Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan verotuksesta

Tässä ohjeessa käsitellään kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan verottamista.

1 Yleistä päästökaupasta

Euroopan Unionin (EU) sisäisen päästökauppajärjestelmän sekä Kioton pöytäkirjan mukaisen kansainvälisen päästökaupan tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen seuraaminen ja hiilidioksidin päästövähennystavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja astui voimaan vuonna 2005. Pöytäkirjassa määritellään teollisuusmaille sitovat kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteet. Vähennysvelvoitteet koskevat yhteensä kuutta kasvihuonekaasua, joista EU:n sisäisessä päästökaupassa ovat mukana tällä hetkellä hiilidioksidipäästöt, alumiinin tuotannon perfluorihiilipäästöt sekä kemianteollisuuden typpioksiduulipäästöt. Päästökauppajärjestelmän tarkoituksena on toimia siten, että siihen kuuluvien toimialojen päästöt pysyvät ennalta määritellyn kokonaispäästömäärän rajoissa.

EU:n sisäinen päästökauppa alkoi vuoden 2005 alussa. Tämä ensimmäinen EU:n päästökauppakausi päättyi vuoden 2007 lopussa. Toinen EU:n päästökauppakausi koski vuosia 2008–2012. Kolmas EU:n päästökauppakausi koskee vuosia 2013–2020.

Suomessa päästökaupasta säädetään päästökauppalailla (311/2011) ja asetuksilla. Päästökauppalakia sovelletaan muun muassa polttoaineiden polttoon laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 megawattia ja niiden kanssa samaan kaukolämpöverkkoon liitettyjen pienempien polttolaitosten sekä öljynjalostamoiden, koksaamoiden, eräiden teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuden laitosten prosessien, eräiden petrokemian laitosten prosessien sekä kivivillan ja nokimustan valmistuksen polttoprosessien hiilidioksidipäästöihin. Päästökaupan piiriin kuuluvat myös alumiinin tuotannon perfluorihiilipäästöt ja kemianteollisuuden typpioksiduulipäästöt. Suomessa päästökauppa koskee noin 600 laitosta.

Päästökaupan piiriin kuuluva laitos tarvitsee päästöluvan, jonka nojalla sillä on oikeus päästää kasvihuonekaasuja ilmakehään. Lupien myöntäminen kuuluu Suomessa Energiavirastolle (www.energiavirasto.fi).  Päästölupahakemuksessaan toiminnanharjoittaja esittää tarkkailusuunnitelman, josta ilmenee laitoksen kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailumenetelmät. Päästöjen tarkkailusta on Euroopan komissio antanut asetuksen (EU) 601/2012, jossa määritellään päästötietojen tarkkailuvaatimukset ja tarkkuustasot. Toiminnanharjoittajat raportoivat päästöistään toimittamalla vuosittain Energiavirastolle päästöselvitykset, joista selviää laitosten edellisenä kalenterivuonna aiheuttamat päästöt. Päästöselvitykset tulee todentaa ennen niiden toimittamista päästökauppaviranomaiselle. Todentaminen kuuluu Energiaviraston hyväksymille riippumattomille toimijoille.

Päästöluvan lisäksi päästökaupassa mukana oleva toiminnanharjoittaja voi hakea ilmaiseksi jaettavia päästöoikeuksia. Laitoskohtaisesti myönnettävät päästöoikeusmäärät riippuvat toimialasta ja oikeuksien määrän laskenta perustuu komission ilmaisjakopäätökseen 2011/278/EU päästöoikeuksien harmonisoiduista jakosäännöistä. Päästöoikeuksien ilmaisjakoa koskevat hakemukset käsittelee Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö.

Myös ilmailutoiminta kuuluu päästökaupan piiriin direktiivin 2008/101/EY mukaisesti. Suomessa ilmailutoiminnan päästökaupasta säädetään laissa lentoliikenteen päästökaupasta (34/2010). Lentoliikenteen päästökauppa koskee EU:n sisäisiä lentoja sekä kaikkia EU:n alueelta lähteviä ja sinne saapuvia koneita. Lentoliikenteen päästökaupan tarkoituksena on edistää lentoliikenteestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti. Kuten yleinen päästökauppa, myös lentoliikenteen päästökauppa perustuu vaihdannan piirissä oleviin päästöoikeuksiin.

