Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu verotusmenettelystä annetun lain 14 f ja 17 a - f §:ien velvoitteiden osalta

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Laiminlyönnin seuraamukset

---

1 Ohjeen soveltamisalasta 

Verotusmenettelystä annetun lain (VML, 1558/1995) 3 luvussa säädetään sivullisen yleisestä ja erityisestä tiedonantovelvollisuudesta. VML 22 a §:n mukainen laiminlyöntimaksu voidaan määrätä laiminlyönneistä, jotka koskevat näitä velvoitteita.

Tämä ohje käsittelee VML 22 a §:n mukaisen laiminlyöntimaksun määräämisen perusteita seuraavien tiedonantovelvollisuuksien osalta:

• VML 17 a – 17 d §:ien mukaiset kansainvälisiä finanssitilitietoja koskevat tiedonantovelvoitteet (FATCA ja DAC2/CRS). Näissä kyse on finanssilaitoksia koskevista tiedonantovelvoitteista.
• VML 14 f ja 17 e §:ien mukaiset raportoitavia rajat ylittäviä verojärjestelyjä koskevat tiedonantovelvoitteet (DAC6). Kyse on palvelun tarjoajan tai verovelvollisen tiedonantovelvollisuudesta raportoida sellaiset verojärjestelyt, joissa voi olla määritettyjä veron välttämisen tai veron kiertämisen piirteitä. Näistä raportoitavista järjestelyistä säännellään laissa raportoitavista järjestelyistä verotuksen alalla (1559/2019).
• VML 17 f §:n mukainen alustaoperaattorien tiedonantovelvollisuus olennaisista toimista (DAC7). Kyse on digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta koskien niiden mahdollistamia olennaisia toimia. Alustaoperaattoreiden tiedonantovelvollisuus koskee tilanteita, joissa myyjä on Suomeen tai muuhun EU-valtioon verovelvollinen tai vuokralle annettu kiinteä omaisuus sijaitsee näissä valtioissa. Tietojen ilmoittamisesta, ilmoittamisajasta ja -tavasta sekä huolellisuus-, rekisteröinti ja muista velvoitteista säädetään laissa digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla (1267/2022).

Lisäksi Verohallinnon antamissa seuraavissa päätöksissä on näihin velvoitteisiin liittyvien tietojen antamisaikaa ja -tapaa koskevia määräyksiä:

• Verohallinnon päätös finanssitilejä koskevasta tiedonantovelvollisuudesta (A35/200/2016),
• Verohallinnon päätös FATCA-sopimukseen perustuvasta tiedonantovelvollisuudesta (A38/200/2015),
• sekä Verohallinnon päätös raportoitavia järjestelyjä koskevasta ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuudesta (VH/2566/00.01.00/2020).

2 Laiminlyöntimaksua koskeva yleinen sääntely 

VML 22 a §:n mukaisen laiminlyöntimaksun suuruus määräytyy laiminlyönnin vakavuuden mukaan. Laiminlyöntimaksu määrätään täysin sadoin euroin eli pienin määrättävä maksu on 100 euroa. Laiminlyöntimaksun määrääminen edellyttää aina tiedonantovelvollisen kuulemista.

Tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 2 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu, jos

1. tiedonantovelvollisuuden tai muun VML:n 3 luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa, muussa tiedossa tai asiakirjassa taikka noudatettavassa menettelyssä on vähäinen puutteellisuus tai virhe eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseksi
2. tiedonantovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan myöhässä; taikka
3. tiedonantovelvollinen on antanut tiedot muulla tavalla kuin laissa säädetään tai Verohallinto määrää.

