Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Palkkatulojen verotus

---

Tässä ohjeessa käsitellään yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoimintaa ennakkoperinnän näkökulmasta. Ohjeessa on Verohallinnon linjauksia yleishyödyllisten yhteisöjen yleisimpiin ennakkoperintää koskeviin kysymyksiin.

Ohjeen rakennetta on muokattu ja ohjeesta on poistettu viittaukset urheiluseuroihin, koska urheiluseuroille on julkaistu uusi erillinen ohje Urheiluseura suoritusten maksajana. Ohjeesta on poistettu myös palkan ja työkorvauksen maksamiseen liittyvät asiat, koska tässä ohjeessa käsitellään vain vastikkeetonta vapaaehtoistoimintaa. Palkan ja työkorvauksen maksamisesta on ohjeistettu Verohallinnon muissa ohjeissa, joihin on viitattu tässä ohjeessa eri yhteyksissä.

1 Johdanto

Yleishyödyllisten yhteisöjen toiminta perustuu vahvasti vapaaehtoistoimintaan ja talkootyönä tehtävään varainhankintaan. Myös julkisyhteisöjen toiminnassa voi olla mukana vapaaehtoistyöntekijöitä. Tässä ohjeessa käsitellään yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoimintaa pääasiassa ennakkoperinnän näkökulmasta. Ohjeessa on paljon esimerkkejä, joiden tarkoitus on selventää kulloinkin käsiteltävää asiaa ja helpottaa asian ymmärtämistä.

Luonnollisen henkilön toiselle luonnolliselle henkilölle tekemän talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön ennakkoperintää käsitellään Verohallinnon ohjeessa Talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus. Urheiluseurat ovat usein yleishyödyllisiä yhteisöjä. Urheiluseuroille on julkaistu erillinen ohje Urheiluseura suoritusten maksajana.

Ohjetta ei sovelleta rekisteröimättömiin yhdistyksiin, yksityisiin elinkeinonharjoittajiin, yhtymiin eikä sellaisiin yhteisöihin, joita ei ole pidetty verotuksessa yleishyödyllisenä. Tällaisten organisaatioiden hyväksi tehtävästä työstä annettavat korvaukset ja edut ovat työn suorittajan veronalaista tuloa.

Ohjeessa ei käsitellä yleishyödyllisen yhteisön ja julkisyhteisön velvollisuuksia palkan- tai työkorvauksen maksajana. Tällaisista tilanteista on kerrottu lyhyesti luvussa 11, jossa on viittaukset muihin Verohallinnon ohjeisiin.

2 Ohjeessa käytetyt käsitteet

2.1 Yleishyödyllinen yhteisö

Tuloverolain (1535/1992, TVL) 22 §:n 1 momentin mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät yhtä aikaa:

1. Yhteisö toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä.
2. Yhteisön toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin.
3. Yhteisö ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Yhteisön yleishyödyllisyys arvioidaan sen sääntöjen ja tosiasiallisen toiminnan perusteella ja molempien on täytettävä yleishyödyllisyyden edellytykset. Yleishyödyllisyys ratkaistaan verovuosikohtaisesti tarkastelemalla yhteisön toimintaa kokonaisuutena.

Tuloverolain 22 §:ssä on esimerkinomainen luettelo yleishyödyllisistä yhteisöistä. Yleishyödylliset yhteisöt ovat yleensä rekisteröityjä yhdistyksiä tai säätiöitä, mutta ne voivat olla myös muita yhteisöjä. Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen omistamat osakeyhtiöt ovat itsenäisiä verovelvollisia, joiden yleishyödyllisyys ratkaistaan omistajayhteisöstä erikseen.

Jos yhteisöä ei pidetä yleishyödyllisenä yhteisönä, sen harjoittamaan sinänsä hyödylliseen yksittäiseen toimintaan ei voida soveltaa yleishyödyllistä yhteisöä koskevia säännöksiä. Esimerkiksi valtion liikelaitosta ja sen sisällä liiketoiminnasta hallinnollisesti hyödylliseen tarkoitukseen erotettua toimintaa arvioidaan yhtenä kokonaisuutena. Yleishyödyllisyyden arviointia tuloverotuksessa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille.

2.2 Julkisyhteisö

Julkisyhteisön käsitettä ei ole määritelty verolainsäädännössä.  Julkisyhteisöinä  pidetään tässä ohjeessa muuan muassa seuraavia TVL 21 §:ssä mainittuja osittain verovapaita yhteisöjä:

• valtio ja sen laitokset
• kunta, kuntayhtymä, maakunta sekä näiden palveluksessa olevia varten perustettu eläkelaitos, eläkesäätiö tai -kassa tai muu vastaava eläkelaitos, -säätiö tai -kassa, joka saa avustusta yhteiskunnan varoista
• evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä muu uskonnollinen yhdyskunta ja niiden seurakunnat samoin kuin niiden palveluksessa olevia varten perustettu eläkelaitos, eläkesäätiö ja eläkekassa.

2.3 Vapaaehtoistyö  ja vapaaehtoistoiminta

Tässä ohjeessa vapaaehtoistyöllä ja -toiminnalla tarkoitetaan yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi tehtävää työtä, joka perustuu vapaaehtoisuuteen ja vastikkeettomuuteen. Käsitteitä vapaaehtoistyö ja vapaaehtoistoiminta käytetään ohjeessa toistensa synonyymeina.

Vapaaehtoisten tekemä työ hyödyttää välittömästi yhteisön tarkoituksen mukaista yleishyödyllistä tai yhteiskunnallista toimintaa. Vapaaehtoiset eivät tee työtä palkkaa tai muuta korvausta vastaan. Lisäksi vapaaehtoistoiminnalle on tyypillistä, että yleensä kaikki halukkaat voivat osallistua toimintaan.

Vapaaehtoistoimintaa ovat esimerkiksi vanhusten avustaminen vanhainkodilla, lasten kerhon pitäminen ja osallistuminen seuran kesäleirin järjestämiseen.  Myös talkootyö on vapaaehtoistyötä (katso tarkemmin luku 3). Lisäksi yleishyödyllisen yhteisön hallituksen, työryhmien tai toimikuntien jäsenet tekevät vapaaehtoistyötä silloin, kun he eivät saa palkkiota tehtävästään. Jos se saavat työstään palkkion, kyse on veronalaisesta ansiotulosta samoin kuin muillakin työstä korvausta saavilla.

Kyse ei ole vapaaehtoistoiminnasta, jos työskentelystä on sovittu maksettavan korvausta. Työn tekemiseen korvausta vastaan liittyy oikeus vaatia vastapuolelta suoritusta. Tällaista oikeutta ei ole vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyönä pidetään kuitenkin myös kolmannelle osapuolelle varainhankintatarkoituksessa vastiketta vastaan tehtyä talkootyötä (esimerkiksi talkoilla kerätään rahaa harrastusseuralle).

Työstä sovittu korvaus on yleensä rahaa, mutta se voi olla myös esimerkiksi tavara, etu, alennus tai maksuvapautus, joka on sovittu korvaukseksi kyseisestä työstä. Vakiintuneen verotuskäytännön mukaan vastikkeena ei pidetä esimerkiksi vapaaehtoistyöstä saatua todistusta, ansiomerkkiä tai muuta symbolista vaihtoarvoltaan merkityksetöntä esinettä.

Vapaaehtoista ei katsota palkansaajaksi pelkästään sen vuoksi, että hän saa vapaaehtoistyön teettäjältä veronalaiseksi tuloksi katsottavan yksittäisen tai satunnaisen korvauksen esimerkiksi puhelinkuluista (puhelinkuluista on kerrottu tarkemmin luvussa 8). Tällaisessa tilanteessa henkilö voidaan katsoa edelleen vapaaehtoiseksi ja hänelle voi esimerkiksi maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia TVL 71 §:n 3 momentin mukaisesti.

Vapaaehtoiset voivat toimia arjen tukena esimerkiksi vanhuksille, syrjäytymisvaarassa oleville taikka kehitysvammaisille henkilöille. Tukihenkilölle maksettujen korvausten verokohtelusta ja kulujen vähentämisestä verotuksessa on käsitelty Verohallinnon kannanotossa Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta verotuksessa.

