Verokortti ja ennakkovero

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Palkkatulojen verotus

---

Ennakonpidätys on toimitettava verokorttiin merkityn ennakonpidätysprosentin ja lisäprosentin mukaan tai verokorttiin merkityn muun asianomaista tuloa koskevan ennakonpidätysprosentin mukaan. Tässä ohjeessa kerrotaan, mitä eri verokortteja luonnollisille henkilöille tehdään ja mitä tietoja verokortit sisältävät. Lisäksi ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön ja kuolinpesän ennakkoveroa ja lisäennakkoa.

Ohjeessa ei käsitellä ennakonpidätyksen toimittamista. Sitä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

1  Ennakkoperinnän säännökset ja ennakkoperinnän muodot

1.1 Verokortteja ja ennakkoveroa koskevat säännökset

Ennakkoperinnästä säädetään ennakkoperintälaissa (jäljempänä EPL, 1118/1996) ja sen nojalla annetussa ennakkoperintäasetuksessa (jäljempänä EPA, 1124/1996). Lisäksi Verohallinto antaa ennakkoperintälaissa olevien valtuutussäännösten perusteella verokortteja ja ennakkoveroa koskevia Verohallinnon päätöksiä.

Verohallinto vahvistaa vuosittain palkansaajien ja eläkkeensaajien ennakonpidätysperusteet, joiden mukaan perusverokorttien ennakonpidätysprosentit ja perusennakkovero lasketaan (EPL 6 §:n 1 momentti). Verovuoden 2025 päätökset ovat:

• Verohallinnon päätös ennakonpidätysprosenttien laskentaperusteista palkkatuloa varten ja ennakonkannossa määrättävän ennakkoveron laskentaperusteista
• Verohallinnon päätös ennakonpidätysprosenttien laskentaperusteista eläkettä ja eläkkeensaajan palkkatuloa varten sekä ennakonkannossa määrättävän ennakkoveron laskentaperusteista
• Verohallinnon päätös rajoitetusti verovelvollisen eläkkeensaajan ennakonpidätysprosenttien ja ennakonkannossa määrättävän ennakkoveron laskentaperusteista

Ennakkoperintä perustuu arvioon tulevista tuloista. Ennakkoperinnässä verot kerätään ennakkoon verovuoden aikana ennakonpidätyksenä tai ennakonkantona (EPL 2 §).

1.2 Ennakkoperinnän muodot ja vastaavuusvaatimus

1.2.1 Ennakonpidätys

Ennakonpidätyksen määrän on vastattava mahdollisimman tarkoin verovelvollisen ennakonpidätyksen alaisesta tulosta verovuoden veroperusteiden mukaan maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää (EPL 3 §:n 1 momentti).

Ennakkoperinnän ensisijainen muoto on ennakonpidätyksen toimittaminen (EPL 2 §). Pääsääntö ennakkoperinnässä on, että tulosta toimitetaan ennakonpidätys, jos tulo ei ole verovapaa, tulo ei ole ennakonkannon alaista tai tuloa ei ole vapautettu ennakonpidätyksen toimittamisesta. Tulo voi olla vapautettu ennakonpidätyksen toimittamisesta ennakkoperintäasetuksen tai Verohallinnon ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta antaman päätöksen perusteella.

1.2.2 Ennakonkanto

Ennakonkannossa veroa määrätään verovelvollisen maksettavaksi määrä, joka vastaa mahdollisimman tarkoin verovelvollisen tuloista verovuonna sovellettavien veroperusteiden mukaan maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää vähennettynä ennakonpidätyksenä kertyväksi arvioidulla määrällä. (EPL 3 §:n 1 momentti)

Ennakonkannossa Verohallinto määrää veron (ennakkovero) kullekin verovuodelle ja verovelvollinen maksaa ennakkoverot itse Verohallinnon tilille.

Vero peritään ennakonkantona (ennakkoverona), jos veronalaisesta tulosta ei ole toimitettava ennakonpidätystä. Näin on esimerkiksi silloin, kun suorituksen maksaja ei ole ennakonpidätysvelvollinen tai tulo on vapautettu ennakonpidätysvelvollisuudesta. Ennakkoveroa ei kuitenkaan määrätä, jos ennakonkannon alainen tulo on otettu huomioon ennakonpidätysprosentissa.

Jos ennakonkannossa veroa ei vähäisyytensä vuoksi määrätä maksettavaksi, se voidaan ottaa huomioon verovelvollisen ennakonpidätyksessä (EPL 3 §:n 2 momentti).

Ennakkoveroa ja lisäennakkoa on käsitelty tarkemmin luvussa 4.

2 Ennakonpidätystiedot suorituksen maksajille

Suorituksen maksaja voi saada ennakonpidätyksen toimittamista varten tarpeelliset tiedot (jäljempänä ennakonpidätystiedot) sähköisesti Verohallinnolta tai suorituksen saajan esittämästä verokortista. Suorituksen saaja on velvollinen esittämään verokortin maksajalle hyvissä ajoin ennen suorituksen maksua, jos suorituksen maksaja ei saa ennakonpidätystietoja sähköisesti (EPA 2 §).

Verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa suorituksen maksajan yksilöimien verovelvollisten ennakonpidätyksen toimittamista varten tarpeelliset tiedot. Tiedot voidaan antaa työnantajalle tai vastaavalle suorituksen maksajalle sekä eläkkeiden ja etuuksien maksajalle. (EPL 10 §:n 1 momentti ja laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta (1346/1999) 17 §)

Suorituksen maksaja tai valtuutettu voi hakea suorituksen saajan ennakonpidätystiedot joko suorasiirtomenettelyssä tai Verohallinnon rajapintapalvelun Vero API:n kautta. Suorasiirtomenettelyssä saatavat ennakonpidätystiedot ovat kerran vuodessa tuloille laskettuja niin sanottuja perusverokorttitietoja. Vero API rajapintojen kautta saatavat ennakonpidätystiedot ovat suorituksen maksuhetkellä voimassa olevia perusverokortin tai muutosverokortin tietoja ja voimassa olevia tai tulevaisuudessa voimaan tulevia eläkkeen ja etuuden perusverokortin tai muutosverokortin tietoja.