Jos tiedonantovelvollinen on antanut tiedonantovelvollisuuden tai muun VML:n 3 luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavan ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka suorittanut vaaditun menettelyn olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä taikka antanut tai suorittanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 5 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Jos tiedonantovelvollinen on tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta tai on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun VML:n 3 luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 15 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Laiminlyöntimaksua määrättäessä otetaan huomioon myös tiedonantovelvollisen annettavien tietojen määrä. Laiminlyöntimaksua ei määrätä luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle, ellei kyse ole elinkeinotoimintaan taikka maa- tai metsätalouteen liittyvästä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä. Laiminlyöntimaksu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle laiminlyöntimaksulle peritään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) 5 a §:n mukaista viivästyskorkoa. Viivästyskorko lasketaan päätöksellä määrättyä eräpäivää seuraavasta päivästä maksun suorittamispäivään. Maksamattomalle laiminlyöntimaksulle perittävä viivästyskorko ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen.

Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä sekä raportointi- että muiden VML:n 3 luvun mukaisten velvoitteiden kuten huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönnistä. Laiminlyöntimaksu on ilmoitus- ja tietovirtakohtainen.

3 Tietojen antamisaika 

Tässä ohjeistuksessa käsiteltävien tiedonantovelvoitteiden mukaisten ilmoitusten tulee olla Verohallinnossa viimeisenä antamispäivänä. Jos ilmoituksen antamisen määräpäivä on lauantai, sunnuntai tai muu pyhäpäivä, ilmoituksen on oltava Verohallinnossa seuraavana arkipäivänä.

• FATCA- ja DAC2/CRS-tietojen osalta ilmoitukset on annettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä edelliseltä kalenterivuodelta.
• DAC7-tietojen osalta Suomeen raportoivan alustaoperaattorin on ilmoitettava tiedot vuosittain tammikuun loppuun mennessä edelliseltä kalenterivuodelta.
• Raportoitavia järjestelyjä koskien tiedonantovelvollisen palvelun tarjoajan (VML 17 e §), että ilmoitusvelvollisen asianomaisen verovelvollisen (VML 14 f §) on annettava ilmoitus raportoitavasta järjestelystä Verohallinnolle 30 päivän kuluessa siitä, kun jokin seuraavista raportointikynnyksistä ylittyy (laki raportoitavista järjestelyistä 5 § ja 9 §):
  • raportoitava järjestely on asetettu saataville toteuttamista varten,
  • raportoitava järjestely on valmis toteuttavaksi tai
  • raportoitavan järjestelyn ensimmäinen vaihe on toteutettu.

4 Tiedonantotapa 

FATCA- ja DAC2/CRS-– tietoja koskeva vuosi-ilmoitus sekä DAC7 mukainen raportoivan alustaoperaattorin vuosi-ilmoitus on annettava sähköistä tiedonsiirtomenetelmää käyttäen Ilmoitin.fi -palvelussa.

DAC6-ilmoituksen voi antaa Ilmoitin.fi palvelussa tai Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa. Luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät voivat jättää ilmoituksen myös paperilomakkeella 6910.

5 Ilmoitusten antamisajan pidentäminen hakemuksesta 

5.1 Ilmoituksen antamisajan pidentäminen FATCA- ja DAC2/CRS-velvoitteiden osalta

FATCA- ja DAC2/CRS-velvoitteiden osalta lisäaikaa ilmoituksen antamiselle on mahdollista hakea.

Hakemus ilmoituksen antamisajan pidentämiseen on tehtävä Verohallinnon yksikköön viimeistään vuosi-ilmoituksen viimeisenä antamispäivänä ennen virka-ajan päättymistä. Mikäli hakemus saapuu vasta edellä mainitun ajan jälkeen, hakemuksen katsotaan saapuneen myöhässä eikä sitä käsitellä. Vain erityisestä syystä viimeisen antamispäivän jälkeen saapuneeseen hakemukseen voidaan myöntää pidennystä.

Pidennystä vuosi-ilmoituksen antamisaikaan voi hakea suullisesti tai kirjallisesti. Vapaamuotoisesta hakemuksesta on käytävä ilmi seuraavat tiedot:

• päiväys,
• tiedonantovelvollisen nimi,
• Y-tunnus,
• vuosi-ilmoitus, johon lykkäystä haetaan,
• mihin asti lisäaikaa haetaan,
• millä perusteella lisäaikaa haetaan, ja
• tiedonantovelvollisen/asianhoitajan yhteystiedot

5.2 Lisäaikaa ei myönnetä ilmoituksen antamiselle DAC6 tai DAC7-velvoitteiden osalta 

DAC6-velvoitteiden osalta tiedonantovelvollisen palvelun tarjoajan ja ilmoitusvelvollisen asianomaisen verovelvollisen on lain mukaan annettava ilmoitus 30 päivän määräajan kuluessa. Raportoitavista järjestelyistä annettu laki ei sisällä säännöksiä lykkäyksen myöntämisestä ilmoituksen antamiseen.