Lentoliikenteen ensimmäinen päästökauppakausi alkoi 1.1.2012 ja kesti 31.12.2012 asti. Seuraava päästökauppakausi on yhdenmukainen kiinteiden laitosten päästökauppakauden kanssa eli se alkoi 1.1.2013 ja kestää 31.12.2020 asti.  Lentoliikenteen päästökauppaviranomaisena Suomessa toimii Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom), jolta lentoliikenteen harjoittajat voivat hakea maksuttomia päästöoikeuksia ja jolle näiden tulee toimittaa päästöjen tarkkailusuunnitelma sekä raportoida vuosittain hiilidioksidipäästöistä.

Energiavirasto hallinnoi Suomen päästökaupparekisteriä, jonne kirjataan päästöoikeudet ja -yksiköt, sekä niiden hallussapidot ja siirrot. Päästökaupparekisterissä avataan hakemuksesta tili jokaiselle päästökaupan piiriin kuuluvalle laitokselle ja ilma-aluksen käyttäjälle. Toiminnanharjoittajat ja ilma-aluksen käyttäjät ilmoittavat rekisterissä vuosittain tilikohtaisesti todennetut päästömäärät ja todentajat vahvistavat ne. Lisäksi toiminnanharjoittajat ja ilma-aluksen käyttäjät palauttavat ko. tileiltä vuosittain edellisen vuoden todennettuja päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästökaupan piiriin kuuluvien toimijoiden lisäksi myös muilla organisaatioilla ja yksityishenkilöillä on tietyin rajoituksin mahdollisuus avata rekisteriin päästöoikeustilejä, hankkia haltuunsa päästöoikeuksia ja -yksiköitä ja käydä niillä kauppaa.

Kolmannella päästökauppakaudella (2013–2020) päästöoikeudet lasketaan liikkeelle pääasiallisesti huutokauppaamalla. Päästöoikeuksia jaetaan jonkin verran myös ilmaiseksi, mutta kauden loppua kohden ilmaisjaon osuus vähenee ja huutokaupan osuus kasvaa. Sekä ilmaiseksi saadut että huutokaupasta hankitut päästöoikeudet ovat vapaasti vaihdettavissa jälkimarkkinoilla.

Energiavirasto toimii Suomen huutokaupanpitäjänä. Huutokaupanpitäjä huutokauppaa huutokauppa-asetuksen mukaisesti Suomen osuuden huutokaupattavista päästöoikeuksista EU:n yhteisellä huutokauppapaikalla. Huutokaupanpitäjä vastaanottaa Suomelle huutokaupoista saadut tulot ja tulouttaa ne valtiolle.

2 Päästöoikeudet tuloverotuksessa

2.1 Päästöoikeudet elinkeinotoiminnan käyttöomaisuutena

Päästöoikeuksilla on tarkoitus kattaa tuotannollisen toiminnan ja lentoliikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen ilmastolle aiheuttama laskennallinen kustannus. Päästökauppalain mukainen tuotannollinen toiminta ja lentoliikenteen päästökaupasta annetun lain mukainen toiminta täyttävät pääasiallisesti elinkeinotoiminnalle asetetut yleiset kriteerit. Kun päästöoikeudet on myönnetty tai hankittu elinkeinotoiminnaksi katsottavaan toimintaan, kuuluvat ne näin ollen myös elinkeinonharjoittajan käyttöomaisuuteen. Tällaisia päästöoikeuksia on käsiteltävä toiminnanharjoittajan elinkeinotoiminnan tulolähteessä.