Ennakonpidätystietojen antamista suorituksen maksajille on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

3 Verokortit ja verokortin tiedot

3.1 Verokortin tiedot

Ohjeessa verokortilla tarkoitetaan Verohallinnon vuodenvaihteessa tekemää verokorttia (perusverokortti), muuttuneiden tietojen perusteella tehtävää verokorttia (muutosverokortti) sekä rajoitetusti verovelvolliselle rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, jäljempänä LähdeVL) mukaan tehtävää lähdeverokorttia ja rajoitetusti verovelvollisen verokorttia.

Verokortin antaa Verohallinto. Jos verovelvollinen ei saa verokorttia, hän on velvollinen itse pyytämään sitä Verohallinnolta. (EPA 1 §)

3.1.1 Ennakonpidätysprosentti ja lisäprosentti

Verokortissa on pääsääntöisesti ennakonpidätysprosentti ja lisäprosentti. Ennakonpidätysprosentti kertoo, kuinka paljon suorituksen saaja maksaa tuloistaan veroa verokortin tulorajaan saakka. Lisäprosentti kertoo, kuinka paljon suorituksen saaja maksaa veroa siitä osasta tuloa, joka ylittää verokortin tulorajan.

Verokortissa voi olla myös ainoastaan ennakonpidätysprosentti, jolloin kyseessä on tulorajaton verokortti. Esimerkiksi eläkkeen verokortti on tulorajaton.

Ennakonpidätysprosentti vahvistetaan puolen prosenttiyksikön tarkkuudella ja pyöristetään ylöspäin seuraavaan ylempään täyteen tai puoleen prosenttiin. Ennakonpidätysprosentti voi olla enintään 60,0 (EPA 3 §).

Ennakonpidätysprosentti sisältää vakuutetun sairausvakuutusmaksun. Sen sijaan työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut eivät sisälly palkan ennakonpidätysprosenttiin.

Rajoitetusti verovelvolliselta, joka on Suomessa vakuutettu, peritään palkasta lähdeveron lisäksi sairausvakuutusmaksu. Jos kuitenkin rajoitetusti verovelvollinen on hakeutunut verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, jäljempänä VML) mukaiseen progressiiviseen verotukseen, sisältyy työntekijän sairausvakuutusmaksu ennakonpidätysprosenttiin.

3.1.2 Voimassaoloaika

Verokortissa on voimassaoloaika, jolloin verokortin ennakonpidätysprosenttia ja tulorajaa voidaan käyttää. Perusverokortin voimassaoloaika on vuodesta 2025 lähtien tammikuun alusta (1.1.) joulukuun loppuun (31.12.). Perusverokortti on kuitenkin voimassa enintään siihen asti, kun samaa tuloa koskevan muutosverokortti tulee voimaan. Muutosverokortin voimassaoloaika päättyy joulukuun loppuun (31.12.) tai kunnes samaa tuloa koskeva uusi muutosverokortti tulee voimaan.

Verokortin täytyy olla voimassa suorituksen maksupäivänä, jotta maksaja voi noudattaa verokortissa olevia määräyksiä. Verokortin ennakonpidätysprosentti voi tulla voimaan ja sitä voidaan soveltaa jo ennen kuin suorituksen saaja on saanut sen tiedoksi (EPL 10 §:n 1 momentti).

3.1.3 Tuloraja

Verokortissa on tuloraja, joka perustuu arvioon verovuoden aikana saatavista tuloista. Tuloraja on enimmäismäärä, jonka suorituksen saaja voi ansaita verokortissa olevalla ennakonpidätysprosentilla. Jos verokortin tuloraja ylittyy, suorituksesta toimitetaan ennakonpidätys lisäprosentin mukaan.

Verokortin tuloraja lasketaan verokortin voimassaoloajalle. Palkan perusverokortin tuloraja vastaa 12,5 kuukauden palkkaa. Siihen sisältyy lomaraha, joka on arvioitu puolen kuukauden palkan suuruiseksi. Muiden verokorttien tuloraja vastaa 12 kuukauden tuloa.

Muutosverokortin tuloraja lasketaan verokortin voimassaoloajalle.

Jokainen suorituksen maksaja seuraa vain omalta osaltaan verokortissa olevaa tulorajaa. Suorituksen saajan on huolehdittava verokortin tulorajan riittävyydestä.

3.1.4 Verokortti koskee -tieto

Kussakin verokortissa on tieto siitä, mitä tuloa verokortti koskee. Esimerkiksi palkan verokortilla on tieto siitä, että verokortti koskee palkkaa. Pääsääntöisesti verokorttia voi käyttää vain sille tulolle, jota verokortti koskee esimerkiksi palkan verokorttia ei voi käyttää, jos maksetaan työkorvausta.

3.2 Vuosittain laskettavat verokortit (perusverokortit)

3.2.1 Yleistä perusverokorteista

Verohallinto tekee viran puolesta verokortit verovelvollisille vuoden lopulla seuraavaa verovuotta varten. Näitä verokortteja kutsutaan perusverokorteiksi. Perusverokortit tehdään pääsääntöisesti kaikille, joilla on ollut ennakonpidätyksen alaista tuloa verovuotta edeltävänä vuotena. Perusverokortti tehdään vain niille tuloille, joiden oletetaan jatkuvan.

Perusverokortti tehdään seuraavissa luvuissa käsitellyille tuloille. Eläkkeelle ja pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuvalle suoritukselle tehdään verokortti, jos eläkkeen- tai suorituksen maksaja on ilmoittanut eläkkeen tai suorituksen Verohallinnolle. Urheilijan palkkio ja ansiotuloa oleva käyttökorvaus on sisällytetty palkan verokortin tulorajaan eikä näille tuloille tehdä omaa verokorttia peruslaskennassa.

