Osinkotulojen verotus

Ohjeessa käsitellään suomalaisten luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien sekä kotimaisten elinkeinoyhtymien ja yhteisöjen saamien osinkojen verotusta.

Ohjeessa ei käsitellä työpanokseen perustuvaa osingonjakoa, peiteltyä osinkoa, osuuskunnan varojenjakoa tai muita ylijäämänä pidettäviä suorituksia, sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvaa varojen jakamista, osakesäästötilille maksettuja osinkoja, väliyhteisön voitonjakoa eikä yhteisön saaman osingon verovapauden rajoittamista. Näitä tilanteita käsitellään seuraavissa Verohallinnon ohjeissa:

• Työpanokseen perustuvan osingon verotus
• Peitelty osinko
• Osuuskunnan ja sen jäsenen verotuksesta
• Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa
• Osakesäästötilin verotus
• Väliyhteisötulon verotus Suomessa
• Yhteisön saaman osingon verovapauden rajoittaminen

Ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden päätösten KHO 2020:116, KHO 2020:126 ja KHO 2020:127 vuoksi sekä 1.1.2021 voimaan tulleen tuloverolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan muutoksen vuoksi. Muutetun TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella ulkomainen yhteisö on Suomessa yleisesti verovelvollinen täällä sijaitsevan johtopaikan perusteella. Uuden TVL 9 §:n 9 momentin mukaan mitä muussa tuloverolainsäädännössä säädetään suomalaisista yhteisöistä tai kotimaisista yhteisöistä, sovelletaan myös ulkomailla perustettuun tai rekisteröityyn yhteisöön, jonka tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa. Muutettua TVL 9 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran verovuonna 2021. Tosiasiallisen johtopaikan muodostumista ja ulkomaisen yhteisön yleistä verovelvollisuutta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus. Päivityksen yhteydessä ohjeen kieliasua on täsmennetty.

1 Osingon käsite

1.1 Osinko yhtiöoikeudessa

Osingon jakamisesta säädetään osakeyhtiölain (624/2006, OYL) 13 luvussa. OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdan mukaisesti osinko tarkoittaa yhtiön voitonjakona tapahtuvaa varojen jakamista osakkeenomistajille.

OYL 3 luvun 1 §:n perusteella kaikki osakkeet yhtiössä tuottavat lähtökohtaisesti yhtäläisen oikeuden esimerkiksi yhtiön jakamaan osinkoon. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että yhtiössä on tai voi olla oikeuksiltaan tai velvollisuuksiltaan toisistaan poikkeavia eli erilajisia osakkeita. Jos yhtiössä on erilajisia osakkeita, yhtiöjärjestyksestä on käytävä ilmi osakkeiden väliset erot. Jos eri osakkeille jaetaan erisuuruinen osinko, yhtiöjärjestyksestä on siten ilmettävä, mikä on erilaisen osingonjaon peruste.

OYL:ssä ei ole nimenomaisesti määrätty siitä, missä muodossa osinkoa voidaan jakaa. Osinko voidaan siten maksaa rahana tai muuna omaisuutena (in natura). Tyypillinen esimerkki muuna kuin rahana maksettavasta osingosta on osakkeena maksettava osinko.

Osingon jakaminen edellyttää, että yhtiöllä on jakokelpoisia varoja. Osingon jakamisesta ja määrästä päätetään yhtiökokouksessa (OYL 13 luku 6 § 1 momentti). Osingon määrä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti saa ylittää osakeyhtiön hallituksen esittämää osingon enimmäismäärää (OYL 13 luku 6 § 1 momentti). Siten osakeyhtiön hallituksen on OYL:n mukaan tehtävä esitys yhtiön voittoa koskeviksi toimenpiteiksi.

OYL 13 luvun 3 §:n mukaisesti osingon jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Tilinpäätös vahvistetaan varsinaisessa yhtiökokouksessa. Tilinpäätös on myös tarkastettava, jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja.

OYL 13 luvun 3 §:ssä viitataan yleisesti viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Siten osingonjako voi perustua myös muuhun kuin viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettuun tilinpäätökseen. Tämän vuoksi osingon jakaminen on mahdollista myös esimerkiksi viimeksi päättyneen tilikauden ja varsinaisen yhtiökokouksen välisenä aikana. Tällöin osinkoa jaetaan yhtiön viimeksi päättynyttä tilikautta edeltävään tilinpäätökseen perustuen.

OYL 13 luvun 3 §:n säännös mahdollistaa myös voitonjaon meneillään olevalta tilikaudelta ns. väliosinkona. Väliosingon jakamisen tulee perustua ylimääräisen yhtiökokouksen vahvistamaan välitilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, välitilinpäätöksen tulee olla tilintarkastettu. Väliosinko on esitettävä koko tilikaudelta vahvistettavan tilinpäätöksen liitetiedoissa (kirjanpitolautakunnan (KILA) lausunto 2008/1815).

Osingonjaossa on OYL 13 luvun 2 §:n perusteella otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. Siten jos osingonjaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää, että yhtiö on maksukyvytön tai osingonjako aiheuttaa maksukyvyttömyyden, osinkoa ei saa jakaa.

Osakkeenomistajalle syntyy yhtiökokouksen päätöksen perusteella saamisoikeus osinkoon. Saaminen erääntyy ajankohtana, jona osinko on päätöksen mukaan nostettavissa. Osingon katsotaan olevan nostettavissa samana päivänä kuin yhtiökokous on pidetty, jos osingon nostettavissa olosta ei ole yhtiökokouksessa erikseen päätetty. Yhtiökokous voi myös päättää maksaa osingon useammassa erässä.

Jos osingon jakamisessa ei noudateta osakeyhtiölain säännöksiä tai jos varojen jakamiseen ei ole ollut käytettävissä jakokelpoisia varoja, kysymys on osakeyhtiölain säännösten vastaisesta laittomasta varojen jakamisesta. Varojen jakaminen on OYL 13 luvun 2 §:n perusteella laitonta myös silloin, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää, että yhtiö on maksukyvytön tai jako aiheuttaa maksukyvyttömyyden.

1.2 Osinko vero-oikeudessa

Verolainsäädännössä ei ole määritelty osingon käsitettä. Tämän vuoksi osingon käsite perustuu verotuksessa lähtökohtaisesti OYL:n säännöksiin. Verotuksessa osingoksi katsotaan siten yleensä yhtiökokouksen päätökseen perustuva voitonjakona tapahtuva varojen jakaminen (ks. esim. KVL 33/2018).

Koska OYL sallii osingon jakamisen myös muulta kuin viimeksi päättyneeltä tilikaudelta, verotuksessa osinkona pidetään myös esimerkiksi varojenjakoa, joka tapahtuu viimeksi päättynyttä tilikautta edeltäneeltä tilikaudelta sekä niin sanottua väliosinkoa, joka tarkoittaa kulumassa olevalta tilikaudelta jaettavaa osinkoa, kun osingonjako on toteutettu OYL:n edellytysten mukaisesti (KHO 2008:77).

Verotuksessa sekä rahana että muuna omaisuutena (in natura) maksettuja osinkoja pidetään osinkona. In natura -osinkojen verotukseen liittyviä erityispiirteitä käsitellään tarkemmin luvussa 5.1. Osinkona pidetään myös tuloa, jonka osakkeenomistaja saa rahana maksettavan varojenjaon sijaan merkitessään oman valintansa perusteella maksuttomassa osakeannissa osinkoa jakavan yhtiön uusia liikkeelle laskemia osakkeita määrän, joka vastaa rahana maksettavan osingon määrää (ns. scrip dividend -menettely, ks. KHO 2020:116).  Osinkoon rinnastetaan tuloverolain (TVL) 33 d §:n 3 momentin mukaan myös sen sijaan saatu sijaisosinko. Sijaisosinkoa käsitellään tarkemmin luvussa 5.2.

Myös yhtiöoikeudellisesti laittomaan varojenjakoon sovelletaan verotuksessa lähtökohtaisesti osinkoa koskevia säännöksiä, jos osingonjako perustuu yhtiökokouksen osingonjakopäätökseen. Laittomassa varojenjaossa voi kuitenkin vaihtoehtoisesti olla kysymys verotusmenettelystä annetun lain (VML) 29 §:n mukaisesta peitellystä osingosta, jos yhtiön osakas nostaa yhtiöstä varoja vastikkeetta tai poikkeavalla hinnoittelulla. Esimerkkejä laittomasta jaosta, jota pidetään verotuksessa peiteltynä osinkona, ovat omaisuuden tai palvelun myynti osakastaholle alihintaan tai niiden ostaminen osakastaholta yhtiölle ylihintaan. Peitellyn osingon verotusta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Peitelty osinko.

Suomen kansallista verolainsäädäntöä sovellettaessa osinkona pidettävää tuloa ei välttämättä pidetä verosopimuksen mukaan osinkona tai päinvastoin (ks. KHO 2006:75 ja KVL 44/2019 (KHO 25.11.2020 taltio 4276 (ei muutosta)). Suomessa tuloa verotetaan kuitenkin aina kansallisen verolainsäädännön määritelmän mukaisena tulona riippumatta siitä, minä tulona kyseistä tuloa pidetään verosopimusta sovellettaessa. Verosopimusten tulokäsitteet vaikuttavat ainoastaan siihen, missä laajuudessa Suomella on oikeus verottaa kyseistä tuloa.

2 Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien saamien osinkojen verotus

2.1 Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko

Julkisesti noteeratun yhtiön maksama osinko on luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle kokonaisuudessaan pääomatulo-osinkoa siten, että 85 prosenttia osingosta on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa (TVL 33 a § 1 momentti).

TVL 33 a §:n 2 momentin mukaan julkisesti noteeratulla yhtiöllä tarkoitetaan yhtiötä, jonka jokin osakesarja on osingonjaosta päätettäessä kaupankäynnin kohteena:

1) kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (748/2012) tarkoitetulla säännellyllä markkinalla;

2) muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla Euroopan talousalueen ulkopuolella; tai

3) kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä edellyttäen, että osake on otettu kaupankäynnin kohteeksi yhtiön hakemuksesta tai sen suostumuksella.

Yllä kohdassa 1) tarkoitettuja säänneltyjä markkinoita ovat sellaiset kauppapaikat tai pörssit, joilla on säännellyn markkinan toimilupa. Tällaisia säänneltyjä markkinoita ovat esimerkiksi Nasdaq Helsinki Oy:n ylläpitämä pörssilista ja siihen liittyvä Prelista sekä Nasdaq Stockholm Ab:n päämarkkinat. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen verkkosivuilla on luettelo EU /ETA-alueen säännellyistä markkinoista (valitse Entity type -kohdasta Regulated market).

Yllä kohdassa 3) tarkoitettuja monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä koskevat hieman kevyemmät lainsäädännön vaatimukset kuin säänneltyjä markkinoita. Tällainen on esimerkiksi Suomessa Nasdaq Helsinki Oy:n säännellyn markkinan lisäksi ylläpitämä monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä First North Finland. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) verkkosivuilla on luettelo EU/ETA-alueen monenkeskisistä markkinapaikoista (valitse Entity type -kohdasta Multilateral trading facility).