DAC7-velvoitteiden osalta Suomeen raportoivan alustaoperaattorin on ilmoitettava digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain edellyttämät tiedot Verohallinnolle vuosittain raportointikautta seuraavan tammikuun loppuun mennessä. Tämä laki ei sisällä säännöksiä lykkäyksen myöntämiseen.

6 Laiminlyöntimaksun suuruus

6.1 Yleistä 

Laiminlyöntimaksu määrätään erikseen jokaisesta puuttuvasta, olennaisesti virheellisestä tai myöhässä annetusta vuosi-ilmoituksesta tai siitä, että Verohallinnon selvityspyyntöön ei ole saatu hyväksyttävää vastausta. Laiminlyöntimaksun määräämisessä voidaan ottaa huomioon muun muassa ilmoittajan laiminlyöntien ja puuttuvien saajaerittelyjen lukumäärä, kuinka monta kertaa ilmoittajaa on kehotettu antamaan puuttuva vuosi-ilmoitus, annettavien tietojen taloudellinen arvo sekä ilmoitusten antamisajankohta. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös, jos ilmoitusta ei anneta Verohallinnon määräämällä tiedonantotavalla. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä erikseen myös tiedonantovelvoitteisiin liittyvien muiden velvoitteiden kuten huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönnistä. Laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon mm. annettavien tietojen määrä. Kyseisiä laiminlyöntejä ei sanktioida muualla lainsäädännössä. Velvoitteet ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niiden laiminlyönteihin sovellu rikosoikeudelliset eivätkä muut rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset.

Laiminlyöntimaksun suuruutta korotetaan, mikäli laiminlyönti on toistuvaa. Toistuvalla laiminlyönnillä tarkoitetaan, että samanlainen laiminlyönti toistuu peräkkäisillä raportointikausilla. Tällöin aiemmalla laiminlyöntimaksulla ei ole ollut vaikutusta tiedonantovelvollisen toimintaan ja maksun määrää on syytä korottaa.

Esimerkki 1:

Tiedonantovelvollinen on toimittanut vuonna 2023 tiedot vasta sen jälkeen, kun tiedonantovelvollista on kehotettu kaksi kertaa ja tiedonantovelvolliselle on määrätty tästä ohjeistuksen mukainen laiminlyöntimaksu. Vuonna 2024 tiedonantovelvollista on kehotettu jälleen kahdesti toimittamaan tietoja, minkä jälkeen tiedonantovelvollinen on toimittanut tiedot. Ohjeistuksen mukaan vuonna 2024 määrättäisiin vastaavan tietomäärän perusteella vastaavan suuruinen laiminlyöntimaksu, mutta nyt maksun määrää korotetaan toistuvan laiminlyönnin johdosta.

Esimerkki 2:

Vuonna 2024 verotarkastuksessa havaitaan, että tiedonantovelvollinen on laiminlyönyt lain mukaiset huolellisuusvelvoitteet, eikä ole kerännyt itse annettua todistusta tilin avaamisen yhteydessä. Seuraavana vuonna havaitaan saman laiminlyönnin toistuvan edelleen. Tiedonantovelvollisen laiminlyönti on toistuva ja laiminlyöntimaksu määrätään korotettuna.  