Tuloille, joille ei tehdä perusverokorttia (esimerkiksi etuudet ja urheilijan palkkio), voi tarvittaessa hakea muutosverokortin. Eri muutosverokorteista on kerrottu tarkemmin jäljempänä luvussa 3.3.

3.2.2 Palkan verokortti

Ennakonpidätyksen alaiselle palkalle tehdään perusverokortti, jos verotustietojen perusteella verovelvollisen oletetaan saavan kyseistä tuloa. Palkan perusverokortissa otetaan huomioon kaikki verovelvollisen saamat ennakonpidätyksen alaiset palkat, joiden oletetaan jatkuvan. Ennakonpidätyksen alaisten palkkojen lisäksi verokortin tulorajaan on sisällytetty ansiotuloa olevat käyttökorvaukset ja urheilijan palkkiot.

Palkan perusverokortti tehdään myös niille eläkkeensaajille, joiden oletetaan verotustietojen perusteella saavan myös palkkaa (esimerkiksi osaeläkettä saavat). Vanhuuseläkkeen alkamisvuonna ja kahtena sitä seuraavana vuonna eläkkeensaajalle ei tehdä palkan perusverokorttia.

Palkan verokortissa on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Palkan perusverokortin tuloraja vastaa 12,5 kuukauden palkkaa. Tulorajaan sisältyy lomaraha, joka on arvioitu puolen kuukauden palkan suuruiseksi.

Palkan verokortin ennakonpidätystietoja voivat käyttää kaikki palkkaa maksavat työnantajat, vaikka palkansaajalla olisi useita työnantajia samanaikaisesti.

3.2.3 Merityötulon verokortti

Merityötulona pidetään lähtökohtaisesti kaikkea aluksessa tehdystä ja aluksen liikennöintiin liittyvästä työstä rahana tai rahanarvoisena etuutena saatua palkkaa.

Merityötulolle tehdään perusverokortti, jos verotustietojen perusteella verovelvollisen oletetaan saavan kyseistä tuloa. Merityötulon verokortissa on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Merityötulon perusverokortin tuloraja vastaa 12,5 kuukauden palkkaa. Tulorajaan sisältyy lomaraha, joka on arvioitu puolen kuukauden palkan suuruiseksi.

Merityötulon verokortin ennakonpidätysprosenteissa on otettu huomioon TVL 97 §:n mukainen merityötulovähennys, joten se on maissa ansaittua palkan ennakonpidätysprosenttia pienempi. Tämän vuoksi merityötulon verokorttia ei saa käyttää maissa ansaitun palkan ennakonpidätyksessä (esimerkiksi satamassa siivous- tai korjaustyössä olevat palkansaajat tai ohjelmatoimistoon työsuhteessa olevat esiintyvät taiteilijat). Maissa ansaitulle palkalle tulee käyttää palkan verokorttia.

Kaukoliikenteessä sekä niin sanotussa kolmansien maiden välisessä liikenteessä työskenteleville myönnetään merityötulovähennys korotettuna (TVL 97 §:n 3 momentti). Merityötulovähennyksen korotusta (niin sanottua cross-trade-vähennystä) ei ole otettu huomioon merityötulon verokortin ennakonpidätysprosentissa, vaan merityötulon maksaja huomioi vähennyksen pienentämällä merityötulosta laskettua ennakonpidätystä vähennyksen määrällä (Verohallinnon päätös ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä 3 §, jäljempänä VHp ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä).

3.2.4 Ahvenanmaan maantielauttatulon verokortti

Ahvenanmaan maantielauttatulolle tehdään perusverokortti, jos verotustietojen perusteella verovelvollisen oletetaan saavan kyseistä tuloa.

Ahvenanmaan maantielauttatulon verokortissa on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Ahvenanmaan maantielauttatulon perusverokortin tuloraja vastaa 12,5 kuukauden palkkaa. Tulorajaan sisältyy lomaraha, joka on arvioitu puolen kuukauden palkan suuruiseksi.

Ahvenanmaan maantielauttatulon verokortin ennakonpidätysprosenteissa on otettu huomioon TVL 97 §:n mukainen merityötulovähennys valtionverotuksessa. Koska Ahvenanmaan maantielautalla työskentelevällä ahvenanmaalaisella ei ole oikeutta merityötulovähennykseen Ahvenanmaan kunnallisverotuksessa, kunnallisverotuksen merityötulovähennystä ei ole otettu huomioon hänen verokorttinsa ennakonpidätysprosentissa.

3.2.5 Omaishoitajan palkkion verokortti

Jos suorituksen saaja on tehnyt omaishoitosopimuksen hyvinvointialueen kanssa, hyvinvointialue maksaa hoitopalkkiota eli omaishoidon tukea. Omaishoidon tuki on työkorvausta. Omaishoitajan palkkiolle tehdään perusverokortti, jos verotustietojen perusteella verovelvollisen oletetaan saavan kyseistä tuloa ja suorituksen saaja ei kuulu EPL 25 §:ssä tarkoitettuun ennakkoperintärekisteriin.

Omaishoitajan palkkion verokortissa on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Omaishoitajan palkkion perusverokortin tuloraja vastaa 12 kuukauden tuloa.

Jos omaishoitaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänelle määrätään ennakkovero.

3.2.6 Perhehoitajan palkkion verokortti

Perhehoitajana tai tukiperheenä toimiva voi saada hoitopalkkiota ja kulukorvauksia. Näiden yhteismäärä on työkorvausta. Perhehoitajan palkkiolle tehdään perusverokortti, jos verotustietojen perusteella verovelvollisen oletetaan saavan kyseistä tuloa ja suorituksen saaja ei kuulu EPL 25 §:ssä tarkoitettuun ennakkoperintärekisteriin.

Perhehoitajan kulukorvaus vähennetään tulonhankkimismenona verokortin ennakonpidätysprosenttia laskettaessa.