Vapaaehtoistoimintaa ei ole määritelty eikä siitä ole säädetty tuloverolaissa. Sen vuoksi vapaaehtoistoiminnan verotusta arvioidaan tuloverolain yleissäännösten perusteella. Tällaisia säännöksiä ovat TVL  29 § ja 61 §. TVL 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. TVL 61 §:n 2 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus.

3 Talkootyön verotus

3.1 Talkootyön määritelmä

Perinteisesti talkootyöllä tarkoitetaan toisen lukuun vapaaehtoisesti ja korvauksetta tehtävää tilapäistä työtä. Luonteeltaan talkootyö on useimmiten niin sanottua jokamiehentyötä, joka ei edellytä erityistä ammattitaitoa, koulutusta tai pätevyyttä. Kuitenkin myös henkilö, jolla on erityistä ammattitaitoa, koulutus tai pätevyys erilaisiin tehtäviin, voi osallistua talkoisiin ja tehdä työsuorituksia osana muiden kanssa tehtävää talkootyötä. Talkootyön luonne ei siten rajoita kenenkään osallistumista talkoisiin.

Talkootyölle on ominaista myös se, että työn tekemiselle ei määritetä rahamääräistä tai muutakaan arvoa, jonka perusteella talkootyön tekijä olisi henkilökohtaisesti oikeutettu saamaan korvausta talkoissa tekemästään työstä. Talkootyöstä kertyvän hyödyn on tultava koko yhteisön hyväksi, jotta talkootyöstä ei muodostu veronalaista etua työn tehneille henkilöille.

3.2 Yleishyödyllisen yhteisön ja julkisyhteisön hyväksi tehtävä talkootyö

Talkootyötä voi tehdä joko yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi taikka yleishyödyllisen yhteisön nimissä kolmannen osapuolen lukuun. Välittömästi yhteisön hyväksi tapahtuvaa talkootyötä ovat esimerkiksi lipunmyynti tai tarjoilu yhteisön järjestämässä omassa tilaisuudessa taikka yhteisön tilojen rakentaminen tai kunnossapitäminen. Yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön talkoissa työskentelystä ei muodostu talkoolaiselle veronalaista etua, jos hän tekee työtä vapaaehtoisesti eikä saa korvausta tekemänsä työn perusteella. Sen sijaan veronalaista vastiketta on sovittu korvaus tehtävästä työstä.

3.3 Kolmannen osapuolen lukuun tehtävä talkootyö

Yleishyödyllisen yhteisön jäsenet voivat tehdä talkootyötä yhteisön nimissä myös kolmannelle osapuolelle (toimeksiantajalle). Tällaista talkootyötä on esimerkiksi talkootöillä tehtävä varainhankinta harrastusseuralle. Kolmannen osapuolen lukuun tehtävän talkootyön osalta on arvioitava, onko talkootyön perusteella saatava tulo yleishyödyllisen yhteisön tuloa vai työtä tekevien luonnollisten henkilöiden tuloa.

Seuraavien edellytysten tulee täyttyä, jotta talkootyöstä saatavaa tuloa voidaan pitää yleishyödyllisen yhteisön tulona:

• Talkootyöstä on sovittava yleishyödyllisen yhteisön ja toimeksiantajan välillä.
• Talkootyö on tilapäistä.
• Talkootyö on jokamiehen työtä, joka ei vaadi erityistä ammattitaitoa (ammattitaidon omaava voi tehdä työsuorituksia osana muiden kanssa tehtävää talkootyötä).
• Talkootyön toimeksiantaja ei hyväksy tai nimetä talkooväkeä.
• Talkootyöstä saatava korvaus käytetään yleishyödylliseen toimintaan, eikä korvaus tule vain niiden henkilöiden hyväksi, jotka ovat tehneet työn.

Yhdistys- ja seuratoiminta on toisinaan niin laajaa, että toiminta järjestetään itsenäisiin alajaostoihin, ryhmiin tai joukkueisiin. Tällaisessa tilanteessa talkootyötä voidaan tehdä esimerkiksi joukkuetasolla ja saatava tulo kohdistetaan kyseisen talkootyötä tehneen joukkueen toimintaan. Kyse on yleishyödyllisen yhteisön tulosta, jos talkootyön hyöty tulee yhteisesti koko joukkueen hyväksi eikä kohdistu vain niihin joukkueen jäseniin, jotka ovat osallistuneet työhön. Itsenäinen alaosasto tai joukkue voi olla myös yksilölajin urheilijoista koostuva ryhmä. Ryhmä ei voi kuitenkaan koostua vain yhdestä henkilöstä.

Jos talkootyöstä saatavaa tuloa pidetään yleishyödyllisen yhteisön tulona, se voi olla yleishyödylliselle yhteisölle joko verovapaata tai veronalaista tuloa. Yleishyödyllisen yhteisön tulojen verotusta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille. Maksajan velvollisuudesta toimittaa yleishyödylliselle yhteisölle maksetusta korvauksesta ennakonpidätys on kerrottu luvussa 12 Yleishyödyllinen yhteisö suorituksen saajana.

Peruskoulun oppilaat keräävät huoltajiensa kanssa tavanomaisesti yhdessä varoja luokkaretken, leirikoulun tai muun vastaavan yhteisen, koulun toimintana toteutettavan hankkeen rahoitusta varten. Oppilaiden varainhankinta on yleensä järjestetty niin, että varainhankintaa ei harjoiteta rekisteröidyn yhdistyksen tai muun oikeushenkilön kautta, vaan varainhankinta tapahtuu suoraan oppilaiden ja heidän vanhempiensa yhteiseen lukuun luokkatoimikunnan muodossa. Lisätietoa löytyy Verohallinnon ohjeesta Luokkatoimikuntien varainhankinnan verotus.

Talkootyöstä maksettavaa korvausta pidetään talkootyötä tekevän luonnollisen henkilön tulona, jos:

• Talkootyötä tekevä henkilö on työ- tai virkasuhteessa toimeksiantajaan.
• Toimeksiantajan nimeää tietyt henkilöt suorittamaan työtä ja he saavat työstä korvauksen.
• Työsuoritukselle on asetettu ammattitaito- tai pätevyysvaatimukset (pätevyysvaatimuksena ei pidetä esimerkiksi työn tekijältä edellytettyä täysi-ikäisyyttä, hygieniapassia, ajokorttia tai järjestyksenvalvojilta edellytettyä poliisin myöntämää lupaa).
• Työn johto ja valvonta säilyy toimeksiantajalla (KHO 1983-B-602 tehtaassa tehty työ ja KHO 28.11.1996 taltio 3729 ääntenlaskenta).
• Toimeksiantajaan on jatkuva tai pidempiaikainen toimeksiantosuhde, jolloin työsuoritusten tulos tulee suoraan kilpailutilanteessa toimivalle toimeksiantajalle (aliurakoinnit, muuttotoiminta, jatkuvat pakkaus-, jakelu- ja postitustyöt sekä rakennusalan urakointi). KHO 1991-B-557 mukaan myös jatkuva toimeksiantosuhde voi kuitenkin olla yleishyödyllisen yhteisön tuloa silloin, kun työ liittyy läheisesti yleishyödyllisen yhteisön omaan toimintaan. Ratkaisussa yhteisön tulona pidettiin urheiluseurojen suorittamia urheilu- ja liikuntapaikkojen hoito-, kunnossapito- ja valvontatöitä. Sen sijaan järjestysmies-, ovimies-, lipunmyynti- ja vartiointitehtävistä sekä mainosten jakelusta maksetut suoritukset katsottiin työn suorittajien palkaksi.
• Talkootyöstä saatava korvaus tulee vain työn tehneiden henkilöiden hyväksi.

Jos kolmannen osapuolen lukuun tehtävästä talkootyöstä maksettavat korvaukset ovat työtä tekevän luonnollisen henkilön tuloa, toimeksiantaja ei vapaudu suorituksen maksajalle kuuluvista velvollisuuksista, vaikka suoritus maksettaisiin ennakkoperintärekisteriin merkitylle yleishyödylliselle yhteisölle. Luonnollisen henkilön tuloksi katsottava tulo on veronalaista ansiotuloa. Ansiotulo on joko ennakkoperintälaissa tarkoitettua palkkaa tai työkorvausta (palkan ja työkorvauksen rajanvedosta katso ohje Palkka ja työkorvaus verotuksessa).