Laiminlyönnin arviointi tapahtuu aina VML 22 a §:n tunnusmerkistön mukaisesti ja laiminlyöntimaksun enimmäismäärät perustuvat säännöksen eri momentteihin. Mikäli esimerkiksi tiedot toimitetaan myöhässä VML 22 a §:n 1 momentin mukaisesti, voidaan määrätä enintään 2 000 euron laiminlyöntimaksu myös tilanteissa, joissa samanlainen laiminlyönti toistuisi. Tapauskohtaisesti arvioiden toistuvuus voi kuitenkin osoittaa, että kyse on tahallisesta tai törkeän huolimattomasta toiminnasta. Tällöin voidaan tarkastella täyttyvätkö edellytykset määrätä laiminlyöntimaksu VML 22 a §:n 3 momentin mukaisena.

6.2 Laiminlyöntimaksun suuruus finanssitilitietojen osalta tapahtuvien velvoitteiden sekä rahanpesun ja terrorismin torjuntaan liittyvien velvoitteiden osalta 

Laiminlyöntimaksua määrättäessä VML 17 a-d §:n (FATCA ja DAC2/CRS) mukaisten tiedonantovelvollisuuksien ja huolellisuusmenettelyjen laiminlyönnistä, laiminlyöntimaksu määräytyy alla olevan taulukon mukaisesti, ellei ole erityisiä laiminlyöntimaksua alentavia tai korottavia seikkoja.

Laiminlyönnin vuoksi tutkimatta tai ilmoittamatta jääneet tai virheellisesti tutkitut tai ilmoitetut tilit ja tiedot	Tiedot ovat saapuneet myöhässä, tai väärällä tiedonantotavalla, tai  tiedonantovelvollista on kehotettu antamaan vuosi-ilmoitus, tai selvityspyyntöön ei ole saatu hyväksyttävää vastausta.		Vuosi-ilmoitustiedot eivät ole ehtineet kansainväliseen tietojenvaihtoon, tai huolellisuusmenettelyjä on laiminlyöty.
Tilien lukumäärä	Myöhässä/ kehotettu kerran	Kehotettu kaksi kertaa
1–20 kpl	100 €	200 €	800 €
21–50 kpl	200 €	400 €	1 200 €
51–100 kpl	300 €	500 €	1 600 €
101–200 kpl	400 €	600 €	2 000 €
201–700 kpl	500 €	700 €	3 000 €
yli 700 kpl	1 500 €	2 000 €	5 000 €
Nollailmoitus	100 €	200 €	400 €

Laiminlyöntimaksua voidaan kohtuullistaa tai se voidaan jättää kokonaan määräämättä perustellusta syystä. Perusteltuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että tiedonantovelvollisen laiminlyönti on olosuhteisiin nähden tai taloudelliselta arvoltaan vähäinen.

Laiminlyöntimaksun määrään korottavasti vaikuttava seikka on esimerkiksi ilmoittamatta jääneiden tilien ja/tai maksujen suuri taloudellinen arvo. Lisäksi huolellisuusmenettelyiden laiminlyöntien laiminlyöntimaksua korottava seikka on esimerkiksi se, että laiminlyönti liittyy suuriarvoisiin tai uusiin tileihin. Uudella tilillä tarkoitetaan CRS/DAC2:ssa tiliä, joka on avattu 1.1.2016 tai sen jälkeen ja FATCA:ssa tiliä, joka on avattu 1.7.2014 tai sen jälkeen.

Jos tiedonantovelvollinen on tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta tai on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan, laiminlyöntimaksun suuruus on aina vähintään kaksinkertainen tämän luvun mukaisen taulukon maksuista ja enintään 15 000 euron suuruinen.

6.2.1 Laiminlyöntimaksun määrääminen finanssitilitietoihin liittyvien huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönnistä 

VML 22 a § sääntelee laiminlyöntimaksun määräämistä erityisesti tiedonantovelvoitteiden laiminlyönnistä, mutta laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös niin sanottujen muiden velvoitteiden laiminlyönnin takia. Näiden muiden velvoitteiden laiminlyöntejä koskeva sääntely VML 22 a §:ssä on seuraavaa:

• VML 22 a §:n 1 momentin mukainen enintään 2 000 euron laiminlyöntimaksu voidaan määrätä, mikäli noudatettavassa menettelyssä on vähäinen puutteellisuus tai virhe.
• VML 22 a §:n 2 momentin mukainen enintään 5 000 euron laiminlyöntimaksu voidaan määrätä, mikäli tiedonantovelvollinen on suorittanut vaaditun menettelyn olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä.
• VML 22 a §:n 3 momentin mukainen enintään 15 000 euron laiminlyöntimaksu voidaan määrätä, mikäli tiedonantovelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun VML 3 luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan.

