Elinkeinoverolain uudet johdannaisinstrumentteja koskevat säännökset

1. Johdanto

Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen HE 84/2002 elinkeinoverolain (EVL) muuttamisesta. Uudet säännökset astuivat voimaan 1.1.2003. Lakimuutoksen (1160/2002) seurauksena elinkeinoverolakiin on nyt otettu nimenomaiset säännökset optioiden verokohtelusta. Lakimuutoksen painopiste on lyhytaikaisia optiosopimuksia koskevissa säännöksissä. Uuden sääntelyn kohteena ovat myöskin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (30.12.1993/1607, jäljempänä LLL) tarkoitettujen luottolaitoksien sekä sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (26.7.1996/579 jäljempänä SipaL) tarkoitettujen sijoituspalveluyrityksien kaupankäyntivarastoon kuuluvat johdannaisinstrumentit. Näiden yritysten kaupankäyntivarastoon voi kuulua myös muita johdannaisinstrumentteja kuin optioita. Siten EVL:n uudet luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat säännökset muuttavat myös muiden kaupankäyntivarastoon kuuluvien johdannaisinstrumenttien kuin optioiden verokohtelua. Lakimuutoksella luotu uusi sääntely ei ole soveltamisalaltaan kaiken kattavaa. Sen vuoksi uusien säännösten perusteella ei voida tehdä pitkälle meneviä tulkintoja. Uudet säännökset eivät esimerkiksi koske tuloverolain mukaan verotettavia verovelvollisia. Suojaustoimintaan uusissa säännöksissä otetaan kantaa ainoastaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta. Luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevin poikkeuksin muiden johdannaisinstrumenttien kuin optioiden verokohtelu säilyy ennallaan.

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarasto pitää sisällään näiden yritysten vaihtuviin vastaaviin kuuluvia arvopapereita, hyödykkeitä ja johdannaissopimuksia, jotka luottolaitos tai sijoituspalveluyritys taikka niiden konsolidointiryhmään kuuluva yritys on hankkinut voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä niiden tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä eroista tai muista hinnan tai koron vaihteluista. Lisäksi kaupankäyntivarastoon sisältyvät sellaiset velat ja johdannaissopimukset, jotka suojaavat kaupankäyntivarastoon kuuluvia eriä. Kaupankäyntivarastoon luetaan myös muita edellisiin eriin rinnastettavia eriä, joiden määrittelystä rahoitustarkastus antaa tarkempia määräyksiä.

Yritykset käyttävät johdannaisinstrumentteja usein riskienhallinnan apuvälineinä pyrittäessä suojautumaan mm. korkojen, valuuttakurssien, osakekurssien tai raaka-aineiden hinnanmuutosten aiheuttamilta tuloksen heilahteluilta. Niitä käytetään myöskin voitontavoittelussa, jolloin toiminta perustuu näkemykseen markkinoilla tapahtuvien korkojen, valuuttakurssien, osakkeiden tai hyödykkeiden hintojen tulevasta kehityksestä. Lisäksi johdannaisinstrumentteja käytetään riskittömien arbitraasituottojen (instrumenttien erilaisista ehdoista tai hinnoittelusta johtuvia tuottoja) tavoittelussa. Tällöin toiminta perustuu esimerkiksi vastakkaisten positioiden luomiseen synteettisten instrumenttien avulla (yhdistelemällä yksittäisiä instrumentteja) tai käymällä kauppaa eri markkinapaikoilla.

Hallituksen esityksen mukaan uusien säännösten tarkoituksena ei ole vaikuttaa veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamiseen. Siten optiotransaktioihin, jotka eivät ole liiketoiminnan kannalta perusteluja ja joihin ilmeisesti on ryhdytty ainoastaan veronkiertotarkoituksessa, voidaan puuttua VML 28 §:n perusteella, mikäli tämän säännöksen yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät.

1.1 Tässä ohjeessa käsiteltävät asiat

Uudet säännökset käsitellään tässä ohjeessa siten, että ensin käsitellään oikeuskäytäntöä selventävä ja täsmentävä pääsääntö, jonka jälkeen käsitellään poikkeussäännökset, elinkeinotulolähteen omaisuuslajisiirtoja koskevat uudet säännökset ja näiden jälkeen käsitellään uusia säännöksiä koskevat siirtymäsäännökset. Lopuksi tässä ohjeessa käsitellään vielä verotusmenettelyä ns. vanhojen vuosien osalta.
Siltä varalta, että johdannaisinstrumentteihin liittyvät peruskäsitteet eivät ole lukijalle tuttuja, käsitellään seuraavassa johdannaisinstrumentteihin liittyviä peruskäsitteitä. Mikäli nämä seikat ovat lukijalle tuttuja, ne voidaan ohittaa ja siirtyä suoraan uusia säännöksiä koskevaan ohjeen osaan (luku 2).

1.2 Johdannaisinstrumenttien peruskäsitteitä

IAS 39 standardin mukaan johdannainen määritellään rahoitusinstrumentiksi, jonka arvo muuttuu tietyn koron, arvopaperin hinnan, hyödykkeen hinnan, valuuttakurssin, hinta- tai kurssi-indeksin, luottokelpoisuusluokituksen, luottoindeksin tai muun vastaavanlaisen muuttujan (kohde-etuus) arvon muuttuessa. Johdannainen ei edellytä sopimusta tehtäessä lainkaan nettosijoitusta tai edellyttää vain vähäistä nettosijoitusta verrattuna muunlaisiin, markkinaolosuhteiden muutoksiin vastaavalla tavalla reagoiviin sopimuksiin. Johdannaiset selvitetään (kohde-etuus toimitetaan tai suoritetaan nettoarvon tilitys) tiettynä päivänä tulevaisuudessa.

Kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä (26.8.1988/772) annetun lain 2 §:n mukaan johdannaissopimuksella laissa tarkoitetaan optiota ja termiiniä koskevaa kauppasopimusta.

Optiolla laissa tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen osapuoli (option haltija, option ostaja) saa toiselta osapuolelta (option asettaja, option myyjä) vastiketta (preemio) vastaan oikeuden sovitusta lunastushinnasta tulevaisuudessa ostaa (osto-optio) tai myydä (myyntioptio) tietyn määrän arvopapereita tai hyödykkeitä tai muuta varallisuutta (kohde-etuus) taikka saada kohde-etuuden hinnan kehitystä kuvaavan tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavan suorituksen (indeksioptio). Optioille on tyypillistä, että niissä velvollisuuksia asetetaan ainoastaan toiselle sopimuksen osapuolista ja että niihin liittyy sopimusta solmittaessa toiselle osapuolelle maksettava suoritus (preemio).