Jos luonnollinen henkilö saa yleishyödyllisen yhteisön nimissä tekemänsä työn perusteella veronalaista tuloa, myös talkoolaisille mahdollisesti järjestetystä tarjoilusta sekä annettavista lahjoista muodostuu pääsääntöisesti  veronalaista etua. Suorituksen maksajan velvollisuuksista on kerrottu tarkemmin jäljempänä ohjeen luvussa 6.4.

3.4 Talkootyöstä saadun korvauksen lahjoittaminen

Vastiketta vastaan tehty työ ei muutu verovapaaksi talkootyöksi sillä perusteella, että työn suorittaja lahjoittaa työstä saamansa palkkion esimerkiksi yleishyödylliselle yhteisölle. Koska työn perusteella korvaukseksi saatu palkkio on työn tekijän veronalaista tuloa, hän voi lahjoittaa ainoastaan nettopalkkionsa. Jos on mahdollista valita, saako palkkion työn suorittaja vai yleishyödyllinen yhteisö, kyseessä on työn suorittajan veronalainen palkkio.

Lahjoitettua korvausta ei kuitenkaan pidetä työn tekijän tulona eräissä keräystyyppisissä järjestelyissä, joissa työn tekijällä ei ole mahdollisuutta saada palkkiota itselleen. Tällaisia ovat esimerkiksi koululaisten taksvärkkikeräykset, joissa koululainen on velvollinen tilittämään palkkionsa lyhentämättömänä keräykseen. Myös hyväntekeväisyyskonsertissa esiintyminen voi olla osa tällaista järjestelyä. Myöskään metsänomistajien metsämarssin perusteella suoraan Sotainvalidien Veljesliiton tilille suorittamia korvauksia ei pidetty metsämarssiin osallistuneiden palkkana (VeroH lausunto 28.12.1989).

4 Talkoo- ja vapaaehtoistyöhön liittyvä tarjoilu

Yleishyödyllisen yhteisön ja julkisyhteisön hyväksi tehtävissä talkoissa ja vapaaehtoistyössä järjestettävää tavanomaista ja kohtuullista tarjoilua ei pidetä työtä tekevien veronalaisena etuna. Jos tarjoilu on kuitenkin nimenomaisesti sovittu korvaukseksi työn tekemisestä, osallistujille muodostuu veronalaista etua tarjoilun määrästä ja arvosta riippumatta. Tietoisuus mahdollisesta tarjoilusta vapaaehtoistoiminnan yhteydessä ei muuta toimintaa veronalaiseksi työksi korvausta vastaan. Vapaaehtoistoimintaan osallistuva voi siten aterioida verovapaasti työsuorituksensa yhteydessä, kun sitä ei ole sovittu korvaukseksi tehtävästä työstä.

Vapaaehtoiselle ei synny veronalaista etua siitä, että hän saa osallistua vapaaehtoistyönsä aikana yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön järjestämään yhteiseen ruokailuun. Verovapauden edellytyksenä on, että tarjottava ruoka on arvoltaan tavanomaista.

5 Vapaaehtoistyöntekijöiden kouluttaminen 

Työsuhteessa palkansaajalle ei muodostu verotettavaa etua sellaisesta työnantajan kustantamasta koulutuksesta, joka tapahtuu työnantajan intressissä (TVL 69 b §). Koulutuskustannusten verotuskohtelua käsitellään Verohallinnon ohjeissa Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus ja Koulutusmenot henkilöverotuksessa.

Myös vastikkeetta työskentelevät vapaaehtoiset tarvitsevat aika ajoin koulutusta tehdessään työtä vapaaehtoisena yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi. Vaikka kyseessä ei olekaan työsuhteessa tehty työ, verotuskäytännössä on katsottu, että vapaaehtoistyöntekijälle ei muodostu veronalaista etua vapaaehtoistyöhön liittyvästä yhteisön maksamasta koulutuksesta samoin periaattein kuin työntekijöillekään.

Sen sijaan yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön vapaaehtoistyöhön liittymättömän koulutuksen, palkkioksi sovitun koulutuksen tai tavanomaista kalliimpien koulutusten kustannukset katsotaan koulutukseen osallistuneen henkilön saamaksi veronalaiseksi ansiotuloksi.

6 Yleishyödyllisen yhteisön antamat edut

6.1 Yleistä

Tuloverolain 29 §:n mukaan rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot ovat veronalaisia. Lähtökohtaisesti työsuorituksen perusteella korvauksena saadut edut ovat niiden arvosta riippumatta aina veronalaisia.

Verolainsäädännössä ei ole säännöksiä eduista, joita voisi antaa verovapaasti vapaaehtoistyöntekijöille tai yleishyödyllisen yhteisön jäsenille. Verotuskäytännössä arvoltaan vähäisiä etuja ei ole kuitenkaan pidetty veronalaisina, jos eduilla ei ole merkittävää vapaaehtoistyöntekijän tai yleishyödyllisen yhteisön jäsenen elantomenoja säästävää vaikutusta.

6.2 Yleishyödyllisen yhteisön jäsenyyteen perustuvat edut

6.2.1 Jäsenedut

Yleishyödylliset yhteisöt voivat antaa jäsenilleen erilaisia jäsenetuja. Jäsenedut ovat verovapaita silloin, kun edun antaminen liittyy läheisesti yleishyödyllisen yhteisön toimintaan. Lisäksi edun tulee olla tavanomainen, kohtuullinen ja kaikkien jäsenten saatavissa samanlaisena.

Verovapaana jäsenetuna voidaan pitää esimerkiksi jäsenlehteä, yleishyödyllisen yhteisön yhteistyökumppanilta saatavaa alennusta sekä yleishyödyllisen yhteisön jäsenilleen järjestämää tilaisuutta ja tapahtumaa. Veronalaista etua ei muodostu myöskään siitä, että jäsenet pääsevät ilmaiseksi kaikille avoimiin tai yhteisön lähipiiriin kuuluvan yhteisön tapahtumiin. Lisäksi verovapaana voidaan pitää ruokailua, majoitusta sekä ilmaista tai hinnaltaan tuettua yhteiskuljetusta, jonka yhteisö järjestää tällaiseen tapahtumaan.

Yleishyödylliset yhteisöt tarjoavat monesti jäsenilleen mahdollisuutta käyttää yhteisön omaisuutta, kuten mökkiä, autoa tai retkeilyvälineitä, nimelliseen hintaan tai jopa ilmaiseksi. Jos etu on jäsenyyden perusteella kaikkien jäsenten käytettävissä samanlaisena, yleishyödyllisen yhteisön omaisuuden käyttämisestä ei yleensä muodostu jäsenille veronalaista etua. Sen sijaan, jos tällaista mahdollisuutta tarjotaan vain rajatulle joukolle (esimerkiksi yleishyödyllisen yhteisön hallituksen jäsenille), kyse on edun saaneen henkilön veronalaisesta tulosta. Verovapaita jäsenetuja eivät ole myöskään  jäsenille annettavat arvokkaat tavarat, lahjakortit tai muut vastaavat edut.

6.2.2 Jäsenille sosiaalisin perustein annettavat edut

Yleishyödylliset yhteisöt ja julkisyhteisöt saattavat antaa sosiaalisin perustein erilaisia etuja toiminnassaan mukana oleville henkilöille. Sosiaalisin perustein annettavia etuja, kuten alennuksia osallistumismaksuista, pidetään verovapaana, jos kaikilla samassa asemassa olevilla henkilöillä on mahdollisuus saada etu. Hyväksyttävänä pidetään esimerkiksi järjestelyä, jossa yleishyödyllinen yhteisö tai julkisyhteisö on määritellyt edun saamiselle ennakkoon tietyt edellytykset ja etu myönnetään vain hakemuksen perusteella.

6.2.3 Jäsenhankintakampanjat

Yleishyödylliset yhteisöt voivat järjestää jäsenhankintakampanjoita hankkiakseen yhteisölleen uusia jäseniä. Tyypillisiä ovat kampanjat, joissa yleishyödyllisen yhteisön niin sanotut vanhat jäsenet saavat palkinnon hankkimiensa uusien jäsenten perusteella. Jäsenhankinnan perusteella annettavat palkinnot ovat vastiketta yleishyödyllisen yhteisön hyväksi tehdystä työstä, joten palkintojen käypä arvo on jäsenhankkijoiden veronalaista tuloa.