2.2 Päästöoikeus on määräajan voimassaoleva aineeton oikeus

Päästöoikeudet ovat voimassa ainoastaan erikseen laissa määrätyn ajan. Päästökauppaviranomaisen on neljän kuukauden kuluttua kunkin päästökauppakauden päättymisestä mitätöitävä kyseiselle päästökauppakaudelle myönnetyt ja kirjatut päästöoikeudet, joita ei ole palautettu tai mitätöity päästökauppatilin haltijan pyynnöstä (päästökauppalaki 54.3 §). Päästökauppalain 55 §:n mukaan päästökauppaviranomaisen on kuitenkin kirjattava päästöoikeuksia rekisterissä olevalle asianomaiselle tilille päästökauppakautta 2013–2020 ja sitä seuraavia päästökauppakausia varten korvaamaan tilillä edelliseltä päästökauppakaudelta olevat päästöoikeudet, jotka on mitätöity päästökauppalain 54 §:n 3 momentin mukaisesti edellisen päästökauppakauden päättymisen jälkeen.

Päästöoikeutta ei ole määritelty elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa, eikä siitä ole myöskään olemassa vastaavaa julkaistua oikeuskäytäntöä. Verolainsäädännössä ei ole määritelty aineettoman oikeuden käsitettä. Verotuksessa aineettomina oikeuksina on pidetty mm. tekijänoikeutta ja patenttia. Päästöoikeus voidaan rinnastaa verotuskäytännössä aineettomina oikeuksina pidettyihin oikeuksiin.

2.3 Päästöoikeuden ylitysmaksu

Mikäli toiminnanharjoittaja jättää palauttamatta edellisen vuoden päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia, määrää Energiavirasto yritykselle päästöoikeuden ylitysmaksun. Ylitysmaksun suorittaminen ei vapauta toiminnanharjoittajaa velvollisuudesta palauttaa päästöoikeuksia.

Päästöoikeuden ylitysmaksu on luonteeltaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 16 §:n 5 kohdan mukainen sanktionluonteinen maksuseuraamus, joten päästöoikeuden ylitysmaksu ei ole tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtunut vähennyskelpoinen meno. Päästöoikeuden ylitysmaksua käsitellään verotuksessa siten vähennyskelvottomana eränä.

Energiavirasto julkaisee vuosittain tiedot toiminnanharjoittajista, jotka eivät ole palauttaneet päästöoikeuksia päästökauppalain mukaisesti. Energiavirasto voi peruuttaa kasvihuonekaasujen päästöluvan, jos luvanhaltija on kehotuksista huolimatta olennaisesti rikkonut päästöoikeuksien vuosittaista palauttamista.

2.4 Päästöoikeuksien hankintameno ja jaksottaminen

Kolmannella päästökauppakaudella (2013–2020) päästöoikeuksia lasketaan liikkeelle sekä ilmaiseksi että huutokauppaamalla. Maksutta jaetuilla päästöoikeuksilla ei ole hankintamenoa. Huutokaupasta tai jälkimarkkinoilta hankittujen päästöoikeuksien hankintameno määräytyy suoritetun vastikkeen perusteella.

Päästöoikeuksien jälkimarkkinoilla päästöoikeuksien hinta määräytyy osapuolten keskinäisin sopimuksin. Päästöoikeudesta suoritettu vastike muodostaa päästöoikeudelle tällaisessa tilanteessa hankintamenon. Osapuolet voivat tällöin käydä kauppaa päästöoikeuksilla suoraan keskenään, ne voivat myös ostaa tai myydä päästöoikeuksia meklarin, pankin tms. välittäjän kautta.

Päästöoikeuksien huutokaupassa kaupattava tuote on tällä hetkellä kolmannen kauden (2013–2020) päästöoikeus. Huutokaupassa kaikki voittaneen tarjouksen jättäneet maksavat päästöoikeuksista selvityshinnan verran. Tarjousajan päätyttyä jätetyt tarjoukset järjestetään tarjotun hinnan perusteella suurimmasta pienimpään. Tarjouksissa kysytyt päästöoikeuksien määrät lasketaan yhteen alkaen hinnan perusteella suurimmasta tarjouksesta kunnes yhteenlaskettu määrä on yhtä suuri kuin huutokaupassa myytävänä oleva päästöoikeuksien määrä. Tarjous, jonka kohdalla kysytty päästöoikeuksien määrä ylittää tai on yhtä suuri myytävän määrän kanssa, määrittää huutokaupan selvityshinnan.