Termiinillä laissa tarkoitetaan kohde-etuutta koskevaa kauppasopimusta, jossa sovitaan hinnasta ja määräpäivästä, jolloin suoritusta tai suorituksen korvaavaa hyvitystä on viimeistään vaadittava tai jolloin suoritus tai hyvitys ilman erillistä vaatimusta käy tehtäväksi. Termiinillä tarkoitetaan myös vastaavaa kohde-etuuden hinnan kehityksen nojalla laskettavaan suoritukseen molemminpuolisesti oikeuttavaa sopimusta (indeksitermiini). Termiinityyppisille instrumenteille on ominaista, että niissä kumpikin sopimusosapuoli sitoutuu johonkin suoritukseen tulevaisuudessa. Termiinityyppisiin instrumentteihin ei yleensä liity osapuolten välisiä rahamääräisiä suorituksia, mutta sellaisesta voidaan myös osapuolten välillä sopia tapauskohtaisesti.

Positiolla tarkoitetaan mm. rahoitustarkastuksen antamissa määräyksissä (nrot 106.1 ja 203.13) yhdestä tai useammasta yksilöidystä omaisuus- ja/tai velkaerästä, johdannaissopimuksesta tai näiden yhdistelmästä muodostuvaa korko-, valuutta- tai arvopaperiasemaa. Positio voi myös koostua yksinomaan johdannaissopimuksista. Position seurauksena luottolaitokselle ja sijoituspalveluryitykselle voi syntyä joko oikeus saamiseen tai suoritukseen perustuva velvollisuus.

Suojaamisella tarkoitetaan mm. rahoitustarkastuksen antamissa määräyksissä (nrot 106.1 ja 203.13) tilannetta, jossa luottolaitos tai sijoituspalveluyritys suojaa tiettyä tase-erää, positiota tai kassavirtaa tulevaisuuden arvonmuutoksia vastaan. Muun muassa rahoitustarkastuksen määräyksissä on asetettu kriteerit, joiden mukaan johdannaissopimus on suojaava tai ei-suojaava. IAS 39 standardin mukaan suojaus tarkoittaa kirjanpidossa yhden tai useamman suojausinstrumentin nimenomaista määrittämistä siten, että sen tai niiden käyvän arvon muutokset kumoavat suojauskohteen käyvän arvon tai rahavirtojen muutokset kokonaan tai osittain.

1.3 Optiosopimuksen osapuolten oikeudet ja velvollisuudet

Osto-option asettajalla (myyjä) on optiosopimukseen perustuva velvollisuus myydä kohde-etuus sopimuksessa mainitusta toteutushinnasta optiotyypistä riippuen optiosopimuksen eräpäivänä (ns. eurooppalaistyyppinen optio) tai ostajan vaatimuksesta jo aikaisemmin, viimeistään kuitenkin optiosopimuksen eräpäivänä (ns. amerikkalaistyyppinen optio). Osto-option haltijalla (ostaja) on vastaavasti oikeus ostaa kohde-etuus sopimuksessa mainitusta toteutushinnasta optiotyypistä riippuen optiosopimuksen eräpäivänä (ns. eurooppalaistyyppinen optio) tai ostajan vaatimuksesta jo aikaisemmin, viimeistään kuitenkin optiosopimuksen eräpäivänä (ns. amerikkalaistyyppinen optio). Korvauksena oikeudestaan option haltija suorittaa asettajalle preemion. Mikäli kohde-etuutena on fyysisen hyödykkeen kurssikehitystä koskeva indeksi tai muu sellainen tunnusluku, osapuolten väliset velvollisuudet selvitetään option toteuttamis- tai päättymispäivänä tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavan suorituksen avulla.

Myyntioption asettajalla (myyjä) on optiosopimukseen perustuva velvollisuus ostaa kohde-etuus sopimuksessa mainitusta option toteutushinnasta optiotyypistä riippuen optiosopimuksen eräpäivänä tai ostajan vaatimuksesta viimeistään silloin. Myyntioption haltijalla (ostaja) on puolestaan oikeus myydä kohde-etuus sopimuksessa mainitusta toteutushinnasta optiosopimuksen eräpäivänä tai optiotyypistä riippuen viimeistään option päättyessä. Korvauksena oikeudestaan option haltija suorittaa asettajalle preemion. Mikäli myyntioption kohde-etuutena on fyysisen hyödykkeen kurssikehitystä koskeva indeksi tai muu sellainen tunnusluku, osapuolten väliset velvollisuudet selvitetään option toteuttamis- tai päättymispäivänä tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavan suorituksen avulla.

2. Oikeuskäytäntöä selventävä ja täsmentävä pääsääntö

2.1 Optioita koskeva pääsääntö

EVL 27d §:n 1 momentin mukaan option asettajan sitoumuksestaan saama korvaus (preemio) on sen verovuoden veronalaista tuloa, jona optio on asetettu.

EVL 27d §:n 3 momentin mukaan option haltijan option asettajalle maksama preemio on sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos osto-option haltija toteuttaa option hankkimalla kohde-etuuden, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa lisättynä maksetun preemion määrällä.

2.2 Soveltamisalan piiriin kuuluvat verovelvolliset

Pohdittaessa uusien sääntöjen soveltamista sekä rajanvetoa EVL 27d §:n ja EVL 27e §:n välillä, tulee ensinnäkin tarkastella sitä, kuuluuko optiosopimus luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivarastoon vai ei. Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivarastoon kuuluviin optioihin sovelletaan EVL 27e §:ää. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluvien johdannaisinstrumenttien verotus on kytketty niiden kirjanpitokäsittelyyn. Säännösten soveltamisen kannalta kaupankäyntivaraston ja sen ulkopuolisten erien välinen kahtiajako ei ole täysin ongelmaton. Sen perusteella, kuuluvatko optiot luottolaitokselle ja sijoituspalveluyritykselle vai jollekin muulle verovelvolliselle, ei voida yksin ratkaista sitä, sovelletaanko verovelvolliseen EVL 27d §:ää vai 27e §:ää. Tämä johtuu siitä, että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston ulkopuolisten optioiden verokohtelua ei ole kytketty osaksi kirjanpitokäsittelyä. Näiden yhtiöiden osalta tulee myös EVL 27d §:n säännökset sovellettavaksi tässä erityistilanteessa.

EVL 27d §:n 1 momentin soveltamisalan piiriin kuuluvat lisäksi kaikki ne EVL:n mukaan verotettavat verovelvolliset, joilla on optioita ja joihin ei sovelleta EVL 27d §:n 2 momentin säännöksiä.