Satunnaisia ja arvoltaan vähäisiä mainoslahjaan rinnastuvia tavarapalkintoja (esimerkiksi pinssi, kynä, lippalakki tai t-paita), joiden valintaan jäsenhankkija ei ole voinut itse vaikuttaa, voidaan kuitenkin antaa ilman, että niitä pidettäisiin veronalaisena tulona.

6.3 Vapaaehtoisille annettavat edut

6.3.1 Tilaisuuksiin ja tapahtumiin osallistuminen

Yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön tapahtuman järjestämiseen osallistuva vapaaehtoinen voi saada verovapaasti ilmaisen sisäänpääsyn, ruokailun, majoituksen ja kuljetuksen kyseiseen tapahtumaan.

Muuhun tapahtumaan vapaaehtoistyöntekijä voi osallistua verovapaasti vain silloin, kun tapahtuma liittyy läheisesti yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön omaan toimintaan sekä siihen vapaaehtoistyöhön, jota vapaaehtoistyöntekijä tekee. Tällaisia tapahtumia voivat käytännössä olla vain yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön lähipiiriin kuuluvan yhteisön tapahtumat. Verovapauden edellytyksenä on lisäksi se, että tapahtumaan pääsyä ei ole sovittu etukäteen korvaukseksi vapaaehtoistyöstä.

Tapahtumissa työskentelevien vapaaehtoistyöntekijöiden saatetaan edellyttää pitävän yhtenäisiä vaatteita (esimerkiksi tapahtuman logolla varustettu t-paita, verryttelyasu, toimitsijan asu tai esiintymisasu) tai he voivat tarvita työssä tarvikkeita, jotka he saavat usein pitää tapahtuman jälkeen. Tapahtumaan välittömästi liittyvistä ja arvoltaan vähäisistä vaatteista tai muista tarvikkeista ei muodostu veronalaista etua, jos niitä ei ole sovittu korvaukseksi työstä. Arvoltaan vähäisenä pidetään enintään 100 euron arvoisia vaatteita tai tarvikkeita.

Sen sijaan vapaaehtoistyöntekijöille annettavista arvokkaammista tarvikkeista ja vaatteista muodostuu veronalainen etu. Veronalaisen edun arvona pidetään vaatteen tai muun tarvikkeen käypää hintaa. Lähtökohtaisesti käypänä hintana pidetään tuotteen hankintahintaa. Jos tuotteen antamiseen liittyy niin sanottu omavastuuosuus, veronalaisen edun arvosta vähennetään vapaaehtoistyöntekijän vaatteesta tai muusta tarvikkeesta yhteisölle maksama määrä.

6.3.2 Lahjat ja muistamiset

Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnassa on usein tapana muistaa esimerkiksi vuosittain vapaaehtoistyöntekijöitä työstä, jota he tekevät vastikkeetta yhteisön hyväksi. Vapaaehtoistyöntekijöille tai yleishyödyllisen yhteisön jäsenille muistamisena taikka kiitollisuuden osoituksena annettavat arvoltaan vähäiset tavaralahjat ovat saajalleen verovapaita silloin, kun niitä ei ole sovittu korvaukseksi työn tekemisestä.

Lahja on lahjoitustarkoituksessa annettu vastikkeeton suoritus, jolla ei ole yhteyttä työsuoritukseen. Jos työtä tehdään korvausta vastaan, työstä suoritettu korvaus ei muutu verovapaaksi kutsumalla sitä esimerkiksi lahjaksi.

Vapaaehtoistyöntekijän verovapaana arvoltaan vähäisenä tavaralahjana voidaan pitää hänelle kiittämistarkoituksessa annettua lahjaa, jos

• henkilö on tehnyt vapaaehtoistyötä yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi,
• lahjaa ei ole sovittu vastikkeeksi vapaaehtoistyön tekemisestä,
• henkilö ei ole saanut valita lahjaa vapaasti,
• lahja on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena, ja
• lahjan arvo on enintään 100 euroa.

Tavaralahjan laadulla ei ole merkitystä. Siten vapaaehtoistyöntekijälle voidaan antaa kiitokseksi esimerkiksi huppari, t-paita, verryttelyasu, elokuvalippuja, muistoesine, kukkakimppu, jne. Kiitoslahjana pidetään myös arvoltaan vähäistä lahjaa, jonka vapaaehtoistyöntekijä on voinut valita yhteisön päättämästä valikoimasta.  Jos vapaaehtoisille annetaan muutamia kiitoslahjoja vuodessa, näiden yhteenlaskettu arvo henkilöä kohden voi olla korkeintaan 100 euroa.

Sen sijaan vähäistä arvokkaammat tavaralahjat sekä vapaavalintaiset lahjakortit ja muut rahaan verrattavat suoritukset (esimerkiksi osakkeet ja rahasto-osuudet) ovat veronalaisia. Veronalaisena etuna pidetään arvosta riippumatta myös esinelahjaa, jonka vapaaehtoistyöntekijä saa valita vapaasti.

Pitkään yleishyödyllisen yhteisön jäsenenä olleelle tai vapaaehtoistyötä tehneelle voidaan antaa lahja hänen merkkipäivänään ilman, että siitä muodostuu veronalaista etua. Merkkipäivällä tarkoitetaan tavanomaisia merkkipäiviä, kuten 50- tai 60-vuotispäivää. Verovapaana merkkipäivälahjana voidaan pitää enintään 100 euron arvoista tavaralahjaa, jota lahjan saaja ei ole saanut itse vapaasti valita. Tällainen merkkipäivälahja voidaan antaa muun vapaaehtoistyön kiittämisen lisäksi. Merkkipäivälahjaksi annettavat vapaavalintaiset lahjakortit ja muut rahaan verrattavat suoritukset ovat kuitenkin aina saajalleen veronalaista tuloa.

6.3.3 Henkilökuntaedut

Tuloverolain 69 §:ssä säädetään tavanomaisista ja kohtuullisista henkilökuntaeduista, joita työnantaja voi antaa palkansaajille verovapaasti. Vapaaehtoistyöntekijät ja yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi palkatta työskentelevät jäsenet eivät ole palkansaajia eikä heillä ole myöskään työnantajaa. Siten vapaaehtoistyöntekijät ja yhteisön jäsenet eivät voi saada tuloverolaissa tarkoitettuja verovapaita henkilökuntaetuja, kuten liikunta- ja kulttuuriseteleitä.

Edellä kerrotusta poiketen yleishyödyllisen yhteisö tai julkisyhteisö voi järjestää vapaaehtoistyöntekijälle yhteisön nimissä olevan ja yhteisön maksaman tietoliikenneyhteyden vapaaehtoistyöntekijän kotiin. Tietoliikenneyhteyden yksityiskäytöstä ei synny vapaaehtoiselle veronalaista tuloa, jos yhteyttä käytetään työn tekemiseen yhteisön hyväksi eikä edun antamisella korvata palkanmaksua. Sen sijaan yleishyödyllinen yhteisö tai julkisyhteisö ei voi korvata vapaaehtoisen oman tietokoneen tai tietoliikenneyhteyden käyttöä, vaan niistä maksetut korvaukset ovat veronalaista ansiotuloa, josta on toimitettava ennakonpidätys. Vapaaehtoinen saa tällöin vähentää hänelle yhteisön hyväksi tehdystä työstä aiheutuneet kulut omassa verotuksessaan.

Internet- ja TV-viihdepaketissa ei ole kyse yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön käyttöä varten kustan-netusta tietoliikenneyhteydestä, vaikka viihdepaketin hintaan sisältyisi myös tietoliikenneyhteys. Yhteisön kustantaman viihdepaketin arvo on siten kokonaisuudessaan veronalainen etu saajalle.

Yleishyödylliset yhteisöt ja julkisyhteisöt voivat antaa tuloverolain 69 §:ssä tarkoitettuja verovapaita henkilökuntaetuja palkkaa saaville työntekijöilleen. Verohallinto on antanut verovapaista henkilökuntaeduista ohjeen Henkilökuntaedut verotuksessa.