Hankitun päästöoikeuden hankintameno tulee jaksottaa, jos päästöoikeus on hankittu vastikkeellisesti eikä toiminnanharjoittaja ole palauttanut päästöoikeuksia aiheutuneiden päästöjen kattamiseksi kyseisen vuoden aikana. Päästöoikeus poistetaan EVL 37 §:n mukaisesti yhtä suurin vuotuisin poistoin kymmenessä vuodessa tai verovelvollisen todennäköiseksi osoittamana sitä lyhyempänä oikeuden taloudellisena käyttöaikana, kuitenkin viimeistään silloin, kun päästöoikeus on palautettava kansalliseen päästökaupparekisteriin.

Päästöoikeudet voidaan luovuttaa eteenpäin, jolloin saadut luovutushinnat ovat veronalaista tuloa. Päästöoikeuksista saadut veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja vähennyskelpoinen poistamatta oleva hankintamenon osa vähennetään sinä verovuonna, jona päästöoikeus on luovutettu.

Päästökauppaviranomaisen päästökauppalain 54 §:n 3 momentin nojalla mitätöimien päästöoikeuksien sijaan saatujen korvaavien päästöoikeuksien hankintamenoksi verotuksessa katsotaan mitätöityjen päästöoikeuksien hankintameno. Verotuksessa ei siten katsota tapahtuvan luovutusta eikä menetystä, vaan korvaavat päästöoikeudet katsotaan saaduiksi mitätöityjen päästöoikeuksien sijaan.

Energiaviraston hallinnoiman päästökaupparekisterin avulla päästöoikeuksien ja -yksiköiden kappalemääräisestä kirjaamisesta, hallussapidosta, siirtämisestä ja mitätöinnistä pidetään tarkkaa kirjanpitoa. Toiminnanharjoittajan sekä muiden päästöoikeuksilla kauppaa käyvien tulee tarkistaa, että tiedot ovat tallentuneet oikein rekisteriin sekä huolehtia erikseen siitä, että päästöoikeuksien hankinta- ja luovutushintoja koskevat tiedot ovat helposti ja luotettavasti saatavilla.

2.5  Päästöoikeuksien arvonalentuminen

Päästöoikeuksien arvonalentumisen vähennyskelpoisuus arvioidaan sen omaisuuslajia koskevien säännösten perusteella.

2.6 Kansainväliset tilanteet

OECD:n malliverosopimuksen kommentaariin (2014) on tehty päästökauppaan liittyviä lisäyksiä. Näissä lisäyksissä ei ole kyse yleisistä periaatteista poikkeavista kannanotoista, vaan lisäysten tarkoituksena on ollut lähinnä antaa tulkintasuosituksia päästökauppaan liittyviin kysymyksiin. Siten edellä mainittuja lisäyksiä voidaan soveltaa myös ennen kommentaarin julkaisua solmittuihin OECD:n malliverosopimuksen mukaisiin verosopimuksiin, ellei verosopimuksessa ole muuta selkeästi sovittu.

Päästökauppaan liittyviä tuloja käsitellään pääasiassa verosopimusartiklojen 7 (liiketulo) ja 13 (luovutusvoitto) mukaisesti. Tietyissä olosuhteissa päästökauppaan liittyvään tuloon sovelletaan myös artikloja 6 (kiinteästä omaisuudesta saatu tulo), 8 (merenkulku ja ilmakuljetus) tai 21 (muu tulo).

2.7 Luonnollinen henkilö päästöoikeuden haltijana

Luonnollinen henkilö, jolle on hakemuksesta avattu päästöoikeustili päästökaupparekisteriin, voi ostaa jälkimarkkinoilta päästöoikeuksia, pitää niitä hallussaan sekä myydä niitä.