Perhehoitajan palkkion verokortissa on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Perhehoitajan palkkion perusverokortin tuloraja vastaa 12 kuukauden tuloa.

Jos perhehoitaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänelle määrätään ennakkovero hoitopalkkion ja maksettavien kulukorvausten yhteismäärästä.

3.2.7 Työkorvausverokortti

Työkorvauksella tarkoitetaan työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettavaa korvausta (EPL 25 §:n 1 momentin 1 kohta). Työkorvaukselle tehdään perusverokortti, jos verotustietojen perusteella verovelvollisen oletetaan saavan kyseistä tuloa ja suorituksen saaja ei kuulu EPL 25 §:ssä tarkoitettuun ennakkoperintärekisteriin.

Jos työkorvauksen saaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, työkorvausverokortissa on ennakonpidätysprosentti, mutta siinä ei ole tulorajaa. Jos työkorvauksen saajaa ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, työkorvausverokortissa on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Molempien työkorvausverokorttien tuloraja vastaa 12 kuukauden tuloa.

Jos työkorvauksen saaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänelle määrätään ennakkovero.

3.2.8 Eläkkeen verokortti

Eläkkeiden perusverokortit tehdään eläkkeen maksajilta saatujen tietojen perusteella. Eläkkeenmaksajat ilmoittavat Verohallinnolle kutakin verovuotta varten maksettavien eläkkeiden määrät eläke- ja etuustietojen ilmoittamisen rajapinnan kautta tai suorasiirrossa.

Eläkkeitä verotetaan pääasiassa ansiotulona (TVL 61 §). Pääomatulona verotetaan tietyin edellytyksin vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke ja pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuva suoritus.

Pääomatulon ja ansiotulon verotus poikkeavat toisistaan. Lisäksi ansiotuloa olevan eläkkeen verotus poikkeaa muiden ansiotulojen verotuksesta muun muassa verotuksessa tehtävien vähennysten vuoksi. Tämän vuoksi sekä ansiotuloa olevalle eläkkeelle että pääomatuloa olevalle eläkkeelle ja suoritukselle tehdään oma verokortti.

Eläketulon verokortissa on ennakonpidätysprosentti, mutta siinä ei ole tulorajaa.

Ulkomailla asuvien yleisesti verovelvollisten henkilöiden Suomesta saamia eläkkeitä verotetaan samalla tavalla kuin Suomessa asuvien eläkkeitä. Tämän vuoksi eläkkeille tehdään verokortti vastaavasti kuin Suomessa asuville. Suomesta ulkomaille maksettaville eläkkeille, josta määrätään Suomessa vain vakuutetun sairaanhoitomaksu, tehdään oma verokortti.

Suomessa asuvan verovelvollisen ulkomailta saamalle eläkkeelle määrätään ennakkovero.

Jos eläkkeenmaksaja ei ilmoita eläkkeiden tietoja Verohallinnolle tai eläkkeensaaja alkaa saamaan uutta eläkettä, eläkkeensaajan on hankittava eläkkeelle muutosverokortti. Muutosverokorttia varten tarvitaan tiedot alkavista ja muuttuvista eläkkeistä sekä tiedot verovelvollisen muista tuloista ja niiden ennakonpidätyksistä. Jos eläkkeensaaja on saanut eläkettä aiempana vuonna, näiden eläkkeiden tiedot ovat Verohallinnossa, jos niille on aiemmin tehty verokortti. Alkavan eläkkeen verokortti voidaan laittaa voimaan myös takautuvasti.

Verohallinto ilmoittaa eläkkeiden ennakonpidätystiedot suoraan eläkkeenmaksajille. Eläkkeen verokorttia ei voi käyttää ennakonpidätyksen toimittamiseen muista tuloista.

3.3 Muutosverokortit

3.3.1 Yleistä muutosverokorteista

Perusverokorttia voidaan muuttaa, jos siinä olevissa tiedoissa (esimerkiksi tuloissa ja vähennyksissä) tapahtuu muutoksia (EPL 18 §:n 1 momentti). Jos perusverokortin tietoja muutetaan, tätä verokorttia kutsutaan muutosverokortiksi.

Ennakkoperintäasetuksen 15 §:ssä säädetään tiettyjen tulojen kaavamaisista ennakonpidätyksistä. Kyseisille tuloille voidaan kuitenkin tehdä muutosverokortti, jos on ilmeistä, että ennakonpidätys verojen ja maksujen suoritukseksi on liian suuri (EPA 16 §).

Verohallinnon antamassa muutosverokortissa on pääsääntöisesti samat tiedot kuin perusverokortissa: ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Muutosverokortissa voi olla myös ainoastaan ennakonpidätysprosentti, jolloin kyseessä on tulorajaton verokortti. Esimerkiksi eläkkeen verokortit ovat tulorajattomia. Muutosverokortin tuloraja lasketaan verokortin voimassaoloajalle.

Muutosverokortti korvaa aina samaa tuloa koskevan aiemman verokortin. Maksajan on siten aina noudatettava kulloinkin voimassa olevassa muutosverokortissa olevia määräyksiä ja rajoituksia. Tämä koskee myös eläkkeen, päiväraha- tai työttömyysetuuden, vakuutuskorvauksen tai muun vastaavan suorituksen maksajaa (VHp ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä 20 §:n 1 momentti).

Muutosverokortti voi tulla voimaan ja sitä voidaan soveltaa jo ennen kuin suorituksen saaja on saanut sen tiedoksi (EPL 10 §:n 1 momentti ja 18 § 1 momentti).

Sen lisäksi, että muutosverokortti voidaan tehdä kaikille niille tuloille, joille on tehty vuosittain laskettava perusverokortit, se voidaan myös tehdä seuraavissa luvuissa käsitellyille tuloille.

3.3.2 Etuuden muutosverokortti

Etuus voi olla joko verovapaa tai veronalainen suoritus. Veronalainen etuus on esimerkiksi vanhempainpäiväraha, sairauspäiväraha, opintoraha ja työttömyyspäiväraha. Verovapaista etuuksista on säännelty TVL 92 §:ssä.