VML 22 a §:ssä viitataan sekä noudatettavaan tai vaadittavaan menettelyyn (1 ja 2 momentit) sekä muuhun velvoitteeseen (3 momentti). Menettelyillä ja velvoitteilla tarkoitetaan tässä yhteydessä samaa asiaa. FATCA:n, CRS:n ja DAC2:n osalta muut velvoitteet viittaavat VML 17 a-d §:ien mukaisiin velvoitteisiin ja erityisesti huolellisuusvelvoitteisiin, joita finanssilaitokset noudattavat määritettyjen tilien tunnistamisessa.

Laiminlyöntimaksujen määrääminen huolellisuusvelvoitteiden osalta havaituista laiminlyönneistä perustuu aina tapauskohtaiseen arviointiin. Nämä laiminlyönnit havaitaan esimerkiksi tarkastusten yhteydessä. Laiminlyöntimaksun määräämisessä kiinnitetään huomioita myös laiminlyönnin kohteena olevaan tietojen määrään vastaavasti kuin määrättäessä varsinaisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä laiminlyöntimaksua. Huolellisuusvelvoitteet ovat itsenäisiä ja erillisiä velvoitteita suhteessa tiedonantovelvoitteisiin ja näiden huolellisuusvelvoitteiden tarkoituksena on varmistaa kerättävien tietojen oikeellisuus. Mikäli FATCA:n, CRS:n ja DAC2:n osalta raportoiva finanssilaitos laiminlyö huolellisuusvelvoitteet asiakkaiden tunnistamisen osalta, raportoitavien tietojen oikeellisuuden varmentaminen jälkikäteen muodostuu erittäin haastavaksi. Oikeita tietoja ei saada välitettyä tietojenvaihdossa, eikä tehokas hyödyntäminen ole mahdollista.

Esimerkki 3:

VML 17 b §:n (DAC2) nojalla tiedonantovelvollinen raportoiva suomalainen finanssilaitos on tiedonantovelvollisuuden nojalla toimittanut Verohallinnolle tietoja raportoitavista tileistä vuoden 2023 osalta. Myöhemmin osoittautuu, että raportoiva finanssilaitos ei ole noudattanut säädettyä huolellisuusmenettelyä raportoitavien tilien tunnistamisessa vuonna 2023, eikä tietojen oikeellisuutta ole varmistettu. Verohallinto määrää tiedonantovelvolliselle laiminlyöntimaksun huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönnistä. 

VML 22 a §:ää sovelletaan tässä ohjeistuksessa tarkasteltuihin muihin velvoitteisiin itsenäisesti erillään tiedonantovelvoitteista. Tämä tarkoittaa, että vaikka tiedonantovelvoitteiden laiminlyönnistä olisi määrätty jo laiminlyöntimaksu, voidaan havaituista muiden velvoitteiden laiminlyönnistä määrätä erikseen laiminlyöntimaksu. Tiedonantovelvoitteiden ja muiden velvoitteiden laiminlyönteihin voidaan myös esimerkiksi itsenäisesti määrätä VML 22 a §:n 3 momentin mukainen 15 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu. 

Esimerkki 4:

VML 17 b §:n nojalla (DAC2)  tiedonantovelvollinen raportoiva suomalainen finanssilaitos on tiedonantovelvollisuuden nojalla toimittanut Verohallinnolle tietoja raportoitavista tileistä vuoden 2023 osalta. Tiedot on toimitettu myöhässä lähetetyn kehotuksen jälkeen siten, etteivät tiedot ole ehtineet kansainväliseen tietojenvaihtoon ja tästä on määrätty tiedonantovelvolliselle 5 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu. Myöhemmin osoittautuu, että raportoiva finanssilaitos ei ole olennaisilta osin noudattanut säädettyä huolellisuusmenettelyä raportoitavien tilien tunnistamisessa vuonna 2023.  Verohallinto määrää tiedonantovelvolliselle erillisen 5 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun huolellisuusvelvoitteiden olennaisesti laiminlyönnistä VML 22 a §:n 2 momentin perusteella.  