2.3 Soveltamisalan piiriin kuuluvat optiot

Uuden EVL 27d §:n 1 momentin soveltamisalan piiriin kuuluvien optioiden kirjo on laaja. Sen piiriin kuuluvat mm. kaikki ne optiot, jotka eivät ole julkisen kaupankäynnin kohteena sekä kaikki yli 18 kuukauden pituiset julkisen kaupankäynnin kohteena olevat optiot.

Konserniyritykset käyttävät keskinäisissä liiketoimissaan usein apuna optioita, jotka ehdoiltaan vastaavat julkisen kaupankäynnin kohteena olevien optioiden ehtoja ja joiden hinnoittelu toimii samalla tavalla (ns. look-alike –optio). Transaktiokustannusten välttämiseksi tai muulla liiketaloudellisella perusteella optiosopimukset kuitenkin solmitaan julkisen kaupankäynnin ja markkinapaikkojen ulkopuolella. Lain sanamuodosta ja hallituksen esityksestä ei suoraan ole löydettävissä perusteluja sille, että tällaiset järjestelyt voisivat kuulua EVL 27d §:n 2 momentin soveltamisalan piiriin silloinkaan, kun solmitun option juoksuaika on enintään 18 kuukauden mittainen. EVL 27d §:n 2 momentissa tarkoitettu julkinen kaupankäynti ei rajoitu ainoastaan pörssikaupankäyntiin tai kotimaisiin markkinoihin. Mikä tahansa kaupankäyntipaikka on mahdollinen, kunhan kauppaa käydään julkisilla, säännellyillä ja viranomaisten valvonnassa olevilla markkinoilla. Tällaiset julkisen kaupankäynnin ulkopuolella toteutettavat konserniyritysten väliset optiojärjestelyt kuuluvat EVL 27d §:n 1 momentin soveltamisalan piiriin. Eri kaupankäyntipaikkojen sääntöjen eroavuuksista ja muista seikoista johtuen tällaisiin optiojärjestelyihin saattaa liittyä käytännössä vaikeita rajanvetotilanteita.

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta tällaiset konserniyhtiöiden väliset optiot eivät ilmeisesti voi kuulua yrityksen kaupankäyntisalkkuun, vaikka optiot sinänsä muistuttavat julkisen kaupankäynnin kohteena olevia optioita. Kaupankäyntivarastoon kuuluville johdannaissopimuksille on tyypillistä, että kaupankäynti niillä on jatkuvaa. Tässä tarkoitettujen konserniyhtiöiden välisille optiosopimuksille puolestaan on ehkä enemmän tyypillistä se, että ne solmitaan markkinapaikan ulkopuolella juuri transaktiokustannusten välttämiseksi ja että niitä ei solmita niin usein kuin kaupankäyntivarastoon kuuluvia optiosopimuksia.

2.4 Pääsäännön mukainen optioiden verotus

EVL 27d §:n 1 momentin säännöksellä täsmennetään ja selkiytetään optioiden verokohtelua. Lainkohdan mukaan option asettajan sitoumuksestaan saama korvaus (preemio) on sen verovuoden veronalaista tuloa, jona optio on asetettu. Tältä osin optioiden verokohtelu eroaa niiden kirjanpidollisesta käsittelystä. Verovelvollisten on optiosopimuksen solmimisvuoden verolomakkeella lisättävä EVL 27d §:n 1 momentin mukaisista optioista saamansa preemiotulot verotettavan tulon laskelmassa. Vastaavasti seuraavan tai sitä myöhemmän optioposition sulkemis-, option raukeamis- tai toteutusvuoden verolomakkeella aikaisemmin lisätyt preemiot on vähennettävä, koska muutoin samaan preemiotuloon kohdistuisi kaksinkertainen verotus.

EVL 27d §:n 3 momentin mukaan maksettu preemio on sen verovuoden kulua, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan tai se raukeaa. EVL 27d §:n 3 momenttia sovelletaan option haltijan verotuksessa kaikissa tapauksissa. Jos osto-option haltija toteuttaa option hankkimalla kohde-etuuden, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa lisättynä maksetun preemion määrällä.

Option asettajaa ja haltijaa koskevat säännökset eivät ole symmetrisiä. EVL 27d §:n 1 momentin mukaisen myyntioption asettajan (jolla on velvollisuus ostaa kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) saama preemio verotetaan sopimuksen solmimisvuonna ja myyntioption haltija (jolla on oikeus myydä kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) vähentää maksamansa preemion sopimuksen sulkemis-, toteuttamis- tai raukeamista vastaavana verovuonna. Vastaavasti EVL 27d §:n 1 momentin mukaisen osto-option asettajan (jolla on velvollisuus myydä kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) saama preemio verotetaan sopimuksen solmimisvuonna ja osto-option haltija (jolla on oikeus ostaa kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) saa vähentää maksamansa preemion sopimuksen sulkemista tai raukeamista vastaavana verovuotena taikka option toteutuksessa maksettu preemio luetaan osaksi kohde-etuuden kauppahintaa. Koska EVL 27d §:n 1 momentin mukaisesta myyntioptiosta saatu preemio on jo verotettu sopimuksen solmimisvuoden tulona, ei sillä enää myöhempinä verovuosina voida oikaista hankitun kohde-etuuden hankintamenoa.

3. Enintään 18 kuukauden pituiset julkisen kaupankäynnin kohteena olevat optiot

3.1 Säännökset

EVL 27d §:n 2 momentin mukaan enintään 18 kuukauden pituisen, julkisen kaupankäynnin kohteena olevan option asettajan saama preemio on sen verovuoden tuottoa, jona sopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos myyntioption asettaja ostaa optiosopimuksen toteuttamisen perusteella option kohde-etuuden, hankitun omaisuuden verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa vähennettynä preemiota vastaavalla määrällä.

EVL 27d §:n 3 momentin mukaan option haltijan option asettajalle maksama preemio on sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos osto-option haltija toteuttaa option hankkimalla kohde-etuuden, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa lisättynä maksetun preemion määrällä.

3.2 Soveltamisalaa koskevat rajoitukset

3.2.1 Soveltamisalan piiriin kuuluvat verovelvolliset

Uusia säännöksiä sovellettaessa on keskeistä tehdä rajanveto sen suhteen, kuuluuko optiosopimus luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivarastoon vai ei. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluvien johdannaisinstrumenttien verotus on kytketty niiden kirjanpitokäsittelyyn ja niihin sovelletaan EVL 27e §:ää. EVL 27d §:n 4 momentin mukaan luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan EVL 27d §:ää siltä osin kuin EVL 5 §:n 6a kohdan , 8 §:n 1 momentin 2a kohdan ja 27e §:n säännöksistä ei muuta johdu. Tämä tarkoittaa sitä, että EVL 27d §:ää sovelletaan niihin optioihin, jotka kuuluvat luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin.