6.4 Edun antajan velvollisuudet 

Edellä luvuissa 6.2 - 6.3 mainittuja verovapaita etuja ei tarvitse ilmoittaa tulorekisteriin. Verovapaista suorituksista ei myöskään tarvitse toimittaa ennakonpidätystä eikä maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua. Myöskään talkoo- tai vapaaehtoistyön tekijälle annettavasta veronalaisesta edusta ei tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua, kun kyse ei ole palkasta.

Veronalaisista suorituksista yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön on edun antajana huolehdittava suorituksen maksajalle kuuluvista velvollisuuksista. Vapaaehtoisten saamien veronalaisten etujen ilmoittamista tulorekisteriin on käsitelty tulorekisterin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: työntekijän palkitseminen, yrittäjälle maksettavat suoritukset ja muut erityistilanteet.

Ennakkoperintälain 11 §:n 2 momentin mukaan ennakonpidätystä ei toimiteta rahana maksettavan suorituksen määrää suurempana. Jos talkoo- tai vapaaehtoistyön tekijälle ei makseta lainkaan rahasuorituksia, työsuorituksen perusteella saadusta veronalaisesta edusta ei voi toimittaa ennakonpidätystä. Jos talkoo- tai vapaaehtoistyöhön osallistuneelle luonnolliselle henkilölle maksetaan veronalaisten etujen lisäksi rahasuorituksia, ennakonpidätystä toimitettaessa edun arvo lisätään rahasuorituksen määrään. Ennakonpidätys toimitetaan koko määrästä ja ennakonpidätys vähennetään rahakorvauksesta.

7 Matkakustannusten korvaukset

7.1 Matkakustannusten korvaukset vapaaehtoisille

7.1.1 Verovapaat matkakustannusten korvaukset

Yleishyödyllinen yhteisö ja julkisyhteisö päättävät itse, missä tilanteissa ne maksavat matkakustannusten korvauksia. Pääsääntöisesti matkakustannusten korvauksia voi maksaa verovapaasti vain palkansaajalle. Kustannusten korvausten verovapaus on TVL 71 §:n 3 momentissa kuitenkin laajennettu koskemaan myös yleishyödyllisen yhteisön ja julkisyhteisön niiden toimeksiannosta tehdyistä matkoista vapaaehtoisille maksettavia matkakustannusten korvauksia. Verovapaus edellyttää, että  korvauksen saaja ei ole työsuhteessa maksajaan tai ei muuten saa palkkaa työstä, johon matka liittyy.  

Jos vapaaehtoistyön teettäjä on muu kuin yleishyödyllinen yhteisö tai julkisyhteisö, esimerkiksi yhdistys, jota ei verotuksessa pidetä yleishyödyllisenä, se ei voi maksaa vapaaehtoisille matkakustannusten korvauksia verovapaasti.

Yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi sen toimeksiannosta toimivalle vapaaehtoiselle verovapaata on:

• päiväraha enintään 20 päivältä kalenterivuodessa
• majoittumiskorvaus
• tositteisiin perustuva matkustamiskustannusten korvaus julkisen kulkuneuvon mukaan ilman euromääräistä rajaa
• kilometrikorvaukset enintään 3 000 euroa kalenterivuodessa.

Matkoista on aina tehtävä matkalasku. Korvausten verovapauden edellytykset ovat samat kuin palkansaajillakin. Toisin kuin palkansaajille, yleishyödyllinen yhteisö tai julkisyhteisö voi kuitenkin korvata matkustamiskustannukset (kilometrikorvaus ja matkaliput) myös vapaaehtoisen asunnolta vapaaehtoistyön tekemispaikkaan (varsinaiselle työpaikalle) TVL 72 §:n 4 momentin estämättä.

Yhteisön on muistettava seurata verovapaiden päivärahojen ja kilometrikorvausten enimmäismäärän täyttymistä. Päivärahojen enimmäismäärää (20 päivää) laskettaessa päivä tulee käytettyä, vaikka maksettu päiväraha olisi pienempi kuin Verohallinnon kustannuspäätöksen mukainen enimmäismäärä. Verovapaiden päivärahojen enimmäismäärää laskettaessa ei ole merkitystä myöskään sillä, onko päivärahoja maksettu kotimaan päivärahan, ulkomaanpäivärahan vai osapäivärahan määräisenä.  

Kilometrikorvausten 3 000 euron enimmäismäärää laskettaessa mukaan lasketaan kaikki henkilölle maksetut kilometrikorvaukset. Siten merkitystä ei ole sillä, onko korvausta maksettu eri matkoilta eri suuruisena esimerkiksi sen perusteella, että mukana kyydissä on ollut muita henkilöitä tai kuljetettavia tavaroita.

Päivärahojen ja kilometrikorvausten enimmäismäärät ovat verovelvolliskohtaisia. Sama henkilö voi saada päivärahoja ja kilometrikorvauksia useammalta yleishyödylliseltä yhteisöltä ja julkisyhteisöltä. Jos yleishyödyllisiltä yhteisöiltä ja julkisyhteisöltä saadut yhteenlasketut korvaukset ylittävät pykälässä säädetyt enimmäismäärät, ylimenevä osa on henkilön veronalaista ansiotuloa. Korvausten määrät lasketaan yhteen saajan verotuksen toimittamisen yhteydessä. Matkakustannusten korvausten maksajan ei siis tarvitse tietää tai selvittää, kuinka paljon matkakustannusten korvauksia henkilö on mahdollisesti saanut muilta maksajilta.

7.1.2 Vapaaehtoiset, joille voi maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia

Matkakustannusten korvaus on TVL 71 §:n 3 momentin nojalla verovapaata tuloa yhteisössä vapaaehtoisesti ja vastikkeetta toimivalle henkilölle. Hallituksen esityksen (HE 83/2000) perustelujen mukaan verovapaussäännöksen  on tarkoitus koskea yleishyödyllisen yhteisön toimintaan palkatta tai harrastusluontoisesti osallistuvia henkilöitä. Myös hallituksen jäsen tai luottamushenkilö on vapaaehtoinen, jos hän ei saa tehtävästään palkkiota tai muuta korvausta.

Matka on tehtävä yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön toimeksiannosta. Matkan on liityttävä yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön toimintaan ja siitä on päätettävä asianmukaisesti etukäteen. Kokousmatkan kustannuksia voi korvata, jos henkilö on valittu edustamaan yhteisöä kyseisessä kokouksessa. Sen sijaan esimerkiksi jäsenkokoukseen oma-aloitteisesti tulleen henkilön matkakustannuksia ei voi korvata verovapaasti.

Vapaaehtoista ei katsota palkansaajaksi pelkästään sen vuoksi, että hän saa vapaaehtoistyön teettäjältä veronalaiseksi tuloksi katsottavan yksittäisen tai satunnaisen korvauksen esimerkiksi puhelinkuluista (puhelinkuluista on kerrottu tarkemmin luvussa 8). Tällaisessa tilanteessa henkilö voidaan katsoa edelleen vapaaehtoiseksi ja hänelle voidaan maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia TVL 71 §:n 3 momentin mukaisesti, jos hän ei saa tehtävästä rahakorvausta tai muuta sovittua korvausta työstä esimerkiksi tavaroina.

Vanhempien tai muiden huoltajien voidaan katsoa toimivan yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi silloin, kun he kuljettavat yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön toimeksiannosta omalla autollaan henkilöitä tai tavaroita yleishyödyllisen yhteisön toimintaan kuuluvaan tapahtumaan. Tällöin kuljettajalle voidaan maksaa verovapaita kilometrikorvauksia TVL 71 §:n 3 momentin mukaisesti. Verovapaata korvausta ei voi maksaa pelkästään sillä perusteella, että henkilö on oma-aloitteisesti kuljettanut esimerkiksi omaa lastaan ja tämän kavereita johonkin tilaisuuteen, esimerkiksi harjoituksiin.

Jos henkilö tekee vapaaehtoistyötä useamman yhteisön tai julkisyhteisön hyväksi samaan aikaan, esimerkiksi yhdistysten yhteistapahtumassa, mikä tahansa tapahtumaa järjestävistä yhteisöistä voi korvata matkakustannukset vapaaehtoiselle. Samalta matkalta voidaan maksaa matkakustannusten korvaukset kuitenkin vain kerran verovapaasti.