Perusverokorttien laskennassa etuudet muunnetaan palkaksi ja otetaan huomioon palkan perusverokortilla. Etuudelle ei tehdä perusverokorttia. Verovelvollisen vaatimuksesta etuudelle voidaan kuitenkin tehdä muutosverokortti. Muutosverokortin tekeminen ei ole kuitenkaan välttämätöntä, koska VHp ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä on säädetty kaavamaisten ennakonpidätysprosenttien käyttämisestä eri etuuksille. Ennakonpidätys toimitetaan näiden kaavamaisten ennakonpidätysprosenttien mukaan, ellei verovelvollinen tee muutosverokorttia.

Pääsääntöisesti opintorahasta ei toimiteta ennakonpidätystä (VHp ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä 14 §).

3.3.3 Käyttökorvauksen muutosverokortti

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saama käyttökorvaus on veronalaista ansio- tai pääomatuloa (TVL 52 §). Pääsääntöisesti käyttökorvaus on ansiotuloa. Ansiotuloa on esimerkiksi käyttökorvaus, joka perustuu sen saajan omaan toimintaan tai lahjana saadun aineettoman oikeuden perusteella kertyvä käyttökorvaus.

Palkan perusverokortissa on otettu huomioon kaikki verovelvollisen saamat ennakonpidätyksen alaiset palkat, joiden oletetaan jatkuvan sekä ansiotuloa olevat käyttökorvaukset. Tämän vuoksi ansiotuloa olevalle käyttökorvaukselle ei tehdä perusverokorttia. Verovelvollisen vaatimuksesta tulolle voidaan tehdä muutosverokortti.

Jos käyttökorvaus perustuu perintönä tai testamentilla saatuun tai vastiketta vastaan hankittuun oikeuteen, se on luonnollisen henkilön ja kuolinpesän veronalaista pääomatuloa.

Peruslaskennassa ei lasketa ennakonpidätysprosenttia pääomatuloa olevalle käyttökorvaukselle. Pääomatuloa olevasta käyttökorvauksesta suorituksen maksaja toimittaa ennakonpidätyksen lähtökohtaisesti 30 prosentin suuruisena (EPA 15 §:n 1 momentin 2 kohta). Tätä kaavamaista ennakonpidätysprosenttia voidaan verovelvollisen pyynnöstä ja selvityksestä kuitenkin alentaa vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja, jos on ilmeistä, että ennakonpidätys kaavamaisella prosentilla toimitettuna on liian suuri (EPA 16 §:n 1 momentti). Ennakonpidätyksen alentamista varten verovelvollinen tarvitsee muutosverokortin. Muutosverokortilla ennakonpidätysprosentti voi olla pienempi kuin kaavamainen ennakonpidätysprosentti.

Käyttökorvauksen muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja.

3.3.4 Työpanokseen perustuvan osingon tai ylijäämän muutosverokortti

Tuloverolain 33 b §:n 3 momentin perusteella ansiotulona verotettava osinko on EPL 13 a §:n mukaan joko työkorvausta tai palkkaa.

Palkkaa tai työkorvausta olevalle työpanokseen perustuvalle osingolle voidaan tehdä muutosverokortti. Muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja.

3.3.5 Henkilöstörahastosta nostetun rahasto-osuuden ja ylijäämän muutosverokortti

Henkilöstörahastosta saadusta rahasto-osuudesta ja ylijäämästä 80 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja muilta osin tulo on verovapaata (TVL 65 §).

Tulolle voidaan tehdä muutosverokortti. Muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja.

3.3.6 Työsuhdeoption ja osakepalkkion muutosverokortti

Työsuhdeoptiosta ja osakepalkkiosta saatu etu on palkkaa.

Työsuhdeoptiolle tai osakepalkkiolle ei tehdä omaa muutosverokorttia, vaan tulo otetaan huomioon palkan muutosverokortin tulorajassa. Jos muutosverokortin tuloraja sisältää työsuhdeoption tai osakepalkkion, tämä käy ilmi verokortin tiedoista.

3.3.7 Urheilijan palkkion muutosverokortti

Palkan perusverokortissa on otettu huomioon kaikki verovelvollisen saamat ennakonpidätyksen alaiset palkat, joiden oletetaan jatkuvan sekä urheilijan palkkio. Tämän vuoksi urheilijan palkkiolle ei tehdä perusverokorttia. Tulolle voidaan tehdä muutosverokortti.

Urheilijan palkkion muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja.

3.3.8 Osingon ja ylijäämän muutosverokortti

Osingosta ja osuuskunnan ylijäämästä toimitettavan ennakonpidätyksen määrästä säännellään EPA 15 §:n 1 momentin 3–5 kohdissa. Ennakonpidätyksen määrään vaikuttaa se, jakaako osingon tai ylijäämän julkisesti noteerattu yhtiö vai muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö.

Julkisesti noteeratuista osakeyhtiöistä maksettaville osingoille ja osuuskunnista saaduille ylijäämille voidaan tehdä muutosverokortti. Muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, mutta siinä ei ole tulorajaa.

Muun kuin julkisesti noteeratun osakeyhtiön maksamalle ansio- ja pääomatuloa olevalle osingolle ja osuuskunnan maksamalle ansio- ja pääomatuloa olevalle ylijäämälle voidaan tehdä muutosverokortti. Muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja.

3.3.9 Puun myyntitulon ja metsävakuutuskorvauksen muutosverokortti

Puun myynnistä saatu tulo ja metsästä saatu vakuutuskorvaus ovat metsätalouden pääomatuloa (TVL 43 §). Ennakonpidätys toimitetaan lähtökohtaisesti EPA 15 §:n 2 momentissa säädettyjen kaavamaisten ennakonpidätysten mukaisesti. Näitä kaavamaisia ennakonpidätyksiä voidaan verovelvollisen pyynnöstä ja selvityksestä kuitenkin alentaa vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja, jos on ilmeistä, että ennakonpidätys kaavamaisella prosentilla toimitettuna on liian suuri (EPA 16 §:n 1 momentti).

