannusten korvauksia samalla hakemuksella, jolla hän hakee korvausta työntekijöilleen järjestämänsä työterveyshuollon kustannuksista (niin sanottu työnantajan hakumenettely). Tällöin korvaus maksetaan yritykselle.

2 Työterveyshuollon kustannusten vähentäminen verotuksessa

2.1 Elinkeinotoiminnan tai maatalouden meno

Yrittäjän itselleen järjestämästä työterveyshuollosta aiheutuneet kustannukset voidaan vähentää elinkeinotoiminnan kuluna elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 7 §:n perusteella tai maataloustoiminnan menona maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 4 §:n perusteella.

Työterveyshuollon palvelujen käyttämisestä yrittäjälle aiheutuvat matkakustannukset eivät ole vähennyskelpoisia työterveyshuollon kustannuksia. Tällaisista matkoista aiheutuvat kustannukset ovat vähennyskelvottomia elantomenoja.

Metsätalousyrittäjän tai muuta tuloverolain (1535/1992) mukaista toimintaa harjoittavan henkilön omasta työterveyshuollosta aiheutuneet menot eivät ole hänen verotuksessaan vähennyskelpoisia.

2.2 Vähennyskelpoisuuden edellytykset

Verotuksessa vähennyskelpoisia yrittäjän oman työterveyshuollon kustannuksia ovat sellaiset kustannukset, jotka kuuluvat Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon. Siten edellytyksenä vähennyksen myöntämiselle on, että yrittäjä on laatinut työterveyshuollon toimintasuunnitelman ja hänellä on sopimus työterveyshuollon palveluntarjoajan kanssa. Kela korvaa työterveyshuollon kustannuksia vain, jos työpaikalla on tehty työterveyshuollon perusselvitys eli työpaikkaselvitys. Työpaikkaselvityksiä tekevät työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat. Yrittäjille työterveyshuollosta aiheutuneita kustannuksia korvataan vuoden 2017 alusta lukien vain, jos työpaikkaselvitys on tehty.

Hammashoidon kustannukset eivät kuulu Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon, joten yrittäjän oman hammashoidon kustannukset eivät ole miltään osin vähennyskelpoisia työterveyshuollon kustannuksia.

Yrittäjän oman työterveyshuollon kustannukset ovat verotuksessa vähennyskelpoisia vain siltä osin, kuin ne ovat kohtuullisia yrittäjän työpanokseen nähden. Lisäksi vähentämisen edellytyksenä on, että yrittäjä tosiasiassa työskentelee yrityksessä ja vastaavat palvelut ovat tarjolla myös mahdollisille muille yrityksen työntekijöille. Yrittäjän oman työterveyshuollon kustannusten vähentäminen ei kuitenkaan edellytä, että yrityksessä työskentelee omistajan lisäksi muita työntekijöitä.

2.3 Vähennyskelpoinen määrä

Liikkeen- ja ammatinharjoittajan sekä maataloudenharjoittajan verotuksessa vähennyskelpoista on työterveyshuollosta maksettu määrä. Vastaavasti veronalaista tuloa on Kelalta saatu korvaus. Tämä johtaa käytännössä siihen, että yrittäjän verotuksessa vähennettäväksi määräksi jää ainoastaan se osuus työterveyshuollon kustannuksista, jota Kela ei ole korvannut.

Elinkeinotoiminnan ja maatalouden veroilmoituksella voidaan edellä mainitusta syystä vähentää ainoastaan se osuus yrittäjän maksamista työterveyshuollon kustannuksista, jota Kela ei ole yrittäjälle itselleen korvannut. Jos työterveyshuollon kustannukset on vähennetty kokonaan kirjanpidossa eikä Kelan yrittäjälle itselleen maksamaa korvausta ole käsitelty tulona kirjanpidossa, korvauksen määrä on vähennettävä veroilmoituksella ilmoitetuista elinkeinotoiminnan menoista.

3 Osakkeenomistajan ja yhtiömiehen työterveyshuollon kulut

Osake- tai henkilöyhtiön osakkeenomistajalleen tai yhtiömiehelleen järjestämä Kelan korvaaman työterveyshuollon tasoinen työterveyshuolto voidaan katsoa tuloverolain 69 §:ssä tarkoitetuksi verovapaaksi henkilökuntaeduksi. Edellytyksenä tälle on, että osakkeenomistaja tai yhtiömies tosiasiallisesti työskentelee yhtiössä, työterveyshuolto on järjestetty samantasoisena yhtiön koko henkilökunnalle ja etu on luonteeltaan tavanomainen sekä määrältään kohtuullinen. Etu voidaan katsoa samantasoisena koko henkilökunnalle annetuksi myös silloin, kun yhtiössä ei osakkeenomistajan tai yhtiömiehen lisäksi työskentele muita henkilöitä.

Pelkästään osakkeenomistajalle tai yhtiömiehelle annettavan edun katsominen verovapaaksi henkilökuntaeduksi edellyttää myös sitä, että etua on pidettävä luonteeltaan tavanomaisena ja määrältään kohtuullisena. Näillä edellytyksillä myös työnantajan järjestämään vapaaehtoiseen terveydenhuoltoon kuuluvan hammashoidon kustannuksia voidaan pitää verovapaana henkilökuntaetuna ja yhtiölle vähennyskelpoisena kuluna, vaikka Kela ei kustannuksista korvausta maksaisikaan.

Osakeyhtiön osakkeenomistaja ja henkilöyhtiön yhtiömies vakuutetaan tietyin edellytyksin yrittäjän eläkelain mukaisesti. Kela soveltaa osakkeenomistajan ja yhtiömiehen työterveyshuollon kustannusten korvaamisessa vastaavaa menettelyä kuin liikkeen- ja ammatinharjoittajan sekä maataloudenharjoittajan kustannusten korvaamisessa.

Jos yhtiö on alkujaan maksanut kustannukset ja Kela maksaa korvauksen yhtiölle, muodostuu yhtiön verotettavasta tulosta vähennyskelpoiseksi määräksi työterveyshuollosta maksetun määrän ja korvauksen välinen erotus. Osakkeenomistajalle tai yhtiömiehelle ei tällaisessa tilanteessa muodostu veronalaista tuloa. Sen sijaan, jos korvaus maksetaan osakkeenomistajalle tai yhtiömiehelle, se katsotaan tuloverolain 69 §:n säännösten estämättä hänen saamakseen veronalaiseksi ansiotuloksi.

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

johtava veroasiantuntija Teppo Noopila