7.1.3 Matkakustannusten korvausten maksajan velvollisuudet

Verovapaista matkakustannusten korvauksista ei toimiteta ennakonpidätystä. Yleishyödyllisen yhteisön ja julkisyhteisön ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä myöskään vapaaehtoisille maksettujen matkakustannusten korvausten verovapaan enimmäismäärän (päiväraha enintään 20 päivältä ja kilometrikorvaukset enintään 3 000 euroa vuodessa) ylimenevältä osalta. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että matkakustannusten korvaukset täyttävät  Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaiset edellytykset (VHp ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta 1 §:n 16 kohta).

Yleishyödyllinen yhteisö ja julkisyhteisö ilmoittavat vapaaehtoisille maksamansa matkakustannusten korvaukset tulorekisteriin. Tulorekisterissä on omat tulolajinsa yleishyödyllisen yhteisön vapaaehtoisille maksamille kilometrikorvauksille ja päivärahoille. Jos vapaaehtoisille maksetaan matkakustannusten korvauksia verovapaita määriä enemmän, ylimenevä osa on saajalle veronalaista tuloa ja se ilmoitetaan tulorekisteriin työkorvauksena. Liikenteenharjoittajan antaman tositteen (esimerkiksi junalipun) perusteella maksettuja verovapaita matkustamiskustannusten korvauksia ei ilmoiteta tulorekisteriin.

7.2 Matkakustannusten korvaukset oman työnsä vuoksi julkisyhteisön tilaisuuteen osallistuville

Julkisyhteisöllä, esimerkiksi ministeriöllä, voi olla työryhmiä, joiden jäseniksi tai kuultavaksi kutsutaan tietyn alan asiantuntijoita. Tyypillistä on, että jäseneksi valitaan henkilö hänen oman ammattinsa tai työyhteisönsä edustajana. Vaikka työryhmän perustanut julkisyhteisö ei maksaisi henkilölle työryhmän jäsenyydestä ja kokoukseen osallistumisesta erillistä palkkiota, hän saa työskentelyn ajalta usein palkkaa omalta työnantajaltaan.

Yhteisön hyväksi tapahtuvalla työllä tarkoitetaan hallituksen esityksen perusteella perinteistä ja yleistä hyvää edistävää vapaaehtoistyötä, jollaisesta ei ole kyse edellä kuvatussa työryhmätapauksessa. Henkilö ei ole tällöin TVL 71 §:n 3 momentissa tarkoitettu vapaaehtoistyöntekijä, vaan henkilö osallistuu työryhmän työskentelyyn osana omia työtehtäviään. Tämän vuoksi työryhmän järjestävä julkisyhteisö ei voi maksaa ulkopuoliselle työryhmän jäsenelle yms. työryhmän työhön osallistuvalle henkilölle matkakustannusten korvauksia verovapaasti TVL 71 §:n 3 momentin nojalla.

Henkilön oma työnantaja voi maksaa oman työnsä vuoksi julkisyhteisön tilaisuuteen osallistuvalle työntekijälle verovapaasti matkakustannusten korvauksia, jos kyseessä on työmatka erityiselle työntekemispaikalle ja korvaukset täyttävät Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaiset edellytykset.

Siltä osin kuin henkilön oma työnantaja ei maksa matkakustannusten korvauksia, julkisyhteisö voi korvata verovapaasti julkisyhteisön tilaisuudesta aiheutuneet todelliset tositteisiin perustuvat matka- ja majoituskustannukset julkisyhteisölle kuuluvina kustannuksina. Verovapauden kannalta ei ole merkitystä, maksaako julkisyhteisö kulut henkilölle itselleen vai suoraan palveluntarjoajalle.

Jos henkilö on tehnyt matkat työryhmän kokoukseen omalla autollaan, voidaan todellisina kuluina pitää muun selvityksen puuttuessa Verohallinnon matkakuluvähennyksen määrästä antaman päätöksen mukaista määrää. Vuosina 2022-2023 vähennyksen määrästä säädetään tuloverolain 93 §:n 2 momentissa (0,30 €/km). Tositteisiin perustuvia matka- ja majoituskustannusten korvauksia ei ilmoiteta tulorekisteriin. Omalla autolla tehdystä matkasta maksettu verovapaa korvaus on kuitenkin ilmoitettava tulorekisteriin.

Jos julkisyhteisö maksaa työryhmän jäsenelle tai työryhmässä kuultavalle asiantuntijalle kokouspalkkiota tai muuta palkkaa, se voi maksaa jäsenelle ja asiantuntijalle matkakustannusten korvauksia verovapaasti samoin perustein kuin työnantaja voi maksaa korvauksia palkansaajalle.

8 Muut kustannusten korvaukset

Yleishyödylliset yhteisöt ja julkisyhteisöt voivat korvata verovapaasti jäsenilleen ja vapaaehtoisille heidän yhteisön puolesta suorittamiaan menoja. Näitä voivat olla esimerkiksi yhteisön toimintaan tarvittavien varusteiden ja materiaalien hankkimisesta aiheutuneet menot. Korvaukset eivät ole veronalaisia eikä niitä tarvitse ilmoittaa tulorekisteriin, jos yhteisö korvaa yhteisön puolesta suoritetut menot tositteita vastaan aiheutuneiden kustannusten suuruisina.

Sen sijaan henkilölle aiheutuneita omia kustannuksia ei voi korvata verovapaasti. Poikkeuksen muodostavat vapaaehtoistyön tekemiseen välttämättömät rokotukset, joiden kustannukset yleishyödyllinen yhteisö tai julkisyhteisö voi korvata verovapaasti.

Jos yhteisö tai julkisyhteisö hankkii vapaaehtoiselle puhelinliittymän, jota hän voi käyttää myös yksityispuheluihin, yksityispuhelujen osuus on  vapaaehtoiselle veronalaista ansiotuloa. Jos vapaaehtoiselle on aiheutunut ylimääräisiä puhelinkuluja yhteisön asioiden hoidosta omalla puhelinliittymällään, yhteisön tai julkisyhteisön maksama korvaus puhelinkuluista on hänelle veronalaista tuloa, josta on toimitettava ennakonpidätys. Vapaaehtoinen saa tällöin vähentää hänelle yhteisön hyväksi tehdystä työstä aiheutuneet puhelinkulut omassa verotuksessaan.

Yleishyödyllisen yhteisön tai julkisyhteisön vapaaehtoisille maksamat veronalaiset kustannusten korvaukset (esimerkiksi rahakorvaukset henkilökohtaisten välineiden hankkimiseen ja puhelinkuluista) ilmoitetaan tulorekisteriin. Muuna kuin rahana annetut korvaukset arvostetaan niiden käypään arvoon.

9 Stipendit, apurahat ja tunnustuspalkinnot

Stipendien ja apurahojen veronalaisuuteen vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kuka sen maksaa, kenelle, millä perustella ja mihin tarkoitukseen se maksetaan. Suoritukset käsitellään verotuksessa luonteensa mukaisesti riippumatta siitä, minkä nimisinä ne on maksettu.

Ainoastaan opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteen harjoittamista varten saatu apuraha tai stipendi voi olla verovapaa (TVL 82 §:n 1 momentin 1 kohta). Muuta tarkoitusta varten saadut apurahat ja stipendit ovat aina veronalaista ansiotuloa riippumatta siitä, keneltä ne on saatu. Stipendin ja apurahan veronalaisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti. 

Verovapaan tunnustuspalkinnon edellytyksenä on, että se on annettu tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi (TVL 82 §:n 1 momentin 2 kohta). Tunnustuspalkinto annetaan jälkikäteen, kun taas stipendi ja muu apuraha annetaan yleensä etukäteen. Tunnustuspalkinnon antamiseen liittyy tavallisesti julkisuutta. Tunnustuspalkinnon antajan ja saajan välillä ei saa olla riippuvuussuhdetta, esimerkiksi työsuhdetta, koska kaikki työnantajalta saadut palkinnot ovat palkkaa.

Yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi annettuna tunnustuspalkintona voidaan pitää muun ohessa malminetsintäpalkintoa (KVL 243/1976) sekä kotikunnan olympiavoittajalle myöntämää raha- tai esinepalkintoa.