Ennakkoperintäasetuksen (EPA) 15 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan noteerattu kotimainen yhtiö pidättää luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle maksamansa osingon kokonaismäärästä 25,5 prosentin ennakonpidätyksen ja tilittää sen Verohallinnolle. Ennakonpidätys toimitetaan myös siinä tapauksessa, että osakkeet, joiden perusteella osinkoa maksetaan, kuuluvat luonnollisen henkilön elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteeseen. Osinkojen ennakkopidätystä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätys osingosta ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset.

2.2 Julkisesti noteeraamattomasta yhtiöstä saatu osinko

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän julkisesti noteeraamattomasta yhtiöstä saama osinko jaetaan pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osinkoon (TVL 33 b § 1 ja 2 momentit). Jakaminen pääomatulo- ja ansiotulo-osinkoon perustuu osingonsaajan omistamien osakkeiden matemaattiseen arvoon (TVL 33 b § 1 momentti). Ennen osingon jakamista pääomatulo- ja ansiotulo-osinkoon osakkaan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta vähennetään laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä osakkaan käytössä olevan, yhtiön omistaman asunnon arvo ja osakaslainat (TVL 33 b § 4 ja 5 momentit). Matemaattisen arvon laskemista käsitellään tarkemmin luvuissa 2.2.1–2.2.3.

Pääomatulo-osinkoa on kahdeksan prosentin vuotuinen tuotto osingonsaajan omistamien osakkeiden matemaattiselle arvolle (TVL 33 b § 1 momentti).

Koska osinkoa saavan luonnollisen henkilön verovuosi on kalenterivuosi, tuotto lasketaan kalenterivuoden pituiselle jaksolle. Osakeyhtiön tilikauden pituus ei vaikuta pääomatuloksi katsottavaan määrään (KVL 142/1993 ja KHO 2002:1).

Osingonsaajan verovuonna julkisesti noteeraamattomista yhtiöistä saama pääomatulo-osinko on 150 000 euroon asti 25 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttisesti verovapaata tuloa. 150 000 euron ylittävästä pääomatulo-osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa (TVL 33 b § 1 momentti). Edellä mainittu 150 000 euron raja ei ole yhtiökohtainen, vaan verovelvolliskohtainen. Siten verovelvollisen noteeraamattomista yhtiöistä verovuoden aikana saamat pääomatulo-osingot lasketaan yhteen 150 000 euron rajan täyttymistä arvioitaessa.

Kahdeksan prosentin vuotuisen tuoton ylittävältä osalta saatu osinko on ansiotulo-osinkoa. Ansiotulo-osingosta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa (TVL 33 b § 2 momentti).

Jos yhtiö on tehnyt samalta tilikaudelta useita osingonjakopäätöksiä tai muuttanut tilikautensa päättymisajankohtaa, osakas saattaa saada kalenterivuoden aikana useita osinkoja samalta yhtiöltä. Osingon pääomatulo-osuus lasketaan tällöin vain kertaalleen osinkojen yhteenlasketulle määrälle (KVL 187/1993).

Osakas voi muuttaa kesken verovuoden ulkomaille siten, että osa osakkaan kalenterivuoden aikana samasta yhtiöstä saamasta osingosta maksetaan osakkaan asuessa Suomessa ja osa vasta asuinvaltion vaihtumisen jälkeen. Asuinvaltion vaihtuminen kesken verovuoden voi vaikuttaa Suomen verotusoikeuteen. Tästä huolimatta myös asuinvaltion vaihtumisen jälkeen saman kalenterivuoden aikana maksettu osinko otetaan huomioon Suomessa verotettavan osingon pääomatulo- ja ansiotulo-osuuksia laskettaessa. Suomessa verotettavasta osingosta veronalaista pääomatuloa on se osuus, joka vastaa osakkaan saman verovuoden aikana julkisesti noteeraamattomista yhtiöistä saamien osinkojen yhteismäärän perusteella lasketun veronalaisen pääomatulon määrää. Veronalainen ansiotulo-osuus määräytyy vastaavalla tavalla. 

Yhtiökokous voi päättää, että osinko on nostettavissa kahdessa tai useammassa erässä. Jos osinko on nostettavissa kahden eri kalenterivuoden aikana, määräytyy erien pääomatulo-osuus erikseen.

Julkisesti noteeraamattoman yhtiön on toimitettava ennakonpidätys jaetusta osingosta. Ennakonpidätyksen määrä on 7,5 prosenttia siitä osasta osinkoa, joka on enintään 150 000 euroa ja 28 prosenttia siitä osasta, joka ylittää 150 000 euroa (EPA 15 § 1 momentti 4 kohta). Osinkojen ennakkopidätystä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätys osingosta ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset.

Jos yhtiöjärjestyksen määräyksillä pyritään veron kiertämistarkoituksessa tavoittelemaan perusteettomia veroetuja esimerkiksi siten, että se käytännössä johtaa yhtiössä työskentelevän osakkaan ansiotulon jakaantumiseen osinkoina hänen lähipiirilleen esimerkiksi hänen lapsilleen, voidaan menettelyyn puuttua tapauskohtaisen arvioinnin perusteella VML 28 §:n veron kiertämistä koskevan säännöksen nojalla.

2.2.1 Osakkeen matemaattisen arvon laskennan periaatteet

Osakeyhtiön nettovarallisuuden ja osakkeen matemaattisen arvon laskemisesta säädetään laissa varojen arvostamisesta verotuksessa (arvostamislaki, 2005/1142). Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan verovuotta edeltävän vuoden nettovarallisuuden perusteella (arvostamislaki 2 § 1 momentti). Siten esimerkiksi yhtiön osakkeelle verovuodelle 2019 laskettu matemaattinen arvo perustuu verovuoden 2018 nettovarallisuuteen. Osingon pääomatulo- ja ansiotulo-osuudet määräytyvät sen verovuoden matemaattisen arvon perusteella, jonka tuloa osinko saajan verotuksessa on (ks. tarkemmin luku 2.5).

Yhtiön nettovarallisuus saadaan vähentämällä yhtiön varoista yhtiön velat (arvostamislaki 2 § 1 momentti). Yhtiön varoja ovat käyttö-, vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuus sekä muu sellainen omaisuus ja sellaiset pitkävaikutteiset menot, joilla on varallisuusarvoa. Varoina ei pidetä kirjanpitolain (1336/1997, KPL) 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verosaamisia (arvostamislaki 2 § 2 momentti). Velkana pidetään taseen vastattaviin vieraaseen pääomaan merkittyjä eriä. Velkana pidetään myös pääomalainaa silloin, kun se on taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa (arvostamislaki 2 § 3 momentti). Velkana ei pidetä KPL 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verovelkoja (arvostamislaki 2 § 4 momentti).

Yhtiön nettovarallisuuden laskennassa varat ja velat arvostetaan arvostamislain säännösten mukaisesti. Varojen ja velkojen arvostamislain mukainen arvostus voi erota kirjanpidon mukaisesta arvostuksesta.

Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan jakamalla yhtiön tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden määrä yhtiön tilinpäätöshetkellä ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä (arvostamislaki 9 §, ks. myös KHO 2001 taltio 2742). Yhtiön lunastamia ja muutoin hankkimia omia osakkeita ei oteta laskelmassa huomioon ulkona olevina osakkeina.

Kaikki yhtiön tilinpäätöshetkellä ulkona olevat osakkeet otetaan huomioon niiden erilajisuudesta riippumatta. Siten kaikkien ulkona olevien osakkeiden matemaattinen arvo muodostuu yhtä suureksi, vaikka osakkeet poikkeaisivat toisistaan esimerkiksi ääni- tai voitonjako-oikeuksien perusteella.

Yhtiön kalenterivuodesta poikkeava tilikausi ei vaikuta matemaattisen arvon laskentaan. Siten matemaattinen arvo perustuu myös kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden osalta verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätökseen.

Jos yhtiöllä ei ole verovuotta edeltävänä vuonna päättynyt yhtään tilikautta, verovuoden matemaattinen arvo lasketaan tätä aiemman, viimeksi päättyneen tilikauden tilinpäätöksen perusteella (KVL 309/1993).

Yhtiöllä voi päättyä saman kalenterivuoden aikana useampi kuin yksi tilikausi. Tällaisessa tilanteessa matemaattinen arvo lasketaan verovuotta edeltäneenä vuonna viimeiseksi päättyneen tilikauden nettovarallisuuden perusteella.

Toisinaan yhtiön osingonjakovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöstä ei ole vielä osingonjakohetkellä tai osingon nostettavissaolohetkeen mennessä vahvistettu. Tämä ei kuitenkaan vaikuta matemaattisen arvon perusteen määräytymiseen.

2.2.2 Osakastason matemaattisen arvon laskenta

Osingon pääomatulo-osuus määräytyy osakkaan omistamien yhtiön osakkeiden yhteenlasketun matemaattisen arvon perusteella. Osakkeiden yhteenlasketun matemaattisen arvon laskennassa osakkeiden lukumääränä käytetään osingonjakopäätöshetkellä omistettua osakemäärää (KVL 308/1993). Kaikki osakkaan osingonjakohetkellä omistamat osakkeet otetaan huomioon niiden erilajisuudesta riippumatta. Laskentapohjaan luetaan myös sellaiset osakkeet, joille ei jaeta osinkoa (KHO 1999:24).

Ennen osakeyhtiöstä saadun osingon jakamista ansiotulo- ja pääomatulo-osingoksi osingonsaajan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta vähennetään tietyin edellytyksin yhtiön varoihin kuuluvan asunnon arvo ja osakaslainat (TVL 33 b § 4 ja 5 momentit). Osakkeen matemaattisen arvon laskenta on yhtiökohtaista ja myös edellä mainitut osakastason oikaisut suoritetaan siten yhtiökohtaisesti (ks. jäljempänä esimerkki 14).

TVL 33 b §:n 4 momentin mukaan yrittäjäosakkaan verovuonna omana tai perheensä asuntona käyttämän yhtiön varoihin kuuluvan asunnon arvo vähennetään hänen osakkeidensa matemaattisesta arvosta ennen osingon jakamista pääomatulo- ja ansiotulo-osinkoon. Verovuodella tarkoitetaan osingonsaajan verovuotta eli vuotta, jolloin osinko on nostettavissa. Asunnon arvon vähentämisen edellytyksenä on, että henkilö on ollut yrittäjäosakkaana sen tilikauden lopussa, joka on viimeksi päättynyt ennen osingonsaajan verovuotta. Lisäksi vähentämisen edellytyksenä on, että asunto on sisältynyt kyseisen tilinpäätöksen varoihin.