Peruslaskennassa ei lasketa ennakonpidätysprosenttia puun myyntitulolle tai metsävakuutuskorvaukselle. Tulolle voidaan tehdä muutosverokortti. Muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, mutta siinä ei ole tulorajaa. Ennakonpidätysprosentti voi olla pienempi kuin kaavamainen ennakonpidätysprosentti.

3.3.10 Muun ennakonpidätyksen alaisen ansio- ja pääomatulon muutosverokortti

Muulla ennakonpidätyksen alaisella ansio- ja pääomatulolla tarkoitetaan kaikkia muita ennakonpidätyksen alaisia tuloja, joita ei ole edellä mainittu.

Muulle ennakonpidätyksen alaiselle ansio- tai pääomatulolle voidaan tehdä muutosverokortti. Muun ennakonpidätyksen alaisen ansiotulon muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, lisäprosentti ja tuloraja. Muun ennakonpidätyksen alaisen pääomatulon muutosverokortilla on ennakonpidätysprosentti, mutta siinä ei ole tulorajaa.

3.4 Rajoitetusti verovelvollisen verokortit

3.4.1 Yleistä rajoitetusti verovelvollisen verotuksesta ja verokorteista

Rajoitetusti verovelvollista verotetaan LähdeVL:n mukaan. Rajoitetusti verovelvolliselta peritään lopullisena verona tulojen suuruudesta riippumaton lähdevero. Vaihtoehtoisesti rajoitetusti verovelvollinen voi vaatia ansiotulojensa verottamista VML:n mukaan (progressiivisesti) lähdeverotuksen sijasta (LähdeVL 13 §:n 1 momentin 6 kohta). Tällöin rajoitetusti verovelvollista verotetaan samaan tapaan kuin Suomessa pysyvästi asuvia. Ennakonpidätyksen toimittamista varten rajoitetusti verovelvolliselle annetaan verokortti (rajoitetusti verovelvollisen verokortti).

Vaatimus ansiotulojen progressiivisesta verotuksesta ei koske Suomesta maksettavia eläkkeitä, koska rajoitetusti verovelvollisen saama eläketulo verotetaan aina VML:n mukaisessa järjestyksessä (LähdeVL 13 §:n 1 momentin 2 kohta).

3.4.2 Rajoitetusti verovelvollisen eläkkeensaajan verokortti

Lähtökohtaisesti Suomi verottaa lähdevaltiona ulkomaille maksettavat eläkkeet, ellei sovellettava verosopimus tätä estä (TVL 10 §:n 1 momentin 5 kohta). Rajoitetusti verovelvolliselle Suomesta maksettavaa eläkettä verotetaan samalla tavalla kuin Suomessa asuvan eläkettä. Siten rajoitetusti verovelvolliselle maksettava eläketulo verotetaan VML:n mukaisessa järjestyksessä (LähdeVL 13 §:n 1 momentin 2 kohta).

Eläkkeenmaksajat ilmoittavat Verohallinnolle kutakin verovuotta varten maksettavien eläkkeiden määrät eläke- ja etuustietojen ilmoittamisen rajapinnan kautta tai suorasiirrossa. Tämä koskee myös rajoitetusti verovelvolliselle maksettavaa eläkettä. Eläkkeiden perusverokortit tehdään eläkkeen maksajilta saatujen tietojen perusteella.

Eläketulon verokortissa on ennakonpidätysprosentti, mutta siinä ei ole tulorajaa.

Jos rajoitetusti verovelvollisen eläkkeen maksaminen alkaa kesken vuoden, eläkelaitos voi hakea eläkkeen- tai suorituksensaajan puolesta Verohallinnolta rajoitetusti verovelvollisen muutosverokorttia.

Jos rajoitetusti verovelvollinen eläkkeensaaja tulee Suomessa yleisesti verovelvolliseksi kesken vuoden, eläkkeensaajan tulee hakea muutosverokortti.

Rajoitetusti verovelvollisen eläketulon verotusta on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

3.4.3 Rajoitetusti verovelvollisen VML verokortti

Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuva rajoitetusti verovelvollinen voi lähdeverotuksen sijaan vaatia ansiotulojensa verottamista VML:n mukaan. Vastaava oikeus on rajoitetusti verovelvollisilla, jotka asuvat valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa. (LähdeVL 13 §:n 1 momentin 6 kohta)

Rajoitetusti verovelvollinen voi vaatia VML:n mukaista verotusta ainoastaan ansiotuloistaan, kuten palkkatulosta ja työkorvauksesta. Ansiotulon verotus toimitetaan tällöin kuten Suomessa asuvilla ja vero määräytyy tuloveroasteikkolain ja keskimääräisen kunnallisveroprosentin perusteella. Verot kerätään ennakkoon verovuoden aikana ennakonpidätyksenä.

Ansiotulojen progressiivista verotusta varten rajoitetusti verovelvollisen on haettava rajoitetusti verovelvollisen verokortti (LähdeVL 16 §:n 4 momentti). Rajoitetusti verovelvollisen verokortti voi koskea palkkaa ja merityötuloa, ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitettua työkorvausta, etuutta, ansiotuloa olevaa käyttökorvausta, henkilöstörahaston rahasto-osuutta ja ylijäämää, työsuhdeoptiota ja osakepalkkiota samoin kuin muutakin tuloverolain mukaan ansiotulona verotettavaa suoritusta.

Ulkomailta Suomeen tulevien työntekijöiden verotusta ja verokortteja on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus.

3.4.4 Lähdeverokortti

Verohallinto antaa rajoitetusti verovelvolliselle lähdeveroa koskevien säännösten soveltamista varten hakemuksesta lähdeverokortin (LähdeVL 5 §). Lähdeveroa perittäessä tehdään erityinen lähdeverovähennys edellyttäen, että vähennyksestä on maininta lähdeverokortissa (LähdeVL 6 §).