EVL 27d §:n 2 momenttia ja 3 momenttia sovelletaan muiden elinkeinoverolain mukaan verotettavien verovelvollisten saamiin ja maksamiin optiopreemioihin, mikäli 2 momentin muut yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät (esim. optio on juoksuajaltaan enintään 18 kuukauden mittainen ja se on julkisen kaupankäynnin kohteena). EVL 27d §:n 3 momenttia sovelletaan option haltijan verotukseen kaikissa tapauksissa.

3.2.2 Milloin optio on julkisen kaupankäynnin kohteena

HE 84/2002 mukaan optio on julkisen kaupankäynnin kohteena, mikäli sillä käydään kauppaa toisistaan riippumattomien osapuolien välillä julkisilla, säännellyillä ja viranomaisten valvonnassa olevilla markkinoilla. Hallituksen esityksessä ei ole erikseen määritelty, mitä toisistaan riippumattomilla osapuolilla tarkoitetaan.

Jotta osapuolien välinen riippumattomuus vallitsisi ja option arvo määräytyisi markkinoilla luotettavasti, on markkinoilla käytävän kaupan oltava riittävän laajaa ja markkinoilla on toimittava useita kaupankäyntiosapuolia. Hallituksen esityksessä julkisen kaupankäynnin kohteena olevana optiona pidetään sellaista, joka on kaupankäynnin kohteena kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain 3 §:ssä tarkoitetussa optioyhteisössä tai vastaavalla markkinapaikalla.

Tyypillisenä toisistaan riippuvaisten osapuolien välisenä optiosopimuksena voidaan mainita kahden konserniyrityksen välinenoptiosopimus. Lain sanamuodosta ja hallituksen esityksestä ei suoraan ole löydettävissä perusteluja sille, että konserniyritysten väliset mutta julkisen kaupankäynnin ulkopuolella toteutetut optiojärjestelyt silloinkaan kun niiden ehdot ja hinnoittelu vastaavat julkisen kaupankäynnin kohteena olevien optioiden ehtoja ja hinnoittelua, voisivat kuulua EVL 27d §:n 2 momentin soveltamisalan piiriin.

EVL 27d §:n 2 momentissa tarkoitettu julkinen kaupankäynti ei rajoitu ainoastaan pörssikaupankäyntiin tai kotimaisiin markkinoihin. Mikä tahansa kaupankäyntipaikka on mahdollinen, kunhan kauppaa käydään julkisilla, säännellyillä ja viranomaisten valvonnassa olevilla markkinoilla. Tällaiset julkisen kaupankäynnin ulkopuolella toteutettavat konserniyritysten väliset optiojärjestelyt kuuluvat EVL 27d §:n 1 momentin soveltamisalan piiriin. Eri kaupankäyntipaikkojen sääntöjen eroavuuksista ja muista seikoista johtuen tällaisiin optiojärjestelyihin saattaa liittyä käytännössä vaikeita rajanvetotilanteita.

3.2.3 Asetetun option voimassaoloaika vaikuttaa verokohteluun

Hallituksen esityksen mukaan optio kuuluu EVL 27d §:n 2 momentin soveltamisalan piiriin voimassaoloaikansa perusteella, mikäli sen toteutuspäivä olisi optiosopimuksen ehtojen mukaan enintään 18 kuukauden päässä option asettamispäivästä. Vastakohtaispäätelmän mukaan yli 18 kuukauden pituiset optiot kuuluvat EVL 27d §:n 1 momentin soveltamisalan piiriin

3.3 Saatujen ja maksettujen preemioiden verotus, kun kohde-etuutta ei hankita

Uusien säännösten mukaan enintään 18 kuukauden pituisista optioista saatu preemiotulo tuloutetaan sopimuksen sulkemis-, toteuttamis- tai raukeamishetken mukaan. Lisäksi kun maksettu preemio on optiosopimuksen sulkemista, toteuttamista tai raukeamista vastaavan verovuoden vähennyskelpoista menoa, on tästä seurauksena se, että preemion tulouttaminen tai kuluksi kirjaaminen tapahtuvat vasta sitten, kun optiosopimuksen sisällön mukainen taloudellinen lopputulos on tiedossa.

EVL 27d §:n 2 momentin ensimmäinen virke koskee tilanteita, joissa asetetusta optiosta syntynyt positio suljetaan, optio raukeaa tai se toteutetaan nettoarvon tilityksenä. Asettajan saama preemio on sen verovuoden tuottoa, jolloin sulkeminen, raukeaminen tai toteuttaminen tapahtuu. Näihin tilanteisiin ei liity option toteuttamista kohde-etuuden hankinnan kautta.

EVL 27d §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan maksettu preemio on sen verovuoden kulua, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan nettoarvon tilityksenä tai se raukeaa. EVL 27d §:n 3 momenttia sovelletaan option haltijan verotuksessa kaikissa tapauksissa.

Enintään 18 kuukauden mittaisten julkisen kaupankäynnin kohteena olevien optioiden osalta option asettajaa ja haltijaa koskevat säännökset ovat symmetrisiä. Option asettajan saama preemio verotetaan ja option haltijan maksama preemio saadaan vähentää sopimuksen sulkemista, toteuttamista tai raukeamista vastaavana verovuonna.

Muiden kuin luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston osalta uusissa säännöksissä ei ole otettu kantaa optioista tehtävään aliarvostuspoistoon. Tämän vuoksi optioihin voidaan soveltaa EVL 28 §:n ja 29 §:n säännöksiä, mikäli näiden säännösten yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät.

3.4 Preemiot osana kohde-etuuden hankintamenoa

Saatu tai maksettu preemio voi tulla otetuksi huomioon osana kohde-etuuden hankintamenoa EVL 27d §:n 2 momentin toisen virkkeen ja 3 momentin toisen virkkeen perusteella. Näin tapahtuu sekä myyntioption asettajan että osto-option haltijan verotuksessa, mikäli nämä toteuttavat optiosopimuksen hankkimalla kohde-etuuden. Myyntioption asettajan verotuksessa saatu preemio pienentää kohde-etuuden hankintamenoa ja osto-option haltijan verotuksessa kohde-etuuden hankintameno sen sijaan kasvaa maksetun preemion verran. Preemiota ei siis erikseen tulouteta tai vähennetä verotuksessa, vaan se käsitellään kohde-etuuden hankintamenon osana.

Se, että optiotaja siitä maksettua tai saatua preemiota käsitellään yhtenä taloudellisena kokonaisuutena ja että preemio voidaan tietyissä tilanteissa lukea osaksi hankintamenoa, on omiaan yksinkertaistamaan verotusta ja parantaa käytännön verotustyön sujuvuutta.