Asunnon arvo vähennetään yrittäjäosakkaan osakkeiden matemaattisesta arvosta, vaikka asuntoa ei olisi käytetty koko verovuoden ajan. Asunnon ei tarvitse myöskään olla vakituinen asunto. Siten esimerkiksi vapaa-ajan asunnon arvo voidaan vähentää osakkeiden matemaattisesta arvosta, jos sitä on käytetty osakkaan tai hänen perheensä asuntona. Kuitenkaan esimerkiksi yhtiön kaikkien työntekijöiden yhteiskäytössä olevaa vapaa-ajan asuntoa, jota osakas käyttää lyhytaikaisesti verovuoden aikana, ei pidetä säännöksessä tarkoitettuna asuntona.

Työntekijäin eläkelain (395/2006) 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yrittäjäosakkaana pidetään osakasta, joka on yhtiössä johtavassa asemassa ja jolla on yksin enemmän kuin 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai äänivallasta. Yrittäjäosakkaana pidetään myös johtavassa asemassa työskentelevää osakasta, joka yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa yli 50 prosenttia osakkeista, vaikka oma omistusosuus olisi enintään 30 prosenttia. Perheenjäsenenä pidetään puolisoa ja iästä riippumatta samassa taloudessa asuvia omia tai puolison suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevia sukulaisia.

Yrittäjäosakkaan asema voi syntyä myös epäsuoran omistuksen perusteella, jos henkilö omistaa toisen yhtiön kautta sellaisen määrän osakkeita, että edellä kuvattu omistus- tai äänivaltaedellytys täyttyy.

Osakkeiden matemaattisesta arvosta vähennetään se määrä, jota on käytetty asunnon arvona yhtiön nettovarallisuutta ja osakkeen matemaattista arvoa laskettaessa.

Asunnon ei tarvitse välittömästi kuulua osakeyhtiön elinkeinotoiminnan varoihin, vaan myös yhtiön välillisesti kiinteistöosakeyhtiön kautta omistaman asunnon arvo vähennetään osakkeiden matemaattisesta arvosta, jos yrittäjäosakas käyttää asuntoa (KHO 2003:55).

Jos yhtiön osakkeista yli 50 prosenttia on johtavassa asemassa toimivien puolisoiden omistuksessa, jotka molemmat asuvat yhtiön varoihin kuuluvassa asunnossa, kummankin puolison osakkeiden arvosta vähennetään puolet asunnon arvosta riippumatta siitä, miten konkreettinen osakeomistus on jakautunut puolisoiden kesken.

Puolisoilla tarkoitetaan TVL 7 §:n mukaan sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton. Lisäksi puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Jos kysymys on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 1 §:n 1 momentin mukaista elinkeinotoimintaa harjoittavasta osakeyhtiöstä, osakkaan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta vähennetään TVL 33 b §:n 5 momentin mukaan osakkaan ja hänen perheenjäsenensä ottama, yhtiön varoihin kuuluva rahalaina, jos osakas yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa suoraan vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista tai heillä on vastaava osuus yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Perheenjäsenenä pidetään puolisoa ja alaikäisiä lapsia. Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan TVL 8 §:n mukaisesti lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta.

Osakkeiden matemaattisesta arvosta vähennetään se lainan määrä, joka sisältyy yhtiön osakkeen matemaattisen arvon pohjana olevaan edellisen vuoden nettovarallisuuteen ja siten myös osakkeen matemaattiseen arvoon. Osakaslaina vähennetään osakkeiden arvosta silloinkin, kun laina on luettu verotuksessa osakkaan veronalaiseksi tuloksi. Laina vähennetään ensisijaisesti lainanottajan omien osakkeiden matemaattisesta arvosta ja sen ylittävältä osalta perheenjäsenten osakkeiden matemaattisesta arvosta osakeomistuksen suhteessa.

Osakaslaina vähennetään osakkeiden matemaattisesta arvosta, jos 10 prosentin omistusosuus- tai äänimäärävaatimus täyttyy sen tilikauden lopussa, jonka nettovarallisuuteen matemaattisen arvon laskenta perustuu. Muussa tapauksessa osakaslainan määrää ei vähennetä osakkeiden matemaattisesta arvosta.

Oikeuskäytännössä on TVL 33 b §:n 5 momentin (aiemmin TVL 42 §:n 4 momentin) mukaisena lainana pidetty kommandiittiyhtiön purussa vastuunalaiselle yhtiömiehelle siirtyvää lainaa, kun sama henkilö omisti myös kommandiittiyhtiölle lainan antaneen osakeyhtiön osakekannan (KHO 5.9.2000 taltio 1827).

2.2.3 Matemaattinen arvo erityistilanteissa

2.2.3.1 Uuden yhtiön tai uuden osakkeen matemaattisen arvon laskenta

Uuden osakeyhtiön osakkeen matemaattisen arvon laskemisesta säädetään arvostamislain 10 §:ssä. Uudesta yhtiöstä saadun osingon pääomatulo-osuus lasketaan osakkeen nimellisarvon tai nimellisarvon puuttuessa osakkeen kirjanpidollisen vasta-arvon perusteella. Jos yhtiö tai osakas vaatii, laskentaperusteena on kuitenkin käytettävä nimellisarvoa tai kirjanpidollista vasta-arvoa korkeampaa osakkeen merkintähintaa. Jos osakkeella ei ole nimellisarvoa eikä osakas tai yhtiö vaadi käytettäväksi merkintähintaa, osakkeen matemaattisena arvona ja kirjanpidollisena vasta-arvona käytetään näissä tilanteissa osakepääomaa jaettuna osakkeiden lukumäärällä.

OYL:n mukaan osakkeilla ei ole nimellisarvoa, jos sellaisesta ei ole määräystä yhtiöjärjestyksessä. Kirjanpidollisella vasta-arvolla tarkoitetaan OYL:n mukaan osakkeesta yhtiötä perustettaessa tai uusia osakkeita annettaessa osakepääomaan merkittävää määrää (OYL 3 luku 5 § 1 momentti). Kirjanpidollinen vasta-arvo voi olla eri osakkeilla erisuuruinen. Osakkeen kirjanpidollinen vasta-arvo voi olla myös nolla, kun yhtiöön osakkeen maksuna sijoitettu pääoma merkitään kokonaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. OYL:n muutoksen (184/2019) jälkeen julkisesti noteeraamattomalla yhtiöllä ei tarvitse enää olla vähimmäisosakepääomaa, vaan yhtiö voidaan perustaa ilman osakepääomaa.

Arvostamislain 10 §:n säännöstä sovelletaan vain, jos yhtiön ensimmäinen tilikausi ei ole päättynyt ennen osingonsaajan verovuoden alkua. Osingon tulee siten olla nostettavissa saman verovuoden aikana, kun osinkoa jakaneen yhtiön ensimmäinen tilikausi on päättynyt. Arvostamislain 10 §:ää sovelletaan myös silloin, kun yhtiö jakaa osinkoa ensimmäiseltä tilikaudeltaan, jonka aikana siihen on sulautunut toinen yhtiö (KVL 271/1993).

Yhtiön osakkeiden lukumäärä kasvaa osakeantien yhteydessä. Osakeanti voi olla joko maksullinen tai maksuton. Osakeannissa saadun uuden osakkeen matemaattisen arvon määrittämisestä säädetään arvostamislain 12 §:ssä. Jos osakepääoman korottaminen on tapahtunut sen jälkeen, kun verovuoden alkua edeltänyt viimeisin tilikausi on päättynyt, korottamisen yhteydessä merkittyjen uusien osakkeiden matemaattiseksi arvoksi verovuonna katsotaan osakkeen nimellisarvo. Nimellisarvon puuttuessa arvoksi katsotaan osakkeen kirjanpidollinen vasta-arvo taikka yhtiön tai sen osakkaan niin vaatiessa nimellisarvoa tai kirjanpidollista vasta-arvoa korkeampi merkintähinta.

Arvostamislain 12 §:ä sovelletaan uuden osakkeen matemaattiseen arvoon, vaikka maksullisen osakeannin yhteydessä osakepääomaa ei koroteta ja osakkeen merkintähinta kirjataan esimerkiksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Tällöin yhtiön tai osakkaan vaatimuksesta uuden osakkeen matemaattiseksi arvoksi katsotaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon yhteensä merkitty osakkeiden merkintähinta jaettuna merkittyjen uusien osakkeiden määrällä.

Jos osakeannissa annetaan maksutta uusia osakkeita, joilla ei ole nimellisarvoa eikä kirjanpidollista vasta-arvoa, niiden merkintähinta on nolla. Tällöin uusien maksutta saatujen osakkeiden matemaattinen arvo on nolla.

Yhtiö voi osakeannissa antaa merkittäväksi myös yhtiön hallussa olevia omia vanhoja osakkeita. Jos osakeannissa annetaan merkittäväksi yhtiön hallussa olevia omia vanhoja osakkeita, sovelletaan näiden osakkeiden matemaattisen arvon laskentaan uutta osaketta koskevia periaatteita.

2.2.3.2 Yritysjärjestelytilanteet

Yritysjärjestelyistä sulautuminen, jakautuminen ja toimintamuodon muutos on tarvittaessa otettava erikseen huomioon osinkoa jakavan yhtiön matemaattisen arvon laskennassa.

Arvostamislain 13 §:n 2 momentin mukaan sulautuminen otetaan erikseen huomioon vastaanottavan yhtiön matemaattisen arvon laskennassa, jos vastaanottava yhtiö jakaa osinkoa sulautumistilikaudelta, ja osinko on nostettavissa sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana tilikausi on päättynyt (ks. myös KHO 1999:58). Jos vastaanottava yhtiö jakaa osinkoa sulautumistilikauden jälkeen, vastaanottavan yhtiön osakkeen matemaattinen arvo määräytyy ohjeen luvussa 2.2.1 esitetyn mukaisesti verovuotta edeltävän vuoden nettovarallisuuden perusteella.

Arvostamislain 13 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa vastaanottavan yhtiön ja kombinaatiosulautumisessa syntyvän uuden yhtiön matemaattisen arvon pohjana oleva nettovarallisuus saadaan laskemalla yhteen vastaanottavan yhtiön ja sulautuvien yhtiöiden verovuotta edeltävän vuoden nettovarallisuudet. Vastaanottavan yhtiön varoihin ei kuitenkaan lueta sen omistamia sulautuvan yhtiön osakkeita. Jos sulautumisvastike muodostuu muusta kuin vastaanottavan yhtiön osakkeista, otetaan tämä niin ikään vastaanottavan yhtiön varallisuutta vähentävänä huomioon. Muilta osin sulautuvan yhtiön ja vastaanottavan yhtiön nettovarallisuus lasketaan arvostamislain 2–8 §:ien mukaisesti. Osakkeen matemaattinen arvo saadaan jakamalla näin saatu nettovarallisuus vastaanottavan yhtiön tai syntyneen uuden yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä (arvostamislaki 13 § 2 momentti).

Yhtiön jakautuminen otetaan huomioon osittaisjakautuvan sekä osittais- ja kokonaisjakautumisessa vastaanottavien yhtiöiden osakkeen matemaattista arvoa laskettaessa noudattaen soveltuvin osin, mitä arvostamislain 13 §:n 2 momentissa säädetään sulautumisen osalta (arvostamislaki 13 § 3 momentti).

