Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta verotuksessa

Tässä ohjeessa kerrotaan tukihenkilölle ja tukiperheelle maksettavien korvausten verokohtelusta ja siitä, mitä tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnasta aiheutuneita kuluja tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa harjoittavat voivat vähentää verotuksessaan. Ohje koskee vain sellaista tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa, jota harjoitetaan muutoin kuin työsuhteessa (esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tai vapaaehtoistyönä).

Ohje korvaa aiemman samannimisen kannanoton, ja sen sisältöä on päivitetty sosiaalipalvelujen järjestämisvastuun siirryttyä kunnilta hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksessa (sote-uudistus 1.1.2023). Ohjetta sekä sen rakennetta ja esimerkkejä on myös muutoin ajantasaistettu ja täsmennetty. Muutoksilla ei ole vaikutusta vallitsevaan verotuskäytäntöön.

Tukihenkilön ja tukiperheen verokorteista sekä kulujen vähentämisestä veroilmoituksella kerrotaan tarkemmin Verohallinnon asiakasohjeessa Perhehoitaja, tukiperhe, tukihenkilö - näin hoidat veroasiat. Lisäksi tukiperhetoiminnan verotukseen voidaan soveltaa Verohallinnon ohjetta Perhehoitajan verotus.

1 Tukihenkilön ja tukiperheen matkakustannusten korvaamiseen sovellettavat säännökset

1.1 Verovapaat matkakustannusten korvaukset

Tuloverolain (1535/1992, TVL) 29 §:n mukaan verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot ovat tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta veronalaista tuloa.

Verovapaiksi on erikseen säädetty muun muassa työnantajan maksamat matkakustannusten korvaukset, joita TVL 71 §:n 1 momentin mukaan ovat matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Verohallinto päättää verovapaiden matkakustannusten korvausten perusteista ja enimmäismääristä vuosittain antamallaan päätöksellä (kustannuspäätös). Matkakustannusten korvauksia voi maksaa verovapaasti vain, jos niistä on laadittu ennakkoperintäasetuksen (EPA) 17 §:n 2 momentin tarkoittama selvitys (matkalasku). Maksaja ei toimita ennakonpidätystä verovapaista kustannusten korvauksista.

Työnantajalta työmatkasta saatuun verovapaaseen matkakustannusten korvaukseen rinnastetaan TVL 21 §:ssä tarkoitetulta osittain verovapaalta yhteisöltä (esimerkiksi kunnalta, seurakunnalta tai hyvinvointialueelta) taikka TVL 22 §:ssä tarkoitetulta yleishyödylliseltä yhteisöltä saatu matkakustannusten korvaus. Korvauksen verovapaus edellyttää, että matka on tehty korvausta maksavan yhteisön hyväksi ja sen toimeksiannosta. (TVL 71 §:n 3 momentti.) Tällainen matkakustannusten korvaus on TVL 71 §:n 3 momentin perusteella verovapaa, vaikka verovelvollinen ei olisi työsuhteessa korvauksen maksajaan tai ei muutoin saisi palkkaa työstä, johon matka liittyy.

Yleishyödylliseltä tai osittain verovapaalta yhteisöltä saadusta matkakustannusten korvauksesta on kuitenkin verovapaata tuloa TVL 71 §:n 3 momentin mukaisesti vain:

• päiväraha enintään kahdeltakymmeneltä päivältä kalenterivuodessa
• majoittumiskorvaus
• matkustamiskustannusten korvaus, jota voidaan maksaa myös verovelvollisen asunnolta tehdystä matkasta TVL 72 §:n 4 momentin estämättä. 

Muilla kuin julkisilla kulkuneuvoilla tehdyistä matkoista aiheutuneita matkakustannuksia voidaan korvata verovapaasti enintään 3 000 euroa kalenterivuodessa (TVL 71 §:n 3 momentti).

1.2 Veronalaiset matkakustannusten korvaukset

Jos matkakustannuksia korvaa muu kuin työnantaja taikka edellä luvussa 1.1 mainittu yleishyödyllinen tai osittain verovapaa yhteisö, korvaukset ovat saajalleen aina veronalaista tuloa.