Stipendien, apurahojen ja tunnuspalkintojen verotusta, verovapauden edellytyksiä ja maksajan velvollisuuksia käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Apurahojen stipendien ja tunnustuspalkintojen verotus. Kilpailussa jaettava palkinto ei ole tunnustuspalkinto vaan kilpailupalkinto. Kilpailupalkintojen verotusta on käsitelty ohjeessa Palkintojen verotus.

10 Avustukset, lahjoitukset ja palkinnot

Tuloverolain 92 §:ssä on lueteltu verovapaiksi säädetyt sosiaalietuudet, mm. luonnollisen henkilön valtion ja kuntien varoista asunnonkorjaukseen saama avustus. Muut kuin TVL 92 §:ssä luetellut avustukset ja lahjat ovat yleensä veronalaista tuloa joko tulo- tai lahjaverotuksessa. Tällaisia veronalaisia avustuksia ovat esimerkiksi kuntien asukkailleen maksamat vauvarahat ja yhdistysten jakamat avustukset.

Maksetun suorituksen nimike ei ole merkityksellinen, vaan suorituksen luonteen perusteella ratkaistaan, onko kyseessä lahja vai tuloverotuksessa verotettava suoritus. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa se, kenen intressissä avustus annetaan, kenelle avustus annetaan ja mihin tarkoitukseen. Lisäksi tarkastellaan esimerkiksi sitä, onko avustus annettu lahjoitustarkoituksessa ja onko avustuksen antaminen vapaaehtoista ja vastikkeetonta.

Lahjaveronalainen lahja on vapaaehtoinen ja vastikkeeton suoritus, jossa lahjan antajalla ei ole mitään omaa intressiä lahjan antamisessa, vaan selvä lahjoitustarkoitus. Esimerkiksi yleishyödyllisten yhdistysten täysin omasta intressistään riippumatta, vastikkeetta ja lahjoitustarkoituksessa antamat lahjoitukset avuntarvitsijoille ovat lahjaverotuksen piiriin kuuluvia lahjoja. Myös kansalaiskeräyksellä kerättyjä varoja pidetään yleensä lahjaverotuksen piiriin kuuluvina. Lahjaveronalaisena lahjana on pidetty esimerkiksi huippu-urheilijalle kansalaiskeräyksellä kerättyjä varoja (KVL 1984/17).

Avustus on tuloveronalaista tuloa silloin, kun avustuksen antaja saa tai odottaa saavansa itsekin jotakin hyötyä avustuksen antamisesta. Tällaista avustusta ei ole annettu puhtaassa lahjoitustarkoituksessa eikä se ole täysin vapaaehtoinen taikka vastikkeeton. Avustuksissa ja lahjoituksissa on kyse tuloveronalaisesta tulosta myös silloin, kun se on työsuhteen perusteella saatu etu tai pääoman sijoitusta tai pääoman tuottoa.

Lahjaveronalaisiin lahjoituksiin sovelletaan perintö- ja lahjaverolakia. Sen mukaan lahjaveroa täytyy maksaa, jos samalta lahjanantajalta saadun lahjan arvo on 5 000 euroa tai enemmän. Kolmen vuoden aikana samalta lahjanantajalta saadut lahjat lasketaan yhteen. Vähäiset lahjat yleishyödyllisiltä yhteisöiltä jäävät siis verotettavan rajan alle. Lahjaveronalaisista lahjoista ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä. Jos lahjan tai lahjojen yhteisarvo jää alle verotettavan määrän, lahjaveroilmoitusta ei tarvitse antaa, ellei Verohallinto sitä erikseen vaadi. Lahjaverotuksesta löytyy lisätietoa Milloin pitää maksaa lahjaveroa?.

Yleishyödyllisen yhteisön antamiin tuloveronalaisiin avustuksiin sovelletaan tuloverolain säännöksiä. Verovapaaksi on säädetty ainoastaan TVL 82 §:ssä (stipendit, apurahat ja tunnustuspalkinnot) ja TVL 92 §:ssä (sosiaalietuudet) mainitut edut. Muut edut ovat TVL 29 §:ssä ja TVL 61 §:ssä tarkoitettua veronalaista ansiotuloa, josta avustuksen antajan on toimitettava ennakonpidätys. Tavarana annetuista avustuksista ei voi toimittaa ennakonpidätystä, jos samalle saajalle ei makseta rahasuorituksia. Kaikki tuloveronalaiset avustukset on ilmoitettava tulorekisteriin riippumatta siitä, onko suorituksesta toimitettu ennakonpidätys vai ei.

Yleishyödyllinen yhteisö saattaa jakaa erilaisia palkintoja tai järjestää arpajaisia taikka kilpailuja. Palkintojen ja arpajaisten verotuksesta on kerrottu Verohallinnon ohjeissa Palkintojen verotus ja Arpajaisten verotus. Kilpailupalkintojen verotusta on käsitelty ohjeessa Palkintojen verotus.

11 Yleishyödyllinen yhteisö ja julkisyhteisö palkan ja työkorvauksen maksajana

Yleishyödyllinen yhteisö ja julkisyhteisö voivat maksaa toiminnassaan mukana oleville henkilöille palkkaa tai työkorvausta, kun työtä tehdään työ- tai toimeksiantosuhteessa. Yleishyödylliseltä yhteisöltä ja julkisyhteisöltä palkkaa, palkkioita tai työkorvausta saavien verotukseen ja esimerkiksi matkakustannusten korvauksiin soveltuvat samat säännökset kuin muihinkin palkan- ja työkorvauksen saajiin. Tarkempaa ohjeistusta löytyy esimerkiksi Verohallinnon ohjeista:

• Ennakonpidätyksen toimittaminen
• Työnantajan ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu
• Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa
• Palkka ja työkorvaus verotuksessa
• Luontoisedut verotuksessa
• Henkilökuntaedut verotuksessa

Työ- tai virkasuhteessa saadun palkan lisäksi palkalla tarkoitetaan myös kokouspalkkiota, henkilökohtaista luento- ja esitelmäpalkkiota, hallintoelimen jäsenyydestä saatua palkkiota, toimitusjohtajan palkkiota, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostamaa palkkaa sekä luottamustoimesta saatua korvausta (EPL 13 §:n 1 momentin 2 kohta). Korvaukset ovat palkkaa, vaikka työtä ei tehdä työsuhteessa. Siten esimerkiksi säätiön toimitusjohtajan palkkio ja säätiön asiamiehen palkkio ovat tehtävää hoitavan luonnollisen henkilön palkkatuloa.

Yhdistyksen toiminnanjohtajasta ja toiminnanjohtajan asemasta ei ole säädetty toimitusjohtajaa vastaavalla tavalla laissa. Yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtävät ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että niitä hoidetaan yleishyödyllisen yhteisön hallituksen johdon ja valvonnan alaisuudessa. Tehtävien hoitaminen on lisäksi sidottu vahvasti tiettyyn henkilöön, eikä niitä yleensä voi hoitaa kuka tahansa esimerkiksi palvelua tarjoavan yrityksen henkilökunnasta. Näistä syistä myös yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtävästä maksettavat palkkiot ovat tehtävää hoitavan luonnollisen henkilön palkkaa. Samoja periaatteita sovelletaan myös yhdistyksessä muulla kuin toiminnanjohtajan nimikkeellä toimiviin henkilöihin, jos näiden tehtävät vastaavat toiminnanjohtajaa. Toimitusjohtajan palkkion verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus.

Työkorvauksella tarkoitetaan työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettavaa korvausta (EPL 25 §:n 1 momentin 2 kohta). Työkorvausta maksetaan toimeksiantosuhteessa. Työkorvauksen saaja on yleensä yksityinen liikkeen- tai ammatinharjoittaja (toiminimiyrittäjä) tai yritys (osakeyhtiö tai henkilöyhtiö) mutta saaja voi olla myös luonnollinen henkilö.

12 Yleishyödyllinen yhteisö suorituksen saajana

Tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen vain elinkeinotulosta sekä muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tuottamasta tulosta (TVL 23 §). Siten yleishyödyllisen yhteisön saamat tulot voivat olla kokonaan verovapaata tuloa tai osittain verovapaata tuloa. Verohallinto on antanut yleishyödyllisen yhteisön tuloverotuksesta ohjeen Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille.