Vastaanottavan yhtiön jakautumisvuoden matemaattista arvoa laskettaessa jakautuvan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden nettovarallisuudesta vastaanottavalle yhtiölle kohdistetaan sille siirtynyttä nettovarallisuutta vastaava osa. Vastaanottavan yhtiön varoihin ei kuitenkaan lueta sen omistamia jakautuvan yhtiön osakkeita. Jos jakautumisvastike muodostuu muusta kuin vastaanottavan yhtiön osakkeista, otetaan tämä niin ikään vastaanottavan yhtiön varallisuutta vähentävänä huomioon. Osakkeen matemaattinen arvo saadaan jakamalla näin saatu nettovarallisuus vastaanottavan yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä.

Vastaavasti laskettaessa osittaisjakautuvan yhtiön jakautumisvuoden matemaattista arvoa, tulee jakautumisvuotta edeltävän vuoden nettovarallisuudesta vähentää se osa, joka on siirtynyt osittaisjakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle.

Toimintamuodon muutostilanteista säädetään arvostamislain 11 §:ssä. Jos osakeyhtiö on syntynyt toimintamuodon muutoksen perusteella ja aikaisemmin harjoitetun toiminnan varat ja velat ovat toimintamuodon muutoksessa siirtyneet samoista arvoista perustetulle osakeyhtiölle, yhtiön ensimmäisen verovuoden nettovarallisuus lasketaan siirtyvästä toiminnasta laaditun, verovuotta edeltävän viimeisen tilinpäätöksen perusteella. Jos yritysmuotoa muutettaessa vain osa varoista ja veloista on siirtynyt osakeyhtiölle, vain siirtyneet varat ja velat otetaan huomioon yhtiön nettovarallisuutta laskettaessa. Toimintamuodon muutokseen liittyvää nettovarallisuuden laskentaa on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi.

2.2.3.3 Osakkeiden hankkiminen tai luovutus

Verovuoden aikana osakeyhtiön osakkeet voivat vaihtaa omistajaa. Alkuperäinen osakkeenomistaja voi esimerkiksi luovuttaa osakkeet toiselle henkilölle tai yhtiö voi hankkia omia osakkeitaan.

Osingon pääomatulo-osuus määräytyy osakkaan omistamien yhtiön osakkeiden yhteenlasketun matemaattisen arvon perusteella. Osakkeiden lukumääränä käytetään osingonjakopäätöshetkellä omistettua osakemäärää (KVL 308/1993).

Jos osakkeenomistaja luopuu osakkeistaan osingonjakopäätöksen jälkeen, mutta ennen kuin osinko on ollut nostettavissa, verotetaan osingosta uutta omistajaa (ks. KHO 2020:126).  Verovuoden aikana tapahtuva osakkeiden luovutus ei lisää eikä vähennä osinkotulon yhteenlaskettua pääomatulo-osuutta, jos osinkoa jaetaan verovuoden aikana kahdelle eri osakkeenomistajalle ennen osakeluovutusta ja sen jälkeen. Pääomatulo-osuuden määrää tarkastellaan siis osakekohtaisesti. Korkein hallinto-oikeus otti asiaan kantaa päätösparissa sekä luovuttajan että luovutuksensaajan osinkoverotuksen näkökulmasta (KHO 2019:56 ja 2019:57). Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä KHO 2019:56 ja 2019:57 voidaan soveltaa verovelvollisen vaatimuksesta jo verovuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa sekä takautuvasti ajalta, jolta muutoksenhaku on vielä mahdollista.

Verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöshetken ja osingonjaon välillä tapahtuneet muutokset yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrässä eivät vaikuta osakkeen matemaattisen arvon laskentaan, koska osakkeen matemaattinen arvo lasketaan aina verovuotta viimeksi edeltäneen tilikauden tilinpäätöshetken osakkeiden lukumäärän mukaan.

2.3 Ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko

Ulkomaiselta yhtiöltä saatua osinkoa verotetaan samalla tavalla kuin kotimaiselta yhtiöstä saatua osinkoa, jos osinkoa jakava ulkomainen yhtiö on emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa mainittu yhtiö (TVL 33 c § 1 momentti).

Emo-tytäryhtiödirektiiviä sovelletaan yhtiöön, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

• Osinkoa jakavan yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jonkin EU-valtion verolainsäädännön mukaan kyseisessä valtiossa, ja yhtiöllä ei kolmannen valtion kanssa tehdyn        verosopimuksen perusteella katsota olevan verotuksellista kotipaikkaa yhteisön ulkopuolella.
• Yhtiöllä on jokin direktiivin liitteessä mainittu yhtiömuoto. Direktiiviä sovelletaan esimerkiksi julkisiin ja yksityisiin osakeyhtiöihin sekä eurooppayhtiöihin.
• Yhtiö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan jotakin direktiivissä luetelluista veroista.

TVL 33 c §:n 2 momentin mukaan ulkomaiselta yhteisöltä saadut osingot ovat samalla tavalla veronalaisia kuin kotimaiset osingot myös silloin, kun:

1. yhteisön kotipaikka on ETA -alueeseen kuuluvan valtion verolainsäädännön mukaan tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka ei ole kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan ETA -alueen ulkopuolisessa valtiossa; tai

2. yhteisön asuinvaltion kanssa on verosopimus, jota sovelletaan jaettuun osinkoon.

Lisäksi osingonmaksajayhteisön on oltava sekä 1 että 2 kohdan tilanteessa velvollinen suorittamaan ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta vähintään 10 prosenttia veroa tulosta, josta osinko on jaettu.

Edellä mainittu EU/ETA -alueelta tai verosopimusvaltiosta saatu listatun yhtiön osinko on pääomatulo-osinkoa, josta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia on verovapaata tuloa (TVL 33 a § 1 momentti). Ulkomaisesta listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon jakoon pääomatulo- ja ansiotulo-osinkoihin sovelletaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain säännöksiä osakkeen verovuoden matemaattisen arvon laskennasta (TVL 33 c § 4 momentti).

Matemaattisen arvon laskennassa tarvittavan selvityksen puuttuessa 8 prosentin vuotuinen tuotto lasketaan osakkeiden käyvän arvon perusteella (TVL 33 c § 4 momentti). Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Käypä arvo määräytyy osingon nostettavissaolovuotta edeltäneen verovuoden päättymishetken mukaan. Siten esimerkiksi vuonna 2019 saadun osingon pääomatulo-osuus määräytyy matemaattisen arvon laskennassa tarvittavan selvityksen puuttuessa osakkeen verovuoden 2018 päättymishetken mukaisen käyvän arvon perusteella. Käyvän arvon laskennassa tarvittavan selvityksen puuttuessa osakkeen arvoksi voidaan katsoa sen hankintahinta ja uuden ulkomaisen yhtiön osakkeen arvoksi sen nimellisarvo. Osakkeen käyvän arvon määrittämisessä voidaan soveltaa Verohallinnon ohjeessa Varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa esitettyjä periaatteita.

Muulta kuin TVL 33 c §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhtiöltä saatu osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa riippumatta yhtiön osakkeen mahdollisesta noteerauksesta (TVL 33 c § 3 momentti).

Jos ulkomainen yhteisö on Suomessa yleisesti verovelvollinen tosiasiallisen johtopaikkansa perusteella, yhteisön jakamaa osinkoa verotetaan edellä kerrotusta poiketen TVL 9 §:n 9 momentin perusteella aina kuten kotimaisesta yhteisöstä saatua osinkoa (ks. luvut 2.1 ja 2.3).

Suomessa asuvan luonnollisen henkilön ulkomailta saamaa osinkoa verotetaan yleensä myös valtiossa, jossa osingonjakajayhtiön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Jos Suomen ja kyseisen valtion välillä ei ole verosopimusta, lähdevaltion veron suuruus riippuu kyseisen valtion sisäisestä lainsäädännöstä. Verosopimusvaltioiden osalta verosopimus yleensä rajoittaa lähdevaltion verotusoikeuden tiettyyn enimmäismäärään. Useimpien Suomen sopimusten mukaan lähdevaltiossa peritty vero saa olla luonnollisten henkilöiden saamien osinkojen osalta enintään 15 prosenttia osingon bruttomäärästä. Perittävän veron suuruus riippuu kuitenkin sovellettavan sopimuksen osinkoartiklasta. Ulkomailla peritty vero on yleensä hyvitettävissä Suomessa. Ulkomaisen lähdeveron hyvittämistä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen.

2.4 Elinkeinotulon tai maatalouden tulolähteeseen kuuluva osinko

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteeseen kuuluvien julkisesti noteeratun yhtiön osakkeiden perusteella saaduista osingoista on 85 prosenttia veronalaista yritystoiminnan tuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa (EVL 6 a § 6 momentti; maatilatalouden tuloverolaki (MVL) 5 § 1 momentti 14 kohta). Julkisesti noteeraamattoman yhtiön maksamista osingoista on 75 prosenttia veronalaista yritystoiminnan tuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa (EVL 6 a § 6 momentti; maatilatalouden tuloverolaki (MVL) 5 § 1 momentti 14 kohta).

Elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloon sisältyvän osingon verovapaa osa vähennetään ennen yritystulon jakamista ansiotulo- ja pääomatulo-osuuksiin. Verovapaan osan vähentämisen jälkeen jäljelle jäävästä yritystulosta pääomatuloa on 20 prosentin vuotuinen tuotto elinkeinotoimintaan tai maatalouteen verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneelle nettovarallisuudelle. Yritystoiminnan aloittamisvuonna pääomatulo-osuus lasketaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen verovuoden päättyessä kuuluvan nettovarallisuuden perusteella. Verovelvollinen tai yrittäjäpuolisot voivat vaatia ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä, että 20 prosentin tuoton sijaan pääomatulo-osuus lasketaan 10 prosentin vuotuisen tuoton mukaisesti tai että tulo verotetaan kokonaisuudessaan ansiotulona (TVL 38 § 1 momentti).

2.5 Osinkotulon verovuosi

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän osinkotulo jaksotetaan TVL 110 §:n perusteella maksuperusteen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että osinko on sen verovuoden tuloa, jonka aikana osinko on ollut yhtiökokouksen päätöksen perusteella nostettavissa. Jos osingon nostoajankohdasta ei ole yhtiökokouksessa erikseen päätetty, katsotaan osingon olevan nostettavissa saman päivänä kuin yhtiökokous on pidetty.

Osinkotulo jaksotetaan TVL 110 §:n mukaisesti riippumatta siitä, onko osinko jaettu jo päättyneeltä vai vielä kulumassa olevalta tilikaudelta. TVL 110 §:ä sovelletaan siten myös ns. väliosingon jaksottamiseen.