Yleishyödyllisen tai osittain verovapaan yhteisön maksamat korvaukset ovat veronalaisia siltä osin kuin korvausten verovapaudelle TVL 71 §:n 3 momentissa säädetyt enimmäismäärät ylittyvät. Matkakustannusten korvaukset ovat veronalaisia myös silloin, jos saajalle niiden lisäksi maksetaan työskentelystä palkkio (työkorvausta). Esimerkiksi tukihenkilölle maksettavien matkakustannusten korvausten verotuskäsittelyyn vaikuttaa olennaisesti se, maksetaanko tukihenkilölle palkkiota (katso luku 2.2).

Veronalaisia matkakustannusten korvauksia voi kuitenkin tietyin edellytyksin maksaa ennakonpidätystä toimittamatta. Jos korvaukset maksetaan Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisesti ja niiden saajana on luonnollinen henkilö, maksajan ei tarvitse toimittaa korvauksista ennakonpidätystä (Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta 1 §:n 16 kohta). Maksaja voi siis jättää ennakonpidätyksen toimittamatta tukihenkilön tai tukiperheen veronalaisesta matkakustannusten korvauksesta (kuten päivärahoista yli 20 päivältä tai palkkiota saavalle maksettavasta korvauksesta), jos korvaus muutoin on Verohallinnon kustannuspäätöksen mukainen.

Verovelvollisella on oikeus vähentää veronalaisista tuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot (TVL 29 §). Esimerkiksi matkakustannuksia voi vähentää käyttämällä Verohallinnon vuosittain antamalla päätöksellä (matkakuluvähennyspäätös) määrättyä kaavamaista kilometrikohtaista vähennystä. Verovuosina 2022 ja 2023 vähennyksen määrästä säädetään poikkeuksellisesti suoraan tuloverolaissa (TVL 93 §:n 2 momentti). Vaihtoehtoisesti verovelvollinen voi vähentää matkoista aiheutuneet todelliset kustannukset tositteiden perusteella.

2 Tukihenkilön verotus

2.1 Tukihenkilötoiminta

Tukihenkilötoiminnalla tarkoitetaan ohjattua toimintaa, jossa tukihenkilö toimii lapsen, nuoren, vanhuksen, vammaisen, yksinhuoltajan, kuntoutujan tai muun vastaavan tukena, apuna ja seurana. Tuettava ja tukihenkilö tapaavat yleensä muualla kuin tukihenkilön luona, esimerkiksi tuettavan omassa elinympäristössä yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä. Tukihenkilötoiminnan säännöllisyys ja ajallinen kesto voivat vaihdella.

Tyypillisesti tukihenkilötoimintaa järjestävät erilaiset yleishyödylliset yhteisöt, järjestöt ja julkisyhteisöt. Hyvinvointialueella on sosiaalihuoltolakiin perustuva velvollisuus järjestää tukihenkilötoimintaa sosiaalipalveluna joko tuottamalla palveluita itse tai hankkimalla niitä ostopalveluna. Tukihenkilölle maksetaan yleensä erilaisia kustannusten korvauksia tai palkkio (työkorvausta), jolloin tukihenkilönä toimiminen on vastikkeellista.

Tukihenkilötoiminta voi toisaalta olla täysin korvauksetonta vapaaehtoistoimintaa, kuten esimerkiksi ystäväpalvelu, perhekummius tai sairastuneen vertaistuki. Vapaaehtoisina toimiville tukihenkilöille voidaan myös maksaa erilaisia kustannusten korvauksia. Vapaaehtoisille maksettavien korvausten verotuksesta on kerrottu luvussa 2.2.2.

2.2 Korvausten veronalaisuus ja suoritusten maksajan menettely

2.2.1 Maksetaan kustannusten korvauksia ja palkkiota

Tukihenkilölle maksettava palkkio on veronalaista ansiotuloa (työkorvausta). Maksajan on toimitettava palkkiosta ennakonpidätys, jos tukihenkilö ei kuulu Verohallinnon ennakkoperintärekisteriin.

Kun tukihenkilölle maksetaan työstä palkkio, tukihenkilölle mahdollisesti maksetut matkakustannusten korvaukset (niin kustannuspäätöksen mukaiset kaavamaiset kuin tositteisiin perustuvat korvaukset) ja muut korvaukset ovat palkkion tavoin veronalaisia (työkorvausta). Maksaja voi kuitenkin maksaa matkakustannusten korvauksia ennakonpidätystä toimittamatta. Edellytyksenä on, että korvausten määrät ja perusteet ovat Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisia.