EVL 27d §:n 2 ja 3 momentti muuttavat optioiden sekä niistä maksettujen ja saatujen preemioiden verokohtelun vastaamaan pääsääntöisesti niiden kirjanpitokäsittelyä.

Optiosopimuksesta saatava tulo ja siitä aiheutuva meno kohdistetaan siihen verovuoteen, jolloin optiosopimus suljetaan, toteutetaan nettoarvontilityksin tai se raukeaa. Siinä tapauksessa että option perusteella on hankittu kohde-etuus, lopullinen tuloutus tai kulukirjaus määräytyy hankitun kohde-etuuden käsittelyn perusteella ja ennen lopullista realisointia saattaa arvonalennuskirjaus tulla kysymykseen.

4.Luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat säännökset

4.1 Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluviin eriin sovellettavat säännökset

Luottolaitostoimintaan liittyvien arvopapereiden omaisuuslajit on määritelty LLL 35 §:ssä. Sen mukaan pysyviin vastaaviin kuuluvia arvopapereita ovat

1. osakkeet ja osuudet kirjanpitolaissa tarkoitetuissa tytär- ja omistusyhteysyrityksissä sekä tällaisten yritysten liikkeeseen laskemat vaihtovelkakirjalainat ja merkintäoikeudet, jos ne on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena;
2. rahoitustarkastuksen tarkemmin määräämät ehdot täyttävät saamistodistukset, jotka on tarkoitettu pidettäväksi eräpäivään saakka; sekä
3. rahoitustarkastuksen tarkemmin määräämät ehdot täyttävät muut arvopaperit, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena.

LLL 35 §:n 2 momentin mukaan muut kuin edellä 1-3 kohdissa tarkoitetut arvopaperit kuuluvat vaihtuviin vastaaviin.

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarasto pitää sisällään näiden yritysten vaihtuviin vastaaviin luettavat saamistodistukset, arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetut muut arvopaperit ja niihin rinnastettavat ulkomaiset arvopaperit, joilla luottolaitos käy kauppaa. Kaupankäyntivarastoon kuuluu siten arvopapereita, hyödykkeitä ja johdannaissopimuksia, jotka luottolaitos tai sijoituspalveluyritys taikka niiden konsolidointiryhmään kuuluva yritys on hankkinut voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä niiden tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä eroista tai muista hinnan tai koron vaihteluista. Lisäksi kaupankäyntivarastoon sisältyvät sellaiset velat ja johdannaissopimukset, jotka suojaavat kaupankäyntivarastoon kuuluvia eriä. Kaupankäyntivarastoon luetaan myös muita edellisiin eriin rinnastettavia eriä, joiden määrittelystä rahoitustarkastus antaa tarkempia määräyksiä.

EVL 5 §:n 6 a kohdan mukaan luottolaitostoiminnasta annetun lain LLL 36 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista eristä kirjanpitoon mainitun pykälän 3 momentin tai vastaavan ulkomaisen lainsäädännön nojalla tuotoiksi kirjatut saamistodistusten, arvopaperien ja johdannaissopimusten arvonnousut ovat veronalaista tuloa.

EVL 8 §:n 1 momentin 2 a mukaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 36 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista eristä kirjanpitoon mainitun pykälän 3 momentin tai vastaavan ulkomaisen lainsäädännön nojalla kuluiksi kirjatut saamistodistusten, arvopaperien ja johdannaissopimusten arvonalenemiset ovat verotuksessa vähennyskelpoisia menoja.

EVL 27e §:n mukaan 5 §:n 6 a kohdassa ja 8 §:n 1 momentin 2 a kohdassa tarkoitetut saamistodistusten, arvopaperien ja johdannaissopimusten arvonnousut ovat sen verovuoden veronalaista tuloa ja arvonalenemiset sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jonka aikana ne on kirjattu kirjanpitoon tuotoiksi ja kuluiksi. Edellä mainittujen saamistodistusten ja arvopapereiden verotuksessa poistamatta olevana hankintamenona pidetään omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa lisättynä ja vähennettynä edellä tarkoitetuilla verotuksessa tuotoiksi tai kuluiksi luetuilla määrillä.

Luottolaitoksien ja sijoituspalveluyrityksien kaupankäyntivarastoon sovelletaan myöskin omaisuuslajisiirtoja koskevaa EVL 51 §:ää.

4.2 Muut luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat lakimuutoksen säännökset

EVL 27d §:n 4 momentin mukaan EVL 27d §:ää sovelletaan luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin siltä osin kuin 5 §:n 6 a kohdan, 8 §:n 1 momentin 2 a kohdan ja 27 e §:n säännöksistä ei muuta johdu.

EVL 27d §:ää sovelletaan siten sellaisiin optioihin, jotka eivät kuulu luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon. Tällaiset optiosopimukset on kirjattu luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin

4.3 Soveltamisalan piiriin kuuluvat verovelvolliset

LLL 2 §.n mukaan luottolaitos on yritys, jolla on toimilupa luottolaitostoimintaan. Luottolaitos voi olla talletuspankki, luottoyhteisö tai maksuliikeyhteisö.

LLL 2b §:n mukaan talletuspankki on luottolaitos, joka voi vastaanottaa yleisöltä talletuksia ja muita takaisinmaksettavia varoja sekä harjoittaa luottojen tarjoamista omaan lukuunsa tai muun rahoituksen tarjoamista omaan lukuunsa. Talletuspankki harjoittaa myös yleistä maksujen välitystä sekä sähköisen rahan liikkeeseen laskua. Talletuspankin liiketoiminta voi käsittää myöskin LLL 2b §:n 2 momentissa mainitun toiminnan. Tällöin liiketoiminnan piiriin kuuluu mm. muu varainhankinta, rahoitusleasing, muu maksuliike, sähköiseen rahaan liittyvä tietojenkäsittely, maksujen periminen, valuutanvaihto, notariaattitoiminta, arvopaperikauppa ja muu arvopaperitoiminta, takaustoiminta, luottotietotoiminta, asuntosäästötoimintaan liittyvä asunto-osakkeiden ja -osuuksien sekä omakotikiinteistöjen välitys sekä edellä mainittuihin toimintoihin verrattava toiminta. Organisaatiomuodoltaan talletuspankki voi olla osakeyhtiö, osuuskunta tai säästöpankki.

LLL 2d §:n mukaan luottoyhteisö on luottolaitos, joka voi vastaanottaa yleisöltä muita takaisinmaksettavia varoja kuin talletuksia sekä harjoittaa luottojen tai muun rahoituksen tarjoamista omaan lukuunsa sekä yleistä maksujen välitystä ja sähköisen rahan liikkeeseen laskua. Luottoyhteisö saa harjoittaa muuta LLL 2b §:n 2 momentissa tarkoitettua liiketoimintaa ja siihen liittyvää toimintaa. Luottoyhteisö ei kuitenkaan saa harjoittaa talletusten vastaanottamista yleisöltä. Organisaatiomuodoltaan luottoyhteisö voi olla osakeyhtiö, osuuskunta tai hypoteekkiyhdistys.