Yhtiön osakas voi sijoittaa osakkeilleen jaettavan osingon takaisin yhtiöön velkana. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että jaettavaksi päätetty osinko kirjataan ensin yhtiön osingonjakovelaksi ja sen jälkeen osingonjakovelka muutetaan erillisen velkasopimuksen perusteella yhtiön osakkaalta saamaksi velaksi. Kysymys on tällöin velan kuittaamisesta. TVL 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Verovelvollisen vallintaan saaduilla tuloilla tarkoitetaan niitä tuloja, joihin verovelvollisella on määräämisoikeus. Kun osakas sijoittaa jaettavan ja vielä maksamatta olevan osingon takaisin yhtiöön velkana erillisen velkasopimuksen perusteella, hän saa osingon vallintaansa velkasopimuksen solmimisen hetkellä.

Maksuperusteista kirjanpitoa pitävien ammatinharjoittajien tuloverotuksessa sovelletaan myös maksuperustetta (EVL 27 a §). Maksuperustetta sovelletaan lisäksi MVL mukaan verotettavien verovelvollisten verotuksessa.

Jos ammatinharjoittaja pitää kahdenkertaista kirjanpitoa, osinkotulo jaksotetaan maksuperusteen sijaan suoriteperusteisesti. Liikkeenharjoittajan verotuksessa sovelletaan aina suoriteperustetta, vaikka liikkeenharjoittaja pitäisi yhdenkertaista kirjanpitoa. Osinkotulon suoriteperusteista jaksottamista käsitellään luvussa 3.4.

2.6 Yhteenveto luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien saamien osinkojen verotuksesta

Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien saamien osinkojen verotus määräytyy alla olevan kaavion mukaan.

Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä voi vähentää osinkotulon hankkimiseen kohdistuvia korkoja ja osinkotulon hankkimisesta johtuneita menoja riippumatta siitä, onko osinkotulo tuloverolain 33 a–33 c §:n nojalla verovapaata tuloa tai veronalaista ansio- tai pääomatuloa (TVL 31 § 4 momentti).

3 Yhteisöjen saamien osinkojen verotus

3.1 Osinkojen tulolähteen vaikutus osinkojen verotukseen

Osingot voivat kuulua yhteisön verotuksessa joko elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, maatalouden tulolähteeseen tai henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Osinkojen tulolähde määräytyy osingon perusteena olevien osakkeiden tulolähteen perusteella.

TVL:n mukaan verotettava henkilökohtainen tulolähde voi olla vain EVL 1 §:n 2 momentissa nimenomaisesti mainituilla yhteisöllä. Tällaisia yhteisöjä ovat TVL 21, 21 a ja 21 b §:ssä tarkoitetut osittain verovapaat yhteisöt, ulkomaiset kuolinpesät, TVL 22 §:ssä tarkoitetut yleishyödylliset yhteisöt, asunto-osakeyhtiölain (1599/2009, AsOyL) 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetut asunto-osakeyhtiöt ja niihin verrattavat osuuskunnat sekä AsOyL 28 luvun 2 §:ssä tarkoitetut keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt. Näiden yhteisöjen verotuksessa osingot ovat elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloa, jos ne on saatu EVL 1 §:n 1 momentin mukaiseen elinkeinotoimintaan liittyvien osakkeiden perusteella. Maatalouteen liittyvien osakkeiden perusteella saadut osingot ovat maatalouden tulolähteen tuloa. Muut kuin EVL 1 §:n 1 momentin mukaiseen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen liittyvät osingot ovat henkilökohtaisen tulolähteen tuloa.

Muilla kuin EVL 1 §:n 2 momentissa nimenomaisesti mainituilla yhteisöillä ei voi olla henkilökohtaista tulolähdettä, vaan niiden toiminnan tulos maataloutta lukuun ottamatta lasketaan EVL:n mukaan. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset ja säätiöt, jos ne eivät ole yleishyödyllisiä. Näiden yhteisöjen verotuksessa osingot ovat aina elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloa, jos ne eivät liity maatalouteen. Maatalouteen liittyvien osakkeiden perusteella saadut osingot ovat maatalouden tulolähteen tuloa.

Yhteisön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden perusteella saamien osinkojen verokohtelusta säädetään EVL 6 a §:ssä. Maatalouden tulolähteeseen kuuluvia osinkoja verotetaan MVL 5 §:n 14 kohdan mukaan EVL 6 a §:ssä säädetyllä tavalla.

Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvien osinkojen verokohtelu määräytyy EVL 6 a §:n perusteella, jos osingonsaaja on osakeyhtiö tai osuuskunta. Siten asunto-osakeyhtiön ja siihen verrattavan osuuskunnan sekä keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden saamat henkilökohtaisen tulolähteen osingot ovat veronalaisia siten kuin EVL 6 a §:ssä säädetään. Muiden yhteisöjen henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvat osingot ovat TVL 33 d §:n 3 momentin perusteella kokonaan veronalaista tuloa, jos osinkoja ei ole erityissäännöksin (esimerkiksi TVL 21, 21 a, 21 b ja 23 §) säädetty verovapaiksi. Siten esimerkiksi ulkomaisen kuolinpesän henkilökohtaisen tulolähteen osingot ovat kokonaan veronalaisia ja yleishyödyllisen yhteisön henkilökohtaisen tulolähteen osingot kokonaan verovapaita.

3.2 Kotimaiselta yhteisöltä saatu osinko

Yhteisön kotimaiselta yhteisöltä saamat osingot, joihin sovelletaan EVL 6 a §:n säännöksiä, ovat pääsääntöisesti kokonaan verovapaata tuloa. Kotimaisen julkisesti noteeraamattoman yhtiön jakama osinko on aina verovapaata. Julkisesti noteeratun yhtiön jakama osinko on verovapaata, jos osingonsaaja on toinen julkisesti noteerattu yhtiö. Myös julkisesti noteeraamattoman yhtiön noteeratusta yhtiöstä saama osinko on verovapaata tuloa, kun osingonsaaja omistaa osinkoa jakavan julkisesti noteeratun yhtiön osakepääomasta vähintään 10 prosenttia. Osuuspankin saama osinko osuuspankkien keskusrahoituslaitoksena toimivalta liikepankilta on kuitenkin EVL 6 a §:n 4 momentin perusteella kokonaan verovapaata tuloa omistusosuudesta riippumatta. Julkisesti noteeratun yhtiön määritelmää käsitellään tarkemmin luvussa 2.2.

Kotimaiselta yhteisöltä saadut osingot ovat yhteisölle veronalaista tuloa ainoastaan kolmessa tilanteessa. Yhteisön henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvat osingot ovat kokonaan veronalaista tuloa, jos osingonsaaja on muu kuin asunto-osakeyhtiö tai siihen verrattava osuuskunta tai keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö. Osingot ovat kokonaan veronalaisia myös, jos julkisesti noteeraamaton yhtiö saa osinkoa julkisesti noteeratulta yhtiöltä, jonka osakepääomasta osingonsaaja omistaa alle 10 prosenttia (EVL 6 a § 3 momentti 2 kohta). Lisäksi EVL 11 §:ssä tarkoitettuun sijoitusomaisuuteen kuuluvien osakkeiden perusteella saadusta osingosta veronalaista tuloa on 75 prosenttia ja verovapaata tuloa 25 prosenttia (EVL 6 a § 3 momentti 1 kohta). Sijoitusomaisuutta voi olla ainoastaan raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksilla.

Alla olevassa taulukossa on kuvattu yhteisön kotimaiselta yhteisöltä saamien osinkojen verotuksen perustilanteet. Taulukossa ei ole otettu huomioon sijoitusomaisuusosinkoja, yllä mainittua osuuspankkeja koskevaa poikkeusta eikä REIT-laissa tarkoitettuja osinkoja.

Taulukko yhteisön kotimaiselta yhteisöltä saamien osinkojen verotuksesta

Osingonjakaja	Osingonsaaja	Osingonsaajan verotus
Julkisesti noteerattu / noteeraamaton yhteisö	Julkisesti noteerattu yhteisö	Osinko on verovapaata tuloa
Julkisesti noteeraamaton yhteisö	Julkisesti noteeraamaton yhteisö	Osinko on verovapaata tuloa
Julkisesti noteerattu yhteisö	Julkisesti noteeraamaton yhteisö	Osinko on verovapaata tuloa, jos osingonsaaja omistaa välittömästi vähintään 10 % osakepääomasta. Jos omistus-osuus on alle 10 %, osinko on kokonaan veronalaista tuloa.
Julkisesti noteerattu / noteeraamaton yhteisö	Muuta kuin elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittava, EVL 1 §:n 2 momentin perusteella tulolähdejaon poistamisen ulkopuolelle jäävä yhteisö, jonka yhteisömuoto on muu kuin osakeyhtiö tai osuuskunta.	Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluva osinko on 100 % veronalaista tuloa, ellei kyseessä ole TVL 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö tai TVL 20, 21, 21 a tai 21 b §:ssä tarkoitettu yhteisö.

3.3 Ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko

Yhteisön EU/ETA -alueen jäsenvaltiosta saamaa osinkoa kohdellaan EVL 6 a §:n 1 momentin perusteella vastaavalla tavalla kuin kotimaisia osinkoja, kun kysymys on emo-tytäryhtiödirektiivin mukaisesta osingonmaksajasta. Siten osinko on yleensä verovapaata tuloa.

Emo-tytäryhtiödirektiiviä sovelletaan yhtiöön, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

• Osinkoa jakavan yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jonkin EU-valtion verolainsäädännön mukaan kyseisessä valtiossa, ja yhtiöllä ei kolmannen valtion kanssa tehdyn verosopimuksen perusteella katsota olevan verotuksellista kotipaikkaa yhteisön ulkopuolella
• Yhtiöllä on jokin direktiivin liitteessä mainittu yhtiömuoto. Direktiiviä sovelletaan esimerkiksi julkisiin ja yksityisiin osakeyhtiöihin sekä eurooppayhtiöihin.
• Yhtiö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan jotakin direktiivissä luetelluista veroista.

Myös muulta kuin emo-tytäryhtiödirektiivin tarkoittamalta yhtiöltä saatujen EU/ETA-osinkojen verokohtelu määräytyy EVL 6 a §:n 2 momentin perusteella vastaavalla tavalla kuin kotimaiselta yhteisöiltä saatujen osinkojen, jos osinkoa jakava yhteisö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan tulostaan, josta osinko on jaettu, veroa vähintään 10 prosenttia, ja yhteisön kotipaikka kyseessä olevan valtion verolainsäädännön mukaan on tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan ei ole EU/ETA-alueen ulkopuolella.

Tarkasteltaessa onko yhteisö suorittanut vähintään 10 prosenttia veroa tulosta, josta osinko on jaettu, otetaan huomioon hallituksen esityksen (HE 185/2013) mukaisesti ainoastaan nimelliset yhteisöverokannat. Vertailussa ei siten oteta huomioon tosiasiallista veroastetta eikä erityissäännöksiin perustuvia verohelpotuksia (Tax credits and incentives), jotka voivat kohdistua esimerkiksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (mm. simplified tax systems) tai tiettyyn toimialoihin (mm. tonnistoverotus, maatalous), tiettyihin suoritteisiin (esim. R&D, IP, rahoitustoiminta) tai alueisiin (economic zones).