Jos tukihenkilö ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, maksajan on ilmoitettava tälle maksamansa työkorvaukset ennakonpidätyksineen tulorekisteriin.  Ilmoittamisesta on kerrottu tarkemmin tulorekisterin ohjeissa.

2.2.2 Maksetaan vain kustannusten korvauksia

Jos tukihenkilötoimintaa järjestää TVL 21 §:ssä määritelty osittain verovapaa yhteisö (esimerkiksi hyvinvointialue tai seurakunta) tai TVL 22 §:ssä määritelty yleishyödyllinen yhteisö, se voi tietyin edellytyksin maksaa tukihenkilölle matkakustannusten korvauksia verovapaasti ja ennakonpidätystä toimittamatta. Korvauksia voi maksaa TVL 71 §:n 3 momentin määrittämissä puitteissa verovapaasti, jos ne perustuvat maksajayhteisön hyväksi ja yhteisön toimeksiannosta tehtyyn vapaaehtoistyöhön. Korvauksia voidaan siis maksaa verovapaasti vain, jos tukihenkilölle ei makseta palkkiota.

Jos tukihenkilölle ei makseta palkkiota, muitakin toiminnasta aiheutuneita kustannuksia voidaan yleensä korvata verovapaasti. Jos tukihenkilötoiminnan järjestäjä maksaa kustannukset suoraan palveluntarjoajalle tai tuettava itse korvaa kustannukset, tukihenkilölle ei muodostu veronalaista etua.

Tukihenkilötoimintaa organisoiva muu kuin yleishyödyllinen yhteisö tai julkisyhteisö ei sen sijaan voi maksaa tukihenkilölle matkakustannusten korvauksia verovapaasti. Esimerkiksi rekisteröimättömän yhdistyksen maksamat matkakustannusten korvaukset ovat aina saajalleen veronalaisia.

Maksajan on ilmoitettava tukihenkilölle maksamansa veronalaiset ja verovapaat korvaukset (tositteisiin perustuvia verovapaita korvauksia lukuun ottamatta) tulorekisteriin. Ilmoittamisesta on kerrottu tarkemmin tulorekisterin ohjeissa.

2.3 Kustannusten vähentäminen tukihenkilön verotuksessa

Tukihenkilö voi vähentää tukihenkilötoiminnasta aiheutuneita todellisia kuluja omassa verotuksessaan, jos hän on saanut toiminnasta veronalaista tuloa (veronalaista palkkiota tai veronalaisia kustannusten korvauksia). Kuluja voi kuitenkin vähentää enintään veronalaista tuloa vastaavan määrän, koska tukihenkilönä ei yleensä toimita tulonhankkimistarkoituksessa.

Tukihenkilö voi vaatia matkakustannuksia vähennettäväksi omassa verotuksessaan joko tositteiden (esimerkiksi matkalippujen) perusteella tai kaavamaisena matkakuluvähennyksenä (0,30 euroa kilometriltä vuonna 2023). Tukihenkilö voi vaatia aiheutuneita kuluja vähennettäväksi omassa verotuksessaan riippumatta siitä, onko maksaja korvannut kuluja tai minkä suuruisena kuluja on korvattu. Vähennystä voi kuitenkin vaatia enintään tukihenkilötoiminnasta saadun veronalaisen tulon määrään saakka.

Jos tukihenkilö ei saa toiminnastaan veronalaista korvausta, hän ei voi vähentää toiminnasta mahdollisesti aiheutuneita kuluja.

3 Tukiperheen verotus

3.1 Tukiperhetoiminta

Hyvinvointialueilla on velvollisuus järjestää tukiperhetoimintaa sosiaalipalveluna (lastensuojelulaki 36 § ja sosiaalihuoltolaki 28 §) joko tuottamalla palveluita itse tai hankkimalla niitä ostopalveluna. Tukiperhetoiminnassa tuettava lapsi tai nuori osallistuu normaaliin arkielämään tukiperheessä ja yöpyy tukiperheen luona esimerkiksi viikonloppuisin tai loma-aikoina.