LLL 2e §:n mukaan maksuliikeyhteisö luottolaitos, joka harjoittaa yleistä maksuliikettä ja sähköisen rahan liikkeeseen laskua. Maksuliikeyhteisö saa lisäksi harjoittaa muuta LLL 2b §:n 2 momentin 1, 2, 5, 6 ja 8 kohdissa tarkoitettua ja siihen liittyvää liiketoimintaa kuin talletusten hankkimista yleisöltä. Maksujen välityksen ja sähköisen rahan liikkeeseen laskun yhteydessä maksuliikeyhteisö voi vastaanottaa yleisöltä muita vaadittaessa takaisinmaksettavia varoja. Maksuliikeyhteisö ei saa myöntää luottoa. Organisaatiomuodoltaan maksuliikeyhteisö voi olla osakeyhtiö tai osuuskunta.

LLL 2c §:n mukaan talletuksella tarkoitetaan sellaisia takaisinmaksettavia rahavaroja, jotka on kokonaan tai osittain korvattava talletussuojarahastosta. Talletuksia saadaan vastaanottaa ainoastaan tileille, joiden yleiset ehdot Rahoitustarkastus on hyväksynyt.

LLL 5 §:n mukaan konsolidointiryhmällä tarkoitetaan luottolaitoksen ja sen kotimaiset tai ulkomaisen omistusyhteisön sekä sellaisen kotimaisen tai ulkomaisen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen ja palveluyrityksen muodostamaa kokonaisuutta,  johon luottolaitoksella tai sen omistusyhteisöllä on kirjanpitolaissa tarkoitettu  määräysvalta; jolla on luottolaitoksen, sen omistusyhteisön tai niiden tytäryrityksen kanssa yhteinen hallinto, taikka jota johdetaan yhteisesti luottolaitoksen, sen omistusyhteisön tai niiden tytäryrityksen kanssa.

SipaL:n mukaan sijoituspalveluyrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka on saanut toimintaansa varten valtioneuvoston myöntämän toimiluvan ja tarjoaa ammattimaisesti sijoituspalvelua varsinaisena elinkeinotoimintanaan. SipaL 3 §:n mukaan sijoituspalvelulla tarkoitetaan laissa olevien tarkempien määritelmien mukaista arvopaperivälitystä, markkinatakausta, arvopaperikaupintaa, emissiontakausta ja emission järjestämistä sekä omaisuudenhoitoa. Sijoituspalveluyritys saa lisäksi tarjota SipaL:n 16 §:ssä tarkemmin määriteltyjä palveluja, jotka pitävät sisällään mm. sijoituspalveluun liittyvien luottojen järjestämisen muutoin kuin omaan lukuun; sijoitus- ja rahoitusneuvonnan; arvo-osuusjärjestelmään liittyviä tehtäviä; sekä arvopapereiden julkiseen kaupankäyntiin liittyviä tehtäviä.

Edellä olevasta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten määritelmistä käy ilmi se, kuinka erilaista toimintaa harjoittavat yritykset voivat olla EVL:n uusissa säännöissä tarkoitettuja luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä. Uusien säännösten soveltamisen kannalta on olennaista selvittää, onko luottolaitoksella tai sijoituspalveluyrityksellä ollenkaan kaupankäyntivarastoa. Sovellettavat säännökset määräytyvät siten ensinnäkin sen mukaan, onko kyseessä luottolaitos ja sijoituspalveluyritys ja toiseksi sen mukaan kuuluuko johdannaisinstrumentti kaupankäyntivarastoon vai ei.

4.4 Soveltamisalan piiriin kuuluvat instrumentit

Siltä osin kun on kyseessä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon liittyvien erien verotus, uudet säännökset koskevat kaikkia kaupankäyntivarastoon kuuluvia johdannaisinstrumentteja. Näin ollen EVL 5 §:n 6 a kohdan, 8 §:n 1 momentin 2 a kohdan, 27e §:n ja 51 §:n säännöksiä sovelletaan myös muihin johdannaisinstrumentteihin kuin optioihin. Näissä säännöksissä ei myöskään ole minkäänlaisia johdannaisinstrumentin pituuteen liittyviä rajoituksia. Ratkaisevaa on ainoastaan se, sisältyykö johdannaisinstrumentti kaupankäyntivarastoon vai ei.

Kaupankäyntivaraston ulkopuolisten erien osalta uudet säännökset koskevat ainoastaan optioita. Lisäksi kaupankäyntivaraston ulkopuolisten erien verotus on erilainen riippuen siitä, sovelletaanko instrumenttiin EVL 27d §:n 1 momenttia vai EVL 27d §:n 2 momenttia

4.5 Kaupankäyntivaraston arvostuserien verotus

Uusien EVL 5 §:n 6a kohdan ja EVL 8 §:n 1 momentin 2a kohdan mukaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluvista optioista ja muista johdannaisinstrumenteista arvonnousujen ja arvonalenemisien perusteella tehtävät tuotto- ja kulukirjaukset ovat veronalaisia elinkeinotuloja ja elinkeinotoiminnan vähennyskelpoisia menoja.

Uudessa EVL 27e §:ssä säädetään jaksottamisesta, että edellä mainitut arvonnousut ja arvonalenemiset ovat sen verovuoden veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa, jonka aikana kirjaukset on tehty kirjanpidossa. Kaupankäyntivarastoon kuuluvien johdannaisten positiiviset ja negatiiviset arvonmuutokset käsitellään siten verotuksessa vastaavalla tavalla kuin ne on kirjanpidossa käsitelty.

Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivarastoon kuuluvat johdannaissopimukset arvostetaan käypään arvoonsa. Siten kaupankäyntivaraston epäkuranttiusvähennys tulee otetuksi huomioon osana arvostusta. Tämän vuoksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston arvostamisessa sovelletaan ensisijaisesti uusia säännöksiä vaikka esimerkiksi myös EVL 28 § saattaisi soveltua.

Kaupankäyntivarastoon kuuluu sen määritelmän mukaan myöskin siihen sisältyviä eriä suojaavat johdannaissopimukset. Samoin kuten koko kaupankäyntivarasto, myöskin suojaavat johdannaissopimukset arvostetaan verotuksessa käypään arvoon.