Toisessa EU- tai ETA-maassa asuvan taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaisesta toiminnasta Suomesta saamia korvauksia varten voidaan tehdä progressiivinen lähdeverokortti (LähdeVL 7 a §).

Ulkomailta Suomeen tulevien työntekijöiden on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus.

4 Ennakkovero ja lisäennakko

4.1 Ennakkovero (verovuoden aikana)

Ennakonkannossa Verohallinto määrää veron verovelvollisen maksettavaksi. Verovuoden aikana kannettavaa ennakkoa kutsutaan ennakkoveroksi. Tässä ohjeessa käsitellään luonnolliselle henkilölle, kuolinpesälle, liikkeen- ja ammatinharjoittajalle, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehelle sekä maatalousyrittäjälle (jäljempänä luonnollinen henkilö) määrättävää ennakkoveroa ja lisäennakkoa.

Ennakonkanto toimitetaan elinkeinotoiminnan, maatalouden tai muun tulonhankkimistoiminnan, kuten vuokraustoiminnan ja omaisuuden luovutusvoiton tuottamasta tulosta. Ennakonkantoa ei toimiteta TVL 66 §:ssä tarkoitetun työsuhdeoption perusteella saadusta tulosta muutoin kuin verovelvollisen omasta pyynnöstä. (EPL 23 §:n 1 momentti)

Muun tulonhankkimistoiminnan tuloa ovat edellä mainittujen lisäksi kalastuksesta ja metsästyksestä, palvelurahoista, katsastuksesta ja tarkastuksesta, kurssien järjestämisestä sekä yksityisopetuksen antamisesta ja muusta sellaisesta toiminnasta saadut tulot (EPA 19 §).

Myös Suomessa asuvan verovelvollisen ulkomailta saamasta eläkkeestä toimitetaan ennakonkanto.

Rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamat muut kuin lähdeverotuksen piiriin kuuluvat tulot verotetaan VML:n mukaisessa järjestyksessä (LähdeVL 3 luku). Esimerkiksi rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamasta elinkeinotoiminnan tulosta, maatalouden tulosta ja vuokratulosta toimitetaan ennakonkanto, jos verosopimus ei rajoita tulon verotusoikeutta.

Lisätietoa ennakkoverosta henkilöasiakkaille on asiakasohjeessa Ennakkovero.

Lisätietoa ennakkoverosta yritysasiakkaille on asiakasohjeessa Ennakkovero - yritysasiakkaat.

4.1.1 Ennakkoveron määrääminen, muuttaminen ja poistaminen

Ennakonkannossa veroa määrätään verovelvollisen maksettavaksi määrä, joka vastaa mahdollisimman tarkoin verovelvollisen tuloista verovuonna sovellettavien veroperusteiden mukaan maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää, vähennettynä ennakonpidätyksenä kertyväksi arvioidulla määrällä (EPL 3 §).

Luonnollisen henkilön ennakkovero määrätään verovuodelle.

Verohallinto voi muuttaa tai poistaa ennakkoveron joko viran puolesta verovelvollista kuulematta tai verovelvollisen vaatimuksesta (EPL 24 §:n 1 ja 2 momentti).

Verohallinto voi viran puolesta tehdä päätöksen ennakkoveron määräämisestä tai korottamisesta verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden loppuun saakka ja määrätyn ennakkoveron poistamisesta tai alentamisesta verovuoden verotuksen päättymiseen saakka (EPL 24 §:n 3 momentti).

Verohallinto voi verovelvollisen vaatimuksesta tehdä päätöksen verovuoden ennakkoveron määräämisestä, muuttamisesta tai poistamisesta verotuksen päättymiseen saakka. Verohallinto voi määrätä tai korottaa ennakkoveron verotuksen päättymiseen saakka myös muun kuin ennakonkannon alaisen tulon perusteella, jos verovelvollinen esittää tätä koskevan vaatimuksen verovuoden päättymisen jälkeen. (EPL 24 §:n 4 momentti)

Jos verovelvollinen vaatii ennakkoveron määräämistä, muuttamista tai poistamista, hänen on esitettävä vaatimuksensa tueksi selvitys (EPA 21 §).

4.1.2 Ennakkoveron alaraja ja kantoerät

Verohallinto antaa luonnollisen henkilön ennakkoveroa koskevan päätöksen, joissa säännellään ennakkoveron alarajasta ja kantoeristä:

• Verohallinnon päätös luonnollisen henkilön ja kuolinpesän ennakonkannon alarajasta ja kantoeristä (jäljempänä VHp luonnollisen henkilön ennakonkannon alarajasta ja kantoeristä)

Luonnollisen henkilön ennakkoveron määrä ja ennakkoveron muuttamisen ajankohta vaikuttavat siihen, kuinka moneen maksuerään ennakkovero jaetaan. Perusennakkoveron eriä on enintään 12 ja vähintään 2, ja ne ovat yhtä suuria. Ennakkoveron muutoksissa eriä on enintään 12 ja vähintään 1. Ennakkovero jaetaan kuitenkin sen määrästä riippumatta verovuoden jäljellä oleville kuukausille, jos verovelvollinen on esittänyt tätä koskevan vaatimuksen Verohallinnolle.

Pienin määrättävä ennakkovero on 170 euroa.

Verovuoden päättymisen jälkeen kannettava ennakko (jäljempänä lisäennakko) määrätään maksettavaksi yhdessä erässä.

4.1.3 Ennakkoveron ja lisäennakon eräpäivä

Ennakon eräpäivään vaikuttaa se, onko kyseessä verovuoden aikana kannettava ennakkovero vai lisäennakko.

Verovuoden aikana kannettavan ennakkoveron eräpäivä on kuukauden 23 päivä (EPA 20 §:n 1 momentti).