Koska yhteisön yleishyödyllisyys ja toiminnasta saatavien tulojen veronalaisuus ratkaistaan kultakin verovuodelta erikseen, suorituksen maksaja ei voi maksuhetkellä päätellä maksettavan suorituksen veronalaisuutta yleishyödyllisen yhteisön tuloverotuksessa. Yleishyödylliselle yhteisölle maksettavien työkorvausten ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta ei ole myöskään erikseen säädetty. Tämän vuoksi yleishyödylliselle yhteisölle maksettavista työkorvauksista on toimitettava 13 prosentin suuruinen ennakonpidätys, jos ei ole maksuhetkellä ennakkoperintärekisterissä. Toimitettu ennakonpidätys otetaan huomioon yleishyödyllisen yhteisön verotusta toimitettaessa. Jos yleishyödyllisen yhteisön saamat tulot ovat verovapaita, yhteisö saa toimitetun ennakonpidätyksen takaisin veronpalautuksena.

Ennakkoperintälain 25 §:n 2 momentin mukaan Verohallinto merkitsee hakemuksesta ennakkoperintärekisteriin sen, joka harjoittaa tai todennäköisesti ryhtyy harjoittamaan elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa, josta saatua suoritusta ei ole pidettävä palkkana eikä urheilijan palkkiona. Lainkohdassa tarkoitettuna muuna tulonhankkimistoimintana pidetään esimerkiksi yleishyödyllisen yhteisön varainhankintaa. Siten yleishyödyllinen yhteisö voidaan merkitä hakemuksen perusteella ennakkoperintärekisteriin, vaikka muuna tulonhankkimistoimintana harjoitetusta varainhankinnasta saadut tulot olisivat yhteisön verovapaata tuloa.

Ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen on tarkoitus osoittaa, että suorituksen maksajan ei tarvitse toimittaa työkorvauksesta ennakonpidätystä. Ennakkoperintärekisteriin merkitty yleishyödyllinen yhteisö huolehtii mahdollisten ennakkoverojen maksamisesta itse.

Rekisteröimätön yhdistys ei ole tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu yhteisö, joten se ei voi olla myöskään tuloverolain 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö. Rekisteröimätöntä yhdistystä pidetään verotuksessa yhtymänä, jonka tulo verotetaan sen osakkailla. Siten rekisteröimättömän yhdistyksen talkootyöstä saama tulo on työtä tehneiden luonnollisten henkilöiden veronalaista tuloa.

13 Euroopan solidaarisuusjoukot

Euroopan solidaarisuusjoukot on Euroopan unionin rahoittama ohjelma, jonka tuella 18–30-vuotiaat henkilöt voivat toimia vapaaehtoisina tai osallistua harjoittelu- tai työtoimintoihin eri puolilla Eurooppaa ja sen ulkopuolella. Euroopan solidaarisuusjoukot on jatkoa vuonna 2018 päättyneelle eurooppalaiselle vapaaehtoispalvelulle (EVS, European Voluntary Service). Euroopan solidaarisuusjoukoista on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1475 (pdf). Tässä ohjeessa käsitellään tilannetta, jossa ulkomailla asuva henkilö tulee Suomeen tällaiseen vapaaehtoispalveluun Suomessa olevalle työnantajalle.

Harjoittelu- ja työtoimintoihin osallistuva henkilö työskentelee vastaanottavalle organisaatiolle jakson, jonka kesto on kahdesta kuukaudesta vuoteen. Henkilö tekee vapaaehtoispalvelua vastaanottavan organisaation (jäljempänä työnantaja) eli esimerkiksi Suomessa olevan kunnan tai muun yhteisön ohjauksessa. Työnantajalle maksetaan korvausta, jolla sen on järjestettävä majoitus, ruokailu ja riittävä tuki vapaaehtoispalveluun osallistuvalle henkilölle. Työnantajan on maksettava henkilölle palkkaa kansallisen lainsäädännön mukaan. Lisäksi henkilölle maksetaan matkakulut kotimaasta vastaanottavaan maahan ja pientä taskurahaa (esimerkiksi Suomessa 5 euroa/päivä).

Vapaaehtoistyöstä saatua vastiketta ei ole säädetty Suomessa verovapaaksi tuloksi. Tästä johtuen taskuraha sekä majoituksesta, ruuasta ja muusta ylläpidosta saatu luontoisetu on vapaaehtoispalveluun osallistuvan henkilön veronalaista palkkatuloa. Sama koskee myös harjoittelu- ja työtoimintoihin osallistuvaa henkilöä.

Ohjelmaan osallistujalle muuna kuin rahana annettu etuus arvostetaan luontoisetupäätöksen mukaan. Esimerkiksi asunnon koko ja sijainti vaikuttavat asuntoedun määrään. Päätöksessä on määritelty muun muassa täysihoitoedun määrä. Täysihoitoetu sisältää asunnon, ravinnon, valon ja lämmön. Rahana maksetut edut ovat rahapalkkaa, ei luontoisetua. Luontoiseduista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Luontoisedut verotuksessa.

Ohjelmaan osallistuva henkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän oleskelee Suomessa yli kuuden kuukauden ajan. Yleisesti verovelvollista verotetaan samalla tavalla kuin Suomessa pysyvästi asuvia.

Henkilö on rajoitetusti verovelvollinen, jos hänellä on varsinainen asunto ja koti ulkomailla, ja hän oleskelee Suomessa enintään kuuden kuukauden ajan. Rajoitetusti verovelvollista verotetaan vain Suomesta saadusta tulosta. Suomessa tehdystä työstä ja vapaaehtoispalvelusta saatu palkka on Suomesta saatua tuloa, josta vastaanottavan organisaation on perittävä lopullinen 35 prosentin lähdevero. Vastaanottava organisaatio saa tehdä ennen lähdeveron perimistä rahapalkan ja luontoisetujen yhteismäärästä lähdeverovähennyksen (510 euroa/kk tai 17 euroa/pv), jos vähennyksestä on mainittu lähdeverokortissa.

Rajoitetusti verovelvollinen voi vaatia ansiotulojensa verottamista progressiivisesti lähdeverotuksen sijasta. Tällöin rajoitetusti verovelvollista verotetaan samaan tapaan kuin Suomessa yleisesti verovelvollisia.

Suomessa olevalla työnantajalla on Suomessa työnantajavelvoitteet vapaaehtoispalveluun osallistuvalle henkilölle maksetusta palkasta. Työnantajan on toimitettava ennakonpidätys joko tavallisen verokortin tai rajoitetusti verovelvollisen verokortin mukaisesti taikka perittävä palkasta lähdevero. Lisäksi vapaaehtoispalveluun osallistuvalle henkilölle maksettu palkka on ilmoitettava tulorekisteriin.

Vapaaehtoispalveluun osallistuvan henkilön on selvitettävä  verokorttia, lähdeverokorttia tai rajoitetusti verovelvollisen verokorttia hakiessaan työnantajan avustuksella rahapalkan ja luontoisetujen määrä.

Vapaaehtoispalvelun periaatteiden mukaisesti osallistujalle ei saa aiheutua kustannuksia vapaaehtoispalveluksesta, joten työnantaja vastaa myös vapaaehtoisen mahdollisista tuloveroista. Rahapalkka ja luontoisedut muodostavat vapaaehtoisen nettopalkan, johon on lisättävä laskennallinen tulovero. Nämä yhdessä muodostavat henkilön veronalaisen tulon, jonka perusteella verokortti tehdään. Yleisesti verovelvollisen palkan bruttomäärän laskemisessa apuna voi käyttää veroprosenttilaskuria.

Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun kautta Suomeen tuleva vapaaehtoistyöntekijä ei yleensä tule työskentelyn perusteella Suomessa sairausvakuutetuksi vapaaehtoisjakson aikana. Tästä johtuen Suomessa ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua tai vakuutetun sairausvakuutusmaksua (sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu).

Tilapäisesti Suomeen tulevan vapaaehtoistyöntekijän verosopimuksen mukainen asuinvaltio säilyy yleensä lähtömaassa, joten Suomesta saatu tulo voi olla veronalaista myös siellä. Vapaaehtoistyöntekijän verosopimuksen mukainen asuinvaltio on velvollinen poistamaan mahdollisen kaksinkertaisen verotuksen.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Minna Palomäki