4.6 Kaupankäyntivarastoon kuuluvien preemioiden verotus

Kirjanpidossaan ja verotuksessa luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset kirjaavat optiosopimuksen perusteella saamansa ja maksamansa preemiot oikaistuna aikaisemmilta tilikausilta tehdyillä arvonmuutoksilla sen tilikauden tuotoksi ja kuluksi, jona optiosopimus raukeaa, päättyy tai suljetaan. Hallituksen esityksessä HE 84/2002 on tämän osalta todettu, että tällainen menettely saattaa johtaa preemion tulouttamiseen tai kuluksi kirjaamiseen jo sopimuksen solmimisvuonna. Mikäli näin tapahtuu, on se seurausta siitä, että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta optioiden verokohtelu on sidottu osaksi niiden arvostamista kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä.

4.7 Kaupankäyntivarastoon kuuluvat preemiot osana kohde-etuuden hankintamenoa

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluvat saamistodistukset ja arvopaperit arvostetaan tilinpäätöksessä käypään arvoon. EVL 27e §:n mukaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluvien saamistodistusten ja arvopapereiden hankintamenona pidetään omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa oikaistuna kaupankäyntivarastoon kuuluvien erien arvonnousuilla ja arvonlaskuilla. Siten optiosopimuksen perusteella saatu tai maksettu preemio voi tulla huomioonotetuksi osana arvopaperin hankintamenoa. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä on se, että hankittavalle arvopaperille muodostuu EVL:ssä tarkoitettu hankintameno. Sillä, luetaanko kaupankäyntivarastoon kuuluva preemio osaksi hankintamenoa vai tuloutetaanko se suoraan, ei käytännössä ole verotuksen kannalta suurta eroa, koska molemmissa tapauksissa kaupankäyntivarasto arvostetaan käypään arvoon.

4.8 Kaupankäyntivaraston ulkopuolisten erien verotus

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta uusien säännösten tarkoituksena on, että kaupankäyntivarastoon kuuluvien optioiden ja muiden johdannaisinstrumenttien verotus kytketään osaksi niiden arvostusta ja että realisoitumattomat arvonmuutokset ovat veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa verotuksessa vain, mikäli vastaavat kirjaukset on tehty kirjanpidossa.

EVL 27d §:n 4 momentin mukaan 27d §:ää sovelletaan siltä osin kuin 5 §:n 6 a kohdan tai 8 § :n 1 momentin 2 a kohdan tai 27e §:stä ei muuta johdu. Viimeksi mainituissa lainkohdissa säädetään luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston arvostuseristä. Siten EVL 27d §:ää sovelletaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin.

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoa koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi myöskin muihin kaupankäyntivarastoon kuuluviin johdannaissopimuksiin kuin optioihin.

Kaupankäyntivaraston ulkopuolisten erien osalta uudet säännökset soveltuvat ainoastaan optioihin.
Kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin kuuluviin optioihin sovelletaan niiden juoksuajasta sekä kaupankäyntitavasta riippuen joko EVL 27d §:n 1 momenttia tai EVL 27d §:n 2 momenttia. Maksettuihin preemioihin sovelletaan kaikissa tapauksissa EVL 27d §:n 3 momenttia. Saatu ja maksettu preemio tuloutetaan ja kirjataan kuluksi näiden säännösten mukaan. Saatu ja maksettu preemio voi tulla myöskin otetuksi huomioon EVL 27d §:n perusteella osana ostetun kohde-etuuden hankintamenoa.

Luotolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivaraston ulkopuolisten erien osalta optiot verotetaan tämän ohjeen 2 ja 3 luvuissa kuvatulla tavalla.

4.9 Uusien säännösten soveltaminen ulkomaisen luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen Suomessa toimivaan kiinteään toimipaikkaan

Euroopan unionissa on annettu erinäisiä luottolaitosten tilinpäätöksiä koskevia direktiivejä (mm. neljäs neuvoston direktiivi yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 78/660/ETY ja neuvoston direktiivi pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 86/635/ETY). Lisäksi on annettu muun muassa neuvoston direktiivi sijoituspalvelujen tarjoamisesta arvopaperimarkkinoilla (93/22/ETY). Näiden direktiivien tarkoituksena on ollut yhtenäistää luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tilinpäätöksiä koskevia jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä sekä mahdollistaa rahoitus- ja sijoituspalvelujen jäsenvaltioiden rajat ylittävä palvelujen tarjonta unionin alueella. Suomessa on implementoitu edellä mainitut direktiivit osaksi kotimaista lainsäädäntöä.

Ulkomaisten luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten Suomessa toimivien kiinteiden toimipaikkojen verotukseen sovelletaan myöskin tässä ohjeessa mainittuja uusia EVL:n säännöksiä. Niiden verotus toimitetaan samojen perusteiden mukaan kuin kotimaisten luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten verotus. Ulkomaisten luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten täällä toimivat kiinteät toimipaikat ovat saattaneet tehdä kirjanpidossaan kotimaansa lainsäädännön perusteella kaupankäyntivarastoon kuuluvista arvopapereista tai johdannaissopimuksista niiden arvonnousuihin tai arvonalentumisiin perustuvia tuotto- tai kulukirjauksia. Mikäli tällaisia kirjauksia on tehty, ne ovat uusien säännösten perusteella sen verovuoden veronalaista tuloa ja vähennyskelpoista menoa, jonka aikana ne on kirjattu kirjanpitoon tuotoksi tai kuluksi.

5. Omaisuuslajisiirtoja koskevat säännökset

EVL 51 §:n 1 momenttiin on lisätty uusi 4 kohta, jonka mukaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluvat saamistodistukset, arvopaperit ja johdannaissopimukset siirretään omaisuuslajista toiseen aina niiden todennäköistä luovutushintaa vastaavasta arvosta.

Uutta EVL 51 §:n 1 momentin 4 kohtaa sovelletaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaupankäyntivarastoon kuuluvien saamistodistusten, arvopapereiden ja johdannaissopimusten omaisuuslajisiirtoihin. Periaatteena on, että kaupankäyntivarastoon kuuluvien erien omaisuuslajisiirto tehdään käyvästä arvosta.

6. Lain voimaantulosäännös ja siirtymäsäännös

Laki tuli voimaan 1.1.2003. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.

On mahdollista, että joidenkin verovelvollisten osalta vuodelta 2002 toimitettava säännönmukainen verotus on päättynyt ennen lain voimaantuloa. Näiden osalta verotuksen toimittavat viranomaiset oikaisevat toimitettua verotusta verovelvollisen vaatimuksesta

6.1 Preemiot

Option asettajan verotuksessa EVL 27d §:n 1 momentissa tarkoitetusta (esim. yli 18 kk pitkä optio) optiosta verovuonna 2002 saatu preemio on verovuoden 2002 tuloa.