Lisäennakon eräpäivä on kolmen viikon kuluttua sen määräämisestä. Lisäennakolle voidaan kuitenkin määrätä aikaisempi eräpäivä, jos verovelvollinen sitä vaatii. Tällöin eräpäivä voi olla aikaisintaan se päivä, jolloin lisäennakko määrätään. Jos lisäennakko määrätään ennen verovuoden päättymistä, sen eräpäivä on aikaisintaan verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden 1 päivä. (EPA 20 §:n 2 momentti)

Jos ennakkoveron eräpäivä ei ole pankkipäivä, eräpäivä on seuraava ensimmäinen pankkipäivä (EPA 20 §:n 3 momentti).

4.2 Lisäennakko (verovuoden päättymisen jälkeen)

Jos verovuoden aikana maksettu ennakkovero ja ennakonpidätys eivät riitä kattamaan verovuoden veroja ja maksuja, puuttuva osa maksetaan jäännösverona. Jäännösveron määrää voi pienentää lisäennakkoa maksamalla.

Lisäennakko voidaan määrätä maksettavaksi ennakonkannon alaisen tulon perusteella tai, jos verovelvollinen esittää lisäennakon määräämistä koskevan vaatimuksen verovuoden päättymisen jälkeen, lisäennakko voidaan määrätä myös muun kuin ennakonkannon alaisen tulon perusteella (EPL 24 §:n 4 momentti). Lisäennakko voidaan siten määrätä ennakonpidätyksen alaisesta tulosta, josta ennakonpidätystä ei ole voitu toimittaa joko osittain tai ollenkaan (esimerkiksi luontoisetu).

Lisäennakkoa ei määrätä verovuoden aikana. Verovuoden aikana ennakonkannon alaisen tulon perusteella määrätään ennakkovero tai tehdään muutos ennakkoveroon.

Lisäennakkoa pitää hakea, ennen kuin sen voi maksaa. Luonnollinen henkilö voi hakea lisäennakkoa vuosittain 7.12. alkaen. Lisäennakkoa voi hakea verotuksen päättymiseen saakka.

Luonnolliselle henkilölle määrättävä pienin lisäennakko on 170 euroa.

Lisäennakko maksetaan yhdessä erässä (VHp luonnollisen henkilön ennakonkannon alarajasta ja kantoeristä 4 §).

Lisäennakosta on kerrottu asiakasohjeessa Lisäennakolla täydennät veron määrää.

4.3 Huojennettu viivästyskorko

Lisäennakon maksaminen on korotonta verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden ajan. Tämän jälkeen erääntyvälle ennakkoverolle lasketaan huojennettua viivästyskorkoa (EPL 24 §:n 7 momentti). Huojennetun viivästyskoron laskemisesta säädetään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995).

Luonnollinen henkilö voi maksaa lisäennakkoa ilman huojennettua viivästyskorkoa tammikuun ajan.

Huojennettua viivästyskorkoa lasketaan verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä. Huojennetun viivästyskoron laskeminen päättyy jäännösveron ensimmäisen erän eräpäivään tai lisäennakon eräpäivään. (veronlisäyksestä ja viivekorosta annettu laki 5 c §:n 1 ja 2 momentti)

Luonnolliselle henkilölle määrättävälle lisäennakolle lasketaan huojennettua viivästyskorkoa helmikuusta alkaen.

Huojennettu viivästyskorko lasketaan kuukauden ja vuoden todellisten kalenteripäivien mukaan (Verohallinnon päätös korkoajan laskemisesta 2 §).

Huojennettu viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko, johon on lisätty 2 prosenttiyksikköä. Huojennettu viivästyskorko on kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia. (veronlisäyksestä ja viivekorosta annettu laki 5 a § 2 momentti ja korkolaki, 633/1982, 12 §). Korkoprosentti tarkistetaan vuosittain.

Jäännösverolle määrättävästä huojennetusta viivästyskorosta vähennetään 20 euroa, kuitenkin enintään koron määrä (veronlisäyksestä ja viivekorosta annettu laki 5 c §:n 6 momentti). Lisäennakolle määrättävästä huojennetusta viivästyskorosta ei tehdä tätä vähennystä.

5 Ennakonkannon alaiset tulot verokortilla

Ennakonkannon alaiset tulot otetaan huomioon verokortin ennakonpidätysprosentissa, jos kannonalaisten tulojen määrä on enintään 7 000 euroa. Myös 7 000 euroa ylittävät ennakonkannon alaiset tulot voidaan kuitenkin ottaa huomioon verokortin ennakonpidätysprosentissa verovelvollisen vaatimuksesta. Yli 7 000 euron suuruiset ennakonkannon alaiset tulot voidaan ottaa huomioon verokortin ennakonpidätysprosentissa myös ilman verovelvollisen vaatimusta, jos kannonalaiset tulot on otettu aiemmin huomioon verovelvollisen verovuoden tai edeltävän verovuoden ennakonpidätysprosentin laskennassa. (EPL 2 §)

Ennakonkannon alaisia tuloja ei oteta huomioon verokortin ennakonpidätysprosentissa, jos:

• ennakonpidätysprosentit lasketaan 10 000 tai 15 000 euron oletuspalkkatulolle tai merityötulolle
• verovelvollisen ainoa ansiotulo on Suomesta ulkomaille maksettava eläke, josta määrätään pelkästään sairaanhoitomaksu Suomeen
• ennakonpidätysprosentti nousee suuremmaksi kuin suurin mahdollinen ennakonpidätysprosentti (60 %)
• verovelvollinen on vaatinut ennakkoperinnän toimittamista ennakonkantona.

Jos ennakonkannon alaisia tuloja ei ole otettu huomioon ennakonpidätysprosentissa, määrätään verovelvolliselle ennakkovero. Verovelvolliselle määrätään ennakkovero myös, jos hän on esittänyt Verohallinnolle vaatimuksen, että haluaa maksaa ennakonkannon alaisten tulojen perusteella määrättävät verot ja maksut ennakkoverona.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Kaija Selkäinaho