EU/ETA -alueen jäsenvaltiosta saatujen osinkojen verovapauteen on kaksi poikkeusta. Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on noteeraamattomalle yhtiölle kokonaan veronalaista tuloa, jos osingonsaaja omistaa jakajayhtiön osakepääomasta alle 10 prosenttia (EVL 6 a § 3 momentti 2 kohta). Lisäksi sijoitusomaisuuteen kuuluvien osakkeiden perusteella EU/ETA-valtiosta saadusta osingosta 75 prosenttia on veronalaista ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Jos kuitenkin osinko on saatu sellaisesta ulkomaisesta yhteisöstä, johon soveltuu emo-tytäryhtiödirektiivi ja saajayhtiö omistaa jakajan osakepääomasta 10 prosenttia tai enemmän, myös sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista saatu osinko on verovapaa (EVL 6 a § 3 momentti 1 kohta).

Seuraavassa taulukossa kuvataan yhteisön EU/ETA-jäsenvaltiosta saatujen osinkojen verotuksen perustilanteet. Taulukossa ei ole otettu huomioon raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksien sijoitusomaisuusosinkoja.

Taulukko yhteisön EU/ETA-jäsenvaltiosta saamien osinkojen verotuksesta

Osingonjakaja	Osingonsaaja	Osingonsaajan verotus
Julkisesti noteerattu / noteeraamaton yhteisö	Julkisesti noteerattu yhteisö	Osinko on verovapaata tuloa
Julkisesti noteeraamaton yhteisö	Julkisesti noteeraamaton yhteisö	Osinko on verovapaata tuloa
Julkisesti noteerattu yhteisö	Julkisesti noteeraamaton yhteisö	Osinko on verovapaata tuloa, jos osingonsaaja omistaa osakepääomasta välittömästi vähintään 10 %. Jos omistusosuus on alle 10 %, osinko on kokonaan veronalaista tuloa.

EU/ETA -alueen ulkopuolella asuvalta yhteisöltä saatu osinko on EVL 6 a §:n 3 momentin perusteella kokonaan veronalaista tuloa (ks. myös KHO 2017:65). Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 50/2015 katsottiin kuitenkin, että työeläkeyhtiön sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista saaduista osingoista veronalaista tuloa oli vain 75 prosenttia, vaikka osinko oli saatu EU/ETA-alueen ulkopuolelta. Edellytyksenä tälle oli, että Suomella on suorituksen maksajan kotivaltion kanssa sopimus tietojenvaihdosta veroasioissa ja suorituksen maksajan kotivaltiosta saadaan riittävät tiedot verotuksen toimittamiseksi.

Jos ulkomainen yhteisö on Suomessa yleisesti verovelvollinen tosiasiallisen johtopaikkansa perusteella, yhteisön jakamaa osinkoa verotetaan edellä kerrotusta poiketen TVL 9 §:n 9 momentin perusteella aina kuten kotimaisesta yhteisöstä saatua osinkoa (ks. luku 3.2).

Jos ulkomailta saatu osinko ei ole Suomessa verovapaata tuloa, osinkoon voi kohdistua kansainvälistä kaksinkertaista verotusta. Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen yhteisöjen verotuksessa.

3.4 Osinkotulon verovuosi

Kun osingonsaaja on kirjanpitovelvollinen, osinkotulon jaksottamiseen sovelletaan verotuksessa lähtökohtaisesti suoriteperiaatetta (TVL 116 §). Suoriteperiaatteen mukaan osinko on sen verovuoden tuloa, jonka aikana osingonjakopäätös on tehty, ja oikeus osinkosaamiseen on näin syntynyt. Siten osinkotulon jaksottamisessa kirjanpitovelvollisen verotuksessa ei ole merkitystä, milloin osinko on ollut osingonjakopäätöksen perusteella nostettavissa. Merkitystä ei ole myöskään sillä, miltä tilikaudelta osinko on jaettu, vaan osinkotulon verovuosi määräytyy aina sen yhtiökokouksen ajankohdan perusteella, jossa osingonjakamisesta on päätetty.

VML 3 §:n mukaan verovuosi on kalenterivuosi tai, jos kirjanpitolaissa tarkoitettuna tilikautena ei ole kalenterivuosi, se tai ne tilikaudet, jotka ovat kalenterivuoden aikana päättyneet. Verovuoden tuloksi luetaan siten ne osingot, joihin on syntynyt saamisoikeus niiden tilikausien kuluessa, jotka muodostavat kyseisen verovuoden.

MVL:n mukaisessa verotuksessa sovelletaan maksuperustetta riippumatta siitä, onko osingonsaaja kirjanpitovelvollinen vai ei. Maksuperustetta sovelletaan myös maksuperusteista kirjanpitoa pitävän ammatinharjoittajan verotuksessa (EVL 27 a §). Osingon maksuperusteista jaksottamista käsitellään tarkemmin luvussa 2.5.

3.5 Ennakko-osinkojärjestelmä

Ennakko-osinkojärjestelmässä osingonsaajayhtiö voi tietyin edellytyksin jaksottaa saamansa osingon jo sen vuoden tuloksi, jolta osinko jaetaan. Ennakko-osinkojärjestelmässä on siten kysymys poikkeuksesta osinkotulon jaksottamista koskevaan pääsääntöön. Ennakko-osinkojärjestelmässä vapaan oman pääoman siirtyminen omistajayhtiölle nopeutuu, kun osinko on mahdollista siirtää tytäryhtiöltä emoyhtiölle jo samana vuonna, jona päättyvältä tilikaudelta osinko jaetaan.

Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan (1998/1542) hyväksynyt ennakko-osinkomenettelyn kirjanpidossa. Menettely hyväksytään myös verotuksessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 1999:6 perusteella.   

Ennakko-osinkomenettelyn edellytyksenä on, että osingonsaajayhtiöllä on määräysvalta osinkoa jakavassa yhtiössä. Menettelyssä osingonsaajayhtiö ilmoittaa tilikauden aikana kirjallisesti osinkoa jakavalle yhtiölle, että se tulee varsinaisessa yhtiökokouksessa vaatimaan tietyn suuruista osinkoa. Osingonjakajayhtiön yhtiökokouksen tulee tehdä ennakolliset osingonjakoa koskevat yhtiöoikeudelliset päätökset ennen sen tilikauden päättymistä, jolta osinkoa tullaan jakamaan. Osingonjakajayhtiö tekee tilikauden päättymisen jälkeen varsinaisessa yhtiökokouksessaan tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä ennakoivaa päätöstä vastaavan osingonjakopäätöksen. Osingonjakajayhtiön kirjanpidossa oman pääoman vähennys sekä osingonjakovelka kirjataan siltä tilikaudelta tehtävään tilinpäätökseen, jolta osinkoa jaetaan. Osingonsaajayhtiö vastaavasti kirjaa osingon osinkotuotoksi ja osinkosaamiseksi.

Verotuksessa ennakko-osingon jaksottamiseen sovelletaan EVL 19 §:n säännöstä, jonka mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. EVL 19 §:n perusteella osingonsaajayhtiön tilinpäätöksessä osinkotuotoksi ja saamiseksi kirjattu ennakko-osinko katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona ennakko-osingonjakopäätös on tehty. Ennakko-osinkojärjestelmässä osingon verovuosi voi siten aikaistua vuodella.

Jos osinkoa jaetaan vähemmän kuin ennakko-osinkopäätöksessä on päätetty, osinkotulon jaksottamista ei voida tehdä ennakko-osinkojärjestelmän mukaisesti, vaan jaksottamisessa on noudatettava luvussa 3.4. ilmeneviä periaatteita. Jos osinkoa jaetaan enemmän kuin ennakko-osinkopäätöksessä on päätetty, kysymys on ennakko-osingosta alun perin jaettavaksi päätetyn määrän osalta. Tämän ylittävän määrän jaksottamiseen sovelletaan luvusta 3.4 ilmeneviä periaatteita.

3.6 Yhteenveto yhteisöjen saamien osinkojen verotuksesta

Alla olevassa kuviossa esitetään yhteenveto yhteisöjen saamien osinkojen verokohtelusta. Kuviossa ei ole otettu huomioon sijoitusomaisuusosinkoja.

4 Elinkeinoyhtymien saamien osinkojen verotus

4.1 Osinkojen verotus yhtymän osakkaiden tulona

Yhtymän saamat osingot jaetaan verotettavaksi yhtymän osakkaiden tulona, kuten yhtymän muutkin tulot. Yhtymän saamista osingoista osakkaan tuloksi katsotaan suhteellisesti sama osuus, kuin mikä osakkaan tulo-osuus on suhteellisesti yhtymän tulosta. Esimerkiksi kun osakkaan tulo-osuus on 1/5 yhtymän tulosta, myös yhtymän saamista osingoista 1/5 kohdistuu osakkaan tulo-osuuteen.

Osinkojen veronalaiset ja verovapaat osuudet määräytyvät osakkaan verotuksessa osakkaan verotusta koskevien säännösten mukaisesti. Osingon tulolähde yhtymän verotuksessa vaikuttaa siihen, miten osinkojen mahdollinen verovapaa osa otetaan huomioon yhtymän osakkaalle jaettavassa tulo-osuudessa. Osingot voivat kuulua yhtymän verotuksessa joko elinkeinotoiminnan, maatalouden tai henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

Yhtymän elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulolähteeseen kuuluvat osingot sisältyvät kokonaisuudessaan yhtymän kyseisen tulolähteen tuloihin. Osinkotulon osittainen tai täysi verovapaus toteutetaan osakastasolla siten, että osakkaan tulo-osuudesta vähennetään osingon verovapaa osa (TVL 16 § 3 momentti). Verovapaa osa määräytyy osakkaan verotusta koskevan koskevien säännösten perusteella.

Jos osakkaan kyseisen tulolähteen tulo-osuus on pienempi kuin verovapaana osinkona vähennettävä määrä, siirtyy vähentämättä jäänyt osa vähennettäväksi verovelvollisen saman elinkeinoyhtymän saman tulolähteen tulo-osuudesta kymmenen seuraavan vuoden aikana (TVL 16 § 3 momentti). Aikaisempina vuosina vähentämättä jääneet osinkojen verovapaat osat vähennetään verovuoden tulo-osuudesta siten, että ensin vähennetään kyseisen verovuoden verovapaa osa ja sen jälkeen aikaisemmin vähentämättömät verovapaat osat vanhimmasta alkaen.

Yhtymän henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvia osinkoja ei oteta huomioon yhtymän henkilökohtaisen tulolähteen tuloa laskettaessa. Henkilökohtaisen tulolähteen osingot jaetaan suoraan verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Osinkojen verotus tapahtuu samalla tavalla, kuin jos osakas olisi itse saanut osingon suoraan osinkoa jakavasta yhtiöstä (TVL 16 § 4 momentti).