Esimerkki 5:

VML 17 a §:n nojalla (FATCA) tiedonantovelvollinen raportoiva suomalainen finanssilaitos on tiedonantovelvollisuuden nojalla toimittanut Verohallinnolle tietoja raportoitavista tileistä vuoden 2023 osalta. Tiedot on toimitettu myöhässä lähetetyn kehotuksen jälkeen siten, etteivät tiedot ole ehtineet kansainväliseen tietojenvaihtoon ja tästä on määrätty tiedonantovelvolliselle 5 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu. Myöhemmin osoittautuu, että raportoiva finanssilaitos on vuonna 2023 laiminlyönyt FATCA:n perusteella raportoitavien tileihin liittyvät huolellisuusmenettelyt tavalla, joka osoittaa törkeää huolimattomuutta. Verohallinto määrää tiedonantovelvolliselle erillisen 15 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun huolellisuusvelvoitteiden olennaisesta laiminlyönnistä VML 22 a §:n 3 momentin perusteella.  

Esimerkki 6:

VML 17 a §:n nojalla (FATCA) tiedonantovelvollinen raportoiva suomalainen finanssilaitos on tiedonantovelvollisuuden nojalla toimittanut Verohallinnolle tietoja raportoitavista tileistä vuoden 2024 osalta. Valvonnassa selviää, että tiedonantovelvollinen on raportoinut suurelta osin tilien saldotiedot virheellisinä. Kyse on toistuvasta virheestä, eikä tiedonantovelvollinen ole korjannut menettelyään aiemmin määrätystä laiminlyöntimaksusta huolimatta. Tiedonantovelvollisella määrätään VML 22 a §:n 3 momentin nojalla 15 000 euron laiminlyöntimaksu. Myöhemmin osoittautuu, että raportoiva finanssilaitos on vuonna 2024 jättänyt keräämättä FATCA-velvollisuuksiin liittyvät itse annetut todistukset avattuihin uusiin finanssitileihin liittyen. Tapauksen olosuhteiden perusteella laiminlyönti osoittaa törkeää huolimattomuutta. Verohallinto määrää tiedonantovelvolliselle erillisen 15 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun huolellisuusvelvoitteiden olennaisesta laiminlyönnistä VML 22 a §:n 3 momentin perusteella

Tarkasteltaessa sitä, mille ajalle muiden velvoitteiden osalta velvoitteen laiminlyönti kohdistuu, lähtökohtaisesti tiedonantovelvoitteiden raportointikausi määrittää myös muiden velvoitteiden laiminlyöntien ajallista kohdistamista.

Esimerkki 7:

FATCA- CRS- ja DAC2-velvoitteiden osalta raportointikausi on kalenterivuosi. FATCA-raportoinnissa havaitaan tiedonantovelvollisen laiminlyöneen huolellisuusvelvoitteita vuosien 2023 ja 2024 aikana. Tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä erilliset laiminlyöntimaksut huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnistä vuosilta 2023 että 2024.

Tapauksessa, jossa samaan tiedonantovelvollisuuteen liittyen laiminlyöntejä on havaittu sekä tiedonantovelvoitteiden että huolellisuusvelvoitteiden osalta, jos huolellisuusmenettelyn laiminlyönti suoraan aiheuttaa tiedonantovelvollisuudessa havaitun puutteen, näitä laiminlyöntejä tarkastellaan kokonaisuutena. Esimerkiksi jos huolellisuusmenettelyt on laiminlyöty ja tämä on johtanut siihen, että asiakkailta on kerätty virheellisiä verotunnisteita, johtaa laiminlyöty huolellisuusmenettely myös tiedonantovelvollisuuden osalta virheeseen. Tällöin tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti johtuu suoraan huolellisuusmenettelyjen laiminlyönnistä ja laiminlyönnit käsitellään yhtenä kokonaisuutena.