Option asettajan verotuksessa EVL 27d §:n 2 momentissa tarkoitetusta enintään 18 kuukauden pituisesta verovuonna 2002 asetetusta optiosta saatu preemio on verovuoden 2003 tuloa, jos optiosopimus raukeaa, suljetaan tai toteutetaan nettotilityksenä verovuoden 2003 aikana.

Jos myyntioptio toteutetaan hankkimalla kohde-etuus, tulouttamisen sijasta preemio vähennetään  kohde-etuuden hankintamenosta verovuonna 2003.

Verovelvollisen vaatimuksesta EVL 27d §:n 2 momenttia voidaan soveltaa jo vuoden 2001 verotuksessa. Jos optio on asetettu verovuonna 2001 ja se raukeaa, suljetaan tai  toteutetaan nettoarvon tilityksenä verovuonna 2002, preemio tuloutetaan verovuonna 2002.

Verotuksessa on saatettu käsitellä  alle 18 kuukauden pituisista optioista saatuja preemioita (EVL 27d § 2 mom.) niin, että ne on tuloutettu  jo asettamisvuonna. Kirjanpidossa preemio on tuloutettu sinä verovuonna, kun optio on rauennut, suljettu tai toteutettu nettoarvontilityksenä. Siirryttäessä uusien säännösten mukaiseen menettelyyn verotuksessa lisätyt preemiot on vähennettävä siirtymisvuoden verotuksessa joko 2001 tai 2002 kahdenkertaisen verotuksen välttämiseksi.

6.2 Kaupankäyntivaraston arvostuserot

Kun kaupankäyntivaraston arvostuserot verotetaan verovuodesta 2002 alkaen kirjanpidon  mukaisesti, siltä osin korjauksia verolomakkeella ei jatkossa  tarvitse enää tehdä. Jos verovelvollisen verotuksessa ennen verovuotta 2002 on verolomakkeella oikaistu kirjanpidollista verotettavan tulon määrää  arvostuseroilla, on niiden osalta vielä verovuonna 2002 tehtävä verolomakkeella vastaavat korjaukset kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi.

Verohallituksen käsityksen mukaan verotusmenettelyssä ei ole luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta puututtu kaupankäyntivarastosta tehtyihin arvonnousuihin ja arvonalennuksiin. Verotus on toimitettu niiden osalta kirjanpidon mukaisena. Näissä tilanteissa siirtyminen uuden lainsäädännön mukaiseen menettelyyn ei näin ollen aiheuta korjauksia verolomakkeella verovuonna 2002.

Verovelvollisen vaatimuksesta kaupankäyntivaraston arvostuseroja koskevia säännöksiä voidaan soveltaa jo verovuonna 2001.

Vaatimuksen tulee koskea silloin kaikkia arvostuseroja koskevia uusia säännöksiä (myös omaisuuslajisiirtoa). Jos verovelvollinen haluaa soveltaa säännöksiä jo verovuonna 2001, yllä mainitut korjaukset verotuksessa tehdään samalla tavalla, mutta vuotta aikaisemmalle vuodelle

6.3 Verovuotta 2001 koskeva vaatimus

Verovuotta 2001 koskevan siirtymäsäännöksen soveltamisen edellytyksenä on, että verovelvollinen esittää niiden soveltamista koskevan vaatimuksensa vuoden 2003 huhtikuun loppuun mennessä. Tältä osin uusien sääntöjen soveltaminen verovuonna 2001 edellyttää, että vaatimus uusien säännösten soveltamisesta koskee kaikkia niitä säännöksiä, joita verovelvolliseen voidaan soveltaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos verovelvollinen vaatii saatuun preemioon sovellettavaksi EVL 27d §:n 2 momentin säännöstä jaksottamisen osalta (preemio on sopimuksen toteuttamisvuoden tuloa), myös muut säännökset tulevat sovellettavaksi (preemio luetaan osaksi osakkeiden hankintamenoa, mikäli sopimus toteutetaan osakkeet hankkimalla). Uusien säännösten kokonaisvaltainen soveltaminen on välttämätöntä säännösten keskinäisen yhteyden vuoksi.

Siirtymäsäännöksessä ei ole erikseen säädetty uusien säännösten soveltamista koskevan vaatimuksen muodosta. Koska kokonaisverovaikutuksen laskeminen taannehtivasti verovuoden 2001 verotuksessa saattaa aiheuttaa muutoksia esimerkiksi yritykselle määrättävän täydennysveron osalta, Verohallituksen käsityksen mukaan on perusteltua, että uusien säännösten soveltamista koskeva vaatimus esitetään kirjallisesti.

7. Uudet säännökset ja vanhat verovuodet

Optiosopimuksiin liittyvien saatujen ja maksettujen preemioiden osalta ei ennen vuotta 2002 ole ollut olemassa erityisiä lainsäännöksiä eikä asiasta ole annettu Verohallituksen ohjausta. Epäselvää on ollut myös se, millä tavalla aihetta sivuavaa vanhaa oikeuskäytäntöä on voitu käyttää ohjeena uusiin aivan erilaisissa taloudellisissa olosuhteissa tapahtuneisiin ilmiöihin.

Verohallitus on 16.9.2002 antanut ohjeen (Dnro 2263/345/2002). Tässä ohjeessa ennakoitiin nyt voimaan tulleen lainsäädännön sisältöä ja todettiin, että KHO:n vanhan ratkaisun 1990 B 511 mukainen verotuskäytäntö on ollut monesta eri syystä ongelmallinen ja että se ei ole ollut yhtenäinen. Ohjeessa todettiin myöskin se, että jälkiverotuksiin ryhtymistä tulee harkita tarkoin varsinkin sellaisten markkinatakaustoimintaa harjoittavien yritysten kohdalla, jotka ovat aloittaneet toimintansa avoinna olevan jälkiverotusajan aikana ja joilla ei ole ollut mahdollista tasata aloittamisvuoden preemiotulosta aiheutunutta suurta verotettavan tulon määrää muusta liiketoiminnasta aiheutuneilla tappioilla. Vastaavanlaisia preemioiden etupainoisesta tulouttamisesta johtuvia ongelmia saattaa esiintyä sellaisilla arvopaperikauppiailla, jotka käyttävät salkunhoidossa aktiivisesti optioita.

Preemioita koskevia verotuspäätöksiä on verotuskäytännössä tehty vaihtelevasti eikä yhtenäistä ja vakiintunutta verohallinnon tulkintakäytäntöä ole syntynyt. Kun otetaan huomioon uusista säännöksistä ilmenevät kaupankäyntivaraston arvostusta koskevat periaatteet ja se, että preemioiden osalta verotuskäytäntö on ollut epäselvä, on vanhoja verovuosia koskevissa asioissa yleensä annettava verovelvolliselle luottamuksensuojaa.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja  Veli-Matti Tala