Osakkaan yhtymästä saama tulo-osuus ja yhtymän kautta saamat osingot ovat osakkaan verotuksessa saman tulolähteen tuloa kuin ne ovat yhtymän verotuksessa lukuun ottamatta niitä yhteisöjä, joilla ei EVL 1 §:n 2 momentin perusteella ole henkilökohtaista tulolähdettä (ks. esim. KHO 2001:11 ja KHO 2002:34).

4.2 Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saama tulo-osuus

4.2.1 Elinkeinotoiminnan tulo-osuuteen sisältyvä osinko

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän yhtymästä saama elinkeinotoiminnan tulo-osuus on osakkaalle elinkeinotulolähteen tuloa.

Ennen osakkaan saaman elinkeinotoiminnan tulo-osuuden jakamista ansio- ja pääomatuloksi vähennetään tulo-osuudesta osakkaan yhtymäosuuden hankintaan käytetyn velan korko sekä yhtymän tulo-osuuteen sisältyvä osinkotulojen verovapaa osa. Yhtymän tulo-osuuteen sisältyvä osinkotulojen verovapaa osa vähennetään korkovähennyksen jälkeen (TVL 16 § 3 momentti, TVL 40 § 3 momentti, TVL 58 § 6 momentti). Lisäksi osakkaan pääomatulo-osuuden laskentaan vaikuttavat TVL 40 §:ssä säädetyllä tavalla yhtymän nettovarallisuus ja siitä osakkaan osuuteen tehtävät vähennykset. Osakastason vähennyksiä käsitellään Verohallinnon asiakasohjeessa Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön nettovarallisuus.

TVL 16 §:n 3 momentin mukaan luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saamasta tulo-osuudesta vähennetään julkisesti noteeratun yhtiön osingon verovapaana osana 15 prosenttia osingosta ja muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verovapaana osana 25 prosenttia osingosta EVL 6 a §:n 6 momentin mukaisesti. Loppuosa tulo-osuudesta jaetaan TVL 38 §:n mukaisesti pääoma- ja ansiotuloksi siten, että pääomatuloa on 20 prosentin vuotuinen tuotto osakkaan osuudelle yhtymän nettovarallisuudesta.

Jos verovelvolliselle on muodostunut vähentämättä jääneitä osinkojen verovapaita osia, osat eivät siirry esimerkiksi sukupolvenvaihdoksessa toimintaa jatkavalle verovelvolliselle, vaan ne ovat verovelvolliskohtaisia.

4.2.2 Maatalouden tulo-osuuteen sisältyvä osinko

Maatalouden tulo-osuuteen sisältyvät osingot vähennetään yhtymästä saadusta maatalouden tulo-osuudesta samoin periaattein kuin elinkeinotoiminnan tulo-osuudesta vähennetään siihen sisältyvät osingot (TVL 16 § 3 momentti). Siten luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saamasta maatalouden tulo-osuudesta vähennetään tulo-osuuteen sisältyvänä julkisesti noteeratun yhtiön osingon verovapaana osana 15 prosenttia osingosta ja muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verovapaana osana 25 prosenttia osingosta (MVL 5 § 1 momentti 14 kohta).

4.2.3 Henkilökohtaisen tulolähteen osinko

Henkilökohtaisen tulolähteen osingot verotetaan osakkailla osakasta koskevien tuloverolain säännösten mukaisesti, jolloin osinkojen verovapaat osat vähennetään suoraan osakkaalla verotettavasta osinkotulosta. Luonnollisella henkilöllä tai kuolinpesällä osingon verotus riippuu siitä, onko osinko saatu julkisesti noteeratusta vai noteeraamattomasta yhtiöstä. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saamien osinkojen verotusta käsitellään luvussa 2.

4.3 Yhteisön saama tulo-osuus

Yhteisön yhtymästä saamaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulo-osuuteen sisältyvän osingon tulo-osuudesta vähennettävä verovapaa osa määräytyy EVL 6 a §:n perusteella. Verovapaana osana vähennetään siis tilanteesta riippuen koko yhteisön osuus yhtymän saamasta osingosta, 25 prosentin osuus osingosta tai vähennystä ei tehdä lainkaan (ks. tarkemmin luku 3).

Yhtymän henkilökohtaisen tulolähteen osingot verotetaan vastaavalla tavalla kuin jos yhteisö olisi itse saanut osingon suoraan osinkoa jakavasta yhtiöstä. Jos yhteisöllä ei EVL 1 §:n 2 momentin perusteella ole henkilökohtaista tulolähdettä, yhtymän henkilökohtaisen tulolähteen osingot verotetaan yhteisön elinkeinotoiminnan tulona, ja niiden verokohtelu määräytyy EVL 6 a §:n mukaan. Jos yhteisöllä on henkilökohtainen tulolähde, osinkojen verokohtelu määräytyy EVL 6 a §:n mukaan, jos osingonsaaja on osakeyhtiö tai osuuskunta. Siten asunto-osakeyhtiön ja siihen verrattavan osuuskunnan sekä keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden saamat henkilökohtaisen tulolähteen osingot ovat veronalaisia siten kuin EVL 6 a §:ssä säädetään. Muussa tapauksessa henkilökohtaisen tulolähteen osingot ovat kokonaan veronalaista tuloa, jos osinkoja ei ole erityissäännöksin (esimerkiksi TVL 21, 21 a, 21 b ja 23 §) säädetty verovapaiksi.

Jos julkisesti noteeraamattoman yhteisön yhtymästä saamaan tulo-osuuteen sisältyy julkisesti noteeratulta yhteisöltä saatuja osinkoja, osinkojen verokohteluun vaikuttaa EVL 6 a §:n mukaisesti se, omistaako osingonsaaja osinkoa jakavan yhteisön osakkeista vähintään 10 prosenttia. Omistusosuuden täyttymistä arvioitaessa välittömäksi omistukseksi katsotaan myös yhtymän kautta omistetut osakkeet. Yhtymän kautta omistettujen osakkeiden omistusosuus lasketaan yhteisön yhtymästä omistaman osuuden perusteella.

Jos yhteisöllä ei EVL 1 §:n 2 momentin perusteella ole henkilökohtaista tulolähdettä, yhteisön osuus yhtymän henkilökohtaisen tulolähteen tuloon ja osinkoon verotetaan yhteisön elinkeinotoiminnan tulolähteen tulona. Yhteisö ei kuitenkaan voi vähentää yhtymästä saatuun elinkeinotoiminnan tulo-osuuteen sisältyvien osinkojen verovapaita osuuksia henkilökohtaisen tulolähteen tulo-osuudesta, vaikka henkilökohtaisen tulolähteen tulo-osuus verotettaisiinkin yhteisön elinkeinotoiminnan tulolähteen tulona. Tämä johtuu siitä, että TVL 16 §:n 3 momentin mukaan tulo-osuuteen sisältyvien osinkojen verovapaan osan voi vähentää vain saman yhtymän saman tulolähteen tulo-osuudesta.

Yhteisön sulautuessa tai jakautuessa siirtyvät yhteisön käyttämättömät osinkojen verovapaat osat yleisseuraantona vastaanottaville yhteisöille. Jakautumisessa käyttämätön osinkojen verovapaa osa siirtyy vastaanottaville yhteisöille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhteisön nettovarallisuus siirtyy vastaanottaville yhteisöille.

4.4 Yhtymä yhtymän osakkaana

Yhtymästä saatuun tuloon voi sisältyä muista yhtymistä saatuja tulo-osuuksia, ja siten myös usean eri yhtymän kautta saatuja osinkoja ja osinkojen verovapaita osuuksia. Osinkojen verovapaita osia ei vähennetä yhtymätasolla, vaan vähennys tehdään sellaisella osakkaalla, jonka tulona tulo-osuus ja osingot verotetaan.

Esimerkin 40 luvut taulukkomuodossa

	Yhtymä A	Yhtymä B	X:n osuus	C Oy:n osuus
EVL tulo	100 000	20 000 + 30 000 (tulo-osuus A:sta)	25 000	25 000
sisältää osinkoa	40 000	10 000 + 12 000 (30 % x 40 000, B:n tulo-osuus A:n osingoista)	5000 + 6000	5000 + 6000
		verovapaa osa julkisesti noteeratusta yhtiöstä	- 900 (6000 x 0,15)	-
		verovapaa osa noteeraamattomasta yhtiöstä	- 1250 (5000 x 0,25)	- 5000
		EVL tulo	22 850	20 000
		EVL pääomatulo-osuus	20 000
		EVL ansiotulo-osuus	2850

4.5 Tulo-osuuden verovuosi

Osakkaan yhtymästä saama tulo-osuus sekä yhtymäosuuden perusteella saamat osingot ja osuuspääoman korot luetaan osakkaan tuloksi sinä verovuonna, jonka aikana yhtymän verovuosi on päättynyt. Verovuosi on kalenterivuosi tai, jos kirjanpitolaissa tarkoitettuna tilikautena ei ole kalenterivuosi, se tai ne tilikaudet, jotka ovat kalenterivuoden aikana päättyneet (VML 3 §).

5 Erityiskysymyksiä

5.1 In natura -osingot

Osakeyhtiö voi maksaa osingon rahan sijaista muuna omaisuutena (in natura -osinko). Muuna omaisuutena saadun osingon määräksi katsotaan osinkona saadun muun omaisuuden käypä arvo sinä päivänä, kun osinko on nostettavissa. Muuna omaisuutena saatuun osinkoon sovelletaan osinkoverotuksen yleisiä säännöksiä eikä osinkoverotukseen siten vaikuta osinkona saadun omaisuuden luonne.

Tyypillinen esimerkki muuna kuin rahana maksettavasta osingosta on osakkeena maksettava osinko. Osakeyhtiön osakkeina maksettavan osingon määrä on osakkeiden käypä arvo sinä päivänä, jolloin osinko on nostettavissa. Julkisesti noteeratun yhtiön osakkeen käypä arvo on osakkeen kyseisen päivän painotettu keskihinta.

Osinkona saatujen osakkeiden hankintamenoksi katsotaan osakkeen käypä arvo kokonaisuudessaan, vaikka osa osinkotulosta olisi verovapaata tuloa (KHO 28.10.2005 taltio 2765). Osinkona saadun osakkeen hankinta-ajankohdaksi katsotaan se ajankohta, jolloin osinko on ollut nostettavissa.

Yhtiön osakkeenomistajiensa puolesta maksama varainsiirtovero on voitonjaon luonteinen erä (KHO 2015:84 ja KVL 63/2019 (KHO 25.11.2020 taltio 4279 (ei muutosta)). Tämän vuoksi myös yhtiön osingonsaajan puolesta maksama varainsiirtovero on osingonsaajan osinkotuloa (ks. KHO 2020:127), jonka tulolähde määräytyy ohjeen luvuissa 2.4, 3.1 sekä 4.2.1-4.2.3 esitetyllä tavalla. Osingonsaajan puolesta maksetun varainsiirtoveron verokohtelun kannalta ei ole merkitystä, onko päätös varainsiirtoveron maksamisesta tehty osana osingonjakopäätöstä vai erikseen. Osingonsaajan puolesta maksettu varainsiirtovero otetaan huomioon osana osinkona saatujen osakkeiden hankintamenoa.