6.3 Laiminlyöntimaksun suuruus digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuutta koskevissa tilanteissa (DAC7) 

Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuutta koskevien VML 17 f §:n (DAC7) sekä digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain mukaisten tiedonantovelvollisuuksien ja muiden velvoitteiden kuten huolellisuusmenettelyjen laiminlyönnistä.

Laiminlyöntimaksu määräytyy alla olevan taulukon mukaisesti niissä tilanteissa, joissa ei ole erityisiä laiminlyöntimaksua alentavia tai korottavia seikkoja. Laiminlyöntimaksun suuruus määräytyy vuosi-ilmoituksella ilmoitettavien vastikkeiden euromääräisen arvon tai olennaisten toimien lukumäärän mukaan riippuen siitä, kumpi on suurempi.

Laiminlyönnin vuoksi ilmoittamatta jääneet tai virheellisesti ilmoitetut tiedot		Tiedot ovat saapuneet myöhässä, tai tiedot on toimitettu väärällä tiedonantotavalla.		Tiedonantovelvollista on kehotettu antamaan vuosi-ilmoitustiedot, ja vuosi-ilmoitustiedot eivät ole ehtineet kansainväliseen tietojenvaihtoon, tai tiedonantovelvollisen ilmoittamissa tiedoissa on virhe, jota ei ole korjattu määräaikaan mennessä
Olennaisten toimien lukumäärä	Ilmoitettavien vastikkeiden euromäärä
1–200 kpl	alle 10 000 €	100 €		800 €
201–500 kpl	10 000– 50 000 €	200 €		1 200 €
501–2 000 kpl	50 000,01–100 000 €	300 €		1 600 €
2 001–5 000 kpl	100 000,01–500 000 €	500 €		2 000 €
5 001–10 000 kpl	500 000,01–1 000 000 €	1 000 €		3 000 €
yli 10 000 kpl	yli 1 000 000 €	2 000 €		5 000 €
Nollailmoitus		100 €		400 €

Laiminlyöntimaksua voidaan kohtuullistaa tai se voidaan jättää kokonaan määräämättä perustellusta syystä. Perusteltuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että tiedonantovelvollisen laiminlyönti on olosuhteisiin nähden vähäinen.

Jos tiedonantovelvollinen on tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta tai on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan, laiminlyöntimaksun suuruus on aina vähintään kaksinkertainen edellä olevan taulukon maksuista ja enintään 15 000 euron suuruinen.

Muiden velvoitteiden kuten huolellisuusmenettelyjen laiminlyöntiä koskeva laiminlyöntimaksu määrätään aina tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin perusteella. 

Kyse on täysin uudesta tiedonantovelvoitteesta ja erityisesti ensimmäisen raportointivuoden aikana laiminlyöntimaksun suuruutta ja ylipäätään maksua määrättäessä voidaan huomioida erityisesti, että kyse on uudesta velvoitteesta. Raportointiin liittyvissä ongelmatilanteissa ja epäselvyyksissä kehotetaan olemaan Verohallintoon matalalla kynnyksellä yhteydessä.

6.4 Laiminlyöntimaksun suuruus raportoitavia järjestelyjä koskevien velvoitteiden osalta (DAC6)

Raportoitavia järjestelyjä (DAC6) koskevien velvoitteiden laiminlyöntiä koskeva laiminlyöntimaksu määrätään aina tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin perusteella.

7 Oikaisu ja muutoksenhaku 

Tiedonantovelvollinen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea laiminlyöntimaksua koskevaan Verohallinnon päätökseen muutosta kirjallisella oikaisuvaatimuksella verotuksen oikaisulautakunnalta.

Tiedonantovelvollisen on tehtävä oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa siitä, kun tiedonantovelvollinen on saanut tiedon Verohallinnon päätöksestä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika on 60 päivää päätöksen tekemisestä.

pääjohtaja Markku Heikura

johtava asiantuntija Sanna Lindqvist