Luonnollisen henkilön omistamien päästöoikeuksien luovutuksiin sovelletaan tuloverolaissa olevia luovutusvoittoa koskevia säännöksiä. Tällaisessa tapauksessa päästöoikeuden myyvä luonnollinen henkilö ei ole voinut itse kehittää omalla toiminnallaan aineettomana oikeutena pidettävää päästöoikeutta. Päästöoikeuden luovutuksesta saatava tulo on luonnollisen henkilön pääomatuloa. Verovelvollinen voi vähentää pääomatuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot tuloverolain säännösten mukaisesti.

Luonnollisen henkilön käydessä yksinomaan kauppaa päästöoikeuksilla, voidaan päästöoikeuskauppaa pitää elinkeinotoimintana, jos se on jatkuvaa, suunnitelmallista, aktiivista, taloudellisen riskin ottavaa ja voittoa tavoittelevaa. Toimintaa arvioidaan kokonaisuutena näiden tunnusmerkkien täyttymisen perusteella.

2.8 Muu oikeushenkilö kuin päästökauppalain mukainen toiminnanharjoittaja ja päästöoikeudet

Myös muut oikeushenkilöt kuin varsinaiset päästökauppalain mukaiset toiminnanharjoittajat voivat ostaa päästöoikeuksia, pitää niitä hallussaan sekä myydä niitä. Edellytyksenä on, että oikeushenkilölle on hakemuksesta avattu päästöoikeustili päästökaupparekisteriin.

Maksuttomat päästöoikeudet myönnetään päästökauppalaissa säädetyllä tavalla lain soveltamisalaan kuuluville laitoksille komission ilmaisjakosäännöksen mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa päästöoikeudet kuuluvat toiminnanharjoittajan käyttöomaisuuteen.

Osallistumisoikeutta päästöoikeuksien huutokauppaan voivat huutokauppa-asetuksen mukaan hakea päästökaupan toiminnanharjoittajat ja näiden emo- ja tytäryhtiöt, toiminnanharjoittajien yhteenliittymät, sijoituspalveluyritykset, rahoituslaitokset ja tietyt julkisoikeudelliset tahot. Jälkimarkkinoilla päästöoikeuksilla kauppaa käyvien tahojen määrä on vielä laajempi. Muu kuin päästökauppalain mukainen toiminnanharjoittaja ei voi käyttää päästöoikeuksia tuotannollisella toiminnalla aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen kattamiseen. Elinkeinonharjoittajan toiminnan laatu ja päästöoikeuksien hankkimisen käyttötarkoitus määrittävät sen, mihin tulolähteeseen ja omaisuuslajiin päästöoikeudet hankkijallaan kuuluvat. Päästöoikeudet voivat olla hankkijansa vaihto-, rahoitus- tai sijoitusomaisuutta. Päästöoikeudet voivat kuulua myös hankkijansa muuhun kuin elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.

Muun oikeushenkilön kuin päästökauppalain mukaisen toiminnanharjoittajan käydessä yksinomaan kauppaa päästöoikeuksilla, voidaan päästöoikeuskauppaa pitää elinkeinotoimintana, jos se on jatkuvaa, suunnitelmallista, aktiivista, taloudellisen riskin ottavaa ja voittoa tavoittelevaa. Toimintaa arvioidaan kokonaisuutena näiden tunnusmerkkien täyttymisen perusteella. Jos päästöoikeuskauppaa harjoitetaan muun elinkeinotoiminnan ohella, katsotaan päästöoikeuksilla tapahtuva kauppa yleensä osaksi elinkeinotoiminnan tulolähteen toimintaa. Tilanteet arvioidaan ja ratkaistaan tapauskohtaisesti.

2.9 Päästöoikeus ja nettovarallisuus

Päästöoikeus arvostetaan nettovarallisuutta laskettaessa sen omaisuuslajin arvostussäännösten mukaan, johon se kussakin yksittäistapauksessa kuuluu.

3 Päästöoikeudet ja varainsiirtovero

Päästöoikeus ei ole varainsiirtoverolain mukainen arvopaperi, joten sen omistusoikeuden luovutuksesta luovutuksensaajan ei ole maksettava varainsiirtoveroa.

Lauri Savander
johtava veroasiantuntija

Marjo Haanpää
ylitarkastaja