Tukiperheelle aiheutuu toiminnasta kuluja, jotka yleensä korvataan tukiperheelle. Tyypillisesti tukiperheelle maksetaan hoitopalkkio (työkorvausta) jokaisesta tuettavasta, kulukorvausta sekä mahdollisia matkalaskun perusteella erikseen korvattavia matkakuluja. Lainsäädännössä ei ole nimenomaisia määräyksiä tukiperheille maksettavien hoitopalkkioiden ja kulukorvausten määristä.

3.2 Tukiperhetoiminnan verotus

Verotuksessa tukiperhetoiminta voidaan rinnastaa lyhytaikaiseen perhehoitoon, josta säädetään perhehoitolaissa. Tukiperhetoiminnasta saatuja tuloja verotetaan tällöin vastaavasti kuin tulonhankkimistoimintaa harjoittavan perhehoitajan tuloja. Perhehoitajan verotuksesta on kerrottu lisää Verohallinnon ohjeessa Perhehoitajan verotus.

Tukiperheelle maksettu palkkio, kulukorvaus ja erikseen maksetut matkakustannusten korvaukset ovat suoritusten saajan veronalaista ansiotuloa (työkorvausta). Maksajan on toimitettava ennakonpidätys palkkiosta ja kulukorvauksesta, ellei työn tehnyt henkilö kuulu ennakkoperintärekisteriin. Tätä varten tukiperheen on haettava perhehoitajan verokorttia.  Erikseen maksettavista Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisista matkakustannusten korvauksista ei kuitenkaan tarvitse toimittaa ennakonpidätystä.

Maksaja ilmoittaa maksetun palkkion, kulukorvauksen ja erikseen maksetut matkakustannusten korvaukset ennakonpidätyksineen tulorekisteriin vastaavalla tavalla kuin perhehoitajien palkkio ja kustannusten korvaukset ilmoitetaan (katso ilmoittamisesta tarkemmin tulorekisterin ohjeista). Tavanomaisten asiointimatkojen kustannukset yleensä sisältyvät jo kulukorvaukseen, joka ilmoitetaan tulorekisteriin perhehoitajan kustannusten korvauksena. Mahdolliset erikseen maksetut matkakustannusten korvaukset puolestaan ilmoitetaan tulorekisteriin perhehoitajan palkkiona.

Jos maksaja on ilmoittanut korvaukset tulorekisteriin oikein, tukiperhe saa automaattisesti verotuksessaan kulukorvauksen suuruisen vähennyksen. Tukiperhe voi kuitenkin verotuksessa vaatia vähennystä tätä suurempana, jos perheelle on aiheutunut enemmän kustannuksia kuin mitä sille on kulukorvauksena korvattu. Tällöin tukiperhe voi vaatia vähennettäväksi todellisten kulujen ja esitäytetyllä veroilmoituksella vähennyksenä näkyvän kulukorvauksen erotusta. Tukiperheen on pyydettäessä esitettävä selvitys kaikista tukiperhetoiminnasta aiheutuneista kustannuksistaan (myös kulukorvauksen osuudesta), mikä käytännössä edellyttää muistiinpanojen pitämistä aiheutuneista kustannuksista.

Lisäksi tukiperhe voi vaatia vähennettäväksi muita tukiperhetoiminnasta aiheutuneita kuluja, kuten matkakustannuksia. Tukiperhe voi verotuksessaan vähentää omalla autolla tehtyjen erikseen laskutettujen matkojen kustannukset. Vähennyksen määrä lasketaan kertomalla laskutettujen kilometrien määrä kaavamaisella matkakuluvähennyksen määrällä (0,30 €/km vuonna 2023). Vähennyksen määrään ei vaikuta se, minkä suuruisena tukiperhetoiminnan järjestäjä on mahdollisesti korvannut matkakustannukset.

Vaihtoehtoisista tavoista erilaisten tukiperheelle aiheutuneiden kulujen vähentämiseksi on kerrottu lisää Verohallinnon asiakasohjeessa Perhehoitaja, tukiperhe, tukihenkilö - näin hoidat veroasiat.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

erityisasiantuntija Marita Mäkeläinen