Muuna kuin rahana maksettavan osingon verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus.

5.2 Sijaisosinko

Osinkoon rinnastetaan TVL 33 d §:n 3 momentin mukaan myös sen sijaan saatu sijaisosinko. Laissa ei ole sijaisosingon määritelmää. Sijaisosingolla tarkoitetaan korvausta, joka suoritetaan osingon sijaan osakkeita koskevan lainaussopimuksen, takaisinostosopimuksen tai muun sellaisen sopimusjärjestelyn perusteella, jolla oikeus osingon saamiseen on väliaikaisesti siirtynyt toiselle verovelvolliselle. Saatu sijaisosinko on saajalleen veronalaista siltä osin kuin sen maksamisen perusteena oleva osinko olisi ollut hänelle veronalaista, jos hän olisi sen saanut.

EVL ja MVL eivät sisällä TVL 33 d §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä, jonka mukaan sijaisosinko rinnastetaan osinkoon. Verotuskäytännössä TVL 33 d §:n 3 momentin periaatetta on kuitenkin sovellettu myös EVL:n tai MVL:n mukaan verotettavan verovelvollisen saamiin osinkoihin.

Maksettu sijaisosinko ei ole vähennyskelpoinen siltä osin kuin se osinko, jonka sijaan sijaisosinko on maksettu, on verovapaata tuloa (EVL 16 § 6 kohta).

5.3 Osingon maksaminen muulle kuin osakkeenomistajalle

Osinko voidaan sopia maksettavaksi myös muulle kuin osakkeenomistajalle. Osakkeiden omistusoikeus voidaan esimerkiksi testamentilla siirtää toiselle henkilölle ja samanaikaisesti määrätä oikeus osakkeiden tuottoon määräajaksi tai eliniäksi toiselle henkilölle. Myös lahjoituksen yhteydessä lahjan antaja voi lahjoittaa osakkeet toiselle ja pidättää itsellään oikeuden osinkotuloon. Osakkeiden luovutuksen yhteydessä (esimerkiksi kauppa) osakkeiden luovuttaja voi myös pidättää itselleen luovutettujen osakkeiden tuotto-oikeuden. Lisäksi osinko voidaan suosivan osingonjaon perusteella maksaa toiselle verovelvolliselle. Suosiva varojenjako edellyttää kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä. Osakkeenomistaja voi myös luovuttaa hänelle kuuluvan osingon toiselle verovelvolliselle osakkeitaan luovuttamatta (osingon lahjoitus).

Jos osinko maksetaan osakkeiden testamenttiin, lahjaan tai osakkeiden luovutuskirjaan sisältyvän tuotto-oikeuden pidätyksen perusteella muulle henkilölle kuin osakkeenomistajalle, osinko verotetaan osingonsaajan tulona. Osingon verokohtelu määräytyy saajan verotuksessa luvussa 2 kuvatulla tavalla. Jos osingonsaaja on luonnollinen henkilö, ja osingonjakaja on julkisesti noteeraamaton yhtiö, määräytyy osingonsaajan saaman osingon pääomatulo-osuus siirrettyjen osakkeiden yhteenlasketun matemaattisen arvon perusteella. Matemaattisen arvon laskentaa käsitellään luvuissa 2.2.1–2.2.3. Jos vastikkeellisen luovutuksen yhteydessä tuotto-oikeuden pidätyksen ilmeisenä tarkoituksena on kauppahinnan maksaminen, voidaan tuotto-oikeuden pidätys huomioida osana luovutusvoittoverotusta. Tällöin osinkotulot verotetaan osakkeiden omistajalla ja edelliselle omistajalle maksetut suoritukset käsitellään luovutusvoittoverotuksessa vastikkeena.

Jos osinko maksetaan suosivan varojenjaon tai osinko-oikeuden sopimukseen perustuvan luovutuksen perusteella toiselle osakkaalle tai muulle kuin osakkeenomistajalle, osakkeenomistajan katsotaan luopuvan hänelle osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluvasta osingosta toisen verovelvollisen hyväksi. Tämän vuoksi osinko katsotaan verotuksessa sen osakkaan tuloksi, jolle se lain ja yhtiöjärjestyksen mukaan olisi kuulunut (ks. myös KHO 1986-II-547), ja osinkotulo verotetaan osakkaan oikeudellisesta muodosta riippuen luvuissa 2–4 kuvatulla tavalla. Lisäksi verovelvollisen, jolle osinko suosivan osingon perusteella maksetaan, katsotaan saavan lahjan osingosta luopuneelta osakkaalta. Lahjansaajan lahjana saaman osingon verotukseen sovelletaan tällöin perintö- ja lahjaverolain (378/1940) säännöksiä.

5.4 Osingonjaon peruuttaminen

Osakeyhtiö saattaa peruuttaa osingonjakoa koskevan päätöksensä myöhemmin. Osingonjakopäätöksen peruuttamisesta ei ole erityissäännöksiä verolainsäädännössä. Osingonjakopäätöksen peruuttaminen voidaan yleensä hyväksyä verotuksessa ainoastaan silloin, kun päätös peruuttamisesta tehdään ennen kuin osinko on nostettavissa.

Jos osinko on ollut nostettavissa ennen osingonjaon peruuttamista, verotetaan osingonjakopäätöksessä alun perin jaettavaksi päätetty osinko siihen oikeutetun tulona, vaikka osingonjakopäätös myöhemmin peruttaisiin. Tämä perustuu siihen, että osingonjakopäätöksen mukainen osinko on ollut siihen oikeutetun vallinnassa siitä hetkestä alkaen, jolloin osinko on ollut hänen nostettavissaan.

Edellä mainitun estämättä voidaan osingonjakopäätös kuitenkin peruuttaa verotuksessa tehokkaasti myös silloin, kun peruuttamiseen on laissa säädetty pakottava syy. Siten osingonjakopäätöksen peruuttaminen voidaan hyväksyä verotuksessa vielä sen jälkeen, kun osinko oli nostettavissa, jos osingon jakaminen on ollut osakeyhtiölain säännösten vastaista. Myös muun lain vastaisuus voi olla hyväksyttävä peruste.

Osingonjakopäätöksen peruuttamista on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksissä KHO 1995-B-510 ja 1995-B-511. Oikeuskäytännön perusteella esimerkiksi yhtiön tuloksen ja maksuvalmiuden heikkeneminen osingonjakopäätöksen jälkeen ei ole verotuksessa riittävä peruste osingon peruuttamiselle.

5.5 REIT-osingot

Suomessa yleisesti verovelvollinen asuntojen vuokraustoimintaa harjoittava osakeyhtiö vapautetaan hakemuksesta suorittamasta tuloveroa siten kuin eräiden asuntojen vuokraustoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden verohuojennuksesta annetussa laissa (299/2009, REIT-laki) säädetään. Lain soveltamisen yhtenä edellytyksenä on, että yhtiö on julkisesti noteerattu (REIT-laki 15 § 1 momentti 2 kohta). Yhtiö voi kuitenkin vaatimuksestaan listautua vasta verovapausajan kolmantena verovuotena (REIT-laki 15 § 2 momentti).

Verovapausajalta jaettu osinko on saajalleen kokonaan veronalaista tuloa saajan oikeudellisesta muodosta riippumatta (REIT-laki 8 § 1 momentti). Saatu osinko on kokonaan veronalaista silloin, kun se jaetaan verovapausaikana päättyneeltä tilikaudelta. Ennen verovapausaikaa päättyneeltä tilikaudelta jaettua osinkoa verotetaan yleisten osinkoa koskevien säännösten mukaan, vaikka osingon jakamisesta olisi päätetty tai osinko olisi nostettavissa yhtiön verovapauden aikana.

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän omistamat REIT-yhtiön osakkeet ovat yleensä omistajansa henkilökohtaisen tulolähteen varoja, jolloin tällaisesta yhtiöstä saatu osinko verotetaan tuloverolain säännösten mukaan. Julkisesti noteeratun REIT-yhtiön jakama osinko on luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saamana kokonaan veronalaista pääomatuloa. Jos yhtiö vaatimuksestaan listautuu vasta verovapausajan kolmantena verovuotena, verovapausajan alkuvaiheessa julkisesti noteeraamattomalta REIT-yhtiöltä saatu osinko jaetaan pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin yhtiön osakkeen matemaattisen arvon perusteella luvussa 2.2 esitetyllä tavalla. Tällaisesta, julkisesti noteeraamattomasta REIT-yhtiöstä saatu osinko (sekä ansiotuloksi että pääomatuloksi luettu) on kuitenkin kokonaan veronalaista.

REIT-yhtiön osakkeet voivat kuulua luonnollisen henkilön tai kuolinpesän elinkeinotoiminnan varoihin (esim. arvopaperikauppiaan vaihto-omaisuuteen). Tällöin saadut osingot ovat kokonaan veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa.

Yhteisön REIT-yhtiöltä saamat osingot ovat kokonaan veronalaisia osakkeiden tulolähteestä tai omaisuuslajista riippumatta (REIT-laki 8 § 1 momentti). REIT-osingot ovat kokonaan veronalaista tuloa myös osittain verovapaille yhteisöille (TVL 21 §, TVL 21 a §, TVL 21 b §, TVL 22 §) sekä eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksesta annetussa laissa (680/1978) tarkoitetuille yhteisöille. Tuloverolain 20 §:ssä tarkoitetuille tulon perusteella suoritettavasta verosta vapautetuille yhteisöille osinko on kuitenkin verovapaata tuloa.

5.6 Eläkesäätiön ja eläkekassan ylikatteen palauttaminen

Eläkesäätiölain 45 §:n perusteella eläkesäätiö voi palauttaa ylikatetta eläkesäätiön perustaneelle työnantajalle. Eläkekassa voi vakuutuskassalain 83 a §:n mukaan palauttaa ylikatetta osakkailleen. Ylikatteen palauttaminen edellyttää Finanssivalvonnan suostumusta.

Eläkesäätiön ja eläkekassan maksamat ylikatteen palautukset ovat eläkesäätiölle ja eläkekassalle vähennyskelpoisia (EVL 18 § 1 momentti 5 kohta). Palautus vähennetään eläkesäätiön tai eläkekassan verotuksessa sen verovuoden kuluna, jonka aikana tilikausi päätyy. Jos kysymys on muusta kuin eläkesäätiölain 45 §:n tai vakuutuskassalain 83 a §:n mukaisesta palautuksesta, palautus katsotaan muuksi varojen jaoksi. Tällöin palautus ei ole eläkesäätiön tai eläkekassan verotuksessa vähennyskelpoinen. Ylikatteen palautus tai muu varojenjako on aina saajalleen veronalaista tuloa.

 

Johtava veroasiantuntija Lauri Savander

 

Johtava veroasiantuntija Tero Määttä